Vapaa Sana, November 01, 1941

              F f "pHl"t'l"
pv
!V
lukemista Ljlinte'
IlilB11 Lauantai-illa-n pvit
fdd
lJ
m
Se oli ehkä
TARPEETONTA
Kirjoittanut Wilhelm Gross
Olen hullu mielipuoli idiootti —
minusta tuntuu kuin olisi paikkani
Jo mielisairaalassa mutta mitä sj-kä- än
hjbdyttäsi? Tuossa kaapissa
on viisi sopimusta ja jos minä rikon
ne maksaa se minulle enemmän
kuin konsanaan omistan Minusta on
tullut orja — mielipuoli orja Voit-ko
kuvitella'' Eikft ole kauheata olla
mielipuoli orja?
Richard Haine kuuli huoneeseen-sa
jokaisen sanan Hänen ovensa oli
hieman raollaan ja Fred Boylen ovi
puolestaan oli sepposen se!ä'lään
Boyle kulki työhuoneessaan levotto-masti
edestakaisin Haine kuuli hä
nen kiihoittuneen puheensa aivan
selvästi Nyt sekaantui keskusteluun
myös JefSonln tyyni rauhoittava
ääni
—Et sinä mielipuoleksi vielä ole
tullut mutta aivan liian hermostu
nut sinä kylläkin olet Ota lomaa
puoleksi vuodeksi matkusta maalle
ja kätkeydy sinne Ei sinun tarvitse
ottaa mukaasi edes Halneakaan
—Ilman Hainea en voi tulla to'-me- en
tiuskaisi Boyle Hänhän on ai-noa
joka pystyy hoitamaan minua
ja ilman häntä tulisi varmasti seka
päiseksl
—Hyvä on Ota hänet sitten mu-kaasi
mutta joka tapauksessa on
sinun nyt otettava pitkänpuolelnen
loma Jefsontn ääni oli mahdollisim-man
vakuuttava Haine saattoi näh-dä
sielunsa sllmlllii miten Jefson
tarttui Boylen käsiis pusersi niitä ja
katsoi Boylä silmiin Nyt kuului
jälleen Boylen kiihottunut ääni:
—Jos nyt otan loman kestää se
pitemmän ajan kuin puoli vuotta
Olen väsynyt tähän elämään Rahaa
tulvii tulvimalla mutta saan myö
raataa kuin mielipuoli Olen myynyt
koko elämäni muutamille kustanta-jille
ja teatterinjohtajille mutta nyt
minä huiputan heitä huiputan heitti
Näytän että minulle kuuluu viimei-nen
sana
Sitten suljettiin Boylen työhuo-neeseen
Johtava ovi eikä sieltä enää
kuulunut luiskahdustakaan Tuhkin-pa
siellä ammuttu tykinlaukauskaan
olisi kantanut vahvasti pehmustettu-jen
seinien lävitse Boyle vaati työ-huoneessaan
ehdotonta hiljaisuutta
ja kaikki mahdolliset keksinnöt "oli
käytetty jctta huoneesta olisi saatu
nivan äänetön ja häiriövapaa
'Minä petkutan htitä minä hui-putan
heitä Minä näytän että Ml-meln- en
sana kuuluu minulle" Nämä
Boylen sanat kaikuivat vieläkin Hai-ne- n
korvissa Boyle aikoi siis lopet-taa
työskentelynsä
Kymmenen vuotta sitten oli Boy-lest- a
yhdellä Iskulla tullut kuuluisa
näytelmäkirjailija — omaksi suun-nattomaksi
ihmeekseen Hän oli ai-kaisemmin
toiminut vaatimattomana
sanomalehtlmiehenä Ja nyt oli hän
