1955-08-13-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
m erämaan
inosaurukset
Soin 60 milj. vuotta takaperin
maapallolla hallitsivat therkiUiset jät-tHäimatclijat.
Tiedemiesten on jos-siilien
cli kivettymien avulla onntstu-ji^
t'selvittää niiden ulkonäkö ja rakentaa
niiden koko luuranko. Monet
makiitävimtnistä löydöistä on tehty
Gobin erämaassa, jota muinoin peitti
jattiläismetsät.- Niiden eläinten,
jotka silloin elivät kostealla alangolla
iö laguuninkaltaisissa järvissä,
jäännökset peittyivät liejuun ja erä"
mua levitti kovan kucVensa niiden ylle.
Seuraavassa kuvauksessa saamme
olla paleontologisen tutkimusryhmän
mukana dinosaurusten etsinnässä Go-btn
erämaassa.
"LOHIKÄÄRMEEN HAMPAITA"
Kiinan markkinoilla on saatu ikimuistoisista
ajoista asti ostaa pieniä k i vettyneitä
luunpalasia, joita myytiin
iohikäämieen'' hampaina. Kiinassa,
jnissä lohikäärmeellä oli tärkeä asema
iansan uskomuksissa, oli tietenkin suuria
menekkimahdoHisuuksia, varsinkin
kun palasilla, joita käytettiin amuletteina,
katsottiin olevan ihmeitätekevä
voima, joka suojeli kantajaa monilta
sairauksilta.
Palaset erväit tietenkään olleet peräisin
k)hikäärmeistä, mutta on osoittautunut,
että ne kuitenkin olivat peräisin
jostakin jättimäisistä olioista, jotka
olivat eläneet maapallolla suunnattoman
kauan sitten — valtavan suurista
iasvTS- ja lihansyöjämatelijoista, dinosauruksista,
tyranosauruksista, joiden
valta päättyi maapallon keski-iässä, n^.
dQ milj. vuotta sitten. Ne mitä kiinalaiset
ostivat "lohikäärmeenhampaina",
olivat dinosaurusten luiden kivettyneitä
jäännöksiä. ' •
LIEJUSSA KIVETTYNEET
LUURANGOT
Kiinassa on monin paikoin löydetty
esihistoriallisten eläinten jäännöksiä,
ja myöhemmin kun niitä alettiin etsiä,
nuomattiin että niitä oli sitä enemmän
mitä syvemmälle Aasiaan tunkeuduttiin.
Paleontologit eli ne tiedemiehet jotka
tutkivat esihistoriallisia eläimiä, käänsivät
huomionsa Uiko- ja Sisä-Mongo-
^aan ja ennenkaikkea suunnattoman
suureen hedelmättömään Gobin erämaahan,
josta ei tiedetty paljon. Ja
siitä että tällä hetkellä tiedämme jo
^oko joukon esihistoriallisen eläinmaailman
monista omituisista muodoista ja
•marsinkin suunnattomista matelijoista,
saamme kiittää etenkin neuvostotiede-
JJiiehiä, jotka ovat suorittaneet tutki-niustyötä
näillä alueilla. «He ovat mollilla
Gobin erämaasta löydetyillä k i vettymillä
hankkineet todisteita siitä,
«ttä tämä laaja alwe ei suinkaan ole ai-ollut
kuivaa ja hedelmätöntä erä-n^
ata niinkuin on luultu. Siellä on
päinvastoin muinoin vallinnut kostea,
lammin ilmanala j a siellä on ollut run-
^asti järviä ja virtoja. Niihin kerään-tyi
eläinkantaa vuosituhansien kuluessa,
lieju ja savi kerrostui niiden päälle,
ja kun pehmeät osat mätänivät, yhtyi-vat
luurangot erilaisten suolojen avulla
"^iuun, joka jatkuvasti lisääntyi. Luu-'
mangoista tuli kivettymiä. Seuraavan i l -
'nastonmuutoksen aikana vesisuonet ja
•'ar^et kuivuivat ja vanhat maakerrok-joissa
lukemattomat luurangot oli-vat,
muodostuivat lujaksi maaksi.. Erä-
^^ankerrostumat sulkeutuivat ilmatii-
•^•sti muinaisten liskojen jäännösten
Jeparille.
