1940-08-03-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
K i r j . M A R K TWAIN
Tuolla Pionin vuoressa on seitse-inän
unikeon luola. Piiolitöista^
situhatta takaperin tai niille vaiheille
asui Efesossa lähekkäin -seitsemän
Nuorukaista, jotka kuuluivat kristittyjen
halveksittuun lahkoon. Sattui
niin, että hyvä Maximfliarius kunin^
gas (juttelen tämän tarinan kUtille
DUorUIe pojiUe ja tytöaie), sattui iiiin,
minä sanon, että hyvä Maximilianus
kuningas ryhtyi vainopmaan kristittyjä,
ja ajan ehtien paikat alkoivat käydä
heille hyvin kuumiksi. Nuo nuorukaiset
sanoivat silloin -toisilleen,
nouskaamme ylös ja lähtekäämme,
matkalle. He eivät joutaneet edes
hyN-ästelemään vanhempiaan^ivätkä
ystäviään, mitä heillä oli tuttuja. He
vain ottivat eräitä rahasummia, mitä
heidän vanhemmillaan oli, ja vaatteita,
jotka kuuluivat heidän ystävilleen,
jotta he niistä muistaisivat heidät kaukana
vieraalla maalla ollessaan. Ja
he ottivat myös Ketmehr koiran, joka
oli heidän naapurinsa Malkoksen
omaisuutta, sillä eläin juoksi päänsä
silmukkaan, jota yksi nuorista miehistä
kantoi huolimattomasti, eikä
heillä ollut aikaa päälstellä s i t ä j r t i.
Kun he heräsivät, sanoi heistä Jo-
— liikanimeltään Sminthianus
— me olemime alasti. Ja niio oli asia.
Heidän vaatteensa olivat hävinneet,
ja raha, jonka he olivat saaneet eräältä
vieraalta mieheltä etsiessään hänet
kaupunkia lähestyessään, se rä-kyili
maassa syöpyneenä ja homehtuneena
j a epämuotoisena. Samoin oli
Ketmehr koira-hävinnyt eikä siitä o l lut
jäljellä mitään muuta kuin vaski,,
jota oli ollut kaulahihnässa. He ihmettelivät
pai j o n n ä i t ä asioita. Mutta
he ottivat rahat ja käärivät ruumiinsa
ympäri lehtiä ja menivät kukkulan
laelle. Siellä he joutuivat ymmälleen.
Dianan ihmeteltävä temppeli
oli kadonnut. Kaupungissa oli
monta suurta rakennusta, joita he eivät
olleet milloinkaan ennen nähneet.
Kaduilla kulki ihmisiä, joilla oli oudot
vaatteet, ja kaikki oli muuttunut.
kauas Pionin takaisen laaksonkin yK
ja Ajassalukinkin laaksoon. Ja katsos,
kaikki mäet ovat \^koisinaan
palatseja ja marmoripyh^äistöjä.
Kuinka mahtavaksi Efeso on käjTiyt!
