Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 15, 1955

              nuti sai myöskin jäädä p e n ^ >]le.po*
lyyttymään. »Kiin liän hylkäsi läm-pimäsfi
rakastamansa ystävän. Millään
innalla ei h ^ lähtenyt tanssetlun soit-ajaksi
I ja ykoiä&in häntä ei nähty
nää kenenkään seurassa. Hän torvoi
ain voivansa kostaa, karsimansa hä-äistyksen.
Samulinleuassa alkoi ]o olla parran
Ikua ja poika oli y^>eä tuosta miehen
tunnusmerkistä. Siiriä nauratti Samu­in
vihannoiva leuka. Kiusanteko mie-essä
ja huomaamatta isännän läsnä-loa,
jota hän aina ujosteli, nyppäsi hän
arvan Samulin leuasta ja pinkaisi juok-
-uun.
Samuli pinkaisi perässä ja saavutet­tuaan
kiusaajan tarttui lettiin komen-aen,
että anna vain parran kasvaa.
Isäntä nauroi katketakseen, meni ki-
"Uevieii luokse ja sanoi: "Älkäähän nyt
jkkanuottasilla olko", nauraen jat-oksi.
.
Samuli hämmästyi ja Siiri punastui
«^^^uomatessaan isännän seuranneen hei-leiktttelyään.
Niin he lähtivät Sa-luli
töihinsä pelloEe ja Siiri keittiöön
lännöitsijää auttamaan.
Isäntä tunsi lasten tuoneen kisai-lillaan
raikkaan tuulahdukseen talon
pljaiseen yksitoikkoiseen elämään. Hän
irisi itsensäkin nuoremmaksi nuorten
lämää 'katsellessaan, mutta alakuloi-m'Matti
säälitti häntä.
Joskus sunnuntaisin Samuli tieduste­li
» Matilta,: josko hän saisi soittaa Ma-
»^Äi hanurillal Matti antoikin siihen lu-
^ . v ^ n , sillä itse hän ei halunnut sillä enää
)ittaa ja olikin päättänyt polttaa
p. Ma^ti puolestaan rääkkäsi hä-
^ i r i a ja sai siitä kauheita ääniä, jotka
"ivat hymyn häivän hänen kasvoilleen.
Skuudnahb kouluutti apulaiskasta-
^ Jaksi erään rajasuiitarin, sillä kylmä ve­soi
ei houkutellut kirkkoniiestä olemaan
Irastajan hommassa. Mieluununin hän
'^ulki kesteissä^ Jäkutsuja olikin riittä­miin
ja vain parasta ruokaa hänelle tar-rttiin.
VierasmatkoiUaan hän jatku-lasti
hankki uusia uskovaisia.
Apulaiskastajaa taas. katsottiin kie­loon,
sillä hän oli liian tuttu kastetta-
'|i^ille. Usea perääntyikin siitä syystä
.aikeestaan ja jätti menemättä kastetoi-
.|nitukseen.
' Onnellista uutta vuotta
LiöÄn lii!kijakumialle lloivöttaa
J. GRÖHN .
2584 jHastings St. Vancouver, B. C.
l i
S l a ^ mieli kävi entistä myrtyneem-
• maksi, sHlä joka padassa mainittiin Tai-kina4Matista.
Sitä iiuutcliyat JISES^^
- iapsetidn. Niinpä, han^
kastettav^i uudelleen, toivossa, että
se tasc»ttaisi mieltä. Järki k o i t ^^
sanöiy että nyt sinä huUuttdet ja niin
jäituimiinki sikseen. ^ ^
Kun sitten oli kulunut pari vuotta
edeUisestä ja SkuudM>bin iu>i^^
nyt jo m3rttyyn,:,ko5^
S3a^insä olivat tulleet ilmi^
tellyt erään kuuromykän tjrtön, joka sit-^
; ten todisti salaisen teon, p i ^ l i ^ ^
kivaltaisen. Skuudnabb ei kiilteinään
jäänjrt kuuntelemaan tuomiota vaan
pyyhki paildcafcunnan tomiit jaloistaan
ja siirtyi toisille paikkakunnille, ei enää
kastajana mutta kauppamatkustajana.