^^f^Sl IÄTTIL.4ISET KUOLIVAT?
"^osauruksia on elänyt suurimmassa
osansa maapalloa, ja on esitetty runsaasti
arveluja siitä, miksi-ne kuolivat
sukupuuttoon.
'Ensimmäinen venäläinen paleontologien
retkikunta lähti Mongoliaan v.
1892 V. Obrutjevin johtamana, nko-ja
Sisä-Mongolian rajalla hän löysi ensimmäiset
esihistoriallisen sarvikuono-tyypin
jäännökset. Pian senjälkeen tuli
toinen retkikunta tunnetun paleontologin
A. Borishakin johtamana. Ja hetj
toisen maailmansodan jälkeen, 1946—
48 tuli se retkikunta, joka on tehnyt
suurimmat löydöt ja tuonut rikkaimman
aineiston. Sitä johti prof. I. Jefre-imov,
ja se toi mm hyvinsäilyneitä ty-ranosaurosten
luurangonosia, eläinten,
jotka ovat olleet suurimpia petoeläimiä
ja matelijoita mitä milloinkaan on maapallolla
elänyt
JOENUOMA TÄYNNÄ NIKAMIA
Prof. Jefremov kertoo päi\räkirjas-saan
mielenkiintoisia asioita tästä tutkimusretkestään.
V . 1946 he ovat saapuneet
Gobin erämaahan Autot on jätetty
seisomaan ja lähdetty jalkaisin
pienissä ryhmissä etsiskelemään ensimmäisiä
löytöjä. Kaikkialla näkyy vain
erämaata. Siellä täällä kohoaa paahtavassa
auringonpaisteessa kallioidepjät-teitä
kuin yksinäisiä pat^ita.
" H e i ! Eglon (tiedemiesapulainen)
rientää luoksemme. Hän heilutti jää-krrvestään,
jota hän ei päästänyt koskaan
k ä e l t ä ä n , ja osoitti kallioita.
Valtava nikama pisti esiin keltaisesta
savisesta hiekasta suoraan edessämme.
Kiiruhdimme paikalle ja kaivoimme
sen esiin. Se oli niin turmeltunut, että
emme saaneet siitä paljonkaan selville.
«Nikama oli suunnattoman suuri, se
oli varmaa. Mutta minkä eläimen jäännökset
olivat tässä haudattuina — jättiläismäisen
mateilijan, dinosauruksen
vai valtavan vanhan imettäväisen?
Metsästäessämme todisteita me hajauduimme
eri tahoille kivipaaden juurta
pitkin ja tulimme siten kuivuneeseen
joenuomaan.
Kauniita, hyvinsäilyneitä nikamia,
pieniä ja suuria, valkeita ja harmaita
pisti esiin kaikkialta kivien välistä.
Orlov, Eglon ja minä aloimme kaivaa
esille suurta nikamaa kivien välistä.
Aurinko paahtoi ankarasti ja me hikoilimme
hirveästi yrittäessämme saada todistuskappaleen
esille mahdollisimman
nopeasti.
Professori laskeutui hurraten alas
pitkin jyrkännettä ja näytti meille kaunista,
hyvinsäilynyttä dinosauruksen
kynttä.
Asia on selvä! vastasimme kaikki yhdestä
suusta.
Niistä paikoista, missä dinosauruksia
on haudattuna, ei koskaan löydä suurten
imettälväisten jäännöksiä. Siihem
aikaan jolloin dinosaurokset elivät, yli
60 milj. vuotta sitten, ei mitään suuria
imettäväisiä ollut vielä esiintynyt maapallolla
Siihen aikaan oli vain pieniä
imettäväisiä, ei suurempia kuin piikkisika."
