Vapaa Sana, December 02, 1944

              4 ' v ' i1 — jJIi '"'Tr =s
ÄITINI OLI OIKEASSA
Aina silta saakka kun minä olin
Il-n- l tyttö oli äitini ollut tyytymätön
minun t alittamaani seuraan Hänen
oli tapana sanoa minulle:
"Sinun el ole unohdettava sanan-laskut:
'Sino minulle kenen kanssa
Kina seurustelut ja ininä sanon si-nulle
kuka siru olet 'Ajattele si-tä
Anna I IIa!" Myöskin Isälläni oli
toisinaan tapana muistuttaa minua Il-ta
Heidän kehotuksllnsa oli syytä
minä tunnustan en Minä seurustelin
kalkkien mahiloll Iston nuorten kanssa
kaupunKUjamnu Kn välittänyt siitä
olivatko h sopivaa seuraa vai eivät
Kun he vain olivat hauskoja Ja iloisia
etsin minä heidän seuraansa
"Koskaan el tleilä kenen kanssa
sinä kuljeksit" sanoi äiti usein huoa-ten
Multan erikoisesti erään stävättä-re- n
Joka minulla oli kun olin kuu-dentoista
l!äineti lian asui vähän
matkan päässä meistä Ja minä olin
kauhean Ihastunut häneen
"Hyi äiti!" sanoin mlna harmistu-ne
na "että sinun pitää olla niin Ilkeä
pikku Kili parkaa kohtaan Vain sen-tuok- si ett! lian on Iloinen Ja pliteä
et sini toi sietää häntä Hänestä pu-hutaan
pahat tain siksi että hän on
Juhlittu Ja pidetty Se 011 ptlkkiiä ka-tteitta
kalkki tyyni"
"Ktkii sini huomaa ettei Kilillä ole
mitään tutilta harrastuksia kuin hu-ltttl'i- ?
Hän elää ainoastaan hute-Jaiif- a
taiten eikä tee koskaan mitään
hotyä Sinä saat ainoastaan ikävyyk-fl- l
siltä että olet hänen kanssaan
muista mitä minä sanon Ihmiset
tulevat lopuksi puhumaan sinusta
niinkuin he puhuvat hänestä Niin
käv nln"
Huh kuinka äiti oli vanhanaikainen
mielipiteissään' Olisinpa tahtonut
nähdä ne }stäat Jotka lian olisi va-linnut
minulle Kuitenkin osoittautui
äidin arvin oikeaksi Kraänä kau-niina
päivänä karkasi Kili kotoaan
erafiii naimisissa oletan miehen mu-kana
Koko kaupunki Joutui kllhdyk-Mi- n
Se oli hirveä hävälstysjuttu'
"Väetkö nyt" sanoi ali voitonriemu!-ser- a
Minä kohautin olkapäitäni
Mitä se minuun vaikutti? Knhan mi-nä
olluc sekaantunut havälstysjut-tuti- n
Ja mlna valitsin edelleenkin ys-täviini
oman makuni mukaan
Kaksi tuotta sen J Ikeen kun olin
päässt kouhiMa sain minä palkan
eräässä konttorissa Ja mlnul'a oli nt
omia rahoja liikuteltavana Juuri tä-hän
nlkann opin tuntemaan Martta
Aulion nuoien kauniin roinan joka
oli äskettäin tullut kaupunkiin Mar-tan
mies oli pankkivlikailljj Ja heillä
oli kak! lasta yhdeksänvuotias tttto
Ja pieni viiden tumien Ikäinen poika
Martta oli llustuttatan näköinen
Hänen hipiällään oli st Ihmeellinen
kalina tirl Joka el tarvitse poskien
punaa vaikuttaakseen hurmaavalta Hän tukkana oli sinisenmusta a
bJtnen siimansa tummat joissa oli
Mvahdes kultaa Ja tlhredä pMijalla
mikä oli lumoavaa Han eli kolmen-- k
nimenen) hrien ikäinen muttei vai-kutta!)!
paljoakaan lauhemmalta
kuin mini Han oli lakka ja notkea
kulu ntHri tyttö ja tanssi erinonial-est- i
Koko kaupunki puliul kauniista
ionia Auliosta
Jostakin syystä lienee lun erikoi-sest- l
kiintynyt minuun Hän etsi a'l-tul- tl
minun sevrjant ja kutsui ml-lu- t
usein luokseen kot Un t
-- Mlna en pMä siltä Ihmisestä:" sa-noi
älli tj)tirjttömäi:ä -- 'Hänhän on
paljoa vanhempi sinua elkl ensin-kään
mikään sopiva se-ir- a sinulle
Kuinka toi hänellä olla halua huti-teli- a
niinkuin hän tekee kun hänellä
en mies lapsia ja talous hoidettava-Ma- n
Mlk&l hän ei viihdy kotonaan?"
