Vapaa Sana, December 07, 1946

              Jl'"lllll r "i Y li SiSS f$s
# l h% i
mw 3 7 #73SW1 3r iT nilW %'lär Ky V
l M P"?? i Vt fi-
- i I iitts: - Ar
I M MJ"" 4 " -- t'v r J2kjl--M fäjIJIMäjIIjlTm A --iUovn JMkemtiia
frfW!L _ 3 :
♦ ♦ Äkkilähtö
Kirj U Karhumäki
'Joka Itselleen kuoppaa kalvaa
el aina siihen Itse lankea
Paksun rautakanget kärklpuoll jy-sähti
Ilkeästi täräyttäen kiveen Siinä
tuli nyt eteen se paha palkka Jota
Taavetti kohta vllkoa päivät oli aavis-tellut:
pohjakallio väistämätön ja ko-v- a
Hän kirosi karkeammin kuin ham-paattomista
leuoittaan kohtuudella
sai Irti hellitti kangen kouristaan
töytäisten Ja kyykähtl istumaan kui-van
kuoppansa pohjille
Mistä tässä nyt enää otti rahat
dynamiitin ostamiseen enempää
kuin klvlporien teiittämlseen tai apu-miehen
palkkoihin Ja kuka hullu
tänne vieraan puolesta laskeutuisi-kaa- n
kolmenkymmenen kyynärän sy-ryyte- en
henkensä kaupoille Pahin
kaikesta kuitenkin oli tiuna pohja-kallio
Ja sitä riittäisi juuri sillä nuo-tilla
se kangen kärkeen ja käsivarsiin
täräytti Kalvotyö tässä kuopassa oli
auttamattomasti topissa enempiä ko-keilematta
tuon saat-tuli- t Ja teit!
Mutta kun el Jaksanut uskoa vielä-kään
niin tuiki mahdottomalta Taa-vetitta
vanhasta kaivontekijästä tun-tui
tämä nahkapäätös Kalvo oman
(öllin mäkeen se kerta kaikkiaan irti
Jo pitkän alkaa ollut hänelle henki Ja
Mämä Veden takiako? Mitä Taavetti
välitti vedestä Jota Jj näin syyspuo-lella
oli kalkki kankaatkin huiveil-laan
Vähän kai ? jnerkltsl heidän
huushollissaan muulloinkaan Yhden
ämpärillisen päiväisi jx saavlllUen
saunapäivänä Taavetti oli Anna-Mariall- e
kantanut sen hän olisi tuonut
taikka Atlantin valtamerestä mutta
kun Ihmiset hyväkkäät eivät viime
aikoina enää muuhun nousseet eivät
laskeneet eipä eles Anna-Mariakaa- n
oma akka
—No hyvää päivää vanha kaivo-mestari!
Ainako vain pitää kuivaa
peiäa se mestarin (una kalro?
—Min aina meidän äijää! Pitkin
maakuntaa kalvoja k Ivaa mutta vai-nio
parka saa keruikella vetensä ku-pilta
mäkien alta litäköUtä
Vieläpä tässä hyväkin "pirka" voi
yhden kerran! Kun Taavetti vedettö-män
kalvonsa pohjalla Istuen taas
kättä muisteli kylälsla kohinoita ko-tois- ti
narinoita äkämystyl hän heu-Kesi-ää- n
Ja kirosi 'älleen ääneen Jo
yhden kerran IhmUen pitää vlla hul-lu!
(läpistyy munimaan näin kuivaan
kuoppaan! Voi tulikaplsto kuitenkin!
Ja oliko t t s il ahmastaan tämä yksi
klvottomuu vedettömyys? Mitä tä-män
ammattimiehen Ji kaivontekijän
dimä Jo jll seitsemänkymmentä
lastatkaa oli ollut muuta kuin tätä
Yhtä Ja samaa: turhaa tuohuamlsta
I vedettömän kuopan rassaamista Sa--i
dot laihoja lehmät mahoja eikä akka
edes saa ruumiinsa hedelmää Irti!