MITÄ HAMPAAT KERTOVAT
"Tiesin koko ajan, että täällä olisi
dinosauroksia, kerskui Gromov. Kun
katsoin hampaita, tietystikin.
Oriov ja minä katsoimme moitiskellen
toisiimme Niin tosiaan, hampaita,
tuumi Orlov.
Olimme kiihdyksissämme unohtaneet
e t t ä imettäväisten hautapaikat voi silmänräpäyksessä
erottaa matelijoiden
paikoista ilman että tutkii nikamia.
Kauimmin säily%'ät imettäväisen luu-
Canadalaisen luistelijatäJtden Barbara Ann Scottin, joka esHntyy Hol-lyivoodin
jäärcvyyssä, ilmoitetaan menneen kihloihin jäärcvyyn mainos
johtajan T&tn Kingin kanssa. Miss Scott on nyi 2r-vuotics ja hänen
sulhasensa 31-vuoti-as.
BRUNO L Y T T :
VETTÄ JA RAKKAUTTA
Lopultakin oli tullut tuo suuri hetki.
Kamerat välähtelivät nonstop-tempossa.
Naisuimarit asettuivat paikoilleen
startti jalustoille. Valonheittäjät hukuttivat
ihailin häikäisemään valoon. Poh-jaaii-
saakka kirkkaan »veden heijastukset
leikkivät seinillä j a kupoolissa. Jän-rangosta
hampaat, joita suojaa paksu
emalikerros. Vaikka matelijat olivat miten
suuria tahansa, niiden hampaat olivat
aina rakenteeltaan yksinkertaisia.
Ne olivat kuia^ luupyramiideja, joita
peitti ohut emalikerros. Maan pinnaHa
matelijain hampaat tuhoutuvat nopeasti
ja rikkoutuvat pikemmin kuin nPka-imat.
Sensijaan imettäväisen luurangon
hajotessa hampaat säiljrvät samoissa
olosuhteissa kauemmin kuin kaikki n i kamat.
Senvuoiksi hampaat ovat tärkeimpiä
niissä löydöissä, jotka koskevat
iniettäväisiä, mutta siellä missä on
hautautuneina matelijoita, löydetään
nikamia ja vain vähän hampaan jäännöksiä.
KOKKIA KOULUTETAAN
Ne olivat suunnattoman suuria nikamia,
jotka nostettiin sitten retkikunnan
kuorma-autoihin. Mutta vaikka nikamat
näyttivät lujilta ja hyvin säilyneiltä
rnaassa, niin jouduttuaan kosketuksiin
ilman kanssa ne saattoivat murentua
kasaan ellei niitä heti käsitelty itse
paikalla.
Retkikunnan kokki Nikitin kehittyi
sangen innokkaaksi amatööripaleonto-logiksi,
mutta prof. Jefremovin täytyi
istuttaa häneen muutamia perussääntöjä,
jotta retkikunta olisi saanut todellista
hyötyä hänen tutkijainnostaan.
Kerran katkaisi heikko huuto hiljaisuuden,
joka oli näyttänyt loputtomalta.
Kökkimme Nikitin tuli kantaen o l kapäällään
suurta raskasta esinettä.
Hetken perästä hän laski jalkojen juureen
suuren dinosauruksen reisiluun
kappaleen. Hän saattoi tuskin hengittää
retuutettuaan raskasta löytöään.
Tuolla on vaikka kuinka paljon nikamia
I Hän osoitti virranuomalle päin.
— Kuulehan nyt, Nikitin, aloin puhua
vakavasti, 'jos todella haluat olla
palentologi, muista tämä, että jos löydät
jotakin, älä koskaan koske siiheii
älä ota palastakaan. Ensin täytyy tehdä
löydöstä luonnos, sitten löytöä tutkitaan,
sitten on katsottava ettei se mene
rikki, ja vasta sitten se voidaan ottaa
ja pakata. E i k äy päinsä, että sinä vain
tartut kiinni ensimmäiseen «mitä näet
ja kannat sen pois.
