1941-09-06-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUANTAINA, SYYSKUUN 6 PÄIVÄNÄ 1941
mmm :•
V : . : ,•
/ ^ • « ^ ' H ' : " ' -•
ii»
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Begistered at che Post Office DepU
Dttawa. as second cla^s matter.
TOansIiIiuiat:
1 vk- $2X»
6 kk. 1.10
8 kk. £0
Yhdysvaltoihin:
1 vk $2.50.
( 6_ k te» «•••••«•> • X*40
euomeen Ja muualle ulkojnaUle;
1 vk. $3.00
6 kk. 1.65
IHoDUmerot 5 sienttiä
L i e k k i ilmestyy Jokaisen vmcon l a u -
BDtaina 12-'sivuisena, sietäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta a l o i l ta.
• Aslamiehille m y ö n n e t ä ä n 20 prosent
i n palkkio.
P^rfcäkää.. Bjsiamiesvälineitä Jo t ä n
ä ä n .
ILMOrrUSHINNAT: Kirjeenvaihtoilmoitukset
$1X)0 kerta. Aviolu*toon
menneille omientoivotukset 40c palsta-tuuma.
Nimenmuuttoilmoltukset 50c
kertf $1.00 kolme kertaa. Syntymä-
Umoificset $1.00 kerta, $2.00 kolme kertaa,
ifuolemaniUnoitukset $2.00 kerta,
50c lisäK»«iksu kiitoslauseelta t a i muisto-värsyltä.
halutaan t i e t ä ä - j a osoiteil-moitukset
40c palstatuuma. — T i l a p ä i s ilmoittajien
on vaadittaessa l ä h e t e t t ä vä
llmoitusmaYsu etukäteen.
yleiset ilmoitushinnat 40c palstatuuma.
Ilmoitus, joka julkaistaan neljä-kertaa
samanlaisena SOc palstatuuma.
A l i n ilmoitushinta 40c, palstatuuma,
kerta ilmoittaessa.
Erikoisista ilmoitushinnoista voi tiedustella
t ä m ä n lehden konttorista.
Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
Ltd.
Toimittaja.A. Päiviö.
Toimitusneuvosto. J . J ä r v i s , Rauha
Mäki. HUJa Aho, E . Suksia Estei
Kaustinen, A i l i . MalXQr Margit Laakso^
Yrjö Saivo j a JaJmar Saari.
L i e k k i i n atjotut kirjoitukset o«oi«
lettava:
P.O. Box 69
Toimituksen kulmasta
Ei tapahtunut kynäilijöillemme kesän
retkillään mitään kertomisen arvoista,
kuten toivoimme vielä kuusi
viikkoa sitten. Ei iloa, ei surua, ei
hauskoja eikä ikäviäkään kommelluksia.
Ei tuokaan -hm- rakkaus - syttynyt
eikä sammunut, ei jalkaansa.kiveen
loukannut, ei risukkoon eksynyt.
Ei tapahtunut mitään kalareisuilla-koan.
Kuiva kesä, perin kuiva. Ja
niin perin vakavaa tämä elämä. Hiljaista
hissuttelua, tasaista tassuttelua
näköalattomien maisemien halki.'
Varhain me vanhenemme.
Eikä taida tapahtua syksylläkään
mitään; Kääritään s ii mct kerälle, viskataan
vavat yläkertaan. Kuokitaan
perunat ja porkkanat kellariin. Pannaan
pökköä pesään, ruokutaan sen
vierellä hetken^ viluista leukaa läm-mitcUen
ja mennään maata. Annetaan
menneitten sukupolvien kertoa elämäntarinoitaan.
— AP.
Ei vahvinkaan voi kantaa maailman
suruja. Paras on tyytyä omaan
taakkaansa ja iloita aamustaan ja illastaan,
jotka elämä antaa.
* • •
Hyvä on, että on niitä, jotka lentävät
kiivaasti ja korkealle, ja niitä,
jotka pysyvät lujasti maan kamaralla.
