1957-11-02-05 |
Previous | 5 of 10 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
öitten kuuliii kiireisten
Istua
liidi,
kku-.
paikalta. ^,Teki
. .kuinka . ..
hämmästyneenä,
ian ja epätpivoj.:
saani Myöskin
rllättyheehä tullein
tässä oUmin
ennen.
avuton Ja odot-
)iltaan oli kdko-ina
ja vakavina
ta ja järkyfyk.
iiiieet silmänsä
Ne olivat omi-i)
vaivöiii pidä-kyi
selvästi^et-seisoiiiit
siliälla
Itkenyt. Flöra-laii
omituinen,
ivan herttainen
iloisuodeÄn'
n ollut nähri^
kaan.
l Jaana ja Elivät
jo hitaasti
Vallen äskeiset
it sanat olivat
r'kaan. Kuin
ivat salamania-'
raan hänen sy-ja
julmina ontuneet
häneb
aansa. Tämä
tys kuin sekin,
lottamattoman
?sta kuplemas-
\ ankara isku
istamatta kes-stä
kesäaamua
en aivan toi-
1, vuosien ta-
, U ö j e n töminää oven ulkppuo-n
ra huu^i kaksi kimeää jajnno-
.^Venääntä kilpaa, "Sinä ^ t k i r .
b nkbmaisella postileimalla lei-
Kain viikko sen jälkeen tnuistiFlo-v:
nvt saaneensa toisen k rjeen.
oU idältä satamakaupungista, ja. hel-^
Ivaroen tämä ilmoitti siinä Aiiders
Llmanin hukkumisonnettomuudesta. -
[ja «iitä kaikesta oli kulunut jo lähes
iliäk(mmentä vuotta! iN" inhan tuo
lera^'punatukkainen ja pisamakasvoi-renkipoika
oli h^neUe äsken huuta-
Rakkaat lapset, hän sanoi äkkiä
Lkonaan muuttuneella äänellä, kaanien
jälleen Jaanan ja Elmerift puoleen.
Mikä vanha hupsu minä olenkaan ol-
[it .\vt muistan jälleen kaiken.
Mutta sinä iltana odotettiin Flora-
[eitiä turhaan illalliselle.
Kun Jaana levottomana meni tämän
tuoneeseen katsomaan, löysi hän vanan
neidin seisomassa liikkumattomana
amäri vanhan ja korkean pe Iin _^edessä/
lonka edessä hän oli kerran ntiörena jä
Innellisena: neitonakin ollessaan^^koetellut
kaunista morsiusleninkiään ylleen.
- Kas, Jaana, hän sanoi hitaasti,
bäntyen ovesta juuri s'säänästuvan,
iiuoren naisen puoleen. —Katselin juuri
asvojani. Kuinka kovasti ryppyiseksi
tie ovatkaan käyneet. Ihme; etten ole
btä aikaisemmin tullut huomanneeksi.
— Flora-täti, sanoi Jaana kutsuen.
Illallnen odottaa ruokasalissa. Toi-et
ovat jo pöydässä.
— Todellakin, äänsi Flora-neiti häm-lästyneeriä.
— Onko nyt jo niin kovin
lyöhäinen? Mutta mene sinä vain lap-
En tunne itseäni nyt lainkaan näl-iseksi.
Käynkin ehkä jo heti vuotee-
:n. _
r^Jaana, hän jisäsi äkkiä, kunitoinen
|jo oli menossa. —Ajattelinvsmua juuri
äsken. Haluaisin antaa sinulle tämän
muistoksi. Olenhan jo vanha ja kukapa
tietää m Hoin kenenkin lähdön hetki
on käsissä. Olet ollut aina niin hyvä
ja herttainen minua raukkaa kohtaan.
Ja minusta olisi mieluista ajatella, että
sitten, kun minua ei enää ole, sitä kat- /
sellessasi mu"staisit joskus ystävyydellä
minuakin.
— Kauniin mosaiikkineulasiko antaisit
minulle> rakas täti-Flora? huudahti
Jaana hämmästyneenä, tietäen Varsin
hyvin, ku"nka kallisarvoinen ja rakas
tuo vanha muisto hänelle oli. —. Hen-
Vaivoin lön sai puhtaan, lumivalkoisin
ja vanhanaikaisin pitsein korstellun
yöpaidan pujotelluksi ylleen.
