Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 15, 1947

              / a
1 i
Tili
, LU-\\'T\IXA \ L \ . ^ I S K U U X 15 PÄIVÄNÄ .
UEKKI
P.ÖL Box 63^ 5adlRB7> Out»
Toimitoftsefl karmasta
Toisinaan saa perästäpäin harmi'
telia, hm jokin kyvd asia on hata-rapuisyydessä
jäänyt aikanaan Ituo-mioimatta,
kuten Jtyt esim. se, ettei
rdcilisessä numerossa ollut mitään
mainintaa sellaisesta kuin Kansain-vJisestä
Xaistcnpäivästä, joka oli
i'iime lauauntama, Xaislukijamme
ovat voineet sen johdosta nuristakin,
nimittäin ne, jotka sen muistivat ja
käsittävät sen mer^tyksen. Ja aivan
oikein. Sc olisi p-itänyt huomioida
jo sen kunniakkaan historian samal­la
kuin sen jatkuvan merkityksen
vuoksi,'sillä vietetaanhän sitä monis-
.<a maissa yhu cdelUen hyvinkin huo­mattavalla
tavalla.
Tämän päivän vietto ei ole uusi.
/o lähes mijäkymmcntd vuotta sit'
ten vietettiin ensi-mniäistä naisten­päivää
Xcvv Yorkissa sosialistipuolu-een
aloitteesta, joka agiteerasi yhden
päivän omistanrista '^nodessa nais­ten
asialle. PäätuniJuksena silloin oli
rUTisille äänioikeuden vaatiminat.
koska se kSsitetiiin ennakkoehdoksi
taistelulle muiden tasavertaisten oi­keuksien
puolesta nitisille. Pari vuot­ta
tämän jälkeen sosialistien kan­sainvälisessä
kongressissa Tukhol­massa
Clara Zetkinin esityksestä
hyväksyttiin naistatpäivj kansain-välisck:^:.
Sitten, ensimmäjsen maailmanso­dan
aikoina, tul: päJvän funrtukseksi
voimakas rauhan vaaiimus. Juuri so­dan
edellä mm, Rosa iMxemburg
vankilaa^ ukmttten järjesti Saksassa
(Canadan suomalaisten viikkotehti)
Published and prtnted by the Vapaus
Publishing Company Limited, lOQ-102
Elm Sireet West. Sudbury, Ontario.
aeglstered at i'he Post Office Dept,
Ot:a,wa, as second class matter:
TUanshinnat:
1 vuosikerta ..$2.50
6 kuiikautta , 1-40
3 kuuäautta , -75
Th^vsvaltoEhm:
I vuosikerta $3.10
6 kuukautta — • - -. 1-80
«iHuae^ Ja maualle oikomaille:
1 vuosikerta $3.75
6 kuukautta - 2.0O
UfiJciu iimestyy jokaisen viikon laj»
tntafna l2-sivuisena. sisältäen parasta
kaoxiokirjallista luettavaa kaikilta aloil-ta-
,
Äslamiehille m3'-önnetään 20 prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tä-oään.
rLMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
50 senttiä palstatuutnalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta S2.Q0. Alin
maksu kuolinilmottuksesta $3.00 ynnä,
70 Äuttu» josaaseiEa muistovärsyita tai
kiitosla aseelta. Exäkoishiniiat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu ettikäteen.
Kaikki Liekille tarkoitehit maksu­nosoitukset
on GstetSava kustantajan ni­meen:
^ Vapaus Publifihins Company
Limited.
«ustantajä ja painaja: Vapaus Pub-
Ushing Company Limited. 100-102 Elm
Street West, Sudbtixy. Ontarta
Itolmittaja A. Päiviö.
litrtcftfln aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
ystävien pakinad
Hiihiopakinaa
Montrealista
Kyllä olemme olleet ylpeitä täällä
Montrealissa meidän poikien voi­tosta
siinä hiihtokilpailussa. Sanoin,
meidän poikien^ koska tiedän heidän
kuuluvan "meikäläisiin'' ja toivon
heidän aina niittävän meille kunniaa-
Kyliä joka työmaalla oli suomalaisten
miesten taskussa ''kielinen" lehti,
jossa poikien kuvat olivat^ ja jokai­selle
vastaanaulijallej oli se sitten
paasi tai t\-ötoYeri, näytettiin poi­kien
kuvia ja tehtiin heistä seH-ää.