Ja ihmetellen sitä; mitä heidän sfl-mänsä
olixrat nähneet, hemenirät alas
kaupunkiui ja ostivat vaatteita ja pukivat
ne j)äälleen. Ja kun heidän piti
mennä pois, puri kaupinas hampaillaan
raho ja j jotka he olivat hänelle antaneet,
ja käänteli niitä ja katseli niitä
uteliaana ja heitti ^ne t e i l l e e n kuullakseen,
helähtivätkö ne. Ja - sitten
hän sanoi: Nämä ovat pro jua. Mutta
he sanoivat: Mene sinä Hadekse^,
ja lähtivät tiehensä.. Tultuaan kotitaloilleen
he tunsivat ne^i vaikka nc
näjrttivät vanhoilta ja kehnoilta; ja
he riemuitsivat ja olivat iloiset. He
juoksivat oville ja kolkuttivat ja outoja
ihmisiä tuli avaamaan ja katsoi
heihin kysyväisesti. Ja he sanoivat
suuresti kiihtjmeinä ja sykkivin sydämin
ja vuoron stakaa kalveten ja
punastuen: Missä on isäni? Missä
on äitinin? Missä ovat Dionysios ja
Johannes sanoi: tämä tuskiri näyt- Serapion ja Perikles ja Decius. Ja
tää Efesolta. Mutta tuossa on K i m - pe oudot ihmiset, jotka olivat avan-naasi;
tuossa valtava teatteri, jossa neet, sanoivat: Me emme tunne näiden
nähnyt koolla seitsemänkymmen- tä. Ne seitsemän sanoivat: Kuinka,
tätuhatta ihmistä, tuossa Agora; tuol- ettekö tunne heitä? Kuinka kauan
lä on kaivo, johon pyhä Johannes Kas- olette asuneet täällä, ja minne ovat
taja upotti kääntyneet; tuo on hyvän ne menneet, jotka asuivat täällä en-
Ja he ottivat myös muutamia kanoja, Pyhän Paavalin vankila, jossa meidän nen teitä? Ja vieraat sanoivat: Te
jotka näyttivät niin yksinäisiltä naa- tapana käydä suutelemassa niitä teette meistä pilkkaa, nuorukaiset. Me
vanhoja kahleita, joilla hän oli sidot- ja meidän isämme olemme asuneet
tu, ja parantamassa siten vammojam- näiden kattojen alla kuusi sukupol-me.
Näen opetuslapsi Luukkaan hau- vea yhteen mittaan. Ne nimet, jotka
dan, ja kaukana etäisyydessä on tuol- mainitsitte, lahoavat haudoilla — ja
purien kanatarhoissa, ja vielä muutamia
pulloja omituisia juomia, jotka
olivat siinä saatavissa erään siirto-maatavarakauppiaan
akkunassa. Ja
sitten he lähtivät kaupungista. Pian
he sitten tulivat Pionin kukkulalle
la kirkko, jossa pyhän Johanneksen ne, joille ne kuuluivat, ovat kulkeneet
luut lepäävät ja jossa Efeson kristityt lyhyen ratansa päähän, nauraneet ja
erääseen ihmeelliseen luolaan ja astui- käyvät kahdesti vuodessa kokoamas- laulaneet, kestäneet surut ja rasituk-vat
siihen -ja pitivät pidot ja sitten ga tomua haudalta, jolla on voima jäi- set, jotka oli heidän osaUeen määrätty,
he taas riensivät eteenpäin. Mutta jeen parantaa taudin turmelemat ruu- ja lepäävät nyt. Kahdeksantoista vuo-he
unohtivat ne puUot, joissa oli niitä, jniit ja puhdistaa sielu synnistä. Mut- sikymmenen kesät ovat tulleet ja men-omituisia
juomia, ja jättivät ne jäi- ta katsos, kuinka laivasillat anä&taT,„.„ neet ja syyslehvät varisseet siitä kuin
vat mereltä alaa ja kuinka paljon lai- rulas'dt..lakastuivat heidän poskiltaan
voja on lahdella ankkurissa ja katsoy, ja he rupesivat vainajien keralla nuk-kuinka
kaupunki on levinnyt ulospäin, kumaan.
keensä. He matkustivat monet maat
ja kokivat monta kummaa seikkailua.
He olivat kunnollisia nuorukaisia eivätkä
menettäneet ainoatakaan tilaisuutta,
mitä sattui, ansaitakseen elatuksensa.
Heidän elämänohjeensa sisältyi
näihin sanoihin: "huomiseksi
jättäminen on ajan varas". Ja milloin
he vain tapasivat miehen, joka
oli yksinään, he siis sanoivat: Katsos,
tällä miehellä on varallisuutta— etsikäämme
hänet. Ja he etsivät hänet.
