1941-11-01-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
:94i L A U A N T A I N A , MARtlASKUtTK 1 P Ä W A N Ä
Uusi Yhdysvaltainlentakoneidm kantaja ja taistelulaiva, U.S. S.HornetJonka.sanoiaanijlevmimi^^^v'^.
loan maailman nopeimmatt. , :v :
ty" €rä oli viittätoista jRaulaa: suu-tempi.
Pienemmästä .erästä 8 dal-iopea-
Vähää, Töfekeit^iäfett sä.i
sakkoa 16 dal, jä köhöa^öfafeiineh
fc4sinkerroin edeni^ sädkbh ja nitn
ibrötigftunä edelleen. Mikä dsdi€-
t^/etta kysymys oli siis Väiir raha^;
.7$akk^ aMnetijia kylläf kau-pufigissa
tapahttineista. jutuisla:. liel-lay^
aisfeupnedle, r ^ ^Y on
^quteu.aina muistettu luyattomhta
viinarii^v^^^^ kertyvillä
ti}löilljL,j^ Toineriv iielfäiines "etsis-kdijö;
Ue".ja loput sitten "Meidän jä
kruunun hyväksi", jtjka tässä jutussa
lienee ollut pääasia;.
Tupakka oli siis 1600-luvulIa sangen
tärkeä tekijä. Ei ole ihmettelemistä
jos meikäläisetkin keksivät sen
merkityksen ei ainoastaan pitkävar-ren
mehevinä sauhuina ja mojova-mällinä
poskessaan, vaan varsin
tebokkaana välineenä loitsiessa, kuten
kahvi ja viinakin. Jos viina oli
vaikeasti hankittavissa, sanoi poppa-eukko
"autettavalleen", saattaa sen
.tehdä tupakassakin. Tietävätpä men-
Jieitten vuosisatojen oikeuspöytäfcir-jatjuttuja
meikäläisistä oioi^ , ' k u i n -
^ "njies- on pantu juoksemaan nai-
*n perään" tupakan voimalla. Nyt
voi päinvastoin saada: naisen m i ^ n
P«fään, jos nainen tietää mididlä
hyvää tupakkaa taskussaan.
Kuuluihan tupakka vielä 1700-lu-
^ tärkeimpiin kauppatavaroihin.
Sanotaan ettei siUoisBla KSmeenlin-
^ vHdeUä kauppiaalla olhitkaan
^tt muuta kaupattavaa kuin tupak*
Ja piippuja. Ja seuraavan vuo-alussa
ilmestyneet sanoma-
^ kertovat initisissaan, feainfei
^fJ^aa »varsinkin hyvää mäiliä,-
menestyksellä käyttää käärraeen-
Jf«ttaa vastaan. Eräässä vanhassa
?Äiossa kerfotaan vam tfitirheel-
^ erehdys, jonka asianomainen
^ Hän nimittäin pisti muistamat-käärmeenpureöian
päällä
' f—j t y h ö ö kaHati öiyrhfey
oli kertynyt ^jäflecn-suu-sai
sittenkin fiayrkyn itseen-
^ ^ ^ tietävät kertoa knin-
^ ^ ^ ^ ^ "l«iiM>ttiin". patematto..
^ ^ ^ " ^ ^ suuhun pistettiin piii
'•**eä. . .... , . .
.l^r? PaljonhaÄVsitä .cm tupa-aikaansaatu.
Kumma-vain •
kirj. T U U L I K K I
'T^AEVI teki tuloaan, muuttolinnut
* olivat- jo aikoja paenneet. Syystuuli
vinkui ja valitti^ ravistaen vii-nteiseäein
kellastiineet Idufet p u i ^ .
Siitä on seitsemän pitkää vuotta.
Silloin oli juuri samanlainen ilta kuin
nyt, rnuistan sen aiyan kuin eilisen
päivän..: Matkalaukkuni rolivat yal-ir^
iifcsi' pakatu t matkaa varten .Tunsin
itseni vähän alakuloiseksi jättäessäm*
pienen kaupungin ja sen ystävä joukon,
johon olin tutustunut vuosien
varrella. Mutta pois minä halusin,
jonnekin muualle, missä minua ei kukaan
tuntisi, eikä tulisi minulle koskaan
muistuttamaan menneisyyttä ja
siten toisi minulle lisää tuskaa ja
kyyneleitä.
