Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 4, 1945

              5mi'8
olevan rpokajpuolella:
- '**Mitä- fafjia-saisi ölla??' J£ym ^
"läilin iteioitöfcseame jniicfosta. Ha­luaisin
paikan maalarina",. sanoi
Brendaiepavannana.
• '*Onko.teillä kokemusta?" kysyi
mies tähyillen Brendaa.
^^KylE^ Olien opiskellut Ari Acate-miassa."
*'Hyvä on, menkää tuonne toiseen
toiorieeseen." ^
' TafeafiuoneessaöH.rivi pöytiä, mis-säifcäksi
tyttöä työskentdredes nos*
(käveli näiden oBi. .
- ^£Siava nainen, .lirisessä maalaus-takissa
'tuli Töy^änm^ arendalle
4Eoiiika.työ suoritetaan.
"Mutta vesivärit teidänr ta3rtyy.cn.-
sin föstaa. — ja "ipensselL" Ottaen
«siin rmamiCut A^Iineet, aMoot i^insn
laskea:
. - "Ne -maksavat yfeteensä dollarin? ja
kymmenen sentti."
iBrendaimak^
sa-—i^änä''* Jäi^^y^^^
tia. Joiutta maalaa^^^^ hän
pian sai^ sen takaisin koron kanssa..
Tuo .varmuus alkoi kuitenkin vä^än
laskea, kun nainen -selitti ihänelle:
. ^-Käiätä maksetaan puoli senttiä
•kipaleelta, Ja, jiDS Jcortti pilaantuu,'
niin otetaan Jokaisesta pilatusta kor--
tista iieljäÄ>sa senttiä takaisin", sst^
ma)la näyttäen^ kuinka maalauksen
pitifkäydä, Ja sitten poistui. Jättäen
•tytön työskentelemään itsekseen.
Hänen edessään oli smirr .pixädca
pääsiäiskortteja. Hänen.täytyi maa­lata,
kesäisiä kananpo&asia ja erivä­risiä
munia, myöhemmin sitten vielä
valmistaa ne kulta.maa^uksilla. Sii-
. tä tulisi vielä :k3mimenen senttiä' l i - '
saa. •
' Ensin työ oli kovin hidasta, vaan
myöiiemmin J^renda oppi tekemään-nuo
kädenliikkeet nopeammin, ja tyo
alkoi luistaa paremmin. Mutta kun
Ihan- oli opetelluj öljymaalaukseen,
«iin hänellä oli täysi typ pysyt^Fä
piirustuksieiv sisällä. -> ,
- Maalattujen korttien pinkka kjtö-voi,
mutta^kun.hän oli maalannut nel­jäkymmentä
-korttia, tunsi hän itsen--
^ lopen uupuneeksi. Samassa :tuli
siyös mainen katsomaan hänen työn-
.sä menestystä.
, Brenda latseli iimjeissään, kun
nainen viskeli kadide&san korttia ros­kakoriin
sanoen kiivaasti:
: "Neljästäkymmenestä kortista tu­let
kaksikymmentä senttiäy. kahdek­san
pilattua.^ tekee kaksi senttiä ~
siis iltapäivän tiilos kahdeksantoista
senttiä. Ei näytä lupaavalta, vaan
voitte koettaa huomenna uudestaan."
, 'Kahdeksantoista senttiä! Se ei
edes riittäisi illalliseen — miten sit-
' ten saisi hän .sen iltaleningin, joka
maksoi kymmenen dollaria? Tänä i l ­tana
täytyi rikkoa ''lenkki" Donm
kanssa, eihän hän >roisi näyttäytyä
Donille puettuna kuin koulutyttö;
Brenda soitti I>onfn asunnoHe, jo-^
hon Jane vastasi. Hän koetti teäidä
äänensä miesmäisemmäksi ja pyysi
saada ipnJbutella Donald Pauba.
; Vihnem Jiän kuuli Donin äänen:
langan toisessa päässä, eikä se kuu-
XostaoEiut oUen^n iloiselta. £&ä se
kmikfStmut niyätskiiän pettyneel­tä,
vailkJsa <kuQlidn,:<ettei Bvenda voi*
mxt tiilla itänä iUana ^naseihin. Mut­ta
Brenda «olisi ollut vidSkia ^ofaai-seinpi.
mkben y!Uniielia^> hjiytok-
3 ^ ä , Jo» olisi kouQitt «öitä luin sanoi
ittunolleen laskiessaan- kuukitorven
Kirj. GEORGE mCRIM.
r^^fiiHma aartot jos xoeammtM <t]o9^
aitan»?" ,
: **Se sopii mmua' puolestani %vmy
vien lapsen eräällä ystävälleni siksi
ei hänen nimen­sä
ollut Eros. Hänen nimensä oli
Tilly. Tilly oli vasta l7-vuötias, pie­ni,
jäntevä ja hirnuiisen tarmokas.
