Vapaa Sana, May 05, 1945

              ilWil!liHlk ty ' AL J[JpP!£F - V
! J""Il vvv v v J r ' S°S l
l ==P--— 7 iliimm „x- - ti }(jl4} lU I i " 1 J i i v-- ~
2 i--r un l'W
r AI #1
' I
f -- iS #a1- t-tli£ Lt--f
1 :-- 1 H _ j strZ
I 1: Jg SzM JfeM J JJ MJm M P AIriUosi MuJzemUta
jp9ti r
ir
f li
i f
L
ll&iei Vaeltaa
MAALAILUJA SAVON MAALTA
Kirj Heikki Välisalmi
(Jatkoa)
Nauranut ja Ilakoinut oli Km ma
aitassaan koko päivän kuten aamulla
auringolle lupasi Hän oli vielä viime
kesänä ollut ujolnen ja vähäpuheinen
aina siihen kohtaukseen saakka Ala-peti- n
kanssa aitan takana Siitä se
oli muuttunut Olisiko tuon veriin
hilloin vasta päässyt oikea elämän-tunto- ?
Silloin se riehahti Sukslevän
Kmmi ensimmäisen kerran ja sen
peristä tuota lienee sattunut monasti-kl- n
nokakkalnoloa Alapetin kanssa
ja f in ma nauroi ja laulolkln yksinään
töissään kulkiessaan mitä ei ennen
oltu juuri kuultu Vielä se nyt van-hempiensa
veneessäkin Sukslevän
rannasta erotessaan koettaa olla vei-keä
ja laskea leikkiä mutta mitenkä-hän
Ile: näyttää niinkuin sen kasvoil-la
toisinaan hällahtälst varjo Mahtaa-kohan
Kuuna n mieleen johtua jotta
tässä ovat nyt viimeiset vitsat tules-sa
tätä tyttöyttä — Ja jotta minkä-liiinlalst- a
se oikeastaan on akkana
oleminen? Jos se hytinkin muuttaa
m um lie mukalalle tämän tyttöihmisen
elämän? Ja eiköhän sillä vaan ole
pieni pisarakin slltnänkutniassa Hu-imalla?
Se taitaa sen itsekin tuntea
koska salavihkaa huivinsa nurkalla
pyjhkälsee juuri sitä palkkaa jossa
se helmi oli kimaltelet Inaan No no
antaahan se ajattelemista tämä van-hasta
kodista eriäminen sen tietää
mitä on takana mutta eteenpäin on
Hölistä arvailla
Vutta ei ole sitten Kmmalla sel-laista
hätää kuin on tällä Justiina-emännäll- ä
Sehän on niinkuin Itseän-sä
vihille vietäisiin ällln valkenee
palttinaksi ja toisen kerran taas
tupsihtaa punaiseksi kuin kalkki ve-ret
luuri Kasvoihin karkaisivat Se on
se ällin oa tämän Justllnan kannet-tavana
'Minkä tatitta sitä pltäneekln
IKmän äidin aina ottaa lapsensa asla
omakseen? Sen hartioilta ei kanta-musta
nosteta tässä elämässä — hau-lass- t
tuo sitten väkisinkin pois vie-ihhtäne- e?
