1947-03-15-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
keila tavalla sortaa uusia tulokkaita,
elokuvan ensimmäiset yrit-telijät
luettiin siihen aikaan paa-riasluokkaan
ja usea joutui sentakia
poistetuksi kokonaan seuraelämän
listalta.
Tulemme sitten vuoteen 1908,
jolloin ensimmäiset merkit trus-tiutumisesta
näkyivät. Pitkällisten
ja kiihkeiden patenttiriitojeli
jälkeen oli saatu jonkinlainen
selvyys siitä, kuka elokuvakoneen
oli Jceksinyt ja kuka näitä
koneita saisi käyttää. Mutta asia
oli jäänyt tähän. S>*ntyi pieniä
yrittelijöitä sinne tänne ympäri
laajaa Amerikkaa. Trusti koetti
ensin sovinnolla häätää näitä pieniä
yrittelijöitä toisille aloille,
mutta kun se ei onnistunut, ryhdyttiin
omankäden oikeuteen.
Joskus sattui kaukana Lännessä,
että juuri kim laitettiin pystyjTi
jotain oikein repäisevää villin
lännen kuvaa murhineen ja hirttämisineen,
ilmestyi paikalle taitavia
ampujia, jotka peloittivat
pois näyttelijät ja "ohjaajat" paikalta.
Tällä puhdistustyöllä oli
toinenkin tarkoitus. Oli nimittäin
huomattu välttämättömäksi
korottaa elokuva siitä alennustilasta,
missä se oli ollut. Nämä
yksityiset yrittelijät olivat tuoneet
elokuvan alkuaskeleihin
paljon likaista. Esitettiin jopa
lapsukaisillekin kuvauksia oikeista
lynkkauksista, neekerien
hirttämisistä, jne.
Maarit
Vuonna 1910 tapaamme elokuvassa
jo sellaiset nimet kuin William
Foxin ja David Wark Grif-lithin.
Niihin aikoihin toimii
trusti General Film Company
täydelläliöyryllä. Foxilla oli takanaan
pääomaa ja vaikutusvaltaa.
Griffith oli taas näyttelijä,
näytelmien kirjoittaja ja synn>Ti-r.
äinen elokuvamies. Ja hän löysi
myöskin — Marv Pickfordinl
Silloin oli Mary Pickfordin ni-
:r.i vielä Gladys Smith. Hän oli
syntynyt Canadan puolella Torontossa,
isä oli englantilainen,
:iiti irlantilainen. Kun Gladys
oii viisivuotias, kuoli isä. Leski
meni teatteriin ja silloin eräänä
päivänä joutui myöskin pieni
Gladys parrasvaloon. Hän oli
ihastuttava, k u 11 a t u k kainen.
Kaikki kolme Smithin lasta pääsivät
näin parrasvaloon, mutta
Gladys oli kuitenkin ensinunäi-nen.
joka uskalsi mennä elokuvaan,
mikä askel siihen aikaan
oli näyttelijälle samaa kuin sosiaalinen
itsemurha.
Vielä elokuun alussakin he viipj^i-vät
sinä kesänä yhä Raasjäyrillä siir-rellen
poroeloa vain paikasta toiseen,
sillä kuumuus jatkui yhäkin yhtä
sietämättömänä.
Jostakin etelästä päin toi heikko
tuuli heidän luokseen niinä aikoina
paljon harmaata ja kitkerää sa:vu3.
Ja yhä sakeammaksi vain kävi savu
kaikkialla seuraavina päivinä, viipyen
raskaana ja tummana järven
yläpuolella ja- tunturien rinteillä,
niin että niitä tuskin näkvikään. Ja
aurinko paistoi nyt taivaalla kuin
sateeton, pyöreä ja hehkirvai^unai-nen
pallo, lähettäöi yhä poHtaraa ja
tappavaa kummmttaan paksun sa-viikerrokäenkin
läpi.
— Siellä jossakin palavat suuret
metsät, Jussa sanoi Maaritille savja
osoittaen, ja he «molemmat tiesivät
silloin ajattelevansa samaa . . . o-maa,
vasta rakennettua ihirsikotiaan
kaukana täältä, — sillä sekin oli ai-
\-an metsän lähellä.
