Vapaa Sana, March 23, 1946

              k
K
i
lj Mi ' ' I '"
Me emme lannistu j
i Kirjoittanut VIENA KORHONEN
V
i Talvisodassa kaatuneitten veljieni muistolle omistettu ( §
llia uneksi olevansa tervahaudalla
Töyryn ukkovairin mukan Vaan
-- oli jMtri aytyttäat kaadun palamaan
Kiahalllen minkä mitäkin haudan
jmttdriUä vleriU-lle- a tynnoreitä lä-itaamtt- kai
ja korallien ränniä jota
räikin neste piti alkaman Juosta kun-- M
huomaat poikansa tyttären ja
Ärähti: Et tässä vielä ole paljon mi-tään
katselemista Istuutui sitten
hetkeksi haudan viereen vetäise-tiää- a
sauhut J imuakin lähellä kuk-Jo- il
kaki välillä ikäänkuin kuuloste-li
Ja kukkui taas ehtiminen Elin-vuosiako
mulle kukut sanoi vaari
heristäen kädellään lintua Valko
rauhan vuosia? sanoi syvä ääni Jos-Kaki- n
lähellä aivan kuin pitkään huo-aten
mihin vaari: I ta ulia n vuoIa?
Kl tämä rauhan aika tule olemaan
pitkä Voi teitä nuoret miehet voi
teitä vaimot äidit Ja imeväiset!
Niin sanotte vielä: I-ui-
KPtkai vuo-ret
päällemme ja peittäkää meidät!
--Sitten näytti yhfäkkli siltä kuin
metsä olisi alkanut kulkea takaperin
Käen kukunta kuului lottompia Ji
häipyi hälpymlstään Näkyi suuri
valoisa aukea Jonka keskitse oli ve-detty
piikkilanka joka katkeili Itses-liia- n
pylväät kaatuilivat Sotilaat
juoksivat pilkkllinkvaidjn läpi ki-väärit
käsissään Ja tervahaudan sau-hu
leijaili kuin suojaverhona heidän
ylitsensä peittäen heidät vihdoin nä-kyvistä
kokonaan Kaukaa kuului
kuin kaatuneitten puitten rykähte-l- y
Tanner vavahti myinkin terva-haudan
läheisyydessä Vaari Joka oli
kumartunut tarkastamaan rätinlään
janol iloisesti: Nyt saadaan paljon
tervaa Kannattaa tehdä Oultinmat-"k- a
vMä vanhoillaan Mutta Hilja ei
osannut oikein tuntea suurtakaan
Iloa Tuo kaatuneitten puitten rys-ke
muutoin hiljaisessa metasi va-vahdutti
Ja peloittl häntä Yhfäkkla
koko itäpuolen taivas näytti leimah
taneen liekkeihin läheltäkin kuului
Ikäänkuin metäpaloti kohinaa Vaa-ri
Joka cli äsken puuhaillut miilunsa
aiheilla o'enlhe selkäänsä Ja kat-sahti
taivaalle välinpitämättömästi
Sanothan vain: Kas nyt se alkoi
illkäpäs siinä tuhkassa kyllu vilja
kasvaa Nyt tulee olemaan peltoja
Suomessa j— hän teki kaarililkkeen
kädellään — el tämä ole enai pieni
maa Kumartui sitten valvomaan
tervan virtailua tjnnorliu
lillua heräsi Selittämätön ahdistus
repi rintaa Hän ajatteli unestaan Ja
miehistä sukuliUitan Ylelako hei-M- n
oli lähdettävä taisteluun? Tosin
Antti säästyi! va:umansa vuoksi
mutta veljet ne Jotka olivat äsken
terveinä palinneet rauhan askaret-kin
