Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 14, 1946

              • " f i i i
iti f;'! I
I
S i v ^ 2 LAUANTAINA, JOULUKUUN 14 PÄIVÄNÄ
MTy^iiMfittMtimMiiMiMiMiimmmMniiMiimintMOTiiuuiliniuiiin •liuiuuiuui^ lUIUHUUlUUIUM «nm ITtimttlHIHI 1946
(Canaäan suomalaisten viikkolehti).
Publlshed and printed by/the Vapauä
JPiUblishtag Coirtpöny lilmited, I00-i02
Elm Street West. Sudbury, Ontario.
• Äeglstefed at the PbSt Office Dept,
Ottawa, jis second class matter:
Tilädshinnstt:
' 1 vuosikerta . . . . . . . . . . . . . ;$2.50
6 kuiikautta . . . . . . ....1,40
B kuukautta 75
"Vhäysvaltoliilh:
1 vuosikerta .'$3.10 '
6 kuf^kautta 1.80
Hiiomeen ja muualle nlkomaUIe:
. 1 vtiosikerta . . . i ^ . 7 5
B kuukautta 2^00
. laelcki ilmestyy jokaisen viikon lau«
^talria 12-slvuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil­ta.
« Äslamiehllle myönnetään 20 prosen­tin
palkkio.
*l»yytäkää asiatnlesvällneitä Jo tä-oÄän.
n^MOITJFSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
50 seiittiä pälstätuumälta Ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Alin
mlaksU kuolinilmoituksesta* $3.00 yiinä
<M iienttiä jokaiselta mulstovärsyltä tai
klltöslauseelta. Erikoisliinuat pysyvistä
ahiöituksista. TilapäisilmoittaJleh on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut inaksu-osoitukset
on ostettava kustÄitaJan nl-dieen:
Vapaus Publishing Company
Limited, .
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited, lOff-102 Elm
ötreet West, Sudbury, Ontario
Toimittaja A. Päiviö.
" Liekkiin afjotut kirjoitukset osoi­tettava:
UEKK!
jp.p. Box 69 Sndbory, OntL
((Uimasta
Joulua ja H lukemisena on ehdotto­masti
suositeltava lehtiliikkeemme
painossa juuri valmistumitta talvijul-kaisua
"Joulu 1946".• Mielestämme
se on nyt tävollistaparefnpi.'''Run­saasti
kuvitettu ja sisältörikös; M-paista
sekä hyödyllistä lukemista
kannesta kant/gen. Ja sen hinta on
ainoastaan 33 senttiä.
• Saimme jtiuri näytteeksi myöskin
yhdysvaltalaisen^ Tyvmiehessä pai.
hetim vastaavanlaisen ja Samanni­misen
— Joulu 1946 ^ julkaisun,
joka niinkään on runsaasti kuvitettu
ja sisältörikas. Sen hinta on 50
senttiä.
Kynäilijpillenime on huomautetta­va,
että ne kirjoitukset, jotka eivät
ehtineet joulunumeroon, vaikka oli­vat
siihen tarkoitetut, julkaistaan
tässä sekä seuraavissa numeroissa,
mikä on asiallisesti yhtä hyvä, sillä
jouluhan on vielä parin virkön pääs­sä.
.
Eleitä on asianomaisen hallituseli-vten
taholta erikoisesti pyydetty leh­dessämme
huoinmätamaaH ensi vuo­den
alussa voimaanastuvasta Cana­dan
uudesta kansalaisuuslaista ja ^sen
johdosta tammikuun 5—11 päivien
aikana vietettäviltä "Cattadan kan-sallisuusviikosta",
jolla pyritään kan^
salaispaperien anto muodostamaan
tärkeäksi juhlatilaisuudeksi.
Tästä mainitsimmekin jo joitakin,
viikkoja sitten ja samalla huomau-iimme,
e^tä tanaan uuden lain tär­kein
kohta on se, että sen mukaan
kansalaistctut tulevai suoraan *'ca-nadafaisiksi",
eivätkä ole enää cana-
..dansuothdiaisia -jne. Siis kaikkien
asianomaisten henkilöiden olisi nyt
tänä 'SQpivanit aikana kiirehdittihm
hakcmuspdperinsa sisälle.
• • •
l'/W<i olisi yksi yhteinen asia Jnuis-tettavanaä
Se on Canadan Suoma­laisen
Järjestön jäsenhankinta, joka
kuten muistamme, ilmoitettiin päät­tyvän
vuoden lopussa. Siis vielä on
hiuktm aikaa vetSä-kufttuurijärjes­töömme
msia jäsettiä, viittäähsetn-
JOU
Syntymäkotini, köyhä torppa, si­jaitsi
Oiilun läänin eteläisillä liepeil­lä.
