1949-04-09-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
R i t V a näan.
Kirj. SENJA
^ **Uskottettä lapsesta tulee Jdiin paljon
^antä ettei silloin mitään pianoa kaipaa.
Käithän kuinka suloisen iierttaUien pikku
t:iara oli. Piditlfin sinäkin hänestä, synkeänä.
^'Hän ei ehkä rakasta sinua
enää'V lausui hän.
**No ketä sitten?" kysyi Urho hiukan
le vain nappi lakaisin. Sitten
harjaan sen ja panen talteen",
ii Urho.
\a5tahakoi5estirotti Ritva neulan ja
oi ommella nappia kiinni.
jiuita saanen kai kysyä, iniksi sinä
öt sitä säilyttää?"
.samoista syistä kuin sinäkin seii
hattusi", sanoi Urho olkansa
poistui keittiön puolelle.
Ritva ei heti ymmärtänyt mitä Urho
rkoitti, ja sitten kun hän yinmärsi,
ta että Lesliekin tervehti sisarusten
omautukset syvässä rinnassaan, kuin
rkkaan huomisen lupaamiset. Hän
voinut arvata että Leslie olisi tahto-it
ottaa hänen käden omaansa, ja punaa
sitä rohkaisevasti.
ei hän uskonut Urhon todella tarkoittavan
mitä sanoi. Eiväthän miehet olleet-sellaisia
kuin naiset. Olikohan Urholla
naisellisia haaveita, kun tahtoi säilyttää
vanhaa, sulhasena pitämäänsä takkia!,
•• .•: • ^•
Ilmapiiri kotona ei ollut enää Ritvankaan
mielestä niinkuin olisi pitänyt olla,
vaan sihä hän syytti j^rhoa. Vieläkään
hän ei huomannut itsessään mitään vikaa.
Hän oli mielestään esimerkiksi
kelpaava vaimo, sillä hän muiden töittensä
ohella kävi vielä ansiotyössä.
Uutta virkistystä heidän elämäänsä
toi kuitenkin Urho kasvattisiskon vierailu
tyttönsä kanssa. Urho oli usein
pyytänyt siskoaan tulemaan vieraisille
heidän uuteen kotiinsa ja viimein Siiriy
päätti yllättää hänet ja saapui aikaisemmin
kuin oli luvannut. Urho j ^
Ritva ottivat heidät avosylin vastaan,
eikö totta?."
'•Tavallaan. Nyt olen kuitenkin
tyytyväinen kun hän*on {Soissa. Jättäkäämme
se asia vida toistaiseksi. M i nun
täytyy ensin oppia rakastamaan
lapsia ennenkuin rupean uhraamaan"
terveyttäni, voimiani ja aikaani heidän
hyväkseen,"
Ritva otti lehden lattialta Ja. meni
sohvanesitä lukemaan. Urho tuusi jälleen
olevansa yksin: ja hyljättynä.
*^^Co, mitä mä näen! Eikös se vaan
olekin Katajan Urho-ppikajöfä siinä
käyskentelee?'* heläytti Tauno Raita
tervehdykseksi saapuessaan eväslaatik-ko
k ä d e s ^ n samalle työmaalle niisiä
Urhokin oli.
"Sepä se juuri, mutta — TO^^
sitä itse ollaan?" kysyi Urho tuyottaen
vierasta kasvoihin ja muistaen h^mä-rä^
ti että on hänet nähnyt jossatMn^^^^^^^
nemmin. ^ •„ „..: .
:.i2^.,_^:'j^:";i^z;^-niuiv.saiaa; eteivat ^ne. vomeet tmla•^dan naan^^ rAnVind , t / \ ; o f o i . , r ^ M « . » - v _ - i - i i - j . •..iM-t.» j
"En tiedä rakastaako hän ketään,
paitsi työtään-V arveli Tauno.
Urhon pää' painui hetkeksi ja hänellä
välähti ajatus, että mitenl^
voisi poistua näliemättä Ri
kaan . . . Ritvaa, joka Kikastv
•tänsäl-',,., . , v;,
"Älä nyt veikkonen ota sit^
raskaalt,a kannalta. Kukaties olenkin
arvan väärässä.: I^rhaiten pääset hänestä
selville kun kokeilet hänen rak-kaut^
an", tuumi
'"•kokeilet! JVIiteoikä s^^
• keitä tehdään?" .' . '/'r.
