Vapaa Sana, July 11, 1942

              rwmkk =j?J iLiif JR un ~~ a lÄMItta llfil
"W''pr mic '" S_kv Jw
_tV-- V JTa VV V jmzy
(Jatkoa)
XIX
Patrunesan täyteläiset huu'et hy-myilivät
niin eloisani ette Epra
ollut sellaista nähnyt Pilkkaakohin
se tcklT Epra katsoi silmiin Ras-kaat
silmäluomet peittivät katseen
osaksi mutta silti Epra näki kuin
silmänlskun välähtävän tuossa kat-seessa
Olipa omituinen katse' N'Ip
hivelevä tuttavallisen läheinen!
Epra tunsi kerran ennen naineensa
Jotakin samanlaista mutta el muis-tanut
milloinka
—Niin on — hyvin ikävä! leper-teliv- ät
patrunessan huulet kuin o-m- ia
aikojaan Silmät eivät puhuneet
ikävästä yhtään mitSM -- - Miten
aiotte kuluttaa aikanne koko illan?
—En mitenkään! Aion lähteä
—Lähteäkö — Joi? No mutta —
ratrunessan huulet lakkasivat hym-yilen-
ästä kataa Kääntyi tanssi-viin
— Tunnen teidät — te olette kaup-piaalla
— täällähän on vain yksi ol-kea
kauppias toiset cvat sellaisia
nannikauPPlalta tiedättehän — olet
te kauppiaalla Loordln ajajana —
olen useasti nähnyt — Ja minun uy
tw hoitaa tehtaalla — o'en olutteh
taan omistaja - täytyy hoitaa sekä
miehet että naiset - nalualsin xn
!sntii! kanssanne —
Patrunessa lopetti katkonaisen
esityksensä käänsi taas kaiheensa
Knrnn Nvt se Epran mielestä
asiallisempi — cl enää niin tutuno- -
wlnnn
— Kyllä mlrä kuuntelen — sanoi
Epra
—El se niin äkkiä - tässä hali
kr Mutta me kyllä saamme ke - hetken päästä
—odotatteko —
—No vaikkapa —
Ptnmessa purskahti nauramaan
Ja Epra hämmentyi
piippunsa vartta
—Ette te ainakaan ol — kuinka
sanoisin --ette ainakaan ole utelias—
—Mistä sitten?
—Siltä palleasta Jonka a'uu teille
tarjota — nauroi patrunessa
—En ole kuullut mistään bellalses- -
ta
No Jos haluatte kuulla niin —
no niin saammehan nähdä haluat-tek- o
—
Epra el osannut aanoa mitään elkli
ymmärtänyt initÄan Sehär Juttelee
sekavia ajatteli Epra mutU voihan
Uäällä vielä oloillakin Jto niiksten
on
—Menen tuonne miesten puolelle
anoi Epra ajatuksensa päätön-sek- si
— Hyvä on! — sanoi patrunessa
Ja poistui tanssivien Joukkoon mut-ta
kääntyi sieltä heti ympkri pa-lasi
Epran luo
—El ole yhtään vapaita — lähden
pois Saatatteko minut kotiin nUn
Jäädä tanssi-maan?
—Lähden mielellinl täältä
—Menkää sitten odotelkaa ka-dulla
Kun Epra vihdoin viimein al in-tor- in
käsiinsä sanoakseen liyvästlt
nousi pysty hänen eteensä
minnekään! Et tuu-maakaan!
—Et mene
Vai kesken kaiken! —
motkottell Vihtori Juuri rarahiksi
kun patrunessa tuli hyvästille
—Hän on luvannut saattaa minut
että Maiju aa Jäädä tanssimaan —
selitti patrunessv
--Se on eri Juttu MutU nytkö
Jo —t
Patrunessa el antanut Vihtorin
pyyntöjen vaikuttaa emä välittänyt
Alvilnan estelyistä NIUtI cli vala
se hyöty ett Epra pääsi pujahta-maan
rauhass porstuaan tarvike-matt-a
hyvästeli Alvltnaa en
vuoksi uudelleen sotkeutua naisten
7— jy i i i NMi-v- t sr" r ff ff ii i i 'iin iii i i mm n i i 1 v iw t
patrunessa
? --w 's ' ii '" i rv ww mt v di — " Jtrr j # ri ff "'t '" iii i s xw%"%"" Äfcv J1a1 7 1rs
~r W j f —
SILMUKORVEN
NUORI EPRA
— Satakuntalainen Kertomus —
Kirjoittanut Kaarle Halme
Ja
Ja
Ja
oli
kustclutllaisuudcn
?
hypistelemään
Ja
palvelustyttöni saa
Ja
Ja
vnw
huoneeseen Mutta eikös?