Kokki pyyhki hämillään hikeä otsaltaan
j a nosti valtavan luun jälleen o l kapäälleen.
Sitten hän sanoi: Mennään
'katsomaan niitä. Minä panen tämän takaisin
samaan paikkaan mistä otin
senr *
LauianJtaina, er61ratm~I3 paivanaV 195S^
nitystä joka ainoan katselijan kasvoilla.
Sadan metrin rintauinnin lähtömetk-k
i ! Kuin jousen sinkauttamat nuolet
lennähtivät joustavat ruumiit veteen,
halkaisivat voimakkaalla iskulla tuota
kosteaa elementtiä j a kävivät taisteluun
voitosta.
Ensimmäinen käänne. Ennen kuin
Eeva potkaisi vauhtia altaan reunasta,
hän kohotti nopeasti päätänsä. H&nen
ratansa kohdalla seisoi Peter, valokti-vaaja.
Tämän salamavalo tavoitti yht-äMciä
tytön. Eeva ui. Hänen vierellään
meloi Gitta, Hampurista saapunut vierailija.
Eeva taisteli. Peter — siis kuitenkin
— hän oli Eevan puolella —-
uskoi hänen voittavan. Vai eikö? Varmasti
ei! Eilen oli todella näyttänyt
toiselta. Ja Eeva oli antanut häikäistä!
itsensä. Miten tyhmä hän olikaan! Mutta
hän oli häikäistynyt niin mielellään,
sen hän myönsi. Se oli ollut niin kaunista
— eilen sen kutomon kulttuuritalolla,
jossa Eeva työskenteli. He olivat
tanssineet, nauraneet, juoneet gruusialaista
viiniä, kilistäneet hampurilaisten
urheilutovereiden kanssa ja luvanneet
tehdä omasta puolestaan seuraavan vierailun.
Sitten Peter oli saapunut ja pyytänyt
Eevalta muutamia tietoja. Urhei-lureportteriryhmä,
johon Peter kuului,
käytti kilpailun aattoa hankkiak-een jo
varovaisuuden vuoksi tärkeimpiii tietoj
a voittajaehdokkaiden elämästä.
Käänne. Potkaisu. Gitta jäi jatkuvasti,
hän oli nyt samalla tasolla Eevan
kanssa. Ottelutuomareiden sekuntikellossa
kiersivät viisarit. Miten ylpeä
Eeva olikaan ollut, kun Peter tuli hänen
luokseen, juuri hänen luokseen!
Hän ei ollut ollut pahoillaan siitä, että
hän miellytti Peteriä. Peter miellytti
myös häntä. Rakkautta ensi silmäyksellä,
kuten sanotaan. Koomillista, että
sellaistakin oli! Mutta sitä oli. He tanssivat
jokaisen tanssin yhdessä. Peter
piti eniten tangosta ja Eeva samoin.
Sitten Peter saattoi hänet kotiin. He o l i vat
sopineet tapaamisesta. " M i k s i juuri
minä?' Eeva tahtoi tietää. "Olen
vakuuttunut siitä, että te voitattel"
vastasi Peter.
Radioselostajat puhuivat yhä nopeammin
mikrofoneihinsa. Filmausko-neet
surisivat taukoamatta. Paitahihasillaan
olevat valokuvareportterit etsivät
laukaisuasemia. Nyt oli vaalea Frie-del
selvästi kärjessä. Nq^ret ruumiit
näyttivät vedessä kummasti kutistuneilta.
