Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 8, 1944

              i X J jhiihtikuUj mutta ilma oli läm-mm
kuin kesäkuussa. Roger
Gate ja Nancy Prior olivat pelanneet
-golfia Charles Riverissä. Pelin pää­tyttyä
heidän yäiniään vallitsi; m^ä-ffätynlainen
kireä suhdje, mikä johtui
'^iitä, että Roger yälttämättä halusi
-pelata kaikkien sääntöjen mukaan, ja
{Nancy taas puolestaan ei ollut niin
iturfiantakka. Tavallisesti Nancya
i i u v i t t i Rogerin säännönmukaisuus
kaikessa, mutta tänä päivänä;se saat-
-toi hänen kärsivällisyytensä murtu-onispisteeseen.
~ He poistuivat kentältä painostavan
.hiljaisuuden vallitessa, ja astuivat
...Nancyn a^^ oli vi­ranomaisten
väärinkäsityksen t^kiä
-menettänyt ajokorttinsa aivan syyt-tanut
jotakin, Roger myönsi.
Nancy pysähdytti auton Rogerin
asunnon ,o\ren eteen. .
— Tulen noutamaan sinut kuu-
.delta! Nancy huusi j a ajoi hurjaa
vauhtia tiehensä.
Roger seisoi hetken katsellen hänen
jälkeensä surullisena. Roger oli nuo­ri
mies, joka tunsi syvää kunnioitusta
lakeja ja määräyksiä kohtaan.
Nancy ja Roger oli kutsuttu kun­niavieraiksi
'•liikkuville päivällisille"
sinä iltana. Ne olivat sellaiset päiväl­liset,
jotka alkoivat yhdessä , talossa
cocktaileilla, jatkuivat, liemiruoalla
seuraavassa, ja niin edelleen talosta
taloon, asur -isänsä kanssa
Scottdalessa kesäisin, mutta Roger
-tä. No niin, Nancy ajoi, ja Roger asui Bar Harborissa, sentähden useim-
:tarkasteli häntä miettiväisenä ja sanoi mat Nancyn kesäystävät eivät tunte-viimeinmoitti\'
alla äänellä: neet Rogeria. Tämä olikin samalla
: — Ellet sinä aio ruveta pelaamaan jonkinlainen Rogerin esittelytilaisuus,
^sääntöjen mukaan, sanon sinulle, että Nancy ja Roger eivät tosin vielä ol-
.peli, jota pelaat, ei olekaan golfia, leet kihloissa, mutta he aikoivatpian
vaan aivan jotakin muuta.
— Maailma on täynnä sääntöjä,
iNancy julisti. — Järkevät ihmiset
jnoudattavat järkeviä sääntöjä, mutta
mennä. >
iNency saapui täsmälleen kuudelta
kadulle Rogerrin asunnon edustalle
j a törähytti autontorvea. Hetken
he eivät-ota huomioon typeriäkään- kuluttua Roger hyppäsi autoon ja is-
<töjä. tuutui hänen viereensä Nancy pani
— - E l l e i jokin sääntö ole järkevä, koneen käyntiin puhumatta sanaa-
.se olisi muutettava, Roger sanoi. — kaan, ja Rogerkin istui vaieten. Nan-
.Sinä olet samanlainenkuin kalkki nai- ..cy ajoi. pää pystyssäj mutta 5ilmäkul-set.
Sinä voisit salakuljettaa koural- mastaan. hän saattoi .nähdä Rogerin
:;lisen timantteja tuntematta pienintä- käden lepäävän, polvella ruskeana ja
.kään. omantunnon tuskaa, koska Ia- .voimakkaana. Yhtäkkiä Nancy'tart-
J i i sattumalta ei miellytä ^inua. .tui siihen ja. katsoi hymyillen Roge-
— Minä en ole niinkuin muut nai- ria, ja Rogerkin hymyili hänelle on-
.set! Nancy huudahti raivostuneena, .nellisena.
— Olet hävytön väittäessasisellais- —Me enune milloinkaan riitele
ta! Mutta sinä olet sellainen, että kauan a i ^ a , enamehän? Roger sanoi
voisit syyttää vanhaa, kuuroa isoäi- lempeästi.v
Minusta ei ole ollenkaan haus-riidellä
sinun kanssasi, Nancy
tiäsikin varkaudesta.
