Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 31, 1951

              LUO oy
[ 0 3 j o k u o l i s i syyttänyt Oharles
Greeniä siniruudenhulluudes­sa,
olisi Charles luultavasti pitä-tayt
väitteen hyvänään. Hänen
l i a i k k i pjTkimyksensä tähtäsivät
Sniniittäin pääsyyn 'Bridsevillen,
5)ienen kylpj'läkaupimgin, seura-
Bjiireihin, j o i h i n hän e i oikeas-
*aan kuulunut. Tosin hän teyllä
» l i saanut melko hj-vän kasva­tuksen
j a pystyi käj-ttäjiiymään
{herrasmiehen tavom. mutta vaa­t
i m a t t o m a n a rautatievirkamiehe-fltiä
ei ihan pystynyt tviettämään
s e l l a i s t a 'higli lifeä' k u i n r i k k a i t -
ften miesten pojat j a tyttäret.
Hänellä, ei myöskään ollut m i ­ltään
sellaisia sukujuuria, joista
o l i s i voinut 3'lpeillä. Hän o l i k o -
g;oisin kaukaisesta lännestä j a hä-
Cien vanhempansa samoin k u in
esivanhempansa olivat olleet t a -
aonpoikia — j a sellaista sukua
ftaän häpesi. Valitettavasti.
Jos joku o l i s i väJlttänyt tark-
Otailla Charles Greeniä — mutta
ifcukaan ei välittänyt.—• o l i s i hän
(havainnut Charlesin viettävän
euiu-imman osan vapaa-ajastaan
ttiienostokerhon aidan ulkopuolel­l
a — tuon aidan, joka erotti hä-ffiet
seurapiireistä j a D i a n a ODe-lanysta.
Hänestä Charles .siis uneksi j a
(hänen tuntemattomana ritai*i-maan
vaelteli ympäriinsä. D i a na
D e l a n y — mikä n i m i ! <Miten s i l ­ttiä
(huofcuikaan rikkautta, ylhäi-by5'
ttä j a kauneutta. Eikö tytön
isä (]oka o l i a l o i t t a n u t t y n n y r i n -
IteQujänä) ollutkin miljoonamies
da eikö tyttö itse loistanutkin
kauneimpana tähtenä sexu-aelä-
Bnän t a i v a a l l a . Urheilussa, t e n -
miksessä, .soudussa, uinnissa — j a
itietyoti myös k u h e r t e l u s i . Eikö
(hän o l l u t k i n luomistyön kruomu
da eikö tuollainen k r u i m u k o r i s -
t a i s i l v in loistavasti sellaista her­rasmiestä
k u i n Oharlesta . . .
d i a r l e s Green ei nähnyt m i n -
(käänlaisia esteitä, kunhan liän
^ i n pääsisi seurapiireihin. Ja
(hän aikoi päästäs Kysymys o li
nrain tiestä, minkä hän v a l i t s i s i.
Bamuel Delany oli aloittanut
4ynn\Teistä j a hän o l i u h k u n u t
ivoimaa j a tarmoa — mutta
CSia-.les ei ollut ankaran työn y s -
itävu. Hän lUneksi p a l j o n mie­l
u u m m i n . J a koska hän kävi
elokuvissa j a m m i t e n k i n eli m i e -
lellään mielikuvituksessaan, näki
ihan kaksi tietä rakastettunsa
luo. Kerho voisi syttyä tuleen.
Ja D i a n a olisi s i l l o in t i e t y s t i t a -
Son ylimmässä kerroksessa . . .
(Hän. Charles, esiintyisi pelästa-
Jana. Hän saattoi j o nähdä s a -
tnomalehtien suiu-et otsikot. ' N u o -
01 mies pelastaa miljoonamiehen
/tiyttären palavasta talosta'. .Tai
s i t t e n voisi D i a n a joutua ryöste-
.tyjksl, jolloin OhatlesiUe myös
ttarjoutulsi helposti sanikarln o sa
- . . myiMtiemmin h e t i e t y s t i m e -
«aislvät n a i m i s i i n . . ,
Tällä tavalla Charles luieksi
eloikuvissa. Hänen vierellään i s -
Jtaii pikkuinen Bessie Turner,
imieimtävä tyttö. joUa e i k u i t e n ­kaan
o l l u t sijaa C h a r l e s i n tmel-fcaaelämässä.
Chaflesissa ei ole
anltään paha, o l i B e s s i e l l a tapa­n
a sanoa äidilleen, k u n h a n hä-
(net vain ottaa oikealta k a n n a l t a.
