Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 6, 1957

              muodostui rengas, jon!;a hän sitten pisti
bnteelleen roikkumaao.
Hän oli laiha j a paljas, aivan kuten
miehensäkin. Kun hän meitä tervehti,
niin hänen hameensa, joka ulottui nilk­koihin
asti, loisti aivan kuin tunnelin
seinätkin. Tassi hameessa vain oii
värisekoitukset aistikkaasti sommiteltu.
Sitä kivien paljoutta katsellessani
' huomautin, että taitaapa se olla raskas
vaatekappale.
— Raskaaltahan se kyllä näyttää,
mutta itse asiassa se ei paina yhtään
mitään, virkkoi- siihen Aino, samalla ko­hottaen
hametta niin, että helma nousi
polven korkeudelle. Siihen se sitten
jäikin, ikäänkuin ilmassa riippumaan.
Uni selitti meille, kuinka hän pitkä­aikaisten
kokeilujen avulla on onnistu­nut
saamaan esineet niin paino kuin
maanvetovoimastakin riippumattomik­si.
Ne pysyvät nyt sillä korkeudella
mihin ne asettaa, kuten se kiekkokin>
millä tänne tultiin. Ja siinähän se tosi­aan
olikin pari jalkaa yläpuolella lat­tian
tason.
Me Riston kanssa ihmeteltiin äijän
nerokkuutta. ,Kysyimme, josko hän on
milloinkaan tänne saapumisensa jäl­keen
liikkunut muualla maailmassa;
Tähän vastasi aina joskus tekevänsä
matkan maapallon ympäri, samoin kuin
vaimonsakin."
Siinä jutellessamme o]imme tulleet
ison kiekon luokse, tai paremminkin
näytti niinkuin siinä olisi ollut kaksi
suurta kattilankantta vastakkain.
-—Tässä on meidän kulkulauttamme,
jolla matkustamme, sanoi hän.
— Vaikkakin sinä olet saanut tämän
kiekkosi painovetovoimalaista riippu­mattomaksi,
niin en sittenkään voi ym­märtää,
miten saat tämän vehkeesi kul­kemaan,
huomautti nyt Risto.
""' — Sehän on yksinkertaista, tuumi
Ilm. —- Minulla on täällä sisällä pient
kone, joka käy 'netsis-kipinöillä", joita
oh tuolla vuoren juurella olevassa vesi­lammikossa.
Tämä kone pyörittää siel­lä
sisällä olevaa kelaa niin nopeasti, että
se vetää edessä olevan ilman koneen ta­kapuolelle
nopeammin kuin uusi ilma
ehtii tulla tilalle. Kiekko siirtyy täten
syntyneeseen tyhjiöön taakse' muodos­tuneen
kaksmkertaisen ilman paineen
pakotuksesta.
Hän selitti meille perinpohjin kiek­konsa
rakenteen, samoin kuvien oton
teknillisen puolen. Paljon siitä jäi
myöskin muistiimme. Kun tämä Liek­k
i e i kuitenkaan ole mikään teknillinen
julkaisu, niin en ryhdy ainakaan tällä
kerralla niitä lähemmin selvittelemään.
Risto halusi nähdä kuinka se kulkee
ja niin I lm käski hänen mennä siihen
sisälle, sulki sitten oven j a samassa he
olivat jo ilmassa.
Talon emäntä näytti minulle sillä a i ­kaa
kuvia, ottaen niitä useasta kohdas­ta.
Se kaikki tuntui minusta kovin i h ­meelliseltä.
Aika siinä kului nopeasti,
joten matkalaiset olivat takaisin, ennen-
.kuin osasin aavistaakaan.
Risto kertoi, että he näkivät luke­mattomien
kaupunkien valot ja hän oli
pahoillaan, kun ei ollut päivän aika, jot­ta
olisi voinut havaita miten nopeasti
maisemat vaihtuivat.
Seuraavan päivän iltapuolella Ilm
kytki meidän kopterimme kiekkoonsa ja
vei Riston koneineen sen tiiviin sumu-katon
läpi. Siitä sumusta läpi tultuaan
oli Risto saanut heti koneensa käyntiin
ja hän lähti ajamaan- kohti Vancouve­ria.
Minulle. I lm lupasi antaa kyydin
Malkosaarelle kun tulee pimeä, ettei­vät
kaiken maailman lentokoneet ole
vasfuksina.