Mutta tietenkin se oli kokonaan
muualla, jössa metsä nyt roihuten j.a
savua vhä kauaksi tvöntäen niin
monta päi\'ää paloi. — Ahdistava levottomuus
vain tuota sa\-ua katsellessa
pani heidät pakostakin ajattelemaan
joskus niinkin. Sillä saai-toihan
olla. että sielläkin . . .
Mutta sisällä kodassa tuoksui niinä
päivinä herkullisesti sieraimia kutkuttaen
keitetylle maidolle ja tuoreelle,
vasta valmistuneelle juustolle,
Joka päivä •Ivpsivät Maarit ja R i i -
tu nyt vaatimet puusta koverrettuun,
pitkävartiseen lypsynaappaan. Joka
päi\ii saivat pikku Aslak ja Joonakin
lämmintä poronmaitoa juodakseen,
ja kah\in sekaan kaatoivat
kaikki nyt tuoretta ja makeaa maitoa.
saattaisi ne myöskin esitettäväksi
rinnakkain parhaimpien näytelmien
kanssa. ^ Kun kerran asia
kehittyisi näin suuripiirteiseksi,
oli luonnollista, että elokuvien
tulisi täyttää korkeimmatkin
vaatimukset. Kaikki vaatisi rahaa.
Ilman ensiluokkaisia näyttelijöitä
ja näyttelijättäriä ei
asiasta tulisi mitään.
Mutta Maarit ja Riitu \^Imi5tivat
monta, litteätä ja kaunista poron-juustoa,
ja Jussakin herkutteli niinä
päivinä paljon, syöden kahvinsa
kanssa suuret määrät ohutta, tulen
toimussa vahniiksi paistettua juustoa,
sillä jo pi^upojasta saakka hän oli
ollut kovm perso sellaiselle.
Mutta osan maidosta naiset varasivat
ny&in tulossa olevaksi maidottomaksi
ajaksi, upottaen söi kuivatuissa
poTönvätsalaukiilssa Ja muissakin
Etloissa jääfcyimiin tunturi-
Miteisim. Jaloput he kuivaavat sn-"
tä. •
Ir\ing National Bank antoi rahat.
Zukor alkoi. Hänen päässään
pyöri siihen aikaan nimi:
Famous Plavers.
Nyt alkoi elokuvan voittokulku.
Kiertävät teatterit saivat
huomata, kenen varpaille ne olivat
astuneet. Muutamassa x-uo-dessa
oli elokuvateattereiden luku
Yhdysvalloissa 2—3,000.
Silloin astui myöskin Adolf
Zukor mukaan. Hän osteli aluksi
pienempien eloku\ien esittä-misoikeuksia,
kävi Euroopassa
asti neuvottelemassa sopimuksista
— sillä Euroopassakin oli täähän
aikaan tehty elokuvia — osti
ni u u n muassa Oberammergaun
kuuluisan Passion-näytelmän e-lokuvan,
oli sen takia tehdä vaa-rarikon.
Vuoden 1911 lopussa oli
hänellä jo jonkinlaiset suunnitcl-
.^at selvillä. Hän perustaisi oman
elokuvayhtiön. Hän valmistuttaisi
koko illan ohjelmia! . Hän
Sitten löydettiin yhä uusia nimiä:
Charlie Chaplin, Jesse Las-k\-,
Cecil B. de Mille. Mary Pick-fordista
tehtiin lapsi. Oli \ i e lä
paljon vaikeuksia, mutta niistä
selvittiin. Liike muutti nimeäänkin.
Seurasi Famous Players
Lask\' Corporation ja sitten kaikille
tuttu nimi Paramount.
Zukor saattoi n\-ttemmin ottaa
jo loma-aikaakin. Hän matkusti
pieneen Ricseen ja jakoi siellä
rahoja puutteessa oleville. Hän
ei ollut unohtanut k>'lälä!siään ja
nämä katsoivatkin häneen kuin
Jumalaan.
