1942-02-14-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 4 LAU.ANTAINA, H E L M I K U U N 14 PÄIVÄNÄ 1942 mnii •••-1 mmm »ii li t i l i i ! c • t vi,:'»' i i i . I Ankaran elämän tmP^l^U^ Jatkoa) Niin jatkoin matkaa tuntematonta tulevaisuutta kohti synkkien tunteitten raatelemana sen yön, kunnes väsymys taas voitti. Poikkesin vähän tieltä ja heittäydyin suuren pensaan juurelle pitkäkseni ja nukuin heti, sillä jalkani ja hermoni olivat perin väsyneet. En tiedä kuinka kauan olin nukkunut, mutta heräsin jonkin.pilHn ääneen ja lähdin taasen tallustelemaan eteenpäin. Nälkä kurni suo-lis^-> kuisallisen vaativana ja kun tulin taas: erään farmin kohdalle, päätin nienna taloon onneani koettamaan. Talossa oli hyvin hiljaista ja kun^vi olLauki keittiöön, niin astuin sisään ja esitin pyyntöni sitjtii touhuavalle emännälle. Hän papatti kovasti jotakin eikä näyttänyt oikein käsittävän tarkoitustani. Näin, että oli hiljan syöty. Viittasm pöytään ja sanoin "bungry", ja .kun emäntä ei tuntunut kieltävänkään, istuin pöytään ja söin mitä oli jälellä. Ja taas vedin, taskut nurin. Silloin emäntä sivalsi vesikauhan ja otti siihen kuumaa vettä: Minä näin sen ja juoksin ulos. Kuuma vesi tuli pian pe-rässäni, mutta ei tavottanut minua, fa sitten kuului tulvanaan kiivasta huutoa ja ilmaa repiviä sanoja, mitä lienevät olleetkin. Minä juoksin pois kuuluvilta. Oli onni, että miesväki oli pois talosta, muuten olisi ehkä minut hukka perinyt. . N i i n taas tallustelin eteenpäin ja tulin pieneen kylään nimeltä Stokton. Lienee ollut hiilikaivantokylä, koska siellä oli paljon mustaa multaa tien vieressä: Ytäkkiä huoraasih että suuri poliisi seisoi keskellä tietä. Kylmät \-areet meni pitkin ruumistani kun liattelin, että jos äskeinen emäntä oli td ptcrkitsec namo, namas?" (Rakastan, rakastat.) Ja johtajatar, joka sattui sen 'kuulemaan tokaisi harmissansa: ^'Latinaa hän kyllä fapsiilc osaa opettaa, vaikkei hän kykenekään /teitä hmtamaan!" Keväällä 1^69 Emma Astro m lopetti seminaarin saaden parhaimman todistnksm ^arkisia. ' Hän ism ^r^yt coffmttmjapmkon väskylim tfyiiifktnilmsa, mutta sOttä ohessa tön ihmikoi miicics^Sän :rdfHkei' ta ttiutttin, jjöita fkaffrki ipiiismt sifk-kana htiUuttiem. }Sän afU maat istm-nut pdiäuimii >^tamttm:^liffp0^ kinnon. Siihen .^ttMku t^i ^xiinoäkaati nainen Suomessa löUut ruielä ^suopttta-mit selhzhta-Utfkintant^vaitaissutao' vijna vuoma Mwm TsöhstSBhäHn, Suomen t^nsimmäinen mai^'liqffpHas, voitti yfiqppiltjsly^ran. iCytgnaeits vii alliksi kävin ivastaan ^tma ^Ostra-min aikeita ja .'pUi niOtä sttorastaan onnettomuutena Ja 'huliuutma. Riutta kun 'Irene -d -voinut ^Juopua tästä ajattsksesta, .auttoi 'Cygnaeus häntä kaikin taväin. Jotta -hän rlfois* päästä Helsiifkiin, Mmm muxfssa hän kääntyi tohtori Geitlinin, tunnetun koulumichen -puoleen Ji^ysyen, ^}oisiko hän neuvoa ketään, joka olisiMukas opettamaan .latinaa **/u(psuUe :tytälle"'. Tämä kysymys :tuntui Geitlinis-tä niin ?tnefkilliselta, että hän ;käski tytön tuUtt ptifteilleon. *fOletteko lukenut ennen 'Ititinaa?