Vapaa Sana, July 31, 1943

              l!
t?
'1!
Mi
hftfäffi PtSF!Sw
"flnw% - - mv" - - jr i "iiii '" j 1-
-1 i i e s# xcv ti-v- A1
—Älkää unohtako rakkaat lapset
sanoi John Starret — älkää unoh-tako
ettK se on kukko joki kiekuu
mutta kana munii munat Minulla
on nyt kunnia Uulaa teille pieni su-rullinen
laulu Jonka nimi on "Alä
sammuta valoa äiti — kissa tahtoo
kalaa"
Ottaen huomioon että Jonn Star-reti- n
päässä oli tulipunainen peruuk-ki
että hänen ruumiinsa oli verhottu
pukuun joka oli ai-van
liian pitnl hänelle että hänellä
oli valkoiset sukat Ja kengissään
suuret rusetit — ottaen huomioon
että häntä sanot-tiin
"John Starretiksi suureksi ylei-sön
suosikiksi" — ottaen huomioon
että yleisö oli tullut teatteriin hu-vittelemaan
— ottaen huomioon
kaiken tämän olisi voinut otaksua
että yleisö tällä hetkellä olisi puhjen-nut
raikuvaan nauruun
Mutta niin ei tapahtunut El
näkynyt katsojien
huulilla Ja eräs mies — hänen ni-mensä
oli muuten Kent Keene —
oli siinä määrin ikävystynyt että
hän nopeasti tarttui hattuunsa Ja
katosi koko teatterista
— Hirveätä! mutisi hän puoliää-neen
kulkiessaan kirkkaasti valais-tun
aulan läpi
Mutta takaisin teat-teriin
John Starret alkoi laulaa —
cl tuota pikku lau-lua
jonka hän vain leikillään oli
maininnut — vaan laulua alkoholis-ta
Ja kärpäsistä jotka kumpikaan
eivät näyttäneet olevan hänelle itscl-leenkä- än
uivan vieraita
Hän lauloi korkealla äänellä --
välistä hiukan väärin — Ja koko ajan
hän Irvisteli Hikipisara toisensa
Jälkeen Ilmestyi esiin naamioinnin
alta Hän siirtyi hitaasti näyttämön
taustaa kohti koho
ajan seuratessa häntä päästi viimei-sen
ulvahduksensi J katosi Jonka
Jälkeen väliverho lukeutui
Kuului helkkoi käsien taputusta
mutta se el vaikuttanut ollenkaan
siltä että hänen olisi odotettu palaa-van
takaisin sam-muivat
orkesteri rupesi soittamaan
uutta kappaletta valo syttyi Jälleen
väliverho nousi ylös Ja Joukko akro-baatteja
eioi valmiina näyttämään
taitoaan trapetsien Ja köysien kim-pussa
Jolta oli ripustettu näyttä-mölle
Sillä alkaa John Starret nisu! pe-ruukin
päästään Ja huokasi syvästi
—Kauheata! Aivan mahdotonta!
hän ählst
Sitten hän korotti äänensä Ja huu-si:
—Hei Mr Ritchie! Kylläpä teillä
on tänä Iltana kauhea yleisö! Ker-rassaan
mahdoton!
Vai niin sanoi Mr Uitchie katsah-taen
pilkallisesti Starretiin Ettekö
pitänyt heistä? Ei suinkaan asla
sattumalta voisi olla päinvastoin?
— Mitä mitä te tarkoitatte Kuul
kaahan Mr Ritchie olen esittänyt
tätä numeroa — — —
— Minä tiedän John hyvä Kuulin
sen jo kymmenen vuotta sitten Li
verpoolissa Osaan sen kohta ulkoa
Sekä etu-- että takaperin Mistä
syystä — — —
—Mitä te tarkoitatte Mr Ritchie?
el ole mitään
vikaa Mutta en mahda mitään sille
etten pysty huvittamaan sellaista
yleisöä Joka Istuu Jäykkänä tuoleil-laan
aivankuin koko homma el lii-kuttaisi
heitä vähääkään VltsirJ
ovat hyviä — kunhan he vain ha-luaisivat
nauraa niille
—Vai niin! Haluaisitte kai että
minä menisin Ja selittäisin heille et-tä
te olette hyvin huvittava Ja etU
on heidän oma vikansa Jos he eivät
sitä huomia Kvttä teillä totisesti on
kummallinen käsitys clcnvnln tehtä-vistä!