Vakava on Justiina Ja
räyttää vaan mietiskelevän Niinhän
slti pitää hänen äidin mitäpä tuo
tyttöhellakka itse asioistaan välittä-nee
Totinenpa se on Tuarettlkin mutta
se on sennnolta miehistä mietlskele-välsyytt- ä
Joka oikeastaan kuuluu
klrkkoaattelsllnkin Jn sitten tämä
tällainen tapaus Ikäänkuin ylentää
miehen arvoa Tärtä saattaa kohta
Joutua vaarin asemaan Ja mikä' sen
näin keski ikään päässeelle miehelle
sen elterämpäl? Taavlt Tarvainen
on muutenkn viime aikoina noussut
vähän niinkuin yleMen nsloitten hoi-toon:
hän on jo kansakoulun Johto-kuura- n
Jäsen Ja mene tiedä mlkS
virkamies hänestä vielä tulee kunhan
niitä palkkoja taas ruvetaan Jakele-maan
Saattaisi p?äta vaikka kun-nalllslautnkunn-an
esimieheksi ilopu-rolalse- n
tilalle Jos olisi tullut aika-naan
opetelluksi paremmaksi kirjoi-tusmlehek- sl
Tuavettl nyt kylläkään
ei Ikävä sanoa muuta kuin parahiksi
nimensä Jukertaa mutta onhan niitä
toki virkoja sellaisiakin Joissa se
riittiä Nämä ajatukset ne Tuavetln
mieltä askarruttavat hänen siinä ve-neen
perässä Istuessaan Ja ohjates-aa- n
Hirvikosken niskaa kohti
Menihän siinä alkaa ennenkuin
juohtoväkl pääsi perille Ja Illallinen
saatiin syödyksi Vieraat olivat juur-ikaan
kerinneet nousta pöydästä ja
siunata Itsensä kun aurinko viimei-se- n
kerran vilkutti silmää la kötlähtl
sitten levolle Kukasmäen taakse
Ja sitten alkoi keväinen Iltayö levt
teliä läpinäkyvää hurstlaan yli rasva-tyyne- n
lienen Talluksen Ja sen ran-taan
viettävällä mäellä kököttävän
Iuvcllahen talon Siinä on sellainen
kumma klehtovalsuu tässä enslm-mikse- n
kesäkuukauden yössä Jotta
se Ikäänkuin el ole luotukaan levättä-väks- l
No vanha Ihminen Jolla ei
enää ole vastaavaa kiihkoa veres-sään
nukkuu kohta niille sijoilleen
Joille on luunsa oikaissut mutta nuo-ren
silmään el tahdo uni tulla Kalk-kein
vähimmän nuorta raukaisemaan
rupeaa tällaisena yönä jonka edelli-senä
päivänä morsian on juohettu ko-toaan
appelaan Ja nyt viimeistä tyt-töysyötän- sä
uuden kotinsa aitassa
silmät selkosen selällään va lvoo Tol-siinkin
tarttuu samanlainen tunne ja
aavistelu ja vaikka kalkki ovatkin
vanhemman väen silmänlumeeksi ol-leet
yöpuilleen kapuavinaan niin ei-pä
niiltä taitaisi löytää juuri ketään
ruorista ja naimattomista Jos tun-ninkin
perästä ryhtyisi alttojen ovia
raottelemaan Ne ovat nukkujat sieltä
omilla teillään ja niitä saattaisi kyl-lä
tavata parin kerrallaan tuolta ra-kennusten
kupeelta rannan kiviltä
Jopa läheisestä lehdostakin
Tämän voi Jo p"ätellä siltakin että
Tervaharjun Hintriikka Ja Sukslevän
To!opI Jolta on totuttu pitämään
hyvin vakavina Ja nuorten pienelle
hassuttelulle aivan vieraina istuvat
helluntain iltayötä ison koivun alla
tantapenkereellä Kuinkas ne sitten
vetreämpiluontolset malttaisivat si
cällä pysytellä? Kyllä ne ovat kalkki
vaan täällä parittaln sitä kun löytää
toinen tolsna niin helposti kevät-kesäisenä
yönä Ja vielä tällaisissa
häätilalsuukslssa loissa tunnelma on
Itsestään valmis kahdenkeskeiselle
kalkoamlselle stvummaksi muitten lh-'nlst- en
silmiltä
Ne lstuhat siinä penkereellä hyvin
tähekkäln Illntrllkka Ja Toloppl kat-sellen
edessään hiljalleen varjostuvaa
vettä
— Mitä sinä nyt olet päättänyt?