Peltolämpärl anoastian puskee Juo
lavehnää Ja karhlalsen ohdaketta
t)öntää kuin narttupaholalnen Ja
Itten tätä vieläpä hyvääkin paratii-sin
nlsupeltoa tulee valtiovalta ja ah
ne tal-MiUänt-ä
yhteisvoimin mittele-mään
torpp-trie- n vapautuslaklneea Ja
vuokralautakuntlneeu
— Mitä tämä tekee niin paljolla
peltomaalla vanha kaivontekijä Ja
lapseton mies! Nliakuln sekin olisi
ollut Joku syy ix hänen viakseen luet-t- a
ra
Totta ar se oli vUksi luettu
Joissakin oikeuksissa koka hän täs-s- ä
nyt Utti ktilraa kaoppansa pohjal-la
"ronna ktlrontekljä Ja lapseton
mies" —limoitun I kääpä kaupsnte-kljäistki-sl
tämän vatisi Ven Ja ki-ro
tao vvspuoleti oli mies hahtonu!
knin kaila menettänyt vtlmeiMtkln
votmavsa te silstoaarkkana aaoh
tanut perunansakia ataaan vnode-- t
ui iinea hankien alle Matta vettä
—Taavetti uleroskell WiJlleen va-vahteler- aa
käsivarttaan Jota vieläkin
äsktien täräyksen Jälkeen
Muitu! mieleen niitä Anna-Mari- a
oli narissut:
—LI vain tule lopultakaan vettä
sinun kalvoosi el tule! Knkö sanonut
sitä sinulle ennenkun alotltkaan sa-noinhan
Jo! Ja niitä tässä tehdään
enää vedellä kun el ole kohta lei-vänpalaa
hampaan koloon El nälkäis-tä
janota!
Fi Janota oikein akka siinä sanoi
Huonosti oli viime aikoina tullut syö-Jyk- sl
Jos mitään kunnon syötäviä
Uenee pöydässä ollutkaan Mitäpä
Anna-Mari- a enää tällaiselle vanhalle
ruhjukselle kuivan kuopan kaivajal-le
Hän oikaisi lelnln vaivaamat Jal-kansa
Ja kopeloi housunsa takatas-kustatupakkalaatlk- on
Vetääpä edes
henkisavut kun el tässä ole enää
muutakaan elämänjiautlntoa Mtitya
aatikko oli tyhjä Mustanenälnen
Iniukeholkkl Irvisteli orpona vastaan
A'iln vainen Jo aamuvarhaisella hän
oli viimeisen tumpin nauttinut Kai-ken
lisäksi siis tupakkakin oli lopus-- a
etkä rahaa killingin pyöreää niil-lä
uutta ostaisi
räsiän loptilllen surkeuden tode-tessaan
Taavetti tunsi miten kuuma
manasylkl kihahti suuhun Ja sen a-ain- aa
tietä liplttelivät jälleen esiin
Kakki mlelensynkeydet perä perään
vedetön kalvo perimätön kuoppa
'apseton akka Ja tyhjä tupakkalaa-ilkk- o
Selvä umpiperä sylen vahvui-nen
pohjakallio kaikkialla minne kat-soikin
Jos on loppu niin olkoon lop-i- u
koko vaivaisen elämän loppu! —
Män ajatteli viimeiset sanat puoli-Unee- n
hätkähti niitä muutoinkin
oli tuntunut niinkuin joku olisi olka-päästä
nykäissyt Hän palautui uu-delleen
hytkäyttävää ajatustaan
Unta täirä Jos tässä
Kuopassa vaivainen elämä? Kuka
täällä kaipaisi vanhaa kaivontekijää
Nykyään J kalkilla yksin muona-miehill- ä
Ja korven mökkiläisilläkin
nl ohlevat raanat seinässä Itehelll-sest- ä
vinttikaivosta tuskin kukaan oli-si
enää huolinut vaikka toinen ilmat-ieksi
olisi sen pihamaalle rakentanut
Entä Anna-Maria- ? Mitäpä iuvltusta
i hänellekään herahti lelnln runtele
masta äijänkäppyrästä jonka slsäka-tu- t
olivat klmettyneet kylklkappa-eetkl- n