Viiden vuoden kuluttua he olivat väsyneet
matkusteluun ja seikkailuun ja
ikävöivät takaisin vanhaan kotiinsa
kuulemaan ääniä ja näkemään kasvoja,
jotka olivat heille niioruudessa
olleet rakkaat Siitä syystä he etsivät
kaikki ne, jotka sattuivat heidän
tielleen siellä, missä he kulloinkin sattuivat
olemaan, ja matkustivat jälleen
takaisin Efesoon. Sillä hyvä Maximilianus
kuningas oli kääntynyt am-teen
uskoon ja kristityt iloitsivat, heitä
kun oli niin kauan vainottu. Eräänä
päivänä auringon laskiessa he tulivat
luolaan, joka öli Pionin vuoressa,
ja sanoivat, kukin toverilleen: Nukkukaamme
täällä ja menkäämme ja juhlikaamme
ja pitäkäämme iloa ystävämme
kanssa, kun tulee aamu. Ja
jokamen notsta seitsemästä koroitti
äänensä ja sanoi: Niin oikein! He
siis menivät luolaan ja katso, siinä
^ihm he olivat panneet ne pullot,
joissa oli niitä outoja juomia, siinä ne
olivat, ja he päättivät, ettei ikä""bllut
mahtanut turmella niiden oivallisuut-
^- Ja sinä nämä vaeltajat olivatkin oi-
»^eassa. ja heidän päänsä olivat sel-
^t- Nuorukaisista kukin siis joi kuusi
pulloa ja katso he alkoivat sitten
Juntea itsensä kovin väsyneiksi ja
*a?lseutui\-at levolle ja nukkuivat sikeään.
Silloin ne seitsemän nuorukaista
kääntyivät p>^is kodeistaan ja vieraat
. sulkivat hei^än^ jälkeensä ovensa.
Vaeltajat suuresti ihmefCeJfv^t jä kat-soiN^
at kasTOihin kaikkia, jotka vastaan
tulivat, ikäänkuin toivoen löyiä-
. vätisä jonkun, jonka he tuntisi\'at.
Mutta kaikki olivat outoja ja kulkivat
ohi eivätkä lausuneet ainoatakaan-
3^tävällistä sanaa. He olivat ko\ia-murheelliset
ja alakuloisdla mielellä.
Sitten, he puhuttelivat erästä kau*
punkilaista ja sanoivat: K\^a oa-
Efeson kuningas? Ja kaupunkilainecE<
vastasi: Mistä te tulette, kun ette
tiedä, että suuri Laertius hallitsee Efesossa?
He katselivat toinen toiseensa
kovin hämmästyneinä ja' kysyivät
taas: Missä Sitten oh hyvä Ma.\i-milianus
kuningas? Kaupunkilainen
kaikkosi syrjään^ ikäänkuin, joka pelkää,
ja sanoi: Totisesti ovat nämä
miehet hulluja ja näkevät unia, muutoin
he tietäisivät, että se kuningas, -
josta he puhuvat, on ollut vainaja parisataa
vuotta.
Suomut silloin putosivat näiden
seitsemän silmästä ja yksi sanoi: Voi
että me joimme niitä ihmeellisiä juomia.
Ne ovat meidät uuvuttaneet
ja me olemme nukkuneet nämä kaksi
pitkää vuosisataa unetonta unta. Kotimme
ovat tyhjät, ystävämme ovat
kuolleet. Katso, leikki on loppunut
— menkäämme ja kuolkaamme. Ja
vielä samana päivänä he lähtivät j a '
panivat maata ja kuolivat.
Ja ne nimet, jotka ovat heidän hau- '
doillaan vielä tänä päivänäkin, ovat
Johannes Smithianus, Valtti, Lahja,^^
Ylhäinen ja Alhainen, Jaakko ja Erä.
Ja unikekojen vieressä ovat myös ne
pullot, joissa kerran oli niitä ihme-juomia.
Ja niihin on kirjoitettu vanhanaikaisilla
kirjaimilla tämmöisiä sanoja—
vanhain pakanajumalien nimiä
kuten nämä: Rommipunssi, Kata
janmarjaviina, Munatoti.
