Vapaa Sana, August 07, 1943

              PSJ
v
fe1 r
I
I ti
S
H l
1 iuimj jn' ii juu ' i'fm jhjnyyi
--mApNa kn 'f lv ] 'W yjhJi
Suuria Suunnitelmia
Mamma kutsutaanko tänne pal-jonkin
vieraita? Väärälan kartanos
sa valmisteltiin juhlatilaisuutta
Kartanon ainoa tytär oli pikrmjril-taa- n
pistäytynyt kotilosa hämäläi-seen
maalaiskartanoon Daimy-ne'- ti
oleskeli muuten enimmäkseen pää-kaupungissa
— Hankkimassa lisät
sivistystä kertoi ruva niille uteliail-l- e
Jotka sitä kyselivät Tosiasia
miksi tytär siellä oleskeli cli s
että ylpät ruotslnkilhkoiset van-hemmat
pelkäsivät tyttärelle ilmes-tymän
kosijan jjtkin maalaisnuo-rukaisten
parvesta Ollihan ennen-kuulumatonta
etU Joku mialaistol-likk- o
iskisi silmänsä heidän aino-kaisien
tyttäreensä Ne ovat niin
inhottavan näköisiä nuo maalilsnuc-rukais- ct
raivanahkasaappainen Ja
lannanha (uineen Tfhyi!
Rouva Itse oli kaupungin lapsia ja
sattui omaamaan Jonkun verran itä
Jota tavallisella kielellä kutsutaan
kauneudeksi ja ties mitä muitakin
keinoja lienee aikoinaan käyttänet
kietoakseen pauloihinsa tuon maa-lahherrasmie- hen
kartanonpojan ja
perillisen Sittemmin heili syntyi
tytär ja nt tallo tyttärelle koetet-tiin
hankkia Joka lavalla säätynsä-mukaine- n
kasvatus ennenkaikkea
varjeltiin häntä maalaisten lähente-lyiltä
Dagny-nei- tl el ollut pohjaltaan
ensinkään kopea eikä Jäykkäluontol-ne- n
mutta kun ylpeä äiti alinomaa
teroitti hänen mieleensä että hän on
parempi ja jalompata ainesta kuin
tavalliset kuolevaiset niin lopulta
kävi niin että tyttö alkoi uskoa sen
itsekin Ja pani raja-aida- n Itsensä
Ja muiden Ihmisten välille
Nyt oli parasfalkaa vlrell'1 suu-ret
touhut Itouva oli päättänyt Juh-lia
tyttärensä kotiintuloa ja samalla
hänen 21-vuotissyntymäpälv-aäns'i
— Ketä me kutsumme — kysyi
Dagny-nei- tl
— Kmme noita ympäristölaista ai-nakaan
kutsu mokomia tallukalta -
sanoi rouva — mitä hoidan kans-saan
osaisi keskustella eiväthän he
osaa les notsla 3ltä kuitenkin
täytyy Jokaisen sivistyneen ihmisen
osata Kutsutaan kaupungista Jolta-kin
tuttavia kaltaistemme paHsi
viihdymme paremmin
—Olkoon niin — suostui Dagny-neit- i
— el kutsuta ketään naipurei-t- a
Kyllähän Kaarelan Hilkka Ja
Kalexl täytyis kutsui
-- Hilkka Ja Kalevi! Mlstt sait
sen päähänpiston? Hilkkahan on n in
mahdottoman näköinen pitk'ne hi
melneen Kaltvi taas utua Jöröttaä
puhumattomana aivan kuin el olisi
kieltä smusa Ei el sellaisia kut-suta
Tytär katseli Itseään Isosti peilis-tä
— Kunpa nyt vaan tulisi se pu-kuni
Helsingistä — sanoi hän
—Kyllä se siksi tulee minä soi
tan rouva Vallinheimolle että kat
somat perään Missä se Lilja on?
