Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 2, 1957

              YTTÄ
ravintoa:,
peimmin. Xjg.
virkistää, lis^
asiassa: ämji
kemiallisiin
ikoQsi elirji
aine ja
rin lääketie]
5itä annetaan
ihdasta rj^päle.
puuterisokerin
rnaitoon, ve.
tätä rypäle^
Sen lisäksi:
välttäinättö.;
kuten alumii.;
. joiden mer-esimerkikä
ruoka-aineip:
utta/ei Ollea.
'ja, valkuais-iessa'
määrin
iksieii hoita-öiuideri
hoito.
in, joita ovat
inät; yms, ja'
" ,*vihännek
[littuun ryh-äväksi
laak­aan.
'••
raan verran-riitaan
tuim-minerajili-
Se on myös
: ole väittä-
)nia vitaniii-nit
paranta-n
keripukki,
imineja kuin
rä hunajassa
jätetty kuk­ittu,
että jos
pois, poistu-stä,
siirapin i
hunajatip-:
rjrpälesokeri-'
psasetovat i
kristallisoi-,,,
todettu,, että
ta mehiläis-y.
vanhoista
In nuorista,
ätty. Huna--
[a, jossa sitä
iyistyy, no-,
Iäskeutu¥af
ssaksi. Kyl-hyviri
hi*
1.. .
ilytetään öi­set
kreikka­ni,
kuollei-
' he säilyt­än,
tuoreu-vä
ominai-n
mukaan
taas sano­ja
fermen-rat,
ettähu-
»lisi haetta-ustava
omi-
3300 vuott2
an säilynyt,
tien tuoksu-todenneet,
1 homehdu
)öasteita «
3dettu,että
ydraatteja,
ävän solun
vät HoBje-
1 kuolevat
tibiootlisia
JARNO PENNANEN:
i Kaum kiistelty kysymys. Kaleva­lan
Pohjolan paikasta on vihdoinkin
saanut ratkaisunsa. Se on löydetty
kaukaa etelästä — Krimin jylhiltä .
vmirauuoUta, Aivan Krimin etelä-ratmn
ulommaisilla niemekkeillä St-mdzin
postikorteistakin kuuluisan
• Kaunotarkallion ^HoiseUa" puolen ja
Munkin Jätteiden ja Kissavuoren vä­listen
kallioiden mereen syöksyvillä
seinämillä taottaa nyt Louhi Pokjo-
• lan miehillä Sampoa. Rauta hehkuu
punaisena, liekit ja savupilvet huh
vtahtavat kallion koloista ja vuoren
' semdmi-stä, peittäen toviksi aseistetut
varfijat, välkkyvät ja väikkyvät Sam­poa
takovien puotialastomien orjien
hiestä ja noesta kiiltävillä MhaksiUä.
' Orjat huutavat joka iskulla^ "Sam­po!",
silmäpuoli velho kirkuu vielä
\ nopeammassa tahdissa "S^nkpg, Sam­po,
Sampo..."
Louhi sinisessä vaipassaan^ mustassa
halatissansa kiertyy kuin k«tfca kallion
ulkonemalla ja katsoo vaitonaisena
miestensä työtä. Mutta kalliopplkua
juoksee Vhyt tanakka mies sininen lip-
'palakki päässään, sadetakki päällään jav
takoo ruskealla kepillä alasinta ja Huu­taa,
Sampo, Sampo. Hän on Satujen
Sammon ohjaaja Alexandr Ptushko.
Tahti ei vielä tyydytä häntä ..
Täällä filmataan todella "Satujen
Sampoa, Kalevalan ja kansantarujen
pohjalta" niinkuin käsikirjoituksessa sa­notaan.
Kalevalaiset maisemat, Ainikin,
Ilmarin sisaren ja Lemminltäisen rakas­tuminen,
kaikki se on löydetty Heino­lan
Ruotsalaiselta, Kalkkisilta ja Kuu­samosta,
mutta Kuusamosta 4000 kilo-metriä
etelään, Krimiltä, Jaltan jmtipä-riltä
on löydetty vasta oikea Pohjola.
Satakahdeksan päivää täällä lokakuun
viidennestä alkaen filmataan, Simeizis-sä
takovat turhaan Pohjolan miehet
Sampoa jo, Artekissa suuressa kallio-rotkossa
tulee Ilmarinen sitä takomaan,
täällä ryöstetään Sampo täällä suljetaan
aurinko Pohjolan Kivimäkeen ja va­pautetaan
jälleen. Kuudelle seitsemälle
paikalle Jaltan ympärillä rakennetaan
vuorille lavastuksia.
KUHN TAIKAA
Kun saan Mishoriin, rauhalliseen sa­natoriooni,
sanan, että venäläis-^uoma-lainen
filmausryhmä on jossain Jaltan
lähistöllä filmaamassa "Satujen Sam-
Poa", minä hetkeksi tyrmistyn. Puoli*
aineita, jotka estävät homehtumi­nen
ja hävittävät bakteereja.
Miten hunaja sitten olisi säily­tettävä?
