Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 4, 1945

              •j-isto Minähän sanoin, että tie-kikenlaista.
Sitten hän
!!uttui Jälleen vakavaasi. Mutta Srt^tui sitten? Menil^ hän
tei&un toisen kanssa naimisiin?
^Mies pudisti päätään. Minä r i -
^oin valimme. OHn siihen pakotettu,
gän epäröi jatkaa. _ > _
Syhfii kumartui vaistomaisesti
^eenpäin. - Jatkakaa, hän pyysi.
Aluksi oli miehen vaikea puhua it-jestään.
Mutta Sylvian tahdikkaat
Ivsvmykset saivat hänet pian avo*,
nidiseksi. Melkein täibän hetkeen
jjatka oli hänen elämänsä ollut ver-lattain
tapahtumaköyhää. Yalessa
j^elfuäan oli hän^okenut^ tavaili-"
jen kiertokoulun huvien ja viettelys­ten
parissa, joita New York tarjoaa
varakkaan perheen pojalle. Mutta
puoli vuotta sitten oli hänen isänsä
ah'an äkkiarvaamatta kuollut. Ja
vaikka hän oli tiennyt, ettei isä ollut
välttynyt rahallisilta vaikeuksilta,
selvisi hänelle vasta, pesää selvitet­täessä,
että hän oli oikeastaan puilla
paljailla. Hänelle oli jäänyt vain
joit^n orpoja dollareita. Luonnolli­sesti
oli monia, joiden puoleen hän
sjattoi kääntyä — ystäviä, jotka oli­s
i t olleet vain iloisia saadessaan
auttaa. Hän oh* kirjoittanut morsia-pelleen
ja selvittänyt tilanteen — ja
sitten hävinnyt koko entisestä maail^
nastaan. Siitä saakka oli hän koet­tanut
hankkia työtä — mitä vain. Ja
sillä välin oli hänen pieni pääomansa
buvennut jäljettömim, k u i m e s . ..
. Sylvia keskeytti hänet^ ^ 1 ^ ^ .
Minä tiedän, mistä voitte saada-t3iv»
t».
— Mitä? Miehen äänessä^ sähähti
epäily.
— Te olette kai kuullut, puhutta--
•an SvranssQi^in.. tavafp-ialasta. .Olen
sidlä tohnessa-^-aioistanaäyiea^
soiden järjestelyissä. ETp§..k9yistetai-teilijoista
lopettaa, lauajjtaina. Suo­tattien
teitä, ja jos te ilmoittaudjfitte.
huomenna, saatte kyjJä-pai^k^, Ellet­te
pidä itseänne siihen liiaiij-hyvfL^ä.,
— Pidä itseäni Kian.hyv^^! mies
naurahti iroonisesti. — Kysymy^ on
siitä, olenka toimeen pätevä- E^-jkp-.
rjstellut Yalessa ikkunoita.
"Tillyllä oli syytä; oUa seuraavin^,
yjikkoma tyytyväinenJ I^iioimottii^es^.
ti oli .suurin osa siitä, mitä tuona iki'
muistettavana ijtanai oli miss Gamc^
khi huoneessa tapahtunut, phneän
peitossa, Mutta mielessään hän
saattoi täyttää joitakux aukkoja. Esi­merkiksi
han oli huomannut, että mr.
Service lähti seuraavana aamuna ulos,
ja että hän tuli takaisin parin tunnin
kuluttua ja näytti silloin hirveän tyy­tyväiseltä.
^
Joitakin päiviä sen jälkeen — seu-raayast^
i maanantaista lähtien —
poistuivat mr. Service ja miss Gar-rick
talosta samaan aikaan joka aa­mu-
ja tulivat yhdessä illalla kotiin.
Ja toisen viikon loppupuolella riiuut-ti
mr. Service suurenip^aa^
seen kolmannessa kerroksessa.