Vihtori saattoi patnineesan por-taalle
asti Ja kiristeli varmaa lu-pausta
Epran palaamisesta mutta
Epra asteli yhä edelleen porttia koh-ti
vastaamatta mitään
—Älkää nyt niin kiireesti hyvä
mies! TäällähSji on kuin akissä —
huuteli patrunessa Ja nauroi hela-kasti
kun törmäsi päin kinosta
—Antakaa kätenne! — aanoi Epra
—Vaikka molemmat! En näe niin
Utuistakaan Talsin tehdä tyhmästi
kun en käskenyt hevosta
—Joutavia! Tästähän on vain ki-venheitto
Ja tähän tottuu silmä
Minä Jo näen että patrunessalla on
vaaleanharmaa lakki päässä
Patrunessa nauroi liian katketak
seen
v
—El minkäänlaista lakkU!
—No myssy sitten
—El myssyä eikä hattua SUU
— ettei täällä mitään nae
Leikkiä laskien pääsivät he vih-doin
keskelle katua missä kulku
suuremmitta kommelluksitta
—En olisi uskonutkaan että
osaatte leikkiäkin laskea — sanot
—Se tuntuu vain siltä — näin Pi-meällä
—Onko sitten pimeä?
—Ettekö näe?
— En uskalla avata silmiäni Jos
sitten tn näkisikään mitään niin ru-peisin
pelkäämään enkä uskaltaisi
astua ollenkaan Miton sitten kä-visi?
— En osaa sanoa
— Koetammeko?
—Miten?
—Minä avaan silmäni Ja rupean
pelkäämään
—Siten emme pääse tuon lätäkön
yli Joka kiiltää tuosaa tehtaan
portilla
--AI — se lätäkkö! En muistanut
Olimme upota siihen tulessamme —
hätääntyi patrunessa
—Taitaa ollakin paha
—On se Nyt avaan silmäni Ji
pysähdyn
—Sitten kannan ylt
—Pyh! Mistä se voima tuHsi!
Epra kumartui Ja nosti patrunes
san syliinsä kuin pienen tytön
—Oh! Nyt vasta minä oikein pel
kään — kuiskasi patrunessa Ja kier-si
käsivartensa Epran kaulan ympäri
lujasti Ja varmasti painaen posken
sa Epran poskeen
—El ole syytä pelätä
—On — pelkään putoavani
Epra astui reippaasti läHnön yli
komeissa pitkävartisissaan mutta
kun hän alkoi laskea patrunessan
maahan eivät käsivarret hellittä
neetkään Kylläpä e nvt pelkää
Joutavia ajatteli Epra Ja kantoi
edelleen
Mutta Juuri ehtiessään komean
lasikuistin eteen tunsi Epra kuunVen
hu-fte- n painuvan huulilleen Kas
riivattua ajatteli Epra Onpa kon
stikas epeli
Se olikin Epran Hmetnen Järkevä
ajatus sinä iltana
Vasta myöhemmin kun hln pois
tui rakennuksesta lehtokujalle Ja sil
tä kadulle alkoi pieniä tuumailun
väreitä viritä hänen pöökertyneessä
päässään
XX
Räntäiset ilmat Jatkuivat 8atol
vettä Ja lunta vuorotellen Oli har-maata
synkkaa loka !s ta I'i nä-kynyt
aurinkoa eiki minkäänlaista
II Iita pilkahduoti mistään rOin
Epra oli mielestään pudota loksah-tanut
tällaiseen solskeiseen oloti-laan
Sisältä Ja ulkoa oli elämä sa-manlaista
Jos Istui tai astui — sa-marjai- sta
Aatoskin cyykött-- li Jos-sakin
pääkopan nurkassa eikl klcr- -
45 ateriaa päivässä
BBBBSBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBSBmU SBSm VBvIzSbbBb ASBn
SSJBSSf 'PSSSSSSSSSSSSSBM SSj BCBBHPSSSSSSSSSSSSSHBSSSSSSSSB(
Mrs Guy Temby Scattlesta pelasti tamln kchrääjalinnun poikasen
kun s oli pudonnut pesästä Han päätti huolehtia siitä Ja se oli ai-kamoinen
tehtävä Hln syöttiä sille sokeri- - Ja hunajatekoitusta pie-nellä
teepannulla 45 kertaa päivissä
rellyt entisiä ympyröitään Kyykö-- 1
telköön! Ei v sieltä kumminkaan
hyväntuulisena esille kömpisi K!lä
Epra sen oli honannut Häljynkuri-suutt- a
sillä oli sisu täynnä Pysy-köön
vain nurkassaan!
