0422b |
Previous | 1 of 16 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1 I te We Extend to AU Our Most Heartfelt Xmas Greetings! VAPAA ANA NO 149—1940 Kirvesmies Gustarson kävellä köpitteli pikkukaupungin pääkatua kohti esikaupungissa sijaitsevaa kotiaan Olallaan hän kantoi ras-kasta tökalulaatlkkoaan Sataa tl-huut- teli vettä vaikka oil Jo juu-lunaat- to Lumesta ja pakkasesta ei ollut vieli näkynjt merkkiä-kään Oli aika arnon tuonna litM Saavuttuaan pienen puistikon kes-kellä sljaltsetan kirjastotalon koh-dalle piti raskas laatikko hetkek-si laskea puiston matalalle kiviai-dalle — Niin siinä se oli entinen ryssänklrkko äskettäin kirjastota-loksi muutettuna Korkeat kupoo-ll- t Ja kellotorni poistettu Kivat enää pitkään aikaan olleet sen mo-net kellot soittaneet tuttua nuot-tiaa- n jolle kaupungin asukkaat olivat sepittäneet sanatkin joten-kin tähän tapaan: "Usakofn Osl-pof- fl Kostus Kostus Anna mulle SUOMALAISEN YHTENAISYYSVAEN ÄÄNENKANNATTAJA TORONTO— TORSTAINA JOULUKUUN 19 P THURSDAY DEC 19 i p ? {11 I W _„ 7 WC -- '' - ' -- flPwv H T MMr ' _ ryssänraha Joskus Joskus" Kyllä-hä- n Gustafson muisti ajan jolloin tuotakin rakennettiin Olihan hän itse ollut mukana samoin kuin nyt hiljakkoin suorite-tussa "Päivää mestari! Hauskaa Joulua! Ompa nyt kurja Ilma Teille muuten näytti tulleen Joulu-vierask- in Kalle se näk)l tulleen pälväjunalla Onko-han polkapaha ollut sairaana Näytti niin kalpealta Ei pitää taas mennä on tässä tätä ainaista kiirettä" H) Hyvän lihava suulas torimatami Andersonska kii-rehti vaappuen katua ylös Gustafson pisti puoliksi ladatun piipun taskuunsa — Piruko se tuonkin siihen lennätti mutisi hän nostaessaan laatikkoa olalleen Selvästi oli hän nähnyt irvistyksen Andersonskan lihavalla naamalla hänen mainitessa Kallesta Ja varsinkin hänen sairaudestaan Vai on Kalle tullut kotiin mietiskeli Gustafson Mutta kumma miten nuo Jalat nyt tuntuvat raskailta Vai on Kalle tullut kotiin toisti vanhan miehen ajatus koneellisesti samalla kun kurkkuun nousi karvas pala On ollut Julkisena alaisuutena että Gustafsonin Kalle on viimeiset kolme vuotta tlettänyt Kalle Gustaf sonlen nuorin tesa vanhoilla päivillään maailmaan saattama Ja helläkäti-sesti hemmoltellen kasvattama kouluutettu konina nuo-rukainen El ehkä Kalle luonteeltaan ollut sen pahempi eikä parempi kuin toisetkaan Ikäisensä Joskin ehkä hi-tie- n lapsuutensa oli tehty Ja kuin toisten polkien Gustafson hyvän Ja säännöl-lisillä oli saavuttanut pikku varaili- - suuden Min että kun Kalle oolttl halua ja tai-pumusta opintielle päät-tivät vanhemmat antia pojan jatkaa ainakin yl-ioppilaaksi Kauhea oli se ristiaal-lokko Johon joutui tantia kirvesmies Gustafson Ka-llen tulon jäl-keisenä vuotena Masa riehui kauhea sisällissota Gustafsonin perheen koti- - koulua Gustafson ja poika SANALLE KIRJOITTANUT J S NriZcTIJJJJKIIJJJJJJJJJV i&MflliablJBBHi jUJJJJJJJJJJJJJJJJHbUJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJCh uudistustyössäkin Joulunaatoksl ahln?onilolen naapuristossa kurituhuo-nees- a taihemplena Jonkunverran helpommaksi huolettomammaksl eslkaupunklymparlstön ammattimiehenä elämäntavoillaan ylioppilaaksi VAPAA wM tokln f ' v- - k! "" MkJUs dalta piti kirjaimelleen palkkansa sanonta: "Veli nousi veljeään vastaan" (Justaf sotiin vanhimmat pojat Anton Ja Eemeli liittyivät punakaartin riveihin Kun taas tiedot kulkeutuivat kotiin