Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 3, 1943

              mm'-'
äksdäisten omd kuvd
o
K i r j . .ALEXEI TOLSTOY
< Canadan suomalaisien viikkolehti)
Published and printed b.v the Vapatis
Publishing- Company Limited. 100-102
Elm Street, West, Sudburj'. Ontario.
Regl£t«i-ed at the Post Office OepL.
Dttavca. as second class matter.
Tilaushinnat:
l vk. $2.00
. e kk 1.10
3 kk. -^P .. , ••
'Yhdysvaltoihin:
1 vk. $2.50
« kk. 1.40
Buomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk. . $3iÖ0
e kk. -1.65
Irtonumerot 5 senttiä
Liekki ilmestyy Jokaisen ^AHon lau­antaina
12-slvulseDa. sisältäen {»arasta
fcÄunokir jallista Itiettavaa kalkilta aloll-te.
A5 la miehille myönnetään 20 prosen»
Un paikklo.
'HTtäkää aslamlesvällneitä Jo tä.>
oääo.
ILJ40ITX7SHINNAT: Klrjeenvalhto-
UmoiMikset $1.00 kerta. Avioln-*onh
menr, eille onnentoivotukset 40c palsta-»
tuumn. Nimenmuuttoilmoitukset 50c
feertf $1.00 kolme kertaa. Syntymä-ilmoit'kset
$1.00 kerta. $2.00 kolme ker­taa.
JT«o'emanilmoitukset $2.00 kerta,
60c lis ifiksu klltoslauseelta tai mUisto-vär.
syhä. tialutaan tietää- ja osoiteil-mo'tu':
set -»Oc palstatuuma. — Tilapäis-llmoit
-ajler^ on vaadittfiesra lähetettävä
Hm oi 1 a.<!m8 \su etukäteen.
Yle: pet ilmoitushinnat 40c palstatuu-ooa.
:tlmoitus. joka .julkaistaan neljä-kertaf)
samanlaisena 30c palstatuuma.
Alin ilmoitushinta 40c palstatuuma.
kert, ilmoittaessa.
Fi koisista ilmoitushinnoista voi tle-du
«'". 13a tämän lehden konttorista.
lii Ftantaja ja painaja: Vapaus Pub-
Ushli g Company Limited. 100-102 Elm
Etxett, West. Sudbury. Ontario.
Toinattaja A. Päiviö.
Uekkila allotut kirjoitukset o»oi-
»ttara-
LIEKKI
PO Box 6». • - - «adbtiiT, Oat c
MAAORJANSA raa'an kohtelun
vuoksi oikeus tuomitsi maan
omistajattaren Saltychikhan tyrmään
kalterien taakse siten, että ohikulki­jat
voivat nähdä tämän vampyyrin,
tu nykyajan sivistyksen ja edistyksen
likaiseksi pärjääjäksi.
Siitä huolimatta fviimeksikuluneen
kplmen kesän ajan näillä toreilla,
missä Heinen laulamat sitruunapuut
ja, jos niin halusivat, voivat sylkeä hiljaisesti kahisevat, missä parturien
tätä pörröistä, harmaatukkaista ak­kaa.
Puolitoista vuosisataa Saltychik­han
maisto säilyi ihmisten mielissä ja
ihmiset kiittivät jumalaa siitä, ettei
heillä ole pitkään aikaan ollut sellais­ta
petoa. Kiitos jumalalle, me ajat­telimme,
sellaiset ihmiset eivät voisi
olla enää olemassa — kauaksi men­neisyyteen
kuuluu se aika, jolloin
rouva voi vetää orjaansa tukasta tai
panna hänet kuuman uunin päälle is­tumaan
jonkurT rikoksen takia.
Kahdeskymmenes vuosisata lähes­tyy
puolmatkaansa. Tuntuisi siltä,
Vastaus RoopeBi
nr|ÄSTÄPÄ taisi Vasta soppa
' Roo-pel Sano nyt yksinkenai
sesti mitä tämä kaikki merkitsee?
