Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 3, 1940

              1940 LAUANTAINA, ELOKUUN, 3 PÄR^\NÄ Sivu 3
fien etäältä. TavaiUnen
han sinäkin tarmon jdtti-
I taidat oUa, kun väsyt
muutkin. Olemmekin ik-tä
kuinka sinä saatat aina
Hlisesti kuin kello tiputel-kinakkeitasi
ja aina ykiä
'rlähän sitä tummu kuin
joskus silioin tällöin kir­in
huvitfaay muita että
Ukko—!
ikomattoman kyvin, ym-sinua,
oi kanssasisar, ja
tUe ansaitun lomasi, vaik-a
napiseekin, kun ei rnsi
lakaan itseään Sirpa-serk'
empi minä toivoo sinulle
n hauskan ja virkistävän
tä taas uudelleen palaat;
ille jakelemaan sukkelia
fäsT.
ttuni lopuksi tekisi mieh­eni
tapaus lasten maail­ma
omieni neronicimauk-
Ui kyllä tien ohcsta tcm-
\-vuotias kuuntelee tor-umm<
f laulaa:
m-kuiff'järven jää,
\en^ viinteih lämmittää?''
mnä sotataan'*, kuuluu
ä tortreisiä
rpa-serkku on jättänyt
tnorajakseeny niin täytä»
lani. Olen lähtenyt myös-järven
rantaan -faranta-r
päänsärkyä, jota olen
'. '**trtannermaalla" olles-äälläse
ei ole näyttänyt
5e • kuiif- toisena päivänä •
jälkeen. Ja nyt hdim-palle
eräitä paranrnisob-sinne
lomalle. Pitää nir
ä fofs kaikki kahvikes-it
ruuat' ja syödä viun
'• ja mustikoita sekä mui'
uonnon antimia. Ja jos
n järven rannalla, missä
imakoitd, niin voit nii-voissa
paistaen valmis-ullisimman
aterian, joka
Itäiritse ruuansulatusta
melkein linnunlihalta,
pitää — ne koivet ni­sin
yön suolavedessä. Ja
•te ole ennen tätä maiS'
oettakaa heti kun saatte
tden.
aurinko myös ovat hy-n
lääkettä, kun ei vaan
ihnaasti kuin allekirjoit-
: jo uusi nahka oi kapan-'
yt sitten muuta tiedä-an
vaan Sirpalle hauS'
toivon, että sitten syk'
manime Sirpan nurkas-kin
sitten sanoa, oliko
työtyä Olen vakitui-turkkaasi
ja pitänyt sii'
m kmtllut asiakkaitteni
loille olen Liekkiä levit-vittänyt
ahkerasti, kun
wiä ollaan karkin päin.
ELIN.
ii 74-vuotiaana sävelsi
vuotiaana kirjoitti oop"
T ja "Ave Maria" Js
rän sävelsi "Stabot Mc-
Tk kirjoitti huomata*
toriansa 78-Z'Uotiaanc
runoilija Oliver Wen'
T L T TU
kseli en-Kälield
Kirj. L . WENNERVIRTA
Akseli Galleri-Kallela • syntyi Po­rissa,
zn 1865. Isä oli kötoisitr Kalle­lan-
tilalta Lemun pitäjästä,'jotavas-toin
a«Ä» suvttn:^sanotäati pohieutu.-
van Isonvihan aikoina Suomeert aset­tuneesta
kasakasta: Käytyään ynuu-tcmia
vuosia Helsingin ruotstdaisessa
normasHiyseossa Gallen antautui, ko­konaan
tiiteellet -Kolme._^^pU^^
opiskeli kotimaassa, ensin taideykdis-tyksen
piirustuskoulussa, sitten Kei­näsen
ja von Beckerin yksityisoppi­laana.