—Kuulkaahan nyt — — —
—Kuulkaa Itse! Seisoin koko
ajan kulissien takani
AaJzaAtuu
Kirjoittanut Mary Williams
suuriruutuiseen
ilmoltuslchtisissä
hy-mynhäivettäkään
palatkaamme
luonnollisestikaan
valonheittäjän
Valonheittäjät
Ohjelmanumerossani
Ja kuinka monta kertaa luulette saa
neenne heidät nauramaan? Sanonko?
— Roskaa! sanoi Starret vaivautu
neena Tämä on vasta ensimmäinen
näytäntö He eivät ole päässeet vielä
tunnelmaan Antakaa minulle viriä
tilaisuus! Kuinka kukaan voi harjoi-tella
mitään uutta kun päivässä m
viisi näytäntöä? Olkaa toki Järkevä!
Saatte nähdä Ulilla! En ole mikään
vasta-alkaj- a Olen esittänyt tätä nu-meroa
— — —
—Jo niin kauan että se on lop-puun
kulunut! Ei ole kohta olemassa
ketään joka ei olisi kuullut sitä ai-nakin
kymmenen kertaa
—Mutta ajatelkaahan nyt akro-baattejakin!
Vaihtavatko he kos-kaan
ohjelmaa? Viisi näytäntöä
päivässä ci todellakaan
Samassa astui pimeydestä esiin
nuori mies koskettaen Mr Ritchien
käsivartta Ja kuiskaten Jotakin min-kä
jälkeen molemmat katosivat sali-ma- n
nopeudella Sellaista on revyy-regissöör- in
elämä — yhtämittaista
Juoksemista paikasta toiseen
John Starret mutisi Jälleen 'kau
heata" tahi Joitakin muuta Joka
merkitsi aivan simaa Hän katsahti
uteliaasti erääseen avustajaan Joka
kulki hänen ohitseen ravisti kaljua
päätään Ja lähti vi'mein pukuhuo-neeseensa
Jossa viskylasl sai hänet
pian paremmalle tuulelle Rejrlssöörl
'a yleisö olivat hänen pahimpia vi
hollisiaan Mutta minkälaista rie-mua
hän olikaan herättänyt Notting-hamissa
puhumattakaan Southseas- -
ta Jossa hän itseasiassa oli pelasta
nut koko esityksen! Ja kuinka Innos
tuneesti hänen numeronsa olikaan
otettu vastaan Edgbastonlss-i- !
—He ovat aivan mahdottomia hän
mutisi tarkoittaen sillä arvostelijoi-ta
Pääasia on että minä olen tyy-tyväinen
hän lisäsi Ji tyhjensi la-sinsa
Muuttaisiko hän äkkiä ohjelman-sa
nyt kun hän oli oppinut laulunsa
niin hytin? Rupeaisiko hän harjoit-telemaan
jotakin uutta?
El koskaan!
Jätämme nyt John Starretln Ja
hänen kovasydäralsen reslssöörinsä
Ja luovumme muiden ohjelmanume
roiden katselemisesta litä huolimat
ta että lippujenmyyjä Joka seisoo
ulkona kadulla huutaa lakkaamatta
—Ette voi jättää katsomatta tätä
maailman parhaimpien taiteilijoiden
esittämää revyytä!
Sen sijaan kohdistamme huomiom-me
siihen nuoreen mieheen Joka
niin äkkiä oli poistunut palkaltaan
Ja rynnännyt ulos kadulle Hänellä
on vieläkin sellainen vauhti että voi-si
luulla häntä hulluksi
Mutta mistä syystä hulluksi"
Onko hän Joku Johnin ammattive-li
Joka on kauhistunut nähdessään
ammattiaan häväistävän tuollaisella
tavalla? Ei ole! Hän rn vain aivan
tavallinen nuori mies Jonka tällä
hetkellä pitäisi Istua konttorissaan
sensijaan että hän Juoksentelee ym-päri
katuja Hän on nuori mies Jo-- ks
on hiukan khhoittunut — luon-nollisesti
erään nuoren tytön takia
Tytön nimi on Dorothy Luonnol-lisesti
nuori miehemme on rakastu-nut
häneen korviaan myöten Hän
rakastaa tyttöä mielettömäsi Mutta
onko tämä riittävä syy siihen että
hän on lähtenyt konttoristaan Jo
kolmelta tavallisena keskiviikkona
mennäkseen katsomaan revyy-näytäntö- ä
Totlsestt täytyy saada lähempi
selitys tuollaiseen käyttäytymiseen
Ja nyt saamme sen Kent Keene
tapasi ensimmäisen kerran Dorothy
Balnen eräillä pienillä päivällisinä
tmeskellessään cooktaillaan Kent
ajatteli:
Tuo tyttö on totisesti aika sievä"
Lientä syödessään hän ajatteli:
"Hän on hyvin kaunis"
Kun hän oli ehtinyt kalaan hän
ajatteli
ajatteli:
f i n ili Äa4Sja%VNf 1v
"Hän on ihmeellinen"
Kun hän alkoi pureskella -- itua
hän
"Kuinka hurmaava ääni hi-el- lä
onkain!"