" R i ^ t hyppäämään ulkona tyttöjen
kanssa ja pidät sitten silmällä mitä
se häneen vaikuttaa." ;
"Voi olla hyvsadtt, neuyo.^
kuinka minä kunniaUinen aviomies voin
mennä ulos kadulle tyttöjenkanssa."
.'«Muuta neuvoa minulla ei ole antaa.
Jos et tee jotakin sellaista, nimjatM^
ent^?tä ldduttav2Wi«länipsi^^^^ :
niaai--
laa ihosfottavänä pilven^ ;^ian^ 3^
•öks\i pitkin salmea raivokkaana, nos-ttaen
korkealle kuohupäät.
Keulan puoli hytistä oli muodostettu
oteeksii Ethel, Jack ja Leslie.nuk-iivat
siellä. Melya kyykötti ylä-nisii
kapteenin vieressä.
Eikö siellä olisi teillekin tilaa Je-tä?'
kysyi Peter katsoen turvonnei-n
silmäluomiensa välistä tuot;^ ihme-
Itävän sitkeätä kaupunkilaistyttöä.
"En tarvitse lepoa. Tahdotteko syö-jotain,
siitä on kauan kun saitte voi-ipia.''
Peter pudisti päätään kielloksi, mutta
n kaivoi esille viinapullon ja ryyppäsi,
ämä pitää minut voimissani", sanoi
"Jiiuri jpimeäii^ tullen pääsemrhe ulom-aisten
karien kohdalle", huomautti
elva.
"Niin teemme."
'Voisin styyrätä jonkun aikaa, jos
iidoite hiukan ojentautua."
•KylFä minä tässä viihdyn." Mutta
n katsoi taaskin Melvaan ja uteliaam-
'"n kuin ennen.
Pimeä laskeutui nopeasti. Peter kat-i
kompassiinsa minkä suunnan ottaa
tävoi pimeässäkin osua yuonon suuta
^rtioivan niemekkeen ympäri. Tosin
j meri suurta ja raivoisaa mutta olihan
•nenkin tällaisia ajoja tehty.; Kun
an osuu niemekkeen kärjen lähettyvil-
• siinä kaikki huolet.
on valtavan suuri; lasku-- jä nou-uaika
merellä, niinhän?" k y ^ i M e l va
•tkän äähettömy>-den jälkeen.
''Xiinon." • -
^lelva kohottautui ja painoi kasvo-
" ikkunaan. Hän ei nähnyt mitään,
eterillä oli suojaisemmalta puolen yksi
kuna ruutu irti ja hän piti suurimaan
osan ajasta päänsä ulkona. Siten
aki nän edes vähän.
Hytissä oli pimeätä. Ulkona oil pi-
'fata. Meri heittdKalusta ylös ja alas-
SHTiille. Myrsky pauhasi korvissa.
Helva istui ja tuijotti'eteensä. Hän
"rapulla Peterin istuimen vieressä,
Ja koneen välissä..
^Hän ajatteli salakaria,^oka oli yksin-lähempänä
rantaa, jonka ylitse
"n ^!no_ni merenkulkija-voi ajaa useam-
'^^m kerran tietämättä että sitä sii-
%n tiesi miten epämiellyttävää olisi
^^J^eelie kapteeniUe jos hän varoittai-
. 7^.!^'^ tiedustelisi. Hän kirpaisi
ögessään ja toivoisi naisten joskus op-huolehtimaan
vain omista asiois-
Mutta tiesikö Peter sen karia ole-
^ eteiyät .he yoine^^ lidla
asc^malle:' vastaan. -
Ensimmäisistä minuuteista lähtien oli
iu Clara enonsa huomion kohteena.
Usein hän otti tytön polvelleen ja silitteli
hänen kullankeltaisia kiharoitaan.