Jo puoliksi Jäässä
Niin loppukoonkln tähän kulvape-iäisee- n
kuoppaan vanhan maamyyrän
elämä Miksi en sitä tekll? Ilkkukoot
lelä tämän jälkeen ettei Taavetti o-a- a
omaa kiuriiana kalvaa! Kolme-kymmentä
kyynärää maaselnää Ja sy-len
vahvuinen pohjakallio narmanto-n- a
Tällainen Juuri sen pitääkin olla
ranhan maamyyrän kuollnkuoppa
" ""
Mutta miksi pitää poismenevan
miehen riehua Ja sadatella lähtiessään
ihankohm minä ääneen kirosinkin
I taa? Tämä ei kelpaa ollenkaan van-- '
halle miehelle uhitellen koota viimei
sen kerran kamppeltaan HenFenlähtö
jnkln Juhlalla tapaus' eKrran elämäs
#ä se vain sattuu paremnillelkln her-Ul- e
_ attuu kerran ennemmin tai
myöhemmin kukaan sitä el ole vielä
ohittanut
Taavetti rauhoittuu täydelleen ryh-tyessään
miettimään millä tavoin tuo
elämän totinen välttämättömyys nyt
hlnt-- n kohdallaan parhaiten Ja vaivat-tommml- n
kävisi laatuun ettei henki-riepu
ritkuM pitkiä aikoja kynnys-miu- n
ralhelHa Mitähän Jos dynamlit-'iivinoksell- u
täräyttäisi? Niin kivimte-le- t
Joskus tekevät Ja sanoaialehdls-säH- n
jälktenpäin mlnltan tätä
ki5ln äktllihastan Slittäktn oli pa
ka puntti ja mutka Kunenkahi dyn-tiUtll- U
saatUan täräystä Ikian niin
Urrttua 4BnUttla Mitenkä täräyt-tää
tällainen mi#s Jolla rt ole perän
takana varaa rdes sen Trtaa että
vala ei truaut tähän synnin kuop- - vilde MvM lattiaan 11 Pytyn '
jvian #1 tuon rertaa että kleleapaä nää pitkin nou samaan
tans kotatUlsl Ja nyt sinatkl Kata Jos nltlsUytytM kirttämälä?
lopakl tlc pohkallk 'a tekee täy-- e oli varma Ja vanha keino eikä to-den
topin Voi voi ranha ttna kul--
( Hi tyyrtlks Kaoleinanraslt3k-tenkl- a
minkäs mtnHe talit Ja teit i en käytäntoonottalta rakenteleTat
pakotleH
loppulsikln
Isot kerrat kuulsivat muutenkin su
Itteleran sitä kalkkein helpelmpana
hengenottotapana
Taavetti raaputteli mietteliäänä
taas titä aamuna jUm noustessaan kaulaansa harmahtavan leukaparran
Jr
9%
Jm y
9
--- : T vV
Stanley Medvln ja Biller olivat enemmänkin kuin ymmällä eroittaa mikä kunkin morsUn He ni-mittäin
menivät naimisiin kaksoissisarien Mary ja Gloria Lederin kanssa Brooklynissa Mary ja
hänen sulhasensa Stanley keskellä
alta
Tiedä häntä Tuskinpa kukaan
cohtorelsta Ja kirjanoppineista mahtoi
mennä omavelkaiseen takaukseen täs-sä
asiassa joten siinä loppujen lopuk-si
tainnut olla muu helppoa kuin
se narunpätkä jonka avulla tehtävä
oimltcttlin Kikä täällä ollut edes
aarua paitsi multa-ämpäri- n kelakö)-i- l
joka tarvittiin
Mihin köyttä enää tämän tapahtu-man
jälkeen tarvittaisiin? Taavetin
ajatus seisahtui pitkäksi aika mus-tan
seinän eteen sitten hiljalleen
kääntyi ylöspäin näki kappaleen tai-vasta
ja liikkui jälleen
Totisesti kelaköyttä ei tarvittaisi tä
oiän päivän Jälkeen! Ki suinkaan
Anna-Mari- a olisi niin hassu että yk-sinään
rupeaisi häntä ylös kiskomaan?