E i . ei CJharles vielä ollut p i i h u -
amt mitään — eikä Bessie sitä
(paitsi ollut vielä itsestäänkään
(varma . . . hän tunsi itsensä
/vielä l i i a n nuoreksi avioliittoon.
Bislmmässäiin Bessie kuitenlcin
anyönn, että Oharles oli 'ainoa
oikea mies niaailmassa'.
Hän oli päättänyt- seurata
C h a r l i e t a läpi elämän ja siitä
Kyystä saattoi myös hänet näiidä
s i l l o i n tällöin salaa kuljeskele­massa
puistossa kerhon alueen
«ulkopuolella.
M i t e n hän olisikaan TOtnut
i i a v i s t a a , että Charlfes odotteli
feuurt^i mahäollisuiittaan. Char-l
e s i i an o l i komea mies! Tilaisxms
ipankaruuden osoittamiseen ilmes-
.tyisi v a n n a s t i!
M u t t a samalla livahtix^at C h a r ­l
i e n ajatukset myös Bessien luo.
lOli Jijiäli, ett^ t5ttö o l i v a i n se.
•mikä hän o l i . atse asiassa hän
c l i h y \ i n 'herttainen j a suloinen
— häneltä puuttui v a i n täj-delli-tsesii
seurapiiritausta. Paha vi-
3ia, Hänen isänsä o l i h i i l i k a u p -
(pjas. j a j o s k i n tämä menestyi h y ­v
i n , ei tuo ammatti kuitenkaan
oikeuttanut pääsyä hienostoon,
D i a n a n kanssa Bessie ei pj^s-tvTijt
kilpailemaan, j a ennem-anin
t a i myöhemmin heidän teit­tensä
oli k u i i e i i k i n erottava —
.-Charlesin j a Bessien nimittäin.
(Bessie tAilisi tietysti pahoilleen
saadessaan kuulla, että Charle-
Bista t u l i s i Delanj-n vävypoika. j a
(hän k a i i t k i s i k i n hiukan, mutta
«sian e i voinut auttaa, niin m u r -
(heellinen k u i n se o l i k i n .
Jos tilaisuus tulisi, ei saanut
olla mitään esteitä J a t i l a i s u us
t u l i .
O l i h y v i n kaunis myöhäiskesän
päivä ja Chaaie.s tallusteli taval­l
i s e l l a vartiopaikallarai. Oikeas­t
a a n hän oli luvaianut lähteä
E c s s i e n ja tämän i>erkun kanssa
Sivu 6
uimaaf!, mutta sitten hän o l i k in
muistanut, että hienostolla oli
huomenna kanoottikilpailunsa
joella. Dianaa ennusteltiin voit­tajaksi
naisten parissa, joten o l i
hyvin luultavaa, että hän vielä
tänään harjoittelisi joella huo­misia
k i l p a i l u j a silmällä pitäen.
J a C h a r l t ^ s a i k i n ^aihetta k i i t ­tää
onnentähleään.
Yksinäinen kanootti lähestyi
siltaa, j o l l a Charles seisoi j a j o ­k
a johti kiellettyjTi Edenlin. J a
kanootissa istui D i a n a Delany . ..
Charles hypähti rantakivelle
nähdiäkseen paremmin —- j a s a t -
t i u n a v o i joskus o l l a sekä armol­l
i n e n että armoton. Hänen j a l ­kansa
luiskahti j a seuraavassa
, hetkessä hän m o l s k a i i t i veteen.
D i a n a o l i j u t n i s i l l a n koihdalla
j a näki C h a r l e s i n tapaturman.
Hän mausteli joskus ennenkin
tavanneensa saman nuoren mie­hen
maleksimassa näillä r a n n o i l ­l
a . Ettikä mies aikoi tyhjennellä
pukukoppeja tai eihkiä hän o l i ,
s i v i i l i p u k u i n e n etsivä, joka var­t
i o i rantoja . . .
'Kääntäessään katseensa unoh­t
i D i a n a k u i t e n k i n oman vaaral­lisen
asemansa. V i r t a o l i s i l l an
kohdalla vuolas j a väärä p a i n a l ­lus
melalla h e i t t i kanootin poi­k
i t t a i n . Seuravassa hetkessä o l i
pyörre heittänyt kanootin s i l l an
p i l a r i a vastaan.
K u u l u i k i r k a i s u — joskaan se e l
varslnaise§tl o l l u t mikään y l i v o i ­maiseen
(hätään joutuneen tytön
k i r k a i s u . . . •
Tässä o l i t i l a i s u u s !
