1950-10-21-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ll:^iJ:S'tivt:1v-;:!hig^|iv^^ ?^£rV f:'§ „. „ ita^^^^ äsalle Ja ptiiui. i t i . . . •Mitä-tekee se mi£. e sen. lallaan Taumiaani ;e tästä asiasta a kuluttua. lUj^^ l Kuku edes te), äkän koittoa • • » mänä horjahti hän »lioutui kohta istu-äidin poistumista vana, iTOinäitö. tuen ältiasä? •mutta iäneen kat-imä ovesta, »ärilleea. Siimbsä n? 'Miksi ei toi. rinyt, jos koskaan, märtämystä, äidin a. Hän painautui i käsin kas\-öasa. Iisi tapahtumaan? a peloissaan ja on- 1 I) Tai'liia • iliiiiii istä, • Jotta elämässä mli linkään-,.. „ Kirj. Anna Wirta Jatkoa asetuttua •i 1 Vuoren p^inn aseiuitua asumaan ^'kon talouteen ja a\ioeläniän ase-jokapäiväisyydeksi, alkoi Tim ^2dn huomata, että hän oli tullut ai-irvieraaseen ilmapiiriin. Hän alkoi Tnähdä pinnan alle ja muisti isoäidin •^in kummallisen kysymyksen, että vain kodin kaipuu ja elämän epä- • ivoisuus viritä hänelle sokaisevan aii- ^ turmella tulevaisuutensa Jiinkkojen •Ken omintaan ei kerran kieltänyt, i^a kalleintaan ei myynyt rovon Mnr- 331 . . ." Tirarvyppäsi joskus ja Aulikin ryyp- •ji ja tupakoi ulkona seurassa, mutta lm sellainen ei tullut kysymykseen- ]iä muuta kuin Sanria-tadih asunnös-a Olikin hauskaa pistäytyä sinne jut- :jleniaan ja tupakoimaan,, siellä sai pii- 23 vapaasti, siUä isolla puolelta oli ali pidettävä keskellä suuta, jankon kartanon alue lierätti sivurr Mkijoissa huomiota komeudellä^ii. S.ä- • ianukset olivat- isoja,. uusimallistettuja;:- la sementtiperustuksisiä. Sömenttia. oi! ||3TO3 levitetty autolla ^ajettavalle piha- !|:3alle, jolla aina tultiin ja mentiin, 313 oli kiire. Uusittiin koneistoa, tuo- '% ja vietiin. I Kun astui Junkon keittiöön, pisti sen |3iiruus, tavaran ja taibusvällneld€-n pal-pus silmään. Talo kun oli- alkujaan bnliaa mallia, oli keittiö iso. Sfe olikin ... . ^'^ävtännöllinen, sillä heillä oli aina us&- sydan revitty pie- . . , . . . _ ' ^'•thalvt^ ^pism työmies talon hoidossa, o Bdessä, alunpitäen uunille tarkoi- |etiisja nurkassa oli öljyllä lämpiävä |eittouuni. Sen puolella keittiötä oli J j-jsinainen oleskelutila, oli nahkäsoh-p| 3.pari keinutuolia, radio ja iso, tukeva ' I ipytä, joka oli melkein aina ladottu ai-mentyä. Vir-il voi häh yhäH-aä-rissaan, ajatellen Lihansiakln asioita, telivat hänen aja-me sulivat välistä la. Kerran hänen Herttakin, mutia i niin pieni osuus ut edes enää, niin-i halua saada pulan. Hän vaistosi oskus, että Hertta ä tekevää ihniisti llaan kamarissaan, häntä käskemään. hänen kuitenkin iiväilä tulisi Sauli. häh suuri raukka pahaa ei ollut ole-meellinen ralikaus linen ihmisten yl- Ijon kirjoitettukin, nuuttuisi varmasti lan. n pukuun ja so-naan, hän astui npaisteesesn, tun-a epämlellyttäväk-arastellen vetänvt Minä voisin kyllä latsahti tytUiceen-, i amssa' astioita aa- [ *^ 10 katse ollut suin-' ;i pysyt, niin voit-painokliaasti. ihon; TuBtuihel-in päässyt-käsiksi yti kiiului Uikliu-| i-Mnalla, jöksei' hhusjulkaisuilla ja sanomalehdillä. : Tämän osan erotti uudemmasta entistä ruokakomerosta puolittain tehdys- •sdessaiii minä hänet otin ja sitä kohta ^^D. En uskonut, että sinä tekisit ^Bn teon. Vaikka houretta • se nyt •Siä on ja siksi jää. Sinä: et ota häh- -Äiti, mutta .. , - Tiedän, rakkaus, se suuri rakkaus Öiia puristeli esiliinaansa märissä '-^sään. Hän vapisi kauttaaltaan ptaessaan puhua: ~- Teilläkinhän on niio hyvin nyt Q kanssa. --Juu . . . on — hyvin, tusina tot- •jattomia tenavia perässä. Juu, ja tämän vuodessa parissa säätämän Tannilan maapahaisineen. pyHkolmenkymmenen-vtiöden taiste^ p on tarvittu. Ja ellei minun ko- J^olisi jotain saatu, ei-f atmilaa tä- '^^f^^^änäkään olisi ölemaBsai Vaiösa —"^^PW, etten jäänyt pmnnöistä -V-; kuuD-f 1:'''^^ isäsi tähden . . . SSm' ^^i?