Minä käskin hänen laittaa huonee-seeni
uudet verhot Ja nyt se laisku
ri on mennjt tiehensä
Lilja oli orpo tyttö talon kaukai-nen
sukulainen mutta häntä kohda-tun
kuin jotakin välttämätöntä pa-haa
Hän oli hyvin näppärt nöyrä
Ja kaunis kuin kuva Talon tytär
joutui tummine epätasaislne ihoi-nee- n
ehdrttomastl varjoon tuon vaa-leahkon
serkkunsa rinnalla Siksipä
toaimr — samaten kuin routakin —
—kohtelevat htntä jäätävän ylen-katseellisesti
Hänen paikkana oli
palvelijain Joukossa — Mlsäpa
hanti muualla voisi sietää ja kat-sella
— oli rouva sanonut Mutta
kaikesta huolimatta sai Lilja aikan-sa
kulumaan hyvin Koko väki ra-ka- U
häntä hänen välittömän hert-taisuuten- sa
vuoksi
Juuri silloin kun rouva mclttl hän-tä
laiskana kuhnallemisesta kulki
Lilja kepein askelin sininen puku
päällään kartanon lähellä olevaa
vuorta kohti Sukkelasti kumarteli
hän katsomaan eikö jo näkyisi met-säonvkk- eja
Hän tiesi niitä kasva-vaa
täällä Kas talossapa niitä eli-kin
toinen toistaan Ihanampia Tt- -
ta poimi kukkasen toisensa rrsJ
valkeaan etniinaan I
Kuinka kauniita Kuirka puhtojia
Tyttö kohotti ihastuneena kukka-kimpun
huulilleen Ja Ihaili niitä
Vuoren Juurella kulki
tienmutkassa cli Iso komea au-tomobiili
Sille oli ehkä tullut Jokin
vahinko koska oli liikkumaton Al-lapäin
silmänsä yhä kuKkasia t-s- ien
käveli Lilja alas vuorenrinnettä
Ja meni maantielle Auto seisoi yhä
paikallaan Ja sen alla ryömi mies
korjaten nähtävästi Jotakin konevi- -
kaa Sattumalta katshtl Lilja ylöä
kulkiessaan vaunun ohitse Autossa
Istuva mies loi häneen vtlvvttelevän
katseen tyttö punastui Ja paino!
Jälleen katseensa alas — — —
Haloo onko Vallinheimoni? -
Jaa sinäkö se olet Ellen Kuule
han nyt tuleekohan se puku jonka
Da7iy Mitä on Jo lähetetty? No
se on hyvä Tuletko huomenna ?- -
Niinkö? Kaarelassa! Mahdoton ta! KartanonomlstaJ l HJel
hänkö olisi Kaarelassa! — No ä!ä
nyt turhia Mutta tulkaa stten
kalkin — Hyvästi siksi
Rouva oli puhelimitse keskuste
lussa ystävättärensä kanssa Ja cal
tältä sellaisia uutisia että ne saivat
hänen mitä pikemmin etsimään ty
tärtään Dagnya
—AJattcles kun Kaarelaan oi tul
lut kolmen kuukauden ajikrl karta
nonomistaja Hjelm Ja arvaappas
mitä? Vallinheimon-tät- i sano äsken
puhelimessi että sillä matkalla voi
olla Joku tarkoitus samalle hän
nauroi niin kiusottavaati Hln sinul
herra Hjelmin olevaa etsimässä k-- u
nista ja nkasta morsianta M:tä
siitä arvelet?
Tyttö hymyili itsetyytyäUcsir--Arvele- n
vain että me'däi on kut-suttava
ne typerät kaare'alalset st-tenki- n
Eihän heitä käy sivuufamt
nenkaan nyt kun heillä c--n niin kt u-lu- is1
vieras
—Mikä hänet sinne salkun mene-mään!
— päivitteli rouva j
Kaarelan talosäa oltiin Jtr-Jr-l päi-vällistä
syömässä kun pojti siapui
tuoden kirjeen Jossi pyydettiin kaak-kia
pe: heen jäseniä Väärälan karta-noin
tulijiisjuhlaan ja Jos sn vie
raita niin tuskia htldät mukininne
oli kirjeessä sekä huomautus: Toi-vomme
että noudatatte kutsuimme
S:is täsmälleen kello 7 Illalla ensi
torstaina --Niin seisoi krjecsrä
Kaarelalset ihmettelivät kovin mis
tä tuli heille tämä kunnia nyt He cli
vit vain tavallisia talonp:ikaisihm'-s- ä
Ja Väärälan ylpeät herras
kaiset olivat aina suhtautuneet hei-hin
niinkuin alempaan sulaudu-taan
Ja nyt:
—Voitko sinä ymmärtää Valde-mar
mikä tässä piilee? — kysyi
Kaarelan-Oiv- a nuorelta herrfIe-helt- ä
joka cli taloxsa vieraana
— Ehkäpä aan el puhuti - s-n- oi
hän nauraen — Juorut ovit nln
ihmeellisiä että ne leviävät kun
näkymättömien henkien k3iitta he-hee!