** 'kysyi Gcitlm Emma Ureniltä. "Vaxni (omiu :päfh"'., vastasi kan.' *^itu!tai^öiittJlta .varten te tahd4iiessitä(aff^? iL*ticffffnlasiat' kintoäko varteii?" ^'Etupäässä rdk-kauäcsla": its€ kh^leen\ sanoi Emtna jotenkin lähettänyt tiedon ja joudun nyt satimeen. En voinut enää lähteä pakoonkaan, täytyi rohkaista luontonsa ja astella kohti. Näkikö hän että pelkäsin, en tiedä, mutta hän otti minua käsivarresta kiinni ja alkoi puhua. Pudistin vain päätäni. Viimein hän sanoi: '^Tobäko, tobäko.'/ Heti vedin tupakkaplokin taskustani ja o-jensin sen hänelle. Hän otti veitsen taskustaan ja alkoi leikata tupakkaa. Kun huomasin olevani irti, otin jalat alleni. Hän tapiiteli jalkojaan ja huusi, mutta minä menin kuin henkeni edestä. Viimein tulin kaupunkiin, olikohan Sundeland, ja astelin katua pitkin. Oli -tlta. Näin poliisin- Rohkaisin itseni ja menin kysymään josko hän tietäisi siellä olevan ruotsalaisia, ' Ei näyttänyt ymmärtävän, mutta kun minä lisäsin "rusin fin", niin heti tuli: *'Ooo, jees, rusin." Ja-hän otti taskustaan muistikirjan, piirsi sen lehdelle osolteen ja viittasi minne päin oli mentävä. Jonkun matkaa/mentyäni nä3rtin lappua poliisille. Hän käveli mukanani vähän, inatkaa ja näytti talon. Kiitin ja menin talon ovelle. Koputin. Nainen tuli ja tietysti kysyi mitä haluan. Annom lapun ja hän vei sen sisälle. Sieltä tuh mies ja teki saman kjrsymyksen- K y syin ruotsiksi, saisinko yökortteeria. Nyt tuli häneltäkin ruotsia — mistä tulen, mihin menen, mitä haluan j.a onko minulla rahaa. Vastailin voin-tini mukaan. "Tiedättekö kenen kanssa puhutte?" hän aiiten yhtäkkiä kysyi. "En tiedä", \astasin ja tunsin vähän pelkoa. "Minä olen Venäjän kd.nsuli. Ettekä te ole ruotsalainen. Irene, "fw tule onnelliseksi elämässä enkä voi rauhassa levätä haudassani-kaan, jollen saa edes hiukan oppia latinaa.^' "Sepä merkillistä! En ole koskaan mokomaa 'kuullut^', sanoi GeitUn ja lupasi itse opettaa. Keväällä 1873 Emma Irene Äström suoritti yliojfpilastiitkinnon arvosa-maila ^lauäatitr.. Mämn ionmsta .miehestään <se idli .Uttiin uttta. Paljon hän :dlismanut-taisielki jjn^Hiäftohää, en-metiktän .vH -ajoittanut llyyrynsä, siUä 'varat Mivxtt jpienot ija mttntiin- -iminmt Mkok^t. Mutta :'hengenvoi-viat cdlivat JliäftellS sen -sfjoQ» niin ^wtr^, (etteivät imifkSän mlkmpäin Mtmtxvastttkset-ja-vdikeu^et.^^ fuiitä-Jamiistaa. fKun .yiän >nyt 'kerran iöU^yVuxtfpilas, •vi -mffiaän Moimtt eUiiä .cstM Mntä ijfUkamastia [lukijaan ;ja niinpä hän ^^tii ^uorittim ^uHidffattitutkin-nonkin. :Hän€llä ei kuitenkaan ollut iibiisuuttn heti ryhtyä siihen, vaan toimi useita vuosia opettajana ansaiten <siten elatuksensa. :Kaikki loma- •hetkcnsä hän:käytti lukemiseen, mutta hänen suurin surunsa oli se, että 7toita :loma hetkiä oli kovin vähän. Keväällä WS2 kän. suoriuisittenkan-didaattitufkinnon ja vihittiin myös