Kun nyttemmin liikkuu Ne\v
Yorkissa. ihastuu valtavaan Pa-ramount-
rakennukseen. Hohtavan
valkoisena se kohoaa taivasta
kohden.
— Asuuko koskenhaltija meidänkin
koskessamme, äiti, k3^3ri nelHnib-tias
Joona uteliaasti, katsoen Maaritia
jäimittyneesti ja odottaen tummilla
ja kirkkailla lapsensllmillään-
— Taitaapa asua, vastasi Maarit
hymyillen, kohottaen hetkiseksi katseensa
nutukasrhästä, joihin hän oli
ollut juuri laittamassa uusia ja pehmeitä
kenkäheiniä. — Kuka sinulle-sellaista
on kertonut, Joona? *
— Riitu-läti, vastasi poika totisesti.
— Hän on nähnjtkin haltijan,
kerran, pienenä tyttönä ollessaa.n.
Sillä oli vihreä ja pitkä parta, ja ve-siheiniä
harmaissa hiuksissaan.
— Olen minäkin nähnyt vedenhaltijan
tyttäret, jatkoi Joona niin hul-lunkurisesti
vakavissaan, että Maari-'
tin täytyi pakostakin nauraen temmata
lapsi hetkiseksi syliinsä. — Joka
ilta ne tanssivat kosken }iläpuolei-la.
suuren kalliopaaden luona, heilutellen
sumusta tehtyjä huntujaan, ja
pitkiä ja valkeita hiukksiaan . . . Ja
joskus ne kutsuvat mukaansa leikkiin
. . .
— Onko Riitu-tätisi kertonut senkin?
kysyi ^laarit kiivaasti., aniut-luen
sitä sanoessaan niin vihaisen näköiseksi,
että Joona pakostakin pelästyi
hieman. Hän ei tiennyt itsekään,
raikä hänelle tuli. Tuntui
vaan niin pahalle äkkiä aivankuiri
Joona olisi juuri sanonut: — Minö.-
kin haluan sinne mukaan leikkiin. J::
samassa Maarit muisti senkin, miil
Jussa oli omasta pelostaan Joonan
puolesta usein puhunut, tämän ollessa
vielä pieni. — pastorin kum-iiullisesra
saarnasta heidän hääpäi-vänäan,
ja muustakin.
Tähän saai^ka Maarit oii aina vain
nauraen kuitannut kaikki sellaiset
Jussan puheet, rautta nyt hän tun^i
hetkisen hyytävää, melkeinpä niieie-töniä
pelkoa Joonaa katsellessaan, ja
niitä muistaessaan.
— Ei, hän kuuli Joonan hieman
ihmeissään vastaavan.-— Ei Riit-.
täti oli sitä k e r t o n u t — O l e n itse
keksinytki^un . . .
Mutta "Maarit otti nopeasti p.^
nimmän nutukaspareista, tasoitt:
heinät niiden sisällä, ja antoi ne p:i.
kansa "käteen. _
—\Kstä ne jalkaasi Joona, hän sa.
noi lempeästi. — Isäsi kuului juu-"
huuta\'an sinua ulkona. — Äläkä
jattele enää koko vedenväkeä, siliä
— eihän niitä ole olemassa lainkaai
. . . Riitu-tätisi on kertonut sinuit
vain satua . . V
Mutta koko smä ^»ivänä Maarit
-ei saanut mielestään poikansa lapse:-
Ksten kasvojen >efäu^oista ja pett--
mttä iliöettä^ hänen niin tälle &i-noessaan.
Ja hän harmistm tt^Heen yhä e-nemmän
ja - enemnän, &>ska ei voinut
lakata ajattelemasta - sitä. E2iä
hän voinut nyt lainkaan ymmärtää
tuotajHeÄ^ -kohtausta äsken Joonan
kanssa nyt jälkeenpäin muistellessaan",
k u i i ^ sellainen, pieni ja ir.i.
tätön asia saattoikin vaivata hÖEia
»iin. iMutta samalla häntä ei hetkeksikään
jättänyt tuo outo ja a.--
distava tunne, aivankuin jonkun pi^n
tulevan ja väistämättömän va^r::!
salainen aavistus.
