Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 7, 1950

              niCBttlen.
saTioam-tuoa tali.
^kiaästi, la -i^T,^
mu, sfflä^suoiaan
^aaa.alkoi kuu.
i--sitäkään, ^ffilien
peästi. OH aivan
t^isi pptäffiäiia
^ •-• •— -^moiai]?
-sekimnln.aikajja
taas Elisa seiso!
1 ajatuksia. Kim
a «edesspn, r Q y ö ! j .
ja. luonnoHiseaa,
-itsensä. Mytta
jaliäneliäoliliy.
ellä. Elisan , —
oiini, siellä poreili
• iiaum. Hänelle
iän ymmäisi, mo-laisella
voisi ^os-iJänen"
tiay-tyi ai-h
tutun hahmon
sana häa ei olisi
i^an hiveli ajatus
?ltäytyn>t ja mies
äkäisin^-— nolat­t
u
Lv-o mies•• liittosi seuraanne kotl-
V^o^hän liuullut oil^eln? \^ri kiersi
^ilr^ Tuonissa. Han muisti Hertan,
X't[ceJi-ylioppilaan — näiden ivan ja
4 Hän tunsi pelkääjänsä Hert-nijtta
pelko muuttui ujoudeksi, hä-ffluistaessaaii
taas miehen sanoja.
Kuillitteko, mitä sanoin?, kys>i
K i i pa ki rj o i t;us
Hin katsoi silloin ylös, kävi hehku-
: punaiseksi kasvoiltaan ja vastasi
i. Kyllä kuulin.
_ jliksi ette sitten vastaa?
Hin värähti, katsoessaan mieto sil-
-a ja sopersi:
_ Minä — minä — menen ama ta-jjjjesti
yksin kotiin.
r|i Han olisi tahtonut .sanoa
Iljta.^iautta ei kyennyt-
' -^ei ole totta, sanoi mies.
Jatkoa
Kului kuitenkin nelfä sotavuotta kan­san
lasten kärsiessä njdcyaikaisen so­dankäynnin
^aikki kauhut. Monen oli
vaikea ymmärtää, mitä sotilaselämä ih­miseltä
i^^atii. Harjoitusaikanakin se
on painavaa palckoa.
Kerran olivat Tini ja Roy tulleet ja
lähteneet. Harriksen autolla kaupunkiin.
Myöhään illalla he ajoivat leönan ta­lolle.
Tim tuli sisään ja. kysyi:
"Saako Roy tulla meille nukkumaan,
kun häii. on vähän juovuksissa? Hä-nen
äitipuolensa Olisi varmaankin vihai-,
nen, jos hän nyt menisi kotiin.'^'
;"Mutta>envö auto phäisi^jaa^öt&i?^^
ajattelen, että kotiin tultuani en enää
näeRoyta., Että hänen nyt täytyi kuol­la,-
kun'alkoi koulussakin menestyä-|a
hänestä-, olisi tullut ammatti-pallonpe--
laaja . . . R o y oli \'asta silmänsä auld
saava poika . .
Onnelvsi soitto taukosi: ja n^ies toi hä-
. :.t paikoilleen puun al!e>-jc^onjpee^
!tN»rttakin-saapuir • . ..- . - .. -.. • .
I^Äko '-.oltaa'^ saatm|^>-ky^^ ilnjftta^- niitä luoimoffisirrp^ /c^S^'^:-•i-^.. v^^^^^-,
tJteflliiii •huoniasi; EUs^VÄiicäi^-. ääR^^
|J.]^!iivaa.'- ^ ':/'^''y'}X — ~'^:[iJJ^
ff --Enfiän" ole^ennenliaänV;^'.'-.--'^
tahtomattaan-tyl^Äl!;:-^--; •'
Han el voinut • ymmar^>''Äea^^^
i ;2attoi:öp-nii^:.ilk^är'.v^ - l / - '
Leonan ompeluseurassa johdettiin
keskustelu sotaan ja usea oli tätäkin so­taa
vastaan sen nuorena opitun käsityk­sen
mukaan, että sodista on hyötyä
vain kapitalistiluokalle ja näin ollen tu­lee
periaatteessa olla' sodan vastustajia.
