1955-06-18-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
joten naialle jäi täten hetkinen rauhallista
keskustelua.
Rouva Simola kertoi, ettei heitä näytä
täällä suuressa kaupungissa onnistavan
ollenkaan. 'Hänen miehensä oli
joutunut pois työstä erään ilkeämielisen
kantelun takia ja paikan oli saanut
henkilö, jota hän epäili kantelijaksi.
Työ missä hän nyt on, loppuu
näinä päivinä ja talven jatkana työnsaanti
täällä suuressa kaupungissa on
vaikeaa. He^ovatkin siksi päättäneet
lähteä kaivosseuduUe.' Shnolan veli
perheineen asui eräällä kaivoksella ja
hän oli kehoittanut heitäkin muuttamaan
sinne. Me tykkäävätkin lähteä
täältä suuresta kaupungista, nussä näiden
rasavillien kanssa on vaikea asua,
ne kun ovat niin liikkuvia, selitti äiti,
silittäen toisen pojan pellavaista päätä.
Jonkinlain^i kaihon tunne valtasi silloin
Paulan mielen. Ainoa hänen tuntemansa
perhe lähtee ja hänen täytyy
jäädä tänne. Hän pukeekin kaipauksensa
sanoiksi:
— Lähdettyänne miinun varmaankin
tulee teitä ikävä. Lupaatteko, kirjoittaa
minulle joskus ja — jos siellä
näyttää paremmalta niin kutsua minut ^
sinne?
— Kyllä varmasti tulen sinua muistamaan
ja kaksoset kyllä mufetuttavat
jos minä sattuisin unohtamaan pitemmäksi
aikaa, vakuutti nu-s. Simola.
Lankcmi kirjoitti, että siellä on hyvin
paljon samanlaista kuin Suomessa, jou-lukuusenkin
voi itse käydä metsästä,:
hakemassa.
— Ja joulupukki ttdee sinne »Lapista
kuten Suomessakin, kiirehti toinen pojista
selittämään.
— Ja. pukki kulkee seitsemän poron
vetämänsä pulkassa ja kulkusia sillä
on satoja, yritti toinen pojista pistää
väliin.
Naisia huvitti lasten esille loihtima
joulutunnelma. Paulaa puistatti, kun
hän ajatt^ omaa ilotonta jouluaan, sillä
varmaankin jotdu olisi hänelle samanlainen
kuin kaikki muutkin päivät. Ehkä
se olisi työntäyteisempi, sillä joulunahan
työntyy ravintolaan syömään,
säästyäkseen kotona turhalta puuhalta.
Ei työnantaja työläistänsä sääli. Onnellisena
hän vain kilistelee kassaansa, ~
jonne k3nnmenet ja sadat dollarit päivän
mittaan soluvat.
iPäivä oli kulunUNiiltaan ja haikeat
jäähyväiset sanottuaan Paulan oli lähdettävä
asuntoonsa. Nyt hän käytti
katuvaunua. Ilmakin oli jäähtynyt ja
selvää talventuntua oli luonnossa. Tämän
päiväinen keskustelu talvesta ja
joulusta loihti hänen «mieleensä vieläkin
joulutunoielman. Hän muistaa yiime
joulun, kun is^ js Jouko tulim jouluaattona
metsityömaalta kotiin. Hän oU
ollut koko päivän levoton, sillä isä ei
ollut kirjoittanut mitään Joukon saapumisesta.
Kun sitten iltahämässä heruen
tuli rappusten eteen, ei hän uskaltanut
mennä ikkunasta katsomaan,
peläten pettyvänsä. Vasta kun Joukon
hyvän joulun toivotus kuului toisesta
huoneesta laukesi hänen jännityksensä
ja ilon kyyneleet pursuivat
silmistä-ja vierivät poskille! Tällaisena
hänet sitten Jouko eteisen nurkassa
kaappasi syliinsä ja säik^tyneenä kysyi
mikä häntä vaivaa. Eihän Paula
kehdannut sanoa todellista syytä, so-pertfilf
vain jotakin, vaikka kyllä tiesi
ettei Jouko häntä uskonut
Taas oli joulu ovella. Nyt ei hän
odottanut joulua ja joululahjoja kuten,
viime vuonna. Kuinka iloinen hän olisikaan
ollut, jos olisi saanut jonkinlaisen
tervehdyksen joukolta. Kotoakaan
ei vielä ollut tullut kirjettä. Hän itse
oli lähettänyt pari korttia matkalta ja
kirjeen heti' perille saavuttuaan. Vastausta
hän oli odottanut jo useita päiviä.