Hedelmiä syödessään hän ajiU'!
"En ole koskaan kenenkään kuu
lut nauravan n n ihastuttanut
Kun hän Joi kahvia hän a atte
En ole vielä koskian näh: "t sa-laista
tyttöä kuin han Han i koi-rassaan
ihmeellinen
Tässä hänen ajatuksensa keskey-tettiin
mutta joka tapauksessa hän
oli ehtinyt todeta että tuo nuori nai-nen
oh täydellisesti erikoLsiaatuiren
Mutta sensijaan että hän olisi
loihtinut esiin kaiken rakastettavuu-tens- a
hän vajosikln synkkyyteen ja
Istui ja tuijotti vihaisesti kaikkia
muita miesvieraita Jotka tavalla t?l
täisellä seurustelu at Miss fculnen
kanssa Tämä osoittaa ettei hän ol-lut
erikoisen perehtyxnyt rakkauden
monimutkaisiin potkuihin Lisäksi
täytyy huomauttaa ettei hän millään
tavalla koettanut kohottaa tunnel-maa
Viime hetkessä hän kuitenkin ko-kosi
kaikki voimansa Ja teki teon
joka hämmästytti häntä itseään yhtä
paljon kuin Miss Balneakin Hän e!
ole koskaan voinut käsittää kuinka
hän saattoi olla niin rohkea Jollakin
ihmeellisellä tavalla hän kuitenkin
joka tapauksessa oli puhutellut tyt
töä juuri kun tämä oli satumaisil-laan
vuokra-autoo- n Jx kuljettajan
kiivaista vastaväitteistä huolimatta
hän oli vienyt Miss Bainen omaan
autoonsa joka seisoi kadun toisella
puolella
—Luonnollisesti hän sanoi tytölle
vien teidät autollani kotiinne Minun
el tarvitse tehdä minkäänlaista liika-kierros- ta
— päin vastoin!
Ja pannessaan auton käyntiin hän
lisäsi: — Missä te asutte?
Dorothy nauroi
Hän oli alussa ollut hiukan häm-mästynyt
mutta nyt häntä yksino-maan
huvitti tämä Innokas Ja mer
killinen nuori mies Ja sitäpiltsi hän
oli iloinen päästessään suorittamasta
automaksua
Meidän alkanamnvhan el ole ollen-kaan
tavatonta että nuori tyttö ajaa
kotiinsa miehen kanssa jota hän ei
koskaan aikaisemmin ole nähnyt Do-rothyn
mielestä tilanne el siis ollut
millään tavalla erikoinen Ja nauret-tuaa- n
tarpeeksi hän rupesi Juttele-maan
Kent sitävastoin oli kokonaan ka-dottanut
konseptinsa Oltuaan tähän
saakka melkein mykkä hän oli nyt
tullut myöskin kuuroksi He olivat
saapuneet Jo Marble Archln luo en
nenkuin hän huomasi että tyttö kai-- 1
kin voimin keholtti häntä pysähty-mään
—Mitä? hän huudahti hätkähtäen
Oi suokaa anteeksi! En käsitä ollen-kaan
kuinka olen ajanut tänne saak-ka!
Hän käänsi auton Ja lähti aja-maa- n
takaisinpäin
"Hän on hiukan omituinen" ajat-teli
Dorothy "mutta pidän hänestä
siitä huolimatta"
"Idiootti" ajatteli Kent Ja tarkoit-ti
sillä tietenkin itseään
Ajatus että tyttö mahdollisesti
luulisi hänen aikoneen suorittaa nal-senryös- tön
kauhistutti Kentiä siinä
määrin ettei hän sanonut sanaakaan
ennenkuin he pysähtyivät sen pienen
talon edustalle Josa tyttö asui
Kent tiesi että nyt hänen pitäisi
j toimia Ellei hän heti sanoisi Jota
kin olisi peli menetetty
Pelko antoi hänelle yhdellä Iskul-la
puhekyvyn takaisia Rupeslpa hin
vielä niinkin kaunopuheiseksi että
Mr Baine Joka nähtävästi oli tullut
j kesken untaan häirityksi pisti het
ken kuluttua päänsä ensimmäisen
kerroksen Ikkunasta ulos Ja sanot:
—Sinäkö siellä olet Dorothy? Olet-ko
unohtanut taas avaimesi?
