Vapaa Sana, January 22, 1944

              hi
IL
Jt 'II MMi HfTOlr- -
ff '
1 "i
II l
i'1
2?i rt
W!V
— Ui
%
—
Ulkona sataa lumiräntää Kuu
istuu oikein hiljaa ja kuuntelee
niin voi kuulla raskaiden pisaroi-den
iskut vasten ikkunaa Tuossa
äänessä on jotain ahdistavaa Jo-tain
joka synnyttää hurjaa Ikä-vää
Pimeä sateinen ilta hitaasti
matelevat minuutit El tapahdu
mitään — ci mitään Eikö koskaan
tapahdu mitään? Tietysti joskus
tapahtuu Elämä el seiso paikal-laan
Aina tapahtuu — kun oikein
ajattelee Mutta tapahtumien odo-tus
on kiduttavaa kun on nuori
Nuorella ihmisellä on aina niin
kiire Miksi siis nämä hitaat
kuolleet hetket Miksi polte suonis-sa
ja poskilla Miksi tämä levotto
muus
Miksi el tänä Iltana Jo voisi ta -
pahtua se Joka kerran kuitenkin
tapahtuu ihmisen elämässä
Iris sulkee kieliopin Ja kurkot- -
luu katsomaan " """ '"-- j -
VII luokka huomenna keskiviik-kona
&—0 voimistelua 9—10 rans-kaa
Hän aukaisee
haluttomin aroin kostein iormin
Ja Jää tuijottamaan rivejä mitään
tajuamatta -- - kuumin silmin Hän
cl lue Nuori hento ruumis väräh
tää tuolissa ja rivien välissä han
on näkevinään kaksi tummaa sil-mää
Joiden valkuaisissa on ohuita
verisuonia Ihmisillä Jotka paljon
valvovat on sellaisia Hän näkee
vielä kauniin suun Jossa on kum
mallinen lroonlnen piirre Ihmlsil
li iotka tietävät paljon — liian
nallon elämästä
on sellainen
Neljänä Iltana kun Iris on pa
lannut koulusta on mies seisonut
saman kukkakaupan Ikkunan ää-ressä
— odottamassa häntä Tun-tematon
mies väsynein silmin
huolellisesti puettuna suussa pal-jon
kokeneen ihmisen kyltytymys-t- ä
osoittava pilr-- e Ja tänä Iltana
neljäntenä hän hymyili Irikselle
Iriksen yli oli hulvahtanut kuu-ma
lamaannuttava aalto Han hj-my- lli
takaisin
Kuka oli mies' Mitä hän tiesi
Iriksestä? Miksi hän seisoi iltaisin
ikkunan ääressä Ja käänt-yi
hänen tultuaan tuijottamaan
häntä sllmlllään'
Tapahtuisiko Jotain? Kysymyksiä
kysymyksiä Koko nuorta ruu-mista
polttaa kiduttava epätietoi-suus
Iris sulkee kltjan nousee levot-tomana
Ja kulkee edestakaisin pie-nessä
huoneessaan Ahdistava sa-de
pisaroiden iskut Ikkunaan sei-nän
takana pianolta lähtevät sa
elet surumielisiä lempeitä Ja loh-nutto- mia
Mitään el tapahdu ci tapahdu
'Suml hetki suuri seikkailu kulkee
-- ohi
Ovikello soi Kllhkeänä rientää
Iris avaamaan Siellä on Maissi
luokkatoveri Ja ystävätär Sadepi-saroita
äsken tuhratuissa viiva-maisis- sa
kulmissa
hymyl huulilla Jossa on aavistus
tuoreesta Han ra-vistelee
Ja työn-tyy
eteiseen
—Sellainen Inhoittava Ilma Tu-lin
hakemaan sinua ulos Huomen-na
on matikan koe ja minun täy-tyy
saada tanssia itseni tänä ilta-na
rauhalliseksi Tietysti sinä
pikku pyhimys lähdet? On tylsää
Istua Ja kivettyä boksissaan pu-huu
Maissi ja vetää tottuneesti
esille
—Kuvittele Pete sanoi että olet
Ilmetty isoäiti-tyyp- pi Tarkoitan
sellainen kuin isoäidit nuorena