ffuiistenksi — ollen ensimmäinen nainen, jolle Parnassolla painettiin laakeriseppele päähän. Sen jjöhäostq, että .Emma Irene riströnhöU^Suomcn^ensimmäinen nais maisteri, itänet vihittiin kunniatorto-irihsi, WäUiikin kertaa hän oli ensi m- .'mainen itäinen, jöllc tällainen kun-tiia osoitettiin. Minkä niaan kansalainen te olette?" En uskaltanut valehdella, jolloin hän sanoi: *7aa, minä lähetän teidät takaisin Suomeen, koska teillä ei ole rahaa ettekä osaa puhua. Saatte olla täällä yötä. Huomenaamuna lähtee laiva Tukholmaan, minä laitan teidät siihen ja Tukholmasta teidät sitten toimitetaan eteenpäin." En sanonut siihen mitään, pnhui jotakin palvdusnaiselle ja pQJs-tui. Kyllä minua kauhistutti ajatus, että Suomeen. Mielessäni heti päätin että -— ei, se ei tule tapahtumaan! Katsotaanpal Seurailin naisen hommia. Hän laittoi minulle syömistä ja sitten jonkinlaisen makuupaikan keittiön lattialle,. Viittasi minun käymään siihen. Laittauduin levolle ja seurailin salavihkaa naisen liikkeitä. Näkyi panevan u,losvdeyän ovieö j c ^ i n - laiseen s i p i i n . Sitten meni toisem huoneeseen ja lukitsi oyen. ^ ' Jäin yksin niiettimään ejLämän ironiaa, ilutta tilannie ei lopuk.sikaan nä3^tänyt aivan toivottomalta. Aikani makailtua arvelin naisen jo nukkuneen ja hiivin koettamaan oyea. Säppi aukesi helposti ja kohta olin ulkona,, vapaana, ympärilläni avara maailma. Kävelin pimeällä kadulla yksin, sydän täynnä -epämääräistä tu.skaa. Tulin erään kadim kulmaan ja siinä kuulin ääntä. Juuri kun .korviiini heristin joku kuului sanovan: "Gj^d-forpannat''. Ahaa, tuolla on pelastukseni, ajattelin j a menin Jkapakkaan, josta ääni kuului. Löin miestä olalle ja kysyin: "Mitä kuuluu kaveri?" Lyötiin kä.ttä kuin vanhat tutut ja otettiin ;ryj^>^:. Nyt aloin minä puhella iiukkunjaan menosta ja hän taipui. Niin lähdettiin, minä vein haö-tä ja hän vei minua, j a viimein tultiin merimiestaloon. Nukuimme yhdessä. .Aamulla seUtin mistä tulen ja että olen jättänyt Jyalvan. Kaikki oli .hyvin. XarjottUn ryyppyjä, .vaan minä sanoin, etten voi ottaa, kun en ole siihen tottunut. Vakuuttivat, että kyllä ..vielä totun ja otan. Sitten tuli kysymys, minkälaiseen laivaan haluaisin. Sanoin, .ettei sillä ole .väliä, .vaikka mieleni teki Amerikaan. Seuraavana päivänä minnt ilaitet-tiin «englantilaiseen .parlOvilaivaan, jonka piti.lähteä Norjaan jäitä hakcr maan .Lontooseen. Kyllä pelkäsin, .miten .tässä käy, kun minut lähetettiin täydestä miehestä enkä osannut puhua enkä ollut edes nierimieskään. En uskaltanut vastaankaan panna ja niin sitä mentiin laivaan. Ja heti myös lähdettiin merelle. Kgn ''pukseeripaatti" oli meidät jättänyt ja "lainit" saatu järjestykseen, komennettiin miehet ylös ^iliä irroittamaan. Menin toisten mukana ja tein niinkuin näin toistenkin tekevä.n, ja tulin alas. Ja sitten seilit päälle. Tein taas toisten mukana. Kun yhteiset työt oli tehty, tuli luokseni perämies, vanha ukko, ja puhui minulle jotakin. En