—Kylli minulla on avain isä ras-tasi
tyttö Tulen ahmn het! Paljon
kUtokaia kyydiltä Mr Keene llslst
PM t
tM UHHUH
Jk K"' H f ' BHHIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIH
Yhdysvaltain armeijan lentovoimien
Joukko-osast- o Texasista valitsi Mar-gueri- te
Chapmanln elokuvatähden
iksl "tytöksi jonka kansia haluaisi
vat tehdä tuttavuutta Berlinissä''
hän sitten Hyvää yötä!
Hän katosi ja Kentistä tuntui ai-van
siltä kuin kaikki valot olisivat
sammuneet Se voi kyllä Johtua sii-täkin
etU hän löi päänsä autonsa
kattoon mutta sitä hän ei huoman-nut
On hyvin vaikea tuntea min
käänlaisia kolahduksia kun jo en-nestään
on päästään pyörällä
El siis voinut olla epäilystäkään
etteikö hän ohsl ollut mielettömästi
rakastunut Miss Balneen Tytöstä
oli tullut hänen elämänsä valo Ja
Johtotähti — tähti joka valaisi hä-ne- n
sieluaan kuten hän Itse kauniis-ti
itselleen huomautti
Olemme Jo kuulleet miten hän käyt
täytyi ensimmäisenä iltana eivätkä
hänen edesottamuksensa tulleet ajan
kuluessa ollenkaan paremmiksi —
päinvastoin Ke suorastaan paheni
vat
Ensin hän tekee kalkki voitavansa
saadakseen tavata ihastuksensa koh-detta
mutta sitten hän saakin Jon-kunlaisia
omantunnontuskia Ja vetäy-tyy
ujona takaisin Sitten hän koet-ta- a
epätoivoisesti selittää rikastet-ulleen
käytäytymistään mutta my-kistyyk- in
aivan äkkiä Ja lähtee s?- -
naakaan sanomatta tienensä
Hänen rakkaudenosoituksensa saa
vat todellakin mitä merkillisimpiä
muotoja Myöhään eräänä iltana hän
soitti tytölle kysyäkseen saisiko hän
kutsua tätä etunimeltä — mutta kun
hän seuraavana päivänä tapasi hänet
näytti han kokonaan unohtaneen et
tä tyttö oli suosiollisesti luvannut
hänen kutaja itseään Dorothyksi
Poka parka kutsui häntä edelleen-kin
Miss Balneksl ja näytti olevan
mahdollisimman synkällä tuulella
Dorothy kummasteli tietenkin aika
tavalla tällaisia omituisia tapauksia
mutta sitten hän arveli että hiven
salaperäisyyttä rakastuneiden ke
ken oli hyvinkin piristävää Joka ta-pauksessa
hän ajatteli tuota nuorta
miestä hyvin paljon — vaikkakin
itse asiassa on aika vaikea olla s- -
Jattelematta nuorukaista Joka tulee
vierailulle mukanaan kaksikymmen
täneljä ruusua Ja suuri suklaarasia
mutta sitten aivan viime hetkessä
koettaa pilloittaa tuomisensa
Hän oli pistänyt ne päällystakkin- -
sa alle Ja hänen hengityksensä muut
tul läähätykseksi kun tyttö ne sat-tumalta
huomasi Ja huudahti:
—Kuinka Ihania ruusuja! Mitä
varten teittä on ruusuja? Ovatko ne
teidän omianne?