"Kiltti äiti!" sanoin minä llmiell-sest- i
"Martta meni naimisiin olles-saan
seitsemäntoistavuotias Hänellä
rl ole ollut mitään nuoruutta' Kl siis
tartitse Ihmetellä jos hän tahtoo hu-vitella
hiukan Joskus Otto Aulio on
lätafs viisitoista tuotta vanhempi kuin
hän Ja oikea tunpuusl on minun sa-nottava
äiti Hän el tahdo koskaan
lähteä minnekään vaan ainoastaan
istua kotona Ja lukea tai leikkii las-ten
kanssa"
"Hänellä el otaksuttavasti ole va-raa
huvitella- - sanoi alti terävästi
Jos olisin totellut äitiäni niin ei varjo
olisi laskeutunut minun elämäni ylle
"Pankkimiehen palkka el ole niin
tuuri kuten tiedät Häntä käy säälik-si
Minä toivon todellakin Anna Liisa
ettet sinä kun menet kerran naimi-siin
tule juoksemaan elokuvissa Ja
teatterissa melkein joka Ilta niinkuin
säiattäresl tekee Han unohtaa tel-tolllsuute- nsa
Juuri sen han tekee
Ja minä pyydän sinua olemaan ole-matta
niin paljon yhdessä hänen
kanssaan Isäkään el sitä tahdo!"
Luonnollisesti se mitä äiti sanoi
li oikein Mutta minä en voinut huo-mata
että Martan lapset olivat Jol-lain
tavoin huonosti hoidettuja He
olivat aina sletastl Ja hienosti puet-tuja
ja näyttivät tertellta Ja h) tlnt ol-vilta
Kun Martta oli poissa kotoa
dl aina eräs naapurlnrouva katso-massa
lapsia jollei heidän Isänsä
telin} t sitä
"Tolsinaan minä luulen että Otto
on Iloinen kun mlna en ole kotoni"
-- anoi Martta nauraen eraanä päitä-r- ä
"Hän pitää keittiössä tonkimises-ta
ja ruoan laittamisesta Hänestä
olisi tullut hytä kokki se on varmaa!
Sinä jmmärrät" Jatkoi hän pateetti-sesi!
huoaten "että talousasioiden
Jattelemlnen päivästä päitään tym-päisee
lopulta täydtlllsestl Vain tuo-kaa
ruokaa el mitään muuta' Kl ole
Ihme että tahtoo paastä ulos huvit-telemaa- n
kun Ilta tulee"
"Minä )imiiärran sinua niin hytin!"
