Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 26, 1942

              "ft:-
' M '
•
- il
Sivu 2 LAUANTAINA, S Y Y S K U U N 26 PÄIVÄNÄ
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
PubUshing Company Limited, 100-1^
Eta Street, West, Sudbury, Ontario.
Regtetered at rhe Post Office Dept,
3ttawa. as second class matter;
Tilaoslilnnat:
l vk. . . 92.00
6 kk. 1.1Ö
•8-kk. m
' Yhdysvaltoihin:
1 vk. $2.50
6 kk. 1.40
Guomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk .... $3.00
6 kk. 1.65
Irtonumerot 5 senttiä
Liekki llmesQry jokaisen yUkon laa-ontatna
12-sivula^. sisältäen
kaunokirjallista iucttavafr>kaikUtaaU)il-
Asiamiehille myönnetään 20 prosen-ttn
palkkio.
Pyytäkää aslamiesvälineltä jo tä-oään.
ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihto-tlmoitukset
5$1,00 kerta. Aviolu^^toon
mcnjieille onnentoivotukset -40c paMa-tuunia.
Nimenmuuttoilmoitukset -.SOc
kert» $1.001 kolme kertaa. Syntymä-
Umoii;"kset $XaOO-k9rlia,?$2.00 kolme>ker-taa.
IT^olemanllmoltukset $2X10 kerta,
50c llsät.^«ksu.klltoslayse<>Ua tai niUisto-värsyltä.
Halutaan - tietää- ja osoiteil-moitukset
40c palstatuuma. —il^lapäis-ilmoittajie^
on vaadittaessa^ lähetettävä
ilmoitusmaisu etukäteen..
Yleiset iknoitusblpnat x^c .palstatuu-ma.
limoitu?, jol^ Julkaistaan ;ix9Uä«
kertaa samajilais^nä iSOc . pa^t^tuijpta.
Alin ilmoitiiislvinta s^^Qc ipg45tatuuma.
kerta ilmoittaessa.
Erikoisista Unjtoitushinnolsta .ypi tie­dustella
tämän ^ lehden; konttorista.
Kustantaja ja,palaaja: yapaus>Pttb-llshing
Company Limital, lÖ0-.iO2rE)lm
Street, West,-S»iJbury, Ontario. ,
Toimittaja A.^Päiviö.
Toimitusneuvosto. *S. 4ärv.ts, nauha '
Mäki, Hilja Aho, ?E. -Siiksl, ^iEgt^r
Kaustinen. Aili iMalm.^Marjslt-Lftakeux
Yrjö Salvo ja^^dbnar Saari.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osol»
leitava:. mm
P:0. Box «9 «udbury, Ont
1942
Toimituksen kulmasta
Tässä nnmcrossa päättyy pari
jatkokertomusta, Laila Larsonin
"Joskus vielä löydän^' ja Flossiert
'[Vaihdettu viidu", ja seuraavassa
numerossa • "Salomon kaivokset".
Siis on.alettava taas "uusista, puista".
Varastossamme on jokunen kotois-tett
kynäilijäin tuote ja luvassa lisää,
ntjn. Ester Kaustinen on luvannut
lähiaikoina sen "Tt:istclu onnesta"
ratkon, josta .ke.rto::tuksen lopussa
matHittiin. Paitsi näxtä on kysymyk­sessä
Arvo Linde^u-jllin "JRosalia",
ttuclcfikiintoinen ja Ayvä kirja, joka
äskettäin julkaistiin Yftdysvalloissa,
mutta jota ei jostakin syystä tullut
tänne Canadan puolelle myytäväksi
kuin joitakin kymmeniä kappaleita.
Sen jtdkaiseminen täällä olisi siis se­kä
asiallhten että varmaankm tn-hMsille
Liekin lukijoille iervetuUut
ja tnielenkiitttoinen. Tekijä onkin
luvatmut tämän oikeudett meille,
mutta kustantaja sitä vielä pidättää
sillä perusteella, että asiamiehillä
(Yhdysvaltain idässä) sitä on vielä
joku määrä myymättä, vaikka kirjal­la
muuten on oUut erittäin hyvä me­nekki
ja muHla alueilla se on myyty
heti loppuun. Pian kai tästäkin "pan-nasttf'
päästänee, koska kysymykses­sä
epäHemäitä on hyvä tahto, Salo­mon
kaivosten iifalle taas katsomme
jonkun »jännittävän sdkkailul^to-
.'luuksen.
Tässä vaiheessa olisi sopiva keräil­lä
Liekille uusia tHauksia-Ja myöskin
kaikki sattumalta katkenneet vanhat,
että -uudet lukijat pääsisivät heti
alusta käsiks^. uusiin kertomuk­siin,
'— AP.
Kalastaja vain olen ammatiltain,
haen leipäni aarteista meren.
Jo lapsena saiu minä kehdossain
kuulla pauhua myrskyisen vieren.