Kuinka taitavaksi siveltimen
^yttäjäksi Gallen oli jq tähän aikaan
kekäfynyt, osoittaa m.m. "Poika ja
varis'*-niminen taulu (Ateneum), jon-
'ko-hän maalasi kesällä 1884 valmis­tautuessaan
lähtemään Pariisiin. Ku­vaavaa
on, että taiteilija jo tässä vaa­leihin
harmahtavanvihreihin väreihin
soinnutetussa esikoisteoksessaan lä-koettanut
maalata aivan nOnkuirt
itmnen ja.näen, ilrnan^-minkäänlaisia
remimsenssejä—jnutta en tiedä olen­ko
oftnistttnut. Sen saatan sinulle kui^
tenkinsanoa, etten ole maalannut tau-luam
samalla kiemaäevalla tavalla^
kuin 'Pojan^ viime vuonna**
Seuraavina vuosina Gallen jatkoi
.kansankuvaustaan. "Kerjäläispoika",
"Talonpoikaiselämää'% "Ensi opetus",
'•Ettone' eli'PäiväUislepo" ja"Haa-vakuume"
valmistuivat kaikki 1880-
luvun kuluessa. Näissä merkillisissä
sisäkuvissa kenkilöhahmöineen taitei­lija
tavallaan jatkoi edeltäjiensä, Ek­manin
ja Dusseldorjin maalarien,
aloittamaa kansankuvausta, jonka hän
koulumaneerista vapautuneella mesta­rillisella
tekniikallaan ja ytimeen osu-monessa
suhteessa klassillisista kan- Venäjän puolella m.m. Miinodssa ja
san kuvauksista huolittu Ateneumiin Akon4ahd€S5a. Tällä matkalla sää-hankkia
ainoatakaan, ennen kuin pai- miensa runsaiden vaikutelmien poh­jan
myöhemmin, jolloin sattumalta jall^i, joista, luonnoskirjat maisemia,
saatiin Lontoosta ostaa "Ensi opetus", kansantyyppejä, rakennuksia, pukuja.
valla syvällisellä näkemyksellään ko-p
„ ,. r^A^^Jivr""!:.^:^^^^^^^ hotti ennenaavistamattomalle tasolle.'
hestyi Bastien-Lepage tn tnaaCauSla- - ... .
paa, johon hän oli saattanut tutus-
(Taionpoikaiseläm^'" joutui yksi­tyiselle
aluksi Venäjälle, sitten Ruot­siin,
"Päiväilislepo"Gööteporin tai­demuseoon,
"Haavakuume" yksityis- •
. kokoelmaan Saksaan.) ~
Vieläkin myöhemmin Taideyhdistys
on lahjana saanut vastaanottaa, suu-•
ren *Saunassa'-nimisen taulun. (1889),
jonka aiheen Gallen niinikään sai
Keuruulta, samasta Ekolan torpasta,
joka oli inspiroinut hänet, maalaa­maan
m.m. "Ensi opetuksen" ja "Ta-lonpoikaiselämää".
Verrattuna valo-probleemiin,
on saunakuva käsittelyl­tään
huomattavasti maalauksellisem­pi.
Alastomat hahmot, joista huomio
kiintyy varsinkin ihanasti muotoil­tuun
iytönvartaloon oikealla, stdau-tuvat
kauniisti saunan sisustan har­maihin-
ja ruskeihin sävyihin.
Sisällyksetrdän "'k&ftovin e^^
iua enintään Edelfeltin maalausten
välTtyksellä. Pariisissa Gallen jatkoi
opintojaan osittain A cademie Julian'-
issa Bouguereaun ja Tony Robert-
Fleuryn johdolla — joita hän muuten
sivumennen sanoen ei voinut sietää —
osittain Cormon'in yksityisakatemias-sa.-
Syvimmän vaikutuksen teki Gal-leniin
kuitenkin Bastien-Lepage, jon­ka
taiteeseen hän nyt omakohtaisesti
tutustui. Eräässä kirjeessä B. O.
Schaumanille taiteilija vertaa Bastien-
Lepage'ia vanhoihin mestareihin, joita
hänen palava rakkautensa Itiontoon,
hänen hieno luonteenkuvauksensa ja
seikkaperäinen tekotapansa muistut­tavat.
Myöskin Puvis de Chavannes-ista
Gallen puhuu kunnioituksella,
vaikka hän tämän kuten englantilais­ten
prefaeliittienkin teoksissa kaipaa
todellista, elävää elämää.