Tämä kiusallinen odottaminen teki
niielen. surulliseksi ja päivät ankeiksi,
työpaikassakin tunnit kuluivat matelemalla.
Viimeksi kuluneet päivät hän
oli tuntenut todellista koti-ikävääJ Iltaisin
vuoteelle päästyään hän usein
pääki tuntonsa valloilleen ja kylpien
kyynelissä hän sai jonldnlaisen rauhan,
mutta, sama oli uusiintunut tas seuraavana
iltana.
Kun hän tuli sisälle ojensi emäntä
hänelle kirjeen.
— Varmaankin kotoa, huomautti mrs.
Hellman. Kun olet lukenut kirjeen,
niin tule alas. kanssani kahville. Tänään
<Hi syntymäpäiväni ja olen kattanut
kahvipövydän. Muut asukkaat olen
kutsunut tulemaan 'myöhenuriin. Sinut
haluan: oikein kunniavieraaksi.
Emännän äänessä joli lämmin sointu.
Paula kiirehti, huoneeseensa kiitet-tyään
tmsin kahvikutsusta. Hätäisesti
hän riisui vaatteet yltään heittäen ne
vuoteelle . . . Olipa onni ettei Lilli ollut
kotona pilaamassa tätä hetkeä, jonka
kotona tullut kirje loihti. Paula
luki kirjeeii:
"Rakas tyttäreni!
Kiitos kirjeestäsi, jonka sain tänään.
Kiirehdin heti sen vastaa-imaan,
sillä tiedän sinun odottavan
kirjettäni kuten riiinäkin sinun
viestiäsi. . .
Oji hauska kuulla, että olet
päässyt onnelltsesti perille ja saanut
heti työpaikankin . . . Paulan
katse kiiti riviltä toiselle, joilla
äiti kertoi kodin kuulumisia . . .
. Isä on taas metsätyömaalla. £päi>
.kn etteivät työt luista, tänä tai-
•vena kuten ennen . . ^£i mitään
Joukosta, ehtii tyttö ajatella . . .
Isä cn ollut syvkkämielinen sinun
lähdöstäsi lähtien. Taitaa syyttää
its^än kalien eripuraisuuden alkajaksi
. . .
Tyttö kääntää sivua ja toisen siivun
kes^kiyaiheilla Imnen katseensa '
kiintyy Jouko sanaan . . . Joukolta
tuli mmulle postikortti Ruotasta,
pieni tervehdys vaan ja terveisiä
sinmUe Hän ei tiedä sinun
matkastasi. Osoitetta ei ollut, joten
en voi siihen vastata . . .
Katsdlessani tässä isäsi papereita
ja silloin osui katseeni erää^n
paperiin, joka oli isäsi kirjoittama
työtodistus Joukolle Oli kai arvellut,
että poika pyytäisi sitä myö-henman.
Ja ajattele, kun ei Jouko
enempää Jkuin isäsikään koskaan
maininnut, että hän on insinööri
täysi insinööri. Mutta hänhän olikin
aina niin vaatimaton ja jollakin
tavalla salaperäinen.
Joulu on nyt ovella ja isäsi tulee
kai jouluksi kotiin . . . Meille tulee
niin hiljainen joulu, että peloittaa
kuinka saan sen kulumaan . . .
Sitten äiti vielä kyselee josko siellä
on lunta ja yhtä ja toista muuta, sekä
teroitti sitä ja tätä tytärensä mieleen,
kuten äidit tavallisesti tekevät. Lopuksi
hän kehoittaa vastaamaan pian, jotta
s^ kuulla enenunän oloista ja kaikesta.
Kirje päättyy: "Sydämellisellä rakkaudella!
Äiti."
Kirje putoaa Paulan käsistä. Hän
tuntee itsensä pettyneeksi, sillä hän oli
odiottanut parempia uutisia Joukosta.