kuuluisa kirjailija jonka tuotannos-ta
teatterinjohtajat suorastaan tap-pelivat
Yhdeksän vuoden aikana oli Haine
työskennellyt yhdessä Boylen kans-sa
Hän oli ollut Boylen sihteeri pal-velija
ystävä Ja toveri — riippuen
Boylen mielentilasta
"Ilman Hainea en voi tulla toi-meen
Ilman häntä tulisin varmasti
sekapälsekM" Viisi minuuttia sitten
oli Boyle lasunut nämä sanat Ja var-maankin
oli han silloin puhunut sy-dämensä
syvyydestä mutta hänen
käytöksensä Hainea kohtaan oli
miltei aina toisenlainen Hainen kas-vot
vääntyivät irvistykseen Hän
ihasl Boylea Hän vihasi työnanta-jaansa
joka kahmalokaupalla kääri
rahaa Itselleen mutta maksoi Hat
nelle kurjan palkan Hainen saama
palkka oli tosiaankin pieni Mutta
samanaikaisesti kyM Boyle rahaa
ympärilleen oikealle ja vasemmalle
silloin kun sattui olemaan sillä tuu-lella
Hln lainaili ystävilleen ja tut
tavilleen rahaa eikä vaatinut edes
kuittiakaan saatavistaan Hän osti
kallisarvoisia esineitä Ja lahjoitti na
Jo seuraavana päivänä pois — mutta
ei kuitenkaan Hatnelle
Boylen räähän el )kslnkertaisesti
Tälkähtänyt lahjoittaa HalneUe mi-tään
eikä Haine liloin ruvennut ker-jäämään
Miten monesti olikaan hän
raivostunut kun Boylen ystävät oli-vat
ihailleet jotain esinettä Jonka
hän oli ostanut Haine tiesi silloin
varmasti että Boylen sanat olisivat:
—Haluaisitko sini en? Ota pois
vain sillä en minä tiedä mitä sillä
tekisin Kyllä Boyle oli mielipuoli
silta oli Haine varma Hullujenhuone]
oli ainoa sopiva asuinpaikka sellai-sille
henkilöille kuin Boyle oli
NjJ lähti Jefson H ne kuul
hänen heittävän Jäähyväisiä Boylel-le
ovensuussa Nyt asteli Jefson por-taita
alas ja kuului miten ulko-o- vi
rämähtäen sulkeutui Tosin oli Jefson
eräs Boylen todellisista ystävlstk
mutta sittenkin
Haine vaipui nojatuoliin Ja ryhtyi
ajattelemaan
Minä näytän heille että pidän
viimeisen sanan"
Mitähän Boyle mahtoi tarkoit-taa
Hän rakasti rahoja Hän ei to-sin
halunnut niitä ansaita mutta hä-nen
mielestään oli ihanaa sivellä
niitä pitää niitä taskuissaan siro
tella niitä ympärilleen Hänellä oli
rahoja miltei Joka palkassa Jokai- -
spssa kaapissa jokaisessa laatikossa
niitä oli Boylesta tuntui hauskalta
kun hän Joskus pani kätensä laatik
koon Ja löysi sieltäkin rahaa Hin
oli ollut miltei koko elämänsä ajan
köyhä Ja tämä ällistyttävä rahantu
lo oli suorastaan lumonnut hänet—
Työ ei ollut sekoittanut hänen pää-tään
— sen olivat tehneet rahat
Mutta mitä nyt tapahtuisi? Oliko
hän itsekin huomannut että rahat
sekoittivat hänen ajatuksensa ja oli-ko
hän juuri sen takia päättänyt lo
pettaa kirjoittelemisen?