^^^^^ täydellisesti. Hän mpithelua.,^ ^ ilmestystä. Vierii, 1^^^ kalpea nainen-siinä--oli, paha-ih- •J®^ puhui niin. alentavasti isäs- -Mn-aina oli suuresti rakastanut \iisauden tähden kunnioitta-laäiti puhui noin . kääntyi jälleen pois äidistä, mut- «iiam pesusta ei mitään tahtonut !" *^^det vapisivat, itku kirveli kur-t^ v ^^^^^ hoomasi, että au- ;^^a£loitti ulkona täydeltä terältä ja.' j^^inen \'iserr>^s kantautui "sisään ^*^fsta ikiiunasta. • Haiieiav sielus-pimeää ja tuskallista.,-, - - Jatkuu. ihti äkkiä, Elfean; aista, iukuUBOtta-elua, jota s i ^] iistä tarpeeksi sa:i-udessa teltm^i [{ saanut katua .uj (lyt salamanner ästynyt katset^^j oli luonnott'?sö-1 sa: äitien nun. tä osasta pöytä, jolla syötiin. Toisella puolella oli viimeisen mallinen sähköuuni, jääkaappi ja kaikki mahdolliset taloudessa tandttavat sähkövälineet. Seinät olivat täynnä kaappeja ja suuri, viimeisen muotinen astiainpesukaappi. Ild^unat olivat isonnetut ja uusimalli-set. Lattioilla oli sisään istutetut matot ja katto oli parkettinen. Toiset talon huoneet vastasivat keittiön iiiittojaj mutta nikä harvemmin käytettiin. Jokapäiväisille vieraille kelpasi istua keittiön sohvalla, sillä Liisa-emäxmäliä oli aina työtä kotona ollessaan. '• • • . Autoja' oli talossa useampia ja niille oli juuri rakennettu sementtinen tilava suoja. El siis ilime, jos pastori ja seurakuntalaiset jo aivm portilla taivuttivat ••.päiasä- -kioBiroituksesta . Ja .aivan -kuin • •ysijfi-ösn •€ivat:-ol!£efr;Bä-kevii3ään:-epäkoh-> . tisy--- - jos - Jiiftä ©lisikiU'; Ei\ sSs,ihme, ..vailiks- köyhässä' kodissa: /syntynyt' ja' •-. iasvaiäut^- Kemo." Polvi,: torjäö' mies,';oli - ^?ytyvaliien^päästyään tällaiseen-.taloon• •'.Väi;?ylisi'."''.' lifeilie oti • rakLennettu asuintalo kujan suulle. Siitä oli helppo käydä työssä JunkoUa. Reino oli taipunut ja talttunut. Molemmat, sekä Marja että Auli kuljettivat häntä kuin korua • seui-aeEmässaj. anutta-: hän d"-loskaan ottähut osaa juttuun, liekö se ollut väsymystä tai välinpitämättömyyttä. Jos häd koskaan^ lie riehastellut, niin tapahtui se vain 'klubissa tai aivan vieraassa miesseurassa; Reino oli tyyty\Jäinen valitsemaansa osaan. Ensi kerran sai Tim «mieleensä vaikutteen junkon perheessäkin. ehkä vallitsevasta harmonian puutteesta silloin illalla,, kun he harjoittelivat marssia kirkossa häämenoja varten. Junlvolta siellä oH kaikki mukana, sillä he halusivat kaiken menevän nuhteettomasti heidän puoleltaan ja heillä oli väin harvoin tällaisia tilaisuuksia ollä ihan keskimmäisen huomion kohteena kirkkoyleisön liähdeh. Täti, Laajalan Sanna, oli imyöskin tudfcu harjoituksiin, vaikka hän ei muuten kosiiaaii käynyt kirkossa, eikä kursaillut pappilan väkeä enempää kuin muitakaan. Hänen varakkuutensa Jun-koö Ernestin sisarena varasi hänelle erikoisaseman erikoisvapauksineen. Hänen ryyppy5m taipuvaisuutensa oli kuin huvittava, hyväksytty salaisuus. Miten lie sattunutkin, mutta