Nyt oli viimeinen side katkennut. Ta-ha:
llisesti oH Jouko jättänyt osoitteen
pois. Mitä enemmän Paula asiaa ajatteli,
sitä varmemmaksi hän tuli. Jouko
halusi katkatista-viimeisenkin siteen häneen.
. . .
Tuska puristi sydäntä ja tuntui niin
kuin hän olisi halunnut uskoutua jollekin.
Vielä ei hän ollut löytänyt sel-lajista,
jolle oHsi huolensa kertonut.
Hänen tarinansa tuntuikin niin joutavan
päiväiseltä. Olihan tuhansia samanlaisia
tapauksia, romaanit olivat
niitä täynnä. Varmaankin täältä todellisesta
elämästä löytyy useita samanlaisia
elämäkertoja.
Paulaa kerää liuskat ja pistää ne takaisin
kuoreen. Matkalaukussa hänellä
on paikka missä säilyttää kalleimpia
aarteitaan) iHän avaa laukun.. Siellä
on muutamia valokuvia Tuossa on kuva
kodista, tuossa isästä ja äidistä, tuossa
onnellinen tyttö hymyilee valkoinen
iakki päänsä valtavan niusukiminm ta*
kaa. Tuolla ön i^ni kuva Jotduista.
Kovin pi«u, tuskin vieras noista kasvoista
tuntisi. Mutta Paula loihtii
estin sdvän ^uvan: Tumma aaltoileva
tukka, korkea ots9, ulkonevat poskipäät,
suora nenä ja soma kuoppa
lauassa. Nuo kaikki tuntomerkit muistuvat
elävästi mieleen. Kuva ikään*
kuin suureni ja siniset rehelliset silmät
katsoivat tyttöön. Ne aivan kuin kuiskasivat:
Rakas tyttöni, odota minua»
vielä tapaamme . . . v~
Kirje pfintiin toisten aarteiden joukkoon
Käsi nostaa vielä valkoista yli-oppilaslakkjia,
jossa kultainen lyyra on
paikallaan, sormet s.-velevät pehineää
samettia Mutta hetken vain- pit€dee
tyttö sitä . . . Täällä sinä et ole minkään
«arvoinen Ihmisten hyv3^s ja kunto
mitataan toisella mittapuulla. Ky-keneväisyys
ja nöyryys merkitsi ennen
kaikkea, sen oli Paula jo tullut huo*
maamaan.
(Jatkuu)
Eri kulmilta
ONKO HUlPPUVUORILL.\"
A L U U T ASUTUSTA?
Pohjoismainen tutkimusretkikunta»
jossa on suomalaisiakin osanottajia,
lähtee ensi heinäkuussa Huippuvuorille
tutkimusmatkalle, jonka tarfkoituksena
on .mm. selvittää, onka tällä napaseu-tualueella
ollut asutusta kivikauden aikana.
Olettamus tuntuu Huippuvuorten
nykyistä ilmastoa ja elinmahdolll-suksia*
ajatellen ihmeelliseltä, mutta
tietyt merkit viittaavat siihen ja tunnettua
on, että ilmasto siellä kuten
muuallakin pohjolassa on muutamia
tuhansia vuosia sitten ollut paljon nykyistä
suostuisampi. Löytyyhän Suomenkin
s(\*sta sellaisten kasvien siemeniä,
jotka kuuluvat nykyään etelälsem-piin
seutuihin, mutta ovat aikoinaan
hyvin menestyneet täällä.
• • • • •" •
TTÄV.^LT.^IN SAA TELEVISION
Itävallassa kuluvana vuonna vietettävien
suurten musiikkijuhlien takia
ovat viranomaiset päättäneet perustaa
tilapäisen televisioverkon, joka aloittaa
lähetyksensä jo heinäkuun 24 pnä.
Kaikkiaan rakennetaan kymmenen lähetintä
ja relee-asemaa. Suuri osa Salzburgin
juhlanäytännöistä välitetään te-levlsdossa
ja samoin valtionoopperan
vihkiäiset. Kun televisiovastaanottimet
tietysti ovat aluksi harvalukuiset, järjestävät
myös elokuvateatterit näkö-radionäytäntöjä.