sanoin minä Ja suutelin hanta "Lie-nee
kauheaa elia silli lailla koko-Ikanr- ä
Ja sitten kaiken lisäksi olla
'uimisissa miehen kanssa Joka el
koskaan tahdo tulla sinun mukanasi
los 1'ikku Martta raukka'"
Maitta oli tullut lälraan palkkaan
Umossa Hänen olisi pitänyt olla
naimisissa artoastelsa koikealla ole-tan
rikkaan miehen kanssa Mlna
fin hänet edessäni seisomassa hie-noni
Ja pienimpään yksit ylselkkaau
aakka huoliteltuna ja ottamassa tie-rait- a
ihanassa huoneistossa Xaln
!uiet taaksepäin nojautuneena kai-INartoNes- sa
loistoautossa kaikkien
ihailemana ja palvrmana Kaiken
tämän sijaan taytjl hänen itsensä
tnlmlstaa ruoka pestä asttat Ja puh-distaa
huoneet Parsia sukkia Ja käy
dä totilla tarhatn joka aamu Ja sit-ten
rahat aina tählssä' Minulla oli
sitten todellakin paiemmat olot
Kesä tuli ja minun piti i-a-ada loma
'Min paättäntt matkustaa erääseen
Ystävän Neuvo
Kirjoittanut H N
Volttaos i'sei Ihminen
ali kuule mitä huuhkaja huutaa
Tutklis itseaV Ihminen
niin syömtnesi todella rauhan saa
Sa toisessa hytää nähdä koita
jos Itse i hyvyys lienet —
Valheen vallat itsessä' totta
talkk' cisl ne kuinkakin pienet
Kloapurtta' jos ohjaa totuus-uk- o
on mielesi herkkä ja hyvä
on strimmesäs' litoin kuin Illan-rusko
— el itäsi) t 00 paheen Jytä
Voi Ihminen pahoittaa lhmten
mieltä
harhakuville jos voiton antaa
Voi kävttaä han toisesta % aiheen
kieltä
— näin taakkaansa kiviä kantaa
Mulstaos itsesi Ihminen
lähimaistasi älä sa soimaa
Jos vaikealta luulet näyttävän sen
kehitä ltessäs silloin sa ponne-totma- a!
On voima ml voittaa esteiden
muurin
kun on apjna tahto ja uskallus
Se voima rn kaikista voimista
suurin
se voima on ystävät — rakkaus
virolaiseen k) lp) paikkaan ja kysyin
Martalta tahtoiko han tehdä minulle
seuraa
"Kl minulla ole varaa" sanoi hän
"mutta mlia tulen kuitenkin sinun
mukanasi Otto saa hankkia rahaa
tahtoipa hän sitten tai ei Minä tar
t itsen tosiaankin 1 äästä ulos tuuletta-maan
Itseäni hiukan mlna Joka aino-astaan
saan tetää sNaan ruoaukärya
pait at pä-tslcn- "
"Tuleeko Martta mukaan?' kys)i
feltl kiivaasti L'tko toi olla Ilman si-tä
hoin sna 1111a Liisa? Kuinka ha-- f
elia 011 taiaa siihen? Kuka hoitaa
lotla hän°n ollessaan poissa? Se on
kai hänen mlesparkansa joka saa
Fen tehtävän oletan minä Slna tulet
katumaan sitä Anna Liisa! Knnem-mi- n
tai ni) ohennuin tulee Ikivyjksia
Mlrä tunnen sen olemuksessani"
Mini nauroin "Slna tunnet niin pai-jt- n
rakas liti' Minusta on luonnolli-sesti
haukkaa saada matkaseuiaa Kl
I ä kai ole liikaa että Marttakin saa
joskm lomaa"
"Mlnut mielestäni hänellä on lomaa
Joka päivä!" tastal altl Ivallisesti
Tte niinkuin tahdot! Kunhan vain
et tartlte katua"
lopulta rllmme talmiit lahtemlän
matkalle Kun olimme ottaneet Jäähy-täise- t
omaisiltamme Ja istuimme Ju-nassa
sanoi Martta innokkaasti:
"Iuulhati Anna Liisa on era
asla Jota aion pyytää sinulta Sinä et
saa sanoa kellekään että minun tnle-he- ii
elää Minä aion esiintyä leskenä
vminärrathän"'
"Mitä?" sanoin minä kummissani
"Leskenä! Mitä sinä tarkoitat?"
