Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 21, 1950

              jätti ^Anteron — rja-^tno
"iutjttö kyllä a-äilt^si-nuo-«litiset
£ n pojUleen"— tollsi rarmastl "vieE
iisemään hänen poikansakia . . .
f^o viehättävä tyttö töilsi pitlipääa
Ij-olen. ettei iton;'iK)ilaiisa-fflK>Maisi,'
Haka* lieiUä oli |,aoppo-Isä, j a .rinaiis-
^ i i aina oman raittiin isänsä veislaiik-
1.-; kukaties vielä vertaisi |K>|kia
ijääHiä. . • , . ; -
Tämä oli ensimmäinen kerta hm. Kän
otti itsensä tilille, ja näki t<Mieilakin
niiltä kän nä>-tti jnuiden ihmisten sil­kissä!
Hän koetti puolustella ettei häa
cHut ainoa , . .mutta Juuri nyt se ei
tuottanut lohdutusta, sillä juuri nyt hän
ei halunnut olla sellainen kuin nuo
toiset. — Olihan AarnCkin s^ponut
nyt v^sta ensikerran ymmärsi
hän minkälaista häpeää oli hän .tuotta-'
nut lapsilleen ja .Lealle.
Mutta Lauran arvostelema katse oli
=e neulanpisto, jolca oli teteiyt kaHikein
Idpeimpää. Olip.a conni ettei Laura ollut
nähnyt häntä tässä 'kunnossa. Täst-f(
jes ei tämä tulisi enää saamaankaan
sitä tilaisuutta — ei totta vie s^aisikaan!
Hän ei tulisi antamaan tälle tilaisuut­ta
arvostella häntä, maksoi mitä mak-
SOI: ; . • ; . "
Hän tulisi oleniaah tästeides Vaitis,
ettei Laura saisi häntä osoittaa sormel­laan
ja sanoa: '•'Tuossa näette sj/jm
miksi jätin hänet!''
Viha tuota naista kohtaan kieh^ti
liänen rinnassaan. Hän olisi halimnut
repiä jotain rikki — mutta kun häri
kohotti kättään, vaipui se hervottoma-sukulaisillenne
ja ystävjllf-na^
Ihant^elliaen lahja syntymäpäiviä,
juhlia, häit^ ja vuosipäiviä varten.
99
4 paunaa .kaiii?la '
2, paunaa vaSc. ^riistä
2 pgkettia-:laiiv..li©clelmiä,.
1 paimakuiY.:lummi|a
44oz.pkg. 3weet
Ghocolate
f paunaa -:Bäto!-s;KaL
1 pari vNyion..suklaa
:^m.|attlaÄ, ö iMut ^ e s Idylliksi-%^in%
• -Ijääats^. paraxipaan:aseal-öoa. Hän oli,
vieläkin iF^tsatlaan latoala Ja tunsi \-ä.
kevän vaahdon valuvan alas suupielis-eääö.|
a se Inhotti hänta--itseäinkia. Hän-oli
:|outQaut s i ^ e n 'pellin et^n, joka
ei taumstellut asioita!
• '%uraavan^ aamuna aamiaigjö^dässä
haa julisti taas latkon. -Pojat «vmhtoivat
paljoa 'merkitsevän silmäyksen keske-
,npn.. I^^an •k^syoist^ ei |i§a voinut
-piät^li TO|t§^,, se oh >kuin Itorttipelu-
Tjn aagmio. -Niissähän ei voinut.liiea
mpuia 'kuin itsetietavää päättämisjyt-
'tävlok^ <^i alille piin autta. Tuon i l -
roeea läpi ei voinut arvata mitä liifekui
vaimoa ajatuMss? — mutta sekin oli
sanaaatekevää, hän ei tärväisi toisilta
iuioi^alista apua, hän oli tehnyt päätök­sen,
joka $i saisi horjua! Hän näyttäisi
ensimmäiselle vaimolleen, e)ttä hän pys­tyisi
olemaan itsensä herra! Nuo toiset,
olivat vain sivutekijät . . .
Lean hämästyksellä ei ollut ^ rajoja,-
'kun seuraavana lauantai-iltana Antero
esitti, et|tä meatäisiia suomalaiselle haa­line
tansseihin, sillä siitä oli niin pitkä
aika kun he olivat olleet siellä, että
teld ihan.kipeää ^jateHaka^i? §itä, Mut-.
ta pysyisikö Antero selvänä, vai karkai-.
sikq taas iiapakkaan niin kuin monta
kertaa eaaen . . ?