Maailman kiitos on kuin viini, joka
vahvistaa voimakasta, mtttta humalluttaa
heikon^
* * *
Naimahaluiset naiset pimittävät
- tnickllään ikänsä, naimahaluiset miehet
— velkansa,
* * *
Ei puhuminen tee meitä kunnollisiksi,
vaan se, mitä me saamme aikaan.
Kirj. ESTER STAHLBERG
MISSÄ oli Mathilda Wreden elämän
. suuruus? Minkä kautta.
hän. tuli niin merkilliseksi, että hän
on Suomen kuuluisimpia naisia?-
Hän oli vain 19-vuotias, kun eräänä
iltana eräs raamatun kohta ja sen
selitys sai maat ja taivaat hohta^
maan hänen silmäinsä edessä Ijänen
ensi kertaa käsittäessään, että Jumala
on rakkaus. Se valtasi hänet niin
voimakkaasti, että hän heittäytyi polvilleen
vuoteensa ääreen. Kun hän
sieltä nousi, oli hän jättänyt itsensä
ja elämänsä "Jumalan johdettavaksi"
ja vihkiytynyt rakkauden palvelukseen
koko elämänsä ajaksi.
Hän eli silloin Vaasan kuvernöörin,
vapaaherra Wreden tyttärenä kodissa,
jossa hän lapsestaasti oli tottunut
näkemään Vaasan lääninvankilan
vankeja kaikenlaisissa töissä kuvernöörin
pihamaalla ja Vaasan kaduilla.
Tuon käänteentekevän illan jälkeen
joutui hän puheisiin erään vangin
kanssa, joka keho"tti häntä tulemaan
"tiililinnaan" kertoinaan muillekin
hänelle tapahtuneesta ihmeestä! —
Niinpä Mathilda alkoi käydä Vaasan
vankilassa. Kun perhe muutti seuraavana
kesänä tilalleen Anjalaan,
selvisi Mathildalle, että hänen osalleen
olikin tullut kaikkein onnetto-mimpien,
rikoksiin langenneitten nostaminen
ja heidän mielensä vapauttaminen
sen Suuren sanoman kautta,
joka oli tehn5rt hänet itsensä sisälli-
*sesti vapaaksi ja onnelliseksi.
Siten Mathilda Wredestä tuli Vankien
Ystävä. Hän sai kaksikymmenvuotiaana
virallisen luvan käydä
kaikissa Suomen vankiloissa ja vapaalipun
Suomen rautatiellä. On o-mituista
ajatella, että nuori, ylhäis-sukuinen
nainen, jolle olisi voinut
avautua mikä tulevaisuus tahansa e-lämän
kukkuloilla, valitsi tämän tien
sen S3rvimpiin syvyyksiin asti. Mutta
hän kulki "Jumalan teillä" eikä o-mia
polkujaan ja hänen ajrtaumuk-sensa
oli ehyt ja ehdoton.
Miltei kolmekymmentä vuotta
parhainta nuoruuttaan ja ^.Jkeski-,
ikäänsä Mathilda Wrede uhrasi vangeille
ja heidän perheilleen. Mutta
luuletko, hyvä lukijani, että hän teki
sen huokaillen kuin taakkaa kantaen?
Kaukana siitä. Loistavin silmin ja
iloa säteillen hän aamuisin saapui
vankilan portille ja iloisin ilmein hän
avasi vankikoppien ovet. Hänen intuitiivinen
vaistonsa kunkin yksilön
mielenlaadusta ja tarpeista oli niin
varma, että hän keksi juuri-scn sanan
tai leikinlaskun, joka oli kuin avain
suljettuim sydämeen. Vasta*sen'jälkeen
hän yllättävän elävästi havainnollisesti
alkoi puhua siitä kalliista
helmestä, jonka jokainen etsijä voi
löytää lankeemuksistaan ja kahleis-taankin
riippumatta. Mutta hän ei
tyrkyttänyt tätä helmeä kenellekään.
Missä ei löytynyt kaikupohjaa, antoi
hän vain hyvyytensä paistaa lohduttaen
sillä yksinäistä ja sulattaen kat-keroittunutta
mieltä.