Leona ja samaan aatepiiriiii kuuluvat
lähtivät siitä selityksestäj että kotirin-'.
;tam"äpa--^:qn;:toimittav^^^^^ yoittaim-, •.
\ ;^k^ir älHäv^fäsisipii .^nläiiteipy t ^ l^
r määfi;; ar|ä|a^^^^^^ ItseyJpey- ^
ja Elisa oli lähtenj^,kQtima|kÄ;^^^^
'tn tanssin gäätt-jTnisitä-,..JB^st^^^^
^ Mn kflkq.,.mstsä.taipsJe-s)ai.-
:ua palasivat mo-
311,' Tarkoin-har­oi
Hertta tanssit-a,
hymyillen tälle ^ -
että "miemumniin ' ' ) ' ^ ^ l^ljei^si-k^lfcuaSÄ>^^
rm sanoin tiehen-ää
myös Saulille,
ai seuraansa ....
tettyä Elisan hei­ttä
voinut hillitä
i, sanoi iian pure-kiusättiiaa,
raut-rehellisillä
silmil-ssittaja.
- Ivallinen piirre
veni. — Sinuna
itunut.
lleen ja itierkilli-si
Hertan kaval-skin
cli ivaa Eli-lattuna
jäi seiso-a
kauan ei hänen
fälleen tuli Sauli
taa hymyilemät-
•Hänen oli niin
ertaa ,häii nautti.
i oli tullut hänen
lauli Elisaa, Ba-lessa
ja viimein
masenntikseksij
villiksi': vihaksi.
3sin tanssi senra-se
oli .kamalaa,
;tä, eikä muuta,
otenkin karttele-
^ että täoiä vält-i
vain-oli-heidän
e eivät enää pu-lä
jäyhä uudel-nssitettavakseea.
äsittää, ettei Eli-alentavasta
h>-p'
; Elisan vauhem-kaiken
iltaa sa-n
puhumatta ja
ului, sei vaike-i
puheen aloitt:'--
in kylE niitiiä^
i hvmy^ P^-'
i siksi taniRtW'
a . itseä"in ja
Pjli Elisa kerran
^ päinsä.. eltS
1:1!:- verkkaisin-, aslseUn; Ja.-kumariiikot^
\ •'fbT^aniAf'aimeÄ:ruoMkosta-S.eii->j
hsfa, astuen-aittakamarinsa. han
Iiiittuaan oven hän istahti-y^^
;!2!d2lle,. kumartui, etesnpäja-, .ja_lstiit^
iohta tukieii leukaansa käsillään.; ¥h--
'ienäireM sarjana kulkivat- kaikki fciiyat
'I jiaEeflsilmäinsä.-sivu: imetsj, lava', ihmi-,
'set, s-Dittajat-,. Hertta, Mg.ni^i^eii: Älpo^ ja-
.. Sauli, jonka tämäniltaista, käytöstä
u|Ha ei saattanut, yrarnärtää, • enein.mä^
,'| uin Hertan piikittelyäkään. Vaikka
^ JJjohan Hertta oli ivaten puhiinut köy-
, '•amistä . . .
^ Eli?a oli unohtunut istumaan .vuo^
^ {,VK!sa laidalle pitldksi, hyOTn .pitldksi
j 'ajoiksi ja säpsähti äkkiä, ;kuultessaan
\ 'Vukin liikehtitnistä läheisyydestä.
J l^attoii-athan palvelijat, olla^ hj^,i?j: vie-.,
i J i ulkona. Sitä se olikin. R^iihpittii-
^ f, j•^Jla hän istuutui takaisin, mutta enää
, :'-ttLlematta tapahtuneita., -..Aikoen..
