Vapaa Sana, January 30, 1943

              ft
1
I
£
W ? & '! 'VVn'---"- 1'
"
Irll ' I VI
Mjr-- m
rj#W-T??- r " --rrTrvy'?"! fff! ' --
"-""i" XHityjy f- - liw'j%awr' jwi iSyfeQflig "£ftFft
r 1'JÄJgp" S& X Ä
"K K '7fffljPmR1 U r cVii
Ä Lr
l:ri'v i'LS irlsrL- - rft i?Ö ' VV 'i- - ai4£2'--£ JuJzemttJxi ~uuJ&
-'- jZJZL Sf5) rjK Ä= U1LM
rtiiflitSlibc
1 !JS_raEsteMt
Mr Ja Mrs Stone seisoivat par--l 'Olennon sanonut sinulle ettet ele
vekkeellaan Ja katselivat edessään mikään naisten hurmaaja! Voithan
olevaa elävää taulua Aurinko pas- - koettaa sittenpähän nähdään!"
toi linnut lavertelivat Ja kukat tuok-suivat
Mutta kaikki tämä oli vain
taustana tuolle varsinaiselle taululle
Ruohikolla utul pieni maalaukselli-ne- n
ryhmä: kaunis nuori tyttö
puettuna lastenhoitajattaren sievään
pukuun Ja kolme pientä laUa nuo-rf- a
Stoneja omassa persoonassaan
Lastenhoitajatar näytti kertovan
satua Hilla lasten katseet ollrat hie
vahtamatti suuntiutuneel hanan sie
vään suuhunsa
-- Mary näyttää todellakin olevan
Innostunut työhönsä" huomautti Mr
Stone Ja Istuutui korituoliin 'Oikeas-taan
näenkin hänet nyt vasti ensi
kertaa sillä oli jo aika hämärä ellen
illalla kun hän tuli Hän on todel-lakin
kaunis!"
Mrs Stone heristi veitikkamaisesti
sormeaan
"Kaunis Pe on liian vähän sa-nottu
Minusta tuntuu aivan usko-mattomalta
että hän on todellakin
lastemme holtajatir Mutta el pidä
koskaan ylistää pälväÄ ennenkuin
aurinko on laskenut Hän on ollut
meillä vasta niin vähän aikaa Hän
tuli muuten yhfalkäa uuden mies-palvelijamme
kanssa Mitä pidät hä-nestä
Charles?"
Mr Stone ojentautui tuolissaan
"En ole katrellut häntä vielä lä-hemmin
Mary kllrnostaa minua tois-taseksi
nemmän Hiin ei näytä ni
van tavalliselta Kotiapulaiselta"
Mrs Stone naurahti tyytyväisenä
"Ki! Sanoin en hänelle Ja ky-syin
voisiko hän tehdä tavallisia
palvelijattaren askateita Hän hy-myili
tyytyväiseen suomalaseen ta-paansa
Ja sanoi ettei hän pelännyt
minkäänlaista työtä En todellakaan
ymmärrä kuinka hän on ryhtynyt
on saanut
hyvän kasvatuksen ja —"
Mr Stone nauroi (
__ - — j on vaarallisen kau- -
Mitä Mary
aviomies!"
"Hm Mary on siis
olevan
rehtiä kansaa eikö totta "
Mirvn
Katso itse! Hehän ovat
kuin noiduttuj Kuule en voi an-taa
hänen keittiössä
että hän
Mr Stone katseli alas nurmikolle
Mary noussut )lus oli
kaunis solakka
vartalo siniset silmät
punaisit huulet
sanoi Stone
ajattele Jos
minä
Mrs Stone nauroi
Mr Stone venytteli
"Kunpa minulla olisi aikaa!
haluitko katsella tuota
- en tarkoita Maryä vaan to-dellista
timanttia Bruce timantti-kauppias
aikoo ostaa sen minulta"
että timantti on
täällä? Täällä kotona!"
Missä sitten rakkaani? Pidän
sitä aina mukanani Mutta pistän
sen kyllä kassakaappiin jos Brucea
el ala kuulua Tule
He menivät fceurusteluhucnecseen
Mr Stone otti esille Hän
osoitti kartalla erästä paikkaa
"Juuri tuosta se löytyi! Ja tässä
on tuo ihmekappale!"