luonnolliset huu-let
enkelin silmät Ja sälkähtynyt
ilme Miksi ihmeessä et pyri edus-tamaan
aikaasi olet omannäköi-nen
Hieman rohkeampi ote vain
Maissi valmiiksi jauhotetuin kas-voin
kääntyy häneen ja nipistää
ixjskesta- - Iris nauraa heittil uUUln
Sami
tukka läikkyy kimmeltäen valossa
—Erehdyt Maissi Kalkki vain
on niin pientä ja mitätöntä Luu-letko
etten minä osaisi elää kuin
sattuisi tilaisuus Mutta minua ei
kiiholta erikoisesti
nulikat
—Kyllä minä ymmärrän mitä
sinä tarkoitat: valvottuja öitä
huulipunaa poikia ja suudelma
Hm
Iris nautaa taas Hänet täyttää
silläkin hetkellä kaksi suurta sil-mää
raukealuomista silmää ja
kiihoittava piirre kauniissa suussa
Mafssf korjaa puseronsa kaulus-ta
ja sanoo:
—Et ole herännyt vielä Odota
sinulle tulee vielä ikävä suudelmia
sekä nulikoita
'Elämä on cocktail Siinä pitää oi- -
la monta lajia
iMItäärf ehjää el kuitenkaan ole
olemassa Ja suurin nautintosi on
elämäsi saat
Nuori Iris hy-myilee
Se on sitä hci-h- el elämän-viisautta
tuttua ja tyhjää joka ei
sovi kalkille luonteille Tänä Ilta-na
hän kuitenkin odottaa tapah-tuvaksi
Jotain Ja tarttuu ulsteriin-sa
—Kas vain sinä lähdet tosissa-si
Olisin vienyt sinut tänä Iltana
mukanani vaikka et olUl tahto-nutkaan
Iris sammuttaa sähkön He tule-vat
hissillä alas Ja märälle kadul-le
Asfaltti näyttää loputtomalta
kiiltävän mustalta nauhalta
kin aivan kuin palaa odotuksesta
ja Ikävästä
He kulkevat kukkakaupan ohi
Jonka luona Iris on tavannut tun-temattoman
miehen kääntyvät
tutusta muRcasta toiselle kadulle
Maissi mainitsee ravintolan ni
men Jonne he menevät
Se ei ole sopiva paikka enkeli
mäiselle mutta
siellä voi olla vapaana Ja Maissi
sanoo että Pete
0-do- ttaa heitä siellä
Irikselle on samantekevää min
ne he menevät kunhan menevät
Pakoon pakoon
He nousevat valaistut raput Jät- -
tävät ovimes- -
tarllle Tuolla hymyilee vaaleatuk- -
kalncn Pete heille tilaamansa
pöydän äärestä
Maissilla on Pete Ja monta muu-- "
Katso kuinka kauniita puiden
lehdet ovat Kalkki ruskeita ja
punaisia Ja kultaisia" sanoi Joe
Maryn siniset silmät eivät vas
tanneet Joen yritykseen "Ne kuo
levat" hän sanoi alakuloisesti
Joen tarmokkaat huulet puris
tautuivat yhteen Kaksi ryppyä Il-mestyi
hänen ruskeiden silmiensä
väliin "Puunkuori tuoksuu niin
ihanalta tänä syksynä eikös?"
Mary heitti kultaisen ruskeaa
päätään hermostuneesti Hänen
suunsa meni suppuun Ja hän lau-sui:
"Se on turhaa Joe On tur-haa
koettaa minua Ilostuttaa"
Hän näytti niin toivottomalta
Hänen kätensä puristuivat ko-vemmin
penkin laitaan "Kiitok-sia
kuitenkin yrityksestä Joe!"
Joe haroi kädellään paksua mus-taa
tukkaansa ja Ihmetteli epätoi-voisesti
Josko Mary oli oikeassa
Mutta hän ei voinut olla oikeassa
Hänen täytyy yrittää uudelleen Ja
uudelleen siihen saakka kunnes
Mary käsittää hänen tarkoituksen
sa "Katso" hän sanoi "Kuinka
1 vanha sinä nyt olet? Yhdeksän-toista?
