Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 28, 1957

              AKU PÄIVIÖ: KolUMssä pirm Ystävä
^paukutteli, '
i syksyn voimar I
voita. ; v^^,
tä pohjatuuli
ittelee, -
ipiitä - n , I
m esitys^ se '•["'^^
i pari,i^ . . :-r.^. '(
kun.syleilyymä- |
illanvietto 1
, vaivat, •
ifilminkin he
saivatr' .
Off vaarillakin oma palatsinsa,
Unna. rauhanlinna verraton,
kunniakas talli,
jossa Jyjfty aikoinaan
vetojuhta uljas
vietti l.havia lepohetkiään,
puri kauraa, kuopi, hirnahteli.
Jykevät on seinät hirsin pyörein
eikä oveakaan tutäi heiluttele.
On ikkuna, on toinenkin
auringon kurkistella aamuin, illoin
ja vaarin silrhäellä ulkosaUe —•
järvelle ja yli sen,
rantamille, ylängöille,
varsinkin illoin,
auringon leikkiessä ruskoineen
lähtiessään lännenmatkaUeen,
Kalustoa, tietenkin —
on pöytä kotitekoinen,
samanlainen jakkara
ja kirjahylly, melkein tyhjä -
(tuhohalnen kalleudet vei).
Entä vielä — leposohva,
puolen tonnin painoinen.
Ja mikä tärkein — öljylamppu^
joka nunnan hartaudella-jakaa
himmeätä valoaan
pimeyden maailmaan.
l i
i on naisella, ac^j
L kun on vii
Palatsissaan vaari lepäilee,
mietiskelee, muistelee.
On .pitkä, taival takana.
Kasvot hymyyn käy. '
On si(M sellaistakin, ,"
tuolla kaukana —
lapsuuden tanterilla,
ituohuissa nuoruuden,
voiman^ miehuuden
jaelonleikin kirjavan.
Vaan pian kasvot synkistyy,
kiin esiin työntyy toista—
pJkä taival suruja,
taistelua, taakahkannantua,
melkein toivotonta toisinaan,
kun tefveyskin oli mdrtua
^ ja kaikki näytti siihen sammuvan.
Mutta meni mikä meni,
tuli mitä tuli, —
tervaskanto kestää! . . .
Taasen kasvot kirkastiiu. •
' On koittamassa uusi aika! •
Nopeasti,- väkevästi
käypi ihmiskunta sitä kohti.
Kansat kaikki, pienimmätkin,
.väriin, rotuun katsomatta
rynnistelee sortdjainsa alta
oman elämänsä ohjaksiin,
kotiensa, kontujensa kaitsijaksi.
Kannattäapa vielä elää kauari
ja kannattaisi laulaa kiitoshymni
viimevoittajäUe, vapaudelle,
mikä varma on,-
jos r— jos ei sitä ennen
pommit elämäämme tuhoa.
täällä vieraalla maal»!
1 reikäleivän keski&J
lamaan. Se^n tyh»]
;aa. , >
»an Liekin , lukijatl
Lä, johon ei sow km]
n, mutta Yuit"*'
ovat taistelleet iiakj
akka-nmitysta w j
•arvoisuuden puöllS'|
i jo pääsee äänestä*]
V I
niin, että kunmies]
naista tarvita, mut'
lla myös vaimoaK*j
ehe^vä Ja, saiiO0j;tt»|
arkkia tarvita, raat­etta
ilman vais^l
huudateta .toisdle-l
stajan silffläti;:;!|
iselle ön .kasteegsai
likallaan-: taiste&l
»Iestä. Samoin ®j
istella,rauhan puP-J
illa leikitteljäiy
i tänne pphjois
. Paikoittoin näj[t-|
lä kesänä olisi idJ-j
Niin on kesäiN
Klattttpytty, jmrukello ja trulli
.Nuo kolme kaverusta ne on mun tiä-tääkseni
justhin niiiikun kolme pathan-kurista
poijan juökälestä, jotka on aina
jonldrilaases pahanteos. Eikhän ne ook-kin
kaikki samaa maata kun maalarin
housut. Näinhä minä nyt puhunkin, ne
minoon tullut parahite tuntemha.