Lopuksi hän hävisi jäljettömiin erään
toisen miehen aviovaimon kanssa
Matille tuli myöskin ajatus mennä
naimisiin, mutta kuka hänet huolisi.
Siinä oli kysymys, johon ei ollut help­po
vastata. Matti mietti ja mietti, kun­nes
yhtäkkiä ajatus kirkastui, että Kul­malan
'Karoiiinah kanssa.
Parhaillaan suoritettiin syyskyntöjä.
Mätti oli ollut koko päivän kyntämässä
pitkiä ja suoria vakoja. Isäntä Pöy­hönen
ihaili Matin työtä puhellen' it-sekseen,
että sellaisia työmiehiä kuin
Matti ei olekaan joka puun oksalla,
sen todistavat peltoni. Vanhimpana
renkinä hän on myöskin opettanut vas­ta-
alkaville, - miten maanmies peltonsa
kyntää ja kylvää.
Oli kirkas ja kyhnähkö sunnuntai­aamu.
Kirkkoon lähtijöitä ei ollut mon­taakaan,
joten yhteinen kirkkovene sai
levätä telakalla. P'öyhÖsen talosta ei
mennyt ketään, vaan jokainen ivietti
muuten vapaapäiväänsä.
' Sunnuntaipäivän tunnelmaa häiritsi
talossa vain Samuli, joka rämyytti Ma­tin
hanuria^ Joku ajatteli, että menisi
edes ulos rämyyttämään, mutta ei kui­tenkaan
sanonut ajatustaan kuuluvasti.
Matti oli mennyt aittaan pukeutu­maan.
Hän oli. pistän}^-parhaimmat
vaatteet päälleen ja jalkoihin patiinit
ja kalossit, joten herra oli valmis. ^Hän
aikoi iliyahtaa muita salaa matkoihinsa,'
mutta usea silmäpari ja naurava suu il­mestyi
tuvan ikkunaan hänen lähties­sään.
Se vähän nolpstutti Mattia, joka ei
ollut pukeutunut juhlavaatteisiinsa sen
jälkeen kun Taikina-Matin nimen sai.
Rivakasti, kuten kosiomies ainakin,
lähti Matti kävelemään kohti Kulma-
•lan taloa, jonne ei ollut matkaa kuin
pari kilometriä, joten taival oli pian
katkaistu.
1
Parhainta onnea ja menestystä Sinulle
JUSSI S
70-vuotiÄsyntymäpäiväsi johdosta toivottavat
allamainitut toverit ja ystävät:
Kaija. Maitta ja Mikko Terävä
Senja ja Nick Vatunki
Mary ja Arvo Nurmi "
Violet ja Peter Koivisto *
Mr. ja mrs. E. Toivakainen
Anna ja Y. Mutta
Mr. Eino Nenonen
Hj. Lemmettj^
Mr. ja mrs. L. Kajander
Kaisa ja Ben Gestrin
Tyyne ja Aappo Käranekangas
lyyU ja Väinö Kontio
Anna ja Risto Luoto
Anselm Huhtala
John Hakala
Sandra (ja R. Hakala
Alma ja Wemer Johnson
Hihna ja E: Ihaksi
M. Kekäläinen
Vivian Ranta
Manda Ranta
J. Häyhä
Minnie ja K. Vainio
A. Laujiskonen ja perhe
Robert, Lisi ja H. Kangas
Eaii ja Reiqo Saari
Fanni Umonen ja tjrtöt
Hulda ja John Gröhn
Inga Salo
Beitha ja R. Tuomi
Henry Lahti
Aino ja Sergei Niemi
Siiri Puttonen
Lauri Kauppinen
Ingrid Michelsoh
Fanny Lind
Leonda ja Kusti Koski
Anne ja Kusti Tybadk
Antti Kotila
Mr. R. Helin
Mr. ja mrs. Wm. Uusitalo
Hilma Salo
Tekla ja Anselm Kääriämen
CIJNTON-BAMMJLA, VANCOUVER, B. C,
JOULUKUUN 26 P. 1954.