— Se johtuu vain tästä kauhea ra
kuumuudesta, Maarit sanoi itselleen
rauhoittuakseen. — Se vie ihmisiii
lopultakin aiv^n sekaisin . . .
taskastuneesti hän kuivasi märkä
ja kiilt'ä\nä kas\'OJaan, joita piikin
hiki runsaasti virtasi.
Eikä Maarit \x)inut sinä päivj-i
muutenkaan hillitä itseään nyt la r-kaan.
Hän suututti Jussankin, vastilmalla
tämän kysymykseen aivan
heettomasti tylysti ja pistävästi. —
ja kun pikku Aslak kodassa ryör :-
essään sattui vahingossa kaatamcin
maitoa täynnäyolevan, puisen juon i -
i^uppinsa. äi:i läpsäytti häntä v i h i -
sesti huudahtaen noille pienille, kc •.-
peloille ja hätäisesti maahan va
van. valkean maidon jälkeen ha" -
\-ille, pa:-isuille sormille.
Mutta, kun lapsi pelästyi^sestä
kosti parahtaen pillahti itkemä:.:.
Maarit katui heti. Kiivaasti h ;i
tempasi Aslakin lattialta syliin-...
puristaen hänet kiihkeästi vasten r -
taa.nsa.
— Pikkuiseni, hän tälle nv.;:
iuudelien pienokaisen itkusia n i . . -'
kiä ja vieläkin vavahtelevia posk i .
ja sillä hetkellä hänen teki mielei vi
melkeinpä itkeä ilosta.
— Eikö tämä tukahduttava ja i -
van hulluksi tekevä helle iopu k
i<aan . . .?
Sitten ajoi tuo outo levottomt ^
Maaritin jälleen ulos, ja hän n . -
hoittui vasta-nähdessään Joonan k:.-
Talo. jonka varjot rakensivat pikaria, jo-
OS!: asi:t:tam jyfii^O doUcrilla.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 15, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-03-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki470315 |
Description
| Title | 1947-03-15-04 |
| OCR text |
keila tavalla sortaa uusia tulokkaita,
elokuvan ensimmäiset yrit-telijät
luettiin siihen aikaan paa-riasluokkaan
ja usea joutui sentakia
poistetuksi kokonaan seuraelämän
listalta.
Tulemme sitten vuoteen 1908,
jolloin ensimmäiset merkit trus-tiutumisesta
näkyivät. Pitkällisten
ja kiihkeiden patenttiriitojeli
jälkeen oli saatu jonkinlainen
selvyys siitä, kuka elokuvakoneen
oli Jceksinyt ja kuka näitä
koneita saisi käyttää. Mutta asia
oli jäänyt tähän. S>*ntyi pieniä
yrittelijöitä sinne tänne ympäri
laajaa Amerikkaa. Trusti koetti
ensin sovinnolla häätää näitä pieniä
yrittelijöitä toisille aloille,
mutta kun se ei onnistunut, ryhdyttiin
omankäden oikeuteen.
Joskus sattui kaukana Lännessä,
että juuri kim laitettiin pystyjTi
jotain oikein repäisevää villin
lännen kuvaa murhineen ja hirttämisineen,
ilmestyi paikalle taitavia
ampujia, jotka peloittivat
pois näyttelijät ja "ohjaajat" paikalta.
Tällä puhdistustyöllä oli
toinenkin tarkoitus. Oli nimittäin
huomattu välttämättömäksi
korottaa elokuva siitä alennustilasta,
missä se oli ollut. Nämä
yksityiset yrittelijät olivat tuoneet
elokuvan alkuaskeleihin
paljon likaista. Esitettiin jopa
lapsukaisillekin kuvauksia oikeista
lynkkauksista, neekerien
hirttämisistä, jne.
Maarit
Vuonna 1910 tapaamme elokuvassa
jo sellaiset nimet kuin William
Foxin ja David Wark Grif-lithin.