Sitten sattui eräänä päivänä niin,
että mr. Service aivan odottamatta
koht«töi erään, vanhan ystäviUisä, joka
omisti suuren autoliikkeen. Ja tämä
ystävä tarjosi mr.^^Servicelle myyjän
tointa — ja nyt mr. Service ja miss -
Garrick miettivät, mitenkä he juhli'
sivat tätä onnen potkaisua.
Mutta ^ennenkaikkea iloitsi Tilly
siitä, että he istuivat aterioilla yh­dessä,
puhuttelivat toisiaan etunimillä
ja että he kävivät teattereissa ja do?.
kuvissa yhdessä. Ja näistä itse asias­sa
aivan arkisista tapahtumista teki
Tillyn romanttinen sielu mitä erehty-nap^
ttömimpjä jphtopäätöksiä,
Cristopher Service kunnostautui
autokauppiaana. Eräänä iltana suun­nilleen
neljä kuukautta myöhemmin
tuli hän täysihoitolaan tavallista
myöhemmin» juoksi;suoraa.plil*
t|l ylös portf^tfti j ^ fcpi^MtM: Sä^lvjan.
ovelle. — l|^,t«w^.^N0:voin:
puhua onnestfti "Bnlfi^ H^eto-i^*
Älilnulla on b i ^ j ^ U j j E t i s i^
Sylvia p^;i^|jp^f)|^iÖi^
inerinessäanVaJs^s
— Olen syöny^t; päivällistä J?ta>^
Gardinalin k^M^ ^ ti^|ti^äiRj Caj^i-.
nai Motorsin; J54JfiiyfP? ^^^m^ T^m.
aloitti. Ni^ni. Mfc^^i- pypiyitm
haaraliikkeesi ^f;?*??. Airesiin.: Hl^i,
jonka he o^^tt valinnet: joktajflssi,
kieltäytyi \4ipi?^ hetfce^ G a r ^M
tuli kysyneeksi :liiiff?jlt^i iB.iWP. joh- •
tajaltani, jo§5 t^jäi oMsi i jote^: hjenkilö •
ehdotettavana^ Jfil^pitZTaJkoi ladel­la
roskaa n^oy^taaJaLr.. • •.
— . . . p^lj;^^ tarjottun: single? •
l^uari, odotettuj$2
pai jour. kysytty Tfkim&ifii
o^nyt valmis.
164 SIVUA — HINTA $1.00.
ANNIE RUISSALO
TILATKAA OSOITTEELLA:- "
Vjipafls PoUeslni^C^^ Limited
: BOX 69, SUDBUBY, ONTARIO
arvasi Sylvia.
— Juuri niin. Kymmenen tuh^iUa
vuodessa ja myyntipalkkio, jota tulee
ainakin saman verran. Ehkä enem­mänkin.
Ja me masustamme kah­den
viikon kuluttua. Sylviä hengitti
kuuluvasti. -— Me? ^ ^
Mies nyökkäsi vakavasti. — Niin,
sinä ja minä. Etkö tahdo?
SyUia pudisti hitaasti päätään._
— Valitan, Chris, mutta minun
täytyy vastata kieltävästi. He kään­tyivät
ympäri ja kulkivat kotiinpäin
hiljaisuuden vallitessa.. Kun Iie tu­livat
Parkway n:o l l : n kohdalle,
pyysi Sylvia, että Chris odottaisi
häntä portilla. Kun ^Sylvia jälleen,
näyttäytyi, oli h ä n e l l ä k ä d e s ^ va­lokuva.
— Sinulla on huoneessasi valokuva
eräästä, joka odottaa sinua, valoku»
va eräästä tytöstä.
Chris .nauiroi.
— Mutta . . . Sylvia jatkoi nope­asti:
— Minulla on myöskin valo­kuva
eräästä, joka odottaa minua.
