Vapaa Sana, February 01, 1947

              Uri
' jijppmj - AA 7jmnVm &&!
M IM' ' 'V' i nP#5 A ££y
ju "v rr ~ X n "w ! _ ff!
I jjrrä-- ti i i
Jk
J 3S1tM4JK itla J44e4m
: i
ireflggMttMb
iX SUOMEN HISTORIAA
Cir Signe Prattis
Esivanhempiemme uskonto: jumalat haltiat jumalien
palvelus ja loitsiminen
Kolmas Luku
Suomalaiset muinoin palvelivat
luonnonrolmla Heidän Jumalittaan
mahtavin oli Ukko Ylijumala Jota
myöskin Taivaan Taatoksi anottiin
Hän oli ralUn pllvlsäpitäjä sekä
samalla se Kaikkivalta Jolta kalkissa
tarpeitta paras apu II saatavana
Alempia Jumalia oli sltUn useampia
niinpä vesien aarteita pitivät hallus-saan
Ahti aaltojen kuningas Ja hänen
puolisonsa Vellamo veden htolsa
omäntä MleluLsan Metsolan runsasta
riistaa hallitsivat Tapio metsän kul-tainen
kuningas ekä hänen puoli-sonpa
Mielikki Tapiolan tarkka vai-mo
Vainajien haltiana oli Mana tai
Tuoni Jonka valtakunnassa 'Mana-lan
majoilla" UI 'Tuonen tutlla" e-la- ma
oli yhtäläistä vaikka paljoa
8)nkwnpää kuin täällä maan päällä
Mutta olipa vielä varsinaisten Ju-malien
ohesa maailma Jumalallisia
olentoja eli henkiä täynnä Ilmassa
asusti Ilman Implä vedessä Vellamon
neitosia Ja sinisillä aloilla oloskell
tuhansia sinipiikoja Tapiolan hieno-helmaisi- a
asukkaita Sitäpaitsi oli
jokaisella kaavilla Jokaisella olen-nolla
oma haltiansa joka siltä piti
huolen Nain eli muinaissuomalainen
oma käsityksensä mukaan lukemat-tomien
henkimaailman olentojen ym-päröimänä
Näitä jumalia palvottiin
uhreilla Ja tätä varten kokoonnut-tiin
pyhiin lelitolhln tai vuorten
kukkuloille taikka]! kirkkaiden läh-ti
Iden äyräille Puäjuhlti olivat 'U-ko- n
vakat" toukoa tehtäessä kevääl-lä
-- Sänkälälsef elonkorjuun jäl-keen
Ja Kekrljimla marraskuussa
Jumalien palvontaa johtivat tämmöi-sissä
tilaisuuksissa tietäjät joita
pidettiin suuresti arvossa Heidän
tehtävänsä oli myotkln loitsiminen
Joka avulla koetettiin taivuttaa luon-nonvoimia
Ihmisen tahdon mukaan
Sen etevlinpänä välikappaleena oli-vat
loitsut eli talkaluvut niitä käy-tettiin
sekä tauteja että muita hait-toja
poistamaan
Pyhät paikat ja juhlat
Muinaissuomalaiset luulivat vai-najien
eläviin haudoittansa sen
vinjkst puvltn valiajie inu k a ui
vMttflta asHta ja evältä Haudat
tiiitiln Mnnon tapaisiksi tai vaina-ja
sijoitettiin ruahen tapaiseen ark-im- i
jotu hän roisi soudella Tuone
Esivanhempiemme primitiivisellä aikakau-della
Muinaissuomalaisten elinkeinot ym
Neljäs luku
Muinaisten suoma'alstcn clama
oli jkslnkcr talsia Ja puhdasta
Perheen jäseninä so suomalaisen
talon v&kena oli isäntä emäntä
hridan lapsensa Ja orjansa ynni
muita satunnaista henkilöitä jos
pojat olivat naimisista niin hekin
perheineen usetn yha edelleen cli--a- t
entisessä kodissaan Tämmöi-nen
perhekunta asui hirsistä ra-kennetussa
pistissa Jossa el ollut
savutorvella varustettua uunia
vaan liedestä kohoava savu oli
päästettävä katossa olevasta au
koMa räppänästä Lasi-ikkuna- n