Kuta koti? Oliko se vielä kerran
jätättävä? ehkä piankin? Oli Ivan
atria Btn Ilman tta untakin olisi
avtataavt ettei elima rieU voinut
TakUata entUolleen vaikka otikla
JMcm rauha tets näytti niin ayn-kAtt- A
tuolU Massi puin Unto
fMHtti kan sinne katsoi o
intoM vaaramaisemat taiia kak-ti- a rmjia labisyydess Mytmtt
haHMran raskaita ajaUfesM
Httjt noasl istamaaa riteelleii
nt M silmftasa ikkaoaan josu aa mnrtatM kajo loiitl hla kaa-oiM- w Jauri silla ket kelli kaa aa-!'- k
asiaimiiset sateet tapasivat
Uiaaa kaavojansa niurheeiiisea mal-Ma- n
yoa painajainen akkU aivtai
MM alikaan vaari masiinat aatmaall-asotMk- ? Tim ei oiekaaa eni p4al
maa Mlakö niinko toaaakiar SH- -
raja 11 siirtyvä kaaa kaaas
? el BloUuisl eaaa hekMa tto
se lakkaisi ukkailemata
lotttamasla olemassaolollaan SU
lola llsl tämä silvottu typistetty 9aai entistä laajempi entista vo-imakkaampi
Hntlpä jos se toteutuisi'
Haju it puistatti Hiljan olemuMa
U askella aan ei alitellut lunnsl- - ta Jalka silta täyty tl maksaa vmel
Intia Uin rJkkl ainoastaan pää mää
ras Jka välkkyi unea viitoittamana
lanen silmiensä edessä Sen ajattel-eminen
herätti hänessä kiihkeää toi-minnan
tarvetta vaikka olikin lrlan
i varhaista nousta askareilleen
! iiin pukeutui nopeasti ja hiipi u- -
hm äänettömästi ettei olisi heratta- -
i'
nyt nukkuvaa tyttöä Piha tervehti
häntä hiljaisuudellaan Kalkki mikä
i sitä ympäröi katsoi Hiljaan ihmetel
len öinen mietiskelyn rauha hartail-la
totisilla kasvoillaan Kalvo: KlkÖ
hän juuri äsken huuhtonut astioita
tässä 1'lhakuusi: Nytko Jo liikkeellä?
Saunan raunio: Kikn ha n luule ker-kläiäns- ä?
Karjamaja: Kl nyt ole lyp-syaika
likimainkaan
Mutta mitään välittämättä Hilja
risteili kasteisella ruoholla paljain
Jaloin ja toimitteli tehtäviä Jotka
olivat aikaisemmin saaneet jäädä
uoroaan odottamaan kalkkein vält-tämättömlmpl-an
askareltten vuoksi
Hän tahtoi hävittää pihamaalta vii-meisetkin
sodan Jäljet lian ymmär--I
ettei touhuaminen täällä ollut
suinkaan vailla tarkoitustaan vaikka
usein masennuksen Ja toivottomuu-den
hetkinä oli siltä tuntunut Aamu-auringon
kirkkaassa valossa näkyi
tilin selkeästi mitä oli tehtävä Kl
ainoakaan liike el yksikään käden
ilrto mennyt hukkaan Joistakin Ih-meellisistä
lähteistä oli yon hhyinä
tunteina virrannut uutta voimaa hä-nen
olemukseensa Kivatko hänen el Isänsä Ja esl-ältlns- ä olleet uni-maailman
kautta tervehtineet häntä
viittoneet hänelle tietä! Slkall kuin
hänen Jalkansa koskettivat viileää
maata maasta uhol voimaa Sitä oli
uhonnut vanhan pirtin lattlapilk-kittiki- n