että ensimmäistä tuotta teknillisessa korkeakoulussa opiskeleva Kalle oli liittynyt alkolseen armeijaan Kumaraan painui Gustafsontn selkä Ja har-maata alkoi ilmestyä ohimoille Mutta raskaimman taakan joutui kantamaan polkien äiti Anna Gustafson yksinker-tainen hiljainen nainen Hän el tiennyt mitkä olivat ne tekijät jotka nostivat hänen poikansa toisiaan vastaan Hän rakasti heitä kalkkia joskin Kalle kuopuksena ehkä oli lähinnä sydäntä kun taas Anton jo perheellisenä oli Ikäänkuin jonkun verran vieraantunut Mutta sensijaan Antonin kaksoistytöt oi h at valloittaneet kalkkein suurim-man tilan hänen hellässä sydämessään Sensijaan el äiti milloinkaan ollut lolnut täysin ymmärtää keskimmäistä poikaansa kilvasluontoista Eemeliä leviten tuo Juopa ky-seessä olevana talvena Eemelin tultua kotiin lievästi haa-tolttunee- na oli huolehtiva äiti mm kysynyt oliko lian Eemeli siellä kuullut mitään Kallosta Silloin oli Eemeli raholsaan isken) t nyrkillä pöytään ja ärjäissyt: "r-- n ole kuullut ja enkä haluakaan kuulla Ja jos sen Jolloinkin tapaan niin läpi päästän palkalla" — Pian sen Jälkeen lahti Eemeli uudelleen rintamalle Ja se oli viimeinen kerta kun vanhukset näkhät hänet Viestit kertoivat hä-tien kadonneen Jäljettömiin tiedustelumatkalla Peurasi sitten se kamala kevät ja kesä Anton oli vanki-leirillä ja perheensä muutti Gustafsonllle Kalle saapui kotiin jonkinlaisena aliupseerina Elrät olleet vanhukset tuntea nuoiJnta poikaansa Poissa oli tuo valoisa huoleton hymy Tilalle oli tullut jotakin ylimielistä ja halveksivaa Pää tännä pilviä hipovia suunnitelmia Varoitti silloin Isä poikaansa että paras on pitää pää kylmänä Ja koettaa pysytellä maan kamaralta Ennenkaikkea koettaa Jatkaa kesken jääneitä lukuja Ui ainakin koettaa hankkia joku totml Mutta kuuroille korvlllo kaikuivat isän neuvot Yli-mMlse- stl vihellellen lähti poika kotoa palaten nyt kuuden vuoden kuluttua Josta ajasta rraotet oli vietetty kuritus-huoneess- a häpeällisesti rikoksesta Mietteissään saapui Gustafson kotiin Siinä se oli val-keaksi maalattu talvlhuvlla monen monituisen vuoden aherruksen ja säästämisen tulos Portti narahti hiukan tunne sellaista joulu-pahnoil- la fcldli joulupuuroa IX VUOSIK _ VOL IX Oli saranoiden voitele-minen Vloljäln tjokalulaatlkkon-x- a tajuan Ji luklttuaan sen Huole-llisesti astui hän sisälle Kclttlossi haaiälll Anua hiljaisena Ja Itseen-sä sulkeutuneena kuten Ainoastaan Gustatsui Itse nä-ki että hän oli itkeskellyt Kallea naknt ainoastaan tie-ra- s päällystakki hattu olivat ovensuunaulukossa "Meille on tul-J- ut vieraita" Anna tii-mein pyyhkäisten silmänurkkaan-a- a — "Kuulin Jo kaupungi-lla" vastasi Gustafson tilsuen tyotamlneltaan Peseytyi-tyää- n ja vaihdettuaan vaatteita astui hn Poydai ääres-sä pää käsien varassa Istui kalpea hoikka mies Oven ko-hottautui hän seisomaan lausuen epävarmasti: "Hyvää palvaa! Hauskaa joulua — Isä! -- - Sa-moin sinulle'" vastasi Isa 'tahto-mattaan siirtyi vanhan miehen katse seinällä olevaan suurennet-tuun valokuvaan joka esitti valkotakkista hymyilevää nuorukaista Tahtomattaan hän vertasi sitä tuohon pöydän ääressä seisovaan mieheen katse seuratessaan Isänsä katsetta sattui kuvaan Oli kuin isku olisi vavauttanut nuorempaa mlesti Il-mein lian alkoi puhua Ja vanha mies pani merkille hänen äänensä teräksisen soinnun "NMln Isä! Olen tuottanut teille vain häpeää kalkkien uhraustenne palk-kioksi