• Pienenä kersarepalheh akana jo kuu­lin
puhuttavan trullista ja kuinka ne
lentämällä kulooki. Mutten! tahtonu
saara sitä päähäni oikeen mahtumha,
kun min oi n sejlaarien kovapää, niin
kun ähee pr^ukas sanoa. Nj^ oon jo
vähän ruvennut sitä toreksi uskomha,
kun minöon Oriiin silmin nähny ja ker­ivin
kuulin-kuinka ne juorukellojen se­pittämät'
klotiitkiri sen vanhahmaan
l-frullin laUla lentää täältä Floridasta ai­na;
Michiganiin asthi.
Siiloon ennen mitä mä kakarflna ktiu-
Iin, ne trullit pistivät vaan nävettaluu-rän
haaraansa välhi ja siitä se vetovoi­ma
lähti. Ei siiloon sen suu!rempaa
Moottoria fciryittu. ^iinä menos kuu-hu
olhen aina kovempi vauhti, mitä
^empi lehemän haisua siinä luuras ol­ki.
En koskaan kuuUu lentikö ne nxuul-
^ kun sillä navettaluuralla, eikä ne
^hemmatkaan sitä varmhan tfenny.
^utta jotakin täyty olla siellä haarain
välhis, ennen kun ne ihnhan nousi. E i -
I kä ne Igntany kun yhden kerran vuores
ja^ se oli pääsiäisyö.
Ne kyllä sitte hävis pois kun minäkin
raavahaks tulin. Vissiin ne hävis sen
l^den, kun niillä sen aikaasillä ei oUu
jomota, vaan yksilöönä lenteKvät. Nyt
«»^ on taas vironnu-henkiin uurfestansa,
"»uttei ne enää lennä tniUi-nimeÖä. Se
onnyt juorujen (Klottu OY ja ne lentää
kertaa vuores. Syksyllä tänne
fiondhaan ja keväällä takaashin poh-
J ^ e . Eikä ne pistha Äavettaluutaan
2^^^^ >^lhiin, vaan niä:ajattelen ne
'«^anhamaan truffilt^penty^
^lUluudan kuvalla. Sitä eö mä tiera,
muista kuulhehr, keittikö ne van-
.^maan tfuIUt klottusoppaa, niin kun
»^anykyyset Nämä uiiret kuuluvat
«ittavänja syöttävän sellaastakin klot-
"^^^^PPaa, jotta pitää oikeen pyUistää.
Mutta sitä klottusoppaa ne näk5ryvät
antavan vaan mieskuntaasin. -Etupääs­sä
sitä saa maistaa sellaaset, jotka ei us­ko
kuinka suuri vaara meitä uhkaa siel­tä
auringon nousun puolelta; vaikka nii-ren
päähän on Sitä suuret viisaat herrat
nuijien kans päntänny. Mä ainakin
uskon, että ne yrittää tuota klottusop­paa
syöttämällä saara ne uskomhan ja
käymään^ kirkos kanssa. Sit ei kuulem-ha
tieä pirukaan, koska ne olis siellä
kä3my. Vissiin kai n"illä vanhanmaan
trulIeUIakin pU jonldnlaiset taikasanat
kun he sillä luuralla lenshi, ettei ne yk­sin
s'ihen navettaluuthan luothanna.
Niiren piti jotakin pomilaara ja tehdä
valäalfineu lupaus. Vihtähousu on vii­sas
: kanssa^ ei Stä niin vaan narrata.