Tytöllä oli kirkaansinfset silmät ja siksi
äitinsä piti hänen hiuksissaan sinistä
silkkirusettia. Ritvasta tuntui oikein
hassulta kiin Urho heti työstä tultuaan
alkoi pitää seuraa Claralle. Lapsihan
on lapsi, iiiitenkä hänestä olisi seuraa
aikaihmiselle; etenkin miehelle. Ritva
dk . f % naapujri§sa.rei^ä£4^^ Äskeisen johdata?kÄi^aM^
tä vuotta sitten, jolloin. si9a;;plji, JvfeJ^. • lersivätsekayina hänen aivoissaan. "Hän
sellainen pojan kloppi."
"Tauno! No terve!", vastasi Urho
ja paiskasi kättä. "Kuinkas: on ,el%v
mäsi mennyt?"
"Mikäpä sitä estäisi etenemästä. Olin ,
täällä joku vuosi sitten, .:^mutta-sittcinr
menin takaisin lännelle. Nyt tulin, kun-;
minut luvattiin ottaa tähän työhön.
Toin myös vaimoni tänne.asumaan.-Jp-r
kos sinulla on sellainen?" : .
* 'Onhan se ollut jo hyvän aikaa -. . .:
ei jaksanut käsittääj eikä hänen mie- Mutta nytpä muistin^ jotakin; -rSanoit
leensäkään juolahtanut, että Urhon sy- olleesi täällä joitakin vuosia sitten."
dämessä piili syvä rakkaus pikkulapsia ".Aivan niin. Ja mitä sitten?". ,<.
kohtaan. "Oletko sattunut istumaan teatteris-
Vieraat olivat olleet talossa kolriie päi- sa käsityksin erään tuntemattoman näi^
Xää ja nyt heidän pliti lähteä takaisin, sen kanssa?" V ^
enää", kaikui.
"Isällä on suuri ikävä paeritä kullän-muruaan",
selitti Siiri pukien tyttösensä
päälle takkia.
Urhostakin tuntui ikävältä ajatellessaan
ettei taas pitkään aikaan saisi
nähdä Claraa. Mutta Ritvan mielestä
oli nämä päivät olleet niin melua täynnä,
että,hän jo ihan kaipasi entisiä hiljaisia
hetkiä; Tämä viikko oli ollut
hänen kesälomaansa ja lopun.siitä hän
päätti olla kaikki joutohetkensä äitinsä
luona.
Vieraiden mentyä. tuntui Urhosta elämä
vieläkin yksinäisemmältä kuin ennen.
Heidän elämästään puuttui vielä
niin paljon — paljon.
Eräänä iltana hän meni varovasti
Ritvan luo, joka istui pehmeässä tuolissa
tarkastellen iltalehteä. Urho istui
käsinojalle, kiersi kätensä Ritvan kaulaan
ja sanoi hellästi :
"Siitä kai on pitkä aika kun olemme
viimeksi suudelleet. Muistakohan enää
niitä aikoja ollenkaan?"
"Muistan, muistan toki, eihän siitä
niin pitkä aika ole. Mutta älä nyt
häiritse minua, tiedäthän ettei minulla
ole aikaa päiväUä lukea lehtiä"
"Jooj sattuihan se erään kerraii sellainen
huvittava tapaus, miitta mistä
sinä sen tiedät? Kuka sen ön siflulla^
sanonut?" kysja Tauno. • -
"Sehän olin minä joka tulin'tselafev
tamaan sinut silloisen tyttöystävätti^tin-^
kasta otteesta", sanoi Urho nauraen :'ie-veästi
toisen hämmingillie.' -'^•'^^
"Vai sinä se olit! Ääriesr kuulostikin:
hieman tutulta, mutta eihän sjinä himmeässä
valossa selvästi kasvoja iiSinyt
ja lisäksi oli niin kiire poistua isttiifiel-tasi
että . . . Mutta tuolta näkyy isäntä
tulevan," saamme pian helvettiä kun
työaikana jaritetlemme. Mennään sitten
illalla yhtä matkaa, eikö niin?"
"Sepä tietty, odotan sinua ulköiia^^
vastasi Urho,
He olivat työssä autokorjaäimössa ja
Urho sai ensin neuvoa Taunoa missä
mitäkin "tulsua" tavät^tiin pitää; Ennen
pitkää tuli heistä tosiystävät; Avoimesti
ja vakavasti he usein keskustelivat
maailman tilanteesta sekä inyöskin perhesuhteistaan.