Kasvanut olen rannalla ulapan sen,
meren tuoksua hengitin silloin,
siitä sain sieluuni rakkauden,
etten mertani vaihtaisi milloin.
Ehkä. helpoinpaa miniiri^ ^lohi - ois,
jos heittäisin venheem;^^erkköm kerran,
tifidi ja myrsky^iei kdtviiHi sois —
mutta soiHpa ärjyvän herran.
Kqpteefii olen nyt venheessäin
eikä totella tarvitse ^ketään,
ikeitän.kahvit.ma.aanudla latdaen vain
ja verkkoani ylös alun vetää.
Eihän se Ahti ole antelias ain
ja se verkkokin joskus "punssaa",
myrskyssä, tuulessa taistella saa.n,
mutta joskus saan saaliinrunsaan.
Latdaen,.naur^aen, viheliäin
ikäyn satamaa :koliden silloin.
Suaym^Ttmfi kaujiista rakastuin
kfitänJa^joistafimmii illoin
.Vaikka, meri.se vaahtona myll^tää
ja aind an vainojen väijy,
ja venheeni .myrsky voi yllättää, '
• en tuota ma sentään säiky.
Meren myt:skyt .ne mieMä'kasv.attaa
ja vapaifs sen vaaratkin korvaa.
Jos ^kerran semhelmassff (hantiini s.aan,
eipäfKkass}^mU .nuehestä -orjuä.
Ei titmaani voisi mun haudallein
muistoksi kukkia kylvää, —
iiän rannalla istuisi muistellen
ja katsoisi hautaani jylhää.
ISOÄITI.
Parhaillaan on kalastusaika. iNIies-väki
lähtee aina sunnuntaisin pyynti-retkelle.
Naisväki j ä ä pitämään koti­taloutta
yllä .ja sekin tahtoo tuntua jo
raskaalta, etenkin näin isoäidille. Sik­sipä
tässä taigin vähän rasittua liikjia
ja olen ollut s a i r ^ a . Mutta ei sovi
nurista, enpä'ole paljon elämässäni
sairastanut, aina vaan olen saanut
touhuta, jos tässä nyt hieman le­puuttaa
jalkojaan ja korviaan — en
näet .kuule mitään. Siksipä ajattelin,
että kun tässä voi kerran istua, niin
pakinoin vähän Liekille, kun ei nuo
ulkopuoliset äänetkään häiritse ajat­telua,
eikä tarvitse aikaansa kuluttaa
laiskana sairastaissakaan.
Niin, se kalastus. Teollisuustyöläi-set,
jotka saa\'at päivät päästään olla
tehtaissa koneitten ääressä tai muissa
kiinteissä työpajoissa, pitä\^t kalas­tuksen
yhtenä suurempana hu\anaan.
kun vaikkapa saavat rannalla seistä
tuntimäärin (näin sitä ISlinneapoli-sissa)
ja odottaa koska kala suvaitsee
tärpätä. Ja onkireisuilla ne tuntuvat
sänomalehtimidietkih kä)-vän loma-aikoinaan
ja kovasti ovat tyyty\'äisiä
kun saavat jonkun pienen simpun
tarttumaan onkeensa. Mutta toista
on oikein kalastuksella elävän kalas­tajan
kokemukset. Se kys>y miestä
ja hyviä ^'älineitä. Aina vaan pitää
laittaa suurempia veneitä ja syvem­piä
verkkoja. Kyllä ne sitten saa­vatkin
h>-vät kalastajat jotakin pal­kakseen,
eivät näy pitä\'än sadan dol­larin
viikkoansiota minään, useita sa­toja
pitää saada. Mutta kyllä sen
eteen pitää rehkiäkin yöt päivät nuk­kumatta,
ja syöminenkin tahtoo supis­tua
hyvin vähiin, kahvia vain keittää
turuutetaan vähä väliä, josta on usein
seuraus, että sahaan ennemmin tai
myöhemmin vakavia sisiisvikoja.
Tänä vuonna kertoivat, että R i ­vers
Inletissä saivat verkkoon hyvin
usein tavallista, suurempaa kalaa, ni-:
mittain haikaloja. Ai, ai,.eikö. teitä
mantereen lukijoita ihan liirvitä?:Ei
ne hait sentään ole oikein niitä ihmis-syöjä-
haita, mutta kuitenkin aika pa­hoja,
repivät verkot rikki ja on. aika
möhkäle siellä verkon mutkassa. M i ­näkin
olin kerran kalassa, kun saim­me-
hain. Sitten on vielä yksi ^kiusan
kala, jota sanotaan koirakalaksi —
simr-rhiunpainen ilkeän näköinen pe­to,
ja niitäkös kun iskee joskus ver­kon
niin täyteen, että verkko menee
pohjaan eikä sitä saa ylös ollenkaan.
Meidänkin vaari sai yhtenä yönä tun­nissa
verkkonsa niin täyteen, että
kiitti kun sai ylös. Päivän sai verk­koa
puhdistaa. Mutta nyt, kun nii­den
maksoilla on hyvä hinta, sai hän
vähän työpalkkaa.