— Tietenkin — jos hän on varas-cispöydässä
seuranani, ja silloin hän
solisi aivan yhtä suloisen näköinen
"kuiri illallispöydässäkin. Eikä hän
koskaan unohtaisi hyvästellä \minua
suudelmalla aamuisin työhön lähties­säni
...
Ja iltaisin f kun palaan työstäni, hän
kaa
myönsi.
— Kuule, Nancy, Roger naurahti
.hieman- ujona, miksi ine emme voisi
;päättääsitäxiyt? Sinähän oletluyan-nutTmennäikanssani
naimisiin jonajcin
- päivänä, miksi me -emme voisi mennä
nyt heti? Minä olen terve sieliiltani
.ja ruumiiltani, eikä minulla ole mi-odoHaisi
minua hymyhuulin, jq tuoli- tään .pidättäviä esteitä, eikä vakavia
^1 olisi paikallaan takan ääressä ja paheita! _
\iohvelit valmiina sen vierellä.
. Hän kuunioittaisi vaatteita^ joissa
.viihdyn, ja vanhoja kenkiäni, vaik-
• keivät ne olisikaan enää loistokunnos­sa.
Eikä hän lahjoittaisi tietämättäni
\farhaita kalastusvehkeitäni jollekin
pyytäjälle.
Ja kun mainitsisiny että äitini on
\tulossa vierailulle, hän tyytyisi kohfa-
— Sehän juuri tekeekin minut -niin
levottomaksi, Nancy myönsi surulli­sena;
— Sinulla on niin onnettoman
.paljon kaikenlaisia h}a'iä avuja,
— Mitä vielä! Roger vastusti, —
Syvällä minussa on turmeltuneita
vielä tulevat
minussa on
ominaisuuksia^ jotka
hämmästyttämään sinua. .
— Sitä en usko! Sinä olet hyvän-lopnsa
hiljaisesti ja lempeästi ry h f y- tapaisin nuori mies, jonka tunnen.
tnifitä turhaan rtitdcmään. He olivat kumpikin'-hetken vaiti.
Hän nauraisi aina yhtä ihastnnecs- Oli lämmin ilta, ja kaduilla oli melko
vaikka kertoisinkin parhaan kas- vilkas liikanne. Nancy alkoi ajaa uh-kuni
moneen kertaan. Hän kuuntelisi karohkeasti ohittaen kulmissa toisia
^mutta ci sekaantuisi liikeasioihini. Ja lisäten vauhtia
7tän kysyisi aina nuelipidettäni, vaik- — Älä viitsi, Nancy! Joudut vie-ka
ehkä tietäisi itse paremmin asian- lä ikäv\'yksiin, Roger kielsi häntä.
^^<"^on: — Sinä olet todellakin sopiva opet-
Hän onnittelisi minua siitä, että tamaan mipua, Nancy huomautti.-—
olin osannut valita miellyttävän sih- Ei minulta sentäärf ole vielä koskaan
teerin, ja hän vaatisi, että vietän aina- ajokorttia viety.
;^/» yhden illan viikossa omin päin. . Rogerilla ei ollut siihen mitään sa-
Ollessaan allapäin hän salaisi kyy- nomista ennenkuin hieman myöhem-nelccnsä,
sillä hän tietäisi, etten pidä min eräs virkaintoinen poliisi mootto-na
hieman epämukavalta suudella i
^f\J^"^!°^^^^^de3kihlois^^^
se ei ole oikem —• sopivaista- ^
: ^ Äle emme menekään^ kiUoihm
JSTancy ;vakuutti, - ennenkuin 2
muutut hieman inhimillisemmakT^
Aufto pysähtyi. Roger vritU tart
tua l^ancyn käteen,- mutta Nancy ve.
ti omansa pois ja hypähti maahan,
: --• l a i an myöhäistä, hän saiioi louk.
kaantuneena.
Nancyn, hän virnistäen tervehti.
— Hei, Red l . Nancy huudahti
iloisesti. — Mitä minä nyt olen teh-
• nyt? . • : ,
r— No niin, te sivuutitte väärältä
puolelta viimeisen kulman j a a<jöitte
pysähtymismerkin ohi? Onko teillä
ajokortti mukananne?