Niihin aikoihin toimii
trusti General Film Company
täydelläliöyryllä. Foxilla oli takanaan
pääomaa ja vaikutusvaltaa.
Griffith oli taas näyttelijä,
näytelmien kirjoittaja ja synn>Ti-r.
äinen elokuvamies. Ja hän löysi
myöskin — Marv Pickfordinl
Silloin oli Mary Pickfordin ni-
:r.i vielä Gladys Smith. Hän oli
syntynyt Canadan puolella Torontossa,
isä oli englantilainen,
:iiti irlantilainen. Kun Gladys
oii viisivuotias, kuoli isä. Leski
meni teatteriin ja silloin eräänä
päivänä joutui myöskin pieni
Gladys parrasvaloon. Hän oli
ihastuttava, k u 11 a t u k kainen.
Kaikki kolme Smithin lasta pääsivät
näin parrasvaloon, mutta
Gladys oli kuitenkin ensinunäi-nen.
joka uskalsi mennä elokuvaan,
mikä askel siihen aikaan
oli näyttelijälle samaa kuin sosiaalinen
itsemurha.
Vielä elokuun alussakin he viipj^i-vät
sinä kesänä yhä Raasjäyrillä siir-rellen
poroeloa vain paikasta toiseen,
sillä kuumuus jatkui yhäkin yhtä
sietämättömänä.
Jostakin etelästä päin toi heikko
tuuli heidän luokseen niinä aikoina
paljon harmaata ja kitkerää sa:vu3.
Ja yhä sakeammaksi vain kävi savu
kaikkialla seuraavina päivinä, viipyen
raskaana ja tummana järven
yläpuolella ja- tunturien rinteillä,
niin että niitä tuskin näkvikään. Ja
aurinko paistoi nyt taivaalla kuin
sateeton, pyöreä ja hehkirvai^unai-nen
pallo, lähettäöi yhä poHtaraa ja
tappavaa kummmttaan paksun sa-viikerrokäenkin
läpi.
— Siellä jossakin palavat suuret
metsät, Jussa sanoi Maaritille savja
osoittaen, ja he «molemmat tiesivät
silloin ajattelevansa samaa . . . o-maa,
vasta rakennettua ihirsikotiaan
kaukana täältä, — sillä sekin oli ai-
\-an metsän lähellä.
Mutta tietenkin se oli kokonaan
muualla, jössa metsä nyt roihuten j.a
savua vhä kauaksi tvöntäen niin
monta päi\'ää paloi. — Ahdistava levottomuus
vain tuota sa\-ua katsellessa
pani heidät pakostakin ajattelemaan
joskus niinkin. Sillä saai-toihan
olla. että sielläkin . . .
Mutta sisällä kodassa tuoksui niinä
päivinä herkullisesti sieraimia kutkuttaen
keitetylle maidolle ja tuoreelle,
vasta valmistuneelle juustolle,
Joka päivä •Ivpsivät Maarit ja R i i -
tu nyt vaatimet puusta koverrettuun,
pitkävartiseen lypsynaappaan. Joka
päi\ii saivat pikku Aslak ja Joonakin
lämmintä poronmaitoa juodakseen,
ja kah\in sekaan kaatoivat
kaikki nyt tuoretta ja makeaa maitoa.
saattaisi ne myöskin esitettäväksi
rinnakkain parhaimpien näytelmien
kanssa. ^ Kun kerran asia
kehittyisi näin suuripiirteiseksi,
oli luonnollista, että elokuvien
tulisi täyttää korkeimmatkin
vaatimukset. Kaikki vaatisi rahaa.
Ilman ensiluokkaisia näyttelijöitä
ja näyttelijättäriä ei
asiasta tulisi mitään.
Mutta Maarit ja Riitu \^Imi5tivat
monta, litteätä ja kaunista poron-juustoa,
ja Jussakin herkutteli niinä
päivinä paljon, syöden kahvinsa
kanssa suuret määrät ohutta, tulen
toimussa vahniiksi paistettua juustoa,
sillä jo pi^upojasta saakka hän oli
ollut kovm perso sellaiselle.