Kaikista vaivoista j a vaaroista huo­limatta
kalastus on sellaista, e t t ä se
miellyttää. Paatissaan on jokainen
oma herransa, ja siinä on niinkuin on­nenkauppaa
— siinä on aina se toivo
— toivo saada \'ähässä ajassa enempi
kuin määrätty päiväpalkka. Vaikka
Kas niiti, serkku-kidlat, tässä minä
nyt olen, yhtä terveenä ja topakkana
kuin ennenkin^ jos en silti paksy^.
pana. Totta se, kotiuduin vastikään
Jsuorimakämpältä, sieltä "ohviisUtif',
Pilvien pitäjä suvaitsi ripotella vei
tä tämän tuosta meidän kiusaksemme
liottaen tietmiin, että ajosta ei olta.
nut tullakseen mitään. Mutta miten
takansa, päästiinhän sitä kuitenkin
kotiin.
Nolottaa minua hiukan vctelyvtem
kuii en ole koko pitkänä kcsänariiiä-kaähleUle
pistänyV/ai edes kitr^hti.
nyt vastaamaan Cli f fin serkun kirjee­seenkään,
vaikka se toi niin hupaisen
hymyn vakaville kasvoiUeni. Niin
juuri, vakaville, mutta puhutaan siitä
tuonnempana. >Ensin kohentelemme
hiukan serkkua, joka oli vähällä epäil­lä
jminiia 'kuolleeksikin, kun ei aikoi'
hin ollut kuullut minun lörpötyksiä-ni.
Kas nyt näette, että osaan olla
äänetikin, istua muhjottaa hiljaa ja
antaa puheenvuoron toisillekin. Sitä
tein koko kesän ja siitä hyvästä ar-i^
eli serkku minun jo — rakastuneen­kin.
Herra varjelkoon sinua toiste a-jattelemasta
sitä minun kohdalleni!
Väljääntyy se rakkaus näillä kymm&-
nillä, palaa karrelle kuin uunille läi-kähtänyt
maitoveUi. Tahi kukapa tie­tää,
lettuhan' aika joutuu, vaikka se.
osaisi v^lä minun poveeni.-Olen vain
ollut hiin vakavissani että en ole tul­lut
ynoista ajatelleeksi.
Muistatteko, miten ennen kansa­koulussa
istuessamnic oli kolmas luok­ka
.mielestämme kaikkein vaikein?
Minä kitvittelen istuvani nyt elämän­koulun
rkolviannella luokalla, olen' is- .
tiniUt koko kesän ja aina vain olen
ja tulen istumaan kunnes olen läksyni
loppuun suorittanut ja pääsen mtut-tamqan
viimeiselle luokalle. Se vii md-nen
luokka on jo lähempänä elämänil
taa ja helppo suorittaa, luulen. Se on
vain — muistoissa kerrata elettyä elä­mää.
Älikäpä sen helpompaa ja haus-^
kempaa, jos vain on 'kunnolla suorit­tanut
tehtävänsä siellä menneisyydes­sä.
Minäkin pääsen joskus sille vii­meiselle
luokalle, jos ci tämä vaivai­nen
kalloni sekaannu ennen.
Kerran keväällä kysyi Aura, onko
pääni jo parantunut, kun en sitä enää
valittele. Vastaan nyt, että ei ystäväi­seni,
se on aina samanlainen tohero,
mutta onhofi noloa aina valittaa yhtä
ja samaa. Nyt kuitenkin täytyi tun-ntisiaa
että sekaisin se tuppaa aivan
vängimä — tai onkohan joku muu st-kaisin
— ei auta vaikka istunkin la.^
kaapissa, se on, lasit nenälläni. 5»i
älkää ihmetelkö, jos. ette minua tässä
oikein usein näe.
SIRPA-SERKKV.
eipä useat siHe äkkiä saadulle rahaUe
osaa antaa oikeaa arvoa, sitä huiski­taan
menemään ajaUelematta. Väki­juomien
käyttö on lisääntynyt, sanoi­sinko
— hirveästi. En ole koskaan
juopoista pitänyt, mutta olen joutu­nut
paljon niitä tuolla haalin raunto-lassa
kuuntelemaan ja katselemaa".
Kyllä menee miehiset miehet lapselli­siksi
ja lörpötteleviksi! E" ole usei­takaan
Ukeitä, mutta niin hu-äntuuli-sia
ja. onnellisen näköisiä. Jutellaan
yhtä asiaa kymmeneen kertaan.
Mutta eihän täUe nyt mahtane mi­tään,
se on sitä aikaa, ja 'aikansa ku­takin".
Kun vielä kyhään tämän pakina
jatkoksi runonkin, niin eikös ole sai-rausaika
käytetty oikein.^
ISO.ÄITI.
Älä etsi onnea juhlapukuisten,
kotoisten arkipukuisten joukosta.