Torppaa ympäröi pienet pellot,
ijoita isä ja äfti olivat vuosikymme­nien
kuluessa r^ivah-neet. Isäni kuo­li
minun ollessa kuuden vuoden. Olin
kolmesta lapsesta nuorin, karkki ala­ikäisiä,
työhön kykenemättömiä.
Isän kuoltua tuli kotiin köyhyys
kaksinkertaisena. Olimme kaikki
kaikessa kovan onnen osaisia. K e ­tenä
peräkkäisenä kesänä vei halla
viljat, mitkä äiti suurella vaivalla oli
saanut peltoon kylvetyksi. Tiesim-me
jo hyvin, vaikka plimme lapsia,
miten hayiää rä-has kotimme. Ne
paikkakunnan varakkaat, joilla oli
saatavaa meidän kotipesästä, olivat
saaliinhimoisia, eivät antaneet ar­moa,
vaan vaativat saataviaan koron.
kanssa. Mutta keinoa ei ollut kuin
asettaa rakas kotimme pakkohuuto­kauppaan.
Itkien katselimme, kun
meille lapsille niin rakkaita eläimiä
Ä^ieraat alkoivat kuljettaa omiensa
tykö.
Torppa myytiin, velat maksettiin
ja jäi vielä vähän rahaa, . jMinua
vanhemmat ^eli ja slsko joutuivat
vieraitten hoitoon. Minut ottT äiti
luokseen niillä perintörahoilla, joita
oH 175 markkaa. Sain alkaa kansa­koulun.
Mutta jokapäiväinen kiu­saus
oli köyhyyteni. Rikkaitten lap­set
pitivät usein iloa köyhän lapsen
kustannuksella.
Koulu oli minulle rakas. Siellä
unhotin kaiken muun, ja olinkin ete­vin
oppilas osastoillani. Kouluni
'•Olkaa hyvä ja astukaa sisälle!"
Tuon huudettuani joukko naui-avia
rouvia tuli sisälle. Oveii auetessa
koetin hakea suojaa oveii takaa, mut- joitakin kiitoksen sanoja jostakiny
ta minut vedettiin armotta esille.
mukanaan lahjapaketin ja asetti sea
pöydänkulmalle; Minä loin siihen
bmistäjan katseen ja nuolaisin näp-piänä,
Mutta, "ei pidä nuolaista ea-nenkuin
tipahtaa". Kouvat kaipasi,
vat talon isäntää. Minne lie pelos-
'saan paennut. Minä päästin oikein
sotahuudon pimeään «yöhön ja siel­tä
h ^ pian purjehti sisälle kaikessa
komeudessaan ja sai kunnian istua
rouvien keskelle.
Eräs rouvista alkoi puhua, lausui
s-
•^"^9' tavallisesta-palveluksesta ukolle Ja
Niin lilinä joiidtrm erään rouvan hei-lyyden
kohteeksi. Hän toivotti ini- >jj^tin.
mi tauistöksi Ojensi hänelle lahjapa-
^k^tin.
nulle - "Hauskaa joulua ja ; o n ^ iLäu^uttua^^^^^^ ryh-i
s ^ uutta vuot a ! A « k y t m ^ akm aukaisemaan ja
kutoksentapaista j a jain^ihhi^ttele- .^i^tä^tuliesiilekaiinis mhalompakb
mään,että joko olemme ehtitieet mm ^ j e V ä ^ - i ^ j ^ ^ ^ ^ ä l l a varustettuna
kauaksi 'että jöuliikekkerertä pide-
' tään. Joukko vahvisti, ^ t ä kyllä
nämä sentapaiset pirskeet ön ja yä-hän
muutakin varten me tiilimilte.
Koetin olla öleniatta utelias ja
jäin odottamaan. Ajattelin, e-ttä kai­keti
se "muukin" illan kuluessa •t«-
leei esille.^ ' • ^
Minulle onsväiiän vaikeaa tuo "töi­nen
kieli'*Vk:un älynystyxätkin tun­tuvat
silloin toimivan surullisen hi­taasti.
Nämä rouvat eivät kuiten­kaan
ottaneet sitä huomioon, kunhan
vain ''yes" ja "no" sattuivat tule­maan
siihen mihin he niitä ©livat
vailla. He puhuivat ja porisivat kuin
piiuropata ja asioita tuntui riittävän.
Erityisemmin kuitenkin käsiteltiin
sitä alaa, kuinka äiti ennen ,sitä ja-sitä
ruokaa kotona valmisti ja kuin­ka
me nyt sen teemme.