Olen ollut retku Ja hamppari Ja - väärentäjä tai seltälli kielellä sanoen taras En syytä ketään Tohon vain saavani Jotakin työtä eläilsenl Mitä tain kunhan se on kunniallista Mutta luulen etu kaiken tämän Jälkeen en voi viihtyä Tahtoisin päas-t- ä pois merien taakse Siellä Jossakin kaivantojen pi inennossa ehkä voisin unohtaa sen mitä on ollut Ja koettaa alkaa elämäni alusta" — Kallen t Ilmeinen lau-seen aikana oli äiti saapunut huoneeseen Hänen kat-seensa pysähtyi kysyvänä miehensä vakavaan olemuk-seen Tulemmeko me menettämään hänet lopulllsestir tuntui katse Isä ymmärsi Gustafsonlt olivat pitkän avioliittonsa aikana oppineet ymmärtämään toi-sensa Ilman sanoja Siksi tanhempl alkoi vaka-vasti puhua- - "Eihän sitä tartitse vteralhln maihin Jos mies tahtoo Itsensä miehenä pitää toi hän sen tehdä maassaan" Myöhään yöhön Istuivat nuo kolme Ulkona sataa tihuutti mutia slslia kamarissa oli tllhtylsää ja Viimein asetettuaan letolle e uni tullut van-halle miehelle Hän makasi valveilla Ja ajatteli Sitä mukaa kun yön hiljaiset tunnit kuluivat suli hänen rinnastaan sinne vuosien kuluessa kasaantunut kat keruuden Jää Ja tilalle hii-pi miellyttävä hyvänolon Jotakli jota hän el ollut tuntenut kuin pienenä poikana ket-tiessä- än kotlplrtln vatsa täynnä makeaa tekemään unohtunut tahallises-ti salaa el ja virkahti siltä ykskantaan kamariin käydessä Tämänkin tolmakas Suomessa kysyvän mies omassakin läm-mintä =!B5P IL _-- -_ A A a V w AtAftsttiP rari Msv mj%s niBnKlSlKKilAlfeilfiBAuBHA 'AsAÄÄShTÄ — T w£rLtHBJT ffviML'ltl r-- s "iriffA wm
Object Description
Rating | |
Title | Vapaa Sana, December 19, 1940 |
Language | fi |
Subject | Finland -- Newspapers; Newspapers -- Finland; Finnish Canadians Newspapers |
Date | 1940-12-19 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | VapaD7000785 |
Description
Title | 0422b |
OCR text | 1 I te We Extend to AU Our Most Heartfelt Xmas Greetings! VAPAA ANA NO 149—1940 Kirvesmies Gustarson kävellä köpitteli pikkukaupungin pääkatua kohti esikaupungissa sijaitsevaa kotiaan Olallaan hän kantoi ras-kasta tökalulaatlkkoaan Sataa tl-huut- teli vettä vaikka oil Jo juu-lunaat- to Lumesta ja pakkasesta ei ollut vieli näkynjt merkkiä-kään Oli aika arnon tuonna litM Saavuttuaan pienen puistikon kes-kellä sljaltsetan kirjastotalon koh-dalle piti raskas laatikko hetkek-si laskea puiston matalalle kiviai-dalle — Niin siinä se oli entinen ryssänklrkko äskettäin kirjastota-loksi muutettuna Korkeat kupoo-ll- t Ja kellotorni poistettu Kivat enää pitkään aikaan olleet sen mo-net kellot soittaneet tuttua nuot-tiaa- n jolle kaupungin asukkaat olivat sepittäneet sanatkin joten-kin tähän tapaan: "Usakofn Osl-pof- fl Kostus Kostus Anna mulle SUOMALAISEN YHTENAISYYSVAEN ÄÄNENKANNATTAJA TORONTO— TORSTAINA JOULUKUUN 19 P THURSDAY DEC 19 i p ? {11 I W _„ 7 WC -- '' - ' -- flPwv H T MMr ' _ ryssänraha Joskus Joskus" Kyllä-hä- n Gustafson muisti ajan jolloin tuotakin rakennettiin Olihan hän itse ollut mukana samoin kuin nyt hiljakkoin suorite-tussa "Päivää mestari! Hauskaa Joulua! Ompa nyt kurja Ilma Teille muuten näytti tulleen Joulu-vierask- in Kalle se näk)l tulleen pälväjunalla Onko-han polkapaha ollut sairaana Näytti niin kalpealta Ei pitää taas mennä on tässä tätä ainaista kiirettä" H) Hyvän lihava suulas torimatami Andersonska kii-rehti vaappuen katua ylös Gustafson pisti puoliksi ladatun piipun