Hän otti taskustaan nenäliinan
Jonka siialta hän kaivoi edille ti-mar- tin
kylläkin mutta "
Mrs Stone huokasi
"Nyt en saa rauhaa ennenkuin
Bruce tulee" sanoi hän
"Joutavia hana ihminen tietää
tämän Ai-noastaan
vakuutusyhtiö — he sal
vat muuten maksaa minulle satatu-hatta
Jos tämä kalleus Joutuu huk-kaan
— Ja Bruce"
Mrs Stone nipisti miestään käsi
varresta
Mr Stone kääntyi Ja'näki Maryn
Tyttö oli tullut var- -
maankin hyvin hiljaa sillä
el ollut kuullut mitään
Mary näytti olevan hämillään
"Allanin pallo vieri tänne sisään"
sanoi hän "Hän pyysi että
sen"
Samassi tuli palvelija huoneeseen
"Norris" sanoi Mrs Stone 'olkaa
tällaiseen toimeen Hän !'stÄvällinon Ja auttakaa neitiä Alla- -
nin pallon En usko et
se on sisällä"
--Mrs Stone huokasi
nis! Alä ole huolissasi tak'a-lu- n molemmat palvelijat olivat po's- -
nl! Ja olethan aina sanonut etten ituncet
ole mikään naisten "Sanoit ettei timantista tiedtä
Mrs Stone nipisti häntä korvasta mitään nyt sanot? kuuli
"Mutta sinä olet maailman paras varmastikin keskustelumme Ja mitä
suomalainen
Suomalaistenhan anotaan
"Ainakin Mary mallikelpoiselta
kuinka
vastusta
syödä Sällithän
meidän kanssamme?"
Tyttö to-dellakin
Kaunis
täyteläiset
"Luonnollisesti Mutta
karkaan kanssaan!'
Muu-ten
timant-tia
'Tarkoitatko
katsomaan!'
kartan
'Kokonainen kananmuna! Hioma-ton
olemassaolosta
kynnyksillä
kumpi-kaan
noutaisin
hakemlsersa
täällä
helpotuksesta
minun
hurmaaja!"
Norrisiin tulee "
Mr Stone pudisti päätään
"Norris? Hänestä voin melkein
mennä takuuseen näyttää
on Iipsita ei olo rcttömän
hänen nl-kanaa- n vähäisintäkään ta voit luulla että
syö
oli
loistavat ja
"Luonnollisesti" Mi
hänen
timantin
tä
Hän iä- -
Ja
kaltaisen enkelin mielessä liikkuisi
rikollisia ajatuksia! Muuten tiedän
kyllä minne piiloltamme kiven"
Mr Stone soitti Iltapäivällä )hte-nää- n
Brucelle Mutta oli lauantaipäi-vä
Ja Bruce oli matkustanut maal-le
eikä häntä odotettu kotiin en-nenkuin
vasti maanantaiaamuna
"Siispä meidän täytyy säilyttää
tuota kauheata timanttia luonamme
kaksi kokonaista yötä" huokasi
Mrs Stone
Ylti on kaksi kuvia sotaelokuvan filmaukselta Canadan
Vitemmalls nlhdlln kohtaui kun eemmando-hySkklyit- a
elokuvattiin Päivänvarjon alla valkoinen kyplra paissa
Hänen miehensä kohautti olkapä-itään
"Rakas lapsi' sanoi hän 'Näet
kummituksia Keskellä kirkasta päi-vää
Clenpa varma että olet luke-nut
jokaisen talossa löytyvän sala
poliisiromaani Mutta Näet-kös
todellisessa elämässä ei tapah-du
sellaista kuin romaaneissa Todel-lisuudessa
"
Mrs Stone nipisti häntä käsivai-rest- a
ja hän kcskiytti
Juuri parvekkeen alla istui Mary
ommellen ahkerasti käsityötään Mit
loin hän oli tullut siihen? Aivan äs-ken
hän oli ollut kokonaan-- toisessa
pääasä taloa
Mrs Stone rypisti otsaansa
"Mary" huusi hän 'missä laspet
ovat?'
Rauhalliset lempeät kasvot katsoi-vat
häntä
'Lapsetko Mrs Stone? He halusi-vat
leikkiä vähän aikaa yksinään
mutta Jos Mrs Stone haluaa — — "
Hän el lopettanut lausettaan vaan
kerasi kokoon käsityönsä ja kiiruh-ti
pois
"Asianlaita on aivan kuten Jo sa-noin"
huomautti Mr Stone 'NäJt
kummituksia keskellä kirkasta päi-vää!
1'elkäfin jo että alat epäillä
minuakin "
"Jo toisen kerran tänä päivänä hän
sattuu olemaan läheisyydessä kun
puhumme timantista En voi auttaa
sitä mutta minusta se on aika Ih-meellistä!"