Jos päivät olivat yksitoikkoiset
niin ehtoopuhtcet olivat sitäkin th-Jemm- at
MutU palttua niille! El
Epra ajatellut että niissä olisi Jokin
muutos tapahtunut Hän vain loikoi-li
sängyllään — Ja odotti Mitä hän
odotti? Ei hän mitään odottanut
mutta hänessä oli sellainen odottava
tunne Oli mukavaa kun sai noin
odotella — cl päässyt aatos pakana
pahasti vlristelemään Ehkä oli sen
sisu Uittunut silloin hääilUtia Ehkä
häpeslkln
Hyvä että sekin ryökäle oli taa- -
nut kerran nokkansa päälle Olipa
kuin puulla päähän lyöty Kyllä oli
kin tässä ristltikkua leiskunut koko
syksyn Vienyt Joskus unetkin sil
mistä Olkoon hiiri kuurassa — hii
ri kuurassa!
Usein kun Epra lojuessaan pääsi
tähän kohUan naksutti hänen tas-kukellonsa
seinällä korvan Juuressa
— hiiri kuurassa — hiin kuurussa —
Ja siihen Epra nukahti
SunnunUina UUpälvällä kun mie-het
Jo olivat tapansa mukaan lähte-neet
kylille tuli Vihtori fipsahtaen
äkkiä Epran pirttiin
Ensin el Epra älynnyt oikein Ilo-ltakaan
mutU kun hän sitten lopu-ltakin
sai unen kisran siirtymään
silmistään ihastui hän Ikihyväksi
Vihtori tuli kuin toisista maail-moista
oli hyvällä tuulella Ja Jut-tuaml- sta
oli paljon
—Mulla on oikeata asiaakin —
puheli Vihtori viimein lörpötyksen
Jatkoksi
—Tulosi oli paras asia On ollut
niin yksinäistä Luulen että olo on
vallan piloilla
—Nyt sinä saat paremman palkan
Jos haluat
—Palkan?
—Näes — minut haettiin päivällä
tehtaalle — Ja patrunessa lähetti
minut tänne Hän UhtoUi päästä
varastonhoiUJasU Joka on rapa-juoppo
— kuuluu Juovan korin olut- -
U päivässä AJatteles millainen
Jano!
Vihtori nauroi leveästi työnncl- -
lessään kartuusla piippuunsa
—Toimi kai vie siihen — muraatl
Epra
—Vie kenen vie Oikeata miesU
el vie mikään minnekään Patrunes
san mielestä sinä olet oikea mies—
Ja minun mielistäni myöskin
—Enkä ole
—Ole vaiti! Saat puolU paremman
palkan kuin täällä — eikä työtä e- -
des neljännestä
—Täälläkin olen työn puutteesti
kärsinyt
—EnU sitten palkka Ja hyvlt huo-neet!
