1942-08-22-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Kukkaiskieli
Jo ammoisina aikoina on nainen,
joka on kukkamaailmaa jollain tavoin
lähempänä kuin mies, keksinyt käyttää
kukkia ajatustensa tulkkina. Varsinkin
itämaissa haaremeissa tuli kukkaiskieli
suuresti suosituksi. Itämaill
a tämä hieno kieli levisi sitten keskiajalla
meidänkin maanosaamme, missä
se romantiikan aikana saavutti
suurimman laajuutensa.
Mutta meidän aikanämmfe on kukkaiskieli
päässyt unohtumaan.. Ajatuksia
ja tunteita ei nyt pyritäkään
luomaan millään hienolla ja romanttisella
tavalla esiin;
Tosin vielä nykyäänkin on melko
tavallista, että nuori tyttö saa punaisia
ruusuja ihailijaltaan, eikä niiden
tarkoituksesta hän itsekään voi erehtyä.
Mutta jos hän saa €sim. asterei-ta,
hän tuskin tietää, että niitten*tar-koituksena
on kysyä: "Oletko uskolli-nen.>"
Kukkaiskieli ajatusten tulkkina kehittyi
romantiikan aikana niin pitkälle,
että miltei Jokaisella kukalla on
oma tarkoituksensa. Hentoinen, puhtaan
valkea lilja kertoo puhtaudesta
ja viattomuudesta, ja orvokki tuo
viestin molemminpuolisesta ystävyy-
(iestä, mikä kestää ihan elämän lop-
*/'Uun saakka. Fikus on kokemuksen
symbooli, myrtti merkitsee häitä ja
kaktus, joka ei juuri pahasti pyri koreilemaan,
on taloudellisuuden vertauskuva,
ja lemmenkukka tuo viestin
lemmen ensiailahduksesta, kun
taas mansikankukka tulkitsee sydämen
hjrvyyttä, Viisilehtinen sireenin-kukka
tietää onnea samoinkuin Annansilmäkin,
joka on meidän tavallisimpia
nimipäiväkukkianune. Krysanteemin
välityksellä taas voidaan
kysyä: Rakastatko minua? Ja jos
vastaukseksi tulee punainen neilikka,
on se merkkinä myöntävästä rakkaudesta
ja sanoo vielä lisäksi, että
tunteet ovat kovin voimakkaat.
Hän korjasi saaliin ja päästi hauen
taas järveen, vaikka olikin olemassa
se vaara, että hän ei löjrtäisi sitä enää.
Mutta kuinka nyt sattuikaan, hän
löysi sen taas, hinasi sen rysineen kotiin
ja punnitsi kalat.
Kun viikko oli kulunut ja hän oli
saanut seitsemän kelpo saalista ja kun
hän oli säännöllisesti ruokkinut -haukea
laiturin vierellä, niin se tuli itsestään
eräänä sunnuntaiaamuna uusi
kuorma kaloja mukanaan. Nyt sillä
oli ruokapaikka ja sinne se tuli ollessaan
nälissään. Efraimin oli Väin
otettava kalat rysästä ja päästettävä
se menemään.
Ja nyt Efraimin laiturin vierellä
on elämää ja liikettä joka aamu kello
kuusi, sillä silloin hauki saapuu ja voi
nähdä veden kohisevan jo kaukana
selällä sen lähestyessä. Mutta se
ei käy nopeasti, sillä sen on raahattava
mukanaan niin paljon kuin se
jaksaa. Välistä rysä on niin matalalla,
että Efrainiin on soudettava sitä
vastaan, sillä ranta on karikkoinen.
Se on kuin hellä kohtaus, sillä hauki
haluaa ruokaa ja pieksää vettä pjn-s-töllään,
ja Efraim väittää kivenkovaan
Sen hymyilevän hänelle, tietäen
hyvin silavansa oivan aterian. Nyt
se on myöskin niin kesy ja tottunut
tuohon järjestykseen, että Efraim saa
komentaa sitä miten tahtoo. Se ei
lähde, ennenkuin Efraim antaa merkin
ja lähdettyään se palaa taas seuraavana
päi\'änä . . .