Mutta kuulehan Kilevi liimat
ko minulle polkupyöräsi että saan
käydä vähän katselemassa ympäris-töä
se näyttää niin satumaisen
kauniilta
—Kernaasti Pahoittelen vaan et-ten
J-u-da
mukaasi
Nucriherra otti polkupyörän ja
läksOhallemaan Ja nauttimaan maa-laismaisemien
kauneudesta Sutu
ansiltslkin todella katsomaa sillä
niin kaunista oli kaikkialla Tuella
välkkyi kirkas Päijänne monine saa-rineen
Ja ihinine lehtorartoineen
Nuorimies kiipesi vaaralle Ji katso
ympärilleen hengittäen hyvään: Sa-notaan
että Häme on kaunista ji
kyllä se on totta Tuo misemier
vaihtelevaisuus sen Juuri kaunis-taa"
sen tuskin tiedän vertaista
niin kaunista niin herttaista kuin
kulta Hämeenmaa" — Sillan hän
huomasi ettei ollutkaan yksin Tuol-la
hieman alempana käveli se sama
neitonen Jonka hän näki eilen auton
akkunasta katsoessaan Tyttö poimi
kevätkukkta ja nyt hän alko laula-maan
kansanlaulua tavattoman kirk-kaalla
ja sointuvalla äänellä Mies
se! vt kuin lumottuna: Jos tuo on
Väärälan neitonen niin kannattaapa
häneen tutustua ajatteli hän Tyttö
poistui ja käveli Väärälään Dlin To-tisesti
hän on sieltä — päätteli
nuorimies ja lähti hänkin takaisin
Kaarelaan päin
— Kuulehan Valdemar tus:npa
me lähdemmekään sinne Väärälään
— sanoi Kalevi — minua harmitta
se kun he eivät ole ennen olleet
meitä näkevinään
CANADALAISTEN MANOVE REILTÄ ALBERTASSA
L fcxv j äJisHHvKiiiiir isiiiiiiiiiH "m B
r i mUUUUUUUUUUUWL fv isslPi
I v'iHHn'lJiBlMls1iiiiJmWmmL£'' V ItXJ- - AkJ
mmJmmmmmmmmmmmfmM-mm- m isiiiiiA! - ?- - ' rmWk mmmBmWmmmmwiBmtm3ew - iiFtllllBMiMgi "ibK' m"mVmmImHmmimsmimimWr4 HiliipijVisi T
s-iiSÄ-r-
IIIBl B
KMmTfiJS?SiÄMSsi!lBl HE:Vl '' iLSB BVHBBBBBBBffilBBkL BH -- tmL 1 - '"-- BBHBBBBnBBHnilBX BH
A ' mWtmmmmmmmmWmmK—mmmmmmmmmi m-'-W mWMfM l yi wmfmkTm_±mBm 1 I iEVr'H fmWHwW9p lLff mm
BsBm i-A+C- jaäf Ir - "' VJiIibBh
i ''B8BBBBlliiÄfc fII M m mmsHi mKmmmmmmmmmmmmwmmmmmmtW!mmwmKmmTmBmmmmiVlvUr' i --I M WfyeS£m£mMmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmMmmmmEmm¥mFm
m m SH - SiBMmmmmmmmmmnmWmmmmmma
_XmmmmmmmmmW MBBBpVBVSBSSSBHBBHiiBBBBP Ijl +ttl''j!TmmW1mmmmmmV mmmmmmmmmMmmmWiKmmmmmmmWMmmmmmMMm2ZmJ
MM k"- - TMMmmmmmmmW 'mmmrmMmmMmMWm1mmmmmmmmmWmWMmnwmmmmmm
S —mmlMmW9r lEJZmmMWMmmmmmiJMmmmmmmlmmmmWIMmmmmm
ZmWL+-i-h fiftmwmMmmmi&wtl ( W C lv¥
L I mmmmSrS-- i ' ' JmtI il fLl--V mmVsm f 1BBHr7BBHLli' -- f'BM- Jrmmmt'' mW w'£ k PK bhIsT BBK BPt £ymmW m SmmmrT MM )
Canadalalstcn Jurilla manovtreilll Albertasss 18 ! korpraali Jack Gtrman Londonitta Ont vanhat
buffalohlrln sarvet joilla hln koristaa itstlln Utti kuvatta Altmpana nlhdlln kelmtntuuman
mSrtarln miehittä samoilla intnovtrtilll Pojat ovat: K Korlukt Vaneouvtritta korpraali E itr-Qere- n Attiniboia tatk Ja W R Luukkontn Sir Uj Sttk tuomalalntn)
— Suonet anteeksi Kalevi — pu-heli
kesävieras — mutta minä olen
nyt saanut yhfäkkisen halun mennä
sinne kuitenkin tulethan mukaan?
— Niinkö? Vai niin No mennään
sitten
— Kuulehan onko siellä Vääräläs-s- ä
kesävieraita?
