Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 11, 1942

              HvodylUsiä tiftofa
Ruumimime ravttseminen ja ravintoaineet
Tari-itsemme erilaisia ravintoaineita
,^„^<«nnie alaU tapahtuvaa aineen-,
'"Sivarien, elämän ja elimien tw-ylläpitämiseksi,
ja nuoret 3en
kasvamiseensa. lasta nippu-matta
suurin osa varsinaisista ravinto­teistä
liajoo ruumiissa tapahtuvan
^^jsen kautta, hengityksessä am-
^nnetun hapen välityksellä, yksinker-
.^Domlksi aineiksi, jotka sitten pois-ruumiista,
hyödyttäett-^aiuDoiöta"
oalamisafvöllaan ja siihen perustuval-
CjrartintoarvoUaan. Ne aineet, jotka
^öotavat täUaiseen äiafenväöidon kfer-
S^un, ovat n.s:^wsinalset eli i>r-
^-aniset ravintoaineet:.inun^^
SnSTlmlirydraatit (tärtckelys- ja so-teriaineet)
ja rasva-aineet. Totaen ryh­mä
aineita, joita käytämme ravinnoksi,
ei niin suoranaisesti ota osaa varsinai­seen
aineenvamtoon; tällaisia ovat ve­si
ja kivennäisaineet eli suolat. Kui-töiton
viimemainitut <yys,t kovin tär­inät
ruumiin taloudessa ja välttämät­tömät
ravinnossa, sillä ruumis menettää
niitä virtsassa myötäänsä sekä joutuu
jiengenvaaraan. ioUei ruumis saa Äiitä
jatkuvasti. Niinpä ihminen, jolta vesi
b&onaan riistetään, kuolee» noin viikon
faduttua, vaikka hän saisi kuinka pal­joa
(vedestä vapautettua) ravintoa; ja
jos ihmisen ruuasta suolat täydellisesti
poistetaan, niin hän heittää henikensä
noin 40 vuorokauden kulutti» eli 3rhtä
pian kuin täyttä nälkää kärsien.
Varsinaisia ravintoaineita ruumis
tarvitsee enemmän sikäli kuiix enem­män
työtä ja eritoten nnuniilHsta työ-iä
suoritetaan, jolloin tietenkin kook­kaampi
tarvitsee enemmän ravintoa
kuin pienempi. Täysikasvuinen, noia
TO-kg. painava mies, joka ei toimita mi­tään
raskaampaa ruumiillista työtä,
tarvitsee vuorokautta kohti ravinto-inäärän,
joka vastaa noin 2,200—2^^
kaioriaa eli lämpöyksikköä. Sitä mukaa
injun aruomiiUiAen työ on raskaam­paa
(sepän, puusepän, lapiomiehen,
,j^^ämielieny . kphqaar j<>^pä4väinen
;rayintoarvp 4,000, Jopa. 5,000 lämpöyk-
•yk^öä'vastaavaan määiääii. i^^Eiinen,
jöi^ ruumiin päläb i yleifenSä: noin
neljä viidesosaa miehen ruimiiista, vaa­tii
^tä mukaa myösk^ vähemmän ra-vifatta.
"tarvittavan lämpöyteikkömää-län
voi ihminen tietenkin saada erflai-äa
ravintoaineita käyttämällä. Koke-inus
on kuitenkin näyttänyt, että ihmi­selle
edullisinta oa käyttää kaittia ra-vintoryhmiä
rinnakkain tarkoitiiksen-mukaisessa
suhteessa. Tuollainen so­piva
suhde on esim. -seuraava: munan-valkuaisainetta
135 grammaa, rasvaa 80
grammaa ja hiilirydraatteja-50a-gram­maa,
mitkä määrät yhteensä muodosta- •
vat 3,013 lämpöyksiikköä (netto) i jonka
ravintomäärän -Voit on sutmnitellut
riittävän kovissa harjoituksissa olevalle
sotamiehelle. Kohtuoillisen ruumiillisen
työn tekijälle on katsottu tarpeelliseksi
94 g munanvalkuaisainetta, 45 g rasvaa
ja 400 g hiilihydraatteja, mitkä yhteen­sä
tekevät 2,200 lämpöyksikköä (netto).