taskuunsa — Piruko se tuonkin siihen lennätti mutisi hän nostaessaan laatikkoa olalleen Selvästi oli hän nähnyt irvistyksen Andersonskan lihavalla naamalla hänen mainitessa Kallesta Ja varsinkin hänen sairaudestaan Vai on Kalle tullut kotiin mietiskeli Gustafson Mutta kumma miten nuo Jalat nyt tuntuvat raskailta Vai on Kalle tullut kotiin toisti vanhan miehen ajatus koneellisesti samalla kun kurkkuun nousi karvas pala On ollut Julkisena alaisuutena että Gustafsonin Kalle on viimeiset kolme vuotta tlettänyt Kalle Gustaf sonlen nuorin tesa vanhoilla päivillään maailmaan saattama Ja helläkäti-sesti hemmoltellen kasvattama kouluutettu konina nuo-rukainen El ehkä Kalle luonteeltaan ollut sen pahempi eikä parempi kuin toisetkaan Ikäisensä Joskin ehkä hi-tie- n lapsuutensa oli tehty Ja kuin toisten polkien Gustafson hyvän Ja säännöl-lisillä oli saavuttanut pikku varaili- - suuden Min että kun Kalle oolttl halua ja tai-pumusta opintielle päät-tivät vanhemmat antia pojan jatkaa ainakin yl-ioppilaaksi Kauhea oli se ristiaal-lokko Johon joutui tantia kirvesmies Gustafson Ka-llen tulon jäl-keisenä vuotena Masa riehui kauhea sisällissota Gustafsonin perheen koti- - koulua Gustafson ja poika SANALLE KIRJOITTANUT J S NriZcTIJJJJKIIJJJJJJJJJV i&MflliablJBBHi jUJJJJJJJJJJJJJJJJHbUJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJCh uudistustyössäkin Joulunaatoksl ahln?onilolen naapuristossa kurituhuo-nees- a taihemplena Jonkunverran helpommaksi huolettomammaksl eslkaupunklymparlstön ammattimiehenä elämäntavoillaan ylioppilaaksi VAPAA wM tokln f ' v- - k! "" MkJUs dalta piti kirjaimelleen palkkansa sanonta: "Veli nousi veljeään vastaan" (Justaf sotiin vanhimmat pojat Anton Ja Eemeli liittyivät punakaartin riveihin Kun taas tiedot kulkeutuivat kotiin että ensimmäistä tuotta teknillisessa korkeakoulussa opiskeleva Kalle oli liittynyt alkolseen armeijaan Kumaraan painui Gustafsontn selkä Ja har-maata alkoi ilmestyä ohimoille Mutta raskaimman taakan joutui kantamaan polkien äiti Anna Gustafson yksinker-tainen hiljainen nainen Hän el tiennyt mitkä olivat ne tekijät jotka nostivat hänen poikansa toisiaan vastaan Hän rakasti heitä kalkkia joskin Kalle kuopuksena ehkä oli lähinnä sydäntä kun taas Anton jo perheellisenä oli Ikäänkuin jonkun verran vieraantunut Mutta sensijaan Antonin kaksoistytöt oi h at valloittaneet kalkkein suurim-man tilan hänen hellässä sydämessään Sensijaan el äiti milloinkaan ollut lolnut täysin ymmärtää keskimmäistä poikaansa kilvasluontoista Eemeliä leviten tuo Juopa ky-seessä olevana talvena Eemelin tultua kotiin lievästi haa-tolttunee- na oli huolehtiva äiti mm kysynyt oliko lian Eemeli siellä kuullut mitään Kallosta Silloin oli Eemeli raholsaan isken) t nyrkillä pöytään ja ärjäissyt: "r-- n ole kuullut ja enkä haluakaan kuulla Ja jos sen Jolloinkin tapaan niin läpi päästän palkalla" — Pian sen Jälkeen lahti Eemeli uudelleen rintamalle Ja se oli viimeinen kerta kun vanhukset näkhät hänet Viestit kertoivat hä-tien kadonneen Jäljettömiin tiedustelumatkalla Peurasi sitten se kamala kevät ja kesä Anton oli vanki-leirillä ja perheensä muutti Gustafsonllle Kalle saapui kotiin jonkinlaisena aliupseerina Elrät olleet vanhukset tuntea nuoiJnta poikaansa Poissa oli tuo valoisa huoleton hymy Tilalle oli tullut jotakin ylimielistä ja halveksivaa Pää tännä pilviä hipovia suunnitelmia Varoitti silloin Isä