läpi Hän tunsi olevansa ou-dolla
tavalla Ikäänkuin sähköistyuyt
hänen lävitseen kulki virtapiiri Joka
Johti maahan Ja Jälleen maa ta hä-neen
Oliko hänkin maan tomuhluk-kane- n
oleva osana niissä uineksis
ra Joista tämä kallis Isänmaa Jälleen
rakennettaisiin? Se ajatus täytti hä- -
ien mielensä nöyrällä hartaudella
}
Hilja sai piankin Järjestetyksi as-an- si
sillä tavalla että haa i-ilt-ol
I
aydä hakemassa pikku tyttärensä
uokseen länen vanha allinsa eu-a- l
mukana mutta tämä Ikavoi au-iflllee- n
Töyrylle ja sinne hänen täy-v- i
päistä vaikka lämä puutteelli-sissa
olosuhteissa oli kylläkin lilan
askasta niin vanhalle Ihmiselle Mut-ta
rl slln1 uittanut: hänenkin mle-len- ä
paloi lihen puuhaan Jota oli
uveitu sanomaan jälleenrakentami-seksi
Jollei hän voinut muuta kuin
katMN ja päivitellä hänen taytvl kul-ienkin
antaa siihen oraa osuutensa
Ja lUe alssa hankaan ollut neu
oton KlkÖ hän omasta kokemukes-aa- n
tiennyt mitä tuupaten jälkeen
phstään? Xltnpä alin kyhätään uu-delleen
asantHs kokoon aloitetaan
lusta Kikö tvin juarl sUioin kun hä-nen
kotjnaa paloi easl kerran ollut
uljaasti toteuttaaat taota menetel
aää? KlkÖ hän ollut kuakaalmäarta
lltanvt pistokkaassa järven ran-:- a
la navan allnomaan silmiä kar
vaatvllMaa? KIM ala tleanjt mitä
ali kodittomana ja vllaf Uapa haa
esi myöskin mUea silta selviydy-U- n
Rl hän et alkoaat talla valmlll
e nytkitä ?ttt paitsi - hän arveli - oliko silli villi mlaka kautta Ja
mala kattaisi hinet tiiltl Ms Ke-net- le hia akiatl elimiä Josta parhain
csa oli Jo vnotaaat lka!uden vir-taan
Kaa ke ottvat saattaneet Töyryä
vaakaa emänaia omaa kotinsa rau-niotll- e
jonka vteretV sodasU palan-neet
pojat parhaillaan kyhäsivät uut-ta
amnta Hilja serkkntvttö a
pikkn Johanna palasivat järven ylt
soutaen taas Saunalehtoon takaisin
Ja tao vanha kyrälleva juroifcnel-ne- o
pirtti näytti nyt paljon leppeäm-mai- ti
Hiljan kylvämä palsami hy-myili
heille lasiruudun takaa ja
puhtaaksi ratkottu siisti pihamaa!
pehmelne raohoniattolneen tervehti
heitä ystävällisesti Jos täatä tienoo
A f
y in iCS ~§Y X
4 xi sss
t Vx N" - i~Su--S % — ta -- ""5
s N K r Mm-tn- - i H "S--S M %r J& ilLm MidTemiAÄa S
r--
"- -r
-- --Ä
%fVk'1a:et ovat muuttuneet viehättäviksi
BBBaBlBBBBBBUBBBBmBBPasVBsaaaBjBBaBiaB9BBBBBL9BBBBBBBBBaB3BBBmBBaBBJBBBiBBEBBaaBBBBBBBWBBB - aaUBBBaBaBaBBaBiJ
BBBBBBBBBBBJKaBBBBBBBBHaBBBBBUBBBBBnBaBBBBBBBBJBBBs Bv Qc BBBBBBBJP fKftKSftKKttOliSjKIK JaaBaa
Avrn4KPBBmaliaBBBBBBBaaB f it e 'stUi
aaV k a k" tttf aBBBBBBBBBBBHalBB'rBUHBVV IJH K aBBHnaanflfcy