Minua hämmästytti kun luin Mr
jeesi Liekistä ja tiesin että niin-%
sinäsen tarkoitit, vaikka olit sen ^jo^
kohtauksen^rustannut niin runoili,
seksi. Sitä"" juuri minä ihmettelin
Kyllähän sinä.sen itsekin miustät M'
mainostustaulut väikkyvät — kupa- tei se mikään karpalo ollut, jota ^^na
rialtaat kiiltävät niin häikäisevän m i n u n huulilleni pusersit, vaan pul-kirkkaina,
punaisen vihreissä mainos- lonkaulaa sinä koetit sinne työntää
tustauluissa on ollut ilmoitus "ulko­maista
työvoimaa". Vanhanaikaisel­la
kivi- tai asfalttikadulla seisoo tai
istuu oria, jotka on tuotu karja-kuor­ma-
autoissa Venäjän miehitetyiltä a-lueilta.
Saksalaiset naiset, jotka eivät ole
yleisesti tunnettuja naisellisesta su- mutta mitäs sellainen minua kiinni
loudestä tai kauneudesta, -vaativaises- saa, joka kompastuu omiin suuriin
ti^^nosta^n heidän pilkkuisia, tjdijän- jalkoihinsa, joissa on varpaat hiukan
ilmeisiä kasvojaan, koettelevat re- sisään päin. Muistatkos? Ja sitten
suisten, paljasjalkaisten tyttöjen l i - smä halailit pajupensasta ja nauroit
työnfiä.
kun luulit minun nukkuvan. Jakun
minä heräsinkin ja sanoin "nosseri!'
niin sinä panit sen omille huulillesi ia
pulputit sen "karpalomehun" yhteen
menoon omaan kurkkuusi. Kyllä-hän
sinä sitten sait rohkeutta ja koe­tit
minua hamuilla leveään syliisi,
e t t ä sivistysmaat höolelitisivat siitä, haksia ja katsovat heidän suuhunsa ja höpisit sille niin rakkaita, ja päälle
mitenkä tehdään elämä helpommak­si
ja mitenkä se täytettäisiin intellek­tuaalisesti
viisaalla työllä ja onnen
mahdollisuuksilla. Ei se ole turhan
vuoksi, että ihmisen aivot painavat
lähes puolitoista kiloa; että ihminen
on oppinut uimaan vedessä nopeam-.
min kuin kalat ja lentämään parem­min
kuin linnut; että hänellä on hy­väntahtoinen
sydän, että susimaista
ilkeämielisyyttä pidettäisiin suku­puuttoon
hävitettävänä paheena.
Mutta ei! Sataviisikjnnmentä
vuotta siitä jolloin kirottu Saltychik-päästäkseen
varmuuteen, ettei orjis- hihkasit, e t t ä kaikki kuretkin lähti-sa
ole keripukkia tai märkimistautia. vät lentoon. Muistatkos? Ja sitten
He tyrklcäävät sateenvarjolla partai- kun suolle alkoi kohota huurua ia
sen talonpojan rintaan -— onko hän
liian kiivasluontoinen tai nälkäinen?
Ostettuaan orjan, he ajavat hänet
transporttivaikeuksien vuoksi jalkai­sin
farmille. '
Ja sitten he kävelevät vehnä- ja
kaurapeltojen tai kaalimaan poikki:
heikkoudesta johtuen venäläisen pää
on painuksissa ja musta tomu peittää
hänen paljaat jalkansa— ja hänen
takanaan kulkee hienosteleva saksa-
ToimitQkseni kulmasta
Tällä kertaa, pieni pakina runojen
ky kä iii joille.
Runoudella on omat sääntönsä sa­moin
kuin esim. Musiikilla. Ja sävel­lyksissähän
ne aina, musiikki ja ru­no,
milloin sanat ovat kysymyksessä,
kulkevatkin tarkasti rinnakkain. Se
esteettinen nautinto, minkä hyvää ru­noa
lukiessa tunnemfne, johtuu osaksi
muodosta, osaksi sisällyksestä. Yksi
puoli ei riitä, molemmat tarvitaan.