asemasta oli seinässä aukko
joka saatettiin luukulla sulkea
Pääelinkeinoja olivat- - maanvil-jelys
— joka osittain oli kasklvil
— karjanhoito metsästys
Ja Näiden ohessa har-joitettiin
myöskin käsiteollisuutta
ja kauppaa Naisväki talvisin keh-räsi
värttinällä ja kutoi karjasta
kangaspuilla Miehet tekivät rauta-J- a
puutöitä Kaupantekoa varten
saapui Suomeen Itämaiden Ja Sak-san
kauppiaita Ja he vaihtoivat
tavaroitaan Suomen turkiksiin
BJXm J'J9HJUVUUaJ4-JJl'- i'
lan joella ja- - vesillä Vainajia pelät-tiin
ja heitä koetettiin lepyttää
Hautauspaikkoja oli kalmistoja pi-dettiin
pyhinä palkkoina joissa käy-tin
vainajille uhraamassa Vuoden
pimeimmillä ajalla vietettiin vaina-jien
kunnaksi KekrUuhlna hilloin
lämmitettiin vainajien hengille sau-Sitte- n
kun luultiin vainajien kyllik
na ja laitettiin heille juhla-ateri- a
teen kylpeneen ja herkutelleen Jat-koivat
elossa olevat ihmiset Juhlan-viettoa
— Katolinen kirkko opetti
Kekrin sijaita vl(ttämiiiin pyhäin
miesten päivää järviä koskia Ja
lähteitä Joissa luultiin vainajien tai
muiden henkien Ja Jumalien asusta-van
Kaikkialla maassamme on sel-laisia
muinaUia palveluspaikkoja
Tolsia niistä kutsutaan 'Jllldenvuo-Tlksl- "
Ja "-niemi-ksi"
Nousiaisissa
oli vielä puolentolstastaa vuotta sit-ten
"hilttenhaapoja" kasvava uhrileh-t- o
a sen lähellä 'härkälähde" JosU
kaiketi oli otettu vettä uhrlkeitok-sli- n
Tolsilla pyhillä pakoilla on ni-menä
pjhävuorl pyhäniemi pyhäjär-vlj- i
pyhakoikl Vielä uudempinakin
aikoina ovat taikauskoiset Ihmiset
uhrannnet hopearahoja pyhiin lähtel-sl- n
Ja merkinneet metsän puita vai-najien
karsikoiksi Kun muinaissuo-malaiset
alkoivat harjoittaa maanvil-jelystä
aikovat kyläkunnat viettä-mään
uhrljuhlla maanviljelyksen Ju-malille
Sellainen Juhla oli Ukonva-ka- t
Joita vietettiin keväisin htelsll-l- ä
syomlnKeillä Ja Juomlncellla Jolla-kin
pyhällä vuorella tai kylän uhri-paikalla
Ohrat Josta maltaat uh r le-lutta
varten tehtiin pantiin joskus
kuivina ulkosalle siinä toivossa että
Ukko ltse kostutttalsl ne itämään
jolloin kuivutta kärsivät pellotkin
saisivat sailetta Metänpelolsta teki
karhu suurinta vahnlkoa muinaissuo-malaisten
karjalle Karhua pidettiin
metsän haltiana sille annettiin kai
kenlalsla hyväily-- ja arvonimiä kuten
"oslonen" 'mesikämmen" "käyretyl-nen- "
tai "metsän kultainen kunln-Aas- "
Ja sitä suorastaan palvottiin
jonkinlaisena jumalallisena olentona
Kun karhu oli saatu kaadetuksi oli
sille pidettävä peijaiset niinkuin vai-najille
ainakin Karhunpeljalslssa
syötiin karhunpalstlsta valmistettu
uhrlaterta Ja aluettlln "karhulukuja"
Juhlan Jälkeen saatettiin häämenoja
noudattaen karhun kallo metsään Ja
nostettiin sieltä uhrlpuuhun
elämä ja tavat
koti huvit
ulos
jelystä
kalastus
Kuuluslmpia kauppapaikkoja ran-noillamir- c
olivat Koiviston saari
idässä Aurajoen seudut sekä Hä-mäläisten
satama Joka viimemai
nittu nävttaä olleen Kokemäen-- !