Sylvia näytti sitä Chrisille. Kuva
oH eräästä nuoresta miehestä, jolla
oli ratsastushousut ja avokauiainen
paita. Hän oli pitkä ja harteikas,
näyttäen noin kolmikymmenvu^^^
ta ja hyvin miellyttävältä.
—^ Hän on työssä eräässä karja­kartanossa
Wyomingissa_. Jonakin
päivänä . . . kun hän saa asiansa
kuntoon . . . minä matkustan hänen
luokseen.
— Minä . . . minä en tiennyt,
Chris änkytti häkeltyneenä. Jossa-kinvhänWiri
«ma§saiöhJu.u^ hä­nen,
syd^esssi^,. teki: kipeää.
T§et?a^kä|«b et: voinui sitä tie­tie?,
SyJvi<b mm\ liyn»y)nen. — En-fc.
o?e/bf>ä;^. pu^unpt hänestä,
kp§fei-. JH^dini sitt> tarpecttofnana.^
Seujft«v*Bia playänä. sai Tilly tie­tuin,
että,; m,. Seryj^e W s i Etelä-
A^;nerikfeiani, jfa olihan-, luonnostaan
lllRkeay^ etti^iSe löi.hänfut hämmäs-tyj^
llet. Silllu: näytti siltä kuin ei
mitään, olisi: "sgyjttn; vai^ayasti" mr.
Seryi^., jati noiss. Garriakin välillä.
Ifg^ti, päiyäiösen jäik^: käväsi Tilly
tekosyyn^ viyrjoUaiiniissGayrickin huo-neegsai
-r-. Voinko :ollaim,itwkään avuksi,
nu^ss? häjn^l^syi,
T^Uy.oii jvartev^^ten varustautunut
jxilyji^^lq^.x jadh|Äi siyeli sillä kaa-r
löeliiHi5ftnr:rf^:^|aat - ^ - i ^ u l i n , että
mii.tS^m<;e^^a^^ huo-n^
jiniÄriVifeöli^?
. ' ^ r « s Gwp|<fjLL syyep^yi; kirjaansa,
-Tr. J > f|B93ÄnSWi;^ se on totta.
TiUy;- hj^Is^utteli; ppjyä. hetkisen.
Sitten; i f e ; p^i^t* I otta^i rohkean as-k
? ^ . - ^ :EJtte*i5^iteevaia-j^^ sat-.
V^maiiZ:)^^^ miten?
Vihoviimein katsoi miss Garrick
Tillyyn.
Mmäi Hän^ kanssaan! Miss
Garrick hymyili. Mistä sinä olet sen
keksinyt, Tilly?
Tilly väänt^li pölyhuiskua käsis­sään.
— Oh, en tiedä. Minä vain
arvelin, että te lähtisitte. Ja sitten,
kun miss Garrick jälleen S3rventyi
kirjaansa: — Eikö hän — Tilly nie­leksi
— eikö hän edes kosinöt teitä?
Hetkisen näytti miss Garrick epäi-.
levän, pitäisikö hänen suuttua vai
nauraa. Vihdoin hän päätti valita,
jälkimmäisen. — Ja miksi hän kosisi
minua, Tilly?
Tilly katsoi häntä silmät pyörei­nä.
— Miksi . . . voih . . . tietysti
siksi, että hän on teihin rakastunut
Senhän näkee ken taliansa.
Miss Garrick hymyili ja pudisti
päätään. — E i , Tilly. Tosiasia on,
että mr Service nai sen nuoren naisen,
jonka valokuva on hänen huonees-saan.
Sinähän tiedät, se, mikä oa
hi^eakehykslssä^
Tillyn ällistynyt ilme oli suoras­taan
koomillinen.
— • Nai sen tytön, hän sanoi epäili*,
Ien. — Mutta . . . inutta sehän ott
m^h^otonta. Tyttöhän on ^ naimi<»
sissa.'.\ ,
Miss. Garrick oH hanunästyny t
— Jo naimisissa, hän toisti.
Tilly nyökkäsi tarmokkaasti.