—Heiluttelet talikynttilää nokka-ni
edessä
—Enkä Eivät kalkki klrpJlset sii-piään
polta Ja kun kerran olet
täällä
—Olen — minkä olen
—Joa et muuten ruostu niin tMt
määritä —
—En ruostu
Suviyön retki
Kuin lapsena ennen vanhaan
suven hämyssä hymyillen
käyn majani venherantaau
yli ulapan tähyillen
Näen kaukana kalliosaaren
vasten taivasta piirtyvän
näen Jynkeän tumman kaaren
yllä valkean välkkyvän
En Jaksa nyt enää viertää
veden sylihln venettäln
en hurmassa riemun rientää
tuota saareni sauhua päin
Mut sieluni mun Jos mikään
yli ulapan kiitää voi
kuin konsana nuoruusikaan
veri vielä kun roimaa soi
Se pääskynä pintaa viistää
tulihuntuna hulmahtaa
Se kotkana piiriä piirtää
monen suvisen sauhun taa
Jo rovio verkkaan riutuu
yllä kankaisen kukkulan
Yön hämlränhuntu liukuu
tieltä kullan ja purppuran
NUn ulapan vftlkevyötä
yöstä hehkuvan hämärän
jo Joutsenen valkeen myötä
palas sieluni piirahan
Uolevi Koski
—Älä nyt hyvä mies!
—Jos olet ystäväni niin et puhu
asiasU enää Minä en kelpaa sellai-siin
Epra nousi liikkumaan permannol
le Hän oli äkkiä herännyt Viikon
päiviin ei hän ollut ollut näin val
veilla
—Minä en koko kaupungisU löytäisi
sopivampaa miestä siihen toimeen
Juuri sinä kelpaat — nuhteeton Jo
ka suhteessa —
Epra kimmastui niin että raapai
si tulitikkuun tulta sunnuntal-lllvln-s- ä
rinUmuksesta vaikka tavallises-ti
Iski tulU saappaan pohjasta
—Kelpaanko? — älähti Epra —
Mihin luulisit minun kelpaavan Jon-kin
ajan kuluttua — kun sieltä Jou-dun
pois?
— No työ kuin työ
Epra huomasi että oli tarpeellista
hillitä pursuavaa mieltään Ja panna
sulku aatoksen paisumiselle
—NUn kyllä Alvan sama — pu
heli Epra maltillisemmin — MutU
minähän jätän kaupungin kohta o--
mlllcen
— Keväällä — ?
—Jo pyhien Jälkeen
—Niinkö olet ajatellut?
Tässä asiassa et Epra ollut ajatel
lut mitään mutta mtks'ei lähtisikin
koska noin tuli sanotuksi
—Mitäs tämä tästäkään paranee
Ja ikävää täätlä on Urpeeksl sinun
lähtösi jälkeen — sanoi Epra poi-keten
suorasta asiasta
—Kulkistt Joskus toisten mukana
Alä ole sellainen plrttlkarhu! Lähde
nytkin kävelemään ja saattele mi-nua!
Menen tehtaalle sanomaan että
tyhjiin raukesL
—HalusU lahden vähän ulos —
sanoi Epra mutU et Urttunut enää
Vihtorin asiaan
Katuakin astellessa pysyttelivät
Epran jutut kaukana oluttehtaalta
MutU hyvästellessä tarttui Vihtori
Keskikesän juhla
Täysihoitolan seurusteluhuoneen
täytti vilkas ja Iloisen puheensorina
Keskusteltiin siitä kuinka parhaiten
vietettäisiin edessä oleva juhannusyö
mutta ei oikein tahdottu päästä yksi-mielisyyteen
— Tietenkin me lähdemme Joukolla
Ihailemaan keskiyön aurinkoa huu-dahti
neiti Palo sehän kuuluu asiaan
a
— Ei el keskeytti neiti Karl —
miksi suotta tuhlaisimme ihanan il-lan
mokomaan retkeen Minun mie-lestäni
me voisimme järjestää oikein
hienot tanssiaiset täällä kotona Aja-telkaa
voisimme koristella vllpolan
kukin ja köynnöksin Ja sitten voisim-me
vaikka julistaa kilpailun Juhan-nuskunlngattares- ta
— Ei kävele keskeytti Joku her-roista
— Sellainen el sovi juhannuk-sen
henkeen mutta minulla on vielä
eräs ehdotus Olen kuullut että seu-dun
nuoriso kokoontuu polttamaan
Juhannuskokkoa Ja leikkimään piiri-leikkiä
läheisen järven rannalle Mi-nä
ehdotan että lähdemme oikein
joukolla sinne
— Todellakin Innostui neiti Palo
mutta neiti Kari nyrpisti halveksivas-ti
sievää nenäänsä — Minä en aina-kaan
tule julisti hän — mieluummin
lähden vaikka hotelliin tanssimaan
Kinastelua jatkui mutta Salme tus-kin
kuunteli sitä Hän Istui yksin
syrjäisessä nurkkauksessa omine aja-tuksineen
Ja miltei säpsähti kuulles-saan
äänen vieressään kysyvän:
— Entä te neiti Solvo miten te
aiotte viettää iltanne?