Mutta vuoteeseen päästyään ei Florat-
neiti saanutkaan vielä heti unta. A i van
uusin silmin hän katseli^ nyt tuttua
Imonettaan/jonka tummat esmeetva^
lea ja hämyinen kesäyö teki niin epäto-delliseksL
ja epäselväksi.
Juuri silloin hän tunsi tuon kipeää tekevän
ja äfciH-sen kouristuksen sydä--
messään. Niin siihen oli koskenut tänään
päiväUäkinjSiUoin, kun \^lle;o^^^
ittiutanut niiö jiilmat:^s^
vätkö raskaat pilvet äkkiä kesäyön pit
vettömäh taivaan, vai niiksi; huoneessa
hänen ympärillään t^^^
dön pimeää? Raskas lipihäkymätön
j ä hairoaa sumu tuntui htaasti laskeutuvan
hänen vastustamattomasti puoliväliin
siilkeutuvien silm-ensä eteen.
Vain epäselvästi saattoi Flora-neiti
enää eroittaa huoneesta käytävään vievän
oven, joka hitaasti hänen katsoessaan
tuntui aukenevan. Jaanako sieltä
palasi illallisen syötyään hänen luokseen?
Mutta miksi hän olikaan näin
myöhään illalla vielä muuttanut pukua?
Tulijallahan oli jotak*n kokonaan valkoista
yllään . . .
Mutta ei!; Sehän ei oRutkaan Jaana.
Yhä lähemmäksi vuodettaan näki
Flora-neiti yöllisen, oudon vieraan tulevan,
läheni hitaasti liukuen, askelten
lainkaan k u u l o i m t t a r i i ^^
ej Ia>kaan nyt peloittamit. Päinvastoin,
hurja ja odottava aavistus syttyi
hänen hitaasti sammuviin aivoihinsa.
— Rakkaani, Flora, hän oli kuulevi-naan
tutuii ja niin rakkaan' äänen sanovan.
Kuin henkäys tuVvat nuo sanat
jostakin- hänen luokseen ja hän pikemminkin
vain vastasi kuin kuuli ne.
—^ Pääsin sinua noutamaan, vihdoinkin.
Oletko nyt valmisy^ Flora . . .täältä . . .
.Jähtemään?'..;
^ Öii olen . . . olen, seJitt^ät^ luker
mättontat äänetvkuulumatiominä^ Flora-ni^
idin onnesta aivan pakahtumaisillaan^^^^
Olevassa sydämessä, — Niiri kauan olen
odottanut sinua jö turhaan . . .
Vaivalloisesti häh kohottautui vuoteessaan
puoliksi istumaan.
— Anders! hän oli huutavinaan ääneensä,
vaikka sanaakaan ei kuulunut
hänen äkkiä aivan verettömiksi käyneiltä
huuliltaan, ja ojensi 'riemuisesti
molemmat kätensä luuloteltua näkyä
kohti. '
— Tietysti minä . . . tulen". . .
Hiljaa voihkaisten hän vaipui takaisin
tyynylleen, kädet valahtivat rentoina
sivuille ja riemusta loistavat silmät
sammuivat hiljaa . . , '
(Jatkuu)
M U N ^ O T A
Britanniassa ovat perheenemännät ja
kauppahairnto olleet sotajalalla keskenään
kananmunien tuoreuden takaamis-kysymyksessä.
Viime kesänä munakaupasta huoleli-tK^
a hallinto ryhtyi leimaamaan leijona*
merkillä munia Ja merkin piti taata, et«
tä munat ovat tuoreita. Emäniiät ovat
kuitenkin esittäneet väitteen, ettei Iei«
jonamerkki millään muotoa takaa mu«
nien tuoreutta.
Emännät sanovat, että hallinnon tuli
painaa muniin päivämäärä niilloin'ne
on tarkastettu ja tuoreiksi havaittu, sillä
le:jonamerkki saattaa olla kuinka
vanha tahansa.