— Tehän tiedätte vallan hyvin, et­tä
kadotin sen, Nancy niuistutti.—-
Sanoinhan teille sen viime perjantai­na.
Ja olen unohtanut hankkia uuden.
—Toivoisinpa, että olisitte saanut
uuden, että olisin voinut toimittaa tei­dät
oikeuteen tarvitsematta kuiten­kaan
lähettää teitä vankilaan, Red sa­noi
nuarahtaen.
Nalicy nauroi hänelle, — Tiedätte
varsin hyvin, ettette tekisi sitä. Mut­ta,
Red, minulla on onnettoman kiire
nyt! .
— No, olkoon menneeksi, Red sa­noi
virnistäen. — Olen pahoillani,
kun häiritsin teitä. Jatkakaa mat­kaanne!
Ja auto jatkoi matkaansa. Roger
vaipui epämiellyttävään hiljaisuu-.
teen.
Ajettuaan muutaman kadunvälin
Nancy vilkaisi syrjäsilmällä Rogeriin.
—• Tuolla tavoin vältetään ikävyyk­siä,
Roger, hän sanoi tyytyväisenä.
— Liikennekonstaapeleille täytyy olla
ystävällinen. Minulla on erikoinen
menetelmä, miten kohtelen heitä. Jos P^^^ mönnä seuraavaan taloon, Roger
he ovat aivan vieraita, aloitan arvos- tapasi Nancyn. —.Oletko valmis? lo-telemalla
heidän käytöstään j a v^hän ger kysyi.
Roger ei ollut mielellään tullut ifii.
h i n kutsuihin. Hän oli, kuten useiin^'
mat kookkaat, nuoret miehet
teeltaan ujo ja kaikki nämä
väikkfa he olivatkin Nancyn ystäS
olivat aivan vieraita hänelle.' Roger •
tunsi olevansa vieraassa ympäristön
sä,'jä tämä tunne vahvistui yiiä, kiffl
ensimmäinen neitonen, jolle hänet esi­tettiin^
huudahti iloisesti: ;
- - ^ i i n i e i h k i n ! Te siis olette Nan-cyn^
Röger! Olen jo vuosikausiahan
lunnut kiihkeästi tavata teitä! Tul­kaa
minun kanssani, jätetään Nancy!
Roger katsahti kuin apua anoen
«Nancyyn,, mutta Nancy kääntyi pois.
RogerinL^täytyi seurata uutta ystä­väänsä
-säliinj jossa näkyi vierata
kasvoja, cocktailefja ja kaviaaria. Ro­gerille
tarjottiin juoma, ja koska hä­nellä
ei ollut minkäänlaista vastuun­alaisuutta-
sinä iltana, — Roger d
koskaan juonut silloin, kun hänen piti
ajaa autoa, — hän joi osansa. Ja
pian hän oli miellyttävässä puolihu­malassa.
K i m sitjten tuli aika, jolloin heidän
— .En minä tule sinun kanssasi,
'!Nancy sanöiJyhyesti, •— Minä.menen
Joe.Pennin,kftnssa.. Ja sinun täytyy
tutustua niuihin. Sinä menet Rutiin
.kanssa.
— H)rvä:pn, Roger sanoi jäykästi.
— K u k a .heistä on Ruth?
. — Sinähän olet niin kiintynyt säiin-
• myöhemmin; saan heidät tekemään,
mitä -haluan.
— U s k o n sen, Roger tunnusti äre-ästi,
— ITaivas! N^ncy huudahti jsuu-resti
ihastuneena. —,L^^len,,että olet
mustasukkainen Redille!
— En ollenkaan, Roger vakuutti.
— Mutta-minusta on yksinkertaisesti töihin, Jlancy ^anoi syvästi kiusaan-sopimatonta
ruvetarkinastetemaan po- tuneenaT — E t k ö tiedä, että ensim-liisin
kanssa keskellä-vilkasliikenteis-. «iäinen sääntö seurapiirielämässä
tä katua. .kuuluun niuist^ ihmisten nimet, joil-
— Oi, teinkö minä niin? Nancy le» siiiut,esitellään! Muuten tuossa
huudahti Uoisena. — Olen-usein ih- on.rRubli. Me menemme nyt hänen
metellyt, miten oikein kinastellaan, J^ptiinsa.
ja nytsinä sanot minun tehneen niin! hänen-sukunimensä on?