(Jatkun 7:111 sirolla)
iMMMMir¥''"ir~irri~~inr'VTTVV"innrri~ri~i~~r-ir- i w "
AVOVETEEN
Kirjoittanut Urho Karhumäki
Suomalaisen maalaisnuorukaisen kaunis elämäntarina
laskuineen ja nousuineen ja urheiluvoittoineen
Kaksi kierrosta on enää jälellä
Virtasalo on Jäänyt hieman edeltäjä-parist- a
Hitaasti kiilautuvaa rakoa al-kaa
muodostua myös hänen ja Nie-melän
väliin Suopalnajalsten kylmä
henki el aio hellittää Rantalan hei-nämlehe- stä
tuntuu kuin se kasvaUl
vielä ja alkaisi painua alapäln Kat-rom- o
kuohuu myrskyävänä merenä
huutaa paukuttaa Lähestyvää Jäy-kistystä
tunteva metsien Juoksija
etsii mielessään kiihkeästi kimmoi-sampia
juoksuratoja Hän saa näkö-välähtvm- än
ja pitää siltä kiinni
Lämpöinen kaksolspolku päivän-puoleisess- a
rinteessä Hattokolra pys-tykorvainen
paä pylkkll hauskasti
kanervien keskellä Vauhti kiristyy
kiiltävä silmäpari llkahtelee syrjä-karei- n
punainen kieli läppää kuin
hätäkello laldata laitaan
Lämmin nappi kuin polttolasln syt-tiöpis- te
on tuikahtanut lantioon Se
nousee Ja kasvaa Virtaalon hartiat
alkavat lähetä Yrjön täytyy jo mil-teipä
pidätellä ettei astuisi edeltä-jänsä
kannoille Katsomon kohinakin
alkaa jälleen kuulua mutta hän el
tahdo sitä nyt korviinsa
Suuri hiljainen metsä 1'ienl lintu
tynnyrlntlputtaja Uikuttaa korkealla
kuusen latvassa Tilt talt tilt
tilt- - tippuvat sen pudottamat
näkymättömät meslplsarat pehmeässä
sammalikossa lepäilevän miehen
kasvoihin Samalla hetkellä lämmin
äväys lyö voimallisesti sähkölstäen
väsyneen juoksijan jäseniin Hän
vaihtaa helposti Vlrtasalon kanssa
palkkaa Huutokohaus kierii katso-mon
ympäri Hän el tahdo kuunnnella
sitä
Ituelolnen perunakellari Ja Ie-menperu-naln
nosto 1'ienl lansanpää
kiertyy esiin villatakin kotoutumas-ta
Hän tarttuu siihen kiinni ja ve-nyttää
sitä Sieltä juoksee suihkuten
punaista lämmintä lankaa Kalvatttu
tyttö seisoo hiihtäjän rinnalla tai-vasta
hipovalla tunturin huipulla
Sillä hetkellä väsymiksensä lyö-neestä
Juoksijasta tuntuu kuin väke-vä
tunturikotka humahtelevin siiven-Iskui- n
vetäisi häntä vanaveteensä
Hän tahtoo nt taistelun kärkeen
haluaa kuunnnella yltyvän myrskyn
kohinaa
Kello soittaa viimeiselle kierroksel-le
Niemelä syöksähtää toisen ker-ran
Johtoon kierteessä kuten äsken
Kellon ääni hukkuu pohjolan kevät-koskie- n
pauhua muututtavaan kohi-naan
Ukkosta on koko maassa Ranta-lan
vanha patterlkone paukkuu Ja
rätisee He ovat asettaneet tuolinsa
sen ympärille pieneen kehäpiirlln
Koira vain läähättelee keskilattialla
kieli ulkona suusta Ukko on heit-tänyt
lakkinsa penkille ja unohtanut
piippunsa kokonaan Pauhun Jälkeen
kuuluu radiosta Jälleen selostajan
ääni
— Kello soittaa! Niemelä syöksyy
Johtoon! Täällä on taysl myrsky
kuulette sen varmaan! Niemelällä
on Jo viiden metrin etumatka! Hän
syöksyy kuin hlitten hirvi! Toiset
taistelevat senteistä rinta rinnan!
Välimatka yhä venyy! Hlitten hirvi
on tavoittamaton! Hän kiitää pika-Juoksij- an vauhdilla viimeistä suo- raa! Voittamaton Myrsky on täällä
sanoin kuvaamaton!
Rantalan radio paukkuu Ukon
kasvoilla kierii suuret hikikarpalot
Matti nykii hlhta häntä Ja välillä
muoriakin: Mummo mitä äiti Itkee?
Ukkosta on tiuään paljon ilmassa
koska radio noin armottomasti pauk-kuu
Suoraan ääneen huutavatkin
siellä
Jo vähän hiljenee muuttuu kuin
lauluksi MIti? Joko Ilta tuli? Kes-kellä
päivää Maammelaulua soite- taan?