(Matt. 27:19)
Miksi kaupunki 011 tänään niin levoton?
Miksi kaduilla kansa joukot pauhaa?
Päivä laskee ja illan varjot mailla on,
vuoristosta leyhyy iltatuulta lauhaa.
Miksi kama ei saa rauhaa?
Maaherran, Pilatuksen, nuori puoliso
yöntJtmmin silmin katsoo kaupungille.
Koko illan h(ona ikkunan on seissyt jo,
kääntyy vihdoin, lausuu orjanettosille:
— K^nsa huutaa — miksi? mille?-:.
Nuorin neitosista^ sutdain jä sukkelin,
kum^rtuupi eessä valtiattarensa:
"Kuulin äsken ma partailla palatsin —
sotamiehet haastelivat toisillensa
mennen vahtipaik oillensa —
Eräs villitsijä kansan on vangittu,
joku profeetta tai mikä hän lienee.
Häntä palatsissa Kaijaan on tutkittu,
Hannaan palatsiin ne sitten hänet vienee,
kukapa sen tarkoin, tiennee.
Ah, valtiatar, valtiatar katsokaa:
sotamiehet häntä tänne kuljettavat!
Niin kalpeana tuolla hän vaeltaa.
Voi kmnka kansa joukot raivoavat,
kuinka soihdut leimuavat/"
Nuori puoliso Judean valtiaan
katsoo palatsinsa ylvään ikkunasta.
Kovin outo on kalpeus hänen kasvoillaan,
tuska, sääli, suru tulvii katsonnasta,
tuosta tumman ihanasta.
Näkee kiusatun miehen joukon keskellä.
Valtiattaren silmät kyyneltyvät.
Näkee vangHun pään päällä valon välkettä,
kasvot kalpeat, mutt' rauhaisat ja hyvät,
silmät ihmeelliset, syvät..
Saapuu yö. Taivas täynn' on täfytivälkettä.
Linnan valtiatar itkee unissansa.
On kuin jostakin kuuluis ruoskan läiskettä/
Linnan ^valtiatar kerää kauhuissansa,
kutsuu qrjaneitojansa:
"Puolisolleni kiireesti viekää sanoma:
vanki viaton on ja syytön aivan/
Vuokseen kärsinyt ma.olen unessa,
ahdistuksen suuren, vaikean veAvan.
Vanki viatofi on aivan/
* * *
Päivä kultaa jo tqrneja kaupungin,
valtiattiiren kuolet uniin kaipuu.
Nukkuu kauniisti ripsin hän silkkisin.
V^ki syytpn jo ristin alla vaipuu,
pian päänsä kuoloon taipuu.
HELU KAIKKONEN.
Käärme ja lentäjä
Tavallisella järjellä luulisi, että lentäjä
ilmassa ollessaan, vaikka siellä
onkin monia vaaroja, on sittenkin turvassa
käärmeiden puremiseltn,. Miit-ta
niin ei ole asianlaita, sillä lentäjä-luutnanttia
Robert VaughtMa, kotoisin
Johnson Citystä, Tenn., puri käärme
ollessaan ilmassa kolmentuhannen
jalan korkeudessa maasta. Hän palvelee
amerikalaisissa lentovoimissa
.\ustralias5a ja oli tavallisella rutiinilennolla
noin 75 mailin päässä lentoasemaltaan.
Yhtäkkiä hän kauhukseen
huomasi, että oudonnäköinen
käärme makasi lähellä hänen vasenta
jalkaansa.. Hän yritti jalallaan kosketella
peräsimen ohjaajaa kääntääkseen
lentokoneen nopeasti kallelleen,
että käärme olisi solahtanut sivuun.
Mutta samassa silmänräpäyksessä
kun hän liikahutti jalkaansa, käärme
purasi kaksi kertaa jalkaan. Nyt menetti
lentäjäkin malttinsa ja nappasi
käärmeen kätiellään kiinni ja heitti
yli laidan. Käärme ei kerinnyt piirasta
käteen.