Sanna takertui tnarssih ioppiipuolelia rappusissa orhiin hameensa helmoihin ja lankesi. Toiset, vaikka huomasivatkin, eivät välittäneet mitään vaan menivät pappilan huoneisiin järjestääkseen kaiken menon neuvotteltiilla- Tim oli palannut nostamaan tädin ylös pahoitellen. Hameeseen oli revennyt aika halkeama helman reunaan. Yhdessä he neuloilla korjasivat hameen käyttökuntoon sen verran, että voitiin mennä kotia. Siinä touhussa lankeamisestaan ärtyneenä sanoi Sanna: '-Kyllä sinä, Tim, tuommoisen äkäpussin • ja- "tekopyhän olisit saanut vähemmälläkin äkseerauksella." "Ei' ruusua ilman -piikkiä", muisti Tim silloin hämärästi mielessään puolustukseksi morsiamelleenj minkä hän piti ruusun arvoisena. Sen lisäksi, että hän oli rakastunut Auliin silmiään ja korviaan myöten, tiesi hän ilahutta-neensa äitfään ja isäänsä siksi, että Auli oli :Huomättai?an. kaunis, sivIstjTiyt Ja • mrak&aasta kodista. - Jos - ihmisellä on itsellääh- liyllfci. • KitmkQ filmi valmistetaan/- Camdan. YMsradmi sdisemäu viikkoa kestävä sarja tästä kysymyksestä a^koi t.k. 10 p:nä ja jatkuu tiislalsm joka viikko keila 10.15. Kuvassa keskellä •on Yieisradiou okjelmanjärjestäjä Derek Holroydc jä vasemmalla tri Roger MäU' vei!, Britamiimr Filmiakatemmi johtaja sekä oikealla Tkorofd Dickinson^ yksi Britannian kmmatnimmista fiimiokjaajisiaf smm-uiitclemassa tätä sarjahiemtoa. rennon mittaiseen elämään, niin ei se aina tee häntä sokeaksi toisten puut-teilfö, ei -tarvitse."sentään kallistua sille puolelle, jolfe-oa- edullista- jatkaa"-yleistä: väärinkäytöstä. _ Xiisa ja Ernest olivat tunteneet hy- . -vankiii- luokkajaon vammat" nupruudes- . saaiät.. • Emcst:oEvsyn%-nyt-. yuokraraju- ^•rlii.•••pöikaIl3•;Ra^mallS-Ja-£l•isa• torpparin v.^^ttärena Kaitilassa.. He oli\*at varoit- - tuneet- niin 'paljon,, ^ttä, olivat nyt- työ- . väkeä palkkaavana--isäntänä ja emäntänä; ^ 'Hafekäinta heidän - sydämiään- oli läromittämään ajatus käydä Suomessa näyttämässä rikastumistaan. • KwaaiiB'öili3g3tr^puIiöcir kulfeee^'tä»sä' järjestelmässä rinnan kuin kaksi suoraa tietä er^ittämattomasti rinnan samaan suuntaan, kuilu välillä, ilman j^htj^mä-kohtaa. Äiiitta tjw'äenluokasta on lähtenyt haarautuma tuon kuilun yli sisälle päin, häiden suunnassaan yhtymäkohtaa riistä jäi uokan kanssa. Joskus työläinen onnistuu pääsemään tuolle vastakkaiselle tielle hyötymään toisen luokan työstä, mutta matkalla on moiita suota. Jä ennen muuta siinä kadottaa oman itsensä, harhaillen ja nääntyen eksyy. -s* 0 ''Tietääkö Leona täällä ketään, joka haluaisi tiiliä meille työhön?" kysyi Auli aivan ylpeänä joka kerta, kun he Timin _ kanssa ajelivat sukulaisissa. Sinne oli mennj^kio joku vanhempi mies, joka ajatteli Junkolla olevan kodikkaampaa kuiii varsinaisissa päivätöissä. Nuo v^anhat raatajat olivat ennen vanbuuden-vakuutusikärajaa tur\-attomimfnat. Kun Junkko kuuli, että joku oli työ-väenlehtien lulilja ja että puhui vanhuuden vakuutuksesta ja unioiden vält-tämättöm>' ydestä, niiii heti hän leimasi miehen "ry^ssien asiamieheksi" ja mies sai lähteä. Itse Ernest- ryyppäsi vain salassa, mi^tta oli heillä pidetty juoppöak|^ työssä. Kun Liisa joskus kyUästeli siivottomuuden kannalta- palkata^ sellaisia' miehiä; jotka tutevat juoi'ufcsissa nulcku-matiloille, saaol isäntä: "Kmi^ m-at rahansa- tuhlanneet, • ovat-ne taas nöyriä poikia jonkin aikaa;" Ajan- mittaan huomasi' Tihi Junkon ruoan' yksipuolisuuden ja arvasi- sen ole^-an- syynä siihen, että Junkolla pysyivät^ vain luonteeltaan omituiset ja erakkomaiset äijät. 