Hain tunsi miten Jäätävä kyl- -
myys hiipi hänen selkäänsä pitkin
Jos Boyle vetäytyisi lepoon mer
kitsisi se sitä ettei Hainea enää tar
vittaisi
Hän tunsi Boylen tuotannon ja
tiesi että Jos Boyle lopettaisi kir-joittamisen
vain pariksikin vuodeksi
ei hänestä enää olisi mihinkään
Boyle kirjoitti päivän kysymyksistä
hän eli vain hetkessä Ja samaten eil-v- ät
hänen kappaleensakln vain het-ken
ajin Hänen näytelmänsä unoh
tuivat yhtä nopeasti kuin ne syntyi-vätkin
Parin vuoden kuluttua ei ku-kaan
enää muistaisi häntä Haine
tiesi myöskin että Boylella oli tar-peeksi
rahaa huolettomaan elämi
seen tulevaisuudessakin mutta siinä
tapauksessa että rahentulo lakkaisi
tulisi Boylesta varmaankin saituri
Siinä samassa kahakassa heitettäi
siin myös Haine kadulle Hän tiesi
sen varmasti Siihen Hainen ansalt--
semtsmahdolllsuudet myös loppuisi-vat
Hän oli lähes viidenkymmenen
ikäinen Mistä senikäinen mies enää
saa palkan?
Mitä enemmän Haine pohti Ja
mietiskeli asiaa sitä selvemmin kä
vi ilmi että hän oli ollut tyhmä aasi
Hänhän olisi näiden yhdeksän vuo
den aikana voinut varastaa Boylclta
kymmenltuhansia puntia sillä Buy- -
'elia ei ollut aavistustakaan siitä
miten paljon rahaa hänellä todella
oli Hänen Tahansahan aVleMK-n-i
siellä ja täällä Mutta ehkäpä vahin-ko
vielä voitaisiin korjata?
"Minä pidän viimeisen sanan"
Se voitiin käsittää monella eri ta- - alla Jospa Boyle nyt tekisi itsemur-han?
Itsemurhalta näyttävän onnet
tomuuden voisi helposti Järjestää ei
kä sitä liioin kukaan Ihmettelisi
Joltakin kuukausia sitten oli Boy
len luona ollut koolla paljon vieraita
Ja silloin oli Boyle sanonut — tosin
kai leikillään mutta Joka tapauksen-sa
todistajien läsnäollessa!
—Jos te haluatte saada muiston
minusta silloin kun te-- n itmnrhan
'niin puhukaa asiasta Hainelle Hän
'nn ollut hvvH_ on tlfill in- -i xi i- -'' nvm
aikana mutta kun nyt aion
Itxenl päiviltä niin tulen myöa
huolehtimaan hänestä
Tämä tledoitus oli synnyttänyt rai-voisan
naurun sillä niinä aikoina ei
Boyle ajatellutkaan itsemurhaa
Päinvastoin Mutta Joka tapauksessa
olivat nämä pilalla lausutut sanat
Jääneet vieraiden mieliin Ja heistä
saisi oivallisia todistajia
—Haine!
Boylen ääni kuului kutsuvana li
Haine nousi nojatuolista Mikä nyt
taas oli hätänä? Kirjoitustyötäicö?
Halnella ei ollut halua työhön mut-ta
mikä auttoi? Hän oli Boylen orja
Kirjailija Ilmaantui oviaukkoon Ja
kädessään hänellä oli keltainen
—Juoskaapa Haine pistämään tä
mä postilaatikkoon Se oi osoitettu
Jefsonille ja kirjeessä on pieni es ne
Josta hän on kovasti pitlnvt Här
saa sen hienoisena yllätyksenä huo
misaamuna Voitte mennä htl vuo-teeseen
Uua tulette takaisin Minä
en tarvitse enää tänä iltana mitään
Hyvää yötä Hainel
Haine tunnusteli kirjekuorta sor-millaan
astuessaan alaa rortaita
Sellainen oli Boyle siis yhä vieläkin
Kaikille lähetti hän lahjoja mutta
Hainelle el nlitt riittänyt lainkaan
Itse Jefs-nk- in väärinkäytti EyUn
hyv äntahtolsuulta
Kun Haine tuli takaisin sulk hän
ulko-ove- n huolellisesti Hän oli ollut
kuutisen minuuttia pois Boyle "li
näyttänyt väsyneen näköiseltä Hän