- TT f x rIä'VWt BHaBaBBBBBBiaBiaHr vnBkSaBBMMalBBHBBBBlliaBBlaBPnn t 1& aaaBaaaK V " JaaaV Hl "i mitmmn aHaC Ss'S?Bam: MS
- fYrrTjBa JaW ai -- 'f "Ä # BaSaHaTUaVit
JBKFMBtKgKmlRKKmu£ZMLMbJMKk Jfcaa aaaa aaaaaf BBV4"aBBBBBBaaa sTVaal fl? dmci fBW01£m?KEiit"ifr"i idaaaiaaBr :lk 188'
SAMaaaaaaaaaaaaali aaapamayBaaaaaaBBaaäaaaaPSNBa
aasaataaMTaV
aaaaaJ saaT
V
arBaaaaaav
JaaaBaHaaFl' fÄat- - JF+ Cli tmuWfsBaanBfaaBBalBBaalaaaKslsBafaaaaKaKaBKaaasatBlt2HpaaarBaaBBiKVBfZaaFjBaltalaXaaQvatBaBaataalaBPBKMaj4rB:VMBVBaaaaaiaavKBMaaj:aBaaaaaaBaBaaaaaaaiaaaBaiBaataaamaaaaaaaaarmaBahaanBaBaaaBaaBaaBaaaa'TiaisBaaarakaaaavva'BaBaaaaBaaVBawk #BBBaadSBaaBvfBBiBC3BBaBaBBaaaBjaBapBaia-asjriaa£B-aWr4r£ T)? - !&iA?v'Sfway aaaTK"aaw-BaalBVjBaBmtf- f JK10f kMdÄrP"BÄraaaaM aammaaanaaaaäJaaaaaaaVT - { V--v -- JJaaaaT7 'PtlC' k 'lrS? wv aTtaBlaBiaiBiaBiaiBiaKHBaBHaBalBirTisTisiafnfaaaBBPaBaIaaVBal BmamBlaBaBaaBmaBaaBaBBamTaVasäBrT JBaauaaaiBaV BBaBaaaaaamVa affat MHBaBaBaBaBaBaBasaaffJaT BBBaBaBaBaBaBaBaaam? ±ä -- aamaBBi 'BamaaamaaBBt ♦ 4iBamaBmaBmaBmaBmi 'W w
amlBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBL' Bal ]BBBBBBBBBBBBW % aBBBBVBBBBV #nBBBV J lBBBBBBBBBBBBaV BbT iBBBBBBBBmPss BJkjBBBBBBBBtBBBBBBBBBBBBBBV M
4PSM-BBa- W BBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBaBima' J JTik BBBBaBaB? BBBBBaBKa aBBr BBBBBB J BBBB- - !l BBBBBBlBBBBBBBBBBBlmBr BBBPfTmä JBBBB 'BBBBB ' +%
BBBBBBBBBBBBWBmtaBBBBBBBBUab amBBBBVmst
Kuulkaahan oletteko ennen nähneet näin viehättävä tukkilauta f & nimeltllan Owen MeKee ja IJältäin vaata l?-vuot- ia mutta
hänpä osaa metsämiehen ammatin Cwen on yksi 11 KcKeen perheen lapaeata Joka atuu kaksikerrokaisaa hirsikämpaasä Metagaman
lähellä Ontarioit
vain vaikeasti oli antautunut heille
uudelleen sitä helpommin sen oli
valloittanut lapl palpatukellaan
1'ltkä hame kantapäitä piesten hän
oli fuoksennellut pitkin aitauksia
niin pitkälle kuin äiti hänet salli ja
omistanut kaiken mihin luinen Ih-mettelevät
lapsen siimansa kulloinkin
kiintyivät Pihamaa oli Ikäänkuin
herkistynyt hänen pienten jalkojen-sa
painalluksesta Se tunsi kantavau-f- i
elämää nlkapälllään Se tuskin
Miäi muisti kuinka se oli taannoin
huohottanut vihamielisen vieraan
raskaitten anturaln alta
Siellä täällä Satinatehdon piha-aitauksenki- n
sbäpuotella oli pommin-kuoppi- a
Joitten reunamalle pikku
Johanna astui mutta lapsen oma suo-Jelysenk- ell
pysähdytti pienen aske-leen
laski läpikuultavan valkoisen
kätensä koin atdaksl Jyrkänteen reu-namalle
Ja lapsi kääntyi Ihmetellen
takaisin oppien väistämään vaarna