Kun asiat näyttivät harvenemisen
oireita, niin minä hoksasin, ^ttä nyt
on. lisättävä ravintoaineita. Tekey­dyin
hyvin nöyräksi, pyysin anteek­si
ja poistoin keittiöön, pannujen ja
pussien seuraan. Olin oikein mielis­säni,
että nyt saan taas ajatella sel­vällä
suomenkelellä. Ja sattuikin
niin onnellisesti, että eräs joukossa
TRötiVat kirkaisivat ihastuksesta:
"Oh, miten viehättävä!" Minä \-ain
liökin riiitäänl ja sanoin, että tuo
kuva <m kuin mihustao^^ eikä.sii-hen
maksa vaivaa en^^^^ ihastua,
" 'HuDmautin ukolle, että tarkastapa
lömpäkkp joka piiöfeltai. kuka ti^
tää vaikka . sieltä löytyy muutakin.
Niinpä tiHStehkin,-sieltä tuli esiin ku­parinen
yiisisentthien,» Hyvillä mie­lin-
ajattelin; että siitä ne mlijoonat-kin
aletaan.
Vieraitten viimeinkin poistuttua
kaikkine onneritoivotuksineen sanoin
ukolle:
"Etkö sinä kuitenkin ota pois tuota
naisen kuvaa lompakosta?''
——^ikö^helkkärissä, siinähän on ka­lenteri
toisella puolen."
"No olkoon sitlen^', myönsin, "ja
olkoon kaikki tulevat vuodet kanoil­lemme
mitä onnellisimpia.''.
" HELY.
SUOMEN Työväenurheiluliittoon
kuuluvien seurojen lukumäärä on
nykyään 756, joihin arvioidaan kuu­luvan
noin 111,'000 jäsentä.
kuitenkin päättyi kahteen lukukau- oleva.suomalainen puhui minun kiel-teen.
Äitini ei enää voinut jatkaa '^""^^^ mielihyvää siitä, ettei
elatustani koulun jatkamiseen.
Oli joulu tulossa. Syntymäpitä-jässäni
ei ollut kunnalliskotia, vaan
lapset ja köyhät vanhukset''myytiin
huutokaupalla talollisille. Tämä
huutokauppa tapahtui aina joulun
edellä. Opettajan ja joidenkin kun­nan
miesten toimesta olin minäkin
siellä huutokaupattavien kirjoissa,
sillä edellytyksellä että saan jatkaa
koulua. Olin itsekin tuolla, markki­napaikalla
ja ajattelin koulua jaksa­malla
sitä, niinkälaiseen paikkaan
vieraitten potkittavaksi joudun. Niin»
pä olikin tuleva kotini ennestään
kuulu köyhien kuritushuone.
' Ajattelin :jälellä olevan päi\'ät ja
yötkin tiiota ulitta kotia. Uuden-vuodempäivänä,
kaikki huutokaupal­la
myydyt hiubttivat uuteen kotiin­sa.
Niin ininäkin, äidin saattama­na,
menin ujona, arkana ja itkua pi-
Hatelleen uuteen kotiini. Valvoin ko­ko
ensi yön ja aamulla.tein vakavan
* päätöksen, että jätän koulun ja tä­män
kodin. Hiivm aarhuhämärdSsä.
pienen kirjalaukkuni kanssa maan­tielle
itkien. Itkin nyt itselleni, sil­lä
äidille olia itkenyt edellisen päi­vän.
/
Ei ole elämässäni toista joulua,
joka säilyisi muistossani hiin kuin
edellä kerrottu joulu ja — joululahja.
KUUSIEN KURISTAJA
me uudenvuodenjuhlia, perhejuhlia,
kokouihuöneissamfne oikein suurin
joukaiH. — AP.
kaikki suomalaiset lapsoset unohda
äidinkieltään.
Kun kahvi oli valmis ja rouvain
tuomat pussit tyhjeiinetty, tulos
näytti tyydyttävältä. Siirryttiin
pöydän ympärille. Yksi rouvista töi
GUATEMALAN hallitukselta on
pyydetty lupaa lirija-aiitolinjan pe­rustamiselle,
joka tulisi käyttämään
50 makuuistuimilla varustettua bus-autoa
Yhdysvalloista Meksikon ja
Keski-.Amerikan kautta Panamaan
ulottuvalla matkustusliikenteellä.
tapsihalvhustattdin^UhHeh elämä hel^ttamassii eteläisessä
^ahforniassa on »yyuttsityyppinen .plastikki-kelthho, Bollyiooodin
Turf klubm lahja, jotka maksavat tuhat dollaria kappale.
il
2
alue
pm
tuUu
H
täm
. gessa
talv
kuts
si'\
mär
hauk
tu,
En
tuota
Borin
hillip
kaiv
siua,
hyyd
Luom
misha
eiämas
soinut
oli
l
Vin
tai
kuu
sa
hingt
Se
td Jic;
sräni
kin
kuin
ia va
W
tuo
neen
toisetta
omaii
lm,
Kristi
haan; •
Ku
opctt
kanssa
taisitte
eläisi
Usc
kaun:
'<ain
Pune
"Senti
niin
K
osannu
15 Va
maa,
karaa
Vin
Paraik
liansa
' httäv
Pcnä
hjan
h se i