Gallen oleskeli Pariisissa vuoteen
1889 saakka pistäytyen kuitenkin
säännöllisesti kotona. Hänen tähän
aikaan maalaamansa teokset ovat ta­vallaan
vastineena Edelfeltin eteläsuo­malaisille
kansankuvauksille, vaikka
ne alun perin kuvastavat syvempää,
voimakkaampaa ja itsenäisempää tai-ieilijatemperamenttia:
Miten riippu-
>wtott Gallen alusta alkaen oli sovin-koristeita
ym. esittävine piirustuksi­neen
ovat todistuksena, Gallen kävi
uudestaan käsiksi Aino-runon aihee­seen.
Keskikuvan ihanteellisen järvi­maiseman
. ohella, mihin liittyy muis­toja
Gallenin erämaamatkalta, .kiin­nittää
huomiota,. yksityiskohtiin vii-t^
taksemme^.varsinkin kauniisti muo­toiltu
naisvartalo oikealla, jonka alas­tomuutta
-aikoinaan paheksuttiin ^—
kuten yleensäkin taulun muka liian
arkista, realistista leimaa^
Erämaa yksinkertalsine, totisine
asukkaineen oli vähitellen saanut Gal­lenin
kokonaan valtaansa. Ennenpil-kää
se kirvoitti hänen romanttiset tai­pumuksensa.
Gallen oleskeli etupääs­sä
Kuusamon pitäjässä Pohjoissuo­messa
lähellä Venäjän rajaa. Täällä
taiteilija synkkien metsien, siintävien
vaarojen ja järvien keskellä, missä
"ihmisen on taisteltava hallan ja pe­tojen
kanssa" ("Kallela-kirja", s.
Gallenip tuotannossa l&804uviäla
poikaiselämää"-niminen taulu, joka ön kansankuvauksilla keskinen ase-esittää
hämäläisiä pirttiä henkilöi- rna, niissä hän antoi parhaansa. Ku- 174), maalaisi eräitä hänen kehityk-neen:
keskellä nuori mies lakki pääs- kaan ei vielä ollut luodannut niin sy- sensä kannalta huomattavia teoksia,
sä, pieksut jalassa ja kintaat vyöllä
puhelee kehräävälle tytölle, jonka kul­lankeltaisen
tukan läpi aurinko lois­taa;
etualalla, uunin vieressä istuu
vaari kenkiä rasvaamassa. Henkilöt
välle kansansicluun kuin tämä vasta henkilö- ja maisemakuvia. Ensinmai-kaksikymmentäneljä-
vuotias taiteili- nittujen joukossa on m.m. tunnettu
ja edelläselostetuissa teoksissaan, taulu "Paimenpoika Paanajärveltä",
Kansankuvausten ..rinnalla ..herättää jossa Gallen on kuvannut kesäyötä
esim. tohtori Antellin muotokuva erämaassa. Sääskitulen ääressä seisoo
ovat yksityiskohtia myöten herkästi {18&6, Aterieum) tai taiteilijan parii- paimenpoika puhaltaen pullistunein
havaitut, ja ikkunasta vinottain lan- silaisateljeen nurkkaa esittävä puolit-keava
valojuova, jossa tomuhiukka-set
tanssivat, lisää hämyisen tuvansi-szistan
viihtyisää tunnelmaa. Samana
kesänä, 1887, Gallen valmisti Keu­ruulla
oleskellessaan toisenkin suuren
sommitelman, joka alkuaan esitti
Runebergia haastelemassa vänrikki
tain rivo, mutta intiimisti maalattu
"Demasquees" {1888, Ateneum) huo­miota
lähinnä taidonnäytteenä. 1880-
luviin lopulla Gallenin mielenkiinto
vähitellen suuntautui uusille aloille.
Taiteilija on kertonut, Miten hän jo
Taideyhdistyksen koulussa Heisin-
Stoolin kanssa, mutta jonka taiteilija gissä piirusteli kuvia m.m. Kaleva-myöhem^
nin Pariisissa muutti "Ensi laan. Yhä useammin alkoivat kan-opetukseksi"
(1887—89, nyttemmin sallisecpoksemme sankarihahmot
poskin tuohiluikkuun, taustalla jär­ven
takana häämöttää N uorusen vaa­ra.