Kun ^ sitten illan ^tullen hiljalleen
noustiin ylös, kertoi, hän kuinka nuo
korkeat vuoret olivat vain pieniä mä­kiä
silloin, kun he tänne asettuivat asu­maan.
Sen jälkeen' ne ovat hiljalleen
kasvaneet.
Myöskin hän pyysi, että en kertoisi
näkemiäni kenellekään.
Nyt hän lisäsi vauhtia ja kun minä
kurkistin aukosta ulos huudahdin här
nelle, että. koko tähtitaivas on lennos­sa.
-
Naurahtaen virkkoi siihen I l m :
— Ei veliseni, me vain tässä me­nemme
tavallista nopeampaa vauhtia.
Sitten menomme pysähtyi.
Alapuolellamme oli kirkas valaisttis.
Olimme jonkin sui^rkaupungin -yläpuo­lella.
Siihen ei kauaksi aikaa pysäh­dytty
— taas oltiin menossa. Valais­t
u t läiskät alapuolellamme vain väläh­teli
vät, kun me liidimme.
Viimeisen suuremman valaistun pai­kan
sanoi Jlnl^oileeh Vancouverin. Sen
jälkeen hiljensimme vauhtia ja lensim­me
veden yläpuolella ja sivuilla näkyi
pieniä valoja. Kun vauhti oli hiljenty­nyt
katsoin minäkin missä ollaan.
Sivuutimme juuri Beaver Goven,
Etmmän ife^
KirJ. MAIJATTA
MAAILMAN KiRJAlllSUUDlN
Oleikme saaneet straren lähetyksen idrjälUr
suutta Siiomesta-» joiden joukossa Bunria
mestarlteoltsia seka aivan untta romaani- ^
kirjallisutttta.
Rbmaih Holland: JEAN-CHBISTOPHE
Suurteos, Inttäen 3 osaa. yhMi^isa i;5S4 sivua — Hinto ^7.75
Romaanin «aaakarina on nerok^^^^ Jean-Oturls-tophe
Kraf f tr jonka vaiheisihx tekiijä on kutonut aineksia Beetho^nin
elämästä: lOmien sanojensa mukaan RoUändonMromäanissaan tahto­nut
tehdä tilin ^maailman kanssa, ilmaista käsityksensä moraalista,
estetiikasta, ukonnosta, luoda uudeUeen kokonaisen ihmlskunnjan.
MihaU Solohov: HILJAA VIRTAA DON
S u u r t a käsittäen 3 osaa, yhteensä 1.345 sivua ~ Hihta$9.00
Romaaniinsa "Hiljaa* virtaa DonV Solohov on mahduttanut Venäjän
historian valtavan murroskauden vuosilta 191I;^22 ^^illaisena kun sen
kokivat Donin ylpeät, vapautta rakastavat kasakat. PäähebknSnä on
Origori Melehöv^ kasakka, j o ^ edelUsessämaailman]EX}dassia^ kohotta
tavallisesta rivimiehestä vänrikiksi ja kansalaissodassa^r Ylä-X>onin ka-sakkäin
noustua kapinaan neuvostovaltaa vastaan. Valkoisen kassaa-divisioonan
komentajaksi. Tämän monivivahteisen, traagillisuudessaan
järkyttävän hahmon rinnalla elää Aksinja Astahova. joka on enhen
kaikkea rakastava nainen, verevyydessään venäläisen kertomakirjalli-'
suuden väkevimpiä ja kauneimpia luomuksia.
Nancy Hällihaii: TOUKOKUUN TUURET
442 sivua, binta sld!. $4.00
Tämä romaani kertoo^ raikkaasti ja viel^ttävän persooxiallisesta
, Cissie KTerrin. nuoren herkän neidon, eräästä kehitysvaiheesta; hänto
Bitrtymisestään turvallis&ta köttemmäätS a&uisten rajuun ja risti­riitaiseen
maailmaan. . ^
Romjiani on tuore ja värikäs ja sen hfenkildt eläviä ja mlelenkiih-tolsia.
' - '
TILATKAA OSOnTHHLLA: .
Vaip^aus Pubfishing Company
H I L J A L L E E X .sataa pehmeää, puh­dasta
lunta. Ilta on pimentynyt ja pie­nessä
kauppalassa on valot syttyneet k a ­tulyhtyihin
ja ikkunoihin. Lauantai-il-lan
työt ja touhut ovat päättyneet. Jo­kainen
rientää viettämään omalla ta vial­laan
lauantai-illaa. Onhan huomenna
sunnuntai, lepopäivä.