kys)y Illntrllkka silmiään toisen puo-leen
Vääntämättä
Toloppl el ihan kohta vastaa Hä-nen
kasvoistaan kvllä näkee että
päätös on tehty mutta sen Ilmaise-minen
näyttää tuottavan Jonkinlaisia
valkeuksia Sitten hän Ikäänkuin hlu-la- n
suoristautuu Ja sanoo:
- Kyllä minä menen
— Oikein' Se on minunkin mieli-piteeni
Illntrllkka sanoo sen niin varmalla
äänellä kuin olisi hän Jo ennakolta
tiennyt vastauksen Samalla käintil
hän silmänsä poikaan Niissä loistelee
Ihmeellinen kirkkaus Käsi hakee po-jan
kättä löytää sen Ja tyttö Jatkaa:
— Sinulla on onni mukanasi Tolop-pl
Kansakoulututklnnon sinä suori-tat
tänä kesäni Ja syksyllä menet se-minaariin
kuten opettaja on neuvo
nut Minä vartoan sinua nämä neljä
v rotta
Poikakin kääntyy Jo kohti:
— Mutta Jos sinäkin lähtisit?
— Sinä tiedät miten mielelläni sen
tekisin mutta minä en voi Jättää
vanhempiani
Ja niin Jatkuu asian selvittely näit-ten
kahden välillä Joille opin Ja tie-don
saanti on niin kauan ollut vain
unelmana mutta lopulta kuitenkin
toteutuu He laskevat siinä kevätyön
hämvssä vuola eteenpän Ja ovat var-moja
etU Tolopln valmistuttua opet-tajaksi
on Jo koulu Hirvijärven ran-nalla
Siinä se sitten tulee olemaan
heidän vastainen työmaansa Hlntrltk-kaki- n
käy sillä välin käsityökurssin
Ja pääsee tyttöjen käsltöitten opetta-jaksi
Min he laskevat Ja heidän
laskunsa tehdään sellaisella varmuu-della
ettei niihin voi tulla erehdystä
Talsi Jo näkyä itäiseltä taivaanran-nalta
aurlnson ensimmäinen silmän-isku
kun he nousivat pihaan Ja as-tuivat
kumpikin aittaansa lyhyelle
unettomalle levolle ennen uuden päi-vän
tapauksia
Nyt seisoivat Emma Ja Alapettl
sillä matolla Ja sen pallin ääressä
Jolta heidän yhteinen vaelluksensa
oli alkava Emmalla oli lolja Ja myrt-tiruus- u
päässä Morsiusparin takana
seisoivat Hintriikka Ja Toloppl mor
siustyttönä ja sulhaspoikana sekä
Maijasstllna Jolle morsiamen pukija-- i
na kuului tällainen etuoikeus I
Hääväkl oli hajantuneena ympäri
avaraa tupaa miehet katselivat kat-toon
tai lasista ulos paitsi minkä
lienevät polkamlehct seuranneet tar
kemmin toimitusta luultavasti oppia I
ottaakseen sillä kukapa sen tiesi
milloin he itse Joutuisivat vihkimä-toll- e
Vaimot sen sijaan tarkkasivat
toimitusta niin hartaasti kuin siitä
olisi riippunut heidän slelunjensa au-tuus
Peukalot pyöriä vipelsivät kil-paa
ja oikein kaulat kurottuivat e-teen- päln
Eipä nyt Emmaa naurattanut Ja
kovin oli poski vaalennut Taisipa
sittenkin tulla ratkaisevassa räpiyk-sess- ä
hätä käteen Emmallekin Ihan
on nyt yhtä vaalea kuin tun lenin-klns- ä
Alapettl se taas seisoo hiukan
toisen Jalkansa varassa eikä ole tuo-liaanka- an
Mitäpä tämä nyt miehi-selle
miehelle yksi akanotto?