— Ei minun tietääkseni Kuirka
niin?
— Ei mitään ilman vaan ajattelin
tuossa erästä asiaa Muuten minä
en lähemmin tunne Väärälan herras-väkeä
Se Dagny-neitihä- n on oikea
kaunotar
Kalevi naurahti Ja katsoi Valdemar-
-herraa kuin ihmetellen Ja sa-noi:
—Kaunotarko? Niin kuinka xu:cin
sen ottaa mutta minusta hän el ole
ensinkään kaunis siinä ymmärryk-sessä
kuin
—Vai ei ole kaunis! — keskeytti
Valtemar — näin hänet eilen tosin
vain pikimmällaän Hän käveli eilen
niityllä ja poimi kukkia ja täin
hänet jo silleinkin kun tänne tulin
Minun mielestäni hän on kaunis kuin
keväinen päivä
—Kyllä siinä n nyt orehdys
Väärälan ylpeä Dagny-ncitlk- ö poi-misi
kukkia niityllä Ei siihen hän
on totisesti lilan hyvä sen hän kyllä
Jättää palvelijoiden tehtäväksi Mut-ta
siellä on hänen serkkunsa Lilja
orpotyttö Hän on kyllä sukulainen
mutta häntä kohdellaan kuin orja- tarta Hänellä on kaunis vaaleahko
klharainen tukka Ja tyttö on muu-tenkin
vaalea Ja ihana
—Vai niin ymmärrän vai n'in
—puheli nu:riherra ajatuksissaan
vaan enempää he eivät sillä kemlla
keskustelleet
Tärkeä hetki oli tullut Väärälan
kartano loisti kaikessa upeudessaan
se tahtoi nyt näyttää mahtaan Ja
mitä siellä on tarjottavana Ylneä
kunnianhimoinen rouva oli punonut
Juoniaan Ja suunnitelmiaan tyttären
sä tulevaisuuden varalle Hän tinloi
että tytär heti ensinäkemältä voit- - taisi tuon vanhaa hienoa sukua ole-van
upporikkaan Ja nuoren kartan-nonomistaja- n
sydämen puoVcrsa
jonka takia nuo typerät kaarelalai- -
setktn oli täytynyt kutsua tähän
juhlaillatsuun
Kaarelassa valmistelivat nuoret
lähtöään tuohon tilaisuuteen Mel-keinpä
tuskilsln katsein sUmälll
Hilkka uutta leninklään: El tämä
nyt ole hieno eikä sopiva mutta mis-täp- ä
sen paremmankaan täsä nvt
ottaa Tämä saa kelvata
Kalevi oli myöskin pyntättynä par-haisiin- sa Ja Valdemar Hlelm niini
kään Hän olikin komea vaaleah-ko
Ja hienostuneen näköinen
—Valdemar mitä ajattelukaan
kun laitoit tuollaisen kukkalaitteen
pälvänsinkarittarelle Jos minä hä-n- et oikein tunnen niin hän suuttuu
litä Hän ei voi sietää muita kuin
ansankukkla sillä sellainen on hän
Itsekin
Kova piirrtf ilmestyi Valdemarin
suun ympärille: Katshin Kalevi
me olemme nyt maalla Ji hänkin
en maalaisneitonen huolimatta kai- kesta tekosivistyksestään Tahdonpa koettaa eikö minunlaisen antamana
orvokitkin pääse oikeuksiTsa — Näin puheli Valdemar la htrP„ n
missä oli ilme Jonka Kalevi muis
ti jokus enrcnkln nähneenä tfe
ilmestyi aina silloin kur htn -- ii
Jostakin syystä huonolla tuuMla
Juhlallisuudet kartinni ntu
alkaneet Kaarelan nuoret olivat
saapuneet Ja Valdemar Hjelm heidän
munanaan Hän liikkui rvhd-kksir- a
ja arvovaltaisena kuin ainakin maa-ilmanmi- es Kalevi Ja Hilkka smral-liv- at häntä hieman arastellen Kau-- punkllalsvieraat olivat mvökln 1
saapuneet
Esittelyissä Ja tervehdyksien ai- kana otettiin herra HJeln hvvin ar- mollisesti vastaan talon valtiatar
lahjoitti hänelle hurmaavimman hy- myilynsä Ykäinpä vlDeä Vrfn™
omistajakin tervehti häntä hyvin
juavamsesti toiset saivat vain ko-peahk- on pääMiyöklyksen Kukkia
tuli oikein satamalla Ulon tyttäret-- I Valdemar Hjelm asetu tuomansa kukit myöskin pöydälle — Day
neiti katsoi niihin het4 jäitär-met- n: Onko tuolla hi jj
noin huono maku — act
halveksuen Ja hinen hmvJ
u„ Mja huomaavinaan mitään t-- j w
seuramiehenä lyöttäjtyi hän J2
vieraiden joukkoon Ja c: va?ai Z
välitön kuin kotonaan Mutta t hän kaUell ympärilkan iirJ
jotakin etsien Ilta kului Tr rattoisasti Dotunnalsia tapalai lneoeundatettaUen tämRoäuvalauleahidsiotti %t!vf4
Sievistelevin eln astui Dajiy C
non tuuKse ja eräs kaupunkilij
tarjoutui säestämään Hia hs
muutamia ruotslnkieLs-- ä ]W? soinnuttomalla liian kirkuvii'i I'
nellään Vieraat kiittelivät n„
usean suupielissä näkjl Mattuj rj mynnaiveiia —
— Ettekö voisi — sinol he-- a
Hjelm äkkiä — laulaa 'oUkin v
~~ - sanlauluja suomalaisia tietysti ♦_ kotan e ovat mielestäni kiaii
ja kuuluvat sitäpaitsi Uhan zi
lalsympärlatöön?