Mitä Järkeä siinä olisi Hlkä siltä
hänen voimillaan mitään tulisikaan
! yhtään mitään Mitä järkeä siinä
ollenkaan olisi turhanpäiten ryhtyä
kiskomaan?
Sillä hetkellä asia Taavetille kirkas-tu- l
Niinkuin kalkki seinät olisi kis-kaistu
pois ja aurinko täydellä teräl-lään
helahtanut paistamaan
Vai ylös kiskomaan! Hl kiskota el
kä viskota! Hl hirtetä etkä täräytetä!
i-nn-kut
vain tempaistaan kuopan sei-iiit- ä
ja mullat vyöräytetään niskaan!
Näin yksin häpeln kuolee Ja kuopa-taan
vanha m a a myyrä omaan kuop-pansa
kuin merirosvo uppovan lai-vaansa!
Oikein Taavetti helpotuksesta hen-Vä- il
päästyään asiassa näin kirkkaa-seen
päätökseen Itse toimeenpanol-la
el ollut enää mitään kiirettä Pa
rempi päivä miettiä kuin viikko vää
rin tehdä Kuinkahan kauan esimer-kiksi
Ihminen mahtoi elää mullan al-la?
Khkä minuutin ehkä kaksi Se on
varmaan pltkänpuolelnen minuutti
nutta kestänee miehinen mies mi-nuutin
Jos vartavasten asiakseen ot-♦a- a
Voisi tuon Järjestellä ehkä niin
kln että raskas puupölll putoaisi
ylhäältä suoraan päähän KI mies
Mitsl vasikan tavalla! Yhtaikaa
uoll Ja kuopattiin vanha kaivonte-kijä!
Kuopattiinko? Kuka tämän meni
vannomaan kyläläisten enempää kuin
Vnna-Marlankaa- n puolesta Joka muu-toinkin
aina tekee niinknin haluaa
rarmaan mielellään tekisi kaivonteki-jälleen
tämän viimeisen palveluksen
?aäpimitä se olisi pahaa riesaamls-- a
Oikein ilkeytti kun rupei ajatte-lemaan
eikä ollut les tupakantump-pia
vastapalaokL Jo piti ihmisen oi-'- a
viheliäisen köyhä omissa hauta-alslssaanki- n!
Taavetin mieli painui apeaksi Jäl-leen
ja ajatukt pyrkivät poistu-aa- n
koki pääasiasta Mutta hän et
väatäny1 niitä enää hajautumaan
Hän mietti kotvan alkaa totiseni pin-nistetl- en
matta pääsi sitä taas selvil-- V
vellle Hän päätti kirjoittaa testa-mentin
Ja Ilmaista siinä vakavasti
tilmelsen taktona Tottapahan tuon
terran noudattaisi vanhan vainajan
pyyntöä Anna Mariakin kun mitään
muuta ei enää pyytäisikään el edes
si jygjirm -j--
gg
Sulhasilla oli hikinen urakka
&vv --rA'i
1
H w
I iBW
k-- AÄ I
33f ALVBVhJhiBhBhBbVH BF 1 'f'£ 1
y
1 uIB
Irving on
on vasemmalla
on _
el
a
Viisas Seppä
Oli kinkerit Teiskossa Hannun ta-loss- 1
jolloinkin viime vuosisadan lo-pulla
Messukylän kuuluisa rovasti
Juuse (lrönb:rg — Jota yleisesti kut-suttiin
"NummenJuusek!' — Istui
pöydän takana toisten pappien kes-kellä
pitäen lukututklntoa
1 irtlssä vallitsi piniolttu- -
nut hiljaisuus Odotettiin minkä vas-tauksen
Ja arvostelun rovastin edessä
seisova valkopartainen vanha mies
sait lukemisestaan Viimein rovasti
katkaisi hiljaisuuden ja Ilmoitti: kii-tettävä
l'kko alkoi poistua mutta rovasti
pidätteli:
"Kuulkaahan seppämestari — M-itenkäs
on sen minun luodikkonl lai-ta?