I "Minä olen
kahdeksan" Mary sanoi väsynees-ti
"Minä vanhenin
vuotiaaksi silloin
kun sain tuon kirjeen otaminUte- -
JVliik z_~ i4iinjLJmI
f
J-G44Z-
4ilcU --!ÄtIL_ ask Herääminen
ranskanklrjan
kaikennäköistä
varhalsllmeisillä
hyväntuulinen
huulipunasta
sateensuojaansa
puuterlhulskun
Kirjoittanut Kettunen
lukujärjestystä"
Vaaleanpunaiset
konventtl-ilto-je- n
yksinkertaista
konventti-iltoje- n
mahdollisimman
herlkkaammaksl
unekslvasllmäinen
VH-luokkalals- elle
kahdeksasluok-kalainen
syddntenmurskaaja
piällysvaatteensa
"?
ta Hänellä Iriksellä el ole ke- -
tään Hän el tahdo nullkkamalsia
koulupoikia Ja suuren seikKallun
käsiin on hän vielä Ulan pieni Ja
nuori
—Mustaa kahvia tilaa Maissi
tottuneesti Ja silmäilee ympäril-leen
Olematonta etsimistä Iris tun-tee
kiihkeää halua noiden sävelien
tahdissa hukkua parketilla tanssi-vien
Joukkoon Hänen katseensa
kiertää pöydissä istuvissa miehis-sä
Hänen mielessään kulkee aja-tus
Ihmeellisestä sattumasta joka
olisi tuonut kaunlssilmäisen tun-temattoman
tänne Mutta sehän
oli mahdotonta Sennäkölnen mies
ei istu näin typerissä paikoissa
Täällä voi kuitenkin olla joku toi
nen joka hakee häntä tanssiin Ja
puristaa rintaansa vasten Ja kat-soo
silmiin
Mutta mitä Ihmettä Iriksen kä
det käyvät äkkiä kosteiks Ja le
vottomlksi hän tuntee halua syök
syä pakoon taalta Pakoon suurta
hetkeä seikkailua Ja tapahtumaa
Tuolla lähellä orkesteria Istuu
mies jonka hän on nähnyt neljä-nä
Iltana kadulla Mies todellinen
mies cl mikään nulikka Hän polt
taa harkitun hitaasti savukettaan
ja tuijottaa Iiristä Nyt hän paree
savukkeensa tuhkakuppiin 'nousee
Ja tulee varmoin askelin kohti
Iristä Kevyt maailmanmiehen ku-marrus
Ja selittämätön hymy tum
missa silmissä
Kuin harson läpi näkee Iris
°"tololstclset Umät nous
tessaan
Hänen nuori vartalonsa Jota
verhoaa valkea sllkklpusero Ja
tumina kapea hame painuu vä-rähtäen
miestä vasten Hän hy-myilee
lapsensilmln miehelle Ja
vain nyökkää kun tämä puhuu jo
tain Hän on odottanut tapahtu- -
maa Nyt se on tullut Hän ei tah- -
do enää paeta Miksi paeta?
Entlstä hurjemmin hän odottal- -
sl Jos nyt pakenisi Elämä ottaa
otettavansa kuitenkin kerran Pa- -
rempl tulla tietämään kalkki ai- -
kaisln kuin myöhään Jolloin se
valn olisi entistä tuskallisempaa
He puhuvat Jotain silmänsä hyvä Jumala miten
Jieltdet JCeUaituuat sfG Putoavat fyudet Kalvavat
Kaksikymmentä?"
yhdeksänkymmentä- -
yhdeksänkym-mentäkahdeksa- n
merkityksetöntä Tavallaan he o
vat tuttuja Ovathan he hymyll
jleet toisilleen
Iris tuntee miten mies väräh
tää Ja vetää hänet entisti tiu
kcmmln Itseensä Kuuma hengi
3oe nieli "Minä ymmärrän Se
iski sinua juuri siihen missä elät
Me olemme siltä Jo keskustelleet
ennenkin Kun sinä pidät jostakin
pojasta paljon Ja kun sinä tiedät
I ettei hän koskaan tule takaisin
niin se haavoittaa"
"Muutamat osat minusta kuoli-vat
tuona päivänä Joe Naura
-- minulle Jos tykkäät Joe mutta
I näyttää mahdottomalta rakastua
enaa Kosxaan Tunnen itseni vä-syneeksi
