Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 4, 1943

              L A U A N T . \ I N A . SYYSKUUN 4 PÄFV^KNÄ Sivu 11
K i r j . M l k l D E L LESUEUR
Kertomus vehnästä on kertomusta
kansojen siirtolaisuudesta. Se on ol­lut
sitä siitä saakka, kun tunnettu
kansojen siirtyminen orjuudesta uu­siin
maihin ja uusiin olosuhteisiin ai­toi.
Amerikassa joteidcin kaikki, vil-
,jalajit lukuunottÄmatta ehkä mais­sia,
ovat tänne muualta^ tuotuja, en­simmäiset
siemenet kääräistyinä Jo­honkin
vaatekappaleeseen airkutf
nurkkaan. Kerrotaan että^ehsimäi-set
pohjoisen vehnän siemenet tulivat
'skotlantilaisessa hatussa, joka lähe­tettiin
Mr. Fife nimiselle farmarille
Candaan. V^nä siirtyi j a kehittyi ^
asukkaiden mukana. Ja tänään en-simäinen
lähetys liittoiaisellemme
NenvostoliitoUe, Ukrainan' jälleenra­kentamiseksi,
oli vehnälähetys.
Tämä oli erikqiseii oi^eodeiinm- -
kaista, sillä näköjenkin ensimäinen
poTijoislännen kehittämä ihyvä veh­nä,
Marsuis-vehnä, joka; ehkä o n ar-yoöcain
ruokatarvike mitä inaailmas-saönniilloinkaan
kehitetty, on kehi­tetty
venäläisestä yehnästä.' Aikai-sanmat
Pohjoislännefi vehnälajit
"kantavatkin sellaisia ^ nimiä kuin R i -
ga, Ladoga ja Odessa. Mennoiiitisen
uskonlahkon jäsenet mahdollisestikin
toivat l i m a i s e t yiljan^iemenet Ve^
näjältä pohjois-Canadaan vuoden
1875 paikkeilla. Ne kasvoivathyvin.
Johtuen siitä, että ilmastolliset suh­teet
pdijoislännellä ja Neuvostolii­tossa
ovat samanlaiset. Mölöiiimat
maat ovat olleet vuosia yhteistoimin­nassa
vehnän kehittämisessä. Kowa-
' levski, aikaisempi venäläinen tutki­ja,
kasvatti vehnää niinkin kaukana
pohjoisessa kuin Arkangelissa.
Kertomus Marquis-vehnästä
Kertomus Marquis-vehnän kehit­tämisestä,
vehnäni jolla ruokittiin näl­käisiä
kansoja viime maailmansodan
jälkeen, on mieltäliikuttavaa kerto­musta
kansojen siirtolaisuudesta van­hojen
tyrannien alaisuudesta uusiin
maihin, ja vehnä, kuten Amerikan
kansakin, on peräisin monista mais­ta,
se oli hidasta kaiken vanhan voi­man
sekoittumista uuteen.
Aikaisemmat asukkaat halusivat
kestävää, aikaisin kypsyvää, vehnä-ruosteesta
vapaata ja täyteläistä veh­nää,
joka antaisi mahdollisimman
monta bushelia eekkeriltä. Pohjois-lännen
maa oli vehnämaata kuten
Ukrainakin. Vehnä kasvaa kaikkial­la,"
jossa maa on hedelmällistä ja alu­eet
etelään Suurilta Järviltä ja Mis-sissippin
lannepuolella sekä suuri
tasankoinen lakeus oli varmasti veh­nämaata,
'joka antaisi monia bushe-leja
eekkeriltä ja vehnä kypsyisi ai­kaisemmin
halloja, jos vain voitai­siin
saada siemeniä.