,, M ryhtyä riisuutumaan,: hän kuiili
»Hutusta oveltaan. H-jr^.n^.hiijaistavto-,
J\], j mutta koputusta, kuitenkin-.. Hert-
' ^ välähti hänellä mielessä.^ Olisikohan
I Hertta, joka saattoi vasta, .nyt palata,
't^^ Ehkä tämä tulirpj^tämääp-
^Jsltä anteeksi loukkaavaa käytös-r
Aikoen ensin mennä aukaise-
1^ oven, hän kuitenkin, kurkisti en-.
verhon takaa, ikkunastaan.. .Ei. när '
ketään. tietystiHeÄoli--oyep.-'
^ ia.odotti. ^MiksiÄnytämä ei-:
•fininnut häntä nimeltä? tieten-
^larohjennut, kunoli yö.. Ihme*että
^rohjennut tuUa ollenkaan.. Kopeasti
^^han.salvan ovelta. '" ^ " " • •
^ Eisa, minä tulin sittenkin:...
. -orjahti., Veri syöksyi.. pääl?än .
;\%^voihin. Ch-ella.ei seisonut Hert-
5;^anSauli . . . Ja :nytoH yö : . .
peräytyi voimattomin jäsenin ja
-kastui sisälle, lukiten oyen jäiessään.
halveksitko minua, siksi, että en
^srveisesi? kysyi mies kovasti.
En- sanoi hän rehellisesti ja vähi-
JO tyyntyen. — mutta teidän ei
-^"ipitsByt tuUa . . .
•^^inuttele minua,-Elisa,.-ja- katso
:^-3« En voinut muuta,.kiiiii-.tu|la.
-^äitekää nyt kuitenkin' .On.yö. , .
^^u^sa,-siksikö,,ett^v^^^
^i- .nyt:-^äkk|ä^j.^.. ::mies,-
Minä tuon RojFii sis^l¥^
Pfölhjme jääneet kaiipunkiin, ttiutta
-•melilieiLöllUti^^ ja'aiitör s^tejiv;
^|^lt^t|rfiton.-ioy;tE^^ Yoi^ -
:,4aaö:;s2poa-liettä; ime&fon.^ral^te^ :
. •-4uii|vauor|.:juma|a,. iilin-sitä^
: • •"'SMlä oli; oman: k-yläi5-50tiialFe: -viljalti' :
; ilmBiäta::öliit%.-;.-.-.•: Älä-penistav-,isp.ä!ti,:.:
^vTlm^i5iifl"''taht©i ^tpÄuen
••:ja;.iiukalitkE:--^' •• -
•. . vEi;;tienö>^'^Bg?cm viinaeisen ;
^..ke^raIj^näk^'tärelä^-.ulJsän miehe.n-^^-alim, •
naaftturin pojan ja häiien kasvattipoi- ^
kansa tepäuusfvuosien" pa^^ ;^stävän -
. viiraeiseii-.-iierran-^elä^^änä. '"i.Roy. jputiir
ilmavoirniih ja kuoli Tyylien meren so-
• ta-alUeella.--' ' , ' '
Kim Tim sai Äfrikaan tiedon ystä­vänsä
kuolemasta,. koski se häneen ko­vasti.
-Kä;-n:'Sanoi-,kirjeessään-teonalle:
. "En-jtiuri-voi--sanoa,:että: minäkin 'ha— .
luaisin-'kuollar,siksi-kun-:-Roy.on. tapettu,'.
imutta ikävä kouristaa sydäntäni kun.
'täm'ä^;sÖta on' -py^ä^tfettavar t^^väenluo-:;
kankiri uhrauksilla-: arjalaisen prjuus-suunmt€!