Hallinto taas sanoo, että oikean paikkamäärän
saamiseksi muniin pitäisi leimaa
jien olla suoranaisessa yhteydessä
kanojen kanssa. Se on veruke, sillä
esim. USA:ssa munat merkitään päivämäärällä,
ekä siinä tarvita yhteistoimintaa
kanojen taholta.v
Miksi kauppiaaat saavat myydä vanhoja
lei jonamerkillä leimattuja munia johtunee
pääasiassa siitä, että hallinto suhtautuu
munakauppaan välinpitämättö-
;mästi, eikä halua sijoittaa varoja mu^
nien tuoreuden-takaamiseen.
Mutta taistelu tulee jatkumaan, sillä
emännät eivät anna periksi.
JOULU- JA UUDEN VJUODEN TERVEHDYKSEN NE
JOKA ILMESTYY JOULUKUUN 14 PÄIVÄNÄ
LIEKIN joulu- ja uuden vuoden numeron palstoilla voitte toivottaa HAUSKAA JOU^-
LUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA ystävillenne täällä Canädassa, Suomessa ja
Yhdysvalloissa, sillä Liekki leviää kaikkiin edellamainittuihin maihin. Yksityisten hen-kilötervehdysten
hinnat vaihtelevat 25 sentistä $1.00 asti ja erikoiskehyksessä $2.00, johon
nimen ja osoitteen lisäksi laitetaan "Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta'-
. otsake.
TERVEHDYKSET TULEE LÄHETTÄÄ LIEKIN KONTTORIIN VIIMEISTÄÄN JOULUKUUN
1 PÄIVÄÄN MENNESSÄ.
KERJIÄJAN NIMI
PAIKKAEUNTA .
Liosik\"nimeniä
nyt musta pi-
:. Hetkiseksi
riltään, hänen
ojensa Ä^iku-listuneet
kas-oksuvat,
tuu-letäjät
hänen
kuullut kos-kohipaai
eikä
^ää ja kirkas-n
juosseensa
ihaile ja lä-soessaan
oli
laan omässi
m. .:
inaan puoll-ninki
yllääh
)eilistä,-kal-
'ompelijätö-puhellen
ja
ällä jotakin
taen häneii
lan kumean
saan, jonka
litse ajavan
ivat
noisitko luopua siitä niinun tähteni.
Mut niin kummallisesti tänään.
— Päinvastoin, sanoi vanha neiti
hieman katkerasti naurahtaen. — Olen
ehkä puhunut teidän kaikkien :raieles-
|änne tähän asti hieman naurettavan "
kummallisesti. Mutta nyt eLmäni eh-tooksi
on Luoja armossaan lahjoittanut '
* takaisin hetkiseksi, himmenty- -
'»«^.Järkeni valon. '":V-'-"/:' •
%^eviii käsin kiinnitti hän rinta- - '
neulan Jaanan.puseroon. — Teet mi-
""«^ vain suuren ilon vasaanottaessasi
pienen lahjani, sinä kultainen laps, hän. -
^01- - Mutta mene nyt. Sinua odo-"
^taan JO varmastikin. Voithan. sanoa, .
tunnen itseni tänä iltan^ hieman
väsyneeksi, jos haluat. ,
h i t ^ ' " "^^"tyä risuutui Flora-neiti ; '
lc,Z! ;,. ^ ^ ' ^ todellakin niin
'^^^s.sii, aivankuin raskaat ia nä- ^
^attomät painot olisivat riippuneet
^-istT";" ^""^n^a^isen jäykiltä tuntu- '
^Kajaloistaan ja aivan verettömiltä
laihojen sormiensa päistä. "
"Qtu^ aivan vaikealta Uikutella jäse-t
ä m ä n ^ ' ^ * ' ' kaikki johtui väin "
itseä^^J^f^yt^ksestä, hän rauhoitteli -
vaikutus v-^"^ lamaannuttava vasta- .