Joen suussa tai Suomenlahden
rannikolla
Vakavien toimien ohessa oli mui-naissuomalaisille
huvituksiakin
Jcutohetkien kuluksi sellaisia olivat
nuorison leHit Ja kisat myöskin
j sadut ja arvoitukset Joilla liuo-teltiin
pitkinä talvi iltoina pärcvat-kea- n
aaressa Mutta jalolmpana
I huvina oli kanteleenscitto Ja runo-jen
laulaminen Väinämöisestä
I Seppo Ilmarisesta Lieto Lemmin-käisestä
Ja Kullervosta — Kalervon
I kovaonnisesta pojasta
Muinaissuomalaisten purut Ja tyo
taito
Muinaissuomalaisen naisen pu
kuun kuului hame kahdesta plt-- j
kästä vaatekatstaleesta yhdistetty
ylhäältä avonainen vaate Joka
kiinnitettiin olkapäiden eteen kah- -
della soikealla pronssisella tai vas
kisella kupurasoljella Hartioitta
riippui väljä nellnurkkalnen vaip-pa
Jcka suurella hevosenkengän
muotoisella soljella kiinnitettiin
0
£5 ~ 4£0 - i: ' '7 otosta!
sHt%iH vB v
iK tiiiiiiik- VlHi - SC -- - Aa ' ri BLjV 21'EAsBlftL av ar j V
dSIr iw BiiVjiSBiVjBBsiHiiVjiVjiVjiVjiäKtt&
"""r- - '-- 'tr IWCkTsTMsjf'iiyK'r 'EI£2sHfciViViVHBVaiViivBIL'6liJMi
Kuvassa nähdään kolmannen i seen Kaksi ttlöä katselevat sen
jääsillan muodostuminen tämän muodostumista Canadan puolelsel-talve- n
aikana Niagaran putouk ta rannalta Jääsilta on tuhannen
toiselle olkapäälle tai rinnalle
Vyöllä riippui esiliina Ja päässä
oli huntu Jota solki piti koossa
takaraivolla Vaatteitten reunat Ja
helmat etenkin esiliinan alaosa
olivat koristetut rlmsulla paar
menauhollla Ja koruompeluilla
Joihin o'i sovitettu pieniä pronssi-langast- a
tehtyjä putkimaisia kie-kuroita
Nämä kiiltävät kauniisiin
malleihin asetetut pronsslklekurat
tekivät puvun erinomaisen loista-vaksi
el minkään naapurimaan
naisella ollut naita omjaltuisia ko-risteita
mutta Suomessa niitä oli
jokaisella naisella niin köyhällä
kuin rikkaallakin Ka'evalan ru-noissa
kutsutaan naisia näiden ko-rlstelde- nsa
vuoksi "vaskihelmolk
sl" Mutta nämä koristeet eivät
vielä riittäneet Olkafolkiinsa mui-naissuomalaiset
naiset kiinnittivät
pitkät pronssiset rintaketjut Joista
riippuivat veitset slevine tuppineen
tulenlskurauta kampa neulaputki
ym välttämättömiä tarvekaluja
toisinaan oli vielä karhunhammas
tai Joku muu tehokas taikaesine
Harvinaisempia oUvat taidokkaasti
punotuista hopealankaputklsta teh-dyt
kaulakäädyt Joista riippui
kauppiaiden Suomeen tuomia ara-bialaisia
tai länsimaisia rahoja
Mutta kalkkein komeimpia olivat
hienosta hopealangasta kudotut
puolikuun muotoiset ontot Ja ke-ve- at
sykeröt Joilla Karjalan naiset
somistivat hiuksensa Ja päähineen-sä
Korunauhoja pronssi- - lasi- - Ja
hopeahelmla pronssisia Ja hopeai-sia
sormuksia Ja rannerenkaita oli
Jokaisella naisella Miesten puku
oli yksinkertaisempi Siihen kuului
paldantapalnen mekko säären ym-päri
sidotut kaatlot eli säärystimet
mahdollisesti käytettiin ns vaip-paakin
Tärkeä kappale oli vyö
Josta riippuivat puukot tullraudat I