man-^takia.-\.~ ^
Tietystlppliittinen: taikausko Ja juur-
,.,t!lnut^;•l|eligen .-orjuu^ -tanssitutti iiliinisiä: •
,•silffie:-ja•^täme••v::^S•uliFSl•kkaat*^^
-ta- .Eyptyväfevxilmekädsssä;, ...iCiiileiskiii"-
.sivillleläsiäkltt.-: virkistyi^-:' sillä'-'falsaai,tull5 ;
,.ja^työtä; sa5;^^''-Mb'aeitsEimi\'liili-^päikka=^'
kuisnaMa- -'lluomatiiksr •-eiisi^ -.Ijemnv kun:.-'
•sotOasumvormtfjä"
•••taloa-. .I'aikkäliunnanr-leliti'-kirJQlttl---seu--.--
tuöSä^ sötiiäisia^-icmista- ja-seikkailuista-' •
•aniidjsn---mukana- ja- -seiidim-omiea so-"-'-
tilaitten- -•' valokuvat pantiin.:-tegionan- •
toimesta- "suu rinkien • • liikelaitosten" näy- • •
teikkunoillei - .-• -v-
- ."Sankarini''-, ajatteli, teonakin käy- •.
dessään aiiia- viikottaisellä •• pyhiinvael-'
lusretkellään näkemässä jo luutnantiksi .
kohotetun- •Tiiiiln: kuvaa'. erään suuren
miesten-- vaatetusliikkeen- • - ikkunassa.-
Täältä sille hongankolistajalle oli pitä-
Eeöcaa tupa., oli: smirimamksi osa=ksi-'
sodan aikana autiona. Kukkamaa v i i -
iiytyi, Jokiirania. kasvoi vesakkoa, 3.1ök~
ki ränsistyi, mutta-ehtipä sen. soanus*'
•taa-ehommaksi-sitteJi kim -vihollinen oli.
voitettu, kua sota.loppui Ja Tim palaisi-
. kotikunnaiikea-- . . Niin., kunpa palai- '
' si-- jä päiistöisiin niin • onnellisesti, ettei
Leonid joutuisi, ivutsuntaan.
Leona. oli katsonut-.velvollisuudek­seen^
auttaa sötatyössä- siten, kuinahan
voi, • Hin oli ottanut harteilleen hoitaa
""Johiisonin Esterin-, äidin, kaiiat, kaksi
Xlehniää^ ja.koko heidän taloutensa, sillä;
aikaa kun Ester meni kaupunkiin halli­tuksen
konttoripalvelukseen. Se lisäsi
huomattavasti Leonan niukkoja raha­varoja
ja- hän^ voi lähettää- aina tuoa-
' tuosta .lahjapaketin Timille.
Kauhea oli isku, kun Leona näki sil-
^ten-^Tiniiö nimen haavoittuneidenluette-
.lossa., Hän. sai myöhemmin • Joutsin-kir­jeessä
yksityiskohtaiset tiedot. Mutta
x-se&; iiintiik loiikkaukselta,. .ettei-.
. hä:hÄ> ilmoitettu, ^.Timin \-iiaavoittu-M-. - .'•;
•: sestaj-samaan. ail>aan kuin:Timin:äidille. ' \
:• . ••_^;liöna^torstai-?ia '^li' Leo.iia.-enSiinmMI-^;''
sehvkerrart; poissa' Punaisen-'Risthi tuto- •
' ma.kSrhpsta^' "'Han,ei-yplnut'viedä'S-u •
- 'aan-Häia pian/maailma •
•'Viikpii- hän.^vah^p.i-yöl- -,
iin-.
Yhtä arka> kuin hän,oli toisinaan, yhtä
pelPton ja lujavMn saattoi oMa- joinakin
hetkinä. Tyynnytelten hän puhui:
— Vaikliar • täällä • olisi--kuka;, teidän'
- asemastanne,. ei. se olisi; kauniisti. Em--
-me!iän.-.edes-.tui3iie..-., ,
— Mutta.oleii kauan halunnut tutus­tua
sinuun) vältti mies, jonka silmät
loistivat hämärässä. -
-— Menkää nyt.
Elisa-alkoi-- tuntea- uudelleen pelkoa.
— Sinuttele minua, enkö sanonut. Sa­no
minua Sauliksi.
— Sauliv sanoi. han-. nyfc.peloissaan,—
menej.ole-'kilttl2^v;, •, • .• ; • . - -
—• Kim-- sinä-noia, pj^dät,- täyt^'^ • mi^ ^-
nuE^mennävfmutta- saanlxO, tulla, toiste;?