Markkulalset olivat aikanaan moit-tineet
tätä rovastia se kun el ollut
heille mieleinen vaan mikä lienee ol-lut
Lapin paprl ja tänne kelsartnpltä-Jää- n
väkisin viskattu Välttivät ettei
se edes osannut kunnolle tlti suo-men
kieltäkään Mutta nyt oli 'o vuo-sia
sen Ja tämän nykyisen ajan vä-lissä
Ja katkeruus oli cnrättänyt
tauhtua Ja puhuihrn tämä rovasti
sen minkä se nyt tämmöisessäkin
tapauksessa puhumlresta parani Jos
sillä nyt olivat ne "nynnänsl" ja
"nunnana" Jotta "kun te nyt olette
tässä toisenne nvloksl ottanunna"
niin selvänhän tuosta sai ja hyvän-luontoine- n
ukon-nuhjeroha- n tämä
muuten oli rovasit
Nyt ne olivat pallilla polvillaan vi-hittävät
Ja eukkojen kaulat kurkot-tulva- t
vielä entlstäänkln pitemmälle
Vihdoin ne vetäytyivät Ikäänkuin
tarpeekseen saantina taaksepäin
Joku kuului kuiskaavan: Itkee mor-sian
kyllä siltä tulee onnellinen nai-minen
Jaha ne siis s:ti morsia-men
Itkua ra mä akat
Toimituksen päätyttyä tuodaan sit-ten
ne Alapetin markklcavllnlt Tar-jotaan
ensin rovastille sitten mor-siusparille
minkä J 'Ikeen vasta muut
saavat pikarin vuoronsa Jälkeen Näil-lä
laseilla sitä läy'Uän sitten kilaut-tamassa
nuoren parin kanssa Ja Jo-kainen
koettaa toivottaa onnea Ja
menestystä parhaansa mukaan
Taavlt Tarvainen Jonka asiaan-kuuluvasti
on ensimmäisenä mentävä
lasi kourassa nuorikkojen luokse
tuntee nyt vihdoinkin kielenkantansa
ENGLANTIA JA
RANSKAA
Hldasj aikaiset hevoset Ja kevyt-Jalkals- et
naiset noiduttu ruletti
Monte Carlossa Ja viimeinen epä-toivoinen
baccarat-yrity- s Nizzassa
salvat aikaan sen että Andre Gas-to- n
Pierre Neuillyn markiisi oli
aivan täydellisesti puilla paljail-la
eikä ainoastaan satunnaisesti
vaan lopullisesti mahdollisimman
lopullisesti Neuillyn viimeisen
markiisin satu oli päättynyt — oli
laukeavan Se tulee nyt sieltä se
puhe Joka Jo eilisestä asti on kan-gerrellut
veuhkannut Ja vuovannut
ulospääsyä löytämättä:
— Minä vuam meinasin sannoo yhen
sanan Jotta työ kun nyt oJtta tuassa
1 kamassa ctbito el nieennö nti'
elekeete turhoo ha gojtella vastaav
' nekka niiklslttä rrlnkalaesta rustln-kl- a
Ja kojetta vastaanno tulovan
Se ntät el nlklää tässä muallmassa
pysy paekallaav vuam m2n-- ä Jyystäl
ctteempäen Ottskoo vuan kaekkt
rpiksenno minkä n It ä koroovan
fcmä' Immelse elämän kchtoo ja
lolttakoote työ nuoret olla mettä va-raho- ja
vilsaamptja nll' ehkipä teille
tämä elämä kääp keppeemmäks
Justllna-emänt- ä Joka oli siinä Tua-vetln
viere lä onnittelujansa edeskan-tamass- b
hlerasl kyyneleen sllmäs-- t
än Se oli siinä asunutkin eilisestä
alkaen mutta toivottavasti se nyt
"yvhkätlln viimeisen kerran tähän
tekkoon koska Justllnan huulille
1 arahtl pieni hymv Niin sitä kyy-neltä
nyt el tarvittane ennen Emman