vanhaksi naiseksi"
"Sinä kuulostat siltä myöskin"
Joe sanoi ystävällisesti "Ja se
kalkki on väärin Sinä olet nuori
olet kaunis El ole oikein sinulle
Itsellesi sulkea Itseäsi pois maail-masta
Ja murehtia lopun elämää-si
Minä olen varma ettei hänkään
sitä olisi halunnut"
"Me suunnittelimme mennä nai-misiin
kun hän seuraavan kerran
'oääsee lomalle" Marv piltti tvh
jmeästl "Jos häntä vain el olisi lä
hetetty yli meren "
"Kerro minulle hänestä Ehkäpä
se Jollakin tavalla helpottaa"
Mary kumartui alas Ja otti ok-sankappa- leen käteensä Hän kat-kaisi
sen pitkien sormiensa välis-sä
Ja tuijotti yli lammikon Jossa
kaksi lasta heittelivät leivänpala-sia
kaloille
"Mini muistan aina miten hin
S— "—j:
KJPJJLJJJJbJJbJJJBJM ' 'bb'JPbJJbJJJbJJHJJJi
!& 1
$m&rVB J
"bKTTibGSUbbbbbKs 'astalaH
iafafafflP BfafafafafaBmv afafafafafl
jIkbbbbbbbbbLbB
vähäpätölstänen
t
Sotilaan Kaveri
Kuvassa eräs amerikalalnen sotilas
pitää kainalostaan leopardia rainalla
kun hän lukee aikakauslehteä Hän
odottaa lentomatkalle lihtöa Toiset
matkustajat pj myivät parista kaukana
alkka he ihalllvatkin viidakon asu-Kast- a
tys kulkee kuin tuuli hänen otsal-laan
He tanssivat kalkki kappaleet
yhdessä he puhelevat nauravat
Mies on esittänyt itsensä: insinööri
Tolas Iris tuntee vastustamaton
ta halua kysyä tanssiko hän u- -
seinkln tässä pienessä ravintolan-sa
Maissi nyökkää väliajalla hä
nelle päätään hyväksyvästi:
—Alvan noin pikku pyhimys
Maissin maalattujen huulien vä-lissä
hohtaa valkea hammasrlvi
Ja äkkiä Iris tajuaa miten paljon
kokeneempi Maissi häntä on
Hän ei Jaksa enää innostua u- -
neksla Ja odottaa Maissi on usein
välinpitämätön kyynllllnen kat-kera
"vaikka on yhtä nuori kuin
iru Iriksestä kuitenkin tämä hur
ja äsken syntynyt riemu Jonkun
suuren tapahtuman edellä on Jo- -
tain Josta nauttii
Kuin unessa poistuu hän ravin- -
tolasta kaunlssilmäisen tuntemat- -
toihan käteen nojaten Säikähtäen
katselee hän kuvaansa peilistä a- -
settacssaan hattua päähänsä Hä- -
ne ovat suuret ja kirkkaat Ja
ja rohkeat
Ulkona el sada enään Tuuli ha-Joitte- lee
pilviä Siellä täällä tulk-kaa
kirkas tähti Ja autio kiiltä-vä
musta loputon katu Kuin huu
I
kuinka hän tykkäsi aina kulkea a- -
vopäln sateessa" Mary puhui hil-jaa
"Muistan kun me kerran kaa-duimme
tanssilattialla Ja kuinka
hämmentynyt hän oli Ja miltä
hänen kasvonsa näyttivät kuunva-lossa
Se el ehkä kuulosta paljolta
kaan mutta tuollaiset pienet asiat
palauttivat aina muistoon! Ne 0-v- at
niin tärkeitä minulle"
Joe otti hänen kätensä käteen-sä
Sekin oli kylmä "Minä toivon
että olisin tuntenut hänet Minä
olen varma että hän oli mainio
kaveri Hänen on täytynyt olla e-rinom- ainen
poika koska hänellä
oli sinunlaisesi tyttöystävä"
Mary naurahti "Kiitoksia koh-teliaisuudesta
Joe Se oli kauniisti
1 sanottu"
I vHei! Sinä aivan todella hymyi-l- it
Sinun pitäisi tehdä se uselm-Imi- n
Se tuo esiin kauniit hymy-'kuoppas- i"
Mutta hänen siniset silmänsä
olivat Jälleen täyttyneet alakuloi-suudella