aanh^ri- rauhallisesti nukuttu^ -
van e^i^u]^"^'> varmastikm a>
KIRJO IT TA K A A N IM E N If E H Y V IM SELVÄSTI
••• NIMI
— • • ' - •
1
1 . **
. : : - ' • .. •••••• •[
- f
j •
•
-
' J ,
mm
W
1 »-. •'1
I
Mm
Kr,
il'
i
i li i I
Lauantaina* marraskuun- 2 pafiraiiau*l!f57 Siru S
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 2, 1957 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1957-11-02 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki571102 |
Description
| Title | 1957-11-02-05 |
| OCR text | öitten kuuliii kiireisten Istua liidi, kku-. paikalta. ^,Teki . .kuinka . .. hämmästyneenä, ian ja epätpivoj.: saani Myöskin rllättyheehä tullein tässä oUmin ennen. avuton Ja odot- )iltaan oli kdko-ina ja vakavina ta ja järkyfyk. iiiieet silmänsä Ne olivat omi-i) vaivöiii pidä-kyi selvästi^et-seisoiiiit siliälla Itkenyt. Flöra-laii omituinen, ivan herttainen iloisuodeÄn' n ollut nähri^ kaan. l Jaana ja Elivät jo hitaasti Vallen äskeiset it sanat olivat r'kaan. Kuin ivat salamania-' raan hänen sy-ja julmina ontuneet häneb aansa. Tämä tys kuin sekin, lottamattoman ?sta kuplemas- \ ankara isku istamatta kes-stä kesäaamua en aivan toi- 1, vuosien ta- , U ö j e n töminää oven ulkppuo-n ra huu^i kaksi kimeää jajnno- .^Venääntä kilpaa, "Sinä ^ t k i r . b nkbmaisella postileimalla lei- Kain viikko sen jälkeen tnuistiFlo-v: nvt saaneensa toisen k rjeen. oU idältä satamakaupungista, ja. hel-^ Ivaroen tämä ilmoitti siinä Aiiders Llmanin hukkumisonnettomuudesta. - [ja «iitä kaikesta oli kulunut jo lähes iliäk(mmentä vuotta! iN" inhan tuo lera^'punatukkainen ja pisamakasvoi-renkipoika oli h^neUe äsken huuta- Rakkaat lapset, hän sanoi äkkiä Lkonaan muuttuneella äänellä, kaanien jälleen Jaanan ja Elmerift puoleen. Mikä vanha hupsu minä olenkaan ol- [it .\vt muistan jälleen kaiken. Mutta sinä iltana odotettiin Flora- [eitiä turhaan illalliselle. Kun Jaana levottomana meni tämän tuoneeseen katsomaan, löysi hän vanan neidin seisomassa liikkumattomana amäri vanhan ja korkean pe Iin _^edessä/ lonka edessä hän oli kerran ntiörena jä Innellisena: neitonakin ollessaan^^koetellut kaunista morsiusleninkiään ylleen. - Kas, Jaana, hän sanoi hitaasti, bäntyen ovesta juuri s'säänästuvan, iiuoren naisen puoleen. —Katselin juuri asvojani. Kuinka kovasti ryppyiseksi tie ovatkaan käyneet. Ihme; etten ole btä aikaisemmin tullut huomanneeksi. — Flora-täti, sanoi Jaana kutsuen. Illallnen odottaa ruokasalissa. Toi-et ovat jo pöydässä. — Todellakin, äänsi Flora-neiti häm-lästyneeriä. — Onko nyt jo niin kovin lyöhäinen? Mutta mene sinä vain lap- En tunne itseäni nyt lainkaan näl-iseksi. Käynkin ehkä jo heti vuotee- :n. _ r^Jaana, hän jisäsi äkkiä, kunitoinen |jo oli menossa. —Ajattelinvsmua juuri äsken. Haluaisin antaa sinulle tämän muistoksi. Olenhan jo vanha ja kukapa tietää m Hoin kenenkin lähdön hetki on käsissä. Olet ollut aina niin hyvä ja herttainen minua raukkaa kohtaan. Ja minusta olisi mieluista ajatella, että sitten, kun minua ei enää ole, sitä kat- / sellessasi