Tardja runsäassi vUjastamme
Intiaanit viljelivät maissia, mutta
ei vehnää. Jotkut aikaisemmista val­koihoisista
asukkaista kasvattivat
hiukan vehnää, mutta pienemmässä
mitassa. Halla tai kuivuus sen usein
tuhosi. On olemassa monia kerto­muksia
siitä miten ensimäinen hyvä
vehnä saatiin pohjoislännelle. Yhdes­sä^
niissä kerrotaan, että Mr. Fife ni-nrisellä
färmarilal Ontariossa oli skot­lantilainen
palkkamies joka meni ta­kaisin
Skotlantiin ja Mt. Fife pyysi,
hänen lähiettämään skotlantilaisen
hatun Glasgowista. Mies osti hatun
Fifelle ija kun hän käveli laituria pit­kin
<Jlasgowissa ja laiva Mustanme­ren'satamasta
oli purkamassa vehnä­lastia,
nimhäA tä3rtti hatun vehnällä
ja lähetti M r . FifeHe.
Toisessa kertomuksessa sanotaan,
että kun Mr. Fifen ystävä näki tätä
vehnää Mustanmeren satamasta tuo­tuna
tokalle, niin hän lähetti sitä F i -
felle kourallisen takin vuorin välissä.
Ja kolmannessa kertomuksessa jo­ka
on ehkä luotettavampi, Fi f estä sa­notaan
että hän oli henkilö, joka ha­lusi
kasvattaa parempaa vehnää kuin
mitä oli kasvattamansa siperialinen
vehnä, joka ei menestynyt hyvin, ja
pyysi Skotlannista parempaa lajia.
Hän sai uutta'vehnää. Se tuli Dan-zigista
Itämeren ja Pohjanmeren
kautta Glasgowiin ja sieltä laivalla
ja lopuksi järviveneellä ja härkäval-jakolla
Mr. Fifelle Ontarioon.
Kertomuksessa vielä sanotaan, että
hän kylvi vehnän tietämättä, että
oliko se kevätvehnää vaiko talviveh-nää.
Hänen vaimonsa sai säästetyk­si
lehmiltä joitakin korsia, jotka tuli­vat
ylös ja yhdessä korressa oli kolme
tähkää. Mr. Fife pani talteen täh­kät
— ainoastaan kourallisen viljaa.
Tämän hän kylvi suraavana vuonna
j a se tuotti bushelin vehnää. Hän
jakoi sen naapuriensa kanssa kokei­luksi
ja hiin vähitellen saatiin hyvä
vehnä, joka nimitettiin Red Fifeksi.
Tämä oli vain alkua. Kokeiluja
RIO
TORST. - PERJANT. - LAUANTAIN A
Hazel Street
SUDBURY
Tuxedo Jimctiön
PääosaUa FRANKIE DEBRO Ja
WEAVER BROS.
— TOINEN KUVA —
MdonlightOn
the Range
Pääosalla FRED SCOTT
Sunnunt My6i - faanant - Tiist-Keskivik,
GentJbmm Jiiix
PääosaUa ERROI; F t i ^ NN ja
ALEXiS SRIlTil'
— TOINEN KUVA —
The Devil im&c
with Hitler
Twa»anKlE WOODW0RTH
VIIMAISEN KERRAN TÄNÄÄN
A<5ROSS THE PACIFIC
Pääosalla: EttTlilFIIRET BOGABT Ja MABT ASTOB
Myös^DA^tlNG YOUNG MAN Joe E. Bromi
tehtiin IMinnesotassa ja Dakotan val­tioissa
yhtä hy\'in kuin Canadassa,
Vehnä tuotiin Venäjältä Laatokan
alueelta ja kovaa punaista Kakuttan
vehnää Intiasta. Monia työläitä ko­keiluja,
käsittäen monia vuosia, teh­tiin
että vehnä olisi saatu kypsymään
viikkoa aikaisemmin, tai että korres­sa
olisi ollut joitakin jyviä enemmän.