, , —• En tiedä., .
-.,— '0|€niis---niinulle. kätesi,-- valkoineB-:
..Elisa.:...
. :Häp.oJeBsir:kälensä..ja.-mies-puristi.-si-.
tä" liijäsli.: • - ' • ' ---
— Sano mimille hyvää yötä, tyttö*
, : H5ri^ää-.-yQfä, Saulii hän- melkeiiiv
• kuiskasi-; - - - .- - •
^- —. Jos^ minä:nyt:suutelen,sinua-.-. .?-•'
_.Ei,- — ei, sanoi.Mn hätäytyneesti,
peräytyen. .
— JEi,nyt^,älä,-:pelkää.., V^ta-sitten,
kun- sitä itse hakut. Näen, ettei,kukaan-,
ole sinua ennen suudellut, mutta muis­ta,
että «minä voin olla se ensimmäinen.
Odote-minua-jpskiis, -
M-ies meni.. -Ovi- paukahti .kiinni ja .
Elisa, oli jälleen . yksin. Kuin unessa-
.tarttui hän. oven: salpaan-,-:-ja: painoi sen
V I I I:
•-•3S5a; - vai^ka^aji..-, el:-liorj^aist-keen
.oli'--Martta- pistäytynjrt^. Tanmlassa-ja
pyytänyt Elisalta anteeksi. Miin, ai­van,
nöyrästir-joskin - kanltsasti;. Isot
.Ran.tala.t -yleensä,-, olivat • jiifpjs- ja-kan^
keitä.:-..Htertta-oli hyidpMn-perioyt va^n-
. hempiensa sukuyJpeyden, •mutta-ei silti
voinut olla tuntematta parempiakin
tunteita. Elisa taas ei juuri imitään
ollut sanonut, naurahtanut vain oli ja
virkkanut: "Ei se mitään;" Kuitenkin
hän oli.tuntenut olleensa sj^västiloukat­tu.
Jä.ni.inrys.tävyy^-jatkui. -., ,
Jökiij.- oli, Elisaaldn, kuiten-kin- pidättää
nyt.: kertomasta, ystäyälleen-tanssiaisilian
tapahtumista. Ehkä- se pH Hertan^sil-
: loinen iva, ehkä: se--ol!-.,ujoutta?^ Mutta--
-kun- aikaa-, •kului, .timsi, Elisa tulevansa:
vapaammaksi:,ja,- lämpenpvänsä- -entistä-.-
,: enemmän^Herttaan: nähden. •-. Hertta; pl|,
..-sitt€okin---hauska--ja--:!l3rvä-tyttQ: / Joku^
tämän kyllä oli muuttanut kesäö aikana,
.-.mutta: siihen* saattöi¥at;-olla; omat- ja- hy-
,vinkin-- -painavat syynsä» Ehkä^-rak^us-
.Mannisen: Adpoon-. -. .Elisaa- vähän, niin- -
-kuin - säälitti- mielessään --Hertta-. Oli :
.:vanBaankin, kaiuieata'-'liärsiä- raklsaiiden-täliden
. . . Oltslpa-Hertta edes'uskoutu­nut
hänelle todaiiisena itsenään, mutta
sitäpä, täniä ei- tehnyt. Ei. tietenkään-.
.kehdannut, ©ii. ylpeäkin.- .Ilmeistä
kuitenkin,-oli, että Alpo ihaili'Herttaa-,
Qli, miyöhäipen, ilta, lielpäkuun loppu- .
puolella. .Hämärsi, pelloilta -kuului .yhä,
.niittokoneiden- raksutusta. TielS .kul-.
kija ,saattoi nähdä .jokottain- väl:eä:.h«i- .
nänteossa,, naisia, .nuoria- ja-vaislipja,.
lapsia,kin. ,:--.SIellä.-:-tMI!ä\.kaade.tliliii; 'iiei-.
nää-.-- ..viikatteellakin.' - ^i:- - suörastaac.--,-
, kaiHiisla ..aifcdä^ y^ivosM^idm^hmvai'-,
sieiir;tasaista Jiikehtiraäs^ ,
ol|;-::-yöfc:-.kpli--mö|diS| •;T%pl!4-: - -Mljai-
.r suj^dessa; V h^ykU]^tteIr--TiiQil];i~ kptiiatiS"-
•:,-!oB-_,-moiim-,:erilalsia- n^iiii-,-.- ^iiiij;:-JGS,
f-ed^.<-ti|^si-iaajairlfekoEsil^^^^^ -... Eiiis-vkä-.'-
läji_eis'eks^- tulekaan:'" ihmlsM|Jsi sil-.