Siis runous ei ole "mitä tahansa" ja
"miten tahansa^*. X. s. vapaassa ru­nomitassakin
tulee noudattaa joita­kin
sääntöjä, jotaki r rytmiä, jotakin
korvaan tuntuvaa cointua. Mikä ole
mukavaa se, että p vrittäessä noudat­tamaan
joitakin sä'ntöjä, loppusoin­tuja
ja säkeistöihu jakoa, yksi sä­keistö
kirjoitetaan yhdellä ''mitalla",
toinen säkeistö täisellä ja kolmas kol­mannella
tavalla, sikin sokin, niin pit­källe
kuin runoa jatkuu.
Joudamme — ei pakosta, vaan
harrastukseen mukautumisesta — vÄ-tenään
jtäfcaisemaan runoja, jotka ci-
. vät ole runousopiUisesti läheskään
virheettömiä. Toisia hiukan korjai­lemme;
toisia, jotka vaatisivat koko­naan
uuden rakenteen tai joita kiel­letään
"peukaloimasta", jää julkaise­matta.
Mmttamat ovat muodon,
muutamat sisällön tai sisällöttömyy-dcn,
sekavuuden vuoksi mahdotto­mia.
Olemme jo ennen huomauttaneet,
että alkavain runojen kyhäilijäin,
joiHa ei ole tilaisuus saada teoreetti­sia
tietoja, runousoppia, tulisi aina­kin
tarkoituksella lukea runokirjalli-suutta
ja ottaa "korvaansa" oppia
sieltä. Olemme myöskin viitanneet
yhteen keinoon, *'koetinkit^ecn", joka
voi auttaa jommoisellekin ladulle.
Voimme sen tässä, vielä uudistaa.
Siis:
ha pantiin kalterien taakse, valtakun- ^inen rouva, jolla on sateenvarjo ka­ta,
mikä on pitänyt^4tseään sivistys- clfessä jä revolveri Käsilaukussa, ajaen
maanay mikä barbarismista käännet- orjaa edellään.
tiin kristinuskoon viidennellä vuosi- Tämä ei ole- mielikuvitusta, ei pet-sadalla,
on kylmäverisesti ottanut or- tävää unta, vaan totta, mistä olen
juuden uudelleen käytäntöön, vahvis- saanut todisteet saksalaisten miesten
taen sen lainopillisesti ja moraalisesti ja naisten kirjeistä. Tällaisia kirjei-lakivoimaiseksi.
- tä on paljon. Tuuli lennättelee niitä
Saksalaiset eivät ole ottaneet or- vieläkin Tsaritsinin aavikoilla j a ko-juutta
käytäntöön sodanaiakaisena ti- koaa niitä liitukallioiden rinteille,
lapäismenetelmänä, jonkinlaisessa e- Kaikkein hämmästyttävin seikka
pätoivon tilassa ja häpeätä tuntien näissä kirjeissä on saksalaisten kir-sen
tarpeellisuudesta. Ei mitään joitta jäin, miesten ja naisten vakau-sinne
päinkään! He ovat ottaneet mus, että he ovat oikeutettuja orjien
orjuuden käytäntöön, "ideologisesti"
puhuen, ikuiseksi ajaksi. Saksa, sil­tä
näyttää, oli tilapäisesti nukutettu
inhimillisyydellä, mutta nyt Wotan,
ukkostaja; on palannut takaisin alku­peräiseen
barbaariseen valtioonsa.
Jos minä olisin kirjoittanut neljän­nesvuosisata
sitten, että Saksan
kauppalain vanhoilla toreilla, missä
kaikissa on keskiaikainen kello ja
kultainen kirkon kukko (kultainen
kukko mikä symbolisoi yöstä herää­mistä
ja kirkkaan uuden elämän al­kamista)
— jos olisin kirjoittanut,
että näillä toreilla, myydään ukraina­laisia,
valkovenäläisiä ja venäläisiä
15-vuotiaita tyttöjä ja 50-vuotiaita
talonpoikia k3mimenen saksanmar- ~
kan hinnasta, niin minut olisi tuomit-
Kirjoittakaapa sanat jollekin tun­temallenne
säveleelle, vaikkapa "Sua
lähde kaunis katselen", ja jos voitte
niillä sanoillanne hyvin laulaa yhden
säkeistön (värssyn), niin kirjoittakaa
toinen säkeistö samalla "nuotilla" j.