Oharles oli päässji; jaloilleen
j a aavistamatta ollenkaan, että
tyttö epäili häntä lurjukselcsi,
heittäytyi hän veteen a l k a e n u i da
p i t k i n vedoin kohti Dianaa.
M u t t a v i r t a o l i voimakas. Häh
pääsi vain hitaasti eteenpäin.
D i a n a näytti jTittävän kavuta
s i l l a n ulkonevalle arkulle, eikä
hän luonut katsettakaan Charie-s
l i n päin. Hän el nähnyt enää
koko miestä, jonka pää peittyi
kuohuthin. Oharles nieli vettä
j a hänen käsivartensa huitoivat
yhä väsyneemmin. Virta veti
häntä väärään suuntaan., M u t ta
D i a n a oli pulassa. Hänet oli p e ­lastettava
. . . Äkkiä Oharles a l ­koi
nähdä edessään v a i n valkois­t
a sumua . . . mitä." n y t . . .
voiinat tuntuivat uupuvan . . .
vesi h u l m a h t l hänen ylitseen . ..
Jum- i samalla hetkellä heitti
eräs r a n n a l l a seisova tjrttö kevy­en
kesälenlnkinsä yltään j a (hij-p-päsi
veteen. Hän lähestyi nopein
j a voimakkain vedoin onnetto­muuspaikkaa.
Charleksen h i u k ­set
näkyivät vielä pyörteitten s e ­assa
— j a tyttö kuiskasi äänettö­män
Jixkouiksen. Hänen o l i e!h-dittävä
a j o i s s a . ..
: Kanoottltyttö o l i pelkkiä silmiä.
Häri o l i v i h d o i n k i n onnistunut
k-apuamaan s i l l a n adotlle, eikä
hänellä enää oUut mitään hätää.
Hänen toinen käsivartensa o l i
k u i t e n k i n venälitänyt vCikä hän
uskaltanut heittäytyä a a l t o i h i n —
mutta feeiihösta o l i k i n j o lähtenyt
kevyt vene apuun. Diana tunsi
mielensä k i i t o l l i s e k s i . Tuo outo
nuori mies cdf k u i t e n k i n yrittänyt
pelastaa hänet, j a s i l l o i n oli k a i
annettava anteeksi hänen u t e l i ­aisuutensa
— sillä utelias mies t o ­d
e l l a o l i o l l u t . O l i varomatonta
heittäytyä tuoUa tavalla a a l t o i h in
tuntematta v i i r a n voimaa, mut­t
a apimn rientävä tyttö näytti
voimakkaalta, Diana «vapisi jän­nityksestä
j a pelosta. Nyt tyttö
alkoi h i n a t a n u o r u k a i s t a . . . k a i k ­ki
s u j u i s i s i t t e n k i n o n n e l l i s e s t i . ..
Kissa oli sankari
Jännittävä ottelu suoritettiin
tuonnottain erään t a l o n p i h a l la
Kimgsforssissa, Ruotsissa! T a ­l
o n kissa M a l t e loikoili eteisen
p o r t a i l l a katsellen kananpoikia,
j o t k a kaikessa rauhassa käysken­telivät
j a pUpittivät pihaUa, Äk­kiä
hyökkäsi läheisestä metsästä
kettu j a Iski hampaansa yhteen
kananpolkaan.
M u t t a sitä s e n e i o l i s i pitänyt
tehdä. Salamannopeasti syöksyi
M a l t e ketun kimppuun j a upotti
kyntensä j a hampaansa sen n i s ­kaan.
K e t u n o l i päästettävä k a -
nanpoikanen hampaistaan ja
ryhdyttävä irtautumaan kissan
ottteesta. Syntju vimmattu ot­telu,
jossa taistelijat pyörivät p i ­h
a l l a yhtenä keränä. Lopulta
kettu vapautui kissan otteesta ja
lähti pakoon Malten seuratessa
sen kintereillä.
Hetkisen kuluttua Malte pala­si
t a k a i s i n metsästä, eikä se o l l ut
saanut naarmuakaan nahkaansa.
Kananpoika oli menettänyt t a ­juntansa,
inutta tointui hetken
perästä.
Ole hyvtellincn, olet on-t:
cili}icf!. — B e n j a m i n F r a n k l i n .
Tatdi\ krr,mi(i ja vapaus J:ä~
vhiväi, mnttii hiouto yksin on
katoamaton. — B v r o n.
he lähestyivät r a n t a a . ..
Charles Green näki koko maa­i
l m a n epätodellisena sumuna ja
kuohuvina pyörteinä... o l i k u in
j o k i n moottori olisi ollut lähel­l
ä , , . k u i n se o l i s i h i n a n n u t hän­tä.