Näillä floridan uuslla klotuulla on
se klottu soppa valamhiksi keitetty ja
keväällä sitä levittämhän lähtiessä pitää
niiren'ensiksi aukaatsta se trullilta pe­ritty
haisuJsäkki. Sitten kun se vihta-housu
tuntee sen vanahan kärjm nou-kassansa
ja tulee ympärille, pitää klot-tusopan
keittäjän kans lukia jonkinlaas-ta
seremoniaa, sillä lökähousun pök-syystä
se-lentovoima kumminkin löytyä
täytyy. Minä uskon, että niiren pitää
ulkomuistista lukia suunnilleen näin:
Lennä klottu liitehillä,
myrskyisillä ulapoilla,
. tyynilläkn.lahdelmilla.
Karikolta älä tunne,
kokoa vain juorut muUe.
Klottusoppaa en voi säästää,
valloilleen voin kaikki päästää.
Sulle piru laulelemme,
kurkotellen kaulojamme,
venytellen kurkkujamme,
et uskollinen oisit muDe,
' joka valan vannoin sulle:
Poi^ epäamerikkalaisuuden kitken
ja ilosta mä silloin itken.
Käännyn puolees mousk^ousu,
jos turhaan ei mee tämä touhu,
mä imeskelen ikeniäs,^
kalvpsias, kämmeniäSy
nuoleskellen huuliasi
lisää Jökää pöks3rihisi.
• il
Ihania ovat nämä ki$san päivät, jos
kohtakin on työhön lähdettävä, kun pi­täisi
äkisti rikastuä.*~Mutta sittenkin,
minkäs tässä on maukuessa. Missus
lähti reisulle, ekä^ole huolta pentuista-kaan,
kun niitäkään ei ole ilmestynyt.
Pitäisi vain saada kynnet kiinni tuohon .
mrs. Natuseen. Harmittaa niin v-etä-väst',
kun se kahdesti piti puolensa ja
karkasi. Olenhan minä tässä sentään
Kukkonen. Olisi ollut leuhkimista ka­verille,
että yksi taas kesytettiin.
Onhan tässä hieman pelkoa, että jos
se oma missukkä kuulee ja syyttää ties
vaikka uskottomuudesta.' Mutta aina­han
sitä voi keksäi'vaikkapa kääntää
asian ja sanoa, että on se tuo missus
Natunenkin, kun yritti minua lähennel­lä
, . . Kun kehtasikin, siliä olenhan ini-nä
itse Kukkonen;' Ole nyt koppava
hänelle. Nokkaani otiii minäkin . . .
että kehtaskin tuollainen natunen ja
minä olen Kukkonen.
^ Miau, väsyttää taivallas .Eihän
kukaan vain pääse juonestani kiinni,
nimittäisivät vielä vaikka juotuakaksi.
Mutta voishan asiaa tarpeen tullen,sot­kea
lisää. Se kun oh tuo alamaailma
niin typerää — niitä voi narrata.,
Mutta mikä tuo otus on? V i a u . , .
Keltaiset, leveät hampaat; lueman vi­hot
silmät ja musta tukka. Housut on
pitkät, mutta on hamekin . . . Onko­han
tuo ihm'nen? Viau . . O i k e i n mi­nun
luokseni tulee juttusille. .
. . .Kuules nyt Kukkonen! Kyllä si­nun
on parasta seurata minua, minä tie­dän
kaikki . . . Kyllähän se niin alen­tavaa
oli sinulle, joka olet Kukkonen,
ettei se mr, Natunen käpälöinyt sinua,
ni nkuin miehelle kuuluisi tehdä.Nau­roi
vain vasten naamaa, että onnistuit­ko
muka? Et kai sinä aivan huonom­pia
yrittäjiä ole? Pilkkanaan piti si­nut
Natunen. Eikö se harmita? Kun
on tullut arvostelluksi, isitä :missusta-kin
vähän purevasti. Mutta tee nyt ku­ten
neuvon . . . .