Semmoinen on juttu "seitsemästä
unikeosta" (pienin vaihdoin) ja minä"
tiedän, että se on tosi, sillä olenhan
itse nähnyt sen luolan.
* * *
Niin lujasti tähän legendaan todella
ennen vanhaan uskottiin ,että vielä
niinkin myöhään kuin kahdeksan tai
yhdeksänsataa vuotta takaperin oppineet
matkustajat taikauskoisesti pelkäsivät
luolaa. Kaksi kertoo yrittäneensä
mennä siihen sisään, mutta
sukkelaan jälleen juosseensa ulos, he
kun pelkäsivät nukahtavansa ja elävänsä
ohi lastenlaslastensa vuosisadan
tai pari. Vielä tänäpäivänäkin
kammoavat sitä lähiseudun tietämättömät
ihmiset, niin etteivät hevillä
lähde siihen nukkumaan.
Miss Lola Thovtpson, r.yvintunnctiu canädalainen taideUmssirf
esittäjä ja opettaja, suoritti ensimmäisen yksinlenidmaOiiäwan
lentoklubilla joitakin päiviä sitten. Miss Thompson on vuosikausia
harjoittanut tanssiopintoja ja nyt hän toivoo itseUeen "siipiä" täUä
uudella taideareenalla — lennolla Umojen halki.
Älköön halveksittava mies löytökö
ainoatakaan naista, joka häntä rakastaisi;
jääköön hänelle vain kaikkein
karkein aistillinen hekuma. —
Mantegassa. -
—oOo
HERSCHEL GRYNSZP.4N, Puolan
juutalaisnuorukainen, joka ampui
V. 1938 Saksan lähetystön jäsenen
Pariisissa, on joutunut natsien käsiin
ranskalaisesta vankilasta. Samoin
maanpakolaisuudessa ollut Otto Stras-ser,
jota Gestapo syyttää Hitleriä
vastaan Mynchenissä järjestetystä
pommi3rrityksestä.
— oOo
ASIALLINEN IX>HDUTUS
"Kuinka kauan minun pitää Siveää
työntää noissa vanhoissa vaunuissa, kun
kaikilla muilla on uudet Ja virtavtlvai*'
set?"
"El kovin kauan, kultaseni. Kyllä Siveän
sulhanen sitten pitää huolen uusista
vatmuista."
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 3, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-08-03 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki400803 |
Description
| Title | 1940-08-03-09 |
| OCR text | K i r j . M A R K TWAIN Tuolla Pionin vuoressa on seitse-inän unikeon luola. Piiolitöista^ situhatta takaperin tai niille vaiheille asui Efesossa lähekkäin -seitsemän Nuorukaista, jotka kuuluivat kristittyjen halveksittuun lahkoon. Sattui niin, että hyvä Maximfliarius kunin^ gas (juttelen tämän tarinan kUtille DUorUIe pojiUe ja tytöaie), sattui iiiin, minä sanon, että hyvä Maximilianus kuningas ryhtyi vainopmaan kristittyjä, ja ajan ehtien paikat alkoivat käydä heille hyvin kuumiksi. Nuo nuorukaiset sanoivat silloin -toisilleen, nouskaamme ylös ja lähtekäämme, matkalle. He eivät joutaneet edes hyN-ästelemään vanhempiaan^ivätkä ystäviään, mitä heillä oli tuttuja. He vain ottivat eräitä rahasummia, mitä heidän vanhemmillaan oli, ja vaatteita, jotka kuuluivat heidän ystävilleen, jotta he niistä muistaisivat heidät kaukana vieraalla maalla ollessaan. Ja he ottivat myös Ketmehr koiran, joka oli heidän naapurinsa Malkoksen omaisuutta, sillä eläin juoksi päänsä silmukkaan, jota yksi nuorista miehistä kantoi huolimattomasti, eikä heillä ollut aikaa päälstellä s i t ä j r t i. Kun he heräsivät, sanoi heistä