Ja milloin hänen teki mielensä Jär
ven rantaan äiti Ja serkkutyttö Jotka
eiiimmä' seen askaroivat siellä piti-vät
häntä silti ällä niin ettei miu rl
väkl voinut slpita hantu mukaan
a veden rajusta viikki hän lämpi-minä
päivinä pilaili Jililu pulikoi
matalalla Mika Ilo olikaan ammen-taa
vettä pietit li kkmmenellä Ja
pfiästää se valumaan sormiensa välit-se
takaisin järveen joka auringossa
välkhti kullanhohtoisena Kanta- -
ruohikossa oli möskln Ihmeitä: siel-lä
ryömi kovakuoriainen ruohonkor-siiiir-tsässää- n
ja miiuraliaiset puik-kelehtivat
lMvlulia elestakalsn kan-taen
havunneulasia lenkojensa välis- -
ä Vekin rakentavat kotia oli äiti
anonut ja kuu he kerran olivat kä-velleet
serkktttjtön kanssa metsäs-sä
oli Alno-Kntil- bi näyttänyt hänelle
muurahaisten kotiin nlka ptkku Jo-hannan
mielestä oli niin sekainen
kula alnkin mahdollista
Kaiken päivää milloin he askaroi-a- t
ptllollla ui rannassa kuului yli
kyllea kirveen kalke mllUn mistäktn
arven tiliä ja tuolta puolen ja eh-toolla
kokoontuivat harvapuheiset
vakavailmeiset miehet toistensa W-oia- ia
Juttelemaan ja tupakotmaan
huolen Ja taivou valhlflle heidän
kasvoillaan Naiset-- kerääntyivät mi- -
maan piiriin heidän ympärilleen ja
yhtyivät heldfn neutconpitooavi sa-vaa- ta
tihrustavin silmin lasten pe-- ° lehtlessi hyvän pahan tletimAtto-mio- i
heidän jaljiojensa juuressa
Mlltl Joka pava joku näistä auo-lenataJsU- ta
ihmisistä teki matkan
kirkolle jos heidän astutaan hoi-deltiin
valhteleealla menestyksellä
Heiltä puuttui niin paljon kaiken-laista
Joka olii auttanut heitä eteen-päin
mutta kauppoihin et ollut vielä
raatu niin paljon tavaraa että ne
olisivat pystyneet tyydyttämään hei-dän
väittä tnättrrtnat tarpeensa Suu-lla
os heidän tarvikkeistaan piti
haalla toisista pitäjistä Jolta el sota
ollut runnellut eila paljoa koin täti
kulmakuntaa Mutta heidän kärsivä!--
ltsyytetfVi oli mittaamaton ja aika
oli eräässä suhteessa menettänyt
Kuoleman
(Jatkoa viime lauant numeroon)
—Nimeni on Diana Lawrence
hän sitten sanoi äkkla
—Olen Strickland — Henry
Strickland
Tyttö näytti vaipuvan ajatuk-siinsa
Auto kulki pehmeästi pitkin
kuunvalalsemaa lehtokujaa Vih-doin
tyttö ryhtyi puhumaan
—Seurasin teitä määrättyä tar-koitusta
silmälläpitäen Sain aja-tuksen
seuratessani peliänne Ja ra-vintolassa
tein lopullisen päätök-seni
Kuunnelkaa nyt tarkoin Oli
sitteko halukas ansaitsemaan huo-mattavan
summan rahaa? Tar-kemmin
sanoen viisituhatta pun-taa
Pelasitte äsken volttaaksenno
sen Ja nyt on myös kysymyksessa
peli loskin toisenlainen
—Minkälainen pdl?