Urho tunsi Taunon rehelliseksi
ja ymmärtäväiseksi työtoveriksi.
Eräänä iltana, kun Ritva oli taas
„ - T T - i , / . ;omenifvt johonkin naisten järjestämiin
"Lue huomenUtana", sano. Urho ,a ^ ^ ^ ^ päätti Urio lähteä yksin
Taunon luo vieraisille.
Istuttuaan hetkisen Taunon ja hänen
otti lehden pois, jonka jälkeen nosti
Ritvan tuolista, istui hänen tilalleen
ja v^ti hänet syliinsä. "Älä viitsi kieltää
minulta tätä pientä iloa, ethän?"
Vastahakoisesti Ritva painautui Urhon,
rintaa vasten ja vastasi tulisesti hänen
suudelniaansa.
"Ritva, ethän ole vihainen jos kysyn
sinulta jotakin?"
"En suinkaan. Sano vaan mitä sy-dämelläsi
on", kehoitti Ritva.
"Meilläkin saisi olla jo lapsi . .
"Eikö sinulla sen tärkeämpää asiaa
ollutkaan. Luulin että vähintäänkin
herttaisen vaimonsa seurassa huomasi
Urho heidän välillään vallitsevan todellisen
yhteis3mamärryksen. Tuollaista
rv.. . uuutivcuui. ———
odotti. Mikä hetki tahansa aliis kysyt, minkälaisen auton ostamme . . -
istutti
sen lähelle, *tahi . - . H ^ t t ä ^ Vai lapsi» Liian aikaista ajatella siitä.
* se ajatus.: Meiltä, puuttuu vielä auto, piano ja
Jatkuu. läksyt."
ymmärrystä hän toivoi Ritvan }a hänenkin
välille, vaan oliko se enää mahdollista?
Saavuttäisiko hän koskaan
todellbta elämänonnea?
Taunon vaimo pistä3^yi hetkiseksi
naapuriinsa asialle, j ä tätä tilaisuutta
päätti Urho käyttää hyväkseen. Hän
tyhjensi sydämensä Taunolle, kertoi kaiken
sen mikä oli painanut hänen mieltään
näinä muutamina avioliittovuosina.
• ^ •., . . .
Taun<r ~ ymmärsi - tai. oli -ymmärtävi* . kanparsinustä:;- *
ei ehkä,, rakasta sinua
Taunon sanat vieläkin hänen korvissaan.
Tuskaisin kasvoin > hän käydä
huiteli kiivaasti kotiaan kohden. Eräässä
/i^iadunkulmauksessa hän oli vähällä
törmätä yhteen puplihumalaisen Vinte-län,
Villen kanssa.
f'Kah, Urhoko se olikin, ja niin happaman
näköisenä! Lähdepä nyt kerran-ku^
matkaani niin ostan sinulle pullon
olutta", tuumi Ville. :
"Eipä se taitaisi olla pahitteeksi. Onkin
jo vuosia siitä kun pien mitään maistellut?',
sanoi Urho ja lähti Villen seu-,
rassa;phimpään hotelliin- , •
Urho saapui kotiinsa juuri ennen Ritvaa
ja heittäytyi sänk)ryn nukkumaani;
eikä Ritva tienn5rt että hän oli ulkona
ollutkaan. Melkein joka ilta siitä illasta
lähtien hän meni ulos ja yhtyi johonkin
juomaseuraan,^ vaan ei viipynyt
reisuillaaii kovin anyöhään. Ei hän
juonut sik^i,^ttä tarkoituksellisesti olisi,
halunnut loukata vaimoaan, vaan siksi,
että voisi edes hetkeksi un(Ataa murheensa
ja saavuttamattomalta näyttävän
onnensa kaipauksen. Taunon neuvoa
hän. ei- ^kuitenkaan voinut seurata, ei
ajatellakaan, että hän seurustelisi jonkun'yieraan
naisen kanssa. Sehän olisi
skandaali! Ja mitä Ritva^jättelisi hä-
• nes£ä? ' • .