Jokos se on valmis?
Vanha mies säpsähti hiukan mutta
samassa hän jo oli tilanteen tasalla
"Peijakas! En minä sitä sinun tuli-lulkku- as
muistanutkaan Minä sa-non
sinua näin vain sinuksi vaikka
sinä oletkin korkeampi mies Mutta
minä olen paljon konstikkaammlsta
vanhemmista"
Tuon pelottoman leikillisen vas-tauksen
antaja oli tunnettu pyssy- - ja
lukkoseppä Kustaa Helkki Kärm
muuan Teiskon kansanomaislmpla ja
tunnetuimpia merkkimiehiä (Kuten
myöhemmin tulemme näkemään hän
oli Ylöjärvellä — Juuse Grönbergin
irkkulautoja eikä muitakaan hauta-Jalskutannuks- la
Joo se oli tehtävä
lvyttelemättä: testamentti tupakka-laatiko- n
yhteen ja vaikka kahteenkin
kanslpuollskoon Hän ryhtyi toimeen
heti lrrolttl tupakkalaatikon kannet
kalvoi liivinsä dlntataskusta lyhyen
kynänrätkän Ja alkoi Jukertaa
"Se on ny loppu annamarila ettäs
sen Tlerät el tähän kuoppaan nestet-tä
Noru Ja kunei Noru ntln et Noru
Htestäst tuon asljan parhaiten Tl-erät"
Hän kostutteli välillä kosmoskynän
pätkää suussaan Kirjoitus tuli sinistä
la karkeaa Hänen täytyi vaihtaa Jo
toinen kansi koska pääasia oli vielä
ilpustamatta: "Täytä Mun kauppani ääriään
myören Tämä on Mun viimeinen tah-toni
eikä Mulia muut juuri olekkaan
j ttä sen tlerät äläkä turhista poraa
' Utesi eikä ihmistenkään Takia Ja ny- - xstl ny sitten vala toivoo
Taavetti"
Kun hän lopultakin patti päätök-seen
niin tn pakkalaa Ukon kaaaet o-M- vat
molemmin ptiolin täynnä kynän
pätkä lopnssa Ja huulet sinisenä kos-4iokes- ta
Hän tarkasteli JimeräJ
työtään etälmpääkln katsoen pää-tään
kallis teRen Oikeastaan se oli
Ulan pitkästi totpiip3al1taaa Utan
k oikea tikin sanetta Mutta mikä teh-l- T
oli niin tehtynä pysyy Ja enkäpä
Anna-Mari- a paremmin ottaisi tammi-V- n
kun oli ykä Tielakin niin korean
perään
W-'-$
yntymäpitäjässä — seppänä ja siellä
hän oli tullut tutuksi tuon kautta
maan tunnetun rovasti Grönbergin
kanssa)
Seppä Farmin henkilökuva on Tels-Koss- a
Kurussa Viljakkalassa Ja Ylö-järvellä
elävässä muistissa Hänen
työnsä tulokset — malnot pyssyt lu-kot
ym esineet — tunnettiin aikoi-naan
laajalla alueella Hämeessä Hä-nen
valmistamansa hlrvlpyssyt (peu-rapyssy- tl
tavoittivat käyttäjänsä aina
Venäjällä asti
K H Färm syntyi Haralan talossa
Telkossa 31 p toukokuuta 1829 Se-pänopl- sta
Pirkkalasta päästyään hän
teki asunnon ja työpajan Plrttljoen
taloon Jossa meni naimisiin tyttären
kanssa V 1S36 hän muutti Ylöjärvel-le
Kyöstilan kylään Jossa ryhtyi laa-jassa
mitassa valmistamaan pyssyjä
Tässä ammatissa saavuttikin hän
pian erinomaisen taidon Ja kun hän
S vuotta myöhemmin muutti Jälleen
Teiskoon ostamaansa Sarkolan torp-paan
oli hän kunnioitettavaan taidok-kuuteen
kehittynyt ammattimies
Paitsi kotipitäjäänsä hän valmisti
huomattavan määrän pyssyjä lukkoja
Ja kalkkia talossa tarvittavia rauta-esinettä
Ylöjärvelle Pirkkalaan ja Ku-ruun
Hänen valmlstamlaan makasit-nlnlukkoj- a
on vieläkin monessa talos-sa