Olin vain tavallinen kuolevainen,
riensin seikkailusta toiseen, rakastelin,
mutta varoin itse rakastumasta.
Mutta minulle kävi niinkuin monelle
muulle on käynyt ennen minua, että
kohtasin miehen, joka mullisti koko
minun elämäni. Hänen läsnäolonsa
oli niinun paratiisini ja samalla helvettini.
Sillä hän olikin vain kuin
perhonen, joka lensi kukasta kukkaan,
joi kukan ensi'nesteen ja sit-t€
a jätti. Se oli hänen tapaistaan. —
Vieläkin vuosia jälkeenpäin ihmettelen
hänen viehätysvoimaansa, jolla
hän niin monia tyttölapsia hurmasi.
* * *
Vähän arkana ja pelokkaana astuin
junasta ison kaupungin asemalla, otin
ajurin ja ajoin halpahintaiseen hotelliin.
Rahavarani eivät olleet suuret,
piti ruveta heti katselemaan työpaikkaa.
Kuljin työnvälitystoimistoissa
päivä toisensa perään turhaan, sillä
olin heikko maan kielessä. Viimein
onni suosi ja sain paikan perheeseen,
jossa oli vain kolme henkeä. Isä ja
poika kävivät työssä kaupungilla. E -
mäntä oli vanha, harmaa namen, ai-ettei.
sen viljely ole oikein ottanut
..menestyäkseen veikäläisessä maape-,
>räs8ä. Ehkäpä sen'vuoksi, etteivät
.esirisämme tainneet- sflle tylliksi tehokkaita
syntysanoja, kuten muille
viljeltäviHc;
vaii urnpikuuro. Joten ii^dan öii selvitettävä
kaikki asitft kä^ä-^li^tfe^
ja viittoen. Työnimi ö^lutJcasiftäi^^
ainoastaan huoneiden siJyöos;»^
oli niihuUa ^öiB«nkih ^irka 4^^^
- taloa varkailta: Ovikello jpäiräM vähä
Väliä;- mutta ketään' eh saaniit laskea,
sisään^ "i"^, . •
.. • Olin tässär paikassa muutoma*^
kauden, mutta minua siltikin vaivasi
. ikävä. Kirjoitin, montat. kirjettä entiselle
rakastetulleniniutia voitin
kiusauksen j a poltin kaikki, Olin y l peä,
en tahtonut näyttää sitä hänelle,
kuinka paljon: hän mimille merkitsi.
Mutta kuitenkin yhtenä iltana kir-
. joitin jonkun sanan hänelle ja panin
osoitteeni. Kaduin tekoani, heti jä-lestäpäin,
mutta teko oli tehty. Jonkun,
päivän perästä sain. vastauksen
kirjeeseeni ja hän toiyoi minun^pian
palaavan takaisin. Häiiien.toivömuk-sensa
oli niinun. lakini, Ja niin.iminä
taas iokosin vähäiset kai^pjpMfi^pi- Ja
matkustin takaisin siihen piMcukau-punkiin,
jonka olin muutama kuu>
kausi sitten jättänyt siinH mjeiessä,
etten milloinkaan sinne palaja. . .•
Kaikki entiset ristinif^t oii Jo aikoja
unohdettu. Olemme..onnellisia
ja meillä on pieni, kkkassilmäineA
tyttö, jota yhdessä vaalimme ja hoivaamme.
,
Muuten on tätä kirjoittaessani juuri
samanlainen ilta, kuin oli sillpin
kerran. Syystuuli vinkuu ja valittaa,
ravistaen viimeisetfcift kellastuneet
lehdet puista.
- ' '. - —
Ei ole kansakuntain välillä suurta
etoa f kaikissa on hyviä ja huonoja ihmisiä,
ja kaikissa on kansa, joka kaikki
vaivaf kantaa. * • •
Osaa meidän aikamme korkea kulttuuri
turmelld neitosen ja nuoftikäi-sen
yhtä hyvin ja ehkä fetusteellu
semmin kuin muinainentfaakaliiisuus.