Mr Stone tarttui vaimonsa käsi-varteen
"Mutta rakkaani ajattelehan nyt
hiukan! Aivan yhtä hyvinhän hän
vaikka
jälleen
Stonet lastenhoitaja- -
olivat sjöneet päivällisen yhdes-sä
sitten parvek
kahvia Juomaan keskuste-livat
kaikenlaisista asioista Viimein
niin" sanoi Stone
aviopuolisot Jälleen olivat kahden
kesken "minne aiot kätkeä timan-tin
Stone sikaariaan
miettinyt asiaa Mitä sinä
"Luonnollisesti
'Miksi
"Miksikö? Kuinka kysyäkin?
Onhan varmin
"Onpa niinkin! Mutta varmin
toisinaan epävarmin
aikoisit tunkeutua
taloomme
ensimmäiseksi ajatteli-si
kassakaappia löytäisit
timantin sieltä! vuoksi
mielestäni olisi varmempaa sijoittaa
timantti muualle Vaikkapa esimer
olevien kan-gaspalojen
"Mutta rakkaani
Johtaja Farrow kerran
Cinidin laivastossa sotilaat aittivi
lask leikkiä! Tällaisesra ta-pauksessa
täytvy aina toimia mah-dollisimman
odottamattomalla taval-la
kukapa vaikka
Hän keskeytti lauseensa
Eräs varjo ilmestyi lähelle ja se
varjo kuului Marylle
Eräs toinen varjo häilähtl
Stonen kasvoille
"Tekö olette Mary?" Hänen
äänensä vaikutti kiusaantuneelta
"Minä Stone Tulin kysy-mään
saisinko mennä tunnlKsi
Lapset nukkuvat ja
Mrs Stone hermostunut
ettei hän saanut sanaakaan suus-taan
"Tietysti" sanoi Stone "Tu-lemme
kyllä aivan hyvin sen iikan
toimeen"
poistui
"Siinä näet" sanoi
Stone Aina puhumme timantis-ta
Mary lähellä! Luuletko todel
lakin se on paljas sattuma?
Pyydän sinua minun takiani
"Sinun takiasi en kätke timanttia
lorrtpelupöydäUeiJ rakkaani Mutta
en pane myöskään kassakaap-piin
pistän sen kenkääni Al-van
kärkeen! Voit aivan rau-hassa!
aamulla ss löytyy
kyllä samasta paikasta"
kuten tahdot Toivon sydä-mestäni
olisi maanantai
Olen väsynyt menkäämme
Lastnnhoitajatar nähtävästi
hyvin täsmällinen nuori nainen Täs-mälleen
kuluttua lähtönsä
voinut sattua lähelsvvteem-- l jälkeen hän portin la kli- -
me olisimme puhuneet jos- - nihti huvilaa kohti Hän pysähtyi
takin muusta'" hetkeksi erään Jasmllnlpensaan tank- -
Stone huokasi se Ja matkaansa hai- -
"Olet oikeassa mutta kuiten-'- n ovelle Taloudenhortajatar aukal- -
kin " isl hänelle oven Ja riisuttuaan vi
Tuli Ilta ja
tar
ja he siirtyivät
keelle He
lastenhoitajatar poistui
Mrs kun
yöksi "
Mr Imaisi
"Olen
ehdottaisit?"
kassakaappia!"
Juuri kassakaappia?"
voit
se toki paikka
Mr Stone nyökkäsi
voi
olla Jos esi-merkiksi
sinä
ryöstötarkoituksessa niin
luulisin että
juuri Ja
Senpä minun
kiksi ompelupöydälläsi
Joukkoon — — —"
"
on joka eli
"En
Ja tietää — --- "
Mm
se
Mrs
ulos
"
oli niin
Mr
Mary
nyt taas Mrs
kun
on
että
"
sitä
vaan
olla
Huomen
"Tee
että nyt Jo
oli
tunnin
olisi aukaisi
Mrs Jatkoi sitten
"No
taan päällystakklnsa nousi hän ke-vein
askelin toiseen kerrokseen Hän
pysähtyi vähäksi alkaa lastenkama-ri- n
oven ulkopuolelle Ja kuuli samas-sa
käytävän toisella puolen
makuuhuoneista Mrs Stonen
kysyvän:
"Onko se Mary?"
"Kyllä Mrs Stone Olen tullut
kotiin"
'Hyvää yötä Mary!"
"Hyvää yötä Mrs Stone!"