"Tuntuu kolmelta vuodel
ta kolmen kuukauden asemasta
Se el ole oikein Hän ei koskaan
tehnyt kenellekään pahaa"
"Sodat eivät ole koskaan oikei
ta" Joe seUtU ystävällisesti "Par
haat ihmiset saavat niissä sur--
mans Ja rleläp ylpey tieto!- -
maantuneena nojaa Iris tunte-mattoman
käsivarteen
I Insinööri Tolas se kuulostaa
'niin arkipäiväiseltä Hän nimittää
miestä ajatuksissaan tuntematto-maksi
—Tässä minä olen odottanut
teitä neljänä Iltana sanoo mies
kun he kulkevat kukkakaupan nhl
— Minulla on paljon oikkuja Ja
tarpeeksi alkaa sekä rahaa Ensin
minua kiinnosti teidän välinpitä
mättömät silmänne sitten leukan
re Ja suunne vähitellen koko ole
muksenne Se huokui rauhallista
tietämättömyyttä Se alkoi ärsyt
tää minua
Iris nyökkää hymyilee
—Minä en ole kokenut mutta
minulla ei ole kiirettä En pidä c
rtkolsestl ravintoloissa tanssimi
sesta enkä salraalloisestl tuijotta
vista miehistä sanoo hän klrk
kaastiHän el tahdo esiintyä elä- -
mäntuskan Ja pessimismin täyttä
mänä nykyajan nuorena Hän ci
ole halveksiva ja katkera Hän
uskaltaa olla sitä mitä on Unel
ma odottava tyttö Jonka kevät
kuluivat vanhanaikaisessa kodissa
maalla Hän kertoo lapsellisesti
miehelle tuoksuvista apllaspellois--
ta korkeasta kuumasta taivaasta
joka kaartui poutapäivien yli kuin
keijukaisen hame Hän kertoo hie
kasta ja harmaista kallioista joil-le
voi kiipeillä alastomana antaen
auringon Ja tuulen imeytyä Jäse-niin
Joskus kun isä on matkoilla
Istuvat he äidin kanssa puutar-hassa
Ja keskustelevat Iriksellä on
hyvä äiti joka ei pidä moraalisaar-noja
mutta Jonka sanat vaikutta-vat
Hän el tahtoisi tehdä kos-kaan
sellaista joka pahoittaisi äi-din
mieltä Mies kuuntelee ja lroo-nlnen
piirre suussa supistuu Iris
huomaa sen mutta el välitä kuin
tahallaan tahtoo hän olla pieni
kokematon tyttö
He tulevat tytön kotikadulle
—Asun tässä sanoo Iris Ja etsii
portin avainta
—Saatan teidät ylös hymyilee
mies
Tyttö nyökkää
Kahdet kasvot hissin peili ssf„
kesyttömät kiihkeät ja tummasll- -
mälset — kyynllliset tällä hetkel-lä
hieman hermostuneet
—Te uskotte rakkauteen? kysyy
mies heidän astuessaan hissistä
käytävään
—Uskon sanoo Iris
—Minä en usko mutta uskon
että voisin ottaa teidät omakseni
Iris el näe miestä — He seisoi
vat pimeässä käytävässä ja hiljai-suutta
rikkoo tytön nopea levoton
henpltys
—Voisitte anoo hän vitkaan
—Voisin varmasti toistaa mies
omituisen kovasti ia ottaa käm- -
meniensä väliin tytön pehmeät
saanut tuhrata Itsensä paremman
maailman puolesta on kylmää
lohdutusta Mutta missä on kerran
sotia siellä on myöskin uhreja
Meidän täytyy varustaa itsemme
siihen tietoisuuteen"
Mary olt ymmällä "Mlta sinä
tarkoitat?"
"Tämä maa on taistellut vapaan
elämänjärjestyksen puolesta sit-ten
vuoden 1776 Sydänkäpysiä on
kuollut kalkissa meidän sodis-samme
Mitä sinä kuvittelet tyttö-jen
tehneen joiden rakkaimmat
eivät palanneet valtioiden välises-tä
sodasta? Mitä tapahtui niille
tytöille Joiden rakkaat eivät pa-lanneet
Ranskasta vuonna 1918?"