'Liisalla,, olivat reumatismin repitnät raajat, erittäinkin kädet ja Ernestiliä oli sydäntaiiti. . - Liekö Liisa ollut koskaan erinomainen leiväntekijä. Tiivis, vähällä nostok-keeUa tehty harmahtava, vähävitaminen leipä ei suinkaan. maistunut ajan mittaan muuta kuin.sudeoiiälkään..,Ainainen-. samanlainen nis-ii-ja-iakku .tekivät'-. aikipiivä,isen.;«lämäa ..vielä&i/yksitoik-' koiseÄfmafeL:;-Jojf..#nneo- • - tojen a&am--lieneeli:iii:|.iiiikoHa kasväk- " sia tai salaattia työväelle tarjottu, niin nyt, kun ne maksoivat .-paljon, ei -mistään ostohedelmistä tai kasviksista tdity salaattia edes silloin kun pastori \ ii munaj-htiön herrat vierailivat, vaikka- Jdö kahvipöjiään ilmestyi jotain kannu- . tettua. - -Kerran- uskalsi Tim puhua .\ulille Lii- . sankin kuullen,.että ruokajärjestelmällä ' pitäisi koettaa' estää reumatismia ja muuteukin -, • ruokajärjestelmän • vaihto eläfeyttäisl... ... ''Ei- -ka-aoata kestitä työväkeä . . . ''-Moni. on • syönyt itsensä -pois farmiltaan", sanoi- Liisa, joll-e- ulospäin näkyvii rikkaus, turkikset, auto ja liike olirat tosielämää. Jonkinlaisena piikkinä Junkon Liisan puutarhassa oli täti Sannan, joka joskus lausui hyvinkin sattuvia arvosteluja ulkokultaisuudesta. Tim ajoi Aulia ja Liisaa manantaisin jonkun ihmetohtorin luo, jonka puoska-roitavana Liisa kävi käsiensä täliden. Liisa pistäytyi aina matkalla tuttavissaan kerskumassa, kuinka heidän kannatti ajattaa komealla vävyllään kuin tyhjäntoimittajalla. Sotaurho, muka . . . "Tule syömään simpukoita minun puolelleni", kuiskasi Sanna Timille kerran heidän ajoretkeltä palattuaan, kun Thn vei autoa talliin. "Älä sinä alistu Aulin ja Liisan rengiksi, Tim, niinkuin Reino. Sota-aikana nämä vain rehkivät rikastuakseen. Sai siinä madella Ernest paikallistea herrain edessä, että sai pitää Reinon puskemassa monen miehen työt . . . ISIissä sinä silloin olit, kun täällä saatiin maksuosoituksia osakkeinakin niin ettei ehditty kaikkia edes kaikin ajoin vaihtaa rahaksikaan? .Sinähän olit sodassa, 'maallisessa helvetissä . . . Nyt nämä ihmiset ikäänkuin pyyhkivät taulun isänmaallisuudessa puhtaaksi, kun saivat perheeseen sotilaan." 'Minä. aion mennä yliopistoon jatkamaan opintojani sotilaiden opintorahan avulla." "Se on jo koko hyvä tuuma. Parempi on, että pääset katselemaan tämänkin perheen asemaa vähän kauempaa. . Auli on aina elänyt äitinsä hameen helmoissa. Rikkaan vävynä olo ei ole kadehdittava asema. Ovat huomattavasti hyvillään kun saivat tuolle hemmoitel-lulle, lyhytnäköiselle Aulille miehen. Vaikka olen hänen tätinsä — ja juuri siksi — tiedän ,että on vaikea taivuttaa , näkemään maailmassa muitakin kuin • Junkoi Raumalta. Aulia ei oie"kas\-a-tettu työmiehen vaimoksi . . ." * » * Hämmästyneitä-ja vihaisia oltiin Junkolla, kun Tim ilmoitti lähtevänsä'-kou- * luuni ^Atl!I sanoi: "Me jo .-äidin -kanssa suunnittelimme pailskaa.^. isilMnviiieille timllä-talö rateii-' .p^tMsa^, «ai^%|ii -^in - kolmihuoneinep.'^ '- ."Mutta minulla ei ole varaa rakenta- * K' 'Mi 0^ • / . t u f .1, ^11' -" SIVU 5
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 21, 1950 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1950-10-21 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki501021 |