ymmärtänyt sanaakaan, mutta sanoin niinkuin olin kuullut toistenkin sanovan, ''hool-rait". Ukko alkoi huutaa ja minä vastasin '-hoolrait". Ukko viittoi y-lös mastoon ja minä aloin kiivetä. O-Miss Jcsm Skene, kansallisen terveys- ja ravinto-departmentin ujr mitsijoita. Iin jp mennyt vähän matkaa kun uk^ ka alkovi taasv huutaa. Minä pysähdyin ja ajattelin ihmeissäni, että mitähän tässä pitäisi ,tehd|L, Ukkg ?jyr^ kit pystyssä huusi että vaahto suusta - roiskui ja viittoi minua tulemaa» a-las. ^Hoolfaltf" huusin minä vastaan ja tiilin alas. Nyrkit ojona tuli. uldco minua kohti ja toiset nauroivat. Minua vähän hj^j^tytti, että jos ^k-ko yrittää n?inua lyödä, niin pyllähy-tänpä hänet tiiohon täkkiin. Janiin ynttikin, mutta minun väistäessä lyöntiä könäMi hä% pitkäkseen kannalle. Vähän aik.aa siinä maattuaan hän nousi ja meni kajuuttaan, josta kohta tuli kapteeni suoraan minua kohti. Kyllä minä pelkäsin, että rnjtii tästä tuleekaan. Hän pysähtyi ja rupesi puhumaan^ mutta "kun en ymmärtänyt, niin minulta pääsi "hoojrait'", Silloin hän kääntyi miesten puoleen ""ja puhjii heille jotakin, ja sitten m€;ni ja naujoi, ja miehet nauroivat. Sitten minut koetettiin panna perää pitämään. -Sitä osasin, kun ruotsalaisessa laivassa oriin oppinut, ja mi sainkin aina vahtivuorollani olla tässä virassa. Kyllä minä -opettelin puhumaan kaiken -vointini mukaan, kyselin ja viittoilin, Ja niin sitä vientiin eteenpäin ja -tukiin satamaan, johon lasti pukettiin. 3*ferämies öU antanut kapteenille ehdon, että minut ;säkätä .taikkaehän kuittaa. "Kapteeni ei säkännyt rfni-nua, joten-perän^iesi^ko'lähti. Tein siinä 'laivassa :kölme reisuaj kölme:kuukautta, j a silloin minulk-öli matk-aröhat Amerikaan. -Sitä kohden matkani ^ y t alkoi, ' ^ s i n Lontooseen, si^tä "Liverpooliin. 'Liverpoolin -asemalla 'töllistelin, mhmepäin pitäisi lähteä että löytäisi siirtölaiskonttorin. Siinä sattumalta tapasin suomalaisen miehen, joi*a kanssa hanak-asti jutustelin. 'Kun hän sai kuulla, »että ojin ollut merimiehenä- ja-nyt ^ioin-ostaa piletin A-merikaan, sanoi hän ^ "Oletpa hnllu, .jos maksat ky>1isi, kun olisitilaisuus matka tehdä ^^ maila ansaita rahaa työllä.'' Otin neuvon onkeen ja sitten mentiin merimiestalolle. Siellä oli toisia-kin, joista yksi aikoi mennä sinne, toinen tänne. Illan kuhiksi päätettiin sakilla lähteä teatteriin. Olihan se teatteri. Naiset tanssivat, lauloivat ja kiljuivat. Ja väkijuomia sai mitä vain halusi. Minua inhotti, mutta kaverit tak.oivat jalkaa ja huusivat sekaan. Seuraavana aamuna kuulusteltiin laivaa. Ei -sattunut Xhdysv-altQibi" menevää, mutta .kjdlä Canadian, m
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 14, 1942 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1942-02-14 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki420214 |
Description
Title | 1942-02-14-04 |
OCR text |
Sivu 4
LAU.ANTAINA, H E L M I K U U N 14 PÄIVÄNÄ 1942
mnii
•••-1
mmm
»ii
li
t i
l i i
!