Hänellä oli terävä pystynenä J a pistä­vät,
lintumaiset sllnät, jotka uhma­ten
katsöivat^-^ämää ja huomasivat
,sen ilveilyksi, mitä se itse asiassa on­kin.
.Ei edes kolme vuotta kestänyt
hankaaminen ja tiskaaminen ja pese­minen
eräässä, Brooklynin täysihoito-lassa
ollut voinut rustää Tillyltä vär­inää
vakaumusta siitä, että toinen
maailman puolisko oli ikuisesti toi­seen
pölisköön räkiKtunut. ISIistä pi­täisi
sdvitä, että Tffly oli romantti­nen.
Sitä ;hän olikin — väiöcakin
€|»its€tekääiti. Siis -hänen suurin
pyrkimyksensä «Kmässä ^ i ^ missään
nimesää öHut se, että iiän itse olisi
menttyt- %aimiain^; mutta -si^ innok-ajaksi."
Brenda ei tiennyt mitä hänen piti
teihdä. kotiin hänen ei haluttanut
mennä — ainakaan ennen kuin äiti
menisi ulos. Oliko hän aljatuksissaau:
kutsunut Impiä äidiksi? Hän itsekin
säpsähti ajatuksen,outoutta. .
Käveltyään katuja ristijn -rastiin .
. rltamyöhääh asti," hiipi hän viimein
. kotiin. Hänellä oli.hirv^m nälkä, jo­ka,
kilrehtrhäientaskeliansa. -]^iimis
vaaEti: ravintoa, jota ^hän tiesi saavan­sa
Tuokakaapista ja jota hän d muu­alta
saisi.
'Mutta suureksi ihmeekseen näki­kin
Imn .yalot oleskeltifeuoneessa. Siis
äiti olikin kotosalla. .Mikä ihme oli
1'mpiin mennyt. Oliko hänHtä jo seu­ra
loppunut, kun hän tuolla tavalla
oli älkäDBut-kotosalla mökötellä?
Vaikka- hän oH kuvitellut tuHeöi-sa
isisään kyllin äänettömästi, kuuli
hän sittenkin Impin varoittavan ää-nenvsahovan:
"Älä kolistele, ettei lapsi herää!"
"M&äMiemmetin.lapsi?* Ethän ole
vain . . .?" sihahti tyttö mennessään
teittiäÖQ. Vatsa voitti tällä kertaa
etutilan :hänen ajatuksissaan. Mitä
iläh välittäisi vaikka Impi sitten al-
.kaisi lasten sermen kodissaan^ "Sa­mantekevää!
" mutisi hän i^hmaten.
Leipä ja maito eivät olleet koskaan
maistuneet niin hyvälle kuin juuri tä­nä
iltana. Ei ollut edes voita, sillä
viikon annos oli loppunut ja vasta
huomisaamuna saisi seuraavan vii­kon
annoksen.
Syötyään tunsi hän vain väsynnys-tä.
Ainoa ajatus oli päästä omaan
huoneeseensa, mutta sinne täytyi
mennä oleskeluhuoneen läpi.
'-SSSst!" kuuli hän taas varoituk­sen,
ja sitten kuiskauksen: "Tule kat­somaan"
kuinka herttainen hän on
nta&kuesBaan!'* ' ' -
iS-ttökurkisfi uteliaisuudesta" hän-'
tä ei kiinnostanut kenerjkään vekarat.
Mutta -Mnen täytyi vastea talhto-aankm
myöntää, että l«psi oli todella
kauns, pyöreine poskineen, jotka pu­nottivat
nim kauniisti, ja Jonka pie­ni
xuusunnuppusuii oli hieman raol­laan
— paljastaen pari pientäv hehni-mäistä
iuvonniiista. Mutta miksi hän
alkaisi &«illa ionfcim vricaraa, ajat^
tel! hän kohaxitts^ hartioitaan ja
poistueir Jmmieestä. Mtittai impi oli
tätotiayt nitfidm^ liaani opävactmuuden
tytön; kttsvoUlft vaselta tämä olikin
yttttäaiyt s a t o ' sitä viSihaDitämättö-myyden
veriioon. Sää^saci& tyttö
Usta, jos £»nen täytyisi vtidbta jos­kus
siilien? . . ,
Jatkuu.
kaammin hän halusi muiden tekevän
niin. Toisin sanoen, Tilly öli synty­nyt
väKttämään a^ooliitto^a.