ensimmäistä lapsensänkyä Pitäähän
toki äidilläkin ol'a hengähtämisen
varaa
Kolopuksen ukko JahvettI Joitul
esille pian applvanhempaln jälkeen
färenkln täytyi lausua onnittelunsa
hiukan laveammin:
— Kasvakoot e vuaj Ja llssääntyk-ke- e
fa oekeen sano Tuavettl Jotta
ottaate vuarln tästä nvkyjsestä ae-Jas- ta
Ja ostoote separatlerj se
kuul' olovah hyvä vene Ja sitä
sammoo vua' Itellennö Ja uskokee
poekkeje Jotta vaekka vanaha ov
vakava nliv veres ov vanahoo vei
keemp — (LOPPU)
olemassa enää vain yksi ainoa sää-dyllinen
loppu tälle sammuneel-le
tähdelle
Niin luultiin Mutta Andre löi
vielä kerran maaliman hämmäs-tyksellä
Hän möi Pariisissa olevan talon-sa
autonsa Ja kilpa-ajohevosen- sa
Hän mol kaiken mikä hänen mie-lestään
vain myytäväksi kelpasi
han maksoi kalkki laskunsa —
räätälilleenkin — asianomaisten
suureksi hämmästykseksi Kalkki
tapahtui hyvin nopeasti Alnca
joka el saanut rahaa oli eräs tum-manpuolel- nen
monsieur Schlff
jonka hallussa oli Andreen nimel-lä
varustettuja korkoa kasvavia
papereita kahdenkymmenentuhan-nen
amerikkalaisen dollarin arvos-ta
Sitten Andre pakkasi muuta-miin
hienoihin matkalaukkuihinsa
tarpeellisiksi katsomansa tavarat
lunasti ensimmäisen luokan lipun
New Yorkiin ja katosi hämmäs-tyneiden
ystäviensä näköpiiristä
taskussaan kaksisataakolmekym-ment- ä
dollaria käteistä ja täydel-liset
piirustukset erääseen keksin-töön
Joka oli lähtöisin hänen o-m- lsta aivoistaan mutta jonka to-teuttamiseen
hänellä el ollut kos-kaan
aikaisemmin ollut aikaa
Mutta sähkösanoma kulkee
Cherbourglsta New Yorkiin no-peammin
kuin laiva Kun Andre
parhaillaan tarkastutti tullissa
hienoja aatelisvaakunalla varus
tettuja matkalaukku jaan tunsi hän
Jonkun koskettavan käsivarttaan
Ja kun hän kääntyi näki hän e-des- sään
melkoisen lihavan mie-hen
joka tirklstell häntä uteli-aasti
"Olipa onni että löysin teidät"
läähätti mies ja kuivasi hikistä
otsaansa suurella sllkklnenällinal-l- a
"Muuten minulle olisikin tul-lut
aikamoinen työ Tässä on
käyntlkorttinl Luonnollisesti tie-dätte
kuka olen?"
"En valitettavasti en" sanoi
Andre Ja tarkasteli korttia johon
oli painettu Ike Shlpkln Kaup-pias
"Voinko mahdollisesti tehdä
Jotakin hyväksenne?"
Kaksi kolmesta siasta menee meren taakse
BBBM M--' t " - ä ' MMiSdMSJBJBJBJkvi 2
sBBBE-jtS- V jBSSSSSSSK tmBsSKKjBsKk BBBfRfl? rw yiSBBBBBBLBBBBr' fiBB X_vBrflBBBh?BBiljJ)C'i$mvi - BBbBBbBBBbBBBbBuYBsBISbBJbbBJbbjBJbbYJhB' mV' 'BtBBHBBBBm?bi
HU Tim&tlTmmmm !!!ShBVJbVJHB9P SjBvJhJBvJI
'V Hf ilfilttVal BBVflVflr iBvAVflVi
tSlft $L S ja il VBB 'BBTvBkBBBBBBx % Äi?r„J%t nV BM Sxim sbBBM SBBmLSBBBBBBFT I 'BBBBBBBBBSBBBBBBBf1l mLm JayftaBj HpmBhHHKJjL BhHHHH]
VVlBVflBvJV VflBMflBMVBVf flVjjVf 'BvflBvl