Description
Title | 1950-10-21-05 |
OCR text | ll:^iJ:S'tivt:1v-;:!hig^|iv^^ ?^£rV f:'§ „. „ ita^^^^ äsalle Ja ptiiui. i t i . . . •Mitä-tekee se mi£. e sen. lallaan Taumiaani ;e tästä asiasta a kuluttua. lUj^^ l Kuku edes te), äkän koittoa • • » mänä horjahti hän »lioutui kohta istu-äidin poistumista vana, iTOinäitö. tuen ältiasä? •mutta iäneen kat-imä ovesta, »ärilleea. Siimbsä n? 'Miksi ei toi. rinyt, jos koskaan, märtämystä, äidin a. Hän painautui i käsin kas\-öasa. Iisi tapahtumaan? a peloissaan ja on- 1 I) Tai'liia • iliiiiii istä, • Jotta elämässä mli linkään-,.. „ Kirj. Anna Wirta Jatkoa asetuttua •i 1 Vuoren p^inn aseiuitua asumaan ^'kon talouteen ja a\ioeläniän ase-jokapäiväisyydeksi, alkoi Tim ^2dn huomata, että hän oli tullut ai-irvieraaseen ilmapiiriin. Hän alkoi Tnähdä pinnan alle ja muisti isoäidin •^in kummallisen kysymyksen, että vain kodin kaipuu ja elämän epä- • ivoisuus viritä hänelle sokaisevan aii- ^ turmella tulevaisuutensa Jiinkkojen •Ken omintaan ei kerran kieltänyt, i^a kalleintaan ei myynyt rovon Mnr- 331 . . ." Tirarvyppäsi joskus ja Aulikin ryyp- •ji ja tupakoi ulkona seurassa, mutta lm sellainen ei tullut kysymykseen- ]iä muuta kuin Sanria-tadih asunnös-a Olikin hauskaa pistäytyä sinne jut- :jleniaan ja tupakoimaan,, siellä sai pii- 23 vapaasti, siUä isolla puolelta oli ali pidettävä keskellä suuta, jankon kartanon alue lierätti sivurr Mkijoissa huomiota komeudellä^ii. S.ä- • ianukset olivat- isoja,. uusimallistettuja;:- la sementtiperustuksisiä. Sömenttia. oi! ||3TO3 levitetty autolla ^ajettavalle piha- !|:3alle, jolla aina tultiin ja mentiin, 313 oli kiire. Uusittiin koneistoa, tuo- '% ja vietiin. I Kun astui Junkon keittiöön, pisti sen |3iiruus, tavaran ja taibusvällneld€-n pal-pus silmään. Talo kun oli- alkujaan bnliaa mallia, oli keittiö iso. Sfe olikin ... . ^'^ävtännöllinen, sillä heillä oli aina us&- sydan revitty pie- . . , . . . _ ' ^'•thalvt^ ^pism työmies talon hoidossa, o Bdessä, alunpitäen uunille tarkoi- |etiisja nurkassa oli öljyllä lämpiävä |eittouuni. Sen puolella keittiötä oli J j-jsinainen oleskelutila, oli nahkäsoh-p| 3.pari keinutuolia, radio ja iso, tukeva ' I ipytä, joka oli melkein aina ladottu ai-mentyä. Vir-il voi häh yhäH-aä-rissaan, ajatellen Lihansiakln asioita, telivat hänen aja-me sulivat välistä la. Kerran hänen Herttakin, mutia i niin pieni osuus ut edes enää, niin-i halua saada pulan. Hän vaistosi oskus, että Hertta ä tekevää ihniisti llaan kamarissaan, häntä käskemään. hänen kuitenkin iiväilä tulisi Sauli. häh suuri raukka pahaa ei ollut ole-meellinen ralikaus linen ihmisten yl- Ijon kirjoitettukin, nuuttuisi varmasti lan. n pukuun ja so-naan, hän astui npaisteesesn, tun-a epämlellyttäväk-arastellen vetänvt Minä voisin kyllä latsahti tytUiceen-, i amssa' astioita aa- [ *^ 10 katse ollut suin-' ;i pysyt, niin voit-painokliaasti. ihon; TuBtuihel-in päässyt-käsiksi yti kiiului Uikliu-| i-Mnalla, jöksei' hhusjulkaisuilla ja sanomalehdillä. : Tämän osan erotti uudemmasta entistä ruokakomerosta puolittain tehdys- •sdessaiii minä hänet otin ja sitä kohta ^^D. En uskonut, että sinä tekisit ^Bn teon. Vaikka houretta • se nyt •Siä on ja siksi jää. Sinä: et ota häh- -Äiti, mutta .. , - Tiedän, rakkaus, se suuri rakkaus Öiia puristeli esiliinaansa märissä '-^sään. Hän vapisi kauttaaltaan ptaessaan puhua: ~- Teilläkinhän on niio hyvin nyt Q kanssa. --Juu . . . on — hyvin, tusina tot- •jattomia tenavia perässä. Juu, ja tämän vuodessa parissa säätämän Tannilan maapahaisineen. pyHkolmenkymmenen-vtiöden taiste^ p on tarvittu. Ja ellei minun ko- J^olisi jotain saatu, ei-f atmilaa tä- '^^f^^^änäkään olisi ölemaBsai Vaiösa —"^^PW, etten jäänyt pmnnöistä -V-; kuuD-f 1:'''^^ isäsi tähden . . . SSm' ^^i?