"Olen onnellisin ihminen maailmassa'
— oli Mathilda Wreden tapana,
sanoa vanhoilla päivillään katsoen
taaksepäin elämänsä juoksuun. "Kukaan
ei ole voinut elää rikkaammin
kuin minä. En tahtoisi vaihtaa kenenkään
kanssa. Olen ollut kuin löytöretkeilijä
— ja elämäni on ollut
kuin ihmeellisintä seikkailua. Sillä
mitä voi olla jännittävämpää kuin hyr
vän etsiminen sieltä, missä muut eivät
usko löytyvän muuta kuin mus-tinta
pahuutta. Koitenkin olen kovimmankin
kuonan alta löytänyt kulta
j^yväsen — ihmisen kuoltemattönlan
sielun/ Jokaisessa ihmisessä oh jonkinlaista
parempaan pyrkimystä ja.
jonkinlaista ikuisuuden kaipuuta."
Nykyään, Mathilda Wreden kuoleman
jälkeen, on selvästi huomatta-vissaj
että kansamme kesken on vähitellen
syntymässä tarusto hänen e-lämyksistään.
Hän liikkui eri puolilla
maata antautuen keskusteluun
ihmisten kanssa rautatievaunuissa ja
kestikievareissa, teillä ja poluilla. Kuka
hänet näki ja tapasi, sai aivan ainutlaatuisen
ja unohtumattoman
. muiston. Senpä takia on hänestä jo
kiertämässä legendamaisia kuvauksia
Virsinkin erämaaseuduissa. Tiedän
hänen omasta suustaan, minkälaisia
juhlahetkiä hän vietti kulkiessaan yksin
kontti selässä pitkospuita myöten
kaukaisiin saloihin jonkun vangin
perheen luo. Hän rakasti suomalaisen
luonnon koskemattomuutta kuten
hän rakasti sen alkukantaisia lapsia.
Kansan suu tietää seikkailuista, joita
hän kesti näillä jalkamatkoillaan. Palattuaan
kaupunkeihin ja astuessaan
vankikoppeihih hän toi terveiset vankien
kodeista ja tiesi pikkuseikkoja
myöten, miten niissä elettiin ja mitä
niissä oli tapahtunut isän tai pojan
lähdettyä.
Kävin syksyllä Turun keskusvankilassa
tapaamassa vanhoja vankeja,
jotka olivat tunteneet Mathilda Wreden,
Kysjdn eräältä Kakolän elinkautiselta,
jonka luona hän oli käy-nyt
monta kertsia:
— Sanokaa, mikä se oli hänessä,
joka vaikutti niin voimakkaasti hänen
astuessaan kopin ovesta sisään?
Harmaapukuinen vastasi:
— Hänessä oli kuin hohde — kuin
sähkövoima. Hän loisti pelkkää hyr
vy>ltä ja iloa — tuli kuin toisesta
maailmasta.
Mutta hän ei ollut ilmestys vain
vangituille. Eräs vanha ja tunnettu
vankilanjohtaja tunnusti rehellisesti:
— Vasta Mathilda Wreden kautta
opin käsittämään, minkä korkean
tehtävän olin saanut tullessani vankilan
johtajaksi. Vankilanhan tulee
kasvattaa eikä pelkästään rangaista.
Vielä pitemmälle meni Mathilda
Wreden vaikutus. Eräs oppinut lakimies,
Suomen ensimmäisiä tiede-
. miehiä lakitieteen alalla,, lausui mi-
. nulle kerran:., .- .. .
— M^tliiida Wrede on meille kaikille
opettanut, että rikolliset ovat
ihmisiä kuten me muutkin. Yhteiskunnan
pitäisi paremmin pitää huolta
osattomien lapsuudesta ja nuoruudesta,
niin rikollisuus vähenisi hämmästyttävässä
määrässä. Niin tehden
ja kohtelemalla vankeja ihmisinä
jatkamme Mathilda Wreden elämäntyötä.
Niinpä hän on tullut tienviitaksi,
joka velvoittaa koko yhteiskuntaamme.
Sitä myöten kun hänen uskollisuutensa
tehtävälleen tulee yhä laajemmin
tunnetuksi muissakin maissa,
kasvaa hänen vaikutuksensa yleismaailmalliseksi.