-Huomattuaan Urhon juopottelun. Ritva
ikärsi siitä. Hän oH tottunut pitämään
Urhoa raittiina miehenä. Eikä
hän ymmärtänyt, miksi mies nyt alkoi
aivan yhtä mittaa juopotella. Siihen
täytyy^olla* jokin pätevä syy, hän ajatteli.
^
Eräänä iltana Urho taas oli lähdössä
ulos, muka asioilleen. Ritva rukoili, kuten
oli jo tehnyt jonkun kerran eniieri-kin,
että hän tulisi selvin päin kotiin.
Mutta sinä iltana ei Urhoa kuulunut
takaisin! Vasta aamun hämärtäessä
hän hoippuroi rap{hija ylös ja vaivoin
sai riisutuksi itsensä, retkahtaen sitten
Ritvan vierelle sänky3m. Ritva ponnahti
ylös. Hän ei voinut ajatellakaan
nukkumista miehen vieressä joka oli juonut
itsensä sekaisin. Kuinka häntä nyt
ihhoittikaan tuollainen mies jä kuinka
raskaalta se hänestä tuntui, että se oli
hänen miehensä, sama meis, jota hän oli
luvannut rakastaa myötä- jä vastoinkäymisissä!
Tämäkö nyt oli shä vas-toinkä)
Ätiistä? V . . • ^ *
Ritva pukeutui ja meni keittiöön.
Laitettuaan tulen hellaan ryhtyi hän
aikansa kuluksi lukemaan, va^i siitäkään
ei tuHutmitääii/ ajatukset olivat
kuin Itiniattuina-^malaiseen-mieheensä.
Sitten hän-mubti, etä hänellä olbi su^
LAUANTAINA, HUHTIKUUN 9 PÄ|VSNÄ, 1940 S I V U S
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 9, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-04-09 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490409 |
Description
| Title | 1949-04-09-05 |
| OCR text |
R i t V a näan.
Kirj. SENJA
^ **Uskottettä lapsesta tulee Jdiin paljon
^antä ettei silloin mitään pianoa kaipaa.
Käithän kuinka suloisen iierttaUien pikku
t:iara oli. Piditlfin sinäkin hänestä, synkeänä.
^'Hän ei ehkä rakasta sinua
enää'V lausui hän.
**No ketä sitten?" kysyi Urho hiukan
le vain nappi lakaisin. Sitten
harjaan sen ja panen talteen",
ii Urho.
\a5tahakoi5estirotti Ritva neulan ja
oi ommella nappia kiinni.
jiuita saanen kai kysyä, iniksi sinä
öt sitä säilyttää?"
.samoista syistä kuin sinäkin seii
hattusi", sanoi Urho olkansa
poistui keittiön puolelle.
Ritva ei heti ymmärtänyt mitä Urho
rkoitti, ja sitten kun hän yinmärsi,
ta että Lesliekin tervehti sisarusten
omautukset syvässä rinnassaan, kuin
rkkaan huomisen lupaamiset. Hän
voinut arvata että Leslie olisi tahto-it
ottaa hänen käden omaansa, ja punaa
sitä rohkaisevasti.
ei hän uskonut Urhon todella tarkoittavan
mitä sanoi. Eiväthän miehet olleet-sellaisia
kuin naiset. Olikohan Urholla
naisellisia haaveita, kun tahtoi säilyttää
vanhaa, sulhasena pitämäänsä takkia!,
•• .•: • ^•
Ilmapiiri kotona ei ollut enää Ritvankaan
mielestä niinkuin olisi pitänyt olla,
vaan sihä hän syytti j^rhoa. Vieläkään
hän ei huomannut itsessään mitään vikaa.
Hän oli mielestään esimerkiksi
kelpaava vaimo, sillä hän muiden töittensä
ohella kävi vielä ansiotyössä.
Uutta virkistystä heidän elämäänsä
toi kuitenkin Urho kasvattisiskon vierailu
tyttönsä kanssa. Urho oli usein
pyytänyt siskoaan tulemaan vieraisille
heidän uuteen kotiinsa ja viimein Siiriy
päätti yllättää hänet ja saapui aikaisemmin
kuin oli luvannut. Urho j ^
Ritva ottivat heidät avosylin vastaan,
eikö totta?."