"N'o ) minän äthan slna kai etten
niinä saa tilin hauskaa Jos sanon
mlihenl elävän Minä tahdon nyt
huvitella' Jutralat tletänevät mil-loin
tämä tilaisuus tulee Jälleen"
"Niin mutta" sanoin minä "Mlna
en pidä valehtelemisesta'"
"Pv h äla nyt ole niin pthä' Pieni
häStävalhe el tahincolta ketään Ktko
tahdo tehdä sitä minun tähteni rak-kaani?-'
Han katsoi rukolletatl minuun
Ihmeellisillä silmillään Hän oli niin
hurnnava etten mlna voinut tastus-ta- a
häntä taan lupasin tehdä niin-kuin
hän tahtoi siitä huolimatta että
se oli minulta vastenmielistä
Llamä U"ä kyl jypaikas-- a jonne
e aavul:i'ne oli hyvin tilkasta Ja
tänä kesäni oli siellä tavattoman pai- -
n tika Minä huomas'n pian etu
Mmtta ja nihä herätimme huomiota
Herrat seurasivat meitä Ihailet In kat-sein
Olihan Martta säteilevä kauno-tar
mutta m)o-kää- n vahainen mini
en rätTäyt kovin epämiellyttävältä
Minä olin n'! ja folakka Ja vaalea-- '
terinen Martan täjdellinen vastakoh-ta
Kun k ip)lähotellKsa tanssittiin
olimme me pyydetyt 'okaiseen tans
slln H°rrat seisoivat Jonossa saadak-seen
tanssia meidän kanssamme Kak-si
nuorta mletä oli erikoisesti hyvin
kiinnostunut meihin Kaksi nirrta
suomalaista Insinööriä Pertti H Ja
Kalle Kustaa 17 Vanhempi heistä
Pertti el voinut saada silmiään Ii tl
Martasta Nuoiempl Kalle Kukta
'outul minun osalleni Han oli pitkä
'a vaaleaverinen hhnelli oli pilvet-t)n- t
Iho Ja kaun'lt talkrset ham
raat Hä"! o'l jotakin reipasta Ja
miehekästä jeka heti miellytti minua
Sltäpaltrl hän vaikutti suoralta ja vil-pittömältä
eikä ollut tähalkään kel-kalle- va
Kun m" ensimmäistä kertaa tans-simin?
toistemme kanssa kuiskasi
lian minulle
'Pertti pai? n asiat ovat huonosti
räen minä Ja minä kun luulin hänen 1
olevan paatuneen vanhanpojan Ys-- '
tävattärenne lienee täydellinen tenho-ta- r
Ante°kjl oliko se rouva vain nel- -
Il Aulio? Mltä en kuullut rikein " '
"Ilcuva!" sanoin mlna hieman epä-- 1
öiden
"l"'v näyttää pieneltä tyttöseltä
minun mielestäni "Onko hän leski
vai eronnut " jatkoi han hmyillen
Minä niin vataamailanl: "Kl
kumpaakaan!" mutta hillitsin Itseni
Muistin mitä otin luvannut Maltalle
Kuinka minun piti tehdä? Kn voinut
rikkoa lupaustani muita toiselta
p'iolen en tahtonut suoraan valehdel-lpkaa- n
Muita minun täytyi kai!"
"I ekl!" tastasln minä ja tulin tuli--
Itlirn tao! ai tilin tiiiiLLäal lo tn
"""V"
"0n
trisiemme °anl
tavata miellyttävän Ihmisen!"
Seuraavina päivinä me neljä
alinomaa purjehdimme
pelasimme Ja tanssimme M-lrä
aloin pian tmmärtaä olin
svdämenl Kalle Kustaalle
Ja minä olin huomaavinani että
ainoa ttttö täällä Joka heiattl hänes-sä
mielenkiintoa Tuntui aivan
olisin tuntenut hänet koko Ikäni!
Minä tunsin Itsessäni että hän
mies Johan luottaa
Kräänl päivänä kun tapasimme
Pertin kertoi hän että hänen valitet-tavasti
äytil heti matkustaa
Hän saanut sähkösanoman että
lianen isäna hytin pahasti sairas
Ovatko sotilaat heihin väsyneet?
kk] TIRED ( M
I us? 1 ]
Yhdysvaltain vllmt aikoina tenntct huomautuktia
että vaaynett Ja huomautus jahti
elokuvatähdet Barbara Batctin Kathleen 0'Matleyn jotka nandlan
kuvatta panemaan sotilaiden keskuudessa äänestyksen asiasta
toimeen
otftamana
Kirjoittanut Reino Lauri
Tapasin ystäväni kuuluisan so- -
1 slologln ja tutkimusmatkailijan
professori Hnderssonin hänen
kirjastossaan Neljänkymmenen-viide- n
vuoden Ijästään JU pitkän
rasittavan matkan Jättämistä
vaivoista huolimatta hän mi-nut
ystävällisesti vastaan:
"Palnahan puuta — mlsta tiesit
minut kotiutuneeksi?"