Duninen ei kuitenkaan käytä ravin-iHJkseen
ravintoaineita sellaisenaan;
tännöllistä hyötyä, vaan päinvastoin
^'ahinkoa. Sensijaan linnoitus (ro-
^di) ja osittain myös sotilaan ol­etus
edetä perusasemasta 1 + 1 ruutua
ilmiöitä, jotka eivät enää kuulu
niatemaattiseen perussbakkiin. Ne
on ihminen tuonut shakifciin koros­taakseen
pelin viehätystä. Linnoitus
onkin ainoa satushakin ilmiö, mikä on
hyväksytty shakkipelun, mUtta puut­tuu
sekin probleemishakista. ; r . /^
Matemaatt inen perusshakki oii: i h -
meeUinen löytö geometrisen neliötut-
^uksen alalla ja sen kehittäminen
^Jiipeliksi on ollut vain tämän löy­dön
automaattinen seuj-aus. Mate-n>
aattineii perusshakki on tietysti yh­tä
ikuinen ja muuttumaton kuin ma­tematiikkakin
ja niin kauan kuin
shakkipeli nojautuu t ä h ä a raatemaat-teeen
perusshakkiin, tulee sekin kai-oleellisissa
kohdissaan pysy-
^ n^uuttumattoitmna, k o ^ sen
"»t.vstä ja muuttumista kokonaan
^^00 ja rajoittaa tämätt perusshakin
käytämme siihen ruoka-aineita, joko
luonnon tahi tehtaiden erilaisia tuottei­ta,
jotka kukta jo sisältävät useampaa
ravintoainelÄjia- Nihipä vilja- ja lyy-nilajit
sisältävät pääasiallisesti tärkke­lystä
(hiillhycöraattia), mutta sen lisäksi
jonkin verran mimaavalkuaisainetta.
Uha sisältää etupäässä munanvalkuais­ta
sekä sen lisäksi lihavuutensa mu­kaan
enenunän tai vähemmän rasvaa.
- Eauranjyvät sisältävät sekä munanval-
, kuaisainetta ja rasvaa että jtiiilihyd-raatteja.
^
< Hftrva ruuftksikäytetty tuote on pel-
•fcästään vain^yhtä ainoata ravintoainet-
.ta; niin on kuitenkin laita esim. sokerin,,
joka on miltei yksistään sokeria, peru­najauhon,
joka on melkein pelkkää
tärkkelystä, vom ja oUviöljyn, jotka o-vat
melkein puhdasta rasva-ainetta.
Ruoka-aineemme tulevat joko kasvi­kunnasta
tai eläinkimnasta. Oikeas­taan
voisimme sanoa, että kaikki ravin­toaineemme
viime kädessä johtuvat
kasvikunnasta, sillä eläimet, joiden l i ­han
ruuaksemme käytämme, elävät
vuorostaan kasvikunnan tuotteista.
Kmnmassakin ryhmässä ruokatuotteita
tapaamme kaikki ravintoainelajit edus­tettuina,
joskin hsrvin vaihtelevissa suh­teissa.
Suurin piirtein katsoen on hii­den
väliUä.yleensä se erotus, että kasvi-ktmnan
tuotteet sisältävät runsaasti
hUlihydraatteja. varsinkin tärlöc^tä,
mutta verrattain vähän mimanvalku-aisainetta
\}a rasvaa, kun taas eläinkun­nan
tuotteissa etupäässä on viimemai­nittuja,
eikä sanottavasti hiilihydraat­teja.
Tästä säännöstä ori kuitenkin
poikkeuksia; kasvikunnasta peräisin
oleva oliviöljy on pelkkää rasvaa, sa­moin
kokosvoi yjn. tekovoit. Tavalli­sista
viljakasveistamme kaura sisältää
jorikihverran erästä tärkkelyksenluon-toista
hiilihydraattia, glykogeenia. Toi­nen
eläinkunnan tuote, tnaito, sisältää
paitsr munanvalkuaisainetta ja rasvaa,
myöddn hiilihydraattia, nimittäin mai-tos<*
erla.