Vaikka se onkin hyvin
saUyvää, on todettu, 6ttä sillä on
taipumus imeä itseensä.vettä, mis-tä
johtuen se voi helposti hapan-
JJJa. On todettu, että hunaja alkaa
hapantua jo yli 11—19 asteen läm­mössä.
Lämpötila ei siis saisi ko-
^ota yli 5_io asteen. Happanemi-
^en aiheuttavat hunajassaolevat
f^vasienet. Hunaja on myös herk­eä
hajuille, jonka vuoksi sitä on
^ s ä i l y t t ä ä lasi-'tai posliinias-toista
viikkoa olen ollut täällä ja aisti- Merestä nousee ranta kymmenestä puo-nut
yhtä hyvin sanatorioni persialais- leen sataan metriin, osin-pystysuorina ,
ten minareettien juurilla kuin vuorten kallioina ja jyrkkänä kuruna. Juuri tä-_^
rinteitä huippujen ja lakkaamatta ja män kiirun vähän loivenimassa yläpääs-kaikkialla
väikkyvän Mustanmeren vä- sä tapahtuu filmaus. Maan puolelle
Iissä koukertavilla autoteillä tämän ylenevät vuoret alussa vähän loivem-maan
ja pohjoisen maiseman eron. Se m|n, sitten yhä jyrkentyen. Huippujen
ei ole ainoastaan sypressien suoriksi yli lipuvat pilvien liinat tai pysähtyvät
ojentuneissa rivistöissä, ei vain palmuis- hattarat niitä varejelemaan tai valuu
sa ja paksut vaaleanvihreät lehtensä
clivian tavoin aukirevähdyttävissä yuc-ca-
kasveissa, ei vain vuorille kiipeävis-siä
viinitarhoissa, se on ilmassa, meren
ja vuorten lakkaamattomassa läsänolos-sa.
Mutta musta Zim kiitää jo kuono
Smeiiziä kohti. Jaltan kaupunginneu-raskas
sadepilvi kurkistamaan etelää.
Filmaajien äänitys- ja voima-autot
surisevat maantiellä lähettäen kiemur^
televat kaapelinsa alas kuruun. Maan­tiellä
kasvaa katsojien parvi. Se työn­tyy
rq>'kkiöityneiden kallioiden täyttä­mää
notkelmaa yhä lähemmäksi aivan
vpstosla olemme saaneettietää, että jos- dokuvatyön lukemattomien teknillisten
sam Simeizissä ly^hmä on. Kaupunki ei työntekijöiden jalkoih'n. Miltei "Kau-ole
suuri; päätämme ajaa keskustaan ja nottaren" kaltaiselle pienemmälle kal-kysyä
miliisiltä. * Kaupungm puistossa jioUe, josta aukeaa parhain näköala fil-komeilee
suuri nwniv^en mainostau- maukseen on kiivennyt lasten joukko,
lu, matkailua, nähtävyyksiä ja, jotain Suomalaiset äidit kalpemsrvat nähdes-kiiltävää
sen lähellä, hataria pitelevä sään kymmenien pienokafsten istuvan
mies...? Se on rautapukuinenl Sieltä kyykkj^sillään muutaman neliömetrin
löytyy, todella epätodellinen oliöj kypä- levyisellä luisulla kalliolla, josta on vain
rä päässään ja sen alta auringon ja sa- is metrisi suoraa pudotusta rannan ki­vun
polttaville kasvoille ryöpsähtävä
puolipitkä tukka, rautahaarniska yllään.
Me sananmukaisesti raahaai^me hänet
autoomme, eikä lopputie aiheuta meille
enää huolia.
Zim pysähtyy. Filmausryhmä näkyy
kallioitten välissä. Viimeinen sihnäys,
meri ja taivas säkenöivät. Kaunotarkal-
Ifo ja vuoren jyrkänteet kohoavat suo­raan
vedestä — tämähän on Krim. *Eu-roopanpuoleisen
Venäjän äärinmiäinen
etelä, Simeiz... Etenemme hieman vai­valloisesti
vuoripolkua alas. — Kun
kolme tuntia myöhemmin kapiian sa­maa
polkua if\Qs katson taakseni kuin
iskun saaneena. Meri ja taivas... sa­ma
Krim, mutta minä olen ollut jos­sain
muualla, Pohjolassa, Louhen luo­lassa,
Sanipoa takomassa. Elokuvataide
virykelmiin.
Jalansijaa saa hakea joka^askeleella.
Kenttätuolien tarjoaminen tuntuu pi­lanteolta.
Kivet ovat sittenkin turvalli­sempia.