c •
t
vi,:'»'
i i i . I
Ankaran elämän tmP^l^U^
Jatkoa)
Niin jatkoin matkaa tuntematonta
tulevaisuutta kohti synkkien tunteitten
raatelemana sen yön, kunnes väsymys
taas voitti. Poikkesin vähän
tieltä ja heittäydyin suuren pensaan
juurelle pitkäkseni ja nukuin heti, sillä
jalkani ja hermoni olivat perin väsyneet.
En tiedä kuinka kauan olin
nukkunut, mutta heräsin jonkin.pilHn
ääneen ja lähdin taasen tallustelemaan
eteenpäin. Nälkä kurni suo-lis^->
kuisallisen vaativana ja kun tulin
taas: erään farmin kohdalle, päätin
nienna taloon onneani koettamaan.
Talossa oli hyvin hiljaista ja
kun^vi olLauki keittiöön, niin astuin
sisään ja esitin pyyntöni sitjtii touhuavalle
emännälle. Hän papatti
kovasti jotakin eikä näyttänyt oikein
käsittävän tarkoitustani. Näin, että
oli hiljan syöty. Viittasm pöytään
ja sanoin "bungry", ja .kun emäntä
ei tuntunut kieltävänkään, istuin pöytään
ja söin mitä oli jälellä. Ja taas
vedin, taskut nurin. Silloin emäntä
sivalsi vesikauhan ja otti siihen kuumaa
vettä: Minä näin sen ja juoksin
ulos. Kuuma vesi tuli pian pe-rässäni,
mutta ei tavottanut minua,
fa sitten kuului tulvanaan kiivasta
huutoa ja ilmaa repiviä sanoja, mitä
lienevät olleetkin. Minä juoksin pois
kuuluvilta. Oli onni, että miesväki
oli pois talosta, muuten olisi ehkä
minut hukka perinyt.
. N i i n taas tallustelin eteenpäin ja
tulin pieneen kylään nimeltä Stokton.
Lienee ollut hiilikaivantokylä, koska
siellä oli paljon mustaa multaa tien
vieressä: Ytäkkiä huoraasih että suuri
poliisi seisoi keskellä tietä. Kylmät
\-areet meni pitkin ruumistani kun
liattelin, että jos äskeinen emäntä oli
td ptcrkitsec namo, namas?" (Rakastan,
rakastat.) Ja johtajatar, joka
sattui sen 'kuulemaan tokaisi harmissansa:
^'Latinaa hän kyllä fapsiilc
osaa opettaa, vaikkei hän kykenekään
/teitä hmtamaan!"
Keväällä 1^69 Emma Astro m lopetti
seminaarin saaden parhaimman
todistnksm ^arkisia.