'•Tavallaan. Nyt olen kuitenkin
tyytyväinen kun hän*on {Soissa. Jättäkäämme
se asia vida toistaiseksi. M i nun
täytyy ensin oppia rakastamaan
lapsia ennenkuin rupean uhraamaan"
terveyttäni, voimiani ja aikaani heidän
hyväkseen,"
Ritva otti lehden lattialta Ja. meni
sohvanesitä lukemaan. Urho tuusi jälleen
olevansa yksin: ja hyljättynä.
*^^Co, mitä mä näen! Eikös se vaan
olekin Katajan Urho-ppikajöfä siinä
käyskentelee?'* heläytti Tauno Raita
tervehdykseksi saapuessaan eväslaatik-ko
k ä d e s ^ n samalle työmaalle niisiä
Urhokin oli.
"Sepä se juuri, mutta — TO^^
sitä itse ollaan?" kysyi Urho tuyottaen
vierasta kasvoihin ja muistaen h^mä-rä^
ti että on hänet nähnyt jossatMn^^^^^^^
nemmin. ^ •„ „..: .
:.i2^.,_^:'j^:";i^z;^-niuiv.saiaa; eteivat ^ne. vomeet tmla•^dan naan^^ rAnVind , t / \ ; o f o i . , r ^ M « . » - v _ - i - i i - j . •..iM-t.» j
"En tiedä rakastaako hän ketään,
paitsi työtään-V arveli Tauno.
Urhon pää' painui hetkeksi ja hänellä
välähti ajatus, että mitenl^
voisi poistua näliemättä Ri
kaan . . . Ritvaa, joka Kikastv
•tänsäl-',,., . , v;,
"Älä nyt veikkonen ota sit^
raskaalt,a kannalta. Kukaties olenkin
arvan väärässä.: I^rhaiten pääset hänestä
selville kun kokeilet hänen rak-kaut^
an", tuumi
'"•kokeilet! JVIiteoikä s^^
• keitä tehdään?" .' . '/'r.
" R i ^ t hyppäämään ulkona tyttöjen
kanssa ja pidät sitten silmällä mitä
se häneen vaikuttaa." ;
"Voi olla hyvsadtt, neuyo.^
kuinka minä kunniaUinen aviomies voin
mennä ulos kadulle tyttöjenkanssa."
.'«Muuta neuvoa minulla ei ole antaa.
Jos et tee jotakin sellaista, nimjatM^
ent^?tä ldduttav2Wi«länipsi^^^^ :
niaai--
laa ihosfottavänä pilven^ ;^ian^ 3^
•öks\i pitkin salmea raivokkaana, nos-ttaen
korkealle kuohupäät.
Keulan puoli hytistä oli muodostettu
oteeksii Ethel, Jack ja Leslie.nuk-iivat
siellä. Melya kyykötti ylä-nisii
kapteenin vieressä.
Eikö siellä olisi teillekin tilaa Je-tä?'
kysyi Peter katsoen turvonnei-n
silmäluomiensa välistä tuot;^ ihme-
Itävän sitkeätä kaupunkilaistyttöä.
"En tarvitse lepoa. Tahdotteko syö-jotain,
siitä on kauan kun saitte voi-ipia.''
Peter pudisti päätään kielloksi, mutta
n kaivoi esille viinapullon ja ryyppäsi,
ämä pitää minut voimissani", sanoi
"Jiiuri jpimeäii^ tullen pääsemrhe ulom-aisten
karien kohdalle", huomautti
elva.
"Niin teemme."
'Voisin styyrätä jonkun aikaa, jos
iidoite hiukan ojentautua."
•KylFä minä tässä viihdyn." Mutta
n katsoi taaskin Melvaan ja uteliaam-
'"n kuin ennen.
Pimeä laskeutui nopeasti. Peter kat-i
kompassiinsa minkä suunnan ottaa
tävoi pimeässäkin osua yuonon suuta
^rtioivan niemekkeen ympäri. Tosin
j meri suurta ja raivoisaa mutta olihan
•nenkin tällaisia ajoja tehty.; Kun
an osuu niemekkeen kärjen lähettyvil-
• siinä kaikki huolet.
on valtavan suuri; lasku-- jä nou-uaika
merellä, niinhän?" k y ^ i M e l va
•tkän äähettömy>-den jälkeen.