—Haluan teidän vievän 'Pariisiin
pienen käärön määrättyyn palk-kaan
— Siinäkö kalkki? Suuri maksu
pienestä asiasta!
--Oh unohdin mainita tyttö
Jatkoi välinpitämättömästi ettd
teidän mahdollisesti on tapettava
Joku mtes Jollette onnistu niin
hän todennäköisesti tappaa teidät
merkityksensä Se el näyttänyt pai-jonka- an
pitävän lukua heistä se vir-all- i
heidän ohitseen tasaisena ky-me- ni ja antoi heMän optisia odotta-masta
päätyäkln Silla vn!ln kun
kliveen kalke oli hetkeksi vaiennut
tarvikkeitten puutuesta he kokosi-va- t
heloansa jä 'vihaiset viljansa py- -
iähtyäkeeen jilleen taas hetkeksi o--
dottamaan suotuiseinpien olosuhteit-ten
valkfhemMa jolloin he taas sai- -
vat nauJAJa ovia ikkuaankehyksiä i
Ja ruutuja Ikkunoihinsa Ja luonto
"aaa!fhaolion uskollisena avustaja-na
piti' huvita heidän elämäntarpeis-taan
Ja Joskin he tunsivat vasten-mlellsjyt- ta
järvikalaa kohtaan-- ' jur-vlss- jj
jjelehtivlen ruumiitten vuoksi '
heidän vN pakko turvautua kalastuk-- '
reenkin elämisensä tahtien
Sinä päivänä jolloin talkoilla aiot-ettll- n
Aapeli Vilposvalnajan kesken
Jääneen pirtin rakentaminen Hilja
sai tiedon että hänen miehensä pää-see
kotiin sairaalasta Tuo tieto va-vahdutti
oudosti Hiljan mieltä Hän
tuskin kyyneliltään näki kirjeen tao--
laa joka Utul pienenä ja harmaana
tuvan penkillä plsamalsllla pojan
kasvoillaan odottava Ilme hamassa
Hilja havahtui Hän kuuli serkkuty-tön
keskustelevan pojan kanssa hil-jaisella
äänellä
(Jatkuu)
—Ymmärrän Strickland vastasi
Mutta hän el ymmärtänyt mi-tään
Hän oli kuitenkin saavutta
nut sen asteen ettei mikään encä
hämmästyttänyt häntä
—Katsokaahan Juttu on sellai-nen
tyttö selitti että käärö on
hyvin arvokas — eräille henki-löille
Eräs joukko miehiä haluaa
saada sen haltuunsa Jos he saavat
tietää että te kuljetatte sitä niin
he eivät epäröisi mitään Ja he
osaavat käyttää aseita
—Hauskoja naapureita Strkk-lan- d
hymyili Mitä käärö sisältää?
—Sitä en saa sanoa mutta voit-te
olla varma siltä että Jos epäon-nistutte
niin ette kuole turhan
tähden Kokonaisen kansakunnan
kohtalo riippuu sllfi että pääsette
onnellisesti perille Mitä arvelette
ehdotuksestani?
--Milloin saan lähteä liikkeelle''
Tyttö naurahti tyytyväisenä
-- Alvan heti Missä asutte?
Strickland ilmoitti hotellinsa ni-men
Ja tyttö ojensi hänelle sete-linipun
--Tämä on etumaksuksi hän se-litti
Suunnitelman yksityiskohtiin
kuului että Diana seuraisi häntä
Marseilleen asti mistä Henry saisi
yksin Jatkaa matkaansa
Henry Strlcklandlsta tuntui että
elämä oli äkkiä muuttunut hyvin
miellyttäväksi Jobkin hieman vaa-ralliseksi
Ja mitä Diana Laxvren-oee- n
tvlt niin tyttö oli hurmaava
Henry tiesi olevansa valmis teke-mään
mitä tahansa hänen puo-lestaan
Henry Strickland oli Juuri saa-nut
matkatavaransa- - palkoilleen
kun Diana Lawrence pujahti si-sään
Ilmeisesti kiihtyneenä Ja le-vottomana
-- Miehet ovat samassa junassa
hän kuiskasi vaipuen Istumaan
vuoteen reunalle
—Mitkä miehet?