Mutta s i t t en sumu jälleen t i ­heni
j a hän o l i kuulevinaan s en
seasta ääniä . . . n y t hälveni u u ­delleen
. . . t u o ahdistava maidon-valkoinen
vaalito .väistyi, j a s i l ­l
o i n hän n ä k i . ..
Hän makajsi r a n n a l l a . Iltapäi-väamruako
loisti kirkkaana, ja
hän näki timtemattomia ihmisiä.
A i v a n lähelle o l i k u m a r t u n u t hä­nelle
a i v a n äkkiä; h y v i n r a k k a a k si
käynyt olento — Bessie,
— l A i o j a n kiitos, kuiskasi Bes­sie,
eikä Charles G r e e n t u l i s i (kos­k
a a n imohtamaan ihänen hymy-ään.
K a i k k i muukin näytti nyt I h ­meelliseltä
j a yksinkertaiselta.
Bessie o l i pelastanut iiänet — pe­lastajan.
Bessie o l i läpimärkä j a
hänen vettäfvaluvista- hiuksistaan
putosi pisaroita Charleksen kas­voille.
Oharles etsi tytön kättä
j a ajatteli, että ihänen elämässään
el tulisi koskaan enää olemaan
muuta tyttöä k u i n Bessie.
C h a r l e s G r e e n on eronnut r a u ­tatieltä
j a a u t t a a n y t applukko-a
a n tämän hlUikaupolssa.. Tuo
t o u h u ei ole enää ollenkaan l i ­k
a i s t a j a j o en toisella puolella k o - -
hoava kerhorakennus el ole m i ­kään
Eden. Hänen paratiisinsa
o n laihempana eikä hän koskaan
l a k k a a ihmettelemiäistä sitä. että
hän kearan elämässään lähti j o ­en
y l i vettä etsimään.
väri Oli
\nELmjOTIAS Auli k i r k u i
J N k i u k k u i s e n epätolvolsestl.
V a i k k a ikkunat olivat kllrml,
l e i k k a s i lapsen vihlova huuto
tiensä semlen lävitse. Se säp-sähdyttl
kadiUla k u l k i j o i t a , j a a l -
v a n k u i n ponnahtaen vastapäisen
k i v i m u u r i n pitmasta t a k a i s i n seu­rasi
heitä, el y k s i n kadun suun­taan,
v a a n myös säteettäln sivu­k
a d u i l l e .
N a a p u r i n vaimo seisoi piha­m
a a l l a harjaten verkkaisesti vä­rikästä
ryijyä, joka o l i rlpvistettu
talonellön keskellä kasvavan
p u im suojaksi rakennetulle a i d a l ­le.
Puutalossa e i o l l u t parveketta.
H e t i ensimmäisen parahduksen
kantautuessa ulos pysähtyi vai­mon
käsi, j a äänen muodostues­s
a yhtäjaksoiseksi k i r k u n a k s i v a i ­mo
kohotti päätään antaen k a t -
• seensa kiertää pihaneliötä pysäh­tyen
s i t t en hievahtamatta tuijot­tamaan
puun oksia, aivankuln
lapsen ääni olisi sinkoutunut y m ­päröiviin
seiniin j a piiloutunut
n u r k k i i n , jopa ripustautunut p i ­h
a p u u n oksille.
Naapuri katsoi puuta, mutta
hän näki äänen lähtöhuonesssa
jälleen esitettävän uudistuvaa
näytelmää. Vajaan kaksi vuotta
talossa, ollut ottöt3rtär j a hänen
uusi äitinsä siellä koettelivat tois­tensa
hermoja, — Heillä o l i v i e ­r
a i t a , ehkä tyttönen o l i kieltäyty­nyt
äilaämasta ihyvää päivää, t a i
ehkä ei o l l u t halunnut 'esiintyä*
l a u l a m a l l a uuden äidin hänelle
sitä v a r t e n opettamia p i k k u l a u l u -
j a , t a i ehkä ihan o l i muuten v a in
ollut ' t u h m a ' . . . Seuraukset o l i ­vat
kuitenkin samat.
E n s i v i i k k o i n a lapselle oli pltä-nyt
antaa vitsaa, j o n k a jälkeen
k u m p i k i n , sekä uusi äiti että uusi
tytär itkivä t kilpaa. Mutta. sen
jälkeen, k u n uusi äiti o l i keksinyt
u h a t a Aulia punaisella k o l t u l la
t u l i väristä sopiva rankalsuvällne,
j o n k a tehokkaaksi vastapainoksi
muodostui sininen, joka alunal­kaen
oli o l l u t tytön lempiväri.