— Valitettavasti en tuare yh- -
kansanlaulua herra W lm Ji rj
paitsi nehän kuuluvat piiolle Ji
gellle — sanoi Dagny nerL rikn-j--
ylpeänä niskojaan
—Niinpä niin mutta teidäa iin
tyneen sukunne esittämänä ne ki
testaisivat varmaan kauniilu - a tl Valdemar edelleen
Talon rouva seisoi kuin mi
päähän lyötnä: Onko tuolla hw
miehellä kaikessa noin hirvein fc
no maku vai onko hän ivaltos'
Mutta Valdemar seisoi ttia f
dessä viattomana Ja pyvtl--l £a
kasvoillaan ettei kukaan voinut
koa muuta kuin sitä mitä hän t
noikin —
—Jos herra Hjelm ä!ttiTi4
tahtoo kuulla kansanlauluja u
kutsu Lilja keittiöstä hän el jolp
muuta teekkään kuin hoilottaa u1
Tyttö kutsuttiin paikalle Hanti
punastuneena Ja arkailevana iär
tlpä siltä että hän oli melkein Itä
mäisillään Herra Hjelm tu'i tric
luokse ten-eht- i kunnjittavisti
esitti itsensä kun nuo tc!"ft trt
katsoneet sitä tarpe cV seksi Kr
pyysi että tjttö esittäisi Jotot
kansanlauluja Herra H Imin vTJ
ällinen esiintyminen ji pjheHik
duttl pelon Liljalta Fan hm?--
Ja astui pianon luokse pan ka- -
lnauelun: "'TaJivnacs oHn änsre juitars
ta laulua näytti et hrra H?J
saisi ollenkaan tarpe i Nen Lj
Jen loputtua kiitti h tvttoä p
arkailevana vetäyt1 a-e- n kfi- -
öön
Vuosi on kulunut r 1 sesti E
ra Hjelm on jälleen ♦ it Ku?
laan Hän on käynyt niiiJlaVU-rälä- n
kartanossa myös i hisct
tettlln ensin riemulla xsUan cfl
sitten oli hän esittänjt f6
asioita Jotta rouva iii saanU l
kusta ankaran sydär ntykytj
h tytär oli kllreenk r- -la B
Unut Helsinkiin Seur Uen pi:
aikana luettiin sanom v&tl "
lauksensa ovat Julkais ♦ M
mlstaja Valdemar Hjc P-au-tu
ran kartanosta Uudc m& )
neiti Lilja Inkeri R VtfcO
kartanosta Jäyhän täjfisrf '
Väärälan ylpeä rouva ta r
mokohtauksen luett tuon k
lausilmoituksen Mut ' n
nut estää liittoa si-- i ' -- t5 o W
llsessa iässä Mutta - Mn
sen Liljalle kostaa! S -- rr H--
!
arvasi kuitenkin asU "l tr--2
sä Jonkun sukulaisen te &
kunnes häät oli viet
-- Musiikkiin sisältyy par
voima
Eugene Ore — Or s JtJ
ton musiikkiosaston r- -1
rl tri Arnold Etat
luennossaan selitti ci -- ""
seiosxuKse
huomattavat
i !_- - VO3- - - nj jsiruur -- m
istorin
lääke- -
tutkijat tuUeet k':"3
seen
musiiiun viiRumi -
113 — m
a eV--
ovat t
fi
" — iu -- iVeuicrJ-nelden
ihmisten elimäJA-'2- 3
tajana
tava
uimeeiunen