''Xiinon." • -
^lelva kohottautui ja painoi kasvo-
" ikkunaan. Hän ei nähnyt mitään,
eterillä oli suojaisemmalta puolen yksi
kuna ruutu irti ja hän piti suurimaan
osan ajasta päänsä ulkona. Siten
aki nän edes vähän.
Hytissä oli pimeätä. Ulkona oil pi-
'fata. Meri heittdKalusta ylös ja alas-
SHTiille. Myrsky pauhasi korvissa.
Helva istui ja tuijotti'eteensä. Hän
"rapulla Peterin istuimen vieressä,
Ja koneen välissä..
^Hän ajatteli salakaria,^oka oli yksin-lähempänä
rantaa, jonka ylitse
"n ^!no_ni merenkulkija-voi ajaa useam-
'^^m kerran tietämättä että sitä sii-
%n tiesi miten epämiellyttävää olisi
^^J^eelie kapteeniUe jos hän varoittai-
. 7^.!^'^ tiedustelisi. Hän kirpaisi
ögessään ja toivoisi naisten joskus op-huolehtimaan
vain omista asiois-
Mutta tiesikö Peter sen karia ole-
^ eteiyät .he yoine^^ lidla
asc^malle:' vastaan. -
Ensimmäisistä minuuteista lähtien oli
iu Clara enonsa huomion kohteena.
Usein hän otti tytön polvelleen ja silitteli
hänen kullankeltaisia kiharoitaan.
Tytöllä oli kirkaansinfset silmät ja siksi
äitinsä piti hänen hiuksissaan sinistä
silkkirusettia. Ritvasta tuntui oikein
hassulta kiin Urho heti työstä tultuaan
alkoi pitää seuraa Claralle. Lapsihan
on lapsi, iiiitenkä hänestä olisi seuraa
aikaihmiselle; etenkin miehelle. Ritva
dk . f % naapujri§sa.rei^ä£4^^ Äskeisen johdata?kÄi^aM^
tä vuotta sitten, jolloin. si9a;;plji, JvfeJ^. • lersivätsekayina hänen aivoissaan. "Hän
sellainen pojan kloppi."
"Tauno! No terve!", vastasi Urho
ja paiskasi kättä. "Kuinkas: on ,el%v
mäsi mennyt?"
"Mikäpä sitä estäisi etenemästä. Olin ,
täällä joku vuosi sitten, .:^mutta-sittcinr
menin takaisin lännelle. Nyt tulin, kun-;
minut luvattiin ottaa tähän työhön.
Toin myös vaimoni tänne.asumaan.-Jp-r
kos sinulla on sellainen?" : .
* 'Onhan se ollut jo hyvän aikaa -. . .:
ei jaksanut käsittääj eikä hänen mie- Mutta nytpä muistin^ jotakin; -rSanoit
leensäkään juolahtanut, että Urhon sy- olleesi täällä joitakin vuosia sitten."
dämessä piili syvä rakkaus pikkulapsia ".Aivan niin. Ja mitä sitten?". ,<.
kohtaan. "Oletko sattunut istumaan teatteris-
Vieraat olivat olleet talossa kolriie päi- sa käsityksin erään tuntemattoman näi^
Xää ja nyt heidän pliti lähteä takaisin, sen kanssa?" V ^
enää", kaikui.
"Isällä on suuri ikävä paeritä kullän-muruaan",
selitti Siiri pukien tyttösensä
päälle takkia.
Urhostakin tuntui ikävältä ajatellessaan
ettei taas pitkään aikaan saisi
nähdä Claraa. Mutta Ritvan mielestä
oli nämä päivät olleet niin melua täynnä,
että,hän jo ihan kaipasi entisiä hiljaisia
hetkiä; Tämä viikko oli ollut
hänen kesälomaansa ja lopun.siitä hän
päätti olla kaikki joutohetkensä äitinsä
luona.
Vieraiden mentyä. tuntui Urhosta elämä
vieläkin yksinäisemmältä kuin ennen.