^^^^^ täydellisesti. Hän mpithelua.,^ ^ ilmestystä. Vierii, 1^^^ kalpea nainen-siinä--oli, paha-ih- •J®^ puhui niin. alentavasti isäs- -Mn-aina oli suuresti rakastanut \iisauden tähden kunnioitta-laäiti puhui noin . kääntyi jälleen pois äidistä, mut- «iiam pesusta ei mitään tahtonut !" *^^det vapisivat, itku kirveli kur-t^ v ^^^^^ hoomasi, että au- ;^^a£loitti ulkona täydeltä terältä ja.' j^^inen \'iserr>^s kantautui "sisään ^*^fsta ikiiunasta. • Haiieiav sielus-pimeää ja tuskallista.,-, - - Jatkuu. ihti äkkiä, Elfean; aista, iukuUBOtta-elua, jota s i ^] iistä tarpeeksi sa:i-udessa teltm^i [{ saanut katua .uj (lyt salamanner ästynyt katset^^j oli luonnott'?sö-1 sa: äitien nun. tä osasta pöytä, jolla syötiin. Toisella puolella oli viimeisen mallinen sähköuuni, jääkaappi ja kaikki mahdolliset taloudessa tandttavat sähkövälineet. Seinät olivat täynnä kaappeja ja suuri, viimeisen muotinen astiainpesukaappi. Ild^unat olivat isonnetut ja uusimalli-set. Lattioilla oli sisään istutetut matot ja katto oli parkettinen. Toiset talon huoneet vastasivat keittiön iiiittojaj mutta nikä harvemmin käytettiin. Jokapäiväisille vieraille kelpasi istua keittiön sohvalla, sillä Liisa-emäxmäliä oli aina työtä kotona ollessaan. '• • • . Autoja' oli talossa useampia ja niille oli juuri rakennettu sementtinen tilava suoja. El siis ilime, jos pastori ja seurakuntalaiset jo aivm portilla taivuttivat ••.päiasä- -kioBiroituksesta . Ja .aivan -kuin • •ysijfi-ösn •€ivat:-ol!£efr;Bä-kevii3ään:-epäkoh-> . tisy--- - jos - Jiiftä ©lisikiU'; Ei\ sSs,ihme, ..vailiks- köyhässä' kodissa: /syntynyt' ja' •-. iasvaiäut^- Kemo." Polvi,: torjäö' mies,';oli - ^?ytyvaliien^päästyään tällaiseen-.taloon• •'.Väi;?ylisi'."''.' lifeilie oti • rakLennettu asuintalo kujan suulle. Siitä oli helppo käydä työssä JunkoUa. Reino oli taipunut ja talttunut. Molemmat, sekä Marja että Auli kuljettivat häntä kuin korua • seui-aeEmässaj. anutta-: hän d"-loskaan ottähut osaa juttuun, liekö se ollut väsymystä tai välinpitämättömyyttä. Jos häd koskaan^ lie riehastellut, niin tapahtui se vain 'klubissa tai aivan vieraassa miesseurassa; Reino oli tyyty\Jäinen valitsemaansa osaan. Ensi kerran sai Tim «mieleensä vaikutteen junkon perheessäkin. ehkä vallitsevasta harmonian puutteesta silloin illalla,, kun he harjoittelivat marssia kirkossa häämenoja varten. Junlvolta siellä oH kaikki mukana, sillä he halusivat kaiken menevän nuhteettomasti heidän puoleltaan ja heillä oli väin harvoin tällaisia tilaisuuksia ollä ihan keskimmäisen huomion kohteena kirkkoyleisön liähdeh. Täti, Laajalan Sanna, oli imyöskin tudfcu harjoituksiin, vaikka hän ei muuten kosiiaaii käynyt kirkossa, eikä kursaillut pappilan väkeä enempää kuin muitakaan. Hänen varakkuutensa Jun-koö Ernestin sisarena varasi hänelle erikoisaseman erikoisvapauksineen. Hänen ryyppy5m taipuvaisuutensa oli kuin