Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 28, 1940

              Sivu 6 LAUANTAINA, JOtJLUKUUN 28 PÄIVÄNÄ 1940
nä johtoon.
"Sanofcaa/jos juoksen liiaii:koyaa'VI
huusin EUenille sivuuttaessam hänet.
Hän nyökkäsi, ja katseessa jonka
hän loi minuun, taistelivat urheiluin-nostus
ja pelko, että minä olin tyyty­mätön.
Ellen kintereilläni raivasin vesokan
läpi tietä muutamia metrejä polun
suuntaan. Sitten juoksimme polulle
ja seurasimme sitä noin sata metriä.
Arvelin, että toiset — kaniineja met­sästävät
talonpojat tai heidän maitoa
kantavat tyttärensä — olivat aikai­semmin
aamulla saattaneet kulkea sa­maa
tietä ja että koira sentähden ek­syisi
-jäliltä. Niinkuin myöhemmin
saimme tietää, oli olettamukseni oi­kea,
ja vain tämän liikkeen kautta pe­lastuimme
joutumasta takaa-ajajien
. käsiin seuraavien viiden minuutin ku­luessa.
- Juostuamme muutamia satoja met­rejä
käännyimme jälleea metsään, jo­ka-
siliä kohtaa oli haryeraps^ Juo)!^*:
simme nopeasti sen halki ja lähellä
olevan kankaan yli.^ Sen jälkeen kär
vi kulku ersälle mäelle ja sitten seu­rasimme
taas polkua.
Koko ajan kuulimme koiran hau­kunnan,
aluksi metsän ja myöhemmin
lähellä olevien k\ikkuloidenhiIJM»tä-mänä.
käännyin katsomaan seura-;
laistani. Hän juoksi kevyesti ja yai-keuksitta,
ja hänen poskensa-tosin x ~" l ~~
kuumoittivat, mutta ei\ät enempää Muudan myöhäinen kaunokki pisti
kuin minun omani. Päa ja hartiat pienen päänsä esiin ruohöturpeesta.
Ohikulkiessamme taitoin sen ja ojen­sin
sen Ellenille; hän otti kukan hei­kosti-
hymyillen .-
"Sutta hätturamei palkinto kestä-vimmalle
kil^juoksijaHe, minkä kos^
^kS(an öfcnähnyt.'' 0^
^-^^Pilkkäätt^ minua?"' ' . :
- **En, tarkoitan täyttä totta --^ en
miUoinkaan ole nälmyt naisen jirok-niin
hyvin, <n edes itämaissa.-
Lyön vetoa, fettä olette vähemmän
tä myöten p i ö i e e h l ^ ^
kylmä syksyilma oli jo kellastuttanut Jouduimme nyt luikertdevalfetiel-nidhon.
Juoksimme noin neljännes- ^iejv^aJcunji^^ mäkisem-mailin
tasaista tietä ja sitten vasta- pää; arvelimme jonkm ajan kuluttua
maata toisella puolella olevalle fcuk- jubsseemme mailin. Tapasimme yh-kulalle.
Vasta Ituh olimme päässeet den ainoan ihmisen — valkopartaisen
sen huipulle, muutimme tahdin nope- talonpojan, joka ajoi - torirattailla.
aksi marssiksi. Nähtävästi hän luuli, että olimme
Hma oli ihana. Ohut Jää, joka e- menrt^
delHsehä yönä oli peittänjrt ruohon, juosten lähestyimme hänen-ajoneuvo-
KtistannnKlHkkcnimie) kuva jäljennös.
Oikealla Amerikan kuuluisin magician (taikatemppujen te kijä) Harry BlackstoneyjokiB^^^^^^
Yhdysvaltain suuremmissa kaupungeissa näytöksiMn dnfimassa (onpa käynyt jonkiimketrän^Ca^adassakin), miifta
kesät viettäärauhiäliSta-eläniMkoto
ja hyp$wtismin harrastelija j^^ antaja (josta Oli kerran jotakin lehdessämmeyB^
seuraava Mrs. Blackstone ja sitten Mrs, Hart (Terttu Päiviö). Nämä "taikurit" eroat astmeet'hyvinä naapurma
vuosikausia ja m.m. viettäneet yhteistä hääpäivää, joka sattuu olemaan samana päivänä. Sellaisessa^^t^^^
On tämäkin JeikiUinen kuva napattu. . .
olivat hieman etukehossa, suu suljet­tuna
ja -—r mikäinaisessa ihmeellisin­tä
-—hän juoksi koko^ jalkapohjal­laan.