Hän aukaisi oman huoneensa
viivytteli hetkisen ja sulki sit
ten oven Hän ti mennyt sisälle Hän
hiipi varpaillaan käytävää pitkin
pois Kirjaston oven edessä hän au-kaisi
oven Ja astui sisään Taivaal-la
paistot täysikuu Ja se valaisi ai-van
tarpeeksi huonetta Suuri kas
sakaappi seisoi eräässä nurkassa
Mary istuutui suureen nojatuoliin
Joka kätki hänet kokonaan mahdol-listen
sisääntulijoidcn katseilta Hän
kuiskasi muutamia sanoja itsekseen
van pimeä
Kuu meni pilveen Tuli ai
Hän otti Jotakin taskustaan
Huoneessa oli aivan hiljaista Ko
ko talo oli aivan hiljainen
(Jatkoa Tinellä civulla
KUN SOTAELOKUVAA FILMATTIIN CANADASSA
komentajaluutninttl
Canadalilset
sijaitse-vasta
MMMmMMMMMMMMmW?WWWWPW
AVOVETEEN
' Kirjoittanut Urho Karhumäki
Suomalaisen maalaisnuorukaisen kaunis elämäntarina
laskuineen ja nousuineen ja urheiluvoittoineen
AAAAAAAAA4MMMMMM
(Jatkoa)
ENSIMMÄINEN LUKU
Automatkan -- kestäessä olivat mai-semat
muuttuneet Ja käyneet vaihte-levammiksi
Tummat havumetsät Ja
vihreämmät lehtlkummut vuorotteli-vat
Järvenselkiä vilahteli tien molem-min
puolin Punaisiksi maalattujen
kllometrlpylvältten kohdalla hän py-sähtyi
marjallemaan Puolukat olivat
täällä suuria ja meheviä milloinkaan
aikaisemmin hän ei muistanut näh
neensä marjoja noin tavattomasti
Kymmenen poimijaa olisi päivän voi
nut työskennellä jokaisessa mäessä
tuskin sittenkään olisivat täysin puh-dasta
Jälkeä saaneet
Hän pisteli marjoja poskeensa Siel-tä
takaapäin kuului jotakin rapinaa
mutta ei hän viitsinyt kääntää pää-tään
kun luuli liikkujaa lampaaksi
tai pikkuvaslkaksl Tulija puolestaan
el huomannut istuvaa marjallljaa
ennenkuin astui miltei päälle
Kun Yrjö kääntyi huomasi hän
mättään takana nuoren tytön sieni-kori
kädessä Hän hämmästyi ja nou-si
tyttökin oli yllättynyt Ja hätkähti
milteipä äännähtl Sitten he seisoi-vat
kotvan alkaa sanattomina palkoil-laan
He olivat niin lähekkäin että
cllslvat voineet kädestä tervehtiä
vain tuuri täyteläisenä punoittava
marjamätäs erotti heidät toisistaan
Tytöllä oli päähineenä somasti nis-kaan
solmittu punainen huivi ja sa-manlainen
villapusero mutia hänen
hameensa oli sininen kuin ruiskukka
ja ulottui vain polviin saakka Sukkia
hänellä ei ollut laisinkaan ainoastaan
varsikengät Jotka olivat tiukasti nau-hoitetut
käärmeiden pelosta ehkä
Hän oli harvinaisen kaunis tyttö Yr-jö
tunsi asemansa noloksi Hänen
olisi pitänyt jotakin sanoa tai rien
tää matkoihinsa mutta se olisi ollut
kovin s)dänmaalalsta eikä hän enää
muutenkaan halunnut sitä tehdä Hän
keksi sanottavaa
— Miksi et poimi puolukoita vaik-ka
niitä on täällä noin hirmuisesti?
— Ki kukaan poimi puolukoita Ja
sieniä samaan koppaan! Tyttökin oli
selviytynyt Jo hämmästyksestään Ja
naurahti Hänen poskeensa muodos-tui
soma pieni kuoppa valkoiset ham-pa- t
hohtivat punaisten huulien takaa
Hänen korinsa oli lähes laiteillaan
kellertävän ruskeita rouskuja joiden
hetalelJen alta tirisi kermainen malto
— Teillä syödään sieniä?