huvittava, hyväksytty salaisuus. Miten lie sattunutkin, mutta Sanna takertui tnarssih ioppiipuolelia rappusissa orhiin hameensa helmoihin ja lankesi. Toiset, vaikka huomasivatkin, eivät välittäneet mitään vaan menivät pappilan huoneisiin järjestääkseen kaiken menon neuvotteltiilla- Tim oli palannut nostamaan tädin ylös pahoitellen. Hameeseen oli revennyt aika halkeama helman reunaan. Yhdessä he neuloilla korjasivat hameen käyttökuntoon sen verran, että voitiin mennä kotia. Siinä touhussa lankeamisestaan ärtyneenä sanoi Sanna: '-Kyllä sinä, Tim, tuommoisen äkäpussin • ja- "tekopyhän olisit saanut vähemmälläkin äkseerauksella." "Ei' ruusua ilman -piikkiä", muisti Tim silloin hämärästi mielessään puolustukseksi morsiamelleenj minkä hän piti ruusun arvoisena. Sen lisäksi, että hän oli rakastunut Auliin silmiään ja korviaan myöten, tiesi hän ilahutta-neensa äitfään ja isäänsä siksi, että Auli oli :Huomättai?an. kaunis, sivIstjTiyt Ja • mrak&aasta kodista. - Jos - ihmisellä on itsellääh- liyllfci. • KitmkQ filmi valmistetaan/- Camdan. YMsradmi sdisemäu viikkoa kestävä sarja tästä kysymyksestä a^koi t.k. 10 p:nä ja jatkuu tiislalsm joka viikko keila 10.15. Kuvassa keskellä •on Yieisradiou okjelmanjärjestäjä Derek Holroydc jä vasemmalla tri Roger MäU' vei!, Britamiimr Filmiakatemmi johtaja sekä oikealla Tkorofd Dickinson^ yksi Britannian kmmatnimmista fiimiokjaajisiaf smm-uiitclemassa tätä sarjahiemtoa. rennon mittaiseen elämään, niin ei se aina tee häntä sokeaksi toisten puut-teilfö, ei -tarvitse."sentään kallistua sille puolelle, jolfe-oa- edullista- jatkaa"-yleistä: väärinkäytöstä. _ Xiisa ja Ernest olivat tunteneet hy- . -vankiii- luokkajaon vammat" nupruudes- . saaiät.. • Emcst:oEvsyn%-nyt-. yuokraraju- ^•rlii.•••pöikaIl3•;Ra^mallS-Ja-£l•isa• torpparin v.^^ttärena Kaitilassa.. He oli\*at varoit- - tuneet- niin 'paljon,, ^ttä, olivat nyt- työ- . väkeä palkkaavana--isäntänä ja emäntänä; ^ 'Hafekäinta heidän - sydämiään- oli läromittämään ajatus käydä Suomessa näyttämässä rikastumistaan. • KwaaiiB'öili3g3tr^puIiöcir kulfeee^'tä»sä' järjestelmässä rinnan kuin kaksi suoraa tietä er^ittämattomasti rinnan samaan suuntaan, kuilu välillä, ilman j^htj^mä-kohtaa. Äiiitta tjw'äenluokasta on lähtenyt haarautuma tuon kuilun yli sisälle päin, häiden suunnassaan yhtymäkohtaa riistä jäi uokan kanssa. Joskus työläinen onnistuu pääsemään tuolle vastakkaiselle tielle hyötymään toisen luokan työstä, mutta matkalla on moiita suota. Jä ennen muuta siinä kadottaa oman itsensä, harhaillen ja nääntyen eksyy. -s* 0 ''Tietääkö Leona täällä ketään, joka haluaisi tiiliä meille työhön?" kysyi Auli aivan ylpeänä joka kerta, kun he Timin _ kanssa ajelivat sukulaisissa. Sinne oli mennj^kio joku vanhempi mies, joka ajatteli Junkolla olevan kodikkaampaa kuiii varsinaisissa päivätöissä. Nuo v^anhat raatajat olivat ennen vanbuuden-vakuutusikärajaa tur\-attomimfnat. Kun Junkko kuuli, että joku oli työ-väenlehtien lulilja ja että puhui vanhuuden vakuutuksesta ja unioiden vält-tämättöm>' ydestä, niiii heti hän leimasi miehen "ry^ssien asiamieheksi" ja mies sai lähteä. Itse Ernest- ryyppäsi vain salassa, mi^tta oli heillä pidetty juoppöak|^ työssä. Kun Liisa joskus kyUästeli siivottomuuden kannalta- palkata^ sellaisia' miehiä; jotka tutevat juoi'ufcsissa nulcku-matiloille, saaol isäntä: "Kmi^ m-at rahansa- tuhlanneet, • ovat-ne taas nöyriä poikia jonkin aikaa;" Ajan- mittaan huomasi' Tihi Junkon ruoan' yksipuolisuuden ja arvasi- sen ole^-an- syynä siihen, että Junkolla pysyivät^ vain luonteeltaan omituiset ja erakkomaiset äijät. 