kovasimet Ja muut tarveaseet Pää--'
hineenä oli patalakki I
puvut ko- -'
rlstcet Ja asceet olivat enimmäk-seen
kotoista työtä Naiset kutoi-- {
vat kaksi- - Ja nellnlltlslä kankaita
' pellava- - Ja villakangasta osatuinpa
Joskus viisi- - Ja kuusinlltlstäkln jnellnlitistä vlllakancasta vanuttaa '
saraksikin Villakankaat olivat ylel-- '
semplä Ja niistä tehtiin paltolakln:
puvuiksi aiotut kankaat tavallises-ti
värjättiin Nahka- - Ja tuohitöissä
olivat muinaissuomalaiset hyv!n
taitavia Sepät takoivat rauta-aseit- a
raudasta Jota saatiin Järvistä
Ja soista kootusta rauta- - malmista
Myöskin nuo kauniit pronssi- - Ja h
Suuri jääsilta muodostumassa Niagaraan
taiiiiiiiLiBsBIMha
ujbHIBc'
Muinaissuomalaisten
Uusi toivo ja Uusi
onni
Kirj Martta
Toivoa olen koettanut itsekin yllä-pitää
mutta onnellisiksi olen mää-ritellyt
tyhmät rikkaat Ja terveet
Näin siihen saakka kunnes tulin
paiskatuksi keskelle hävitettyä a-luo- tta
Ja löysin sieltä niin toivon
kuin onneakin Tosin en toivon ni-mellä
mitään ruusu-unelmi- a enkä
onnen nimellä vähäarvoista vaan ne
molemmat juuri sellaisina kuin ne
parhaimmillaan voivat tulla ihmisen
omaksi
Vaeltaessaan satojen kilometrien
taipalelta kuorma-auto- n kopissa Is-tuen
kulkija saattaa luulla nähdes-sään
pelkkiä rauniolta parakkeja
pahv Helttoja ja Jälleenrakennusta
että täällä täytyy olla paljon katke-ruutta
paljon toivottomuutta Tulee
ajatelleeksi sydän käpertyen emän-nän
kohtaloa joka on tottunut liikku-maan
laakeassa siistissä pirtissä
mutta nyt palstaa leipänsä kodla jo-tenkuten
säilyneessä uunissa pelkkä
talras päinsä pääHä Tekee mieli pu-hutella
tuollaista emäntääja silloin
varautuu ottamaan vastaan valltnk-s- a
kenties varautuu parin kyynelen-kin
varalle Niitä knmpalstakaan el
tule
Kvllä se hyvin paistaa' emäntä
vastaa uunia tarkoittaen Ja hänen
silmäyksensä hipaisee uunin ym-päristöä
aivan kuin tällä lyhyeltä
hetkellä kuvittelisi näkevänsä en--
peateokset olivat kotimaista suo-malaista
teollisuutta Nappien si-jasta
käytettyihin monenlaisiin sel-kiin
kaiverrettiin tai valetuin ko-timaassa
kehitettyjä eläin- - Ja kas-vlmalll- sla
koristeita Hopeaisiin
kaulakäätyihin ripustetut Itämai-set
rahat olivat kymmenenneltä Ja
jhdenneltä toista vuosisadalta Sii-hen
aikaan siis jo muinaissuoma-laiset
kävivät kauppaa sekä Itään
että länteen päin vaihtaen turkik-sia
ynnä multa maansa tuotteita
vieraiden maiden hopeaan Ja vas-keen:
miesten aseiden ruotsalaiset
koristeet ilmaisevat ne Ruotsista
tulleeksi kauppatavaraksi
(Jatkaa)
JJ& L Id:
Vii- - I
!
jalkaa pitkä ja
kenkäputoukselta
kaarisillalle
Häätänen
tisen pirtin Johon vieras on tul-lut
Vaikka nyt seininä onkin lä-heinen
metsän reuna ja kattona
taivas emäntä et käy surulliseksi
Hän ojentaa kätensä osoittamaan
uuden pirtin paikkaa ja äsken
valmistunutta navettarakennusta
jossa nyt asutaan "Hyvänhän
meidän on" hän sanoo Hyvjäkö?