V a i v a l l o i n e n vitsa joUti uxuiiin.
Nyt o l i välienselvittelyssä t u l tu
s i i h e n pisteeseen, j o l l o in uusi äiti
lapsen Itsepälsyyden yllyttämässä
voimattomassa k i i h tymj-ksessä
h e i t t e l i komerosta hänen «vaat­t
e i t a a n l a t t i a l l e 'köyhälle tytölle'
aimefctavaksi.
' — Pjrydätkö anteeksi? Äidin ää­nessä
helähti toive perääntymis­tiestä.
A u l i v a i n katsoi.
— K a i m i n u n s i t t en pitää ottaa
Itselleni uusi tyttö? Auli ei l i i ­kahtanut
j a äiti t u l i s t u i uudel­leen,
— Hyvä on, minä teen sen» —
v a i ! pyydätkö anteeksi?
— O t a v a a n , kuului hiljamen
ääni hänen takanaan.
Äiti käännäJiti ympäri. — Hän
saa k a i k k i ikauniit leikkitavarasi
j a siniset leninkisl hän myös s a a !
A u l i p u r i s t i käsivarret ympäril­leen,
~ E l samettista. Vastasaa-t
u sinisamettinen puku o l i hänen
s u u r i ihastuksensa. — E i tätä!
— J a s en hän saa eimenkaik-k
e a ! —, L a p s i h a n o l i a i v a n mah­doton
. . . J a tappiolle joutuneen
v i l l a i s e l l a tarmolla hän a l k o i k i s ­koa
v i e r a i t t en kumiiaksi tytön y l ­lä
olevaa samettileninkiä pois.
A u l i taisteli koviakckeneen ne­l
i v u o t i a a n koko orvcnsisulla — ja
äänellä vastaan. Kimnes hänen
j o l l a k i n keinolla onnistui päästä
l i v a h t a m a a n huoneesta ja p i h a -
1/^ U I N K A H A N lukemattomia
i>i kertoja olemmekaan ihmetel­leet
luonnon väririkkautta; maan
viheriää peitettä, puiden lehtivä-rejä,
tuhansien kukkasten heleitä
t a i hillittyjä värivlvahtelta.
Olemme lijastellen iiimetelleet
j a tulleet ajatelleeksi, että var­masti
on k a i k e l l a tuolla värien
runsaudella j o k u tarkoitus, tehtä­vän-
- •
J a tosiaankin niillähän o n y h ­tenä
tarkoituksena p a l v e l l a mei­tä
öimisiä, i l a h d u t t a a silmiämme,
tyydyttää k a u n eudenjanoamme
arkipäiväisen elämän harmau­dessa.
—
M u t t a emmekö me Itsekukin
omalta osaltamme rvoisl k i r k a s t aa
j a värittää sitä ympäristöämme,
j o n k a kanssa joudumme j o k a päi­vä
kcsketuksiln! Voimme var­masti.
—
Olenunehan tulleet huomaa­maan,
että Itsekullakin meistä on
oma väriastelkko, j<&a v a i k u t t aa
ovesta ulos.
Naapuri näki hänen syöksyvän
p o r t a i l l e pienet kasvot -hurjina ja
kyynelistä märkinä. Hän ojensi
vaistomaisesti kätensä. Ehkä l a p ­si
näki sen, ehkä hänen silmiinsä
iskeytyi ryijyn helakan siniset
kuviot, a i n a k i n hän päättömäs­sä
hätäännyksissään säntäsi n a a ­p
u r i n h e l m o i h i n j a p a i n a u t u i t i u ­k
a s t i a i d a l t a riippuvaa ryijyä vas­ten.
Äiti ei h e t i erottanut sinipu­k
u i s t a tj'ttöstä maton pinnasta.
N a a p m i n vaimo näki hänen kut­suhuutoon
avautuneen suunsa ja
kasvojen paljaan kalpeuden. Seu­raavassa
hetkessä äiti o l i huo­mannut
lapsen j a hänen silmänsä
naulautuivat käteen, j o k a o l i t a r ­r
a utxmut naapmrin vaimon h a ­meeseen.
T u n t u i kuin p i h a p i i r i n ulko­p
u o l e l l a k in oleva avaruuden kehä
o l i s i pidättänyt henkeään.
Naapuri näki Ilmeiden vaihtu­v
a n äidin kasvoilla, nä'ki hänen
nojautuvan portaitten käsipuu-h
u n . Mutta hän e i t i e n n y t , mitä
äiti näki —.