oli varmaankin jo mennyt nukku-maan
mutta parasta oli kai katsoa
oliko hän sammuttanut valot työhuo-neessa
Haine avasi varovaisesti o-v- en
Ja näki että valot paloivat edel-leen
Boyle istui kirjoituspöytänsä
ääressä ja nukkui Pää oli kuin hie-man
vaipunut toista olkapäätä as-te- n
oikea käsi riippui velltona si-vulla
mutta Haine kuuli hänen pii-pittävän
hengityksinpä Samassa
silmänräpäyksessä tiesi Haine mlt£
hänen oli tehtävä Tässähän oli tilai-suus
jota hän oli odottanut
Han painoi varovaisesti oven kiin-ni
Jälkeensä Ja kiiruhti omaan huo-neeseensa
Sitten veti hän laatikosta
esiin pienen revolverin jonka Boyle
oli kerran antanut hänelle lahjakri
Asumm? aivan yksinämme tässä
talossa oli Boyle sanonut Minä en
osuisi tällä parin mtrin päässä oie-vaa- n
oveenkaan mutta hyvä on että
teidän teidän omistavan ampuma-asee- n
Siinähän oli maaliman paras alibi
ajatteli Haine
Boyle oli lähettänyt hänet asialle
mennyt sen Jälkeen hänen huonee
seensa ottanut revolverin Ja ampu
nut sitten itsensä Haine oli luullut
että Boyle oli jo mennyt nukkumaai
Vasta aamulla oli hän nähnyt että
Boyle oli ampunut Itsensä
Haine hiipi työhuoneeseen Boyle
nukkui raskaasti Haine asetti revol
verin suun kirjailijan ohimolle Ja
laukaisi
Terävä pamaus Boylen ruumiin
läpi kävi kuin hiljainen väristys
mutta muuta Ihmeellistä ei tapahtu-nut
Haine painoi revolverin lujasti
Boylen käteen mutta se lipui lat
tialle
Haine koetti avata oikeanpuolista
kirjoituspöydän laatikkoa mutta se
tuntui olevan lukittu Myös toinen
laatikoista oli kiinni Ja kaappi oli
lukossa kaikki laatikot olivat lukos
sa ja Haine Juok3entell huoneessa
edestakaisin Sitten ryhtyi hän tut
kimaan Boylen taskuja Niistäkään
eiei löytynyt avaimia Haine kiihtyi
yh enemmän Missä avaimet ollvai?
Oliko syytä murtautua laatikoihin?
Se täytyi Jättää pois :as::elmlata
Muutenhan olisi jutusta tullut ryös-tömurha
sitä seuraavine kuulustelui-neen
jne Hainen pää tuntui räjäh
tävän Nyt ei hän siis saanut vaivo
jensa palkaksi shillinkiäkään Kaik
ki oli siis ollut turhaa Mutta Jospa
Boyle oli lähettänyt avaimet Jefso-nille?
Se saattoi olla mahdollista
Haine istahti tuolin käsinojalle ja
antoi katseensa kiertää huoneissa
Hän tutki silmillään Jokaista huone-kalua
erikseen Lukkoseppä pystyi
avaamaan jokaisen lukon mutta ei
hän hän voinut lähtea hakenvan
lukkoseppää keskellä yötä Ja min-nek- ä
hän panisi Boylen ruumiin?
Horkka puistatti häntä ja hän
tunsi itsensä yhtäkkiä niin väiy-neek- si
Hän halusi mennä nukka- -
sm- - Htb "' 'isLsk k m H
rH HUlllllllllllllllH
KISSA SAI PALKINNON
Klt-Ka- t kuuden kuukauden vanha
ktssanpoika jonka omistaa Mrs May
Burdsall Rye N Y„ ansaitsi 500 dol-larin
palkinnen löytämällä ?5uo dol-larin
arvoisen helmikoristeen Omis-taja
Id) st kissansa lelkktmässä hel-millä
ja ralauttl ne helmien omista-jalle
nähtyään Ilmoituksen Vakuutus-yhtiö
maksoi KltKatllle mainitun
palkinnon ollen Mrs Uurdsall
r- -
maan hän halusi nukkua pois kai
kesta mutta sitten pälkähti hänen
päähänsä ajatus Jospa Boyle olikin
valtiossaan ajatHlut itsemurhaa?