käytännössä eikä 70-vuod- en kulut-tavasta
vaikutuksesta el niissä pai--
Hän asetteli ripustamansa pahvin-palaset
multa-ämpäri- n pohjalle Ja kis-koi
sen ylös Työn vakavasti suoritet-tuaan
hän kiinnitti vetonarun pään
tavallisten tapaan solmuun tuklarkun
kehyspuuhun Ja Istahti mietiskele-mään
miten nopeimmalla tavalla sor-taisi
seinät alas Siinä saattoi vleli
olla hyvinkin muutaman tunnin tyo
jo3 pahin rupesi dikeeraamaan Mutta
kyllä tämä hökötys nyt kuitenkin sor-tu- u
ennen auringonlaskua se oli Jo
päätökseen ajettu asla
Mitä? Mitä? Voi yhden kerran!
Hänen housuntakamuksensa olivat
läpimärkinä! Kylmää vettä norut vlr-cailema- fla
pohjakallion Ja maan ra-tasta
Hän pyörähti Jaloilleen vikkeläni- -
I min kaln lelnln runtelemat jäsenet
ohtaudelia ollslrat myöntäneet kah-maisi
rauUkangtn kuopan pohjalta Ja
kalkutteli vesiiUMjen kohdatta irti
! aari k!vB mukulaa Vesi alkoi pulpu-- I
telia avaimesta kanaenreiäsU vlrtol-naa- n
Kän maistoi sttä kourakupil-- I
taan Se oli kylmää Ja kirkasta siti
tuli ja tali painatteli koin härän kur- - nta Tuollaista räyhäämistä ei Taa-ret- u
vuosikymmeniin ollut nähnyt I-oslea-pieakMn
kaivolsa Hän keräili
kiireen vilkkaa tyokaplneensa kela-köyde- n
Umukkssn Ja alkoi kömpii
TKs
Näin sen Uas piti käydä'
Jo ibmUellä on kirotun huono on- ni niin mistään ei tule mitään — el
hengenlähdöstäkään Tulipa kuitenkin
Joakaan ole Jälkeä nähtäviä- - Lukot
ovat niin hyviä "etteivät n- - ojaa- kaan tunnu ihmisen tekemia" bu-le- e usein sanottavan
kraOantavrlätlteotvtyat ehtetänksiseepsätti viusuetaarmit jijii
ja nerokkaampia ihmisiä k-si- n yleena
muiden ammattien harjotta a' Tekisi
mieli yhtyä tähän väitteeseen k
Farmiin Jos kehenkään tmä raito
on sovellettvlssa
Farmilla oli syvä ja arv itukellinea
luonne jota on vlkea ei!-- i ahaa
mahdoton selittää Hän oli aina joll-akin
tavalla uusi Hänessä el ollut m-itään
sovinnaista tai kaavamaista H-änen
henkensä pysyi aina rm rena Jn
ympäristöä virkistävänä Han eli ko-ko
elämänsä kuin miehuM nsa ky-nnykselle
astuva poikanen ulia lj
iiän p3ias osa oli ede?sa Vanha
polvi muistelee Färmlä vj ia viide-nkymmenen
vuoden takaa liikuttunein
mielin "Aina me odotlnm- - Färmiä
meille kylään Ja oli aina niin mnks-va- a kun se tuli pirttiin
KH Farmista kiertää kansan ke-skuudessa
miltei lukemattomia kasku-ja
Kirkkaina väläykslnä ne valais-evat
tämän merkkihenkilön luonnetta
Ajankohdan palkallisen taustan Tle- -
läpä hänen äänenpalnonsakin tunte
minen olisi kuitenkin monessa ta-pauksessa
niiden täydelliseksi y-mmärtämiseksi
tarpeen Färm oli niiti
kaiisaiimlehlä jotka eivät elä ainoa-staan
teoissaan vaan myös sanoissaan
Siltä ovat todlstamasa monet kaskut
Farmin poika Antti oli ollut pari
vuotta kaupungissa seppänä Kun
hän tuli kotiin revähtivät Isän silmät
levälleen: pojalla oli kovat kaulassa
Ukko Jyräytti: "Koska sini ennen
olet seitiin kaulasa puukaulalmia
nähnyt!"