Karoliina oli partiaillaan palolla kyn­tämässä,
eikä $iinä työntouhussa huo*
mannut tulijaa^ ennenkuin Matti ryr
kaisi. SUbm hau «n^ksi vilkaisi tidl- .
jaan ja ^ten rikkinaiseeft liameeseensa.
ja savisiin sampaisiin. Sitten |iä& ky­syvä
ilme kasvoHlaan odotti.
r— Hyvää 1^^^, toivotti <Matti^ lo­pettaen
siihen hämillään. Karoliina
ysukutti luUieii mielestään hyvin oudol-ta^
fkun hän se^i
ms^aton^^s^
~~ Millä asiaUa se vieras liikkuu, ky­syi
Kf^iolnnayihneu^^
— Tänään ön sunnuntai ja sinä olet
kyntöhommassa, huomautti' *Matti pääs­täkseen
puheen alkuun.
— Niinhän se ön, mutta tämä työ
on tehtävä enen maan jäätymistä. Pe-runätMh
on vielä k^ puheli
Karoliina.
— Kyllä se on liikaa, että nainen
viljelee yksinään maata.
—'^un ei ole toista, niin mikä muu­kaan
* siinä auttaa kuin tehdä kaikki
yksin.
— Ottaisit miehen, niin pääsisit hel­pommalla.
— Mistäpä sen nyt . . . Kukapa täl­laiselle
maatilkulle tulisikaan.
~ \'" ....
— Kuinkahan, mahtaisinkohan minä
kelvata?
— Sinä! hämmästeli Karoliina ja mit­taili
katsellaan kosijaa, joka seisoi siinä
niin hienona kuin herra ainakin.
— Niin, pien miettinyt tulevaisuutta
sydän syrjällään, sanoi Matti jo hel­potuksesta
huokaisten.
— (No, mennään nyt tupaan, vien
vain ensin hevosen talliin, puheli Karo­liina
mieli iloisesti ailahdellen.
— Mutta annahan kun minä, sanoi
(Matti ja alkoi avuliaana päästää he­vosta
aisoista.
Karoliina kiiruhthi tupaan, vaihtoi
vaatteita ja järjesteli paikkoja. Tuli oli
sanmiunut uunista ja sinne hän pisti
kuivia puita ja sytytti ne tuohiliuskalla
palamaan. Sillä aikaa (Matti tarkasteli
tallia, navettaa ja jmpäristöä, jotka
kaikki juorusivat ahkerietf^kätteri työs­tä.'
7'
Työihminen on se Karoliina, ajatteli
Matti. Karjahaassa hän näki kaksi ko­meaa
lypsylehmää ja joitakin joutilaita
mullikoita, jotka olivat takamassa talon
h3rvän toimeentulon. Viimein sitten
Matti meni sisäHle, jääden oven suuhun
seisomaan ja odottamaan.
•—. Käyhän peremmälle ja istu, ke-hoitti
emäntä.
Matti noudatti kehoitusta ja siirtyi
peremmälle istumaan. iKaroliina siinä
laitteli kahvipannua tulelle. Puhuminen
tuntui vaikealta ja sen aiheet •yaikeilta
löytää. Ympärilleen katsellen Matti
havaitsi talossa vallitsevan hyvän jär­jestyksen
ja puhtauden ja se tekji hä­neen
hyvän vaikutuksen.
Kahvipannu helisi pykäläraudassa
emähän kohennellessa tulta. Pian le­visi
mieluinen kahvin tuoksu, joka vai­kutti
edullisesti puheen pään kiinni saa­miseen.
Yhtäkkiä siinä sitten Karoliina
kysäisi, että onko se Matti jo kas­tettu.
,
— Olempa niinkin, enhän minä pa­kana
ole. ! ' !
— Minä tarkoitin sitä uutta kastetta
ja vapaakirkkolaisuutta. ^
— Silloin en ole, sillä pidän hullujen
meininkinä koko homman. Se pääfcas-tajakin
oli suuri hunsvotti, joka pötki
pakoon tekojensa seurauksia, kuten tie­dätkin.