"Kyllä arvaan mitä ajattelet. Kyliä
se sentään tämä lakko pitää — saat
nähdä ihmeen tapahtuneen!"
Antero näki Lauran heti sisään .as­tuttuaan.
nHeidän katseensa kohtasivat,
ja hän näld Lauran katseessa heti ky-
S3ntnyksen: "Pysj^ö selvänä tänä ilta­na
. . Siinä ei ollut tosin ivaa jota
hän oli siiaä odottanut näkevänsä. Mut­ta
ikokemus oli tehnyt Laurasta pessi­mistisen.
Antero ihmetteli itsekin kun oli naut­tinut
tästä illasta ilman 'viinan huu­mausta.
Hän ei muistanut palanneen­sa
niin sovussa kotiin vaimonsa kanssa
pitkään aikaan. Hän oli arna rähissyt
itsepuolustuksekseen kun «matunto oli
syyttänyt juopottelusta. He ke^uste-livat
niin kuin eivät olleet tehneet pit­imiin
aikoihin ja tiro tieto lämmitti uu­tuudellaan
Anteron herkkää mieltä,
Ihan täytyi purista Lean kättä, joka
lepäsi- sylissä — eikä Hermostuneesti
vanuttanut nenäliinaa niinkuin ennen
tavallisesti. Oliko hänessä tapahtunut
miiutos saanut myös tuon muutoksen
Leassa? :; ., ~
Kun he hiipivät sisälle, olivat pojat
vielä hereillä, ja he k.uulivat näiden
ikeskustelevan: • • ;
"Mitähän varten äiti sietää tuota
lurjusta eipäs se ensimmäinen akka
sitä ruvennut palvelemaan, vaan jätti
KirJ. • RAIASf A A N SANTERI
malalsessa lyöv|ealsaalia 'raviato^^
1?;^''istui--joukko kaasaiaisiaaime. Po­jat
siinä väittelh^äl •tym-äea kj^ymyk-sistä.
Jotkut intoutuhrat sjyttäarääa
• tolstaaa tletämittöaai^^ydestä Ja' varsia- •
• 'km silti, etiä .ka^-eri ei • tmmi tietä\'äa'
paljoakaan,-jos olleakaaa, Karl Marss-'
la. ,
Fiikkikirkon Matti ^isoi siinä kaina-losauvoihiasa
aojatea ja kuunteli pol-kaia
väittelyä. Matti ei ollut mikääa
- politiikkamies, eikä haa nytkään olisi
välittänyt sekaaatua poskaia väittdj^,
mutta kuB hän kuuli toisen syyttärän
kaveriaan Karl Marsin tuntemattomuu­den
takia, niin se pani Matia epäile­mään,
että tusldnpa tuo syyttäjä itse­kään
tuntee Marxia — vaikka tiellä vas­taan
tulisi.
Piikkikirkoa Mattia pidettiin yleeasä
luollaiseaa löylynlyömänä ja nuo po­litiikasta
väittelijät pitivät häntä koko­naan
höperönä. Mutta lilatti otti nyt
puh^nvuörön-ja alko!:'^ ^ >
"Tuskinpa teistä pojat kukaan tunte6^>
Kari Marxia. Eivät suuret herrat ei-
A^tkä hallituksen suuret lakimiehetkään
tunne Karl Marxia.
Kua minä jokia aika sitten olin tuol­la
Vapauden Patsasta vastapäätä ole­valla
säärellä, niin siellä herrat ja virka­miehet
kyselivät minulta monen viikon
ajan, että tiedänkö tai tunnenko Karl
tuksissaan ettei huomannut portaalla
istuvaa naista, ennenkuin oli aivan. tä­män
edessä.
"Laura!"
"AUtero!"
Kumpikin >vat yhtä liämmästyneitä
tavatessaan -toisensa, Laura nousi ojen­taen
hänelle kätensä^ sanoen: /
"Vihaat kai vieläkin minua — mutta
mitäpä siitä, olethan 'tiimeinkin tullut
mieheksi — löysit varmaankin sen oi­kean
. . . ? "
" E i se ollut juuri ralikauden ansiota­kaan
. . . On turhaa kuvitusta sellainen,
jos miehellä ei ole voimaa vastustaa
viettelystä, ei mikään rakkaus voi pe­lastaa
ketään itseltään. Se oli vihan
ansiota, että minä jätin viinamäen, ja
siaan^ tulosi takaisin paikkakunnalle.