.''Nä6n, että kestätte hyvm.'' \
"Niin, saatte juosta luj*enimin, jos
. tahdotte." ^
*^offJä on taas pysähtynyt
enää kuule sen -haukuntaa." '
;'*Ehkä tiiuli pn vastainen." Sitä­paitsi
ei Gomez aina hauku:" -
Poikii kskeutiii nyt kiyistä ritmet-
Y T on meidän muorin selkää jo kun eiyät enää kyenneet kilpailemaan
vähän aikaa syyhyttänyt. Hän poikain kanssa, pyyte^ Oi voi,
kun sinä. kuölej:) .niini vie minut mu­kanasi
taivaaseen! \
suli parhaillaan auringossa. Taivas
oli kirkkaan teräksen^inmeen. Kau-käisiet
vuorenhuiput peittyivät lapi-jaan.
"Jos verikoira osuu hänen tiel­leen",
läähätin minä, "uskoa ukko
näkymättömäänsumuun, jdca näyt- parka \-armasti, että sota on puhjen-ti
yhtä salaperäiseltä kuin EUeninsil- nut uudelleen",
mien ilme. Kun olimme tulleet aivan hevosen
Kävhnme nyt rinnan. — Etäinen -eteen, veti ukko ohjaksista, ja me
sumu^ kasteinen ruoho ja kimmallus pysähdyimme vastataksemme hänen
Ellenin silmissä, kaikki ne olivat sa- ystävälliseen tervehdykseensä.
^'Mitä teillä on tekeillä, hyv^t ih­miset?"
"HstJ" vastasin minä salaperäises­ti,
"verikoirat ajavat meitä takaa".
"Mitä?" •
"Verikoirat ovat kintereillämme."
"Nyt te valehtelette, pojat."
"Emme, se on totta."
Hän katseli meitä tarkasti, varsin­kin
viipyi hänen ovela katseensa EI-lenissä.
Äkkiä hän purskahti nau-manvansia
tämättömiä,
ja kaikki yhtä kes-yhtä
epäluotettavia,
mietin minä itsekseni.
Tuuli oli päästänjrt vapaaksi pie­nen
kiehkuran hänen toisen korvan­sa
kohdalla. Hän tunsi sen ja työnsi
kiehkuran nopeasti hatun alle, jol­loin
rannetta ympäröivä orjarimerkki
jälleen tuli näkyviin.
Hänen rintansa nousi ja laski^län-nöilisin
henkäyksin, ja kapeat, kes­kikokoiset
jalat kantoivat kompaste- ruun ja kohotti huopahattuaan.
lematta hänen sopusuhtaista ruumis- "Anteeksi, miss, en nähnyt heti,
taan. Henkisellä väsymyksellä, jon- että te olitte tyttö."
ka tiesin häntä vaivaavan, ei ollut
mitään fyysillistä vastaavaisuutta hä-nfen
liikkeissään. > MihU aprikoin, oli­siko
eräs, jonka oliii tavannut-Su-imtram
bamburuic^ojräke^dlä
Hän nauroi taas niin sydämelli­sesti,
että oli vähällä pudota istuimel­taan.
"Luulenpa, että olette karku­matkalla
— vai?" . . . -
V £ U ^ ja minä yhdyin
sanoo, että äinä römpsyilniojeh.-edellä
se on pahimmillaan. Ja nykyään nii­tä
römpsyjä on ollut harva se päivä.