SohSn rll mahdollista MJÖJ Oil
'mahdollista että hän oli muistanut
testamentissaan Hainea
Oli miten oli mutta nyt kalpasi
!hän vuoteeseen
Palva oli jo koittanut kun Halrc
viimein sai unenpäästä kiinni Hän
! heräsi meluun Joku potki Ja jyskytti
lulko-ove- a Kun hän viimein unisena
(Annut afiavvKian oaimni llllf#-kni-lrl
saapui aiaauiaati cuvi mw# A- lin
Jefson parin vieraan miehen kanssa
—Missä Boyle on? huohotti Jef-son
Ja juoksi yläkertaan sekä suo-raan
Boylen makuuhuoneeseen Hai-ne
el vastannut Hän värisi ja silloin
sivuuttivat vieraatkin hänet Sitten
ryntäsi Jefson työhuoneeseen multa
pysähtyi kynnykselle kuin jäykisty-neenä
Halrenkin rohkeus palssi
vähitellen Hän nousi portaita 1a ho-ki
koko ajan vapisevalla äänellä
—Mitä nyt on tapahtunut mitä
nyt on tapahtunut? Onko Boyle —
kuollut?
Viimeisen sanan hän mltei kir-kui
Se kuulosti luonnollisemmalta
— Tämä on merkillistä sanoi toi-nen
vieraista miehistä Hän tarttui
lasiin Joka oli karahvin vieressä Ja
tutki sitä Pohjalla oli joitakin val
koisia hiukkasia
— Kenenkä tämä ' revolveri on ?
Onko se herra Boyien?
— Kyllä kyllä se on minun än-kytti
Haine Ja ojensi kätensä tart-tuakseen
siihen mutta toinen nilr-hlst- ä
tarttui hänen käteensä
— Älkää koskeko siihen sanoi hän
—Se on minun aseeni Jankutti
Haine Boyle on kai ottanut revolve-rin
sen Jälkeen kun hän lähetti mi-nut
viemään kirjettä teille herra
Jefson Hän on ehkä ampunut it
sensä sillä välin kun minä olin pois-sa
—Merkillistä sangen r-?rklll-istä
sanoi toinen miehistä Herra Jefson
viitsittekö olla ystävällinen Ja luka
herra Hainelle sen kirjeen sisällön
Jonka saitte tänä aamuna
Jefson otti kirjeen taskustaan ja
aloitti:
-- Parahin Jef!