Voimasanat^' .heikoissa • pcäköissä
käytettynä menevät enemmän kuin
turhaan. , -'
•Kump!'^tiieist2riiUoic^
sin, sitä emme enää niin tarkasti
. .nxuista,.mutta varmaa,on, että hän
sai kurhmankin mielikuvituksen liikkeelle
loikoillessamme siinä kylp>%
rannalla.
Hän ilmestyi yhtäkkiä \'astapäi-selle
rannalle, joka oli noin sadan
metrin päässä,
— Milolainen Venus on paennut,
hankkinut itselleen käsivarret ja nykyaikaisen
uimapuvun I huudahdimme
me.
— Minulla oli kerran kiikari, sanoi
Piillinen. Joskus minä kaipaan sitä
'•— se oli prismakiikari.
— Minäkin kaipaan sinun prisma- ,
kiikariasi, sanoimme me. Kuinka voi
menettää kiikarinsa!
— Voi menettää niin paljon tässä
elämässä >r— hän on vaalea. Oli^o
milolainen Venus vaalea? , ;
.-7-^ Oleitakaanime niin '—-..luulen .
mouteny että hänen hiustensa väri :
voi ölla mikä muu tahansa paitsi
^ punainen—- se oli Kleopatran pa- •
tenttii "
>^ etua
näin pitkästä välimatkasta, sanoi
:• PuUiiien. '\r • . .
' - ^ ' E Ö ymmära^
mei " . - •: • - -^ ,.
~ ifötiea ^msäxdf^Kset pnutteeiisa
katoavat;^ iioliaäQ>
ÄiaefeÖBella V^rii&fleUa-Ä ote
ptrutt^Sta--saättiäatf irtiio JcäsFvafiseity
; saiföiTiäöfe m&i - Mut€i- äe/ hsikä ka,^
.toaa tässä-w
no yksitytsfeöhlaisuus;? jota jmifi sa- -
vnotaan^Tinltölaii^Q^^V^Ciks^^
' Mi^ustä^sihä t)lit tylsä, 4^
rtul Utitta kiikaria. * '
'^^^Miriulla oir^ietiö^t^ sartöi
i^cilliirtetf tyhjentäen kaljapu^^ "
f'-^ olen pelkkää korvaa, sk-hoimmeme.
'—X5n olemassa vanha keksintö.;.
— Nimeltä pulloposti, sanoimme
niie. " .
—^ Ja tuuli on suotuisa, sanoi Pul-lineri:
' .
Myötätuuli koko matkan. Onko
sinulla täytekynä?
— Kyllä — mutta mitä aiot kirjoittaa?
Salaisuus! Kirjoita mitä haluat.
Me kirjoitimme kumpikin oman
lappumme ja panimme ne tyhjään
-kaljapulloon. Sitten Pullinien huusi
"ohoi?; ja. heitti pullon merelle. Pullinen
on saanut palkinnon kiekon hei>
tossa. Pullo putosi lähelle vastapäistä
rantaa, ja tuuli hoiti loput. Eräs poikanen
haki pullon ja vei sen Venukselle,
joka luki heti.IaH>umme. Ja
Venus kirjoitti vastauksen, pani sen
pplloon ja poikanen ui puUomeen
meitä kohden.. .
* — Minä saan vastauksen, sanoi
Pullinen. <
— Mistä hitostar tiedät, että sinä
saat vastauksen, sanoimme mc ja
hyppäsimme veteen hakemaan pulloa.
Rannalla aukaisimme pullon.