Vihasin sinua silloin, enkä voinut antaa
sinun osoittaa itselleni, että olin ollut
J5
>5
m-
"Se ^ n se rakkaus, •kuuli\!al he Aar-
-.nen^-yastgsv^n^-pikkiivaahaö lavoin-. Ar-:•
••ville. • ; ••
"Matta •' jos"v-se -ralcikaus;: on sellaista,.
nua ea halua oUa sen kanssa .aiissään
••••tekä?misis5ä---r^-.:.eakä^-io
,.Miltt.a:^3-massp.-: Aater§.. ..-kolisti - jotain..
vahingossa, -ja. kaksi fJörröistä pätä
ilmestyi portaiden yläpäähän. .¥ähäa
:iayö}^Rimia;^n poj^^^j^^ Jo vuo--
.-ie^llaan,,; ^kmilwat ",--he 'ttaas.: Aa-raen - sa- :•
..novan ?«ije|leeav-rv--::---':..-:-.::-:---'-
: • ^•''lä-Medätkör; •^Se^öh
: •Sattiatniia .seÄko sittenMa^iHtää!" ~ -
vaarassa.
än kummallista, harvoiapa se
viha tuottaa hyviä hedelmiä —^ mutta
•onhan sekin mahdollista."
"Niia, ensimmäisen vuoden pldia pää-
. .tökssai -vihasta ^ siaupn, sitten ea. eaää
-.voinut vajota-jtsetii .lähden. • Nyt olen..
-Oppinut^. :,F^astama^a .lähim-mäistäai, ••
.eakl .vain .itseäal, .siksi-:wip. ajatella jo -
ilmaa .viinaa tuottamaa rohkeutta. Ra­kastaa
Leaa,- niinkuip en siaua voinut
•.-Eatetaa.-'^!aä^BtÄillut jse-oik^eav.-
"Tiesin--:sea J a siksi-jätin- s i a n i " , s a -
.•noi.Saura,-;kMBtyea-3Beii^määa-- pois, J a - '
t t t i ' oleafcp l a i a l marxiliiöea.
Saaoia aiiakulB asia oli, että «a olte-.|.os-kaaa
• tavannut koko' lalestl,. . .Jos 'auo
• koulutskäyaeet viisaat herrat o!lsi\iit it«
• se'. Mariaa'tunteaeel, a i a -lailä ne sit-
• tea .mlautta ©llssitat sitä ä L y ^ t e t . -1
.-Joo, ••|»|a.tj;.te-rkerskutfce ^farsla iua-
- tomsellaaae, ii»jtta .^ffiiana »tt^äla hä­vetti
se, että en- tieaayl l^fexlsta mi-tääa
sillola \un .siltä olisi p-läayt tehdä
herroille selvää. • sea tietämältö-ai3?
yteai takia herrat ja lakimiehet oli­vat
miaulle luia 'kiukkufel^ ja lihaisia,
£tlä alkoivat. Jiihettää pois koko nmsta.
Mutta kua ne sum^isa^t eivät Icerraa
itsek.ääa lieanaet, mm turhaa.» ne mi-.
auUe, kouluja käymättömälle kiukku-aaa
purkas^at.
alutta ayt jälkeenpäia, pojat, minä
olen; t-uilut • tuixteraaaa^ Kgirl Marxia",
saaoi •M.atti suurella vaimu.u^lella.
"•Mitea sinä, ayt vasta, olet päässyt
niia varmaksi Karl IVIarxia tuntemises­sa?"
kysyttiin Matilta.
• "Se^.cp pojat-sillälailla,,että kim minä
Jok.i'a'.mkfco sitlea;lyö;maalla.-lou'kkpsin
tämän' jalkani ja köa meitä-. .loukksiin- •-
tuueita tutkittiin .siellä \^tioa-''tapatur-ma-
asiain virastossa, niin aiinuji edellä-in
kulki vaaleaaverlnen mies, joka oli
työmaalla, loukannut kätensä. Mies oli
keskinkertaista kokoa, -näköjään alle
.neljänkymmenen. Kun kys>'ttiin hänen
ninieään, vastasi hän saksaa kielen mur­teella:
*.\ch, Sari Marx.'
Kaikki herrat ja tohtorit kääntyivät
;Ivatsomaaa miestä, kuultuaan hänen ni-iraeasä.
Juutalaiset konekirjuritylöt-kin
laklxssivat aaputtamasta koneitaan
ja katselivat hymyssä s.uin tuota saksa­laista
vaaleanveristä ja komeaa Karl
!Marxia. Minäkin oikein säikähdin kuul­tuani
Karl Marxin nimen Ja aähtyäni
miehen täysin elävänä vieressäni.