Kun luet tätä kirjeitä el minua
enää ole olemassa
Edessäni on lasi vettä Johon clen
liuottanut kaikki ne veronaalltable-ti- t
jotka minulla oli Ne riittävät
hyvin kahdellekin Ihmiselle Tämä
on helppo kuolema paljon helpomJi
kuin esjmerkiksl luodin ampuminen
ohimoon Olin ajatellut ottaa Hainen
revolverin mutta minulla el ollut 3l-s- u
siihen Muistatko mitä muuta-mi- a kuukausia sanoin puoli leikillä
nl nimittäin että joi kuolisin tulisi
Halnesta perijäni Leikistä on tullut
tosi Ja testamentti on kunnossa Hai
ne on aina ollut hyvä ystävä Tä-män
vuoksi cl häneen lankea epäilyk
sen varjoakaan
Sentakia olen sulkenut kaikki
laatikkoni ja kaappinl Kirjeen mu- kana seuraavat avaimet niihin Pe-rästäpä- ln el voida sanoa että Haine
olisi ottanut jotain kuolemani jäi-ke- en Tervehdi häntä puolestani 1 kiitä häntä uskollisuudesta Ja rehel- -
lisyydest näiden vuosien aikana
Kiitän sinua ystävällisyydestäsi
Sinun Fred"
Haine päästi parahduksen ja vai-pui
pyörtyneenä lattialle
—Tämä on siis murha sanoi toi-nen
poliiseista Hän on ollut uneen
v?ipuneena silloin kun Haine ampui
hänet Mutta sehän voidaan todistaa
ruumiinavauksessa
Kiitollisuus
New-yorkllals- et olivat tuonnottaln
IhmeUsään kun kuulivat että pohat-ta
leski Owen Purta2e oli testamen-tatun
ompelijattarelleen miljoonan
dollaria Ja Ihmeissään oli aluksi
myöskin 52-vuotl- as ompelijatar Mrs
Allan Cots Jälkisäädöksensä oli kui-tenkin
asla selitetty PurtaKe Ilmoitti
siinä että 22 vuotta takaperin hänen
päällään ollut puku oli herättänyt
teräsmasnaattl Purtagen huomiota Ja
Itä tietä häneen Itseensä Joka silloin
oli ollut Purtagen sihteerinä puku
Joka oli tehnyt hänestä lurtagen puo-lison
oli Mrs Allan Cotsin ompelema
Ja kiitollisuudesta tätä kohtaan hän
jätti tälle miljoonan dollaria
Nielurisat
sangen monella tulehtuvat ja turpoa-vat
Ja monelta ne nitistetään armotta
pois Niiden merkitystä el ole pidetty
erikoisen suurena Mutta eraiit lääkä-rit
ovat ryhtyneet vastustamaan nie-lurisojen
leikkaamista silla perusteel-la
että koska kerran luonto on ne
luonut niin ne ovat myös tarpeelliset
Mutta luonto luo joskus myöskin
ajoksen Ja känsän ja kumpikin on
silti tarpeeton
fh"k
2W
]?&#?# nr"':T 7_r~: —TOr --- jt
Tulilinjojen Ihme
Kirjoittanut VIUO SALMI
TODEUJSUUSKUVAUS
SUMMAN — VIIPURIN RINTAMALTA
Mukanaolleen rintamasotamiehen
omakohtaisia kokemuksia
(Jatkoa)
IX MURTUMISTAKO!
Valkeni helmikuun yhdennentoista
tälvän aamu valkeni peioittavan kirk-kaana
niin kuin vartiotehtävästään
vapautunut mies sisaati tyontyessään
ilmoitti Muuten koko yo oli ollut
lauhallinen Saihan Jiltl pimeän aika-na
riittävästi katsella valorakettleu
loimua Jonka sädehtivä kirkkaus
fcäällmättömästi paljasti linjat ja mel-koisen
armastl myöskin kaikki mah-dolliset
liikkeet ja puuhailut el-kenen-käänm-aalla
Se sokaisi hetkiseksi sil-mät
heitti suojahaudan luhistunee-seen
reunaan sysimustat liikehtivät
varjot kypäräpäisistä kiraartlnsä no-jaamaan
väsähtäneistä sotilaista piir-si
takana olevaan maastoon hirvittä-vän
korkean iasematin kuvan ja sen
harjalle vielä melkein loppumatto-man
pitkän ja heikkorakenteisen tä-hystystornin
Se teki peioittavan mus-tiksi
ryteiköt kranaattlkuopat suoja-hauda- n
onkalot ja pesäkkeet Se
venytti mustiksi torahampaiksi tank-kiestee- n
Irvistävän hammasnvtn Mut-ta
se mjöskln pakotti jokaisen elävän
olennon pysymään onkalossaan ja sen
loimun ajaksi vielä kyyristymään on-kalon
pimennon puoleisei reunan suo-Jaa- n
Tyhjältä ja autiolta maailma oli
tosiaan näyttänyt Ampulvatpa