Poika ymmärsi pahasti hairaht-uneensa
Ja nopealla riuhtaisulla hän
tempasi kaulukset kouraanpa ja Isan
hyväksyvin katsein seuratessa pisti
ne ahjoon palamaan
Käydessään eräässä kaupassa Färm
näki hienon kaupplaanrouvan olk-apäillä
poletit Katseltuaan hetket ti-tä
eriskummallisuutta uudenaikaista
pukua Färm rupesi muina miehinä
puhumaan:
"Ykst amerikkalainen nainen lai-ttoi
poletit olkapäilleen Ja Suomen
naiset perässä" Mutta Ilman pieni-ntäkään
vallatkaa hän samassa la-useessa
meni omaan alaansa "Ei niiti
niin taajassa ole ettei suun kautta
kerkiä laalaan" — soo lataamaan
Siinä sat siis — paitsi korkelluni-l- u
— myös toinen uudenajan "hassu-tus- "
takaaladattavat pyssyt kuulla
kunniansa samassa lauseessa
Toisen kerran samassa kaupass
rouvan monikerroksisista hametta
Hän hypisteli sormin hameen hel
moissa Ja hihan suissa riippuvia pi-tsejä
Ja rimpsuja Rva vahas Ihmette
li sepän käyttäytymistä Jolloin Fära
Käytti oman takkinsa risaisia liepeitä
Ja hihansuita Ja sanoi 'Hyvin on
(jatkoa 7:nellä sivulle
Tettä omaan kalvoon Kun vaan Anna-Mari- a
el ehtisi kahvia tumaan J
testamentteja availemaan Mlil
nen pitääkin kantaa tänr Joka paiti
titä slkurivettään vaikka aun "
ron pohja pulputtaa i
pohjavettä!
Kiire oli Taavetilla
kln hän pujotteli ylöspai:
tunnustellen Ntljalslin
ti ollut Juuri liikoja lu "
huonojen kapineiden ka' --
oli aina henkensä kaupoi
kaivontekijä dli pitkän e'
telia pannut tämän m rki
Vertaa Vanhat hauraal-la
narut ovat tehneet
äkkilähtöä kokeilevin
te näyttää olevan jutt
vaikka mies rehellisesti --
leen kaivas Ja aikoo sir
nellälsen vaelluksena
eikö alakin löysätä v V
Jalta Joka sotkee kai)
mukset
Taavetti alva-te- ll ' '
Talla katsoi kalvoon :- -
pulppuileva vesi alkoi r
Ja tyyntymään Hän n -- '
ylös taa aurinko Ja pä- - '
lankesivat hänen ralstt r
leen Sitten hän hymyili
lähti mökilleen llmoltta-tk- s
Marialle Jotta sopisi ny-reitä
kalvosta eikä °naa
rista
kirkast
u kaiten
varova
--
! aspuISi-ils- U
Uunia
Vaiii
uisi
i rnjs'
t kä'--
fc 'tOSti
SJ3
-i- lUT
-- - r
: i' lA
ti'"'
-- I 1
-- ui
-- t ja
kW1
- Ali- -
ae'