Kameraa on tuettava joka siir­rolla,
näyttelijöille, olivat he sitten var­tijoita
kallionseinämillä tai (Sammon ta­kojia
lampaannahkatailjoissaan, on va­rustettava
jalansijoja, ja sittenkin ih­mettelee,
miten he ovat päässeet tuon­ne
tai miten he pääsevät pois. Apulaiset
heittelevät puita ja kemiallisia poltto­aineita
nuotioihin, tyttöset käyvät öl-lAfkakuun
11 pnä vihittiin
yksi Diottnen viitosista, An­nette,
avioliittoon motttrea-lilaisen
ylioppilaan German
AUmdin kanssa, Oliva Di­anne
ja hänen vaimonsa ei­vät
voineet saapua häihin,
koska he juuri sairastivat
injluertssaa.
see.'Toinen tenava^ kiipeää takjamuksil-
. laan alas kalliota, nuorukainen ja van­ha
mies näyttävätkäy ttävän samaa. kei-
Kaiken tämän keskellä on yksi mies,
. joka el näe kirkasta taivasta eikä mer­ta,
ei yleisöä, ei lukemattomia apulai­sia,
hän näkee vain luolan, aseistetut
vartijat, orjasepät, silmäpuolen velhon
ja itse Louhen. Hänen tahtonsa kuper-taa
nämä kallioseinät kokoon luolaksi,
jossa Sampoa taotaan, tässä luolassa
hänen silmänsä näkee~ kaiken. Tuonne
lisää liekkiä, tuolla paistaa "raudasta"
^sähkölamppu, tuolla jättiläismäisen
kahleketjun rengas kiiltää Ii'aksi; tuol­la
ei vartijan asento ole oikea, täällä
liikkeessä ei ole rytmiä. Hän huomaut­taa,
käskee, näyttelee, korjaa ,kiittää.
^. . ' „ . / . , Kahtena päivänä odotan haastattelua,
jyamassa sepp.en_ selkiä pa&e.U puha- ^ välillä puristamassa kättä-ni.
Tuhansia detaljeja, hän huomaut­taa!
Mutta m*nä näen tämän loistavan
,ja valpaan mielikuvituksen, tämän rau­taisen
tahdon, tämän läpi tunkevan ys-letaan
liekkeihin, valonheittäjiä asetel­laan,
punaisella palstikUa verhottua ja
alleen sähkölamppua kätkevää "rautaa"
hehkutetaan. Järjestäjät huutavat suo­raan
ja megafoneilla, käskyt toistuvat,
käyttää maantiedettä kuin kuvanveis- huutoja yleisölle: "Hiljaa, toverit, hil-
. . . . . X — „ •„ . . . . .. täjä marmomia. Autotien toisella puo­len
vartioi Kissa-vuori.
MITEN SAMPOA TAOTA.AN
Mikä näyttämö! Vain korkean "Kau­nottaren"
jyrkästi mereen putoavat si­vut
— ja sitten aava meri ja taivas.
tavallisen käskyn. Aleksandr Ptushko
"Kivisen kukan" ja muitten suurten sa­tuelokuvien
luoja ohjaa "Satujen Sam­poa".
Ohjaa on vaatimaton sana taitei-jaa!"
iLiian lähelle tunkeutuvien t^/ön-telyä
takaisin, yleisön vilkkaat naurun­purskahdukset,
kehoitus- tai pilkkahuu- * "^"f f
dot. Joku kuusivuotias tenava nousee !»Jasta sillom kun hän on työssään,
luisulla kalliolla kädet taskussa seiso­maan,
takanani katseleva nainen oihkal-
Kaksi sankaria, jotka esiintyvät J. F. Cooperin klassillisesta kerto­muksesta
**Viimeinen mohikaani" valmistetussa elokuvassa. Tämä
filmi tullaan tulevan talven aikana esittämään CBC:n television
välityksellä. John Hart esittää Hawkeyetä, voimakasta ja vthooU
lista rajamaiden ntiestä. Lon Chaney, hyvin tunnettu elokuvofu^t-telijä,
esiintyy puolestaan Chingachgookina^ ensiksimainitun kUi-earUtoverina.
SIPERIAN LOUHI
Kuvaus etenee hitaasti. Kolmantena
päivänä saadaan kolmais kuva. Jokai­nen
kuva otetaan neljä kertaa, normaa-likankaalle,
laajakankaalle, venäläisenä
ja suomalaisena versiona. Jälkimmäinen
tarkoittaa sitä, että näyttelijät lausuvat
repUikkinsä myös suomeksi, jotta suun
likkeet tulisivat oikeiksi, vaikka suo-malainen/
äänitys • tapahtuu tietenkin
Helsingissä. Näyttelijöiltä vaaditaan us­komatonta
kärsivällisyyttä. Tuntikausia
he saavat seisoa epämukavissa ja epä­varmoissa
asem'ssaän, milloin auringon
paahtaessa, milloin mereltä tulevan hyi­sen
viiman väristy ttäminä, oikeassa
Pohjolan tuulessa, milloin tukahdutta­vissa
savup/örteissä tai liekkien hamu­tessa
hei4än käs-ään.
Heillä on tämä kärsivällisyys. Anna
Aleksejevna Orotshkolla, joka Vahtan-govin
teatterin nuorena''tähtenä oli 20-
luvuUa mukana yhtä. hyvin teatterin
perustamisessa kuin sen voittokululla
Epi £uro<^pan, on tämä kärisivällisyys.
Joku nuori asemies saattaa kuvauksen
Lauantaina* marraskuua 2 pilaani. 1957 Sivu 3
'.I,