Kasvikunnan tuotteet ovat eninunäk-seen
paljon tilaa ottavia, mikä johtuu
siitä, että useat niistä, esim. hedelmät
ja vihannekset, sisältävät jopa 95 pros.
vettä, sekä siitä, että kasvistuotteiden
sohijen seinät ovat rakennetut selluloo­sasta,
joka antaa niille tuollaisen tila­van
rakenteen. Selluloosaan ruuansu-latusnesteemme
sitäpaitsi eivät pysty,
joten suuri osa kasvituotteista kulkee
elinten läpi hyödyttämättä palasmlsar-vollaan
paljonkaan elimistöä. Jotta
kasvikimnan tuotteista saataisiin riit­tävästi
ravintoa, täj^yisi niitä syödä ko­vin
suuret määrät.
Eläinkunta tarjoaa meille monenlais­ta
ja arvokasta ravintoa. Laiha liha ja
veri sisältävät enemmän vettä; mitä
rasvaisempi liha on, sitä pienempi ve-denpitoisuus
ja suurempi palamls- ja
ravintoarvo. Maito on ruoka, joka hy­vin
sopivissa suhteissa sisältää kaikkia
ravintoaineryluxiiä. Kuoritullakin mai­dolla,
josta rasva on poistettu, on siten
vielä .melkoinen ravintoarvo. Juusto ja
voi ovat arvokkaita ruokatavaroita.
. Ihmisen ravinnon saattaa kokoon
panna sekä yksistään eläinkunnan että
yksistään kasvikunnan tuotteista. Ko­kemus
on kuitenkin osoittanut, että n.s.
sekaravinto eli molempien ryhmien
käyttäminen rinnakkain parhaiten vas­taa
terveyden vaatimuksia. Vaikkapa
kasvisravinnon rinnalta poistettaisikin
liHan ja ottaisi n.^. "elottomat" tuotteet,
maidon, voin, juuston ja kananmunat,
niin ravihtofysiologian ja -hygienian
kannalta ei sellaista ruokajärjestelmää
vastaan ole mitään sanomista. Mutta
taas -r-^,yksipu9Jise§ti. liharuokaa nau­tittaessa
tulee" lieljK^tl syöneeksi enem­män
kuin ^imjia^to^ tarvitsee, jos­ta
voi Johtua 'liika lihavuus, ruumiin
epäkimnon merkkinä, ynnä erityisiä,
varsinkin vanhemmalla iällä rasittavik­si
käyviä sairaudentHoja (kihti tauti,
suolentoiminnan hidastuminen» umpi-tauti
yjn.) joita kasvisravinto on o-miansa
torjumaan. Karkeat leipä­lajit,
kauraryynipuuro. sekä vihannek­set
ja useat hedelmät, luumut, omenat,
appelsiinit yjn. vilkastuttavat suolen­toimintaa;
samoin vaikuttavat niini­kään
sokeri, voi, hapanmaito ja kirnu­piimä.
^kara matemaattisuus.
M U I N A I N E N TROIJA ei gle ta­rua.
Se on löydetty, ja sen alta on
kerros kerrokselta kaivettu esiin kuu­den
sitäkin vaniemman kaupungin
A^ R A U T A N E N , rauniot.
Mustien vaaraimieii kas»
' vattainmen
(Muistiin sopivaa aikaa varten)
iMustat raaraimet eli A^adelmat
(black rasberries) ei\iit siedä kos­teutta,
joten maa on hyvin kuivatta­va
salaojituksen avulla tai muulla ta­valla.
Ne eivät pidä mustasta tai
lantaisesta maasta, vaan menestyvät
parhaiten saniaisessa tai kuiN^assa
savimaassa. Maa muokataan mah­dollisimman*
varhain keNäällä, kyn­netään
ja äestetään hyvin. Kyntä­kää
valmiiksi muokattuun .maahan
vaot- 7' -jalan päähän toisistaan; jos
aijoUe. multaamisen suorittaa yhdel­lä
hevosella ja 10 jalao päähän silloin
jos kahta hevosta tai traktoria käyte­tään.