Läheinen hotellikin avaa ovensa, jot­ka
tunnin ovat olleet suljettuina. Jotkut
nuoret rientävät ohi valoissa kylpevän
kutsuvan hotelhn, toiset poikkeavat s i ­sälle.
Iloisinay hiukan horjuvin a s k ^n
sinne pistäytyy pari pariskuntaa aivan
hotellin naapurista. Oli tullut jo. hiu­kan
maistelluksi lauantai-illan kunni­aksi.
; :
Nuorempi naisista, tumma hiuksinen,"
kaunis kasvoinen Kaarina ei tosin ole
vielä ottanut mitään. Hän on ollut A r ­tun
kanssa vasta jonkin kuukauden
avioliitossa. Kotia on pitänyt rakentaa
kuntoon Ja vähemmän ori nuori avio-mieskään
nykyään ollut hotellin vie­raana.
Ennen Kaarinan ilmestymistä
^ kauppalaan on hän ollut hotellin kanta'-
vieraita. Kaarinan tultua hänen elä­määnsä
oli hän tarttunut töihin miehen
tavalla.
E n tule kanssasi, jos menet juomaseu-raan,
oli tyttö sanonut. Haluan elää
erossa siitä. Olen läpsuuHessani saanut
kärsiä liiaksikin isäni juonnista; Aina
sai äiti olla peloissaan itsensä ja lasten­sa
puolesta; Voit mennä minun puoles^
tanl j a ' hakea itsellesi haluamaasi seu­raa.
En luovu periaatteestani. .
A r t t u on koettanut muuttua. Hän
onkin voittanut juomahimonsa. Kaari­nan
suloinen hymy on ollut kiitoksena.
Senpuolesta onkin kannattan\it yrittää!
Näin ;On vierinyt aika j a kesä kallistu­nut
syyspuolelle, on kauppalassa ollut
kauniit häät.
Miten kaunis morsian, olivat kuiski­neet
kaikki, jotka olivat kirkossa nuor­ten
vihkimistilaisuudessa. Vannoin as­kelin
oli A r t tu astellut kirkon alttarin
eteen "ottamaan vastaan vaimonsa hä­nen
isänsä käsivarresta. Luottavasti
on Kaarina ojentanut kätensä ottamaan
vastaan sormuksen . . . Mutta Artun
käsi on hiukan vavissut, kun hän on pis­tänyt
sormuksep nuoren vaimonsa hoik­kaan
sormeen. Oli: tuntunut kuin joku
katsojain joukossa olisi ilkkunut :>A?a-letta
kaikki, et voi olla erossa väkijuo­mista
. . . Olet nyt onnellinen, pian,;^
hyvin pian unohdat mitä olet luvannut.
Häähymyssa Arttu tulee jo hiukan
juhlineeksi. Kaarina katsoo hiukan i h ­meissään
puolisoaan, joka ääni hiukan
sammaltaen vie häntä häävalssiin. Mut­ta
hankin yhtyy iloon^ tosin ilman väki­juomia.
Vain ^vapaana, sydämestään
iloisena, tuntien onnen j a antautumisen
hurman.
A i k a vierii, Kaarina hääräilee kotona.
Illat ovat he uskollisesti olleet yhdessä,
-joskus pyörähtäneet' lähinaapureissa,
joskus kuvissa. Mitäpä tässä moitita
kaipaamme . . . Näin on hyvä; kuis­kaa
onnellinen nuori vaimo. ^
Joskus Arttu sentään viipyy työstä
tuossa Alert Bay, tuolla Fort Rupertin
lentokentän valonheittäjän valokiilat
kiertävät. Tuolla tuikkii Poikaniemen
majakan valo. Sitten allamme on Soin-ttilain
katuvalaistus, jonka Sointulan o-suuskauppa
suurimmaksi osaksi kiistan-taa.
~ '
Koti olikin aivan vierellämme. Ilm^
oli laskenut kiekkonsa aivan kotini vie­reiselle
kadulle. >;iin oli matkani lo­pus^.
Hyyästellessään huomautti Ilm, että
kyllähän sin^ sentään voit tästä/mat-.
kasta jptakin kertoa, sillä e i sitä kuiten­kaan
kukaan usko. JEH;
palatessaan myöhempään. SS^^^nx
ku vaimo ol^ vielä mitään imä^i^
nut. Artt^ ori selittänyt, ettätun oK
jano, niin emme voineet olla öt&natta.