Väritykseltään ja yleensäkin maa­lauksellisen
käsittelynsä puolesta
"Paimenpoika" kuuluu samaan sar­jaan
kuin "Akka ja kissa" tai Aino-taulu.
Mäisemanmaalauksissaan Gal­len
sitävastoin jo'tavoitteli uusia vai­kutuskeinoja,
kuten esim. muuten
naturalistisesti maalatussa taulussa
"Koski Kuusamossa" osoittavat kos-monien
vaiheiden jälkeen ostettu Ate- väikkyä hänen mielessään, ja niinpä ken pauhua symbolisoimaan tarkoite-neumiih).
Valoprobleemi on tässä Gallen lopetettuaan akatemiaopinton- tut kultakielet. Myöhemmän kauden
maalauksessa tavallista komplikoi- sa, joita hän oli jatkanut vuoteen 1889
dumpi: verkkoa kutova ukko ja pöy- saakka, ryhtyi suunnittelemaan kol-dän
eteen rahille polvistunut pikku miosaista Aino-tauluaan. Jo sitä en-tyttö
on kuvattu kylmiä sinisiä varjo- nen Gallen oli sommitellut vertausku-ja
heittävässä päivänvalossa ja takka- valitsen teoksen "Tuonelan matkalla".
dekoratiivisiin pyrkimyksiin viittaa
santoihin aikoihin ^ aloitettu, vaikka
vasta seuraavana vuonna (1893 ) päi­vätty
erämaan yksinäisyyttä kuvaava
"Palokärki"-taulu kuulakkaine, vif
valkean lämpimässä punertavassa loi- joka valmistaa hänen taiteessaan pian hertävine taivaineen. Punainen täplä
mussa.
"Ensi opetus" on Gallenin maa­laamaksi
hiukan hempeä. Sitä ei voi
^esta käsityksestä, osoittaa jo kä- sanoa taiteilijan seuraavista teoksista
««I ensimmäinen huomat tavampi "Päivällislepo" ja "Hauvakuume",
^^^^^nsa "Akka ja kissa" (Turun joihin hänen kansankuvaustensa sar-
^"^useossa, maalattu syksyUä 1885 ja toistaiseksi päättyy. Näissä maa-
^slm kauppalassa), jonka pystyvät- tauksissa Gallenin nerokas luomisky-
^''^ akanrumUus suututti katsojia ky, hänen ainoalaatuinen kykynsä
^^laärin, etteivät he huopmnneet eläytyä alkeellisiin oloihin kohoaa
huippuunsa. Melkein peloittavalla voi­malla
on Gallen hahmotellut heltei­sessä
tuvassa sikeästi nukkuvat raa­tajat
harmaihin ja ruskeihin värei­hin
soinnutetussa "Päivällislepo"-ku­vassa
tai kiiluvin silmin tuskallisesti
tuijottavan kuumesairaan työmiehen
"Haavakuume"-nimisessä maalauk­sessa,
jota taiteilijan toverit yhäti
muistelevat hänen mestarinäyttee­nään.
Pariisissakin se herätti huo­miota,
ja Saksassa, missä Gallenilla v.
1895 oli aluksi Edvard Munchin kans­sa
näyttely Berlinissä, sitten yksityis­näyttely
Dresdenissä, katsottiin "Päi-ioulun
suuria taiteellisia ansioita.
Maalauksellisessa suhteessahan "Ak­ka
ja kissa" harmahtavine sävyineen
Mtämättä vielä muistuttaa 1880-
iiivun ranskalaista koidua, mutta vä­kevän,
persoonallisen tunnesisällyk-tmsä
— "karkean makunsa" — puo­lta
se jättää kauas jälkeensä Bas-i^-
Lepage^in ja Edelfeltin puolittain
ioknkimaiset kansanelämää esittävät
^vat. Edelfeltille lähettämässään
^jeessä Gallen m.m. lausui: "Olen
tapahtuvaa käännettä naturalismista
romantiikkaan. Taidu esittää nuorta
miestä, joka haltioitunut ilme kasvoil­taan
seisoo kuilun partaalla; hänen,
jalkainsa juuressa on krutmulla va­rustettu
pääkallo, kultarahoja y.m."
katoavaisuuden symboleja, taustassa
tyylitelty maisema polvittelevine tei­neen,
taivaalla leimuavine revontuli­neen.