:- le,\ jofe-^^sit^: -/--pttv^avjittönlimk!^^
•:h0iy^i:\i3^t./'•• '
••-Tim,:- 'py.- naeljLveln,'- kolms'kmika.utta.-
.-kenttäsainialassa • ;• selkään,-. • sattune-^,-
-..kuulan .feg^rämäa.Jäljeltä., Kuitenkin
-kun,- .kpuIaroM '• jotenkin .sivuuttanut- pää^'.
-•hermajpli^ot,- • .parani: , hän seMalseea
kuhtöpn, että palautettiin taas rintamal-
'le. ' ; r '
• iKun-Leon^- tahtoo virittää rauistojaaa
sotarajan surkeudesta, ottaa; hän esille,
, valpkiiyanj jonka.,Tip- on otattanut., his­torian-
kuvaamass.a -Milanossa, parane­misensa
viime viikon Ipmälla. -mukset-pitkät,
silmät kuopalla kuin sairaala
- vanhiiksei|a- ja. kaulassa: Punaisen^ Ristin-almuna
antama paksu villahuivi . . .
Vaatteensa ovat talvisen nuhraantimeet.
Olisiko nuoruus kulkenut Timin ohi?
Kyll^ kai sekin pii sotamiehille ma­sentavaa,
kun näkivät-niin kauniilcsi
kuvitellun Italian sodan vaikutuksesta
alastomana, köyhänä ja näköaljit rais-kattuuaa.
Tim kirjoitti:
"Roomaan asti kulkeneena emme
nähneet mitään mielenvirikettä kehutus
kauniissa. etelä-Italiassa. Luonto on
mustunutta, ja elotonta, kaupungit ja
kylät likaisia ja epäjärjestyksen vallas­sa.
Ihmiset ovat kovan onnfn kourissa
tylyjä, .mutta pennosenkin, toivossa lie-hitteleviä^
Kaikkialla on kerjäläisiä.
Lapset ovat säälittävimpiä lupnnotto-ma,
ssa?;p,ikkui'anhassa .yaanimisessa.^ saar
dakseea edes. leipäpalasen almuna . .
ii-
; Vaikka oli pidettykunnlana sitä, kun
perheestä .oli voitu lähettää yksikin nuo­ri
mies sotilaaksi, niin kuvaamassamme
perheessä vallitsi äänetön, hiljainen^ su­ru,
kun yhdeksäntoistavuotias Leonid
lähti harjoiltusleirille. Joutsi kulki pu­humattomana,
Nelma joutui vuotee­seen
ja Leona äuri omalla, ominaisella
tavallaan, touhuten äärimmäiseen vä­symykseen
saakka talon ja ulkosuojien
•puhdistuksessa, lausumatta sanaakaan
sivullisille. Öiksi hän taas joutui mene­mään-
mökilleen ja siellä: voi surun taak-
. ka-laueta itkuksi. -
• luuri, hiljattain- sairaalasta taistelu-areenalle
paknncselfe:''Timille ©ii sano-
: .ma-,-. velJeiKä^ sotakfiutälle. 3o,iitumise.8ta
.t(^PiHÄp;.|s&iL-.- .-lPifleiikpäiJ-.liiii-^.ri sea-
;.-tä >li|»::. ätöiMii. V- 3^ä^^^:ym,uUat.:M^^^^
I'' HI I ' ' l
r
4 1
H 1
i
•V
MB'
4
"• ^
in: mm
•
0\