n. c. niin pitkälle kuin haluatte. Sil­loin
huomaatte itsekin, että siitä tuli
jommoinenkin johdonmukainen, vaik­kakaan
ei ehkä ensi kerralla aivan
virheetön, runo. Uudistetut yritykset
lisäävät huomiokykyä ja taitoa.
Tällä ei suinkaan ole tarkoitus lai­mentaa
runoharrastusta tai karkoit-taa
yrittämästä niitä meille lähettää.
omistajia —ylempää rotua. Hitle­rin
ja Göbbelsin propaganda on pai­nunut
saksalaisten omiintuntoihin
ilman moraalista vastarintaa. Sak­salaisia
miehiä ja naisia ärsyttää vain
heidän orjiensa tyydyttämätön ruo­kahalu
ja se kun niitä täytyy jatku­vasti
ajaa työhönsä. Kiittämättömiä
eläimiä ovat nämä orjat — laiskat
koirat, jotka aina vaanivat pakene­misen
mahdollisuutta.
"Viisitoista meidän miestämme on
otettu tehtaaseen. Papprei ole lain­kaan
tyytyväinen kun me saimme 40
venäläistä — ne ovat niin laihoja.
Mutta ei sillä ole väliä, he ovat sen
ansainneet.
". . . Kaikki ottavat n3rt ukraina­laisen
tytön. Ne ovat vieläkin liian
kalliita, sillä heille on anriettava ruo­kaa
ja makuupaikat.
" . . . Ranskalaisemme ei ole enää
meillä. Meillä on hänen tilallaan
venäläinen. Hän tekee riittävästi
työtä, mutta toiset kieltäytyvät l i i -
kahtamastaKaan.
" - . . Meillä on nyt yhdeksän palve­lijaa,
joista on kuusi puolalaista . . .
He ovat niin laiskoja että kieltäjrty-
\*ät kokonaan tekemästä työtä sun­nuntaisin.
Toisena pääsiäispäivänä
pappa halusi puhdistaa ojat, mutta
puolalaiset kieltäyt3rivät työstä
minä tahdoin kotiin, niin lähdettiin
ja sinä huojuilit puoleen ja toiseen.
Köetinhan minä sinua takinhihasta
pidellä tiellä, vaan kompastuit sinä
kuitenkin siinä Sammakkolammin
rannalla.. Muistatkos? Kyllä kait
sinä sitten aamulla huomasit miten
siinä oli vaatteillesi käynyt, ja jäi­hän
sinusta kuva meidän seinäänkin,
kun sinä siihen nojaten kohotit käte­si
kuuta kohden ja vannoit sen va­lan.
Muistatkos? — Sitä minä nin
sitten ajattelin koko yön , että mitä­hän
varten sinä sen "karpalopull:»n'
otit niin salaa mukaasi . . .
N i i n Roope, minulla oli jo sinulle
pitkä kirje valmiina, mutta sitten
kun tuli Hannan kirje, en tiennyt
mitä ajatella, ja sitten kun tuli vielä
Meerin kirje, olin kuin puulla päähän
lyöty. 'Onko sinulla ollut hänenkin
kanssaan kalareissu vai m i t ä ? ^Meillä
kyllä oli, ja ongit sinä silloinkin etkä
mitään saanut, kun minua vahtasit, ia
liekoon se onki sitten jäi. Muistat­kos?