K o k o p i h a p i i r i o l i äkkiä täynnä
näkyviä ääniä, k u i n lapsen kasvot
tuskaiseen v a s t a r i n t a p a r k a i s u un
vääntyneinä olisivat syöksyneet
j o k a puolelta äit\ä kohden. Niitä
pompahteli kuin läpinäkj^Adä k u ­m
i p a l l o j a ympäröivistä seinistä,
puun oksat ojentelivat oiksiaan
a i v a n k u i n olisiv-at heitelleet hä­nelle
n o i t a kasvopalloja, j o i t a p i -
h a k l v e y s k l n näytti hypittävän.
J a jokaisen p a l l o n l i u u t o ' viilsi
äitiä k u i n teräaseen kosketus.
K u i t e n k i n hän keräsi ne It­seensä,
kunnes Ilma o l i äänetön
j a puhdas. Tuska, sai hänet sul­kemaan
silmänsä, j a k i m hän ne
avasi — seisoi laps i yhä n a a p u r in
hameen j a maton suojassa. Äi­d
i n tajuun p a i n u i hänen t u r v a a -
etsivä asentonsa, j a seisoen het­k
i s e n voimattomana hän kääntyi
(hitaasti j a meni sisälle.
N a a p i u l n vaimo j a A u l i seisoi­vat
tovin vierekikäin. S i t t e n lapsi
a l k o i ny3^hkyttää. Toinen kyy­k
i s t y i j a a l k o i kuiskuttaa hänen
korvaansa sanoja j a a s i o i t a , j o l ta
tämä e l voinut ymmärtää, mutta
lämmin ääni r a u h o i t t i : — E l ollut-mitään
eroa punaisella j a s i n i s e l ­lä
värillä, molemmat olivat kau­n
i i t a . Pitää oppia luopumaan.
J a itku puhdistaa. Vain asen­noitumisemme
on tärkeätä. S e n -
vuoksl o n tarpeellista, oppia pyy­tämään
anteeksi. Se o n nöyryyt­tävää,
mutta k u n oppii nöyrty­mään,
ehkä ei s i t t en enää tule­k
a a n n i i n paljoa anteekslpyydet-tävää
. . .
A u l i o i r tajunnut vain yhden
sanan, j a k u n naapm-i lempeästi
ohjasi hänet kotlportaille, lapsi
nousi ne tottelevaisena, kasvoilla
oudon vakava Ilme.
Vaimo palasi ryljymattonsa ää­reen.
Ilma oli kirkastunut, se
väreili opaalinhdhtoisena, mel­k
e i n kuin käsin kosketeltavana
t a l o j en välissä, j a n i i d e n keskellä
kohoava alaston puu näytti elä­vältä,
n i i n k u i n se äkkiä o l i s i saa­nut
vihreät lehdet.
Sitä reunustava puinen asimto-r
i v i seisoi h i l j a a , h e n k i e n rauhaa.
Sisällä p i e n i Auli-tyttönen lepäsi
antautuvana äitinsä sylissä ja
kuvmtell uusia sanoja j a äänensä­vyjä,
äidin kädetkin txmtuivat
uusilta. J o k i n salaperäinen vais-tomus
vakuutti kummallekin, et­t
e i tämänhetken tunnetila ollut
v a i n ohimenevä r a j u i l m a n pääte,
v a a n kipeän kokemuksen j a u u -
cien näkemyksen esillekutsuma
P5'syvä olotila.
1
il
' edullisesti sekä mielialaam^.
tä ulkonäköömme. Noft?^^-'
voisimme käyttää, esim. h u S*
samme j a puvuissamme i » ^ "
s i t e n banssaihmistemme' söS^
njau-^n isntäimyniU. e mieUyttävän j aaa^ii-'
N i i n , me tunnustamme värf-.
m a h d m elämässämme, tiedä?^
T u h a n s i t t a i n mehiläisiä hyök­käsi
äskettäin Lontoon lentoken­tällä
matkustajien, saattajien ja
lienkilökunnan kimppimn. P a ­hempia
vaurioita ei sentään sat­tunut.
Huomattiin että mehiläi­set
olivat humalassa. Ne olivat
keksineet särkyneen k o n j a k k i p u l ­lon,
jossa o l i vielä tähteet jäljellä,
juoneet kupmisa täyteen j a läliti-vät
sitten hurjistuneina l i i k k e e l l e.
n i i d e n vaikutuksen, muttnS
osaa r a t k a i s t a aina värikysvS?
tä tj^dyttävästl p u k u i l U m i tT
ympäristöömme näihden,sm2.rn
h a n u s e i n k i n v a i k e a päättää S'
kä väri miUomikin j a kullekin^^
s o v e l i a i n.