— Vastaus on sinulle, sanoimme
toe:
Pullinen luki. Vastauksen:
"Jos Äsir ei tarttfe hintaa «ytt^
reni kakaroita, niin kyll' näkisitte,
mitä kuuluu,.ku kiusaatte, rehellistä ;
naista. Ku^ vaa- ukkoni, tulee vcrs- -
taast/ niin- mä usutan hänet- iumpr- •
.puunne/*-- - .
iKän» on^NDaimlsissa^ 3anoi -Pul-
- linen... . ;>-.%A>. ,
-^iim,niinhän.xsoäidit tavallisesti
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 1, 1941 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1941-11-01 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki411101 |
Description
| Title | 1941-11-01-07 |
| OCR text | :94i L A U A N T A I N A , MARtlASKUtTK 1 P Ä W A N Ä Uusi Yhdysvaltainlentakoneidm kantaja ja taistelulaiva, U.S. S.HornetJonka.sanoiaanijlevmimi^^^v'^. loan maailman nopeimmatt. , :v : ty" €rä oli viittätoista jRaulaa: suu-tempi. Pienemmästä .erästä 8 dal-iopea- Vähää, Töfekeit^iäfett sä.i sakkoa 16 dal, jä köhöa^öfafeiineh fc4sinkerroin edeni^ sädkbh ja nitn ibrötigftunä edelleen. Mikä dsdi€- t^/etta kysymys oli siis Väiir raha^; .7$akk^ aMnetijia kylläf kau-pufigissa tapahttineista. jutuisla:. liel-lay^ aisfeupnedle, r ^ ^Y on ^quteu.aina muistettu luyattomhta viinarii^v^^^^ kertyvillä ti}löilljL,j^ Toineriv iielfäiines "etsis-kdijö; Ue".ja loput sitten "Meidän jä kruunun hyväksi", jtjka tässä jutussa lienee ollut pääasia;. Tupakka oli siis 1600-luvulIa sangen tärkeä tekijä. Ei ole ihmettelemistä jos meikäläisetkin keksivät sen merkityksen ei ainoastaan pitkävar-ren mehevinä sauhuina ja mojova-mällinä poskessaan, vaan varsin tebokkaana välineenä loitsiessa, kuten kahvi ja viinakin. Jos viina oli vaikeasti hankittavissa, sanoi poppa-eukko "autettavalleen", saattaa sen .tehdä tupakassakin. Tietävätpä men- Jieitten vuosisatojen oikeuspöytäfcir-jatjuttuja meikäläisistä oioi^ , ' k u i n - ^ "njies- on pantu juoksemaan nai- *n perään" tupakan voimalla. Nyt voi päinvastoin saada: naisen m i ^ n P«fään, jos nainen tietää mididlä hyvää tupakkaa taskussaan. Kuuluihan tupakka vielä 1700-lu- ^ tärkeimpiin kauppatavaroihin. Sanotaan ettei siUoisBla KSmeenlin- ^ vHdeUä kauppiaalla olhitkaan ^tt muuta kaupattavaa kuin tupak* Ja piippuja. Ja seuraavan vuo-alussa ilmestyneet sanoma- ^ kertovat initisissaan, feainfei ^fJ^aa »varsinkin hyvää mäiliä,- menestyksellä käyttää käärraeen- Jf«ttaa vastaan. Eräässä vanhassa ?Äiossa kerfotaan vam tfitirheel- ^ erehdys, jonka asianomainen ^ Hän nimittäin pisti muistamat-käärmeenpureöian päällä ' f—j t y h ö ö kaHati öiyrhfey oli kertynyt ^jäflecn-suu-sai sittenkin fiayrkyn itseen- ^ ^ ^ tietävät kertoa knin- ^ ^ ^ ^ ^ "l«iiM>ttiin". patematto.. ^ ^ ^ " ^ ^ suuhun pistettiin piii '•**eä. . .... , . . .l^r? PaljonhaÄVsitä .cm tupa-aikaansaatu. Kumma-vain • kirj. T U U L I K K I 'T^AEVI teki tuloaan, muuttolinnut * olivat- jo aikoja paenneet. Syystuuli vinkui ja valitti^ ravistaen vii-nteiseäein kellastiineet Idufet p u i ^ . Siitä on seitsemän pitkää vuotta. Silloin oli juuri