Silloin kun kirjoitit Killisille, ettei
sua saa kadehtia, piiloitin itsen' sen kir­jeen
sisälle — mahtia näet. Lepy nyt
Killisille. Jos isossa maailmassa nau-rettaisiirikin,
kun mies suuttuu ja lep­pyy
ja suuttuu, n'in ei täällä, tuo ala- ,
maailman, kun on kertakaikkiaan niin
typerää . . . Jos* minä vaikka heille us­kottelisin,
että minun missukseni on si­vistynyt,
käynyt musiikk'opiston, niin
ei tietenkään tulisi, kenenkään mieleen,
i
Et avannut oveasi silloin.
Perho haima
jäminä eroilin sinun etääntyvät silmäsi»
Kun ovi sitten avautui.
Joku toinen kopeloi lukkoa, * ^
joku toinen kyseli asiaani:
Olin laahautunut maailman halki
ja viimeisin jäntein
pitelin itseäni pystyssä.
Tarjosin taistelun nähdäksesi:
silmissä helo hatara
sydämessä täysi tuska.
ANJA WAMMELVlIO.
San Franciscoa
r y y i Ä t t y rutkasti
J^ken julkaistuissa tilastotiedois^,.
jotka koskevat väkijuomien käyttöä
SAissa, osoitetaan San Franciscossa a»
su van kaikkein janoisempien ihmisten.
Tlaston mukaan käytettiin siellä vuo­sittain
jokaista asukasta kohti 1^ litraa
spriitä, runsaasti viiniä ja olutta Jja
muita iloiseksi ti^eviä juomial ^
Suuri kala
Sä lökäpöksy kuonciaseni,
myös lökää on omissa housuissani,
siunaa lökä mun seurassani. i
Ystäviä ei muUa montaa,
vain kuin köyhän > tunkiolla sontaa,
KYYHKYLÄN TÄTI.
Mulikan luota Hepolanimista saatiin
kerran ennen iso ahven. Sen sai Ham-^
peri.
Sen ahvenen silmästä tuli kuusihen­kiselle
perheelle ke'tto ja kolme auraa
sä.rettiin sitä perattaessa. Suomi^t.^ siinä,
oli niin suuret, että kolme miestä ja he­vosta
piti sadetta yhden suomun alla^
että hän silloin myös pystyisi säveltä­mään.
Mutta kun olet Kukkonen, yritä^seu-rUstella
varakkaiden kanssa, ties "vaik­ka
perisit, kun mieliksi olet. Kun näet
köyhiä, sano olevasi miljöneeri. Se on
kunniaa, se. Jos vain seuraat minua^
niin pidän huolen että olet se, jolle kun­nian
kukko laulaa. Kyllä se vielä ka­dehtii
Nktunenkih, vaikka niin happa-mesti
sanoi, ettei sua kukaan kadehti,
eikä kannatakaan kadehtia . . . Niin,
suutele nyt minua, niin saat arvokkaan
nimen!
— Milla*sen?
Suuruudenhullu ja juoruämmäl;
..Silloin minä suutuin . . . j a kauhistus,
edessäni oli piru. Loikkasin, putosin
petiltä ja heräsin. Olin hiestä märkä­nä,
mutta ristn käteni kiitokseksi, et­ten
ollut kollikissa, en suuruudenhullu
enkä juoruämmä.
Oli sekin uni . . . mutta"yleisö sUo-r
koon sen anteeksi, kuten senkin, että
luonani vieraili piru.
ETAN.\.
RAHAA SUOMEEN
UUSI KORKEAMPI KURSSI
VOIMASSA NYT
Pienin sumiiia 5,000 Smk. $16.00
Jokainen seuraava 1,000 Smk. $3.20
Rahalähetyk$€t toimitetaan vastaanottajalle Ift—14 päivän
kuluttua. JokaiseUe lähettäjälle lähetetään vastaanottajan
tai Suomen-postikonttorin antama kuitti
VAPAUS tRAVELAGENC^^
fr
u
BOX 69 ONTARIO
Isi '•
i -fi
ii i
mi
i'
mi \
mm: ^
il'
_ t. ti £ t ' « • i K i s 1 : ^tiaiit&ib(a« 1957 Sivtt 7