Mutta osan maidosta naiset varasivat
ny&in tulossa olevaksi maidottomaksi
ajaksi, upottaen söi kuivatuissa
poTönvätsalaukiilssa Ja muissakin
Etloissa jääfcyimiin tunturi-
Miteisim. Jaloput he kuivaavat sn-"
tä. •
Ir\ing National Bank antoi rahat.
Zukor alkoi. Hänen päässään
pyöri siihen aikaan nimi:
Famous Plavers.
Nyt alkoi elokuvan voittokulku.
Kiertävät teatterit saivat
huomata, kenen varpaille ne olivat
astuneet. Muutamassa x-uo-dessa
oli elokuvateattereiden luku
Yhdysvalloissa 2—3,000.
Silloin astui myöskin Adolf
Zukor mukaan. Hän osteli aluksi
pienempien eloku\ien esittä-misoikeuksia,
kävi Euroopassa
asti neuvottelemassa sopimuksista
— sillä Euroopassakin oli täähän
aikaan tehty elokuvia — osti
ni u u n muassa Oberammergaun
kuuluisan Passion-näytelmän e-lokuvan,
oli sen takia tehdä vaa-rarikon.
Vuoden 1911 lopussa oli
hänellä jo jonkinlaiset suunnitcl-
.^at selvillä. Hän perustaisi oman
elokuvayhtiön. Hän valmistuttaisi
koko illan ohjelmia! . Hän
Sitten löydettiin yhä uusia nimiä:
Charlie Chaplin, Jesse Las-k\-,
Cecil B. de Mille. Mary Pick-fordista
tehtiin lapsi. Oli \ i e lä
paljon vaikeuksia, mutta niistä
selvittiin. Liike muutti nimeäänkin.
Seurasi Famous Players
Lask\' Corporation ja sitten kaikille
tuttu nimi Paramount.
Zukor saattoi n\-ttemmin ottaa
jo loma-aikaakin. Hän matkusti
pieneen Ricseen ja jakoi siellä
rahoja puutteessa oleville. Hän
ei ollut unohtanut k>'lälä!siään ja
nämä katsoivatkin häneen kuin
Jumalaan.
Kun nyttemmin liikkuu Ne\v
Yorkissa. ihastuu valtavaan Pa-ramount-
rakennukseen. Hohtavan
valkoisena se kohoaa taivasta
kohden.
— Asuuko koskenhaltija meidänkin
koskessamme, äiti, k3^3ri nelHnib-tias
Joona uteliaasti, katsoen Maaritia
jäimittyneesti ja odottaen tummilla
ja kirkkailla lapsensllmillään-
— Taitaapa asua, vastasi Maarit
hymyillen, kohottaen hetkiseksi katseensa
nutukasrhästä, joihin hän oli
ollut juuri laittamassa uusia ja pehmeitä
kenkäheiniä. — Kuka sinulle-sellaista
on kertonut, Joona? *
— Riitu-läti, vastasi poika totisesti.
— Hän on nähnjtkin haltijan,
kerran, pienenä tyttönä ollessaa.n.
Sillä oli vihreä ja pitkä parta, ja ve-siheiniä
harmaissa hiuksissaan.
— Olen minäkin nähnyt vedenhaltijan
tyttäret, jatkoi Joona niin hul-lunkurisesti
vakavissaan, että Maari-'
tin täytyi pakostakin nauraen temmata
lapsi hetkiseksi syliinsä. — Joka
ilta ne tanssivat kosken }iläpuolei-la.
suuren kalliopaaden luona, heilutellen
sumusta tehtyjä huntujaan, ja
pitkiä ja valkeita hiukksiaan . . . Ja
joskus ne kutsuvat mukaansa leikkiin
. . .