Ukko alkaa heittää lakin päästään
mutta el löydä sitä Tytär itkee here-it-L
Hänellä on illhea syytä kosita
muort pltii häntä Ja poikaa yhtä J-k- aa kädestä Sitä Ihmettä et ole vie
lä tätä ennen tapahfu- - at
— Hiljaa puhuu f
— Viiden tuhann- - a uetrfa 1
Ftl
noinna on tyyntyn- - uyde kärpäsen surina kuuu Ikkurä—
dusta
— Ensimmäinen Yi j Xlemelin
neljätoista minuuttia viisitoista kuntia! Uusi loistava Suomen
maailman ennätys'
Jo taas radio nauVknn —
Sähköä ou paljoii Itmass Xofca:
Kay yn maan
kahdeskymmenesensim
mainen luku
Heinäkuun yö on lämpöinen Jr llhämärä Kauppaneuvoksen hattrs
nu vyöryy maantietä tasaista n--
tla pitäen pitkät vastamaatkin 1
ton sivuikkuna on kierretty ai
yksinäinen ajaja hengittää irrä
kesäisten tuoksujen täyttämiä j£
maa Lehmän kello kalkahtaa laita tarhassa kukkivan heinäpellon a muisessa usvassa etenee niittoko:
Ioisestl raklattaen
Koillisen taivaanrannan rustoni sesta päättäen lienee Jo aamupid mutta vlljelyslaakson elo nlnat-t-f
vielä unen Ja toden keveästi kHo- - lllä rajamailla Tä) teläinen ruii
lepäilee liikkumattomana maitojni
sin tähkäpäln Kevätkulvuudesta te
kikesän kasteöihln selviytynyt Jk:
kasvhiljelmä täyttää suoriin rirei:
komennetulla paraatlmlehlstöllaäa
laojitetun rinnemaan Mutta kaikka
mehevlmpänä kukoistaa Jo tiytec
Vehmauteensa kehkeytynyt apila
to Se on kukkapää morsian Jonka
lettävänä on Ihanien hääpäivfecsi r
melnen aamu Lähestyvää katoin
uuua murentimatta se varan
nauttimaan siitä verevän elämu
jokaisella meslplsaralla
Maantie kääntyy kylän peltoaC-- l
hämärään metsään Jossa marjaan
ret pensaat Ja pienet puusta!
nukkuvat yöuntansa kastekeveid
selttlverhojen alla Mutta huoletta
Isäntämiehet kukkuloiden pitkaa
tlset kuuset ja männyt Jo haukorir
vat silmiään slrlstellcn HohoUaa
Heinäalka on ja maunantalaami'
Joku aina on hereillä mättiikfc
kln Ruskea jäniksen poika hypäli
tielle pysähtyen hämmästynein 2=
katselemaan lähestyvää hirviötä i
tiaisenkin Jälkensä kadottaen m£
mettyy hetkeksi palkoilleen kit
tyy sitten Ja Juoksee auton edeti
män tästä hätäytynersti niska
ylit-- e kurkistaen Muta Jittiii
hölkkll sen kannoilla nenääti
hautellen Pikkuinen hätihoui T
kää vielä enemmän Ajaja pyif1
vaununsa mäelle mut a JänlkKS"
ka Juoksee yhä vasta iäenBsf
sään lolkkalsten
Yrjö katsahtaa ke -- nsa t"--
harhainen on vielä v kk matka f I
Jo loppupuolellaan L an s!
hän Joutuisi nerille s yhte:
noon alalsl Mlnka lcsl bia t
rehtlsl herättelemäaa talsii
uniaan? Hän antaa vaunun E
omalla painollaan n In pltkW P
I mrnpe la vptää käsi jrmn tO
KniinnaniMirn on at vaJl- -
rallula katsomassa Ja TStotoZ6
"
net autollaan kotima k- -
kulutusta tästä vain ulisi '
oli! tuotava takaisin 'a sitten
lanauksessa nälättävä iinJnS
kotiin Tämän hän kyllin wla'
41 11 w„ -- Uu IMan--ttlhiaCtB BM -
voltonhumalassa ei swf—
seen Järkipuhe pystynyt Hia tt sui faVo mi" "
_
' tia v
see myös jarrut uop -- -- !ltvVnl lell toIceO P"™"
vi- - - i--iimr-nnitrmik'
1
mentävä komeasti kotila- - J- -"
Niemeliin asti! „
Hän meneekin Menelala s
yksinään Siinä kuppT'
tuli erehdys Parhain wttW£
rinnallaan nan xanu
kotiinsa