"En tiedä" Mary sanoi "Mini
en ole sitä aJateUut Luulen ah
nUn todellakin luulen että he eU-- ät
elämäänsä edelleenkin"
"Oikein! Elleivät he olisi sitä
tehneet meistä monikaan el oUsi
täällä tänään Sinä ymmärrät
Mary sinä et ole yksin On tuhan-sia
samanlaisia tyttöjä kuin sinä
Joiden sydänkäpyset eivät kos-kaan
tule takaisin Ja monia mie-hiä
myöskin Jotka eivät koskaan
enää nae tyttöain Joka liittyi
WAC:hln Rl ole miellyttävä asla
ajatella heidän asemaansa mutta
-
kasvot Iris tunee sormien ahnaan
otteen Ja niistä lähtevän haluve
den tuoksun
—Sitä minä ajattelin kun näin
teidät ensimmäisen kerran Sitä
minä ajattelin vielä äsken tans-siessani
kanssannee
Pieni tauko Ja mies Jatkaa:
—Mutta se olisi Ulan katkeraa
teille Herääminen ei ole monesti
kaunis Ja se rikkoisi naivin on-nenne
Ette voisi ajaa enää perho-sia
keväisin apllasnlltyllä Tahdon
olla tällä kertaa gentlemanni Ja
mennä
Lujat sormet puristavat kipeästi
pehmeitä nuoria kasvoja
Iris naurahtaa rohkeasti
— Herääminen minä tiedän
mitä se on Katkera tuskallinen
elämys Joka el lopulta ole mitään
Kiitos Hyvää yötä! Menkää
—Minä menen
Hetken polttavat rajut huulet
Iriksen kasvoja Nopeita askeleita
hissi Sitten on kaikki hiljaista
Iris hoippuu pimeän eteisen läpi
huoneeseensa Ja heittäytyy pääl-lyksissään
leposohvalle Seinällä
häilyvät yön siniset kovat varjot
Herääminen
Iris tuntee ettei hän voi enää
lojua harmailla kuumilla kallioil
la tuulesta ja auringosta nauttien
samalla tavalla kuin enneu Hän
ei voi suhtautua äitiinkään enää
samalla tavalla Ja uneksi cssaan
rakkaudesta hän muistaisi erästä
miestä ja tätä iltaa Oliko totta
ettei elämässä ollut mitään ehjää
ja kaunista? 011 ainakin ihmisia
jotka eivät uskoneet rakkauteen
Tämän jälkeen hän ainakin voirl
joskus olla kyynllllnen samanlai
nen kuin Maissi ja moni muu
Jotka olivat kokeneet heräämisen
katkeruuden kun pikkutytön elä
mässä oli nainen antanut ensim
mäisen aavistuksen olemassaolos
taan
Iris nousee väsyneenä riisuutuu
villein vapisevin sormin Ja sähköä
sytyttämättä laittaa vuoteen Ja
vetäytyy käppyrään lakanoiden
välissä
Tapahtuma suuri hetki
Mitään ei tapahtunut ja kuiten
kin tapahtui Tapahtui sielullises-ti
Ja sellainen tapahtuma on u-s- ein
menestykselllsempl kuin
Iris tuijottaa pimeää kattoa kir
velevin silmin värisee koko ruu-miiltaan
kuin Joskus syötyään kir-peän
omenan Ja purskahtaa väk-ivaltaiseen
ltkuun
Seuraavana päivänä koulussn
sanoo Maissi Ivallisesti:
—Olet nähtävästi Jumalten lem
pilapsia Erik-en- o matkusti tana
aamuna Ja käski sanoa sinulle ter-veisiä
Hän näki kuvasi albumis
sanl Ja tahtoi tulla tuntemaan si- -
nut Erlk-cn- o sellainen mies g
JoukahuuAla
iden yksinäisyyteen Jääneiden Ui
misten tekevän?"
"Mitä he voivat tehdä?" Mary
vastasi "He tulevat sopeutumaan
elämään Ja Jatkamaan edelleen e- -
lämänUellä"
"Nyt sinä olet minun polullasi
Jo Piltti Innostuneesti 'Se 00
Juuri sitä samaa Jota olen yrittä
nyt sinut saada näkemään
emme voi ryömiä reikään a tut-kia
reikää Jälkeemme sen Jälk3
kun elämä käy meille kova
Meidän täytyy se kestää Ja rt--el- oon
JäänelUe kuuluu tehdä ti'
mäittä eldmlsen arvoinen"
Mary oU hyvin hiljaa PusafcJ
tammenlchtl UiteU hänen syiiis
korkeudesta Hin ottV sen kiteS--
sä Ja katsoi siihen pitkän a
Ne kuolevat lakastuvat —
sanoi Ä Joe tunsi Itsensä voitetuksi u
tnrhna Irrottaa niltfl MaHT
hulttamaan muistonsa HäneU B
ollut enää mitään tehtävää
"Nesksuolievat" toisti Mary #11 inita värä3t~
vä Ja Joe katsoessaan h
hämmästyneenä tunsi lärsrx: ii„ iitMii viitsien lu"
lHiUVU iluiu_ii_iiuwh~wiantm-a-n M1'- - lian liuu iuuHt j- -- --"S
poskiUe "Mutta" Mary u~ ! — i_ uudet -
det Joe outko minut mukaasi
UttäUtanaV
ta
J
nt
n
aj
tp
re:
rai
Jan
fin
ymmä
voinut
vallolt
saa ta
--Us
sydämi
reen 1
Pahan
taan
£l
Me
tnnt
Y
M KU