Menneellä viiköliar tässä tavi joku
> kulkuri ja -kyliä Mnellä olf suu oike­alla
paikalla. Häh ö l i sellainen pit-
, känlaineh^ siinä fcuudei&ymmeneh i -
käinen miehen huiskäk.uOU^Ä
yön jä iltapäiviile saakka seuraavaa
päivää ja koko ajan hän puhiii; Hän
valitti, että hänellä on aina nain en­nen'
joulua äelässaaiS sellaiheii Jdiitka
että se vaatii löylyä, saunan löylyä."
Yhdessä he muorin kanssa lämmitti­vät
saunan.
Muori ^hääräsi, että^ 1 ^
päälle pitää naitata ristikko, ettei s ik
tä kissat selkään putoile. Minä olin
juuri sitä laittamassa ja kuulin hei-
. dän keskustelunsa, kun he oikein it­seään
kehuivat. Mies kehui, että i än
oli ennetn komea mies, tyttöjen ihanne,
ja akkojen mieliharmi. Muori ky­syi,
että miksikä mieliharmi, johon
kulkuri vastasi siksi, kun eivät voi­neet
enää häntä saada, koska olivat
jo naimisissa. Kehui, että naiset
häntä rakastivat ja miehet vihasivat.
He olisivat monesti antaneet hänelle
selkään, mutta eivät uskaltaneet, kun
hän oli niin mahdottoman voimakas­kin.
Sanoi olleensa niin vounakas,
että kerrankin hän veti yhtä kauhean
suurta härkää hännästä niin paljon
että se venyi. Sitten alkoi muori
kerskua, kuinka hän nuorena oli niin
nätti, niin nätti, että kaikki kylän
toiset tytöt olivat \Tioron perään ka­teudesta
sairaana. Poikia kävi häntä
kosimassa niin paljon, että yhtenä
kesänä piti kaksi kertaa laittaa uudet
askeleet rappusiin. Ja ukkömiehet,
"Siltä hän iodellakin: näyttää."
'^Niin, iietysti te olette sitä miel­tä",
vastasi .vanhus... 1'Jos lolisin Tiel-.
• iMäorrpn iiyt^^-"^
!iiit?^käuai;%iin^
toistani jalkaansa *minkii kulkurikin,
ja pitää loista olkap^^^
: . kuten kidlturikin^:'^^:^ istustekelee
^pitkät ajat y
. 'fRulIytiur^jää^^
raaliJäali leid jarorjaantapuroitaa."
Äsken. > hän "tuli saunasta ja meni
vaarille valittainaah- että hänen seläs­sään^
dn;sellainenkätka,. että se pitää
ajaa triös sreltä." -Määräsi Vaarin pilk­komaan'saiihäpuita.'
Vaari-on muutenkin karsaasti kat-^^
-sellut niuoriii uuttai" riiumiinasentoa,
• sillä hän iiyidn:tietää mistä se johtuu,
siksi _hän' sanoikin hyvin kylmästi:
"Kyllä se semihoinen kutka ker­kiää
varttpomaän^ niin kauvan kun
tulee lauantai".
Silloin niuorl kimpaantui ja karjai-
••-si: ' •
"Senkin nahkiainen! Sinä et edeä
tiedä mmkälaineh on kutka!" Ja hän
rupesi hyvin laajakantoisesti selittä­mään,
kuinka se ensin tulee kuin pari
koppiaista raplaisi ylös pitkin selkää,
sitten rähitelleh rupeaa tuntumaan
kuin kymmenkunnan lutikkaa siellä
pitäisi juoksukilpailuja ja lopulta on.
kuin kipoUinen kirppuja pistäisi hui­maa
polkkaa pitkin selkää. Samussa
hän äkkiä rääkäsi, hyppäsi pari ker­taa
flmaan ja voihkasi: "N>1 se taas
alkaa! "ja sitten hän juoksi pitkin pi­hamaata,
tempasi haravan kouraan-
- sa ja koetti sillä - raapia selkäänsä,
mutta kohta äsähti^ että tuokin on
liian harva, ja_ nakkasi :hara\'an niin
. ^ t t ä se."lensi -Juvosen saunan -akku­nasta
sJ^tHe.