M'BflBvjfVlVSHflBBSvBflHBBvHJBBHJBSHk mSsVfHmBsHVBmHsVBmHHsVamBjsb "Nbm"bV' vflHKsvaBsM bmsmsmmJ TrT~ flBVJBVJBVJBVJBVJl Sl A vjbBVJBjVHJHBQVJBVBJBVyJRMJMSHV SVJBVJBVJBVJBVJMSV Bfi KtVJBVjVVBHjVHaBJ
Bv TBbBbBbBbBV' BBVBVBVBBVBVBVBVsVBVttKSrBBk flW t£mm
VBMSBBBBBBHBJb4BBBBB "Bf VBBBHBBBM BMHHHHHHHr
mHKLkJM2± fifliBlsBBBH cif J bBNbmbbBbbbWf V
BSSSSSSSSStVlSBSSSSSMalTV """1'J JBLll]! BmBjBjBJMrraZZa BF TBMBMBMbV-v-- "
y Aj fc x SVBSVBSVBSVBtV&rtBVBSVBSVBsFS £f —B AbVbSVbKsV1 VstYftsV '♦'A
sTbYBYBYBYBYBBW JbVbYBYBYBYBYbYbYBK t% 'Ji& BMSTbVbVbsIhBIH MBmSF--™ ÄMBMBTBMStf T'lbBKSflBiV
BHBHBHBHBHBV IBHBHBHBHBHBHflRc rfB v~r BHBHBHBHBmBjMBJ BJV BMBjBjBjBjBjBJfe l BJÄUfS YmsYmsYmvMSm BvMsVMsVMsVMSwMBkdBtVvxV vMbVmsVmsVmVj m M vMsYSBnrJV O 9FmK
iVsVst JbVssVssVssVssVssVssVssVssVssVssVsS BmSSmHbTh xiBriBMsVssVssVflHt Hv Bk jHHJ__ %HHHHHj
W HbVhbVhbVhbVhbVhbVI VHb1S3K HYHBTHfl
hhbVhbVhbVhbVhbVhbVhbVhbVhbVh ¥l thbVhihbVhbVhWhhHw 4hbVhbVhbVhbVhbVhbvhb
LfllHBBHBBHBMHBMHi wlRä JBh"B
HHHHHHHHHHHHHHHHHItJHHHHbiiia
hHhHbHVHhHbVHhHbHVHhHbHVHhbHVHhHbBVXh-V' wvwh1bhbVJf- - - %jT HJHjKggHHHjBsP-r- : gii- -
BBBBBBBBBBBBBBBBBBB9B9BKBBK Bx aI BSBBBBBBBHa'" uiyyi HHlmaAhbMBHBVHBVHBHv' wHBVHBVHBVH
Kaksi Jokalatsta kelmtiU enadalalMta siasta ment Britanniaan varustamaan vlettBlli 62 pro-senttia
kalktsta baeenltta mitä ht kuluttavat Vasemmalla kuvasta oleva May Clenln pulska aika on
valmis tarkoitukseen käytettäväksi Ja anoa voidaan että kyllä alita maukasta baeonla tuleekin
Oikealta puolestaan Carolt Carstcad pitelee sylit ään portaita mikä ajan pitkiin tulee kasvamaan
tuurektl ja muhkeaksi Ja varustamaan otanta kaivatutta baeonltta Britanniatta
Mies rähähti nauramaan
"Totta tosiaan siinäpä oa kyjj
mys Joka sopii kuin nauan ka- - taan! Se on vain se mitaton ka
slkj-mmentutuhat-ta
dollaria her-r- a markiisi Rakas setaru Pari slssa "
Ja hän selitti edelleenkin hj väntahtolsestl hymyillen etta monsieur Schlff oli antanut hänel-le
täydet valtuudet kahderikyrc menentuhannen dollarin velkoci-see-n
herra markiisilta
Andre kohautti olkapaitaai
Hän ei voinut ymmärtää syytä to-isen
miellyttävyyteen Ja rakasttt-tavalsuutee- n
"Valitettavasti minulla el o!e rahaa — muutenhan olisin ma-ksanut
velkani sedällenne Pariisi-ssa
Mutta olen tullut tähän ma-ahan
Juuri rahanansaitsemistarko!-tuksess- a
Ja heti kun saan Jonkun
toimen — minulla on jo Jonku-nlainen
tiedossakin — alan maksaa
sedällenne velkojani — toisin s-anoen
teille "
Paksu miekkonen tarkasteli tut-kiva- sti markiisin hienoja matk-alaukkuja
niissä olevia ensiluokka-isia
alusvaatteita ja lukemattomia
ylelllsyyskaplnelta
"Vai niin vai olette te tullut
tänne työntekoon? Mihin aiotte
ryhtyä? Vai osaatteko tehdä mu-uta
kuin lainailla ihmisiltä rahoja?"