Jo- — liikanimeltään Sminthianus — me olemime alasti. Ja niio oli asia. Heidän vaatteensa olivat hävinneet, ja raha, jonka he olivat saaneet eräältä vieraalta mieheltä etsiessään hänet kaupunkia lähestyessään, se rä-kyili maassa syöpyneenä ja homehtuneena j a epämuotoisena. Samoin oli Ketmehr koira-hävinnyt eikä siitä o l lut jäljellä mitään muuta kuin vaski,, jota oli ollut kaulahihnässa. He ihmettelivät pai j o n n ä i t ä asioita. Mutta he ottivat rahat ja käärivät ruumiinsa ympäri lehtiä ja menivät kukkulan laelle. Siellä he joutuivat ymmälleen. Dianan ihmeteltävä temppeli oli kadonnut. Kaupungissa oli monta suurta rakennusta, joita he eivät olleet milloinkaan ennen nähneet. Kaduilla kulki ihmisiä, joilla oli oudot vaatteet, ja kaikki oli muuttunut. kauas Pionin takaisen laaksonkin yK ja Ajassalukinkin laaksoon. Ja katsos, kaikki mäet ovat \^koisinaan palatseja ja marmoripyh^äistöjä. Kuinka mahtavaksi Efeso on käjTiyt! Ja ihmetellen sitä; mitä heidän sfl-mänsä olixrat nähneet, hemenirät alas kaupunkiui ja ostivat vaatteita ja pukivat ne j)äälleen. Ja kun heidän piti mennä pois, puri kaupinas hampaillaan raho ja j jotka he olivat hänelle antaneet, ja käänteli niitä ja katseli niitä uteliaana ja heitti ^ne t e i l l e e n kuullakseen, helähtivätkö ne. Ja - sitten hän sanoi: Nämä ovat pro jua. Mutta he sanoivat: Mene sinä Hadekse^, ja lähtivät tiehensä.. Tultuaan kotitaloilleen he tunsivat ne^i vaikka nc näjrttivät vanhoilta ja kehnoilta; ja he riemuitsivat ja olivat iloiset. He juoksivat oville ja kolkuttivat ja outoja ihmisiä tuli avaamaan ja katsoi heihin kysyväisesti. Ja he sanoivat suuresti kiihtjmeinä ja sykkivin sydämin ja vuoron stakaa kalveten ja punastuen: Missä on isäni? Missä on äitinin? Missä ovat Dionysios ja Johannes sanoi: tämä tuskiri näyt- Serapion ja Perikles ja Decius. Ja tää Efesolta. Mutta tuossa on K i m - pe oudot ihmiset, jotka olivat avan-naasi; tuossa valtava teatteri, jossa neet, sanoivat: Me emme tunne näiden nähnyt koolla seitsemänkymmen- tä. Ne seitsemän sanoivat: Kuinka, tätuhatta ihmistä, tuossa Agora; tuol- ettekö tunne heitä? Kuinka kauan lä on kaivo, johon pyhä Johannes Kas- olette asuneet täällä, ja minne ovat taja upotti kääntyneet; tuo on hyvän ne menneet, jotka asuivat täällä en- Ja he ottivat myös muutamia kanoja, Pyhän Paavalin vankila, jossa meidän nen teitä? Ja vieraat sanoivat: Te jotka näyttivät niin yksinäisiltä naa- tapana käydä suutelemassa niitä teette meistä pilkkaa, nuorukaiset. Me vanhoja kahleita, joilla hän oli sidot- ja meidän isämme olemme asuneet tu, ja parantamassa siten vammojam- näiden kattojen alla kuusi sukupol-me. Näen opetuslapsi Luukkaan hau- vea yhteen mittaan. Ne nimet, jotka dan, ja kaukana etäisyydessä on tuol- mainitsitte, lahoavat haudoilla — ja purien kanatarhoissa, ja vielä muutamia pulloja omituisia juomia, jotka olivat siinä saatavissa erään siirto-maatavarakauppiaan akkunassa. Ja sitten he lähtivät kaupungista. Pian he sitten tulivat