Luutnantti Vaught, joka ei tuntenut
käärmettä oliko se myrkyllinen
vaiko ei, aikoi ensin lentää suorinta
tietä lentoasemalle, mutta pian hain
alkoi tuntea pahoinvointia ja jalka
alkoi turvota. Hän valitsi nopeasti
alaslaskupaikan ja laskeutui eräälle
alla olevalle kuivuneelle suolle. Lasku
tapahtui virheettömästi, mutta jalka
turposi kauheasti. Hän menetti
tajunsa jo useita kertoja, .mutta oli
siksi voimaa, että raahasi itsensä vesikuopan
läheisyyteen, missä kaivoi
maasta märkää mutaa ja peitti sillä
•turvonneen jalan. Mutahaude tuntuikin
auttavan ja kivut jalassa antoivat
periksi. Hän ajatteli ensin leikata
jalasta puremapaikan pois^ mutta se
oli jo liian myöhäistä, joten täytyi
Vuodeksi gasoliinia
Timminsissä ilmestyvässä
pine Advancessa oli hiljattahi
jossa kerrottiin tapauksesta, k
liiallisesta puheesta saattaa j
kiikkiin.
Eräs Mathesonin mies oH Kotc
ystävälleen, että hänellä onriittsv
gasoliinia varastoituna koko vuodesä.
Luonnollisesti tällainen kerskcaä.
nen sai aikaan, jos ei suoraa skandji.
lia, niin kuitenkin kuiskailua. E j ^
tänyt kauan ennenkuin tämä paa
kulkeutui viranomaisten korviin.
Eräänä päivänä hallituksen taiks^
taja' ilmestyi Mathesoniin ja ^
keskustella kysymyksessä olevan c^'
hen kanssa. Mies tunnusti itseUlaa
olevan varastoitua gasoliinia.
"Haluaisin nähdä sitä", sanoi tarkastaja.
"Pitääkö minun nä>'ttää se?'' kysji
mies.
"Varmasti teidän täytyy", ilmoitd
tarkastaja.
Mathesonin mies katosi vajaan ji
palasi hetken kuluttua takaisin 6
unssin pullo gasoliinia mukanaan.
"Käytän tätä vain syt>^täjä5sä',
sanoi mies, "ja minä uskon sen riittä- s
vän minulle ainakin vuodeksi."
Puhetta jouhipaidasta, ruoskim-sesta
ja tuhassa istmnisesta pyhityh
sen keinona ei meidän maassammt
totisesti tarvita. Oppikoon kerta Mi-kiaan
nainen pitämään kotoisia hd-telemuksiaan
jojihipaitanaan, tuhi(t-\
naan ja ruoskimiseman. — E. Beec-her-
Stovje.
jäädä odottamaan, mitä tapahtuu, jos
joku löytäisi hänet. Seuraavana yönä
villit buffelilaumat ahdistivat häntä,
mutta hän kuularuiskutulelia piti
ne loitolla. Kun apua ei mistään tuntunut
kuuluvan, hän laittoi puusta
jatkon peräsintä kontrolloivaan pol-kimeen,
niin että hän voi hoitaa sita
kädellään, sillä jalka oli käyttökelvoton.
Näin varustettuna hän onnistui
pääsemään koneellaan taas uudestaan
ilmaan ja pian laskeutuikin lentoasemalle,
jossa häntä oli alettu pitää
menetettynä. Täällä hän nopeasti
siirrettiin sairaalaan, jossa hän on
toipuniassa käärmeen puremasta,
minkä hän sai kolmentuhannen jalan
korkeudessa ilmassa.
c>^4rs. Lily Laurila
Onnittelumme synlymä-päiväsi
johdosta.
YEIJOEN PERHE
LAC DU BONNET MAN.!
t l -
Suuiniiiminiuiiunimniiunimiimi"''"""' m i i i i ! " i i ! i i i i i
mmm
Meitä on täällä kolme seppää, jotka
haluavat hauskaa kirjeen^-aihto-seuraa
nolsten leskien ja tj-ttöjen
kanssa, mmet olisi iiäin. että ^äs-jeet
tulisi tärmepäui.