"Tuonelan matkalla" on omiaan
herättämään mielenkiintoa m.m. sen-vuoksi,
että se sisältää piirteitä, jotka
myöhemmin toistuvat tuon tuostakin
Gallenin taiteessa. Henkevämmällä
tavalla taiteilija käsitteli tätä tee­maa
esim. alttarikaappia muistutta­vassa
taulussaan "Ad astra". Meillä
arvostelu moitti "Tuonelan matkalla"-
kuvassa esiintyvää realismin ja aate-maalauksen
sekoitusta: sitä loukkasi
varsin se, että nuorukaisella oli ja­lassa
botiinit!
T?^''^'"'' ^^''''^^
J^-vuotiaana. Cato alkoi 80-vuo-palokärjen
päässä, selittää taiteilija,
on "yksilön elämänhuuto korven hil­jaisuudessa".
Kuusampn jylhänro-manttisista
maisemista saamansa vai­kutelmat
Callen vihdoin keskitti suu­reen
kalevalaiseen sommitelmaansa
"Sammon taonta", johon hän ryhtyi
lähinnä seuraavana aikana.
Aino-taulun idyllisiin tuokiokuviin
verraten kuvastaa "Sammon taonta**
(1893, Ateneum) tarunomaisempaa
mielikuvitusta. Näemme tuuheapar-taisen
Ilmarisen kädet polvien varas­sa
kyykistyneenä tuijottavan tulen
hehkuun; sankkana pilvenä kohoaa
savu taivasta kohti orjien palkeita lii­kutellessa.
Romanttisesta, jopa fan­tastisestakin
sisällyksestään huolimat­ta
on "Sammon taonta" komplikoitui-ne
valaistustehoineen kauttaaltaan to­dellisuuden
jäljittelyä. Voidakseen
tutkia aihettaan juuri tältä kannalta
rakennutti Gallen vartavasten pri­mitiivisen
ahjon paksuista hirsistä
Pariisista palatessaan Gallenilla oli
mukanaan ensmmänen muodostelma
Aino-triptyykkiin, jonka hän pian sen synkkään korpeen. Selvästi esiintyy
jälkeen myi yksityiskokoelmaan. Tai- "Sammon taonnassa" Gallenin myö-
. . _ ^ teili ja ei nähtävästi ollut saavutuk- hemmille teoksille ominainen luja, in-ia
''up^'^^^^^^ hänen mestariteoksen- nen maalaus ylimalkaan oli tuottanut, seensa tyytyväinen, sillä valtion tilat- tohimoinen, draamallinen ote, mutta
kitti '^"^^styi. Tennyson kir- Kotimaassa Gallenia sitävastoin ei tua toisinnon tästä taulusta hän ke- käsittelemälleen arkaaiselle aiheelle,
ittiin ^''"^^'^^"^ paraimmat teok- vielä ymmärretty. Häntä pidettiin säliä 1890 lähti Itä-Suomeen tutus- sopivaa, yksinkertaista muotoa hän
tähän aikaan taiteemme enfant ter- tuakseen seutuihin, missä Kalevalan ei vielä ollut löytänyt — siitä huoli-rible*
inä, rumuuden ylistäjänä. Si- runoja vielä laulettiin. Ulottipa hän matta, että esim. "Palokärki"-taulus-tiaana
vällislevon" ja "Haavakuumccn
opetella kreikkaa. Goethe oli edustavan parasta, mitä naturalisti-
Jö«o. Xit tan maalasi 98-vuotiaana
^an taulunsa.
A. UNDEWALL. ten an. selitettävissä, ettei Gallenin matkansa rajan taaksekin, käyden sa jo saattoi havaita pyrkimystä tyy-