Pionin kukkulalle la kirkko, jossa pyhän Johanneksen ne, joille ne kuuluivat, ovat kulkeneet luut lepäävät ja jossa Efeson kristityt lyhyen ratansa päähän, nauraneet ja erääseen ihmeelliseen luolaan ja astui- käyvät kahdesti vuodessa kokoamas- laulaneet, kestäneet surut ja rasituk-vat siihen -ja pitivät pidot ja sitten ga tomua haudalta, jolla on voima jäi- set, jotka oli heidän osaUeen määrätty, he taas riensivät eteenpäin. Mutta jeen parantaa taudin turmelemat ruu- ja lepäävät nyt. Kahdeksantoista vuo-he unohtivat ne puUot, joissa oli niitä, jniit ja puhdistaa sielu synnistä. Mut- sikymmenen kesät ovat tulleet ja men-omituisia juomia, ja jättivät ne jäi- ta katsos, kuinka laivasillat anä&taT,„.„ neet ja syyslehvät varisseet siitä kuin vat mereltä alaa ja kuinka paljon lai- rulas'dt..lakastuivat heidän poskiltaan voja on lahdella ankkurissa ja katsoy, ja he rupesivat vainajien keralla nuk-kuinka kaupunki on levinnyt ulospäin, kumaan. keensä. He matkustivat monet maat ja kokivat monta kummaa seikkailua. He olivat kunnollisia nuorukaisia eivätkä menettäneet ainoatakaan tilaisuutta, mitä sattui, ansaitakseen elatuksensa. Heidän elämänohjeensa sisältyi näihin sanoihin: "huomiseksi jättäminen on ajan varas". Ja milloin he vain tapasivat miehen, joka oli yksinään, he siis sanoivat: Katsos, tällä miehellä on varallisuutta— etsikäämme hänet. Ja he etsivät hänet. Viiden vuoden kuluttua he olivat väsyneet matkusteluun ja seikkailuun ja ikävöivät takaisin vanhaan kotiinsa kuulemaan ääniä ja näkemään kasvoja, jotka olivat heille niioruudessa olleet rakkaat Siitä syystä he etsivät kaikki ne, jotka sattuivat heidän tielleen siellä, missä he kulloinkin sattuivat olemaan, ja matkustivat jälleen takaisin Efesoon. Sillä hyvä Maximilianus kuningas oli kääntynyt am-teen uskoon ja kristityt iloitsivat, heitä kun oli niin kauan vainottu. Eräänä päivänä auringon laskiessa he tulivat luolaan, joka öli Pionin vuoressa, ja sanoivat, kukin toverilleen: Nukkukaamme täällä ja menkäämme ja juhlikaamme ja pitäkäämme iloa ystävämme kanssa, kun tulee aamu. Ja jokamen notsta seitsemästä koroitti äänensä ja sanoi: Niin oikein! He siis menivät luolaan ja katso, siinä ^ihm he olivat panneet ne pullot, joissa oli niitä outoja juomia, siinä ne olivat, ja he päättivät, ettei ikä""bllut mahtanut turmella niiden oivallisuut- ^- Ja sinä nämä vaeltajat olivatkin oi- »^eassa. ja heidän päänsä olivat sel- ^t- Nuorukaisista kukin siis joi kuusi pulloa ja katso he alkoivat sitten Juntea itsensä kovin väsyneiksi ja *a?lseutui\-at levolle ja nukkuivat sikeään. Silloin ne seitsemän nuorukaista kääntyivät p>^is kodeistaan ja vieraat . sulkivat hei^än^ jälkeensä ovensa. Vaeltajat suuresti ihmefCeJfv^t jä kat-soiN^ at kasTOihin kaikkia, jotka vastaan tulivat, ikäänkuin toivoen löyiä- . vätisä jonkun, jonka he tuntisi\'at. Mutta kaikki olivat outoja ja kulkivat ohi eivätkä lausuneet ainoatakaan- 3^tävällistä sanaa. He olivat ko\ia-murheelliset ja alakuloisdla mielellä. Sitten, he puhuttelivat erästä kau* punkilaista ja sanoivat: K\^a oa- Efeson kuningas? Ja kaupunkilainecE< vastasi: Mistä te tulette, kun ette tiedä, että suuri Laertius hallitsee Efesossa? He katselivat toinen toiseensa kovin hämmästyneinä ja' kysyivät taas: Missä Sitten oh hyvä Ma.