— Sisäänmarssin aikana Eeva oli
heti etsinyt katseellaan Peteriä. Ja sitten
mainitsi GuBran aivan hänen vieressään,
että eräs valokuvaaja oli ollut
hänen luonaan eilen illalla. Tämä oli sanonut
piloillaan, e t t ä he olivat jakaneet
keskenään todennäköiset voittajat saadakseen
ainehistoa kaikkien mahdolli-
Sivu 3
• • K V ; * 1
m
f-
4*
• •
1» yy» •
19.-
• *
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 13, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-08-13 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki550813 |
Description
| Title | 1955-08-13-03 |
| OCR text | m erämaan inosaurukset Soin 60 milj. vuotta takaperin maapallolla hallitsivat therkiUiset jät-tHäimatclijat. Tiedemiesten on jos-siilien cli kivettymien avulla onntstu-ji^ t'selvittää niiden ulkonäkö ja rakentaa niiden koko luuranko. Monet makiitävimtnistä löydöistä on tehty Gobin erämaassa, jota muinoin peitti jattiläismetsät.- Niiden eläinten, jotka silloin elivät kostealla alangolla iö laguuninkaltaisissa järvissä, jäännökset peittyivät liejuun ja erä" mua levitti kovan kucVensa niiden ylle. Seuraavassa kuvauksessa saamme olla paleontologisen tutkimusryhmän mukana dinosaurusten etsinnässä Go-btn erämaassa. "LOHIKÄÄRMEEN HAMPAITA" Kiinan markkinoilla on saatu ikimuistoisista ajoista asti ostaa pieniä k i vettyneitä luunpalasia, joita myytiin iohikäämieen'' hampaina. Kiinassa, jnissä lohikäärmeellä oli tärkeä asema iansan uskomuksissa, oli tietenkin suuria menekkimahdoHisuuksia, varsinkin kun palasilla, joita käytettiin amuletteina, katsottiin olevan ihmeitätekevä voima, joka suojeli kantajaa monilta sairauksilta. Palaset erväit tietenkään olleet peräisin k)hikäärmeistä, mutta on osoittautunut, että ne kuitenkin olivat peräisin jostakin jättimäisistä olioista, jotka olivat eläneet maapallolla suunnattoman kauan sitten — valtavan suurista iasvTS- ja lihansyöjämatelijoista, dinosauruksista, tyranosauruksista, joiden valta päättyi maapallon keski-iässä, n^. dQ milj. vuotta sitten. Ne mitä kiinalaiset ostivat "lohikäärmeenhampaina", olivat dinosaurusten luiden kivettyneitä jäännöksiä. ' • LIEJUSSA KIVETTYNEET LUURANGOT Kiinassa on monin paikoin löydetty esihistoriallisten eläinten jäännöksiä, ja myöhemmin kun niitä alettiin etsiä, nuomattiin että niitä oli sitä enemmän mitä syvemmälle Aasiaan tunkeuduttiin. Paleontologit eli ne tiedemiehet jotka tutkivat esihistoriallisia eläimiä, käänsivät huomionsa Uiko- ja Sisä-Mongo- ^aan ja ennenkaikkea suunnattoman suureen hedelmättömään Gobin erämaahan, josta ei tiedetty paljon. Ja siitä että tällä hetkellä tiedämme jo ^oko joukon esihistoriallisen eläinmaailman monista omituisista muodoista ja •marsinkin suunnattomista matelijoista, saamme kiittää etenkin neuvostotiede- JJiiehiä, jotka ovat suorittaneet tutki-niustyötä näillä alueilla. «He ovat mollilla Gobin erämaasta löydetyillä k i vettymillä hankkineet todisteita siitä, «ttä tämä laaja alwe ei suinkaan ole ai-ollut kuivaa ja hedelmätöntä erä-n^ ata