— Onko Riitu-tätisi kertonut senkin?
kysyi ^laarit kiivaasti., aniut-luen
sitä sanoessaan niin vihaisen näköiseksi,
että Joona pakostakin pelästyi
hieman. Hän ei tiennyt itsekään,
raikä hänelle tuli. Tuntui
vaan niin pahalle äkkiä aivankuiri
Joona olisi juuri sanonut: — Minö.-
kin haluan sinne mukaan leikkiin. J::
samassa Maarit muisti senkin, miil
Jussa oli omasta pelostaan Joonan
puolesta usein puhunut, tämän ollessa
vielä pieni. — pastorin kum-iiullisesra
saarnasta heidän hääpäi-vänäan,
ja muustakin.
Tähän saai^ka Maarit oii aina vain
nauraen kuitannut kaikki sellaiset
Jussan puheet, rautta nyt hän tun^i
hetkisen hyytävää, melkeinpä niieie-töniä
pelkoa Joonaa katsellessaan, ja
niitä muistaessaan.
— Ei, hän kuuli Joonan hieman
ihmeissään vastaavan.-— Ei Riit-.
täti oli sitä k e r t o n u t — O l e n itse
keksinytki^un . . .
Mutta "Maarit otti nopeasti p.^
nimmän nutukaspareista, tasoitt:
heinät niiden sisällä, ja antoi ne p:i.
kansa "käteen. _
—\Kstä ne jalkaasi Joona, hän sa.
noi lempeästi. — Isäsi kuului juu-"
huuta\'an sinua ulkona. — Äläkä
jattele enää koko vedenväkeä, siliä
— eihän niitä ole olemassa lainkaai
. . . Riitu-tätisi on kertonut sinuit
vain satua . . V
Mutta koko smä ^»ivänä Maarit
-ei saanut mielestään poikansa lapse:-
Ksten kasvojen >efäu^oista ja pett--
mttä iliöettä^ hänen niin tälle &i-noessaan.
Ja hän harmistm tt^Heen yhä e-nemmän
ja - enemnän, &>ska ei voinut
lakata ajattelemasta - sitä. E2iä
hän voinut nyt lainkaan ymmärtää
tuotajHeÄ^ -kohtausta äsken Joonan
kanssa nyt jälkeenpäin muistellessaan",
k u i i ^ sellainen, pieni ja ir.i.
tätön asia saattoikin vaivata hÖEia
»iin. iMutta samalla häntä ei hetkeksikään
jättänyt tuo outo ja a.--
distava tunne, aivankuin jonkun pi^n
tulevan ja väistämättömän va^r::!
salainen aavistus.
— Se johtuu vain tästä kauhea ra
kuumuudesta, Maarit sanoi itselleen
rauhoittuakseen. — Se vie ihmisiii
lopultakin aiv^n sekaisin . . .
taskastuneesti hän kuivasi märkä
ja kiilt'ä\nä kas\'OJaan, joita piikin
hiki runsaasti virtasi.
Eikä Maarit \x)inut sinä päivj-i
muutenkaan hillitä itseään nyt la r-kaan.
Hän suututti Jussankin, vastilmalla
tämän kysymykseen aivan
heettomasti tylysti ja pistävästi. —
ja kun pikku Aslak kodassa ryör :-
essään sattui vahingossa kaatamcin
maitoa täynnäyolevan, puisen juon i -
i^uppinsa. äi:i läpsäytti häntä v i h i -
sesti huudahtaen noille pienille, kc •.-
peloille ja hätäisesti maahan va
van. valkean maidon jälkeen ha" -
\-ille, pa:-isuille sormille.
Mutta, kun lapsi pelästyi^sestä
kosti parahtaen pillahti itkemä:.:.
Maarit katui heti. Kiivaasti h ;i
tempasi Aslakin lattialta syliin-...
puristaen hänet kiihkeästi vasten r -
taa.nsa.
— Pikkuiseni, hän tälle nv.;:
iuudelien pienokaisen itkusia n i . . -'
kiä ja vieläkin vavahtelevia posk i .
ja sillä hetkellä hänen teki mielei vi
melkeinpä itkeä ilosta.
— Eikö tämä tukahduttava ja i -
van hulluksi tekevä helle iopu k
i |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-03-15-04