j Vedin tuolini lähemmäksi suut-pa
takkavalkeaa Jonka ääressä
Hendersson viltteihin kääriyty-neenä
suurikoppalnen piippu
hampaissaan paahdattell pitkiä
viluisia koipiaan
"Mistä tiesin? Sinä et tleten-jkää- n
tapasi mukaan ole vaivau-tunut
silmäilemään sanomalehtiä
Luin "Helsingin Uutisista" palstan
I pituisen artikkelin tunnetusta tie-riemlehestam-me
professori Hen-- 1 derssonlsta Joka muutama päivä
sitten oli kotiutunut Etelä-Amer- i-
Ran uKUKauaan larKrmmin sa-noen
Amazonas-virra- n vahäntut-kltullt- a
latvascduilta elettyään
noin puolisen vuotta villien lntl- -
Jumalan kiitos ettei ollut Kalle
Kustaa JonKa tä)tl matkustaa ajat-telin
minä helpotuksesta huoalsten
Olihan Ikävää Martalle muttahän
lohduttautuisi kyllä pian Jonkun toi-sen
kanija vaihtelusta tie-sl- n minä
Nyttemmin en minä ollut koskaan
Jksin Kalle Kustaan kanssa Martta
aina meidän kanssamme Nätttl
siltä kulu hän äkkiä keskittänyt
keko mielenkiintonsa Kalle Kustaa-se- n Koskaan el hän ollut ollut niin
lumoava kuin nyt täynnä tlehä- -
-- v - rvnnnni j iin JU f „ ti !i
e
se
se
koimme tanssimista Me tanssimme!"' °'"m 0la ''kastele- - Mlomalshdesl Ja viihdyimme ri!" ' '" ä'1Ön- -
hjvn seurassa Millainen I Tn" K8aakn
mnl minulla olikaan kun sain eU """ unMn kalk'
niin
olimme
yhdessä Me
tennistä
että me-nettän- tt
olin
siltä
kuin
oli
kotiin
oli
oli 1
totitaat
he ovat elekuvakauncttariin tua
ja
Ja
otti
Ja
Hän piti
oli
olisi
niin
""
heti
voin
ovat
munia Kuin iloinen Nyttemmin
tanssi hän eniten Martan kanssa ja
Kun han Joskus tanssi minun kans-sani
etsivät haen silmänsä koko ajan
Maittaa Minä aloin ymmärtää minne
cltlln menjssa! Kalle Kustaa oli ra- kastumassa Marttaan Kuinka voisi
hän tehdä muutakaan? Marttaan ver-rattuna
olin minä vain pieni mitätön
t)ttö Kuinka helppo hänen olikaan
kauneudellaan Ja aistillisella lumous-voimallaa- n
lyödä minut laudalta Mi-nä
tunsin Itseni syvästi epätoivoi-seksi
mutta kenenkään el pitänyt
raada nähdä minun suruani Kalk-kein
lähimmin Martan' Muuten hän kllä pian k)llatys Kalle Kustaa-see- n ja etsisi Itselleen uuden uhrin
toivoin minä Mutta siinä minä ereh-d)l- n'
— Jatkuu
SYYSSÄKEITÄ
SYDÄMELLENI
(Kaksi laulua)
Suihkukaivo:
Kai luoaa puiston — sanokaa —
siell' alla lehmusten
tuo suihkukaivo pulppuaa
kuin aikaan lapsuuden?
Jos seiiä e nin hielleen
se stepissäni soi
Ja kaiteen kiveen lämpöiseen
nojata hä voi —
Sen korvtan Joka kuuntelee
lsili' lapsen hiljaisen
tuo suihkukaivo humisee
kuin harppu ikuinen
Linnut Meren Yllä:
Yli meren sadeharmaan
lentäi pienet llntuparat
Alas aallon kuiluun tähyy
niiden silmät arat
Surren etsivät ne varmaan
sydämeni kaipausta
Joka uupui mustaslipt
kesken vaellusta
Pääskyn helmlsllmän armaan
kalkki tunlvat ce kyllä
Siksi lentävät niin hiljaa
linnut meren ylli
— Elina Vaara
khi
aanlheimojen parv5a tmv niiden uskontoja taDoia t v _ tuuria Ja sen seasta Ja U
luonnollisesti oli ilahduttavista 1! tärkeintä onnlituttuaan hesei!