Varmasti on. Se oli sanomalehdissll
jo useita k i i i ^ u s i a sitten . . tar» ^
koitan, uutinen hänen kihlauksestaan.
Hänestä oli nayös kuva. Ja heti kua
näin sen, sanoin, että se on sama tyt^
, tö, kttin. mikä pn mr SenTS^J ^
kehyksissä. Ja kun tulin hänen huo­neeseensa,
oli valokuva paperikorissa -
revittynä. Kyllä sen täytyi olla sa-nia
tyttö, ettekö tekin usko?
'Seuraava päivä oli sunnuntai, ja
Christopher Service vietti osan ilta­päivää
pakaten tavaroitaan. Hän
oli juuri valmis, kun ovi avautui.
Hän katsahti ylös — ovella seisoi
Tilly — pölyhuisku kädessään. )
— Kuulin, että te jätätte meidät,
mr Service, hän sanoi oltuaan hetken
äänetönnä ja huitaisten samalla joita^
kin olemattomia tomuhiutasia lipas*
tolta.
Mr Service tutki listaansa. — Niin^
s^ on aikomukseni.
— Te olette onnenpoika, jatkoi
Tilly häikäUemättä. — Saada mat­kustaa,
nähdä vieraita maita ja . . .
ja, mennäi miss Garrickin Hanssa nai­misiin
j a , . . .
Mr. Service, kääntyi kiivaasti.
— Kiika . . . kukft sellaista ooj
väittänyt?
Tilly näytU hämmästyneeltä.
^ l^ttekö; te sitten menekään? ;
— En, mr. Service vastasi lyhyesti,.
— Miss Garrick menee naimisiin
joi^un toisen kanssa. '
Jälleen, tutjotti» Ti\ly häneen. —
Jonkun^ toisen kanssa? Ja. tällä ker-taa
oli hänen hämmästyksensä aitoa,
— Miss Garrick näytti minulle
tuon miehen valokuvan. Hän on
työssä eräässä kanakartanpssa Wyo-.
mingiss^, j a . . . .
- r Wyomingissa, tokaisi, Tilly. —
Siinä, tapaulcsessa on aivan mahdo»
tohta, että. miss Gafl-rjck njenisi nai­misiin
hänen kanssaan. Se mies ott;
näet.hänen veljensä/ Hän on usein
kertonut' minulle veljestään.
Mr SerWce rypisti otsaansa. —.
Mutta hänhän sanoi . . .
Eräg- ajatus- välähti, silloin Tillyn»
aivoissa. — Ehkä. hän- luuli, että te,
aiotte naid?iituon toisen tytön, sen,
jonka kuva. teillä on. Ja>bän puhui
velj^tään, JQttctte oliji inopunut häf
nestä . . . tuosta.toisc«U.tytöstä.
Mr Servicen snmät: syttyivät.
— Todentotta, hän mutiisi läheten,
samalla ovea. — Minä. ihnriettelen,.
Hän katsoi hetkisen olkansa yli. —e ^
Tilly, hän sanoi, smä olet enkeli!
CANADAN SUURIIN suolakaU.
vanto sijaitsee Malagash-nimisellä?.
paikkakunnalla Nova Scotiassa, mis-.
sä ryhdyttiin louhimaan kaikeatai
vuorisuolaa — etupäässä kalastajiar.
varten — noin 32 vuotta takaperin.,
Kaivanto on saavuttanut 1,139 jalan,
syvyyden ja ty&kentdce siinä nykyi­sin^
noin 100 miestä tupttaen 200 ton­nia
suolaa päivässä. Muualla Cana-dassa,
etupäässä Ontariossa, saadaan,
suola suolavesikaivoista kuivausmene­telmän
avulla.
ÄSKETTÄISET havainnot Ne#;
Meiksikossa osoittavat, että ihminen
on asustanut Amerikan mantereella;
jo 25,000 vuotta sitten.