niinkuin on luultu. Siellä on päinvastoin muinoin vallinnut kostea, lammin ilmanala j a siellä on ollut run- ^asti järviä ja virtoja. Niihin kerään-tyi eläinkantaa vuosituhansien kuluessa, lieju ja savi kerrostui niiden päälle, ja kun pehmeät osat mätänivät, yhtyi-vat luurangot erilaisten suolojen avulla "^iuun, joka jatkuvasti lisääntyi. Luu-' mangoista tuli kivettymiä. Seuraavan i l - 'nastonmuutoksen aikana vesisuonet ja •'ar^et kuivuivat ja vanhat maakerrok-joissa lukemattomat luurangot oli-vat, muodostuivat lujaksi maaksi.. Erä- ^^ankerrostumat sulkeutuivat ilmatii- •^•sti muinaisten liskojen jäännösten Jeparille. ^^f^Sl IÄTTIL.4ISET KUOLIVAT? "^osauruksia on elänyt suurimmassa osansa maapalloa, ja on esitetty runsaasti arveluja siitä, miksi-ne kuolivat sukupuuttoon. 'Ensimmäinen venäläinen paleontologien retkikunta lähti Mongoliaan v. 1892 V. Obrutjevin johtamana, nko-ja Sisä-Mongolian rajalla hän löysi ensimmäiset esihistoriallisen sarvikuono-tyypin jäännökset. Pian senjälkeen tuli toinen retkikunta tunnetun paleontologin A. Borishakin johtamana. Ja hetj toisen maailmansodan jälkeen, 1946— 48 tuli se retkikunta, joka on tehnyt suurimmat löydöt ja tuonut rikkaimman aineiston. Sitä johti prof. I. Jefre-imov, ja se toi mm hyvinsäilyneitä ty-ranosaurosten luurangonosia, eläinten, jotka ovat olleet suurimpia petoeläimiä ja matelijoita mitä milloinkaan on maapallolla elänyt JOENUOMA TÄYNNÄ NIKAMIA Prof. Jefremov kertoo päi\räkirjas-saan mielenkiintoisia asioita tästä tutkimusretkestään. V . 1946 he ovat saapuneet Gobin erämaahan Autot on jätetty seisomaan ja lähdetty jalkaisin pienissä ryhmissä etsiskelemään ensimmäisiä löytöjä. Kaikkialla näkyy vain erämaata. Siellä täällä kohoaa paahtavassa auringonpaisteessa kallioidepjät-teitä kuin yksinäisiä pat^ita. " H e i ! Eglon (tiedemiesapulainen) rientää luoksemme. Hän heilutti jää-krrvestään, jota hän ei päästänyt koskaan k ä e l t ä ä n , ja osoitti kallioita. Valtava nikama pisti esiin keltaisesta savisesta hiekasta suoraan edessämme. Kiiruhdimme paikalle ja kaivoimme sen esiin. Se oli niin turmeltunut, että emme saaneet siitä paljonkaan selville. «Nikama oli suunnattoman suuri, se oli varmaa. Mutta minkä eläimen jäännökset olivat tässä haudattuina — jättiläismäisen mateilijan, dinosauruksen vai valtavan vanhan imettäväisen? Metsästäessämme todisteita me hajauduimme eri tahoille kivipaaden juurta pitkin ja tulimme siten kuivuneeseen joenuomaan. Kauniita, hyvinsäilyneitä nikamia, pieniä ja suuria, valkeita ja harmaita pisti esiin kaikkialta kivien välistä. Orlov, Eglon ja minä aloimme kaivaa esille suurta nikamaa kivien välistä. Aurinko paahtoi ankarasti ja me hikoilimme hirveästi yrittäessämme saada todistuskappaleen esille mahdollisimman nopeasti. Professori laskeutui hurraten alas pitkin jyrkännettä ja näytti meille kaunista, hyvinsäilynyttä dinosauruksen kynttä. Asia on selvä! vastasimme kaikki yhdestä suusta. Niistä paikoista, missä dinosauruksia on haudattuna, ei