AHO
HÄMÄLÄINE.V
LAHn
C/o Northern Paper Co.
Mile 262, A.CJly. Ontario
^-^r-^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 22, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-08-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki420822 |
Description
| Title | 1942-08-22-10 |
| OCR text | Kukkaiskieli Jo ammoisina aikoina on nainen, joka on kukkamaailmaa jollain tavoin lähempänä kuin mies, keksinyt käyttää kukkia ajatustensa tulkkina. Varsinkin itämaissa haaremeissa tuli kukkaiskieli suuresti suosituksi. Itämaill a tämä hieno kieli levisi sitten keskiajalla meidänkin maanosaamme, missä se romantiikan aikana saavutti suurimman laajuutensa. Mutta meidän aikanämmfe on kukkaiskieli päässyt unohtumaan.. Ajatuksia ja tunteita ei nyt pyritäkään luomaan millään hienolla ja romanttisella tavalla esiin; Tosin vielä nykyäänkin on melko tavallista, että nuori tyttö saa punaisia ruusuja ihailijaltaan, eikä niiden tarkoituksesta hän itsekään voi erehtyä. Mutta jos hän saa €sim. asterei-ta, hän tuskin tietää, että niitten*tar-koituksena on kysyä: "Oletko uskolli-nen.>" Kukkaiskieli ajatusten tulkkina kehittyi romantiikan aikana niin pitkälle, että miltei Jokaisella kukalla on oma tarkoituksensa. Hentoinen, puhtaan valkea lilja kertoo puhtaudesta ja viattomuudesta, ja orvokki tuo viestin molemminpuolisesta ystävyy- (iestä, mikä kestää ihan elämän lop- */'Uun saakka. Fikus on kokemuksen symbooli, myrtti merkitsee häitä ja kaktus, joka ei juuri pahasti pyri koreilemaan, on taloudellisuuden vertauskuva, ja lemmenkukka tuo viestin lemmen ensiailahduksesta, kun taas mansikankukka tulkitsee sydämen hjrvyyttä, Viisilehtinen sireenin-kukka tietää onnea samoinkuin Annansilmäkin, joka on meidän tavallisimpia nimipäiväkukkianune. Krysanteemin välityksellä taas voidaan kysyä: Rakastatko minua? Ja jos vastaukseksi tulee punainen neilikka, on se merkkinä myöntävästä rakkaudesta ja sanoo vielä lisäksi, että tunteet ovat kovin voimakkaat. Hän korjasi saaliin ja päästi hauen taas järveen, vaikka olikin olemassa se vaara, että hän ei löjrtäisi sitä enää. Mutta kuinka nyt sattuikaan, hän löysi sen taas, hinasi sen rysineen kotiin ja punnitsi kalat. Kun viikko oli kulunut ja hän oli saanut seitsemän kelpo saalista ja kun hän oli säännöllisesti ruokkinut -haukea laiturin vierellä, niin se tuli itsestään eräänä sunnuntaiaamuna uusi kuorma kaloja mukanaan. Nyt sillä oli ruokapaikka ja sinne se tuli ollessaan nälissään. Efraimin oli Väin otettava kalat rysästä ja päästettävä se menemään. Ja nyt Efraimin laiturin vierellä on elämää ja liikettä joka aamu kello kuusi, sillä silloin hauki saapuu ja voi nähdä veden kohisevan jo kaukana selällä sen lähestyessä. Mutta se ei käy nopeasti, sillä sen on raahattava mukanaan niin paljon kuin se jaksaa. Välistä rysä on niin matalalla, että Efrainiin on soudettava sitä vastaan, sillä ranta on karikkoinen. Se on kuin hellä kohtaus, sillä hauki haluaa ruokaa ja pieksää vettä pjn-s-töllään, ja Efraim väittää kivenkovaan Sen