Henkilölle, j o i d e n syntymäuäi
v ä n l u k u n a o n joko 1, 10. 19^
28, scpivat parhaiten kaikki \ i
vahdukset vaalelmmasta keItai^
sesta t u m m a a n oranssinväriia i i
kuQlanhbhtoon. Samota kaikki TI.
vahdukset vaalelmmasta vnieri!
ästä tummimpaau; myös ker-
~ manvärinen ja tvalkoinen. Sivu.
väreinä v o i v a t h e edullisesti IkäTi-
-tää k a i k k i a purppuran, sinisk
t u l i - ja ruusunpimaisen vivai-duksla,
m u t t a ei pääväreinä.
Jos teidän synfcymäniuneronne
o n j o n k u n k u u n 2, 11. 20 tai 29
päivä, ovat teidän pukevlmmat
värlnne kaöäd. vivahdukset nraa-l
e i m m a s t a ylherlästä heleiii^jääa
kermanvärlln ja valkoiseen, aa^yös
k a i k k i edellisessä ikohdassa nui-n
i t u t värit, ovat teille edullisia,
samoin ruusunkarvaisen, vaale­anpunaisen
j a vaaleansinisen Ti-vahdukset
Usäyäreinäi, Teidän
t u l i s i mahdollisimman paijon
. käyttää ' k a l k k i a 'vaaleampia vä­rejä
j a välttää l i l a n heleitä ja
tummia vivaihteita.
Jos olette syntjmyt jonkun
k u tm 3, 12, 21 t a i 30. pnä, ovat tei­dän
värinne kaikiki väriasteikot
p u r p p u r a n j a sihipimervan vä­reissä.
Sivuvärelnä taas ovat si­nisen,
tulipunaisen, ruusunikar-valsen
j a keltaisen vivahdukset
suosioUislmmat.
Ne, j o i d e n sjmtymäpäivämune-r
o n a o n j o k o 4, 13, 22, t a i 31 pva,
saavat käyttää pääväa-einäan
k a i k k i a h a r m a a n j a vaaleanrus­k
e a n v i v a h t e i t a j a keltaisen,ja
viheriän heikompia muumaoksia,
•Henkilöt, j o t k a ovat syntyneet
j o n k u n kuun 5, 14 t a i 23 pnä,
omistakoot •omiksi värei&seen
kaikki. hopeanlhaTmaat j a kiiltä­vän
valkoiset värit sekä (hopean­hohtoiset
kimaltelevat pinnat.
Lisäväreinä voivat he käyttää
k a i k k i e n värien vaaleita sointu­j
a .
K a l k k i vivaihdukset vaalelm­masta
t i u n m i m p a a n siniseen sopi­vat
niille, joiden ^fcymapäivä
o n 6, 15 t a i 24 päivä. J a lisävä­reinä
sopivat toeille kalkki muut,
p a i t s i m u s t a j a t u m m a purppura.
Oletteko syntynyt jonkun kuun
7, 16, t a i 25 päivänä.!
Teidän värinne ovat samat ikuin
toisessa kappaleessa mainittujen
henkilöiden. M u t t a koska te olet-te
varmempia luonteeltaanne
k u i n mainitun toisen kohdan,
henkilöt, voitte te käyttää voi­makkaampia-
j a määrätymplä^Tä-i-
ejä k u i n he.
Henkilöt, j o t k a ovat syntyneet
8, 17, t a i 26 pnä löytävät puke­vlmmat
värinsä kaikissa tum-manhai-
maissa. tummansinisissä,
tummanruskeissa j a punaisenrus-kelssa
väreissä. Kaikki hilli­tsi
j a vakavat värit ovat hei­dän
"perintöoikeuttaan, koska ne
luonteeltaan ovat vakavia j a \-ar-moja.
Vaaleat, k i r k k a a t j a thele-ät
värit tekevät heidät usein
"epäonnistuneen" näköisiksi ja
senvudksl t i d i s i k i n heidän aina
välttää n o i t a värejä>
J a v i i m e k s i ; ne, j o t k a ovat syn­tyneet
9, 18, t a i 27 päivänä, omis­takoot
päävärelkseen kaikki pu-nalsenlheleät
vivahduSkset. Lea*
värelnä ovat ruusunkarvainen. J»
vaaleanpunainen, sekä simsen
s i i n t o e d u l l i s i n t a.
Meitä o n a u t e t tu valitsemaan
itsellemme omat tväorimme, joissa
esiinnymme Ulkonäkömme JJ^o-i
e s t a e d u l l i s i m m i n j a jotka mei­dän
o m i i n Ihermoaiimme vaiKui-tavat
rauhoittatviminin.