— En ole tehnyt mitään suunnitel
mia etukäteen rastasi Salme vii-leästi
kestäen värähtämättä metsän-hoitaja
Karamon tumman selvästi
Ihailevan katseen Tämä naurahti Ja
Istuutui ilman muuta Salmen viereen
— Lähtekää sitten minun kanssani
viettämään Juhannusyötä virkkoi hän
kiihkeästi — Vain tämän ainoan ker
ran — el älkää kieltäytykö jatkoi
hän nopeasti Salmen tehdessä torju
van eleen — Ajaisimme autollani
jonnekin mihin vain tahtoisitte ja
sitten toisin teidät jälleen kauniisti
takaisin Luvatkaa nyt ja luopukaa
tuosta erakkoelämästänne edes yh-rek- si
yöksi sillä olette aivan Ulan
nuori Ja kaunis sellaiseen Tulette- -
han?
Salme pudisti hitaasti vaaleaklha-rats- U
päätään
— Te olette hyvin ystävällinen
herra Karamo vastasi hän — mutta
minä en voi tulla
— Toisin sanoen te ette tahdo Ja
olen syvästi pahoillani että tulin en-sinkään
ehdottaneeksi teille moista
mahdottomuutta Miehen ääni oli sel-västi
loukkaantunut ja ennenkuin
Salme ehti vastata oli hän Ja kadon-nut
Salmekin nousi ja lähti huonee-seensa
Toisten hälinä kiusasi häntä
Ja hän tahtoi olla yksin
Pitkässä hämärässä käytävässä
seisoi metsänhoitaja Karamo Ja odotti
häntä Salmen päästyä hänen kohdal-leen
hän äkkiä tarttui hänen käteen-sä
ja kohotti sen kunnioittavasti hau-lilleen
— Suokaa anteeksi kuvastumiseni
pyysi hän pehmeästi sillä minulla el
ollut siihen mitään syytä Eihän ku
kaan voi pakoltUa Itseään Ja Jos ker-ran
olen teille vastenmielinen niin
siihen uudelleen
—Kyllä patrunessa nyt minuun
suuttuu — sanoi Vihtori — Saat
nähdä vaan etu ryhtyy vlolä omin
avuin asiaansa ajamaan
—Ei suinkaan mahda meidän pir
tille tulla? — sanoi Epra pelästy
neenä
—Kuka sen peevelin tietää So on
semmoinen tuulihattu — nauroi
Vihtori lähtiessään omalle
Epra oli saanut muutamia tönäyk- -
siä sydänalaansa Ja pääkoppaansa
Rinnassa tuntui pienU pampattelua
Ja atos hyppelehti sinne tänne Hä
nellä et oUut pienintäkään halua
palaU pirttiin Nyt el lolkominen
kävisi Se tuntui selvältä Parempi
mittailla katuja — UI hakea
EnU jos menisi Ala-HolJaU- e? EnU jos ?