hymyilevän hänelle, tietäen hyvin silavansa oivan aterian. Nyt se on myöskin niin kesy ja tottunut tuohon järjestykseen, että Efraim saa komentaa sitä miten tahtoo. Se ei lähde, ennenkuin Efraim antaa merkin ja lähdettyään se palaa taas seuraavana päi\'änä . . . (Matt. 27:19) Miksi kaupunki 011 tänään niin levoton? Miksi kaduilla kansa joukot pauhaa? Päivä laskee ja illan varjot mailla on, vuoristosta leyhyy iltatuulta lauhaa. Miksi kama ei saa rauhaa? Maaherran, Pilatuksen, nuori puoliso yöntJtmmin silmin katsoo kaupungille. Koko illan h(ona ikkunan on seissyt jo, kääntyy vihdoin, lausuu orjanettosille: — K^nsa huutaa — miksi? mille?-:. Nuorin neitosista^ sutdain jä sukkelin, kum^rtuupi eessä valtiattarensa: "Kuulin äsken ma partailla palatsin — sotamiehet haastelivat toisillensa mennen vahtipaik oillensa — Eräs villitsijä kansan on vangittu, joku profeetta tai mikä hän lienee. Häntä palatsissa Kaijaan on tutkittu, Hannaan palatsiin ne sitten hänet vienee, kukapa sen tarkoin, tiennee. Ah, valtiatar, valtiatar katsokaa: sotamiehet häntä tänne kuljettavat! Niin kalpeana tuolla hän vaeltaa. Voi kmnka kansa joukot raivoavat, kuinka soihdut leimuavat/" Nuori puoliso Judean valtiaan katsoo palatsinsa ylvään ikkunasta. Kovin outo on kalpeus hänen kasvoillaan, tuska, sääli, suru tulvii katsonnasta, tuosta tumman ihanasta. Näkee kiusatun miehen joukon keskellä. Valtiattaren silmät kyyneltyvät. Näkee vangHun pään päällä valon välkettä, kasvot kalpeat, mutt' rauhaisat ja hyvät, silmät ihmeelliset, syvät.. Saapuu yö. Taivas täynn' on täfytivälkettä. Linnan valtiatar itkee unissansa. On kuin jostakin kuuluis ruoskan läiskettä/ Linnan ^valtiatar kerää kauhuissansa, kutsuu qrjaneitojansa: "Puolisolleni kiireesti viekää sanoma: vanki viaton on ja syytön aivan/ Vuokseen kärsinyt ma.olen unessa, ahdistuksen suuren, vaikean veAvan. Vanki viatofi on aivan/ * * * Päivä kultaa jo tqrneja kaupungin, valtiattiiren kuolet uniin kaipuu. Nukkuu kauniisti ripsin hän silkkisin. V^ki syytpn jo ristin alla vaipuu, pian päänsä kuoloon taipuu. HELU KAIKKONEN. Käärme ja lentäjä Tavallisella järjellä luulisi, että lentäjä ilmassa ollessaan, vaikka siellä onkin monia vaaroja, on sittenkin turvassa käärmeiden puremiseltn,. Miit-ta niin ei ole asianlaita, sillä lentäjä-luutnanttia Robert VaughtMa, kotoisin Johnson Citystä, Tenn., puri käärme ollessaan ilmassa kolmentuhannen jalan korkeudessa maasta. Hän palvelee amerikalaisissa lentovoimissa .\ustralias5a ja oli tavallisella rutiinilennolla noin 75 mailin päässä lentoasemaltaan. Yhtäkkiä hän kauhukseen huomasi, että oudonnäköinen käärme makasi lähellä hänen vasenta jalkaansa.. Hän yritti jalallaan kosketella peräsimen ohjaajaa kääntääkseen lentokoneen nopeasti kallelleen, että käärme olisi solahtanut sivuun. Mutta samassa silmänräpäyksessä kun hän liikahutti jalkaansa, käärme purasi kaksi kertaa jalkaan. Nyt menetti lentäjäkin malttinsa ja nappasi käärmeen kätiellään kiinni ja heitti yli laidan. Käärme ei kerinnyt piirasta