Heidän elämästään puuttui vielä
niin paljon — paljon.
Eräänä iltana hän meni varovasti
Ritvan luo, joka istui pehmeässä tuolissa
tarkastellen iltalehteä. Urho istui
käsinojalle, kiersi kätensä Ritvan kaulaan
ja sanoi hellästi :
"Siitä kai on pitkä aika kun olemme
viimeksi suudelleet. Muistakohan enää
niitä aikoja ollenkaan?"
"Muistan, muistan toki, eihän siitä
niin pitkä aika ole. Mutta älä nyt
häiritse minua, tiedäthän ettei minulla
ole aikaa päiväUä lukea lehtiä"
"Jooj sattuihan se erään kerraii sellainen
huvittava tapaus, miitta mistä
sinä sen tiedät? Kuka sen ön siflulla^
sanonut?" kysja Tauno. • -
"Sehän olin minä joka tulin'tselafev
tamaan sinut silloisen tyttöystävätti^tin-^
kasta otteesta", sanoi Urho nauraen :'ie-veästi
toisen hämmingillie.' -'^•'^^
"Vai sinä se olit! Ääriesr kuulostikin:
hieman tutulta, mutta eihän sjinä himmeässä
valossa selvästi kasvoja iiSinyt
ja lisäksi oli niin kiire poistua isttiifiel-tasi
että . . . Mutta tuolta näkyy isäntä
tulevan," saamme pian helvettiä kun
työaikana jaritetlemme. Mennään sitten
illalla yhtä matkaa, eikö niin?"
"Sepä tietty, odotan sinua ulköiia^^
vastasi Urho,
He olivat työssä autokorjaäimössa ja
Urho sai ensin neuvoa Taunoa missä
mitäkin "tulsua" tavät^tiin pitää; Ennen
pitkää tuli heistä tosiystävät; Avoimesti
ja vakavasti he usein keskustelivat
maailman tilanteesta sekä inyöskin perhesuhteistaan.
Urho tunsi Taunon rehelliseksi
ja ymmärtäväiseksi työtoveriksi.
Eräänä iltana, kun Ritva oli taas
„ - T T - i , / . ;omenifvt johonkin naisten järjestämiin
"Lue huomenUtana", sano. Urho ,a ^ ^ ^ ^ päätti Urio lähteä yksin
Taunon luo vieraisille.
Istuttuaan hetkisen Taunon ja hänen
otti lehden pois, jonka jälkeen nosti
Ritvan tuolista, istui hänen tilalleen
ja v^ti hänet syliinsä. "Älä viitsi kieltää
minulta tätä pientä iloa, ethän?"
Vastahakoisesti Ritva painautui Urhon,
rintaa vasten ja vastasi tulisesti hänen
suudelniaansa.
"Ritva, ethän ole vihainen jos kysyn
sinulta jotakin?"
"En suinkaan. Sano vaan mitä sy-dämelläsi
on", kehoitti Ritva.
"Meilläkin saisi olla jo lapsi . .
"Eikö sinulla sen tärkeämpää asiaa
ollutkaan. Luulin että vähintäänkin
herttaisen vaimonsa seurassa huomasi
Urho heidän välillään vallitsevan todellisen
yhteis3mamärryksen. Tuollaista
rv.. . uuutivcuui. ———
odotti. Mikä hetki tahansa aliis kysyt, minkälaisen auton ostamme . . -
istutti
sen lähelle, *tahi . - . H ^ t t ä ^ Vai lapsi» Liian aikaista ajatella siitä.
* se ajatus.: Meiltä, puuttuu vielä auto, piano ja
Jatkuu. läksyt."
ymmärrystä hän toivoi Ritvan }a hänenkin
välille, vaan oliko se enää mahdollista?
Saavuttäisiko hän koskaan
todellbta elämänonnea?
Taunon vaimo pistä3^yi hetkiseksi
naapuriinsa asialle, j ä tätä tilaisuutta
päätti Urho käyttää hyväkseen. Hän
tyhjensi sydämensä Taunolle, kertoi kaiken
sen mikä oli painanut hänen mieltään
näinä muutamina avioliittovuosina.
• ^ •., . . .
Taun |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-04-09-05