mu"staisit joskus ystävyydellä minuakin. — Kauniin mosaiikkineulasiko antaisit minulle> rakas täti-Flora? huudahti Jaana hämmästyneenä, tietäen Varsin hyvin, ku"nka kallisarvoinen ja rakas tuo vanha muisto hänelle oli. —. Hen- Vaivoin lön sai puhtaan, lumivalkoisin ja vanhanaikaisin pitsein korstellun yöpaidan pujotelluksi ylleen. Mutta vuoteeseen päästyään ei Florat- neiti saanutkaan vielä heti unta. A i van uusin silmin hän katseli^ nyt tuttua Imonettaan/jonka tummat esmeetva^ lea ja hämyinen kesäyö teki niin epäto-delliseksL ja epäselväksi. Juuri silloin hän tunsi tuon kipeää tekevän ja äfciH-sen kouristuksen sydä-- messään. Niin siihen oli koskenut tänään päiväUäkinjSiUoin, kun \^lle;o^^^ ittiutanut niiö jiilmat:^s^ vätkö raskaat pilvet äkkiä kesäyön pit vettömäh taivaan, vai niiksi; huoneessa hänen ympärillään t^^^ dön pimeää? Raskas lipihäkymätön j ä hairoaa sumu tuntui htaasti laskeutuvan hänen vastustamattomasti puoliväliin siilkeutuvien silm-ensä eteen. Vain epäselvästi saattoi Flora-neiti enää eroittaa huoneesta käytävään vievän oven, joka hitaasti hänen katsoessaan tuntui aukenevan. Jaanako sieltä palasi illallisen syötyään hänen luokseen? Mutta miksi hän olikaan näin myöhään illalla vielä muuttanut pukua? Tulijallahan oli jotak*n kokonaan valkoista yllään . . . Mutta ei!; Sehän ei oRutkaan Jaana. Yhä lähemmäksi vuodettaan näki Flora-neiti yöllisen, oudon vieraan tulevan, läheni hitaasti liukuen, askelten lainkaan k u u l o i m t t a r i i ^^ ej Ia>kaan nyt peloittamit. Päinvastoin, hurja ja odottava aavistus syttyi hänen hitaasti sammuviin aivoihinsa. — Rakkaani, Flora, hän oli kuulevi-naan tutuii ja niin rakkaan' äänen sanovan. Kuin henkäys tuVvat nuo sanat jostakin- hänen luokseen ja hän pikemminkin vain vastasi kuin kuuli ne. —^ Pääsin sinua noutamaan, vihdoinkin. Oletko nyt valmisy^ Flora . . .täältä . . . .Jähtemään?'..; ^ Öii olen . . . olen, seJitt^ät^ luker mättontat äänetvkuulumatiominä^ Flora-ni^ idin onnesta aivan pakahtumaisillaan^^^^ Olevassa sydämessä, — Niiri kauan olen odottanut sinua jö turhaan . . . Vaivalloisesti häh kohottautui vuoteessaan puoliksi istumaan. — Anders! hän oli huutavinaan ääneensä, vaikka sanaakaan ei kuulunut hänen äkkiä aivan verettömiksi käyneiltä huuliltaan, ja ojensi 'riemuisesti molemmat kätensä luuloteltua näkyä kohti. ' — Tietysti minä . . . tulen". . . Hiljaa voihkaisten hän vaipui takaisin tyynylleen, kädet valahtivat rentoina sivuille ja riemusta loistavat silmät sammuivat hiljaa . . , ' (Jatkuu) M U N ^ O T A Britanniassa ovat perheenemännät ja kauppahairnto olleet sotajalalla keskenään kananmunien tuoreuden takaamis-kysymyksessä. Viime kesänä munakaupasta huoleli-tK^ a hallinto ryhtyi leimaamaan leijona* merkillä munia Ja merkin piti taata, et« tä munat ovat tuoreita. Emäniiät ovat kuitenkin esittäneet väitteen, ettei Iei« jonamerkki millään muotoa takaa mu« nien tuoreutta. Emännät sanovat, että hallinnon tuli painaa muniin päivämäärä niilloin'ne on tarkastettu ja tuoreiksi