käteen. Luutnantti Vaught, joka ei tuntenut käärmettä oliko se myrkyllinen vaiko ei, aikoi ensin lentää suorinta tietä lentoasemalle, mutta pian hain alkoi tuntea pahoinvointia ja jalka alkoi turvota. Hän valitsi nopeasti alaslaskupaikan ja laskeutui eräälle alla olevalle kuivuneelle suolle. Lasku tapahtui virheettömästi, mutta jalka turposi kauheasti. Hän menetti tajunsa jo useita kertoja, .mutta oli siksi voimaa, että raahasi itsensä vesikuopan läheisyyteen, missä kaivoi maasta märkää mutaa ja peitti sillä •turvonneen jalan. Mutahaude tuntuikin auttavan ja kivut jalassa antoivat periksi. Hän ajatteli ensin leikata jalasta puremapaikan pois^ mutta se oli jo liian myöhäistä, joten täytyi Vuodeksi gasoliinia Timminsissä ilmestyvässä pine Advancessa oli hiljattahi jossa kerrottiin tapauksesta, k liiallisesta puheesta saattaa j kiikkiin. Eräs Mathesonin mies oH Kotc ystävälleen, että hänellä onriittsv gasoliinia varastoituna koko vuodesä. Luonnollisesti tällainen kerskcaä. nen sai aikaan, jos ei suoraa skandji. lia, niin kuitenkin kuiskailua. E j ^ tänyt kauan ennenkuin tämä paa kulkeutui viranomaisten korviin. Eräänä päivänä hallituksen taiks^ taja' ilmestyi Mathesoniin ja ^ keskustella kysymyksessä olevan c^' hen kanssa. Mies tunnusti itseUlaa olevan varastoitua gasoliinia. "Haluaisin nähdä sitä", sanoi tarkastaja. "Pitääkö minun nä>'ttää se?'' kysji mies. "Varmasti teidän täytyy", ilmoitd tarkastaja. Mathesonin mies katosi vajaan ji palasi hetken kuluttua takaisin 6 unssin pullo gasoliinia mukanaan. "Käytän tätä vain syt>^täjä5sä', sanoi mies, "ja minä uskon sen riittä- s vän minulle ainakin vuodeksi." Puhetta jouhipaidasta, ruoskim-sesta ja tuhassa istmnisesta pyhityh sen keinona ei meidän maassammt totisesti tarvita. Oppikoon kerta Mi-kiaan nainen pitämään kotoisia hd-telemuksiaan jojihipaitanaan, tuhi(t-\ naan ja ruoskimiseman. — E. Beec-her- Stovje. jäädä odottamaan, mitä tapahtuu, jos joku löytäisi hänet. Seuraavana yönä villit buffelilaumat ahdistivat häntä, mutta hän kuularuiskutulelia piti ne loitolla. Kun apua ei mistään tuntunut kuuluvan, hän laittoi puusta jatkon peräsintä kontrolloivaan pol-kimeen, niin että hän voi hoitaa sita kädellään, sillä jalka oli käyttökelvoton. Näin varustettuna hän onnistui pääsemään koneellaan taas uudestaan ilmaan ja pian laskeutuikin lentoasemalle, jossa häntä oli alettu pitää menetettynä. Täällä hän nopeasti siirrettiin sairaalaan, jossa hän on toipuniassa käärmeen puremasta, minkä hän sai kolmentuhannen jalan korkeudessa ilmassa. c>^4rs. Lily Laurila Onnittelumme synlymä-päiväsi johdosta. YEIJOEN PERHE LAC DU BONNET MAN.! t l - Suuiniiiminiuiiunimniiunimiimi"''"""' m i i i i ! " i i ! i i i i i mmm Meitä on täällä kolme seppää, jotka haluavat hauskaa kirjeen^-aihto-seuraa nolsten leskien ja tj-ttöjen kanssa, mmet olisi iiäin. että ^äs-jeet tulisi tärmepäui. AHO HÄMÄLÄINE.V LAHn C/o Northern Paper Co. Mile 262, A.CJly. Ontario ^-^r-^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-08-22-10