Kaikeksi- onnettomuudeksi oli hä­nen
toiminta alueensa rajoitettu. Ro­mantiikka
öK sangen harvinainen
kukkanen Parkwal Terracen nume­rossa
11, joka ei öHut kovinkaan kau-
_ kana^irmn^äisenr^^^^
iöhon alisen Manhattanin iionttöri-orjat
aamuisin sukelsivat, ja Josta he
jäheien iltapäivisin tuökivat pinnal­le.
Ja useimmat näyttivät joko liian
vanhoilta tainäytti heillä olevan liian
kiire, ollakseen edes tietoisia nume­ro
II m öfemas$a -olistav Ja/tästä
johtui, että tilljm ravbliittotie^
oli tähän niehriessäöllut väin =haa\^t-ta
jä mielikuvituksen Klikkiä. Ja
. Tilly ei tatonut rakentaa pilvilimiör
ja, niiden tuli olla kivestä. "Mutta
viimein tiili tilaisuus —'kuten sillä
on tapana. 'Molemmat asianomaiset
olivat miss Gärrick, jöfia öli huone
n:o 11 kolmannessa kerroksessa, ja
mr. Service, joka asui uläkkdkerrök-sessa.
Miss Garrickin isä oli pappi.
Ainakin oH Tilly nähnyt kirjeessä,
joivka hän oli vienyt niiss; GirrickHle,
lähettäjän osoitteen: "Kirkkoherra,
Spencer Garrick, "Boweton, Wass."
Ja Tilly piti miss Garrickista. ' Tläa
öfi niin — niin, "kultainen" öli ainoa
sana, vaiikkakin se tuntui niin epätäy­delliseltä.
Miss Garrick dll asunut
n:o ll:ssä melkein yhtä. )^um^k^^^
Tilly öH ÖHut siellä tphne^sau . ! ^ y
oletti hänen ikänsä 25 wod^i,^
nir. Service oli suunnilleen samanikäi- .
nen. '/ ' \ . \ '., . •
MT. Sepvisce oli asunut täysihoito-'
lassa ainoastaan 'kuukauden ajat.
Mutta Tilly piti myös hänesrä. 'Kun
Tilly näki mr. Servicen ensi kerran,
valkeni händlle paikalla, että tämä Ja
miss Garrick olivat iiänen romantti­sen
kokeilujensa erinomaisia "koeka­niineja";
oli-miten oli, mutta he^iäyt-tivät
sopivan niiniiyvin toisilleen. —
Aluksi oli luonnollisesti'tärkeintäj
miten.hän voisi s^^dasbeidät toistensa
kanssa kosketuksiin. Ja se .ei oUufc
niinkään helppoa. Mr. Service sen.
kun nukkui ja söi aamiaista n:o 11 :s-sa.
Toiset ateyiat hän söi muualla.
Niin oli hän joka tapauksessa sano­nut,
mutta Tillyllä oli omat epäilyk.
sensä asiasta. Hänen kasvonsa näyt­tivät
aina niin kalpeilta ja hänen sil­mänsä
väsyneiltä. Ja miltä hän oli^
kaan näyttänyt eräänä iltana. —
Juuri kun Tilly'oli ohittanut hänet
portaissa toisen ja kolmannen ker­roksen
välillä — ja jolloin Tillyn pul­ma
ratkesi aivan odottamatta.
Ennenkuin Tilly ehti kolmanteen
kerrokseen, kuuli hän kumahdulLsen,:
joka sai hänet harppomaan partaat
takaisin.
Kuten hän oli puoliksi odottanut­kin,
tapasi hän mr. Servicen Igakoon-lysähtäneenä
miss «Garrickin oven ul­kopuolella.
Tuokion tuijotti Mn
avuttomana mr, Serviceä. Sitten hän
äkkiä tajusi, että tässä oli tilaisuus,
jota häniturMan oli-odottaiin^
Hän koputti miss 'fi«aad<ääQ 'Ovelle.
— Miss Garrick, oi, misEs GarajiGk!
hän Jmasi fcHhtyneena. Felkö^
värisi 3äl]3rn äänessä, saa nuoren nsd'*
sen nopeasti .mvaainaaar OBtnasBL '
— Mistä 'on Itgisymjfs, Tilly?
Tilly osoitti aonneliiam tiedbtonta
mt. Servicaeä. — Mr. 5 e r w » pyärt^i,
hän sanoi.