— Meillä syödään sieniä ja kaikkea
muutakin hyvää
Tyttö tuntui olevan sanavalmis
kllstanhalulnenkin Eihän kukaan ol-lut
välttänyt etteikö sienistä tulisi
hyvää syötävää varsinkin jos voita
runsaasti pannaan sekaan Mutta
nlhdJIn miehiä Llttle Norviysta Torontoiti mlthll jotka
ennen lentokoululle tulosin ollvst Norjasis maanslilsessa
4+ M „ 01„„ uMu!:':r"Ä":"'' hiu "—
iaihVWVi_i-i- o _i4
noin kermaisia sieniä el Yrjö tätä
nen ollut nähnyt el noin „„„ „„ luunaisia IJllOaKauU irjon teki mieli Jatkaa puheli a H mutta el löytänyt sanoja Ehkä häJj
KunenKin onsi noussut ja lähteny:
Jatkamaan matkaansa ellei palkalle
aivan sattumalta olisi rientänyt koi
maskin elävä olento Se oli palokär
kl Jolla oli päässään milteipä jhtä
punainen lakki kuin slenltytön liina
Se laskeutui nopein syöksähdyksk
lähellä olevaan metsäaukkoon tuo-lloin
tällöin klmeällä äänellään Ullaa- - telien Sen tarkka silmä oli
metsaauklon laidassa kulvalatnlsen
männyn Lintu oli omasta touhustaai
niin Innoissaan ettei ollenkaan hno
mannut katselijoitaan
Se iski kyntensä puun kylkeen nis
ka kekkavastl tanassa Ja tarkkall
mahtavasti ympäristöön Mitäpä
ylhäisellä työmaallaan olisi valitti
nyt maan matosista kun oli omlst
ammattiasioista kysymys Se pjörät
teli puun toiselta puolelta tolseuY
kuuntf--H Ja tutki Kynnet tarttuiva
tukevasti kaarnan rosoihin punalal
klnen paa nousi Ja laski lastat si:
koillvat
Aurinko oli tullut esiin pilven tabif
Ja maalasi rosoisen männynrungcdl
unen ruskeaksi Lintu siirtyi hynm
asKeieen rsyt siitä näkyi vain ka
reva rinla pitkä nokka Ja pyöre suma milloin kekkava pää iski pui
KyiKeen se oli hullunkurinen näl
vyys
Katselijat olivat niin innostune
touhukkaan linnun tarkastelemisen'
etteivät huomanneetkaan kyrröttel
vänsä siinä kaUjapensaan juurtll
melkein päät toisissaan kiinni Ka:
palokärki hellitti kyntensä Ja Ien
avoimesta talvasaukosta ylös hava!
tul tyttö pyörähti seisomaan Ja ot sienikorinsa maasta Hän oli karku
pyrähtämäislllään Juuri kuin askein
tikka Nyt Yrjökin muisti olevani
matkamies Jolla sentään aina on takin kyseltävää
— Miten pitkältä tästä on rautatii
asemalle?
— Asemalleko? Kyllä tästä si
matkaa tulee
Vastauksensa tyttö heitti hauska'
päätään heilauttaen Hän oli käint
nyt puoliksi syrjlttäln ja aurinti
paistoi hänen oikean korvansa Iän
se Se oli kaunis kuin rousku häc
sienikorissaan reunakin samalla
voin sisäänpäin käpristynyt Mi:
tuore Ja kuulakka se olikaan' Ki
auringon kultaa olisi siivilöity
poimuissa Juoksemaan Tyttö
päänsä Ja tiedusteli puolestaan:
— Oletko matkalla Jonnekin?
— Olen Helsinkiin
— Helsinkiin!
Tyttö huudahti sen suuresti ku:
mastellen kuin olisi ollut
matkasta pohjoisnavalle Hänen h
matkansa suuntautui myus Helsinki
päin sattuipa somasti H kuveli
äänettöminä rinnakkain Vid T
silloin tällöin hypähti lm:
tien vierestä sienen Ja en!
Hänen lyhyt sininen hamec kot
polvien yläpuolelle Hänc tiy
laskea sienet maahan ja veny -- a
alemmaksi mutta pitkäksi t : --a
el apua tullut koska hame
yhyt
Vihdoin he Joutuivat ti nt'
seen Jossa oli puinen tlenv:tt
koisine osoltlnlautolneen Mi- - b
vsyrcl
kilnankieltä siihen olikaan iJrJol?
tus EITNXREP NOREIK N In &
oli tavaamallakin lukUu Y k
tankata sitä useampaan ker JiX B
ha vaiva Yksin kirjaimin o aeak
el siltä mitään Järjellistä syntjl
Tyttö katseli naureskellen
— Etkö osaa sisältä lukea
— En tuollaista harakan kieltl
sekään et siitä mitään ymmärri
— Ymmärrät sinäkin Jos osat
kein katsoa Lue toisin päin'
Yrjö tavasi Ja luki ääneen Ki?
perän Kleronperintle! He ts
vat niin että kaiku vastasi 012
nä kuva-arvoit- us kulkijoiden P
keltavaksi Matta kuka oli ke
tn"tJ
eviä!
keksinrr