Ainakin 18 maan lentoekstertteiä ia sanomalehtimiehiä oli seuraamassa pari suorastaan ikmeeUisine temppmneen. Sen Itsäkst, että näytöksessä estpelttm
vakkaa sitten Canadan UmavoLien lentoniiytöstä Torontossa, jolloin suu^ uusien lentokoneiden nopeutta ja akrobmttftempuja,näytettn^^ pelastus^
rimman kuomion sai näytöksessä esiintynyt tshekkilentäjä koneineen ja valtneUa, jothm kuulut kakstmoottormen heltkopten, joka esnntyy kuvassa.
Lauantaina* kesäJniun 18 päivänä. 1955 Sivu $
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 18, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-06-18 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki550618 |
Description
| Title | 1955-06-18-05 |
| OCR text |
joten naialle jäi täten hetkinen rauhallista
keskustelua.
Rouva Simola kertoi, ettei heitä näytä
täällä suuressa kaupungissa onnistavan
ollenkaan. 'Hänen miehensä oli
joutunut pois työstä erään ilkeämielisen
kantelun takia ja paikan oli saanut
henkilö, jota hän epäili kantelijaksi.
Työ missä hän nyt on, loppuu
näinä päivinä ja talven jatkana työnsaanti
täällä suuressa kaupungissa on
vaikeaa. He^ovatkin siksi päättäneet
lähteä kaivosseuduUe.' Shnolan veli
perheineen asui eräällä kaivoksella ja
hän oli kehoittanut heitäkin muuttamaan
sinne. Me tykkäävätkin lähteä
täältä suuresta kaupungista, nussä näiden
rasavillien kanssa on vaikea asua,
ne kun ovat niin liikkuvia, selitti äiti,
silittäen toisen pojan pellavaista päätä.
Jonkinlain^i kaihon tunne valtasi silloin
Paulan mielen. Ainoa hänen tuntemansa
perhe lähtee ja hänen täytyy
jäädä tänne. Hän pukeekin kaipauksensa
sanoiksi:
— Lähdettyänne miinun varmaankin
tulee teitä ikävä. Lupaatteko, kirjoittaa
minulle joskus ja — jos siellä
näyttää paremmalta niin kutsua minut ^
sinne?
— Kyllä varmasti tulen sinua muistamaan
ja kaksoset kyllä mufetuttavat
jos minä sattuisin unohtamaan pitemmäksi
aikaa, vakuutti nu-s. Simola.
Lankcmi kirjoitti, että siellä on hyvin
paljon samanlaista kuin Suomessa, jou-lukuusenkin
voi itse käydä metsästä,:
hakemassa.
— Ja joulupukki ttdee sinne »Lapista
kuten Suomessakin, kiirehti toinen pojista
selittämään.
— Ja. pukki kulkee seitsemän poron
vetämänsä pulkassa ja kulkusia sillä
on satoja, yritti toinen pojista pistää
väliin.
Naisia huvitti lasten esille loihtima
joulutunnelma. Paulaa puistatti, kun
hän ajatt^ omaa ilotonta jouluaan, sillä
varmaankin jotdu olisi hänelle samanlainen
kuin kaikki muutkin päivät. Ehkä
se olisi työntäyteisempi, sillä joulunahan
työntyy ravintolaan syömään,
säästyäkseen kotona turhalta puuhalta.
Ei työnantaja työläistänsä sääli. Onnellisena
hän vain kilistelee kassaansa, ~
jonne k3nnmenet ja sadat dollarit päivän
mittaan soluvat.
iPäivä oli kulunUNiiltaan ja haikeat
jäähyväiset sanottuaan Paulan oli lähdettävä
asuntoonsa. Nyt hän käytti
katuvaunua. Ilmakin oli jäähtynyt ja
selvää talventuntua oli luonnossa. Tämän
päiväinen keskustelu talvesta ja
joulusta loihti hänen «mieleensä vieläkin
joulutunoielman. Hän muistaa yiime
joulun, kun is^ js Jouko tulim jouluaattona
metsityömaalta kotiin. Hän oU
ollut koko päivän levoton, sillä isä ei
ollut kirjoittanut mitään Joukon saapumisesta.