kyllä tykit silloin tällöin ntln omat
kuin vihollisenkin Oma mielenkiin-tonsa
oli koettaa oikein kellon avulla
ottaa Kelvää kuinka kaukana mikin
tykki oli tarkkailemalla kuinka pitkä
aika kului suullekin välähdyksen ja
alkulaukauksen kuulumisen välillä
Melkeinpä huvittavaa oli myöskin
kuunnella sitä suhinaa ja ulvontaa
minkä kaukaisempiin tavoitteisiinsa
huimaavassa korkeudessa ylitsemme
kiitävät ammukset aiheuttivat
Ennen kaikkea oli kuitenkin loh-dullista
kuunnella sitä hiljaista ura-kunta- a
mikä meikein koko yön oli
kuulunut tuolta taempana kulkevalta
tieltä Uudet miehet olivat saapuneet
ja meidän kuukausia melkein Joka
päivä toistuneissa raskaissa taisteluis-sa
loppuun uupuneiden miesten vuoro
oli tullut päästä lepäämään Olipa si- tä jo odotettukin! Tanaan noita uusia
tulokkaita jo oli asemissa Kyllä oli
mukavaa nyt vuorostaan opettaa heil-le
— Jos he eivät olleet ennen etulin-joilla
olleet — näitä sotakonsteja
sellaisia joita opittiin vain taalla tuli-sateess- a!
Me tehtävistä sillä hetkellä vapaa-na
olevat miehet olimme aamuvarhai-sesta
häärällleet kostean lämpöisessä
Ja raskasllmalsessa korsussamme ku-kin
omien yksityisluontoisten tehtä-vien
parissa Jotkut olivat kirjoitel-leet
kirjeitä kotiseudulla oleville o- - malsllleen tai tuttavilleen muutamat
askarrelleet kahvin keitossa ja Jotkut
vielä vedelleet "pitkiä hirsiä" yön ar-tlotehtä- vän Jäljiltä mutta kalkki odo-telie- n määräystä varsinaista tehtä-väämme
varten
Yhtäkkiä pjsähdylmme kuuntele-maan:
tykkituli oli alkanut Se oli al-kanut
peioittavan ankarana Sen pau-hu
kasvoi kasvamistaan Sen ukkoa- - mainen Jylinä yltyi yltymtstaan Muu
taman tuokion kuluttua koko Ilma
tuntui olevan täynnä räjähdyksiä tul
ta Ja terästä Vihollisen tavallista
voimakkaampi rumputuli oli alkanut
linjojamme vastaan
Määräyksen mukaan inuuiaillal
Jahaudolsta tilanteen tois
ten läädpä Vtola iKftän AnAlatAM
saae putosi jo tuonne etumaastoon
puolustuslohkollemme "Lähteen
niinkuin sitä kuulut nimitettä
vän Ja e näytti lähenevän jättiläis
mäisen tavoin Heikkoon
lumlvalrpaan taas fisketuia "'" "usiui euessamme tuiej sen ja mullan myllerrrk
Halusin erityisesti pannj B lovelleni suomalaisten
mielialoja tuollaisen nayteimu
sa Hetken alkaa ryöpyn 11 Jälkeen oli voinut Jonkun
nanna merkkejä avuttommiai
neuvottomuudesta Mutta mm lovin kuluttu ne kuitenkin oli hävinneet Ja vakain het etumaastoa j
nioin tauoin he Vyy nstyivat i sirpaleilta Muutamien tov
katseissa huomasin terästi joti
tl kalkki äärimmäisen vasny
merkit Heidän hampaana pm vat lujasti yhteen Ja kädet kie entistä tiukemmin aseea ympariUi
Tunti tunnin Jälkeen Jatkui tai:
py Se oli meidänkin
llnyhteytemme Mutta vikapartion
liettäminen tuollaiseen tumat
olisi ollut miesten in
emistä kuolemaan Melkoisen
mastl he olisivat olleet mena
miestä ennen kuin edes olisivat
täneet vikaa Ja vaikka vian ehkä
sikin korjata olisi yhteyi kure:
kohta jälleen poikki Se oli Jouto
Johtajamme mielipide
Kranaattisateen keskeltä iti
korsuumme lähetti joka nengait
nä ja hiestä märkänä yritti 10
sanomaansa Vihollisen h)om
tiuja oli tullut "Sormenkarkeen'
saanut siellä haltuunsa etuuni
ampumahaudat Niiden aukoma
hyökkäsi parhaillaan jaikarakei
rässä "Sinne oli nopeasti saatan
naattitulta
Heltlnmtehet ralnulrat tenti'
lähellä olevaan asemapaikkaan
ympäristön kranaatit olivat Jo el
BMt kyntää tummaksi nojat
Mikastaan putkemme syoksiut
Ne ampuivat ennakolta mairii
sulkuja Joiden kautta tiedettiin
Ilsen hyökkäyksen
Johtueelle emme saaneet tietoa U
tykiw huolehtimisesta manlo!