samanlainen ilta kuin nyt, rnuistan sen aiyan kuin eilisen päivän..: Matkalaukkuni rolivat yal-ir^ iifcsi' pakatu t matkaa varten .Tunsin itseni vähän alakuloiseksi jättäessäm* pienen kaupungin ja sen ystävä joukon, johon olin tutustunut vuosien varrella. Mutta pois minä halusin, jonnekin muualle, missä minua ei kukaan tuntisi, eikä tulisi minulle koskaan muistuttamaan menneisyyttä ja siten toisi minulle lisää tuskaa ja kyyneleitä. Olin vain tavallinen kuolevainen, riensin seikkailusta toiseen, rakastelin, mutta varoin itse rakastumasta. Mutta minulle kävi niinkuin monelle muulle on käynyt ennen minua, että kohtasin miehen, joka mullisti koko minun elämäni. Hänen läsnäolonsa oli niinun paratiisini ja samalla helvettini. Sillä hän olikin vain kuin perhonen, joka lensi kukasta kukkaan, joi kukan ensi'nesteen ja sit-t€ a jätti. Se oli hänen tapaistaan. — Vieläkin vuosia jälkeenpäin ihmettelen hänen viehätysvoimaansa, jolla hän niin monia tyttölapsia hurmasi. * * * Vähän arkana ja pelokkaana astuin junasta ison kaupungin asemalla, otin ajurin ja ajoin halpahintaiseen hotelliin. Rahavarani eivät olleet suuret, piti ruveta heti katselemaan työpaikkaa. Kuljin työnvälitystoimistoissa päivä toisensa perään turhaan, sillä olin heikko maan kielessä. Viimein onni suosi ja sain paikan perheeseen, jossa oli vain kolme henkeä. Isä ja poika kävivät työssä kaupungilla. E - mäntä oli vanha, harmaa namen, ai-ettei. sen viljely ole oikein ottanut ..menestyäkseen veikäläisessä maape-, >räs8ä. Ehkäpä sen'vuoksi, etteivät .esirisämme tainneet- sflle tylliksi tehokkaita syntysanoja, kuten muille viljeltäviHc; vaii urnpikuuro. Joten ii^dan öii selvitettävä kaikki asitft kä^ä-^li^tfe^ ja viittoen. Työnimi ö^lutJcasiftäi^^ ainoastaan huoneiden siJyöos;»^ oli niihuUa ^öiB«nkih ^irka 4^^^ - taloa varkailta: Ovikello jpäiräM vähä Väliä;- mutta ketään' eh saaniit laskea, sisään^ "i"^, . • .. • Olin tässär paikassa muutoma*^ kauden, mutta minua siltikin vaivasi . ikävä. Kirjoitin, montat. kirjettä entiselle rakastetulleniniutia voitin kiusauksen j a poltin kaikki, Olin y l peä, en tahtonut näyttää sitä hänelle, kuinka paljon: hän mimille merkitsi. Mutta kuitenkin yhtenä iltana kir- . joitin jonkun sanan hänelle ja panin osoitteeni. Kaduin tekoani, heti jä-lestäpäin, mutta teko oli tehty. Jonkun, päivän perästä sain. vastauksen kirjeeseeni ja hän toiyoi minun^pian palaavan takaisin. Häiiien.toivömuk-sensa oli niinun. lakini, Ja niin.iminä taas iokosin vähäiset kai^pjpMfi^pi- Ja matkustin takaisin siihen piMcukau-punkiin, jonka olin muutama kuu> kausi sitten jättänyt siinH mjeiessä, etten milloinkaan sinne palaja. . .