'^'"^
Mutta iMathilda Wreden elämä kä-
Kauhe a y ö
Hyviä on sitten monciaisia, yhtä
monenlaisia kuin on ihmisiäkin, mcl
kein. Sen johtopäätöksen olen tchnxt
kirjojen kautta, lukemalla niitä )Q
kuuntelemalla kanssaihmistcni midi.
piteitä. Mutta vasta viimeinen kuulemani
arvostelu "hyvästä kirjasta" sai
minut ihmettelemään. Joo, tapamlu,
kea jokaisen kirjan minkä käteeni
saan ja jokukaan kehin hyvähi.
Niinpä aloin lukea muuatta kirjaa
luin ja pelkäsin^ pelkäsin ja luin, en-kä/
vöillä lopettaa kesken vaikka
^jmeteniteki: Ehkä se on "hyvä'*,hn
saa niin lukijan valtoihhisa^ mtta
minä sanon toista. En kehu kirjaa,
joka pakoittaa mimit seuraamam it-seääH,
vaikka silmäni ovat kauhmk
kieroon vääntyä ja käteni jo kvimh-tä
jäykät, niinkuin niillä onneltomiU
la, jotka, missä milloinkin, saivat "napin
otsaansa" salamurhaajan paukusta.
Kun lopulta sain sen viimeisenkin
sivun luetuksi, huokaisin hclpvitnk^
sesta mutta liian aikaisin. Ilklk
inaatamenncssä sain tutustua painajaiseen.
Heti kun stdjin silmäm, näin
naamioituja, kauhtanoihin kääriytyneitä
kummituksia, ja enköhän vain
kuullut heidän hiiviskelcvät askeleensa
ja haistanut ruudin käryäkin. Au»
käisin silmäni, katselin, mutta ei liikkunut
ketään. Yritin uudelleen nukahtaa,
alkoi sama kaameus. Koetin
ajatella jotain hauskempaa, mutta CH
onnistunut. Kuu kurkisteli ikkunasta,
mutta sekin oli niin kelmeä ja vieras.
Mikin oli kadonnut sen veitikka-mainen
hymy ja silmäniskut, joita ennen
aina ihailin?
En voinut siihen katsoa emmpi,
vaan nousin ja laitoin tulen Imp*
puun. Istuin ja nuokuin, kuunnellet^,
säpsähtäen jokaista r isous ta -r-Janitta
risauksia kmduikin tämän tuosta.
Vasta aamun sarastaessa uskaltauduin
uudelleen nukkumaan, mtta
sitten en saanut uneksia pitkästi, kun
oli noustava aamuaskareille. Lehmät
jo huutivat ikkunan alla soittaen kello
jaan armottomasti, vaikka pääni di
raskas kuin lyijyköntti ja uni maistui
niin makealle. St-loin manasin
hornan kattilaan mokoman kirjan ja
päätin lyödä sen jokaisen päähän joka
sitä hyväksi kehuu. Uskov, etten
unohda koskaan sitä yötä enkä sitä
kirjaa.
SIRPA-SERKKU.
sittää muitakin puolia. Oikeastaan
toinen kausi seurasi toistaan tuoden
mukanaan uusia tehtäviä. Maailmansodan
puhjetessa hä.ii oli kuin
henkisesti koditon, sillä juuri sitä ennen
v. 1913 sulki virallinen kielto häneltä
vankiloitten ovet. Se oli hänen
elämänsä kovin isku. Kun sitten
maailmansota raivosi, tunsi hän
itsensä sisällisesti revityksi verille risti.