(Jatkua)
eihän se missään nimessä
syynne
Salme veti panat-tue- n - Ette te ensinnä olen„ nen sorpesl hän hSmtm H
lnnpttl Itton firj
omaan huoneeseensa smh v soi polttavin poskin Ja kuuEtel J ten nopeat askeleet vähitellen tul
vät Sitten hän hoit a _ "1
niirkai(l 11 _ "vlM
ta silli kaikki ►( i
iut"in"„ios"haTtaa1Tieuum_vrnmoan_ania?ehiäfkl"nonkäoolihTiiniinae-a-=rd5J
— —rKl "juu—h'—a"niennuskasieunnasa mSuettaolite lokli „jfclJ
nyt Jo ennen syksyä ja nyt ollTJ
niiaan jo naimisissa tuos i tytön kanssa joka käärmeen Ut0 on tunkeutunut heidän valliasi i me kävi vielä kerran läpi liiku
muistot ensin ihanan suloiset Ja t icu lusnaisen Kirvelevät SiHoät
oli ollut keskikesän tuoksuti K
yö kun Teuvo ensi kerran oli ntjj
mi nantä Ja sitä yötä oli sean monta yhtä hurmaavaa ja onEeaUrl
teista iltaa kunnes kalkki särkylj
della iskulla Salme vaikeroi rieli
muistaessaan sitä tuskaa miti '
oli tuntenut nähdessään vieru i tön Teuvon s Iissä hänen Ttnrmi
Joka merkitsi hänelle kolo eläatt
Salme havahtui Iloisiin äimin pii
maalla Toiset siellä nähtävästi ti
mlstautuvat lähtemään Juhlan
toon mutta hänelle el tulisi
nusta koskaan enää Metsänholu
Karamon ääni kuului toisten Joni
sa Salme kohottautui hitaasti
epäröi tuokion mutta sitten hän m
päättäväisesti ja alkoi pukeutui
Yksikään mies el ole sen airoiaa
että tytön kannattaa hänen tilit
turmella elämänsä oli Heleua-tert- ]
sanonut Ja kenties hän oli oikeus
Jos kerran Teuvo saattoi unohti t
net niin pian niin mikä esti !
näyttämästä Ihmisille tui
osasi unohtaa
Metsänhoitaja Karamo kahri
paraikaa neiti Karia kanssa mi
nähdessään Salmen tulevan taa 1
ruhtl nopeasti häntä vastaaa
— Keskustelimme juuri
lähdöstä sanoi hän kohteluni- -
Kenties tekin haluatte lähteL
nyökkäsi hymyillen M utu he
päästyään kuulomatkan paitii I
martul metsänhoitaja hänen puite
sa Ja kuiskasi - Te olette m:
nut mielenne ettekö olekin Xäeii
silmistänne ja nyt me emme
kään muista He saatat mennii
tahansa mutta tämä yä en mtid
Hetkistä myöhemmin liaksi '
maa auto tietä myöten Ilta cli i
maisen kaunis Tuomet kukt"
valkoisinaan Ja niiden huuman t
su täytti ilman Salme nojautui i
sepäln Ja antoi pehmeän tuulet 1
väillä kasvojaan Hänen poski
hehkuivat ja hän hengitti iTrfia:
kasta tuoksukilläistä Ilmaa TO
tessaan salaa metsänhoitaja Ito
mon tummia kauniita kasvoja rim
lään hän tunsi ydameni lykf
tavallista nopeammin
Hotellin edustalla metsäaiir
pysäytti auton Kiehtova l1
vei kantautui avonaisista UH
Ja puiden varjoissa vilahteli bfl
neita nuoria ihmis
— Emmekö ix -- kea tuoklok!!
uimaan krsvl mt sanhoitaja J
me nyökkäsi hymyiien Hän
nrt Ihastuksen välkkeen '
sa silmissä Ja se tyydytti nk"5
niitata tnrhmllciinttan?a "--
o -- -
tnna tifin fuMnl nautti ttt"
unohtaa kaiken muun
Neiti Solvto te olette
ra Tuo vihertävä unelma sa
näyttämään merenneidolta tai ='
slntkeljulta Maljanne slni
tAmln vhn ta rakkauden t
s im tuutii miehen m"
hymyilee urhoollisesti vaitt
tojen kätköistä nouseekin
-- lakh& Inka kernu "
-- o fcrmrilf
_ asriiT MAU SJ—
kun he keinuvat sävelten tiw--
mlehen käsi puristaa lw-- J
Useina vasten
tyhjenee vähitellen Js J
— miBinitaJa A-- — -
v- - nnM Mlnen kana1"
punoittavat Ja hän tavoita