Kun sitten iltahämässä heruen
tuli rappusten eteen, ei hän uskaltanut
mennä ikkunasta katsomaan,
peläten pettyvänsä. Vasta kun Joukon
hyvän joulun toivotus kuului toisesta
huoneesta laukesi hänen jännityksensä
ja ilon kyyneleet pursuivat
silmistä-ja vierivät poskille! Tällaisena
hänet sitten Jouko eteisen nurkassa
kaappasi syliinsä ja säik^tyneenä kysyi
mikä häntä vaivaa. Eihän Paula
kehdannut sanoa todellista syytä, so-pertfilf
vain jotakin, vaikka kyllä tiesi
ettei Jouko häntä uskonut
Taas oli joulu ovella. Nyt ei hän
odottanut joulua ja joululahjoja kuten,
viime vuonna. Kuinka iloinen hän olisikaan
ollut, jos olisi saanut jonkinlaisen
tervehdyksen joukolta. Kotoakaan
ei vielä ollut tullut kirjettä. Hän itse
oli lähettänyt pari korttia matkalta ja
kirjeen heti' perille saavuttuaan. Vastausta
hän oli odottanut jo useita päiviä.
Tämä kiusallinen odottaminen teki
niielen. surulliseksi ja päivät ankeiksi,
työpaikassakin tunnit kuluivat matelemalla.
Viimeksi kuluneet päivät hän
oli tuntenut todellista koti-ikävääJ Iltaisin
vuoteelle päästyään hän usein
pääki tuntonsa valloilleen ja kylpien
kyynelissä hän sai jonldnlaisen rauhan,
mutta, sama oli uusiintunut tas seuraavana
iltana.
Kun hän tuli sisälle ojensi emäntä
hänelle kirjeen.
— Varmaankin kotoa, huomautti mrs.
Hellman. Kun olet lukenut kirjeen,
niin tule alas. kanssani kahville. Tänään
.kn etteivät työt luista, tänä tai-
•vena kuten ennen . . ^£i mitään
Joukosta, ehtii tyttö ajatella . . .
Isä cn ollut syvkkämielinen sinun
lähdöstäsi lähtien. Taitaa syyttää
its^än kalien eripuraisuuden alkajaksi
. . .
Tyttö kääntää sivua ja toisen siivun
kes^kiyaiheilla Imnen katseensa '
kiintyy Jouko sanaan . . . Joukolta
tuli mmulle postikortti Ruotasta,
pieni tervehdys vaan ja terveisiä
sinmUe Hän ei tiedä sinun
matkastasi. Osoitetta ei ollut, joten
en voi siihen vastata . . .
Katsdlessani tässä isäsi papereita
ja silloin osui katseeni erää^n
paperiin, joka oli isäsi kirjoittama
työtodistus Joukolle Oli kai arvellut,
että poika pyytäisi sitä myö-henman.
Ja ajattele, kun ei Jouko
enempää Jkuin isäsikään koskaan
maininnut, että hän on insinööri
täysi insinööri. Mutta hänhän olikin
aina niin vaatimaton ja jollakin
tavalla salaperäinen.
Joulu on nyt ovella ja isäsi tulee
kai jouluksi kotiin . . . Meille tulee
niin hiljainen joulu, että peloittaa
kuinka saan sen kulumaan . . .
Sitten äiti vielä kyselee josko siellä
on lunta ja yhtä ja toista muuta, sekä
teroitti sitä ja tätä tytärensä mieleen,
kuten äidit tavallisesti tekevät. Lopuksi
hän kehoittaa vastaamaan pian, jotta
s^ kuulla enenunän oloista ja kaikesta.
Kirje päättyy: "Sydämellisellä rakkaudella!
Äiti."
Kirje putoaa Paulan käsistä. Hän
tuntee itsensä pettyneeksi, sillä hän oli
odiottanut parempia uutisia Joukosta.
Nyt oli viimeinen side katkennut. Ta-ha:
llisesti oH Jouko jättänyt osoitteen
pois. Mitä enemmän Paula asiaa ajatteli,
sitä varmemmaksi hän tuli. Jouko
halusi katkatista-viimeisenkin siteen häneen.
. . .
Tuska puristi sydäntä ja tuntui niin
kuin hän olisi halunnut uskoutua jollekin.
Vielä ei hän ollut löytänyt sel-lajista,
jolle oHsi huolensa kertonut.