\i-milianus kuningas? Kaupunkilainen kaikkosi syrjään^ ikäänkuin, joka pelkää, ja sanoi: Totisesti ovat nämä miehet hulluja ja näkevät unia, muutoin he tietäisivät, että se kuningas, - josta he puhuvat, on ollut vainaja parisataa vuotta. Suomut silloin putosivat näiden seitsemän silmästä ja yksi sanoi: Voi että me joimme niitä ihmeellisiä juomia. Ne ovat meidät uuvuttaneet ja me olemme nukkuneet nämä kaksi pitkää vuosisataa unetonta unta. Kotimme ovat tyhjät, ystävämme ovat kuolleet. Katso, leikki on loppunut — menkäämme ja kuolkaamme. Ja vielä samana päivänä he lähtivät j a ' panivat maata ja kuolivat. Ja ne nimet, jotka ovat heidän hau- ' doillaan vielä tänä päivänäkin, ovat Johannes Smithianus, Valtti, Lahja,^^ Ylhäinen ja Alhainen, Jaakko ja Erä. Ja unikekojen vieressä ovat myös ne pullot, joissa kerran oli niitä ihme-juomia. Ja niihin on kirjoitettu vanhanaikaisilla kirjaimilla tämmöisiä sanoja— vanhain pakanajumalien nimiä kuten nämä: Rommipunssi, Kata janmarjaviina, Munatoti. Semmoinen on juttu "seitsemästä unikeosta" (pienin vaihdoin) ja minä" tiedän, että se on tosi, sillä olenhan itse nähnyt sen luolan. * * * Niin lujasti tähän legendaan todella ennen vanhaan uskottiin ,että vielä niinkin myöhään kuin kahdeksan tai yhdeksänsataa vuotta takaperin oppineet matkustajat taikauskoisesti pelkäsivät luolaa. Kaksi kertoo yrittäneensä mennä siihen sisään, mutta sukkelaan jälleen juosseensa ulos, he kun pelkäsivät nukahtavansa ja elävänsä ohi lastenlaslastensa vuosisadan tai pari. Vielä tänäpäivänäkin kammoavat sitä lähiseudun tietämättömät ihmiset, niin etteivät hevillä lähde siihen nukkumaan. Miss Lola Thovtpson, r.yvintunnctiu canädalainen taideUmssirf esittäjä ja opettaja, suoritti ensimmäisen yksinlenidmaOiiäwan lentoklubilla joitakin päiviä sitten. Miss Thompson on vuosikausia harjoittanut tanssiopintoja ja nyt hän toivoo itseUeen "siipiä" täUä uudella taideareenalla — lennolla Umojen halki. Älköön halveksittava mies löytökö ainoatakaan naista, joka häntä rakastaisi; jääköön hänelle vain kaikkein karkein aistillinen hekuma. — Mantegassa. - —oOo HERSCHEL GRYNSZP.4N, Puolan juutalaisnuorukainen, joka ampui V. 1938 Saksan lähetystön jäsenen Pariisissa, on joutunut natsien käsiin ranskalaisesta vankilasta. Samoin maanpakolaisuudessa ollut Otto Stras-ser, jota Gestapo syyttää Hitleriä vastaan Mynchenissä järjestetystä pommi3rrityksestä. — oOo ASIALLINEN IX>HDUTUS "Kuinka kauan minun pitää Siveää työntää noissa vanhoissa vaunuissa, kun kaikilla muilla on uudet Ja virtavtlvai*' set?" "El kovin kauan, kultaseni. Kyllä Siveän sulhanen sitten pitää huolen uusista vatmuista." |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-08-03-09