"Tunnen autoista yhtä Ja toi-sta"
vastasi Andre ylpeästi Ja ky-lmästi
"Olen tehnyt eraan keksi-nnön
Ja eräs herrasmies Joka ta-pasin
laivalla antoi minulle yst-ävällisesti
suosituksia erääseen
Detroitissa olevaan liikkeeseen"
"Detroit 1" huudahti paksu mies
ja kohotti kätensä ilmaan "Aio-tteko
maksaa kahdenkymmenent-uhannen
dollarin velan seitsemän-kymmenenvild- en
viikkopalkalla'
Tiedättekö kuinka paljon jo pel-kkä
korkokin tekee?"
Hän nauroi Ja löi markiisia
tuttavallisesti olalle
"Teidänlaisenne komea mies J-alosukuinen
Ranskan hienointa
aatelia — niin setäni ainakin on
selllttänyt 1 Naimaton hieno ra-kastettava
ja aikoo hautautua
Detroitiin Hyvä herra marklai
olette luvallanne sanoen suuri aa-si!"
"Kuulkaahan nyt" sanoi Andre
tulistuen "mitä te oikeastaan ta-rkoitatte?"
Mutta paksu mies el kuunnellut
häntä Hän päästi huuliensa v-älistä
pitkän vihellyksen ja äkkiä
Andre huomasi Istuvansa eraan
auton nurkassa Toisessa nurkassa
istui Mr Shlpkln Ja auton Jälessi
tuli toinen auto Jossa olivat A-ndren
matkatavarat
"Rltzlln!" komensi Mr Shlpkia
Ja autot vierivät Rltziä kohden
vauhdilla mikä toi mieleen P-ariisin
"Mutta mitä tämä kaikki ta-rkoittaa
hyvä mies?" kysyi Andre
aivan kiukusta halkeamaisillaan
"Aion pitää hyvää huolta setid
rahoista" selitti Mr Shipkin l-eveästi
hymyillen a siihen se- -
tykseen Andre sai yty
Yhä enemmän ynir-i:- e Andre
tuli kun hän hetken kulutta
huomasi asuvansa suuressa ru~- -
m— i„ftovnti kalastetus
huoneistossa Rltzissä Mutta k
hänet muutaman tunnin "':
esitettiin Mr Elmer BotW
nuorelle hyvin uteliaalle herr
miehelle alkoivat hänen U
sensa kirkastua Mr Booster c- - ui sanomaienimuits ♦ t"am—m-in
nottuna sellainen Joka M~£
lehdille tietoja nuomau-"- --
kllöiden maahansaapumisiSJj
sukulaisuussuhteista Ja
Shipklnkln sitten oltuaan
kauan alkaa Jossakin &"£
toimittamassa hikisenä ia
tyytyväisyydestä loistaen
kertoi että Mrs Stuart-U- "
pyysi Andreta lisnaoloLaaa --
nlolttamaan lllallikutsujaaa T
kenl Andreelle rthdoln
säksl Mr Booster kertoi et
Stuart-Underl- lp oli &"?%£
vuoden ajan etsinyt J1
sopivaa aviomiestä - fcfr
UnderUp omisti mlljaarde
toi Mr Booster Ja -- J"-
mahdollisimman inlverin
voi tulla kysymykseen- - f3
lainen kuin Andre JoUa „
kaikki uliconaisei J""' epixl-iut- tl
tnvöskln sisäiset -