Roger ei voinut olla naurahtamat- Roger .kysyi;,mutta Nancy oli hävin-ta.
.nyt.' .
— Sinä olet pikku paholainen! -hän Ruth jutteli .vilkkaasti koko mat-s
a n o i . -^ Ja tuo sinun poliisiy3täväsi kan^ .ja kun; he pysähtyivät hänea ta-
— mikä hänen,nimensä olikaan — on elonsa,eteen, hän /huudahti:
aika hauskan näköinen veijari uni- — Ryytäisin teiltä pientä palve-vormussaan.
Mutta, :Nancy, älä luo :^^sta, Ro^er! Menkää hakemaan
silmiäsi univormuun, sen alla voi Sallyä. Hän asuu tuossa talossa ka-usein
sykkiä Jvova ja karkea sydän! toisella puolella. Hänen pi"
— Mikä hänen nimensä oK? Nan- Panna lapset,nukkumaan, mutta hän
cy toisti loukkaantuneena. — Rog,
niiskuttclcvista naisista. Samasta
syystä hän ci myöskään erehtyisi le­pertelemään
minulle lapscnkieltä.
Hän kohtelisi minua aina perheen
-päänä, vaikka hiljaisuudessa ehkä toi-tnisikin
oman tahtonsa tnukaaUi
ripyörällä ajoi heidän rinnalleen. Hän
viittasi .Nancya pysähtymään. Sil­loin
Roger sanoi melkein vahingon­iloisena:
—^ Enkö sanonut sinulle!^
Poliisi pysähdytti pyöränsä aivan
: Ja jos hän kaiken tämän lisäksi o- heidän eteensä ja nousi siltä. Hän
saisi keittää, hän olisi todcJJakin ihan- astui auton luo vetäen muistikirjan
AcelUncn vaimo!" -taskustaan^ mutta kun hän huomasi
niinä toivon, että-sinä .opit muista-^
maan ihmisten nimet. Hän on Red
McGeehan. Hän on pysähdyttänyt
minut monet kerrat, mutta ei koskaan,,
saattanut oikeuteen. Red on todelli­nen
helmi!
—••• Ihme, ettet ole mennyt naimi­siin
hänen kanssaan? Roger huomaut­ti.
Nancy kohautti hartioitaan. — Eh­käpä
menenkin. Hän on ainakin hy­väntuulinen
ihminen.'
Senjälkeen he olivat taas hiljaa
kumpikin. A^^iimein he saapuivat en­simmäiseen
vierailupaikkaan. Talon
edustalla näkyi jo muita autoja. En­nenkuin
Nancy käänsi auton talon
pihalle, hän nojautui Rogeria vasten.
— Olen pahoillani, Rog, hän sanoi.
Suutele minua j a ollaan ystäviä
jälleen!
Roger epäröi. — Toivoisin, että
pian tekisit päätöksesi avioliitostam­me,
hän sanoi. — Minusta tuntuu a i -
sanoi olevansa valmis, kun me eh'
dimme, tänne," Menkää nyt sanO'
maan, että olemme tulleet.
Roger lähti asialle ja koska oli läni-
-min ilma, hän jätti takkinsa ja hat-
:tunsa Ruthin autoon.
Kun hän soitti talon ovikelloa, huu­si
joku: '^Sisään!" Roger astui si­sään
ja näki hätääntyneen nuoren
naisen ja lapsen, jonka kädestä v-uot»
verta..
— Oi, miten iloinen olen. kun tu­litte,
nainen huudahti. — Te olette
tietenkin Nancyn Roger. RoJ
myönsi kumartaen olevansa. E^"'"
tämä ole kauheata, nainen pt-^^'-
— Minä olin jo peittänyt Jinimyn
vuoteeseen;'kun hän pyysi vettä, j»
tietenkin hän pudotti lasin, joka sär­kyi,
ia loukkasi kätensä sirpaleihio,
eikä. minulla ole ollenkaan jodia ko­tona.
Jimmv, älä itke! Roger,
takaa autoni^^— se on ulkopuolelö,
~ ja ajakaa kylälle hakemaan jodi»,
. (jÄtkoa-seltsemämierä sivoBaJ