Mutta et sinä minua tukasta
rantaan vetänyt, vaan minä sinua tu­kasta
pitelin, kun paatti kaatui ja mi­nä
pääsin sen pohjan p ä ä l l e mutta si­nä
et. Leukani kyllä löivät loukkua,
mutta pitelin vain tukastasi niin
kauan l^un tuuli liekutteli paatin niin
lähelle rantaa että sinun suuret jal­kasi
ylettyivät pohjaan. Kyllä sinä
sitten pärskit ja .puhisit ja työnsi:
paattia rantaan, ja y h d e s s ä h ä n me se
sitten vedettiin puskikkoon. :M'ji^-
tatkös? Olisi kai minultakin itkua
tullut, mutta rupesi niin hävettämään
ja harmittamaan että lähdin kotiin.
Ja se oli sitten viimeinen kohtauk­semme,
jos ei oteta lukuun sitä. kun
sinä yhtenä iltana tulit koputtamaan
minun kamarini akkunaan ja emäntä
huusi oven raosta:
"Kukas se siellä kopajaa? Ovesta
meillä pruukathan kulkea. Tuu vain
sisään."
Mutta sinä et tullut, vaan lähdit
pakoon että tie tömisi. Muistatkos.
• • • .
. N i i n Roopcy-usein minä olen smua
muistellut, niinkuin sinäkin minua ja
niinkuin siitä olemme kirjoitelleet to|-
sillemme. Ja minä olen pitänyt
puolalaiset saivat maistaa piiskasta
niin he tulivat aika virkeiksi.
". . . Jokin päi\-ä sitten papan ystä­yksi
sanoi olevansa sairas ja toiset sa vä Meyer ampui farmiapulaisensä
. . . no'vat, että he aikovat mennä kiric- sei-bialiken, joka oH ryöminyt hänen
^aan patnvastoin tnnostaa asiaan oi- koon. IVIeidän täytyi ilmoittaa polii- kaaoDiinsa, Meyer oli ehdottomasti
kcalla tavalla, — AP. sille, joka lähetti jonkun meiUe. Kun .jatkoa 6:lla avulla)
jtaUalcincn tyr
päuamllista 'i-huomataan
jo si
toista vuosisadan
yhdistää itseensä
tyrannin valo pue
ruhtinasten kuin
son tai Lorenzo il
binon herttuan I
jeltren edeUäkävij
Palermossa, jossa
Ju kaikui ja kez
syntyi Italian lyri
ha puolittain Iti
ta, mutta hän ot
kanssa jakaa kw
mainen uiidcnait
sen ymmärtää k.
hän arabialaisten (
sa pohtii kysymys,
tomuudesta, kiiit
paavin pannajidist
avauttaa ihmisrm
elinten toimintaa ^
mukaan kuin Gre
"väittää että ehdo
kattava mitään mu
kä kappalten lait
ymmärrys on oik
Hänen rinnallaan
senlaatuisten itsevi
nä hänen liittolai.
Ezzclino da Romag
datus on tullut k
muutamille seuraa',
joille. Neljänneltät
on niinikään tarjo
merkkejä tästä
mutta vasta myö
suuremmassa määr.
niin vapaat tahdot a
noan oikkujen alle
maallisesti innostun
sijaan yhteiskunta
maksi Uikkeellepan
makkaimman ja vii
harkitseva tahto. Or,
kain ja viisain sitt
konna, se riippuu p>
ta. Ja mitä tulee h
sa ajan sivistyspyrin
vedlisellä tekijällä o
tään merkitystä. Jo
jannentoista vuosist
liakiset pikkutyrann
la Veronassa ja Poh
antoivat turvaa ja si*
hajoitetuille joukoilU
s^en kaikkien välisi
suudcn; ja sinä päivi
te maanpakolaisena
dän jalkojensa juuri
niin sanoo sattuvasti
^ajan henkevin tuni
Hart, — tyranniuden
fiesken liitto, joka se
kaan häiriytynyt. F
saivat tyrannien
kannatuksen, olivatj
muuten millaisia tah
Etsivät sen tavattom
Monaan katsomatta h
»Jua aina niin yksink
^ ä , etten ole uskoi
^ 0 vilpillistä, ja eti
olen-se tyttö, jonka k
"»"jatoja ja jolle sinä
*«^ft. Mutta nyt . .
Roo-pe: Odotan s
ennen kirjoita, v
~i tuomiopäivään asti,
Sinun entinei