Varret lähetetään 25 pensasta kä­sittävinä
"punteleina',^ jokaisessa on
jalan mittainen varsi ja juuret. Pitä­kää
\'arret poissa auringosta ja tuu­lesta
peittämällä ne pellolla ja otta­malla
vain yhden varren kerrallaan
esiin niitä istutettaessa. Istuttakaa
varret vakoon kuuden jalan päähän
toisistaan. Huomatkaa, että taimis­sa
on valkoiset osat juurien joukossa.
Nämä osat ovat hyvin arkoja ja jos
ne rikkoutuvat, kuolee taimi, sijlä
juuri ne ovat itse kasvi, eikä varsi,
johon tulee lehdet ja joka kuolee syk­syllä.
Näistä valkoisista osista nou­sevat
uudet vesat. Ottakaa varsi yh­teen
käteen ja kaapikaa multaa kas­vin
juurelle vakoon käsin tai jollain
esineellä. Senjälkeen vetäkää kuo­kalla
lisää maata kas\in juurelle ja
polkekaa Sota kovaksi, ei kuitenkaan
liiaksi.
Kahden viikon kuluttua ilmaantuu
uusia vesoja. Pitäkää maa kuohkea­na
rivien välissä ja kuokkikaa rikka­ruohot
kasvien juurelta kaiken kesää.
Myöhään syksyllä kyntäkää mata­lasti
kääntämällä kynnös kasveja
kohti, niin että tyhjä vako jää keskel­le.
Seuraavana keväänä kääntäkää
vaot pois päin kasveista ja taas uu­delleen
kuokkikaa ja pehmittäkää.
Vasta kolmantena vuotena saadaan
marjamaa tuottamaan täyden sadon.
Keväällä katkokaa kaikki uudet
vesat kahdeksan tuuman mittaisiksi.
Toisena vuonna kasvinne kasvavat
uusia vesoja, .\ntakaa niiden kasvaa
kahden ja kolmen jalan mittaisiksi ja
leikatkaa huiput pois. Se panee ne
kasvamaan uusi sivuoksia. Kasvin­ne
pysyvät riveissä eikä niiden tule
antaa sekoittua niinkuin punaisten
vaarainten. Joka kevät nousee uusia
vesoja, jotka tuottavat marjoja seu­raavana
vuotena ja joka syksy ne
varret, jotka kesällä tuottiyat marjo­ja,
kuolevat pois ja ne tulee katkaista
läheltä maata ja poistaa niin pian
kuin marjanpoiniinta on suoritettu.
Mustat vaaraimet eivät nosta imu-varsia
laajalle levinneistä juuristaan,
kuten punaiset vaaraimet tekevät.
Mutta uusien kasvien kasvattaminen
on helppoa. Se tapahtuu seuraavas­ti.
Olettakaamme, että olette poista­neet
kaikki varret, jotka kasvoivat
marjoja kesällä ja olette katkoneet
uusien vesojen latvat niin, että niihin
on kasvanut lukuisia sivuoksia, joiden
syksyllä pitäisi olla kyllin suuria u-lottumaan
helposti maahan. Tai­vuttakaa
yksi näistä sivuoksista, si­joittakaa
se neljän tuuman syvyiseen
kuoppaaa j a peittäkää mullalla, Pol­kekaa
lujaan j a jatkakaa toimitusta
ottaen kuudesta aina kuuteentobta
vesaan jokaisesta pensaasta. Suorit­takaa
tämä. työ. varhaia syyskuulla.