"El tätä maallista ole tarkoitettu
mukaan vietäväksikään se on
mlkU on täällä oloa varten" hän
selittää silmät kirkkaina elämän-varmoin- a
"Kunhan on ajaksensa
niin se riittää — ja monella tässä
maailmassa on paljon huonommin
Hyvänen aika — lapset — he kas-vavat
Joka tapauksessa — he ra-kentavat
sen mikä Jää meiltä te-kemättä"
Näistä sanoista löysin uuden-laisen
toivon uudenlaisen onnen
Tämä emäntä — Ja tuhannet hä-nen
kaltaisensa —tietävät velka-taakan
Joka paisuu paisumistaan
kun on tällaisena aikana rakennet-tava
tietää jokaisen Jäsenensä
väsymyksen koska maa on hoi-dettava
samalla kuin vähin työ- voimin kotetaan saaria asunto ai- kaan mutta hän el puhu niistä
Nämä molemmat asiat ovat sitä
arklhannautta sitä arkfponnlstus-t- a Jota ei ihmisvoimin kestäisi
ellei olisi toivon Ja onnenkin kan-nustinta
Mitä merkitsevät toivo Ja onni täi
laisen emännän omistuksessa? Nii- tä tuskin voisi runojen hennoiksi
sanoiksi pukea niitä el ehlrä Jokai-nen
ymmärtäisikään toivoksi Ja
onneksi mutta ne silti ovat toivo
Ja onni Luonnollisesti tuo toivo
Jota lapset käsin kosketettavassa
muodosas edustavat on ollut en- nenkin olemassa Jo silloin kun
kaikki oli aivan toisin Silloin vain
oli toivon lähtökohta toinen Ja
päämäärä samoin
Eräänä katkerana päiväni täl-lainen
äiti lyötiin maahan toivon-sa
JalustaltaV Uinet kuljetettiin
raunioille jotta hän saisi tuntea
elämin vaihtelut täysin mitoin
r
I
ulottuu Hevosen
melkein Sateen
Mutta hänen ihmisarvonsa ja kun-ton- sa
paljastui Juuri tässä tapauk-sessa
Hän el sure peltosarkoja
Jotka nyt jäivät raivaamatta kos-ka
olikin ryhdyttävä aivan muu-hun
hän el sure toiveittensa suu-rentunutta
ja laadussaan parantu-nutta
karjaa koska totuus armot-tomuudessaan
karsi hänen entisten
toivolttensa päämäärän Hänet a-sete-ttlin
yhtä äkkiä toivottomuu-den
tuokioon Josta täytyi luoda
uusi toivo Tällä kertaa sen täytyi
sananmukaisesti tuhkasta nousta
kuin olisi anlharvalnen kukka ou-dossa
ympäristössä Silti se ei ollut
anlharvlnainen koska se oli monen
toisen samasta kasvupaikasta po-lkaisema
samaan aurinkoon kas-vattama
'
"Maallista el ole tarkoitettukaan
mukaan vietäväksi" hän sanoo
tyytyen Maallinen kävi sOlol TV
häarvolseksl kun sen katoavaisuus
kävi selväksi "Kunhan on ajak-sensa
— se riittää"
Tien kulkija poistuu emännän
Ja taivaskatoksen alla hehkuvan
uunin viereltä mietteissään Ihme-tellen
Kuinka sitkeitä toivo Ja on-ni
ovatkaan täytyy ajatella Sillä
myös onnen lian tajusi sano'sU
Ei sitä onnea jota ihminen ikänsä
kaiken turhaan etsii Ja lopulta
painaa päänsä lepoon onnen a
etsinnässä pettyneenä vaan sitä
onnea Joka on Ja Jota anihara
siten nimittäisi Se ilmenee voiman
tunnossa kun eniten väsy aa i--
man
mielen voittona sen py j sta
masentumaan rakkautena ruxKa-dettomuude- n
keskellä
Tien kulkijan rinta paisuu ylpe—
tiestä Ja kiitollisuudesta kun han
on pohjaan saakka ajatellut maa-kuntansa
voiman Ja sisun Misu
muualla kärsittäisiin Ja kestettu
slin näin nurkumatta alapaik-koihin
lähetystöinä tunkeutumal-takin
tällaista En tiedä En usb
ta alati itseänsä esille tuomatta"1
Missä Jouduttaisiin kokemaan J1"
Ja kumminkin Suomen kansa
toulen sinun tarvitsevan hengen
voiman lainaa Juuri täältä Jos
Usl välittäjä olisi kynä Joka k'r
Jolttalsl siltä suu Joka puhuLL
Sinussa kansa on kokonaisuutena
ottaen tällä hetkellä paljon toi-vottomuutta
paljon uskaltamat' o-mu-utta
paljon tycnhaluttomuutta
Sinun pitäisi olla hengen antafa
heille Joista Juuri kerroin mutta
siihen ei pysty Sinä itse haparoit
olet tärkeimmässä penseä det
muka rasitettu ylitse volmlesL
Vonko selittää mistä se Johtuu'
Voin
(Jatkoa 8:111 ilvulla)
M
i]
1