' Hän ism ^r^yt coffmttmjapmkon
väskylim tfyiiifktnilmsa, mutta sOttä
ohessa tön ihmikoi miicics^Sän :rdfHkei'
ta ttiutttin, jjöita fkaffrki ipiiismt sifk-kana
htiUuttiem. }Sän afU maat istm-nut
pdiäuimii >^tamttm:^liffp0^
kinnon. Siihen .^ttMku t^i ^xiinoäkaati
nainen Suomessa löUut ruielä ^suopttta-mit
selhzhta-Utfkintant^vaitaissutao'
vijna vuoma Mwm TsöhstSBhäHn,
Suomen t^nsimmäinen mai^'liqffpHas,
voitti yfiqppiltjsly^ran. iCytgnaeits vii
alliksi kävin ivastaan ^tma ^Ostra-min
aikeita ja .'pUi niOtä sttorastaan
onnettomuutena Ja 'huliuutma. Riutta
kun 'Irene -d -voinut ^Juopua
tästä ajattsksesta, .auttoi 'Cygnaeus
häntä kaikin taväin. Jotta -hän rlfois*
päästä Helsiifkiin, Mmm muxfssa hän
kääntyi tohtori Geitlinin, tunnetun
koulumichen -puoleen Ji^ysyen, ^}oisiko
hän neuvoa ketään, joka olisiMukas
opettamaan .latinaa **/u(psuUe :tytälle"'.
Tämä kysymys :tuntui Geitlinis-tä
niin ?tnefkilliselta, että hän ;käski
tytön tuUtt ptifteilleon. *fOletteko lukenut
ennen 'Ititinaa?** 'kysyi Gcitlm
Emma Ureniltä. "Vaxni (omiu :päfh"'.,
vastasi kan.' *^itu!tai^öiittJlta .varten
te tahd4iiessitä(aff^? iL*ticffffnlasiat'
kintoäko varteii?" ^'Etupäässä rdk-kauäcsla":
its€ kh^leen\ sanoi Emtna
jotenkin lähettänyt tiedon ja joudun
nyt satimeen. En voinut enää lähteä
pakoonkaan, täytyi rohkaista luontonsa
ja astella kohti. Näkikö hän
että pelkäsin, en tiedä, mutta hän otti
minua käsivarresta kiinni ja alkoi puhua.
Pudistin vain päätäni. Viimein
hän sanoi: '^Tobäko, tobäko.'/ Heti
vedin tupakkaplokin taskustani ja o-jensin
sen hänelle. Hän otti veitsen
taskustaan ja alkoi leikata tupakkaa.
Kun huomasin olevani irti, otin jalat
alleni. Hän tapiiteli jalkojaan ja huusi,
mutta minä menin kuin henkeni
edestä.
Viimein tulin kaupunkiin, olikohan
Sundeland, ja astelin katua pitkin. Oli
-tlta. Näin poliisin- Rohkaisin itseni
ja menin kysymään josko hän tietäisi
siellä olevan ruotsalaisia, ' Ei
näyttänyt ymmärtävän, mutta kun
minä lisäsin "rusin fin", niin heti tuli:
*'Ooo, jees, rusin." Ja-hän otti taskustaan
muistikirjan, piirsi sen lehdelle
osolteen ja viittasi minne päin
oli mentävä. Jonkun matkaa/mentyäni
nä3rtin lappua poliisille. Hän
käveli mukanani vähän, inatkaa ja
näytti talon. Kiitin ja menin talon
ovelle. Koputin. Nainen tuli ja tietysti
kysyi mitä haluan. Annom lapun
ja hän vei sen sisälle. Sieltä tuh
mies ja teki saman kjrsymyksen- K y syin
ruotsiksi, saisinko yökortteeria.
Nyt tuli häneltäkin ruotsia — mistä
tulen, mihin menen, mitä haluan j.a
onko minulla rahaa. Vastailin voin-tini
mukaan.
"Tiedättekö kenen kanssa puhutte?"
hän aiiten yhtäkkiä kysyi.
"En tiedä", \astasin ja tunsin vähän
pelkoa.
"Minä olen Venäjän kd.nsuli. Ettekä
te ole ruotsalainen.
Irene, "fw tule onnelliseksi elämässä
enkä voi rauhassa levätä haudassani-kaan,
jollen saa edes hiukan oppia
latinaa.^' "Sepä merkillistä! En ole
koskaan mokomaa 'kuullut^', sanoi
GeitUn ja lupasi itse opettaa.
Keväällä 1873 Emma Irene Äström
suoritti yliojfpilastiitkinnon arvosa-maila
^lauäatitr.. Mämn ionmsta .miehestään
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-02-14-04