.Älkää kyntäkö sellaista riviä syksyl-
Shellakka<
Yksi niitä aineista, joiden siiannin
sota estää, bn shellakka. Siihen saak­ka
kun sen saanti kokonaan lakkaa,
useimmat ihtuiset tu:^in lietäviit roijä*
tä maailman osasta sitä saadaan ja
miten se muodostuu, National Geog­raphic
Societyn BuUetini selostaa si­tä
seuraavasti:
Tavallinen fonografin soittaja tus-kin-
tietää, että hän on himstaan vel­kaa
itämaalaiselle itikalle, joka vai"
mistaa shellakkaa hänen rekorttinsa
päällystään. •
Shellakin perusaine bn lac, mikä
on Ttiiiimtios sanskrittisanasta lakh^
mikä tarkoittaa satatuhatta. Lac si­ten
viittaa tuhansien itikkain siir­tokuntiin,
jotka lisääntyx-ät hämmäs­tyttävällä
nopeudella ja jotka elä-
\'ät banyan y.m. itämaisista puista,
tuottaakseen tämän kaupassa olevan
eläinpihkan.
Sitten kun itikat'ovat peittäneet
puun oksan tällä pihkalla intialainen
lac'in kerääjä irroittaa oksan. Oksas­ta
senjälkeen aine rapataan makka­ran
muotoiseen vaatepussiin. Pussit
kuumennetaan sysitulen ääressä kun­nes
lac \'aluu pussista pois. Su-lattu
lac hyytyy hiutaleisiin ja nämä
hiutaleet tunnetaan shellakan nimel­lä.
Bengali, jonka pääkaupunki on
Kalkutta ja siihen liittyvät Intian
maakunnat, tuottaa 85 prosenttia
maailman shellakasta. Kiina, Thai­maa,
ranskalainen Indo-Kiina ja Bur­ma
myös tuottavat shellakkaa, mutta
sodan lähden sitä ei sieltä saada. . \ i -
netta ei tuoteta lainkaah Yhdysval­loissa,
möiä iniporteeraa puolen In­tian
shelläkasu. Minkäänlaista kor­viketta
shellakan moninaisille käytöil-le
ei tunneta. Jonkunlaista keinoshel-lakkaa
on kuitenkin kehitetlty ja sitä
voitanee käyttää joissakin niissä ta­pauksissa,
missä shellakkaa on ennen
käytetty.
JUTTUA EDISONISTA
Erään kerran Thomas A. Edison nuk­kui
liian, pitkään. Apulaisensa, tietäes­sään
keksijän tarvitsevan lepoa, kaikes­sa
hllja£suo<iessa valmisti lunssln Itsel­leen,
söi ja meni takaisin työhönsä.
Edison äkkiä hyppäsi ylös sohvalta
huoneen nurkassa. Unisena hän istuu­tui
pöydän ääreen. Hän venytteli, hau­kotteli
ja lopulta otti haarukan käteen­sä.
Silloin hän huomasi, että niin veis­tä
kuin haarukkaa ja astioitakin oli jo
käytetty.
Hän kääntyi apulaisensa puoleen ja
hymähti anteeksi pyydellen. "Luulen­pa,
että alan käydä hajamieliseksi,"
•hän sanoi. "Unohdin että olen Jo syö­nyt."
Näin sanottuaan hän pisti käden
takkuun, otti sikaarin ja sytytti sen pa­lamaan.
Luulkoon }oku itseään kaikkia rmii-ia
paremmaksi, kerran tulee aika ja
paikka, missä hän on halvimman
kanssa saman arvoinen.
• * *
Sanomme, että lapsi tekee pahaa.
Ei, hän opettelee elämään meidän ta­vallamme.
lä, vaan jättäkää se sellaiseksi aina
kevääseen saakka. Jokainen näistä
vesoista kasvaa uuden kasvin. Ke­väällä
katkaiskaa pois se sivuoksa,
josta uusi kasvi syntyi, jättäen noin
jalan mittaisen varren -jälelle. Jos '
aijotte myydä vadrimantaimia, sito­kaa
ne 7S1iasvia sisältävään ''bunde-l
i i a " . -
(Ohje on myöhästynyt tältä ke­väältä,
mutta ken haluaa varustautua
näitä hyviä marjoja kokeileaiaaiiy voi
ottaa tänön talteen.)