Hänen tarinansa tuntuikin niin joutavan
päiväiseltä. Olihan tuhansia samanlaisia
tapauksia, romaanit olivat
niitä täynnä. Varmaankin täältä todellisesta
elämästä löytyy useita samanlaisia
elämäkertoja.
Paulaa kerää liuskat ja pistää ne takaisin
kuoreen. Matkalaukussa hänellä
on paikka missä säilyttää kalleimpia
aarteitaan) iHän avaa laukun.. Siellä
on muutamia valokuvia Tuossa on kuva
kodista, tuossa isästä ja äidistä, tuossa
onnellinen tyttö hymyilee valkoinen
iakki päänsä valtavan niusukiminm ta*
kaa. Tuolla ön i^ni kuva Jotduista.
Kovin pi«u, tuskin vieras noista kasvoista
tuntisi. Mutta Paula loihtii
estin sdvän ^uvan: Tumma aaltoileva
tukka, korkea ots9, ulkonevat poskipäät,
suora nenä ja soma kuoppa
lauassa. Nuo kaikki tuntomerkit muistuvat
elävästi mieleen. Kuva ikään*
kuin suureni ja siniset rehelliset silmät
katsoivat tyttöön. Ne aivan kuin kuiskasivat:
Rakas tyttöni, odota minua»
vielä tapaamme . . . v~
Kirje pfintiin toisten aarteiden joukkoon
Käsi nostaa vielä valkoista yli-oppilaslakkjia,
jossa kultainen lyyra on
paikallaan, sormet s.-velevät pehineää
samettia Mutta hetken vain- pit€dee
tyttö sitä . . . Täällä sinä et ole minkään
«arvoinen Ihmisten hyv3^s ja kunto
mitataan toisella mittapuulla. Ky-keneväisyys
ja nöyryys merkitsi ennen
kaikkea, sen oli Paula jo tullut huo*
maamaan.
(Jatkuu)
Eri kulmilta
ONKO HUlPPUVUORILL.\"
A L U U T ASUTUSTA?
Pohjoismainen tutkimusretkikunta»
jossa on suomalaisiakin osanottajia,
lähtee ensi heinäkuussa Huippuvuorille
tutkimusmatkalle, jonka tarfkoituksena
on .mm. selvittää, onka tällä napaseu-tualueella
ollut asutusta kivikauden aikana.
Olettamus tuntuu Huippuvuorten
nykyistä ilmastoa ja elinmahdolll-suksia*
ajatellen ihmeelliseltä, mutta
tietyt merkit viittaavat siihen ja tunnettua
on, että ilmasto siellä kuten
muuallakin pohjolassa on muutamia
tuhansia vuosia sitten ollut paljon nykyistä
suostuisampi. Löytyyhän Suomenkin
s(\*sta sellaisten kasvien siemeniä,
jotka kuuluvat nykyään etelälsem-piin
seutuihin, mutta ovat aikoinaan
hyvin menestyneet täällä.
• • • • •" •
TTÄV.^LT.^IN SAA TELEVISION
Itävallassa kuluvana vuonna vietettävien
suurten musiikkijuhlien takia
ovat viranomaiset päättäneet perustaa
tilapäisen televisioverkon, joka aloittaa
lähetyksensä jo heinäkuun 24 pnä.
Kaikkiaan rakennetaan kymmenen lähetintä
ja relee-asemaa. Suuri osa Salzburgin
juhlanäytännöistä välitetään te-levlsdossa
ja samoin valtionoopperan
vihkiäiset. Kun televisiovastaanottimet
tietysti ovat aluksi harvalukuiset, järjestävät
myös elokuvateatterit näkö-radionäytäntöjä.
Ainakin 18 maan lentoekstertteiä ia sanomalehtimiehiä oli seuraamassa pari suorastaan ikmeeUisine temppmneen. Sen Itsäkst, että näytöksessä estpelttm
vakkaa sitten Canadan UmavoLien lentoniiytöstä Torontossa, jolloin suu^ uusien lentokoneiden nopeutta ja akrobmttftempuja,näytettn^^ pelastus^
rimman kuomion sai näytöksessä esiintynyt tshekkilentäjä koneineen ja valtneUa, jothm kuulut kakstmoottormen heltkopten, joka esnntyy kuvassa.
Lauantaina* kesäJniun 18 päivänä. 1955 Sivu $ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-06-18-05