Sitten on lähinaapurissa alettu jjioii.
tarjoamaan pieni ryyppy. Ei seinjtaäj
ole, on naapurin emäntä selittäaj^. ota
sinäkin. 'Pidämme lystiä täA|
ei ole^ vaarallista! 7''/
Muutaman kerran on Kaatiha jiiukaa
ottanut j a nyt ensimmäisen kebairsuos.
tunut;publisonsa puoKttaih/yä&iniaa.
haamäna tuleriiaan hotellin suojiih,. Pe.
lon sekaisella tunteella hän katsäfeetuo-ta
elämää ja kuuntelee sitä ääntäjo.
kairien koettaa korottaa ääntään.^ Kai-simielisiä
sutkauksia puhutaan:tjöku^
pari yrittää lähteä ulos, mutta toiset pi-dättävät
esittäen, ettäyotäon vieläpit.
kasti nukkumista varten.
Kaarinakin on ottanut muutaman ia-sin,
se tuntuu jo päässä. Toverit nau-ravat
hänen lapselliselle yrityfoelieen
näyttää vielä aivan selvältä. Sitten hln
alkaa tuntea putoa pahoinvointia ]a
pyytää puolisoaan lähtemään pois.
Mutta Arttu on päässyt alkuun* Monien^
kuukausien pakollinen paasto on loppu-nut
j a niin Kaarina lopullisesti lähtee
yksin ulos^ "
Hän tuntee raittiin ulkoilman kasvnil*
laari ja-olo alkaa tuntua parMmälta.
Hän lähtee kuiterikiri kotiin: Väsynö*
nä hän lysähtää tuolille, päästj^ään g«,
. sälle . . . Siihen hän nukahtaa. ' r
Aamu on jofvvalkenemassa hänen he»
rätessään;-: Ensin hän ei käsitä misa
on ja mitä on tapahtunut:^^^^^ &
täyteinen kirkaisu pääsee hänen huiilil«
taan, nähdessään Artun nukkumassa ai
van tuntemattoman naisen kanssa. Han:
ei ole ollenkaan kuullut noiden'tuloa.
— Hyvä jumalaT huutaa hän. Siitä
tämä on? Oletko tuojjiit tuon naisen
kotiin, minuli kotiini!
Mies murahtaa vain jotakin, kääntää/
kylkeä jä unissaan höpisee jotakin ia*
sittämätöntä.
Kaarina horjuu ulos. Hän menee tiel­le
ja ylittäessään sitä hän kaatuu ja \)%
päänsä jäiseen tiehen. Siitä löytää hä­net
jokin ohikulkija, ja kiireesti hänet
viedään sairaalaan
Kauan häil}^^ hän elämän ja
man väUmailla. Pieni elämä, jota hän
on vaalinut sydämensä alla, on tuhoutu­nut
. . . Kärsien katselee äiti usein tyt­tärensä
tuskan vääristämiä kasvoja.
Joskus käy varih^ harmaapäinen isä]*
kuin antfeeksi pyytäen katselee lastaan.
Arttu ei ole tuUut. Hänen yöDinöf
vieraansa on ollut kylässä puheenai-heeria.
Hän on hävennyt ensin sit­ten
kuin uhriiaten heittäytynyt enjiseö
elämäänsä. ^ .
Vasta kevään tullessa on elämä
kanut virrata Kaarinan kärsineeseen
sydämeen . . Mutta järki on seon-,
nut. .Usein hän puhuu hääpuvustaan-pyytäen
äitiä tuomaan sen hänelle.,-
Minä menen pois, hän joskus selvuö*
millään ollessa sanoo. Menen kauas
en viihdy t ^ l ä ! Joskus häii Ipii^
missä hänen lapsensa on. Toisiiiaan_<-*
taas tioitavinaäii pienoistaan.,
joitakin-vaatteita, syliinsä ja lauj
kauniita tuutulauluja.
Kuluu aika; syksy soittelee jo ^]
liään, puut pudottavat lehtensä. SiUo
päättyy niin kauniisti alkanut satu -
Eräänä jrönä on HCaarina nukkv"
ikuiseen imeen: Ketään läheistä «
ollut hänen, vuoteensa vieressä kuisi»^!
massa hyvästejä rakkaimmaUe .
Ennen kuolemaansa oli ^^^^^
täydellä järjeUä; Nuorelle sa«aJ^
tajalle hän o l i sanonut: — Kerro \
terveiseni! Olen nyt
Käske, heidän pukea minut
kuuii ja. tuomaan kukkia —
sav^J
ok]
morsiuäf