^^lutta sen minä sanon, pojat,.että nii­nä
katsoin niin tiukasti ja tutkivasti
tuota Karl Marxia, että varmasti tun­nen
hänet vaikka missä ikänä hänet ta­paan.
Joo, pojat, te väittelette ja tut-
Mtte Manifesteja, mutta minä olen kat­sellut
ja tutkinut kasvoista kasvoihin it­se
Pääomaa", sanoi Piikkikirkon Matti
lopettaen puheenvuoronsa. Hän lähti
kainalosauvojensa varassa I^ävelemään
mereiseen pöytään, jossa oli vapaana
ole\*a tuoli, istui siihen ja tilasi aisukah-vit..
. •
— oOo • :
®Q2at J3 sisältö uraatoksea .alaisia
•Jatkaa .-pakettiane-.^amla •.melltl:-
valtaaietta^ automies
• Qaikulunut-tolnie-vaotta-tuosta-J^^
. .lasta -.jcaioiii ^tapahtui • iiiö. ;-liiifiekohtä -
Aateroaelämässä. .OKolliit niin kaiiais
kevätpäivä, että hän oli jättänyt autoa
kotiin ja MveOyt työhön. Jokia sai
hänet.poikkeamaan i^anhalle turistimä-jalle,
jossa hän oli alkanut yhteisen
elämän Lauran kanssa toistakymmentä"
wotta sitten. :Majat olivat ränsistyneet,
-Ja turistit olivat, muuttaneet toisille paik-
.kakunnille — kumma:;ettei majoja jo
hajotettu polttopuiksi.
. -Hän Mersi-majaa., nurkan .niin aja-.
•-'Antero'"' -seurasr -Mätä'. -katseellaan ;-aiin-.'
'käuan-.^uiö •^tämä•^• hävisikulmaataa-:""
: Sitl^"häa Jahti; vlhellelleii.^ .kotiinsa. Hä-' •'
;.aeirä,:OH\pojillevkolraap€'aikka iaatikos-:
;'sa^ja.-:,se-'-i#dsi.-->--.SIE:i^^ kiire' tutustu- •
•'mäaii aöSiin'poi&iikärelM,n, Jo oli-"'
' -sivat--'varmastl--.:yhtä ."'iloisia 'IvUia. häakia':'
"olisi -lillut •—- Jos-, äölisisaanut omistaa
la heidän ikäisenään. #oikain täy-
:-tyy ensimmäiseksi-:e^lä' xakastamaan •.
. koiraansa - — 'vaikkapa -ahraamaaa sille'
joskus ; omasta'--'.äterlastaaiikla osan." '
.Häi&ia olisi-tehnyt .nila, jos vain olisi'
.saanut omlstea ".t-uöa '.aelijalliaisea ystä-'.
vän. Eikä pienet uhraukset tulisi louk-
. kaa-maan kaksosiakaan, ne '.kehittäisivät •
•valn-.pojissa lähim,ailisea rakkautta, jo-,,,
ta ei-häaelle-itselleea-oltu..opetettu — '
ja jonka ominaisuiidea.hän;oli JoMtunut
oppimaan • raÄaaa -'pään 'kautta. - -. .; .
::Kirj.CTLXA . .
ILTARUSKO pHvet purppmol "
ja talot äänetömm tmelmoi. •
Ilta kiipii hiljaa, päälle raaan,
kiniklns katsoo alas korkeudestaan.
-KirkonkeVot •kumaktaensoi, ,
•: ikmi-smieieen' 'tmkan---timieen -toi.'
• Mrm-mmssänsä-ykä"-titmmenkm, :
- mUot-'tyysitfy,muMa tmekmn: •-
.. . •: ---- ;''<>',•-:. - • , . . - ' , ' " . -
- Jossain.•Mnmm<^ulti JielähpBäp • •., •.
.^Mä-.mMUeissänl^^äuii^elmamrj^
. •.OM-k&ikkl MUUtyä: •
oi, -ratdmä-MminenAmi mkustmn!.
-- .Brij^jaiaB-lääkärien- Julkaisu' i l ­moitti
viime numerossaan, että
Britanniansa syntjri .noin v.UQsi-sit-
'ten -.'lapsi,"'jolla oli:bäntä. K i m lapsi
v i e t i in Lontoon -erääseen, sairaa-
'iaan,. o l i -häntä &as.yantit .kolmen
tuuman pituiseksi Ja se o l i kippura
•kuin- sian "häntä. -Lääkärit lei|tkasi-vat
hännän" pois j a leikkaus onnis­tui
hyvin.
- . -tJUBISTAKAA L I E K I X TILAUK-
-S-ENNE!
» mm