Miss Garridc laskeutui pohiilben
miehen viereen.
— Tilly, M n sanoi
täinäm ^ltinw j
l ä ä k ä r i ä t a i soita.
Mutta^ Tfllylföfei ollut edes,^
^ ^ ^ t e a l ä h t e ä . . S e n s i i a i ^^
— Mies^ei tarvitse^ISifearia. B»»^
k a ^ -vain kunnollista ateriaa,
on sair-as; nälästä, siinä koko j m ^
Miss^GarriGk-epäröi. Srttim i i i
kafeoi -fileen maassa makaavan kat
peilä kasvoja.
--Luulen sinun olevan öiktagv^
Tilly, h ^ sanoi hiljaa.
Tasrniuöneen^^ii?
• ^ ^ Ä l l i s a , kaksi kerrosta y W
nä; -^ullakkokerroksessa.
Miss tGarrick puraisi hualtaan.
--.Mekeamne^a miestä snmeyfe
M n ^ ^ o i . -Sitten Jän ktaaiaj;
neeseensa. — Mutta ehkä nmnmiaji
iieeseeni; Iän.lisäsi epätöidoL .
jökiri Tilfyn -sismmäsa riemm&L
- --^ Tretenkin^--- tietenkin
niin, miss^Garrick. .
>Kun - % i s t ö i ^ John ^ee^^
leni; 'päks^^^ täijurhinsa, huMn^i hla
iriakaävanÄ punaisessa n^kas^?»
sa; tuiki vieraassa huone^sa! Ja toi* :
nen hämmästyttävä havainto oli kan-lifs
tjrttö, j<^ hymyillen kumaita
hänen ylitseen.
— .Milöl-nyt;tuntuu? tyttö lysjfi'
vBeamoiden.
Vitkalleen :palasi miehen nmisti;
Hän oli juuri -tullut kotiin. 'N:o
llmeri Pai^sray Terracdia. liaini
julmat portaat I Hän oli olUit päs^
tään pyörallä. Sitten Mnidiio^
paistunut. -Todennäköisesti oU: a
pahtunuit lämän tytön, huoneen a&a^
pnnlella; OHi/teiiän tnnsiJjtSi
iBäi-kohottautui istualleen jakoet-
' tr Tniettiä j o t ^ n sanottava kek
päav^. Silloin hänen katse«»^ ta*
pasi so&vari vierellä {»enen j^yfia.
Föydälla oli valkea liina.
myps kahvikuppeja ja lautasellinca
voileipiä. Ne näyttivät äärettJHnäi
hoiikutfölevil^
Nelj&ihiBStä myöhemmin istuiv^
he .k^den -kumpikin omalla puol­iaan
pöytää, ja juovat heidän savuk-kelataan
kiemurtelivat sinisraä. ioÄ*
den kattoa. -Kahvi ja voiMt kuu-,
hiivat imemieisyyteen. Mr. Smte
oli Jo yrittänyt kiittää*emäntäänsä.
- -—/Ei teidän tarvitse kiittää minia.
Ettekö tdiiin olisi tejnyt samoin-mi­nulle?
— Kyllä, tietenkin, mutta...
^ Mutta oikeastaan me ennne ole
toisUlemme vieraita. Minä ti€#»
teistä kaikenlaista. Tilly on sellai­nen
pieni suupaltti. Tiedän nata
tupakkaa te poltatte. Tiedän teidän
nimenne.
Pieni hämillinen nauru ke5keytti._
hänet.
Siinä on enemmän kuin mita
minä'tiedän teistä, mies sanoi.
Miss Gart-ick nauroi myös. ---Tö-dän
Olisi pitänyt kysyä Tylyltä!
— Nimeni on Garric.k — SylvJ
öarrick. ' -
— Sylvia . . . Sylvia? Miehen
mät tummuivat hieman. — Sepa ,
omituinen rsattuma,
Mie•Os liisktou?i ja Ktuuimjokttain tiuilne?n loirnuon.
— Tyttö, jonka kanssa aiom ^
näixaimisun — kerran — ^
tÄn:Syivia, ^
~ Oh, Äinä^ ymmärrän.
hetken •ht^Msmi^ sitten S y * ^^
koi: ^ Sima tapauksessa <>« ^
w,ijdto tiäUä m yaääiiä
r,iäwö» kuvansa . . -
. iBfös polkaisi ift^jras^ ^^f^L
1 ^ V iariBOstan, kuinka t r^
Tyttönauröi. Tillyn tiedonanö-