poikaansa että paras on pitää pää kylmänä Ja koettaa pysytellä maan kamaralta Ennenkaikkea koettaa Jatkaa kesken jääneitä lukuja Ui ainakin koettaa hankkia joku totml Mutta kuuroille korvlllo kaikuivat isän neuvot Yli-mMlse- stl vihellellen lähti poika kotoa palaten nyt kuuden vuoden kuluttua Josta ajasta rraotet oli vietetty kuritus-huoneess- a häpeällisesti rikoksesta Mietteissään saapui Gustafson kotiin Siinä se oli val-keaksi maalattu talvlhuvlla monen monituisen vuoden aherruksen ja säästämisen tulos Portti narahti hiukan tunne sellaista joulu-pahnoil- la fcldli joulupuuroa IX VUOSIK _ VOL IX Oli saranoiden voitele-minen Vloljäln tjokalulaatlkkon-x- a tajuan Ji luklttuaan sen Huole-llisesti astui hän sisälle Kclttlossi haaiälll Anua hiljaisena Ja Itseen-sä sulkeutuneena kuten Ainoastaan Gustatsui Itse nä-ki että hän oli itkeskellyt Kallea naknt ainoastaan tie-ra- s päällystakki hattu olivat ovensuunaulukossa "Meille on tul-J- ut vieraita" Anna tii-mein pyyhkäisten silmänurkkaan-a- a — "Kuulin Jo kaupungi-lla" vastasi Gustafson tilsuen tyotamlneltaan Peseytyi-tyää- n ja vaihdettuaan vaatteita astui hn Poydai ääres-sä pää käsien varassa Istui kalpea hoikka mies Oven ko-hottautui hän seisomaan lausuen epävarmasti: "Hyvää palvaa! Hauskaa joulua — Isä! -- - Sa-moin sinulle'" vastasi Isa 'tahto-mattaan siirtyi vanhan miehen katse seinällä olevaan suurennet-tuun valokuvaan joka esitti valkotakkista hymyilevää nuorukaista Tahtomattaan hän vertasi sitä tuohon pöydän ääressä seisovaan mieheen katse seuratessaan Isänsä katsetta sattui kuvaan Oli kuin isku olisi vavauttanut nuorempaa mlesti Il-mein lian alkoi puhua Ja vanha mies pani merkille hänen äänensä teräksisen soinnun "NMln Isä! Olen tuottanut teille vain häpeää kalkkien uhraustenne palk-kioksi Olen ollut retku Ja hamppari Ja - väärentäjä tai seltälli kielellä sanoen taras En syytä ketään Tohon vain saavani Jotakin työtä eläilsenl Mitä tain kunhan se on kunniallista Mutta luulen etu kaiken tämän Jälkeen en voi viihtyä Tahtoisin päas-t- ä pois merien taakse Siellä Jossakin kaivantojen pi inennossa ehkä voisin unohtaa sen mitä on ollut Ja koettaa alkaa elämäni alusta" — Kallen t Ilmeinen lau-seen aikana oli äiti saapunut huoneeseen Hänen kat-seensa pysähtyi kysyvänä miehensä vakavaan olemuk-seen Tulemmeko me menettämään hänet lopulllsestir tuntui katse Isä ymmärsi Gustafsonlt olivat pitkän avioliittonsa aikana oppineet ymmärtämään toi-sensa Ilman sanoja Siksi tanhempl alkoi vaka-vasti puhua- - "Eihän sitä tartitse vteralhln maihin Jos mies tahtoo Itsensä miehenä pitää toi hän sen tehdä maassaan" Myöhään yöhön Istuivat nuo kolme Ulkona sataa tihuutti mutia slslia kamarissa oli tllhtylsää ja Viimein asetettuaan letolle e uni tullut van-halle miehelle Hän makasi valveilla Ja ajatteli Sitä mukaa kun yön hiljaiset tunnit kuluivat suli hänen rinnastaan sinne vuosien kuluessa kasaantunut kat keruuden Jää Ja tilalle hii-pi miellyttävä hyvänolon Jotakli jota hän el ollut tuntenut kuin pienenä poikana ket-tiessä- än kotlplrtln vatsa täynnä makeaa tekemään unohtunut tahallises-ti salaa el ja virkahti siltä ykskantaan kamariin käydessä Tämänkin tolmakas Suomessa kysyvän mies omassakin läm-mintä =!B5P IL _-- -_ A A a V w AtAftsttiP rari Msv mj%s niBnKlSlKKilAlfeilfiBAuBHA 'AsAÄÄShTÄ — T w£rLtHBJT ffviML'ltl r-- s "iriffA wm |
Tags
Comments
Post a Comment for 0422b