Meidänkin ukko. vanhana urheilu-ia
metsämiehenä. piristyi nostamaan
rintaansa yhtä korkealle kuin alem­pana
oleva mahansakin.,'niin että
minä jo hiukaii uskaisin ..varpteDai
''^luistahan, että kun l i ^ a j Jvha^-
siaan rasittaa. \-oi seurata rokulipäi­vä."
Viikon loppula hän meni jo a k s
kellariin kääntelemään ja viiäintele-mään
suksia, -^-asin ja hänen i l -
mees täänkin luin mitä hän ajatteK:
-Eihän tässä olla kuin pari vuotta
Huukia vanhempi^ niin että jos mi­näkin.
. Ä ä n e e n *\-ain laiisui: '^Pa­hus
kun teki taas tuollaisen ilman,
muuten olisin koettanut, vieläkö sitä
vanhana taitaa, minkä on nuorena
oppinut.''
Nuorempi vesa serkkunsa kanssa
kävi ilmaa uhmaamassa, mutta pian
tu]i\-at pojat takaisin, ei ollut huvia
sellaisella myrskyllä hiihdellä. He
tyydyttivät hiihtohalunsa sUiä, että
leikkasivat Huukin ja Johnsonin ku­vat
sekä kirjoitukset heistä ja kokoel­miinsa,
ja seuraavana päivänä he oli­vat
"sankareita"", koska sattuivat ole­maan
samaa kansallisuutta Canadan
hiihtomesiarin kanssa. — Kyllä ne
"pennutkin" huomaa ole\-ansa suo­malaisia
silloin "kun on maine kvsv-mvksessä.
X i i n , kyllä se oii kivaa otta ra­diosta
se tiedotus, «että suomalaiset
ovat voittaneet, mutta miten hassus­ti
he la:usuivatkaan ensin Huukin
nimen. Sitten illalla jo ukkokin nok­kaunistaan
heräsi, kun radiosta tuli
Huukin tervedys aivan selvällä suo­menkielellä.
En tahtonut pysyä na­hoissani,
kun kuulin omaa kieltäni
tuolta mistä on ontunut kaikki ais­tinsa
pinnistäen "toiskielistä" kuun­telemaan.
Johnson käänsi englannik-
Jjohjalla perustettiin toista vuotta
sitten Pariisissa Xaisten Kansain^
välinen Liitto, jossa on edustettuna
melkein kaikki maailman maat.
Xiin, tämä Kansalnväiincn X'ais-tenpäsvä
on nyt ohi, mutta sm mer­kitys
ja naisliikkeiden merkitvs vleen-
KirjeOTvaihtoa
Hakri Iiro: Julkaistaanpa tieten-sä
ci ole ohi, vaan jatkuu päivästä
naisten päiväjuAlia Touhanvaatimuk- päivään. Siksi siitä kannatti vieläkin
sclle. Ja sodan kdynnissd ollessa mainita, — AF.
marssTvat Venäjän naiset Pietarin
tehtaista kaduille viaaticn leipää ja
rattkaa, sodan lopettamista ja mies­tensä
ja poikiensa laskemista rinta­milta
kotiin.
Siitä saakka on Kansainväliseksi
Xaisten päiväksi omistettu juuri maa.
lisk. S päivä kaikissa maissa. Siitä
saakka on myöskin ranhankysymys
oHkt keskeisin naisläikkeissä ja $täinä
pätvinä sOktrn läityy myös kyvin
tärktma fasistnm jmmriminen pois
kin.
.4. Mäkt: Löytyi niistä jotakin.
Vitsit kovin kijrtettyjä,
V, S:n lähettäjä: Hyvin tehty, mut­ta
emme nyt kuitakaan viitsi paJata
siihen.
Rimm ja Ulla: Niinknin cniÄiikin.
Markr R.ijokm suorasanainen oHsi
maaumasta, Xäiden n&Sktn^ofen aajäsevampL
si. mitä Huuki sanoi. Täytyihän nii­den
radioasemalla tietää, mitä se Lau-ri-
poika niin pitkästi jutteli. —- Kuu­liko
sudburylaiset? Erikoisesti teille­hän
Lasse terveiset lähetti- Seuraa­van
piiivän lehdessä olikin, että se
oli enin. mitä Lasse on koko kilpai­lujen
aikana puhunut, kim pääsi
omalla kielellään puhumaan. "Len­tävä
suomalainen hämmästytti mei­tä"*,
oli lehdessä. ''Mutta se on aina
niin suomalaisten tapaista, missä nii­tä
on yksi siellä on toinen perässä."