'Liisalla,, olivat reumatismin repitnät raajat, erittäinkin kädet ja Ernestiliä oli sydäntaiiti. . - Liekö Liisa ollut koskaan erinomainen leiväntekijä. Tiivis, vähällä nostok-keeUa tehty harmahtava, vähävitaminen leipä ei suinkaan. maistunut ajan mittaan muuta kuin.sudeoiiälkään..,Ainainen-. samanlainen nis-ii-ja-iakku .tekivät'-. aikipiivä,isen.;«lämäa ..vielä&i/yksitoik-' koiseÄfmafeL:;-Jojf..#nneo- • - tojen a&am--lieneeli:iii:|.iiiikoHa kasväk- " sia tai salaattia työväelle tarjottu, niin nyt, kun ne maksoivat .-paljon, ei -mistään ostohedelmistä tai kasviksista tdity salaattia edes silloin kun pastori \ ii munaj-htiön herrat vierailivat, vaikka- Jdö kahvipöjiään ilmestyi jotain kannu- . tettua. - -Kerran- uskalsi Tim puhua .\ulille Lii- . sankin kuullen,.että ruokajärjestelmällä ' pitäisi koettaa' estää reumatismia ja muuteukin -, • ruokajärjestelmän • vaihto eläfeyttäisl... ... ''Ei- -ka-aoata kestitä työväkeä . . . ''-Moni. on • syönyt itsensä -pois farmiltaan", sanoi- Liisa, joll-e- ulospäin näkyvii rikkaus, turkikset, auto ja liike olirat tosielämää. Jonkinlaisena piikkinä Junkon Liisan puutarhassa oli täti Sannan, joka joskus lausui hyvinkin sattuvia arvosteluja ulkokultaisuudesta. Tim ajoi Aulia ja Liisaa manantaisin jonkun ihmetohtorin luo, jonka puoska-roitavana Liisa kävi käsiensä täliden. Liisa pistäytyi aina matkalla tuttavissaan kerskumassa, kuinka heidän kannatti ajattaa komealla vävyllään kuin tyhjäntoimittajalla. Sotaurho, muka . . . "Tule syömään simpukoita minun puolelleni", kuiskasi Sanna Timille kerran heidän ajoretkeltä palattuaan, kun Thn vei autoa talliin. "Älä sinä alistu Aulin ja Liisan rengiksi, Tim, niinkuin Reino. Sota-aikana nämä vain rehkivät rikastuakseen. Sai siinä madella Ernest paikallistea herrain edessä, että sai pitää Reinon puskemassa monen miehen työt . . . ISIissä sinä silloin olit, kun täällä saatiin maksuosoituksia osakkeinakin niin ettei ehditty kaikkia edes kaikin ajoin vaihtaa rahaksikaan? .Sinähän olit sodassa, 'maallisessa helvetissä . . . Nyt nämä ihmiset ikäänkuin pyyhkivät taulun isänmaallisuudessa puhtaaksi, kun saivat perheeseen sotilaan." 'Minä. aion mennä yliopistoon jatkamaan opintojani sotilaiden opintorahan avulla." "Se on jo koko hyvä tuuma. Parempi on, että pääset katselemaan tämänkin perheen asemaa vähän kauempaa. . Auli on aina elänyt äitinsä hameen helmoissa. Rikkaan vävynä olo ei ole kadehdittava asema. Ovat huomattavasti hyvillään kun saivat tuolle hemmoitel-lulle, lyhytnäköiselle Aulille miehen. Vaikka olen hänen tätinsä — ja juuri siksi — tiedän ,että on vaikea taivuttaa , näkemään maailmassa muitakin kuin • Junkoi Raumalta. Aulia ei oie"kas\-a-tettu työmiehen vaimoksi . . ." * » * Hämmästyneitä-ja vihaisia oltiin Junkolla, kun Tim ilmoitti lähtevänsä'-kou- * luuni ^Atl!I sanoi: "Me jo .-äidin -kanssa suunnittelimme pailskaa.^. isilMnviiieille timllä-talö rateii-' .p^tMsa^, «ai^%|ii -^in - kolmihuoneinep.'^ '- ."Mutta minulla ei ole varaa rakenta- * K' 'Mi 0^ • / . t u f .1, ^11' -" SIVU 5 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1950-10-21-05