- Koko hänen maailiiiankösityk-
-stnsä joutui kovalle koetukselle. Mutta
hän ei syyttänyt Jumalaa siitä, että
ihmiset olivat eksyneet. Kun rauha
vihdoin oli solmittu, oli Mathlda
Wrede jo 1919 rakentamassa sovintoa
kansojen kesken ottamalla o^aa
kongresseihin Tanskassa ja Hollannissa,
mihin Fellowship of reconcflia-tion
— Kansainvälinen Sovinoonlui-to
— oli kutsunut edustajia en k^
soista ja uskonnoista. MaU»
Wrede oli näissä kokouksissa ehdottomasti
eniten huomattu ja kunnioitettu,
johon kaikkien huomio kiini) •
Itse hän oli omassa elementissään lOj
voen maailmalle rauhan mieltä
jeyden perustuksella. ,
Hänen elämänsä kaari kasvoi ;
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 6, 1941 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1941-09-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki410906 |
Description
| Title | 1941-09-06-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAUANTAINA, SYYSKUUN 6 PÄIVÄNÄ 1941 mmm :• V : . : ,• / ^ • « ^ ' H ' : " ' -• ii» (Canadan suomalaisten viikkolehti) Begistered at che Post Office DepU Dttawa. as second cla^s matter. TOansIiIiuiat: 1 vk- $2X» 6 kk. 1.10 8 kk. £0 Yhdysvaltoihin: 1 vk $2.50. ( 6_ k te» «•••••«•> • X*40 euomeen Ja muualle ulkojnaUle; 1 vk. $3.00 6 kk. 1.65 IHoDUmerot 5 sienttiä L i e k k i ilmestyy Jokaisen vmcon l a u - BDtaina 12-'sivuisena, sietäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta a l o i l ta. • Aslamiehille m y ö n n e t ä ä n 20 prosent i n palkkio. P^rfcäkää.. Bjsiamiesvälineitä Jo t ä n ä ä n . ILMOrrUSHINNAT: Kirjeenvaihtoilmoitukset $1X)0 kerta. Aviolu*toon menneille omientoivotukset 40c palsta-tuuma. Nimenmuuttoilmoltukset 50c kertf $1.00 kolme kertaa. Syntymä- Umoificset $1.00 kerta, $2.00 kolme kertaa, ifuolemaniUnoitukset $2.00 kerta, 50c lisäK»«iksu kiitoslauseelta t a i muisto-värsyltä. halutaan t i e t ä ä - j a osoiteil-moitukset 40c palstatuuma. — T i l a p ä i s ilmoittajien on vaadittaessa l ä h e t e t t ä vä llmoitusmaYsu etukäteen. yleiset ilmoitushinnat 40c palstatuuma. Ilmoitus, joka julkaistaan neljä-kertaa samanlaisena SOc palstatuuma. A l i n ilmoitushinta 40c, palstatuuma, kerta ilmoittaessa. Erikoisista ilmoitushinnoista voi tiedustella t ä m ä n lehden konttorista. Kustantaja: Vapaus Publishing Co. Ltd. Toimittaja.A. Päiviö. Toimitusneuvosto. J . J ä r v i s , Rauha Mäki. HUJa Aho, E . Suksia Estei Kaustinen, A i l i . MalXQr Margit Laakso^ Yrjö Saivo j a JaJmar Saari. L i e k k i i n atjotut kirjoitukset o«oi« lettava: P.O. Box 69 Toimituksen kulmasta Ei tapahtunut kynäilijöillemme kesän retkillään mitään kertomisen arvoista, kuten toivoimme vielä kuusi viikkoa sitten. Ei iloa, ei surua, ei hauskoja eikä ikäviäkään kommelluksia. Ei tuokaan -hm- rakkaus - syttynyt eikä sammunut, ei jalkaansa.kiveen loukannut, ei risukkoon eksynyt. Ei tapahtunut mitään kalareisuilla-koan. Kuiva kesä, perin kuiva. Ja niin perin vakavaa tämä elämä. Hiljaista hissuttelua, tasaista tassuttelua näköalattomien maisemien halki.' Varhain me vanhenemme. Eikä taida tapahtua syksylläkään mitään; Kääritään s ii mct kerälle, viskataan vavat yläkertaan. Kuokitaan perunat ja porkkanat kellariin. Pannaan