uumaan luumauavat tieteellaet tsäarakveuätunkskeonksoaelmjaansma onJläpluleoellnsea ii siris-tyneese-en
maailmaan Vahtivia ishinmuaetteolnet haeatsttäatelvtuanhJaa kuyistteänTtaaa uciaa luna sinua Katsomaan
Hendersson naurahti hajasi
sesu
"Olet oikeassa unohdin kok naan sanomaiendet Keskta kaikenl Sinä kun olet kjnaaei
Minulla on sinua varten Jotafcn eriKoisia be tapahtui siellä oIw sanl mutta on sen Jälkeen askar ruttanut aivojani tai sanoista
imeiiKuviiusiam enemmän kala
kaikki muut matkani koksxUset
yhteensä Minua kiinnostaa eatej
tapauksen slelutleteellinen luona1 mutta maallikonkin sllmilli ka-tsottuna
sisältää elämiseni nia paljon seikkailua Ja Jännitystä
etten malta olla kertomatta'
"Olen yhtenä kenana" vastri ja odottaessrnl että ystäväni i
lottaisl kertomuksensa harfcaa
katseeni hamaran kirjaston sei nillä Ja nurkissa Joita koristin'
Valtavien kirjapinojen ohessa lu kuisat Ja minulle vallan oudot e-ineet
Jolta saatoin yhtä hyvä a-rvella
alkuasukkaiden aseiksi to
talouskaluiksi eläimet JoMar
tiennyt olivatko ne matelijoita
mettavalslä valko lintuja mssa
Jotka kalkki synnyttivät salspea
sen melkeinpä kammottavan ta
nelman Ja panivat mlelikuvitubf
nl kiihkeään liikkeeseen Com
Doylen "Kadonneen Mäatex'
kummltuselaimet mrlstulvat f!4-väs- tl
mieleeni Ja elin valmis to
llemaan melkeinpä miten uskomat
tomalta tahansa tuntuvaa Ml
kalun kun vetäväni rtinesl kpr!
maan:
"Tapaus sattui minulle sini !
vänä Jona varhain aamulla U-ksin
seuralaisineni erään aaer--k'
kalaisen tiedemiehen tohtori Hal
leyn viiden hänen maanmiehet
Ja kahden alkuasukasoppiC
kanssa etsimään intlaaniheai
Josta vain vanhat tarinat ties
kertoa mutta Jonka asulrpaita
eivät edes oppaanikaan tarta- -
tienneet Sen veran oiimxe
vlllä että heimon olinpaikka i-lait- sl
erään vahatet n Joea 1'
Juoksun varrella a että ce
oli noudateltava
päästäksemme m
rille matkan pitv
neet Kuten n"1
vähävetinen var--
denalkaan Joten
käyttää slta kiu
oli mrldan pafck
lapl tiheän ia r
heikon Se oli a
matka sujui ta
askel askeleelta '
tlmme ahkerast
tapaisia aseltan "
limme tien sltke
koon Troopihintn
päässyt tunkem a
lehtikatoksen lp
kuumuus la r
x--n st
idulUsestl r
♦♦a emme wi'
'--
In oj J
-- 1 suhc1 nv
( ime Toisef
avlana t
s'
a ras'J- -
p n vsu'':s'J
-- an bitaiÄ
i ke ai y
W# ' Ja leik
c kovnnösre
rr-t- a e: tsS
i-)a-aatiaJ
mutta
1111 Vfcvrvt vat K&
kuivaa kuumuutta k:- -
nahcmmat V Ifflakö-- -:
Icaan valkoihoisen eJmls
na cpiinitL:i u —
Ystäväni vaikeni hetketiII J
mälli mietteliäänä ™"J- -
hänen silmistään -- ' Ltf:
Joka paremmin ""J"
kaunopuheiset sanat
että han ca f
j-mmärtä-mään
helvetissä muuta-- -' rS
-- Puolen VM MMfsS
lopen uupuneita S
levähtämään eräillejw- - JiJt
kealle Päässäni ?'&:
neni olivat M j
iirnti 1 mukui --- — in— r
Venlalle mdakni
laisen tilapäisen leP1
tin lyhytpUppuls"5
rata
rl
oeti
aifc—w
kin
nuo
det
lastani panin sen —