Sikäli kun kehitys Amerikassa edis­tyi
ja keskilännestä muodostui maail­man
viljakori, nämä kokeilut olivat
suuresta "merkityksestä. Toht .Sah-ders,
Canadassa^ kylvi vehnää vuo­delta
toiseen pienellä kokeiluasemal-la,
kirjaimellisesti tutkien jokaisen
jyvän. Hän matkusti ympäri maail­man
valtkoidakseen vehnää. Hän toi
vehnää Himalajan vuorten alueilta
Itä-Intiasta, alueilta, jotka ovat 11,-
000 jalkaa yläpuolella merenpinnana
Hän ristisiitti Red Fife- ja Ladoga-vehnäh:
Samoin varhaisen Rigan ja
Red Fifen,
Kärsivällisyyttä; kuoleUisUuUa ja
arvosteUtkykyä
Vehiiän jalostamisessa on tarvittu
kärsivällisyyttä^ houlfcllisuutta ja ar-vosteliikykyä.
Yhdestä Marquis>jy-västä
1903 ja"^ viidestä paperipussissa
ol6vasta muusta jyvästä hän kehitti
Marquis-v^lmän, joka- kymmfienfen
vuotta myöhemmin tuotti 91,7^2,000
bushelia vthhää ja 1918 niökki Eu­roopan
ja maailman kansoja, teki
Ttiiljoneerejä ja vei: heitä perikatoon,
tuhosi maata ja synnytti vehnädynas-tian.
^
Toht. Sanders otti nämä jotkut
vehnänjyvät monesta paikasta, kas­vatti
niitä ja kesäpäivinä' odotti oi­keaa
hetkeä, jollQui siitepöly, kypsyi­si.
Parhaista... ristisiitok§;?n jyvistä"
hän lopuksi sai tuotetuksi joitakin
!Marquis-vehnän jyviä yhdestä aino­asta
päästä, jonka hän valitsi kesäl­lä
1903. Nämä jotkut jyvät hän kyl­vi
pieneenkonrolloituun palaan ja sai
vähemmän kuin paunan vehnää, joka
kuitenkin joitakin vuosia myöhem­min
täytti suurimmat elevaattorit
maassa.
V. 1904 hän pani nämä jyvät pa­peripusseihin,
jotka eivät olleet taval­lista
kii^jekuorta pitempiä. -Vielä
oli kokeiltava tämän viljan laatu jau­hatuksessa
ja tämä tehtiin jyvien pu-reksimisella.
Sillä kokeiltiin sen kim­moisuus.
V. 1906 oli kaksi kolmas­osaa
bushelia Marquis-vehnää. Mut­ta
jo v. 1909 alettiin siementen jaka­minen
farmareille . . . Neljäsataa
"sämppeliä" lähetettiin ulos. Se oli
parempaa vehnää kuin Red Fife tai
mikään muu vehnä, North Dakotan
ja Minnesotan farmarit alkoivat siitä
kuulla, Minneapolisin jauhomyllyt
ostivat sitä 10,000 bushelia ja möivät
Minnesotan farmareille, V. 1913 jo
tuotettiin seitsemän miljoonaa bushe­lia.
Ja sodan aikana uutta maata
kynnettiin ja vehnää kylvettiin jokai­seen
saatavissa olevaan maankappa-leeseen.
Sen jälkeen ve'hnäalue on laajentu­nut
pohjoiseen. Neuvostoliitossa Si­perian
suuret alueet on kylvetty veh­nään.
Sen kylvö jatkuvasti laajenee
napapiiriä kohden.
Vehnän länteenpäin työntyminen
tapahtui nopeasti- vuosien 1880 ja
1900 välisenä aikana ja 20^osisa-dan
alussa vehnätuotanto oli siirty­nyt
noin 680 mailia länteen janoin
99 mailia pohjoiseen.
Nyt se siirtyy nopeasti pohjoiseen.
Vehnä in tunkeutunut yhä lähem­mäksi
ja lähcemmäksi napapiiriä.
Peace River-laaksossa vehnää kava-tetaan
700 mailia pohjoiseen Cana­dan
rajalta; Kinain asemalla-Alas­kassa
ja Davrsonissa 1,000- mailia
pohjoi,seen Yhdysvaltain rajalta. Jo­nakin
päivänä pohjois-Venäjän ja
.\merikan p>ahjoisosan suuret vehnä-alueet
^ i v a t yhtyä, ja maailman lei-päkiri
ei ole enää maapallon keski­vaiheilla,
vaan sen kaukaisemmilla
pohjoisilla alueilla.