'Rahojakin se vei keneltä vain
onnistui saamaan selvitti Matti;
—- Minä annoin kastaa itsem, nititta
kun sitten tarkemmin ajattelin, en men­nytkään
pappilaan sanomaan itseäni kir­kosta
irti, joten lieneekin parasta- pitää
se entinen kirkkouskonto, puhdienaan-tä
laitellen kahvitarpeita pöydälle; So- '
kerin ja kerman lisäksi flmaanttil']^
dälle tuoretta hiivaleipää ja voita, f oten
kahvipöytä näytti hyvin- hefkullisftltav -
(Jatkuu) ^ '
Salraaloisen
ladköpmginrautatieaseinaUa sat­tui
jouluk. puolivälissä traagillinen
ta|>aEhtuma erään 24-vuatiaaxl^ rata-työläiseD
pannessa 2-vu<ytiaan poi­kansa
IdäkoiUe, »iki etta jtma murs­kasi
lapsen pään. Mies yritti tämän
jälkeen telidä itsemurhan heittäy-töhnällä
«diskoille, mutta junan
vauhti oli niin hiljainen, ettei hän
loukkaantunut lainkaan. Tällöin
hän ajoi polkupyörällä satamaan,
miäta polkupyörä pian jäli^enpäin
löydettiin. Todennäköisesti mies on
hukuttautunut. Hän lienee tehnyt
tdkonsa mielenhäiriössä^
ALVAR RINTEEN
MUISTOLLE
Kuoli tammikuun 11 p. 1954i
Tää aika on oUut niin suruisar
kun ductajmme lälksit sä pois.
ettV sanoin sitä ei kuvata voi.
Olet kulkenut kuoleman verhojen
taa,
jonne ei katseemme kanim.
Se kaikille meille on tuntema^ton,
sieltä kukaan ei tietoja anna.
iSinua kaivaten muistelemaan j ä i ­vät.
.
Äitisi Ida Rinne
Veljesi Viljo Ja Walter
Surulla Ja kaipauksella ilmoitamme,
että rakas äitimme Ja isoäitimme-
K I I T O S
Sydämelliset kiitokset kaikille teil­le,
jotka olitte saattamassa meidän
rakasta äitlänune viimeiselle mat­kalle.
Kiitos kantajUle, laulajUIe jä
;mr* F. Rantasalolle muistosanoista.
Kiitos kauniista kukkalaitteista ja
muistokortelsta. KUtos kaikille. Jotka
muistivat meitä siurumme lietkellä.
Solsqa»
OMAISET
Britlsli Colombia
(O. S. BÄTT)
nukkui kuolon uneen Enderbyn sai­raalassa
Enderbyssa, B. C , Joulu­kuun
17 p. 1954. Hän oli syntynyt
Suomessa Kiuruvedellä, Kuopion
läänissä, lokakuun 14 p. 1881.
Haudattiin Solsqnan liautansmaa-han
Joulukuun 19 p. 1954.
liähinnä suremaan Jäi yksi po^ka»
Reino Solsquassa. B. C. Ja kuusi ty^
tärtä. mrs. Katie Rinta, Solsquassa,
B. C , mrs. Ina Damerell, Seattlessa,
Wa8h., USA, mrs. LUUan Blitch Van-couverissa,
B. C , mrs. Mary HJorth
Trailissa, B. C , mrs. Mamie Boman
Solsquassa, B . C. Ja mrs. Ida Water-honse
Rivers Camp, Man. sekä 14
lastenlasta Ja 7 lastenlastenlasta Ja
siskoin lapsia Suomessa;
Kärsit hiljaa, nukuit hiljaa,
sydän sinulla loppuun löi
Päättyi vaivat, joita kannoit, •
. flcärsivästi päivin öin.
iSaapui hetki elon illan,
voimat loppui hiljalleen.
-Tuskat tj^tyi, raiiha saapui,
pääsit 3a>tiin iäiseen.
Paljon kärsit, paljon kestit,
viimein voiton saavutit.
Oi kiitos suUe, äiti hellä,
kaikesta minkä sä meille soit.
Kun aina jaksoit sä työskennellä,
niin hyvä. ja lempeä olla voit.
Lepää rauihassa, äiti rakas.
• Lapset
ISaapui hetki elon illan,
uupunut sydän levon s^.
Sammui silmä mi aina valyoi,
ja uneen uuvubti väsyneen.
Lepää rauhassa, mummu Iculta.
Kiitos rakkaudestasi,
Ruby Rinta.
* * i» m ' A « J» *i» . - « J3 « ^ o m -jjic tf W M :-M J» « ^ * * a « .» -a ^1 * •*» '•' --' -•' Lauantaina* ianrimilcttiui 15 pälyänä# 19$5 Sivu 9