ten kortausmääräysten antaml
matta olimme varmoja etu ao:
ulkulen valheilla Vihollisen Jo
tuolla
loe™4"
It-tyk- tn
Liiaa
niinä hetkinä kokivat pöyristytti
tilanteita
Mutta lärlmurtokohdilli
kul samaan aikaan myöskin ta!t
elämästä kuolemasta olt
hyökkäysvaunut Jolta kaikUti
tvkslstä huolimatta ollut onni!
tuhota Ivontvlvät kumPUt
suuntaan amnumatuutoja pitkin !
Lvntt
tanaann lalksvftkei Mcl
oiivai inueu
natnttnmina vetäytyneet MH
asemiin Tuolla silpoutuneiden
den runkojen loms valkan™
rään hirviön panssari
mgmtncm heilahdella
tvlrV-lrrnlfl- n vlimlellsStl kM"'51
mivrl Pten äin koneuni
Kel!i mootW1
MMtvM sen
kauempana liikahteli
"ra"-:- ' ir tuolia tietä työntyi
nainen karavaani Joka
tavoin ryömi
iliciirilliuc tnirn vätlin1trnii
konckiväartair1--]
sen
lyhyitä sarjojaan
lähtivät ulos seuraamaan suo- - vain tulikipunoita
kehitystä ta„M niiinin ititu
löin
varalta Kranaattien kaato-- 1 lepäämään hangelle
loh-kolle"
raekuuron
Hiljaisina
tähystivät
katkaissut
suoranaista
tapahtuvan
käärmeen
tehtävien
nesäkke-see- n
osut aina -- -
vain iim-- —
jalkavakimieurv
-- en
tuin
U5 vaJ
W
ja
Utti
Ula':
k seutu
toinen
-- 3
Uki ui
la
fiosti
so'--
iu1'
oV
el
lo
kt
n
[aneita
loukko
imenemme
tumma
nolaoaaa
rtniTimtaa
toinen
kohti
l:llih
Iskevän
lffljoja==
ien™
joilla
lika
tyos
tsla n
tn
k ii'1 '
f
alisen
mutt
!e J
lu n— -- — tli
lon
H
—
sa
iw
l
Kii™ s n
J1- -
vi -- i „„HS
aaiu v mu
ii - at
Stan
un -- -
riM
KUUlU
ut-- ""
h--
illois
kosta
punai
sa w
19
Hotti'
_la
J
_
liirts
niiden
ikeak- -
etemi
sanaik
Iidasta
Ed
VöUnl seisoi
aseensa ianu 1
j i meistä
i
tyokiail
t
muumi 'c IllC keikahti sen sui Jasta m
vsnncn
amDua
hiukan
Joskus
isorF'
eopana
Lsfoja
maisen
vrittl
amu- --
TÖkki}
lunta rapaa slimiue
i-„Mi-vat
air
_! I- -
_ -
-
'
ja t
_t J
n
j -- —
-- -
--- —
t
—
edei
Air
w