koskaan löydä suurten imettälväisten jäännöksiä. Siihem aikaan jolloin dinosaurokset elivät, yli 60 milj. vuotta sitten, ei mitään suuria imettäväisiä ollut vielä esiintynyt maapallolla Siihen aikaan oli vain pieniä imettäväisiä, ei suurempia kuin piikkisika." MITÄ HAMPAAT KERTOVAT "Tiesin koko ajan, että täällä olisi dinosauroksia, kerskui Gromov. Kun katsoin hampaita, tietystikin. Oriov ja minä katsoimme moitiskellen toisiimme Niin tosiaan, hampaita, tuumi Orlov. Olimme kiihdyksissämme unohtaneet e t t ä imettäväisten hautapaikat voi silmänräpäyksessä erottaa matelijoiden paikoista ilman että tutkii nikamia. Kauimmin säily%'ät imettäväisen luu- Canadalaisen luistelijatäJtden Barbara Ann Scottin, joka esHntyy Hol-lyivoodin jäärcvyyssä, ilmoitetaan menneen kihloihin jäärcvyyn mainos johtajan T&tn Kingin kanssa. Miss Scott on nyi 2r-vuotics ja hänen sulhasensa 31-vuoti-as. BRUNO L Y T T : VETTÄ JA RAKKAUTTA Lopultakin oli tullut tuo suuri hetki. Kamerat välähtelivät nonstop-tempossa. Naisuimarit asettuivat paikoilleen startti jalustoille. Valonheittäjät hukuttivat ihailin häikäisemään valoon. Poh-jaaii- saakka kirkkaan »veden heijastukset leikkivät seinillä j a kupoolissa. Jän-rangosta hampaat, joita suojaa paksu emalikerros. Vaikka matelijat olivat miten suuria tahansa, niiden hampaat olivat aina rakenteeltaan yksinkertaisia. Ne olivat kuia^ luupyramiideja, joita peitti ohut emalikerros. Maan pinnaHa matelijain hampaat tuhoutuvat nopeasti ja rikkoutuvat pikemmin kuin nPka-imat. Sensijaan imettäväisen luurangon hajotessa hampaat säiljrvät samoissa olosuhteissa kauemmin kuin kaikki n i kamat. Senvuoiksi hampaat ovat tärkeimpiä niissä löydöissä, jotka koskevat iniettäväisiä, mutta siellä missä on hautautuneina matelijoita, löydetään nikamia ja vain vähän hampaan jäännöksiä. KOKKIA KOULUTETAAN Ne olivat suunnattoman suuria nikamia, jotka nostettiin sitten retkikunnan kuorma-autoihin. Mutta vaikka nikamat näyttivät lujilta ja hyvin säilyneiltä rnaassa, niin jouduttuaan kosketuksiin ilman kanssa ne saattoivat murentua kasaan ellei niitä heti käsitelty itse paikalla. Retkikunnan kokki Nikitin kehittyi sangen innokkaaksi amatööripaleonto-logiksi, mutta prof. Jefremovin täytyi istuttaa häneen muutamia perussääntöjä, jotta retkikunta olisi saanut todellista hyötyä hänen tutkijainnostaan. Kerran katkaisi heikko huuto hiljaisuuden, joka oli näyttänyt loputtomalta. Kökkimme Nikitin tuli kantaen o l kapäällään suurta raskasta esinettä. Hetken perästä hän laski jalkojen juureen suuren dinosauruksen reisiluun kappaleen. Hän saattoi tuskin hengittää retuutettuaan raskasta löytöään. Tuolla on vaikka kuinka paljon nikamia I Hän osoitti virranuomalle päin. — Kuulehan nyt, Nikitin, aloin puhua vakavasti, 'jos todella haluat olla palentologi, muista tämä, että jos löydät jotakin, älä koskaan koske siiheii älä ota palastakaan. Ensin täytyy tehdä löydöstä luonnos, sitten löytöä tutkitaan, sitten on katsottava ettei se mene rikki, ja vasta sitten