havaittu, sillä le:jonamerkki saattaa olla kuinka vanha tahansa. Hallinto taas sanoo, että oikean paikkamäärän saamiseksi muniin pitäisi leimaa jien olla suoranaisessa yhteydessä kanojen kanssa. Se on veruke, sillä esim. USA:ssa munat merkitään päivämäärällä, ekä siinä tarvita yhteistoimintaa kanojen taholta.v Miksi kauppiaaat saavat myydä vanhoja lei jonamerkillä leimattuja munia johtunee pääasiassa siitä, että hallinto suhtautuu munakauppaan välinpitämättö- ;mästi, eikä halua sijoittaa varoja mu^ nien tuoreuden-takaamiseen. Mutta taistelu tulee jatkumaan, sillä emännät eivät anna periksi. JOULU- JA UUDEN VJUODEN TERVEHDYKSEN NE JOKA ILMESTYY JOULUKUUN 14 PÄIVÄNÄ LIEKIN joulu- ja uuden vuoden numeron palstoilla voitte toivottaa HAUSKAA JOU^- LUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA ystävillenne täällä Canädassa, Suomessa ja Yhdysvalloissa, sillä Liekki leviää kaikkiin edellamainittuihin maihin. Yksityisten hen-kilötervehdysten hinnat vaihtelevat 25 sentistä $1.00 asti ja erikoiskehyksessä $2.00, johon nimen ja osoitteen lisäksi laitetaan "Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta'- . otsake. TERVEHDYKSET TULEE LÄHETTÄÄ LIEKIN KONTTORIIN VIIMEISTÄÄN JOULUKUUN 1 PÄIVÄÄN MENNESSÄ. KERJIÄJAN NIMI PAIKKAEUNTA . Liosik\"nimeniä nyt musta pi- :. Hetkiseksi riltään, hänen ojensa Ä^iku-listuneet kas-oksuvat, tuu-letäjät hänen kuullut kos-kohipaai eikä ^ää ja kirkas-n juosseensa ihaile ja lä-soessaan oli laan omässi m. .: inaan puoll-ninki yllääh )eilistä,-kal- 'ompelijätö-puhellen ja ällä jotakin taen häneii lan kumean saan, jonka litse ajavan ivat noisitko luopua siitä niinun tähteni. Mut niin kummallisesti tänään. — Päinvastoin, sanoi vanha neiti hieman katkerasti naurahtaen. — Olen ehkä puhunut teidän kaikkien :raieles- |änne tähän asti hieman naurettavan " kummallisesti. Mutta nyt eLmäni eh-tooksi on Luoja armossaan lahjoittanut ' * takaisin hetkiseksi, himmenty- - '»«^.Järkeni valon. '":V-'-"/:' • %^eviii käsin kiinnitti hän rinta- - ' neulan Jaanan.puseroon. — Teet mi- ""«^ vain suuren ilon vasaanottaessasi pienen lahjani, sinä kultainen laps, hän. - ^01- - Mutta mene nyt. Sinua odo-" ^taan JO varmastikin. Voithan. sanoa, . tunnen itseni tänä iltan^ hieman väsyneeksi, jos haluat. , h i t ^ ' " "^^"tyä risuutui Flora-neiti ; ' lc,Z! ;,. ^ ^ ' ^ todellakin niin '^^^s.sii, aivankuin raskaat ia nä- ^ ^attomät painot olisivat riippuneet ^-istT";" ^""^n^a^isen jäykiltä tuntu- ' ^Kajaloistaan ja aivan verettömiltä laihojen sormiensa päistä. " "Qtu^ aivan vaikealta Uikutella jäse-t ä m ä n ^ ' ^ * ' ' kaikki johtui väin " itseä^^J^f^yt^ksestä, hän rauhoitteli - vaikutus v-^"^ lamaannuttava vasta- . aanh^ri- rauhallisesti nukuttu^ - van e^i^u]^"^'> varmastikm a> KIRJO IT TA K A A N IM E N If E H Y V IM SELVÄSTI ••• NIMI — • • ' - • 1 1 . ** . : : - ' • .. •••••• •[ - f j • • - ' J , mm W 1 »-. •'1 I Mm Kr, il' i i li i I Lauantaina* marraskuun- 2 pafiraiiau*l!f57 Siru S |
Tags
Comments
Post a Comment for 1957-11-02-05