Minä ]o mielikuvituksissani oletin,
että Huuki ia Johnson tulevat mei­dän
akkojen laatikkopäivälliselle, kun
minkin lähellä olivat. Taisin siitä
puhelimessa jo joHekulle mainitakin.
Isäntäkin jo ihmetteli, kun minä niin
kauan itseäni peilailin ja koristelin.
Taisin panna oikein ekstrainaalin
kasvoihini-ja "kis^pniuria" himliini
—• hnr-— e t t ä jos sattuisi- kä.ymään
niin, etträ pöjat tnfeivat.- Xiin.
nihiy hyvänä- me olisimme pojat p i ­täneet.
Odottamassa olivat ihanalle
tuoksuvat räätikkär, 'maksa- j a silli-laatikkomme-
Mutta petjrimme' —
tällä kertaa.
vummalta säesti. Feijalla oli lisä-tsi
kokemuksia Utahin mormconiva'::".
osta. sieltä Suuren Suola järven rsn-lamilta,
jossa yhdellä miehellä saat­toi
olla niin monta akkaa kuin hv-vänsä.
Jaakkolan Pekalla oli hn-ät
. iihjat kavailla kuäifca italiaaranit
puhuapolpottivat Ja sanoi lisäksi, et­tä
Ameriikan kielellä tulitikut ovat
raatsis, kirves on h ä t s i s , tahko on ko­vasin
ja sanom'apitsi, joka sen sar-
Muuten laatikkppäivälHserBme on­nistuivat
hyvjT, josta kiitos vieraille,
jotka lahjoittivat rahaa niin.nmsain
käsin, ja kiitos tietysti niille, jotka kolmen reöun 'mies, josei neljänki
lahjoitti\-at syömiset ja juomiset, ja
kaikkien suurin kiitos touhukkaille
järjestäjille, jotka pitkän pyhäpäi-
\-änsä siihen uhrasivat. Toivottavasti
saamme, me "akat"', jotain hv-vää
toimeen vastakin. Ensinnäkin railak­kaan
kokouksen. Pitäkääpä mieles­sänne
aika.
MOSK.\.
Kun Amerikaa
muisteltiin
Mielessäni on säilynyt aina pie­nestä
pojankesselistä alkaen elävä
ja kunnioituksen sekainen mielen­kiinto
--^meriikan oloihin ja sen suo­malaisten
siirtolaisten ihmeellisiin
kokemuksiin.
Jo turnipsin mittaisena pojankolt-tina
piti kor\-at höröllä kuunnella,
kun Isä-Matti kertoili kokemuksiaan
1+ vuoden ajalta kaukaisessa .\me-riikanmaassa.
Ja kun naapurien
isännät siitä Simin sillanoäästä ko­koontuivat
pyhisin tai iltaisin yhteen
muistelemaan .Amerikan asioita niin
silloin oli aivan naurussaan pitele­mistä
ja niin jännittävää, ettei tahto­nut
jakkaralla pysyä. Isä-Matti pu­hui
Duluthista. Hancockista, Michi-scanista
ja Dakodan farmareista yn­nä
rauta ja kultakarvannoista. Oii
tuonu plakkarisaan oikein kultaoo-rin
kappaleen jostakin kultakaivan-nosta
ja se kun säteili ja loisteli val­koisena
ja kultakhnmelteisenä ja oli
Isä-^Manllekin niin kallisarvoinen, et­tä
puTOpuieihin käärittynä^ koreassa,
p y ö r ^ s ä rasiassa -Vmeriika-arkmi
pohjalla fbonien lukkojen takana s i ­tä
säilytti. Mutta kun me tenavat
tobinaan salaa saimme haltuumme
Amerirka-arkun avaimec. niin silloin
joukolla sitä -\meriikan imehellistä
kultakiviä ihailtiin.