Koettakaamme luoda sopusom:
t u i s i l l a vS.reillämme^\'iihtyisyj^^_'*
sekä itsellemme että ympa-^"
töömme, n i i n suuri joukko a x^
päiväistä värittömyTyttä satoja,
tyytymättömyys j a ärtyne^^^
muuttuu sopusomnuksl ja
l y h y t elämämme ikäänkuin
kastuu. Tunnenune itsernme o-i
nellisemmiksi j a menestjTi^eui
senuniksi sopivassa ilmapiiri- -
j a seihän o l i s i k i n tarkoitus!
Värien,kauneus j a sopivaisau
o n yksi niistä pääasioista. P^--
mielialamme suuresti riipPy^;
koetta.kaamme siis luoda ^^X^^,
l i s i m m a n kaunis j a sopiva
ristö itsellemme j a kanssamni^
sillemme. _
K- ^-
,-.,i;h-h:ui!in tilavalta j a m
Cn-ttäraölia saimme jälleen
"tiniorikkaan ilkui Salon r u .
\ kun Sudburyn nuoret esitt
;;eiDpaasti. Moni heistä .
j kertaa roolihenkilönä r am
iana. M u t t a h>^-in t e kh
ie kaunis kiitos. T e k i o i k eu
.diiiiene hp-ää,. k u n n a k i r
'joukon nuoria, nousevia t u l
[tähtiä yhdellä kertaa sama
jä;.ä. Heitä o l i a i n a k i n 25
Unän iohtaja heidät k a ik
Q?
'ävtelmä sujui k a i k i n p u o li
iinen osasi ix)olin5a sanasta
hullut mitään huomatta\aa
lakaan. Huom! Kuiskar
iokonaan poissa I
avastus oli joka tavalla
Qmukainen. Kukkaset tel
in ja kauniin vaikutukser
ius oli myöskin k a i k i l l a h}
)li tehty h\^-in vanhan n
II osat vaativat. Miestc
it niin unkarilaiset k u in
jakin, mutta en nähnyt
1 naisella pukua, joka o l i ;
, I muistuttanut unkarilaisti
, jkua. johon kuuluu v a l k o ir
i on \-ihreat j a punaiset
inen tai \nhreä \n\\, v a lb
punainen tai vihreä e
le.
ilon ruusun v i h k i p u k u e i m
i\-!liksi hemaiseva, vaan a
i jokapäiväiseltä. Muut {
p.K. Gyuri saisi muutt;
lanteen näytökseen. Hää
|sa liian laimeaa, olisi s£
impi, antaakseen, häätunni
iomen kielen puhuminen (
in kankeaa ja puhe liiai
|a kyllä se korjaantuu, k
I tulee suamea puhutuksi
.|selvän sai.
jardas oli mahtava. Se i
Jlle juhlallisen finalen. F
|i soolon o l i m a i n i a . L u u l'
crainalaiseksi nuorukaisel
hämmästyimmekään k u i
a, että hän o l i suomala
hi^to. Tanssitaan sitä me
yar Xärhi oli hy\'ä ty
i mieheksi tässä näytelr
i olisi uskonut, että se
Imo oli Gloria York! K
kuului perälle asti. .
Österlund, Imre, antoi
^esityksen. Hänestä tule
telijä. Puhe o l i selvää, ^
' paikassa tuli esiin P
' ^- jota täytyisi koettaa vä
js Lehtola^ M a r i a , o l i :
>ensä sulavia j a k a u n i i ta
patti laulun ääni. P u
in verran korostaa, joi
Jinut perälle. Koska sa;
'änet uudestaan?.
\ola Viiaitcn Fabian J u li
J}^-ä Uyppl Suomen i
;kankeaa.
'; vuri, pitkä ia komea Jo
' oli mainio, l i i k k e e t va]
t- Puhetta saisi myösl
•^on ruusuna, Magdolnj
[f Risthnäki. O s a o n vj
'^|evän näköinen ja näppi
'|kuuluvammin.
^jrkkoherra. Erkki Xäri
inen tx-yppi. autuaan i
I^''^s- Onnistunut esitys,
'/ujura. HauF Huhtanen c
^^"^Q äijänkappärä. Py:
IF -2^. ^li"iikklk eet h\-\-ät. esit
f- Samat sanat sanon i c.
i ^^y^^y^^T^ esityksen;
f ' ^ ' i ^ i n iso. ettei näl
Lauantaina; maaliskuun 31 päivänä. 1951