Nyt kiertokulku on täyttynyt. V i i ­me
kesänä Minneapolisin terminaa­leista
pitkiä junia Minnesotan poh­joista-
vehnää meni NeuvostölutöUe.
Tämä kuitenkaan ei ollut ensimäistä
kertaa kun olemme avustaneet* Neu­vostoliittoa.
Hirvittävän nälänhädän
aikana 20-luvulla Ukrainan vehnä-alueet
hävitettiin sisällissodassa, vau-nunla^
tillisia koneistoa ja miehiä me­ni
täältä Ukrainaan. Kaikkiaan lä"
hetyksessä oli kaksikymmentä vau-nulastillista
traktoreita ja niiden osia
ja farmarit North Dakotasta meni
opettamaan venäläisiä veljiään niiten
niitä käytetään. Pohjoislänneltä
myöskin lähetettiin vehnää. Viime
vuonna kun natsit valtasivat Ukrai­nan.
Keskilännessä farmarit katseli­vat
elokuvista, lukivat lehdistä selos­tuksia
ja sanoivat, että alue ön sa-nuudaista
kuin meillä, samanlainen
ilmasto, samanlainen maa ja saman­laiset
laajat vehnäalueet nyt hävite­tään,
yksinpä farmaritkin näyttävät
aivan k\iin me, suuria luisia uurasta­jia.
He olivat iloisia lähettäessään
paljon parannettua Minnesotan ja
Dakotan vehnää takaisin sinne mistä
se alkujaan oli lähtöisin, saadakseen
inttolaisemme hävitetyn maan sitä
uudelleen kasvamaan. ;
Voitetun rauhan jälkeen
Tämän sodan jälkeen aikaansaatu
rauha tulee enemmän kuin milloin­kaan
ennen vetämään maailman
kansoja'yhteen iuovaan maanmuok­kaukseen.
Henry Fabre sanoo: His­toria
juhlii taistelukentillä, joilla
kohtaamme kuolleemme, mutta hal­veksimme
puhua kynnetyistä vaini-
'oista, joilla elämme; se tietää kunin­gasten
äpärien nimiä, mutta eivät voi
sanoa mitään vehnän alkuperästä. Se
on ihmiskunnan mielettömyyttä."
Kertomus vehnästä on kertomusta
maailman kansojen luovasta voimas­ta,
ihmisten jotka ovat alistaneet
luonnonvoimat, kulettaneet sen he­delmälliset
siemenet yli myrskyisten
merien ja rikkomattomien preerien,
säilyttäen ja jalostaen niitä ja luo­den
uusia luonnonrikkauksien lähtei­tä
maailman kansojen elämän turvaa­miseksi.
Me olemme vasta alkaneet luon­nonrikkauksien
ja resurssien käytön.
Maailman demokratioiden vapaus,
joka täytyy olla tuloksena tästä so­dasta,
tekee mahdolliseksi ihmisen
yhteistyönskentelyn jatkumisen luon­non
kanssa ja maailman rikkauksien
kehittämisen niiden hävittämisen a-semasta.
Heinäkuume-sairaitten
paratiisi
New Yorkin valtion terveyden­hoitolautakunnan
antamien tietojen
mukaan Adriondack vuoriston keski­osa
New Yorkin valtiossa on sellai­nen
paikka, jossa heinäkuume sai­rautta
ei ole ja jos aivastelijat sinne
menevät, niin aivastus loppuu. Tä­mä
alue on White Lakeff »ja Tupper
Laken välinen alue mainitussa vuoris­tossa,
jatkuen noin 50 mailia'Indian
Laken ja Old Forgen välillä. Mai­nitulla
alueella ei kasva "räsyheinää"
ollenkaan.
KANSAINVÄLISEN Punaisen
Ristin tietojen mukaan Saksan vanki­leireissä
on • v i d ä -872,473 ranskalaista
sotavankia.