-- Ne Jotka yrittävät saada —
tämän
' Hän näytti pientä öljykankaa-jec- n
käärittyä kääröä
—Sivuutin yhden heistä käytä-vässä
hän Jatkoi Ja olen varma
siitä että hän tunsi minut Henry
teidän täytyy poistua lunasta seu-raavalla
asemalla sillä se en ai-noa
pelastuksenne Jos he tapaisi-vat
meidät yhdessä he varmasti
tappaisivat teidät
Strickland btuutul tytön viereen
—Teillä el ole varsin hyväi käsi-tystä
minusta hän lausui hiljaa
—Oh tiedätte etten tarkoitta-nut
-- m
V
t —Kuulkaa nyt mies keskeytti
Koko elämäni olen koettanut va-pautua
siitä yksitoikkoisuudesta
johon olin vajonnut Enkä ko-skaan
aio palata samaan elämään
Koen parhaillaan Jotakin todellis-ta
jotakin suurta Luuletteko että
nyt peräytyisin vain siksi ettei
kalkki suju sovinnaisen onnellista
loppua kohden?
Tyttö nyökkäsi Ja tarttui hänen
käteensä
—Olen Iloinen että tunnette s-iten
Henry En puhu siltä enem-pää
Molemmat tiedämme miki
meitä odottaa
—Teidän olisi parasta antaa tuo
käärö minulle
Tyttö ojensi sen hänelle i
Henry astui ovelle tutkien huolelli--ves- tl
lukkoa Hän veti taskustaan
WebIey-pistooli- n Ja asetti sen pöy-dälle
Sitten hän kääntyi tytfrn
puoleen
—Teidän olisi parasta pysyä nyt
tässä osastossa Marseilleen asti
En halua jättää teitä yksin No-stakaa
Jalkanne vuoteelle Ja koe-ttakaa
nukkua
Tyttö silmäili häntä utellaasa
ja naurahti sitten
— Henry Strickland hän sanoi
uskallan välttää että kaksitoista
tuntia sitten ette olisi voinut
käyttäytyä näin
—Olette aivan oikeassa Tieten-kin
Jos haluatte siirryn käytä
vään
—Oh luotan teihin Henry M"- -
ta sammuttakaamme nyt valo piii
koetan hieman nukkua
Tyttö silmäili häntä uteliaani
a naurahti sitten
„Henry kiersi kosketlnta Ja istu --
tui sitten lattialle Tuhannet ai i-rty-kset
pyörivät hänen päässään
Tytön levollinen hengitys hänea
vieressään sai hänen sydämc
levottomasti sykkimään PikaJ-- ri
Jyrisi eteenpäin Henryn 5110™!'"'- -
nila alkoi painaa Ja samassa '' -- '
olfjmessa
'-Ko-va
koputus herätti heidät
—Marseille kymmenen mlrluu-- '
kuluttua!
-- Meidän täytyy nyt 'olla hyi
rovalsla tyttö selitti Miehet tu-vat
ole tuntevinaan minua mi"-tt- £
tiedän ettei Ciannl koska:
unohda kerran näkemlään kasvaa
—Ciannl! Kuka hän on'
T-- Oh muuan vakoilija tyttö
vastasi huolettomasti Voin nyt
yhtä hyvin kertoakin että olen
Englannin salaisen tiedustelulai-toksen
palveluksessa Meidän tiv-(Jatk- oa
7:llä sivulla)
8
1
i