pökköä pesään, ruokutaan sen vierellä hetken^ viluista leukaa läm-mitcUen ja mennään maata. Annetaan menneitten sukupolvien kertoa elämäntarinoitaan. — AP. Ei vahvinkaan voi kantaa maailman suruja. Paras on tyytyä omaan taakkaansa ja iloita aamustaan ja illastaan, jotka elämä antaa. * • • Hyvä on, että on niitä, jotka lentävät kiivaasti ja korkealle, ja niitä, jotka pysyvät lujasti maan kamaralla. Maailman kiitos on kuin viini, joka vahvistaa voimakasta, mtttta humalluttaa heikon^ * * * Naimahaluiset naiset pimittävät - tnickllään ikänsä, naimahaluiset miehet — velkansa, * * * Ei puhuminen tee meitä kunnollisiksi, vaan se, mitä me saamme aikaan. Kirj. ESTER STAHLBERG MISSÄ oli Mathilda Wreden elämän . suuruus? Minkä kautta. hän. tuli niin merkilliseksi, että hän on Suomen kuuluisimpia naisia?- Hän oli vain 19-vuotias, kun eräänä iltana eräs raamatun kohta ja sen selitys sai maat ja taivaat hohta^ maan hänen silmäinsä edessä Ijänen ensi kertaa käsittäessään, että Jumala on rakkaus. Se valtasi hänet niin voimakkaasti, että hän heittäytyi polvilleen vuoteensa ääreen. Kun hän sieltä nousi, oli hän jättänyt itsensä ja elämänsä "Jumalan johdettavaksi" ja vihkiytynyt rakkauden palvelukseen koko elämänsä ajaksi. Hän eli silloin Vaasan kuvernöörin, vapaaherra Wreden tyttärenä kodissa, jossa hän lapsestaasti oli tottunut näkemään Vaasan lääninvankilan vankeja kaikenlaisissa töissä kuvernöörin pihamaalla ja Vaasan kaduilla. Tuon käänteentekevän illan jälkeen joutui hän puheisiin erään vangin kanssa, joka keho"tti häntä tulemaan "tiililinnaan" kertoinaan muillekin hänelle tapahtuneesta ihmeestä! — Niinpä Mathilda alkoi käydä Vaasan vankilassa. Kun perhe muutti seuraavana kesänä tilalleen Anjalaan, selvisi Mathildalle, että hänen osalleen olikin tullut kaikkein onnetto-mimpien, rikoksiin langenneitten nostaminen ja heidän mielensä vapauttaminen sen Suuren sanoman kautta, joka oli tehn5rt hänet itsensä sisälli- *sesti vapaaksi ja onnelliseksi. Siten Mathilda Wredestä tuli Vankien Ystävä. Hän sai kaksikymmenvuotiaana virallisen luvan käydä kaikissa Suomen vankiloissa ja vapaalipun Suomen rautatiellä. On o-mituista ajatella, että nuori, ylhäis-sukuinen nainen, jolle olisi voinut avautua mikä tulevaisuus tahansa e-lämän kukkuloilla, valitsi tämän tien sen S3rvimpiin syvyyksiin asti. Mutta hän kulki "Jumalan teillä" eikä o-mia polkujaan ja hänen ajrtaumuk-sensa oli ehyt ja ehdoton. Miltei kolmekymmentä vuotta parhainta nuoruuttaan ja ^.Jkeski-, ikäänsä Mathilda Wrede uhrasi vangeille ja heidän perheilleen. Mutta luuletko, hyvä lukijani, että hän teki sen huokaillen kuin taakkaa kantaen? Kaukana siitä. Loistavin silmin ja iloa säteillen hän aamuisin saapui vankilan portille ja iloisin ilmein hän avasi vankikoppien ovet. Hänen intuitiivinen vaistonsa kunkin yksilön mielenlaadusta ja tarpeista oli niin varma, että hän keksi juuri-scn sanan tai leikinlaskun, joka oli kuin avain suljettuim sydämeen. Vasta*sen'jälkeen hän yllättävän elävästi havainnollisesti alkoi puhua siitä kalliista helmestä, jonka jokainen etsijä voi löytää lankeemuksistaan ja kahleis-taankin riippumatta. Mutta hän ei tyrkyttänyt tätä helmeä