se voidaan ottaa ja pakata. E i k äy päinsä, että sinä vain tartut kiinni ensimmäiseen «mitä näet ja kannat sen pois. Kokki pyyhki hämillään hikeä otsaltaan j a nosti valtavan luun jälleen o l kapäälleen. Sitten hän sanoi: Mennään 'katsomaan niitä. Minä panen tämän takaisin samaan paikkaan mistä otin senr * LauianJtaina, er61ratm~I3 paivanaV 195S^ nitystä joka ainoan katselijan kasvoilla. Sadan metrin rintauinnin lähtömetk-k i ! Kuin jousen sinkauttamat nuolet lennähtivät joustavat ruumiit veteen, halkaisivat voimakkaalla iskulla tuota kosteaa elementtiä j a kävivät taisteluun voitosta. Ensimmäinen käänne. Ennen kuin Eeva potkaisi vauhtia altaan reunasta, hän kohotti nopeasti päätänsä. H&nen ratansa kohdalla seisoi Peter, valokti-vaaja. Tämän salamavalo tavoitti yht-äMciä tytön. Eeva ui. Hänen vierellään meloi Gitta, Hampurista saapunut vierailija. Eeva taisteli. Peter — siis kuitenkin — hän oli Eevan puolella —- uskoi hänen voittavan. Vai eikö? Varmasti ei! Eilen oli todella näyttänyt toiselta. Ja Eeva oli antanut häikäistä! itsensä. Miten tyhmä hän olikaan! Mutta hän oli häikäistynyt niin mielellään, sen hän myönsi. Se oli ollut niin kaunista — eilen sen kutomon kulttuuritalolla, jossa Eeva työskenteli. He olivat tanssineet, nauraneet, juoneet gruusialaista viiniä, kilistäneet hampurilaisten urheilutovereiden kanssa ja luvanneet tehdä omasta puolestaan seuraavan vierailun. Sitten Peter oli saapunut ja pyytänyt Eevalta muutamia tietoja. Urhei-lureportteriryhmä, johon Peter kuului, käytti kilpailun aattoa hankkiak-een jo varovaisuuden vuoksi tärkeimpiii tietoj a voittajaehdokkaiden elämästä. Käänne. Potkaisu. Gitta jäi jatkuvasti, hän oli nyt samalla tasolla Eevan kanssa. Ottelutuomareiden sekuntikellossa kiersivät viisarit. Miten ylpeä Eeva olikaan ollut, kun Peter tuli hänen luokseen, juuri hänen luokseen! Hän ei ollut ollut pahoillaan siitä, että hän miellytti Peteriä. Peter miellytti myös häntä. Rakkautta ensi silmäyksellä, kuten sanotaan. Koomillista, että sellaistakin oli! Mutta sitä oli. He tanssivat jokaisen tanssin yhdessä. Peter piti eniten tangosta ja Eeva samoin. Sitten Peter saattoi hänet kotiin. He o l i vat sopineet tapaamisesta. " M i k s i juuri minä?' Eeva tahtoi tietää. "Olen vakuuttunut siitä, että te voitattel" vastasi Peter. Radioselostajat puhuivat yhä nopeammin mikrofoneihinsa. Filmausko-neet surisivat taukoamatta. Paitahihasillaan olevat valokuvareportterit etsivät laukaisuasemia. Nyt oli vaalea Frie-del selvästi kärjessä. Nq^ret ruumiit näyttivät vedessä kummasti kutistuneilta. — Sisäänmarssin aikana Eeva oli heti etsinyt katseellaan Peteriä. Ja sitten mainitsi GuBran aivan hänen vieressään, että eräs valokuvaaja oli ollut hänen luonaan eilen illalla. Tämä oli sanonut piloillaan, e t t ä he olivat jakaneet keskenään todennäköiset voittajat saadakseen ainehistoa kaikkien mahdolli- Sivu 3 • • K V ; * 1 m f- 4* • • 1» yy» • 19.- • * |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-08-13-03