JaakknUm Jceii-isäntä ja Lapino­jan
Feija ne pnlukasi^•at muistella
Rockspringii kolimaineja ja ,Vntti-
RiAkala hfljaisempana. j a vaatimat­tomampana
miciieni samaa asiaa s i -
kee - • .
Kukapa niitä kaikkia j u t tuja mu ;s-taisikaan,
kiyi Jottkossa sattui vielä
olemaan Jaakolan Kaalu,, Simin V i l ­le
ja Jani, joka -viimemainittu oli
maan- ja maailmanraainio timprr-manni
eli karpenteri, ja Ruusilan
Leukko — vrraUisemmalta nimeltään
Leoifard Helander. Helanderilla oli
tapana muistella,_että kun hän Aksi-lan
Juhon kanssa lähti .Ameriikasn.
niin "akat saattelivat aneita asemal­le
ja ne itkiä voöotti, että Junan lat­tia
huluvefllaan . . Tämän päälle
Helanteri. puhalsi niin makian-kikke-rän
ja niin ilosen-sävysen naurun, e:-
tä .sitä ei-sivullinenkaan, totise-a.
kuunnellut. ... f
N'äma edeHämainitiif: vanhemmin-polven
isäntämiehet ovat jo kaikki,
yhtä poikkeusta lukuunottamatta
maan mulKssa, mutta nuoremmista
on v i d ä välttämättä mainittava aina­kin
Kahilan lisu, -Hämalan Janne ja
Jaakkolan Erkki. lisim kokemuk­sissa
olisi: amesta -vaikka kuinka suu­reen
E3>maaniin j a Jannella (ainakin
n
— muista häntä niin tarkoin) ]a
Erkillä on varsin mieluisia muistoja
Tomin nikkelikaivoskontrilta ja Huk-ka-
Feelin poortihaussista ynnä sen
mainiosta kaapigramofoonista. mikä
laitettiin aina soimaan, kun oli pääs­syt
ylös märästä ja nokisesta nikk^r-
Irmainista ja ehtinyt muutta kuivia
iholle ja muutenkin haituunia plei;^-
ta ettei olisi ollenlcaan herrasta er::-
tanu. kun oli niin very faints sui-.'
yllä, valkoinen krai ja punatäpliki-nektai
kaulassa. Ja se gram^mar':'.
lev-yvarasto olikin parasta laatua —
aiA^n maailmanmaittioita bravuu:-'-
kappaleita. Niin että yksi tykkis
" Y l i aaltojen"- valssista, toinen ••To­navan
aalloista", kolmas ".A-ires-ru .;-
susta" ja Sarjan Ville "Missouri.
falssista". mutta Hihnalan Janne
"Hikisestä polkasta"'. Sen se Janr.e
soitatti aina kuin nakutettuna joki
päivä heti kun o i i enimmät noet " :-
ruttanut poortihaussin paatiruum.^-
sa . . .
X i i n spirkasivat entiset .Ameriika
kävijät kovasti kielillä, ettei asia-:-
tuntematon tahtonut kv-ytillä pysw.
Jos yksi puhui vorkkimisesta. laikk;-
misesta, he!ppaamisesta ja pääkkai-misestä.
niin toinen latoi kahta ----
klammasti reiliä, -veiniä, taisia. ge -
siä, pokettia, tamppaa, fiusia. pa >
teriä ja kätressiä, törttiä. kippaa i
mokkeria, träkiä,, kaaraa, miuiii-slunppia
j a enteriä. Ja toiset myör-telivät
asiantuntevasti, e t t ä joo, ']''-••••
jataSs hekin puolestaan latoivat
kaan triftiä. saftia j a krätseriä, tai-mentrillia
j a stiil-tdlliä, teisinkiä. to -
pinkia j a reisinkiä. Jos joku ei • • -
lut velä ehtinyt nuikaanniin jo här­kin
ehätti joukkoon sanoen olleen - i
tipolla, upsteesissa, reilveniii. ia: -
vookHla, ävinjuulla ja poortäntän":
rästäräntillä . . . J a vielä: timperi.^.
karpenteria, krysseliä j a |)oilarihai:-
sia,.- airesta, polakkia, inttiä ja g^^^--
jäkkiä, niin että ilma oli aivan s--
kiana kielisiä sanoja, joista ei var-hanmaan
napataatta päässyt pääk^
oUcnkaan . . .
N I K U - M I K K O .