kenellekään. Missä ei löytynyt kaikupohjaa, antoi hän vain hyvyytensä paistaa lohduttaen sillä yksinäistä ja sulattaen kat-keroittunutta mieltä. "Olen onnellisin ihminen maailmassa' — oli Mathilda Wreden tapana, sanoa vanhoilla päivillään katsoen taaksepäin elämänsä juoksuun. "Kukaan ei ole voinut elää rikkaammin kuin minä. En tahtoisi vaihtaa kenenkään kanssa. Olen ollut kuin löytöretkeilijä — ja elämäni on ollut kuin ihmeellisintä seikkailua. Sillä mitä voi olla jännittävämpää kuin hyr vän etsiminen sieltä, missä muut eivät usko löytyvän muuta kuin mus-tinta pahuutta. Koitenkin olen kovimmankin kuonan alta löytänyt kulta j^yväsen — ihmisen kuoltemattönlan sielun/ Jokaisessa ihmisessä oh jonkinlaista parempaan pyrkimystä ja. jonkinlaista ikuisuuden kaipuuta." Nykyään, Mathilda Wreden kuoleman jälkeen, on selvästi huomatta-vissaj että kansamme kesken on vähitellen syntymässä tarusto hänen e-lämyksistään. Hän liikkui eri puolilla maata antautuen keskusteluun ihmisten kanssa rautatievaunuissa ja kestikievareissa, teillä ja poluilla. Kuka hänet näki ja tapasi, sai aivan ainutlaatuisen ja unohtumattoman . muiston. Senpä takia on hänestä jo kiertämässä legendamaisia kuvauksia Virsinkin erämaaseuduissa. Tiedän hänen omasta suustaan, minkälaisia juhlahetkiä hän vietti kulkiessaan yksin kontti selässä pitkospuita myöten kaukaisiin saloihin jonkun vangin perheen luo. Hän rakasti suomalaisen luonnon koskemattomuutta kuten hän rakasti sen alkukantaisia lapsia. Kansan suu tietää seikkailuista, joita hän kesti näillä jalkamatkoillaan. Palattuaan kaupunkeihin ja astuessaan vankikoppeihih hän toi terveiset vankien kodeista ja tiesi pikkuseikkoja myöten, miten niissä elettiin ja mitä niissä oli tapahtunut isän tai pojan lähdettyä. Kävin syksyllä Turun keskusvankilassa tapaamassa vanhoja vankeja, jotka olivat tunteneet Mathilda Wreden, Kysjdn eräältä Kakolän elinkautiselta, jonka luona hän oli käy-nyt monta kertsia: — Sanokaa, mikä se oli hänessä, joka vaikutti niin voimakkaasti hänen astuessaan kopin ovesta sisään? Harmaapukuinen vastasi: — Hänessä oli kuin hohde — kuin sähkövoima. Hän loisti pelkkää hyr vy>ltä ja iloa — tuli kuin toisesta maailmasta. Mutta hän ei ollut ilmestys vain vangituille. Eräs vanha ja tunnettu vankilanjohtaja tunnusti rehellisesti: — Vasta Mathilda Wreden kautta opin käsittämään, minkä korkean tehtävän olin saanut tullessani vankilan johtajaksi. Vankilanhan tulee kasvattaa eikä pelkästään rangaista. Vielä pitemmälle meni Mathilda Wreden vaikutus. Eräs oppinut lakimies, Suomen ensimmäisiä tiede- . miehiä lakitieteen alalla,, lausui mi- . nulle kerran:., .- .. . — M^tliiida Wrede on meille kaikille opettanut, että rikolliset ovat ihmisiä kuten me muutkin. Yhteiskunnan pitäisi paremmin pitää huolta osattomien lapsuudesta ja nuoruudesta, niin rikollisuus vähenisi hämmästyttävässä määrässä. Niin tehden ja kohtelemalla vankeja ihmisinä jatkamme Mathilda Wreden elämäntyötä. Niinpä hän on tullut tienviitaksi, joka velvoittaa koko yhteiskuntaamme. Sitä myöten kun hänen uskollisuutensa tehtävälleen tulee yhä laajemmin tunnetuksi muissakin maissa, kasvaa hänen vaikutuksensa yleismaailmalliseksi. '^'"^ Mutta iMathilda Wreden elämä kä- Kauhe a y ö Hyviä on sitten monciaisia, yhtä monenlaisia kuin on ihmisiäkin, mcl kein. Sen johtopäätöksen olen tchnxt kirjojen kautta, lukemalla niitä )Q kuuntelemalla kanssaihmistcni midi. piteitä. Mutta vasta viimeinen kuulemani arvostelu "hyvästä kirjasta" sai minut ihmettelemään. Joo, tapamlu, kea jokaisen kirjan minkä käteeni saan ja jokukaan kehin hyvähi. Niinpä aloin lukea muuatta kirjaa luin ja pelkäsin^ pelkäsin ja luin, en-kä/ vöillä lopettaa kesken vaikka ^jmeteniteki: Ehkä se on "hyvä'*,hn saa niin lukijan valtoihhisa^ mtta minä sanon toista. En kehu kirjaa, joka pakoittaa mimit seuraamam it-seääH, vaikka silmäni ovat kauhmk kieroon vääntyä ja käteni jo kvimh-tä jäykät, niinkuin niillä onneltomiU la, jotka, missä milloinkin, saivat "napin otsaansa" salamurhaajan paukusta. Kun lopulta sain sen viimeisenkin sivun luetuksi, huokaisin hclpvitnk^ sesta mutta liian aikaisin. Ilklk inaatamenncssä sain tutustua painajaiseen. Heti kun stdjin silmäm, näin naamioituja, kauhtanoihin kääriytyneitä kummituksia, ja enköhän vain kuullut heidän hiiviskelcvät askeleensa ja haistanut ruudin käryäkin. Au» käisin silmäni, katselin, mutta ei liikkunut ketään. Yritin uudelleen nukahtaa, alkoi sama kaameus. Koetin ajatella jotain hauskempaa, mutta CH onnistunut. Kuu kurkisteli ikkunasta, mutta sekin oli niin kelmeä ja vieras. Mikin oli kadonnut sen veitikka-mainen hymy ja silmäniskut, joita ennen aina ihailin? En voinut siihen katsoa emmpi, vaan nousin ja laitoin tulen Imp* puun. Istuin ja nuokuin, kuunnellet^, säpsähtäen jokaista r isous ta -r-Janitta risauksia kmduikin tämän tuosta. Vasta aamun sarastaessa uskaltauduin uudelleen nukkumaan, mtta sitten en saanut uneksia pitkästi, kun oli noustava aamuaskareille. Lehmät jo huutivat ikkunan alla soittaen kello jaan armottomasti, vaikka pääni di raskas kuin lyijyköntti ja uni maistui niin makealle. St-loin manasin hornan kattilaan mokoman kirjan ja päätin lyödä sen jokaisen päähän joka sitä hyväksi kehuu. Uskov, etten unohda koskaan sitä yötä enkä sitä kirjaa. SIRPA-SERKKU. sittää muitakin puolia. Oikeastaan toinen kausi seurasi toistaan tuoden mukanaan uusia tehtäviä. Maailmansodan puhjetessa hä.ii oli kuin henkisesti koditon, sillä juuri sitä ennen v. 1913 sulki virallinen kielto häneltä vankiloitten ovet. Se oli hänen elämänsä kovin isku. Kun sitten maailmansota raivosi, tunsi hän itsensä sisällisesti revityksi verille risti. - Koko hänen maailiiiankösityk- -stnsä joutui kovalle koetukselle. Mutta hän ei syyttänyt Jumalaa siitä, että ihmiset olivat eksyneet. Kun rauha vihdoin oli solmittu, oli Mathlda Wrede jo 1919 rakentamassa sovintoa kansojen kesken ottamalla o^aa kongresseihin Tanskassa ja Hollannissa, mihin Fellowship of reconcflia-tion — Kansainvälinen Sovinoonlui-to — oli kutsunut edustajia en k^ soista ja uskonnoista. MaU» Wrede oli näissä kokouksissa ehdottomasti eniten huomattu ja kunnioitettu, johon kaikkien huomio kiini) • Itse hän oli omassa elementissään lOj voen maailmalle rauhan mieltä jeyden perustuksella. , Hänen elämänsä kaari kasvoi ; |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-09-06-02