• Kaikki entiset ristinif^t oii Jo aikoja unohdettu. Olemme..onnellisia ja meillä on pieni, kkkassilmäineA tyttö, jota yhdessä vaalimme ja hoivaamme. , Muuten on tätä kirjoittaessani juuri samanlainen ilta, kuin oli sillpin kerran. Syystuuli vinkuu ja valittaa, ravistaen viimeisetfcift kellastuneet lehdet puista. - ' '. - — Ei ole kansakuntain välillä suurta etoa f kaikissa on hyviä ja huonoja ihmisiä, ja kaikissa on kansa, joka kaikki vaivaf kantaa. * • • Osaa meidän aikamme korkea kulttuuri turmelld neitosen ja nuoftikäi-sen yhtä hyvin ja ehkä fetusteellu semmin kuin muinainentfaakaliiisuus. Voimasanat^' .heikoissa • pcäköissä käytettynä menevät enemmän kuin turhaan. , -' •Kump!'^tiieist2riiUoic^ sin, sitä emme enää niin tarkasti . .nxuista,.mutta varmaa,on, että hän sai kurhmankin mielikuvituksen liikkeelle loikoillessamme siinä kylp>% rannalla. Hän ilmestyi yhtäkkiä \'astapäi-selle rannalle, joka oli noin sadan metrin päässä, — Milolainen Venus on paennut, hankkinut itselleen käsivarret ja nykyaikaisen uimapuvun I huudahdimme me. — Minulla oli kerran kiikari, sanoi Piillinen. Joskus minä kaipaan sitä '•— se oli prismakiikari. — Minäkin kaipaan sinun prisma- , kiikariasi, sanoimme me. Kuinka voi menettää kiikarinsa! — Voi menettää niin paljon tässä elämässä >r— hän on vaalea. Oli^o milolainen Venus vaalea? , ; .-7-^ Oleitakaanime niin '—-..luulen . mouteny että hänen hiustensa väri : voi ölla mikä muu tahansa paitsi ^ punainen—- se oli Kleopatran pa- • tenttii " >^ etua näin pitkästä välimatkasta, sanoi :• PuUiiien. '\r • . . ' - ^ ' E Ö ymmära^ mei " . - •: • - -^ ,. ~ ifötiea ^msäxdf^Kset pnutteeiisa katoavat;^ iioliaäQ> ÄiaefeÖBella V^rii&fleUa-Ä ote ptrutt^Sta--saättiäatf irtiio JcäsFvafiseity ; saiföiTiäöfe m&i - Mut€i- äe/ hsikä ka,^ .toaa tässä-w no yksitytsfeöhlaisuus;? jota jmifi sa- - vnotaan^Tinltölaii^Q^^V^Ciks^^ ' Mi^ustä^sihä t)lit tylsä, 4^ rtul Utitta kiikaria. * ' '^^^Miriulla oir^ietiö^t^ sartöi i^cilliirtetf tyhjentäen kaljapu^^ " f'-^ olen pelkkää korvaa, sk-hoimmeme. '—X5n olemassa vanha keksintö.;. — Nimeltä pulloposti, sanoimme niie. " . —^ Ja tuuli on suotuisa, sanoi Pul-lineri: ' . Myötätuuli koko matkan. Onko sinulla täytekynä? — Kyllä — mutta mitä aiot kirjoittaa? Salaisuus! Kirjoita mitä haluat. Me kirjoitimme kumpikin oman lappumme ja panimme ne tyhjään -kaljapulloon. Sitten Pullinien huusi "ohoi?; ja. heitti pullon merelle. Pullinen on saanut palkinnon kiekon hei> tossa. Pullo putosi lähelle vastapäistä rantaa, ja tuuli hoiti loput. Eräs poikanen haki pullon ja vei sen Venukselle, joka luki heti.IaH>umme. Ja Venus kirjoitti vastauksen, pani sen pplloon ja poikanen ui puUomeen meitä kohden.. . * — Minä saan vastauksen, sanoi Pullinen. < — Mistä hitostar tiedät, että sinä saat vastauksen, sanoimme mc ja hyppäsimme veteen hakemaan pulloa. Rannalla aukaisimme pullon. — Vastaus on sinulle, sanoimme toe: Pullinen luki. Vastauksen: "Jos Äsir ei tarttfe hintaa «ytt^ reni kakaroita, niin kyll' näkisitte, mitä kuuluu,.ku kiusaatte, rehellistä ; naista. Ku^ vaa- ukkoni, tulee vcrs- - taast/ niin- mä usutan hänet- iumpr- • .puunne/*-- - . iKän» on^NDaimlsissa^ 3anoi -Pul- - linen... . ;>-.%A>. , -^iim,niinhän.xsoäidit tavallisesti |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-11-01-07
