Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 13, 1953

              If^UNpKrRJALLINEN VIIKKOLEHTI
24 — Voi. Xyin^viicMBacert Lauantaittsu kosakuun 13 paivaaa. 1953
'•5fÄllii '4 rt
»
l
14-rSniiiMmUt . . . . . . . . . . . . . . Kielo
15~^«»iumtal . i . , . . .... Vieno
>16~Tiistel Pälvi
IT^KeaklvUkko ttrrho
18_Tontm , .. ...;.. Tapio
; 19—F^Jantal . . . . . . . . . . . . . . . . . Siiri
* 20~4Lmntintal .... Into
Elokuvia Port Airthurin
ympäristöllä
Port Arthurin ynipäristön haaleilla
esitettään seuraavien parin viikon ajalla
uudet elokuvat "Oma koti kuHaii kal­lis",
Charley Chaplinin . "Voittaja*',
(The Champion) ja olympiavalmisteku-va
''Dynamo Städium'.'. .Ensimmäinen
esitys tapahtuu Älurillossa,: ^siuiarin
haalilla lauantaina., t.k. 13 p./ Gloud
Bayssa, S.S. 2 köuluHa, sunniihtainä^ ke-
^äk. 14 p., South Giiliessa,Commim
haalilla, tiistaina kesäk.16 p. Finmär-kissa,
Commuhityhaalilla, keskiviikko­na,
tk. 17 p; Esitykset alkavat 8.30 il­lalla.
ieMntarhssa äskettäin Ont. Ilderton on farmialue ja lukuisat far­mit
menettivät kptins<ifj saaneet kuntoonpuosien raskaalla' raadannalla. Vuosien työ tuhoutui 30 sekunnissa.
Alueen farmarit tbivom^ jälleenrakennusapua niin maakunta- kuin liittohallitukseltakin, mikä olisi luonnollisesti
itiin Sudbuiyssä^^^^;^^^
Maanantai-iltana nähtiiÄ Sudburyn
?mnish-haalilla Pahnun Elokuvien esit-ämänä
^uomalainen eliiiiva ^^Ro^
Lmarkkmoilla^ Filcni c»n^
mukiinmeö^C mu
^tynkää ei siinä <^.vS<^t^ parem-ötin
jonldnlaista V iamerikkalaista
Qgsterifilmiä jäljitteleyä.
Hyvää näyttelemistä fihnissä näkee
ko paljon. Varsinkin Esa ^karinen
m "aika mato" savolaisen sällin osas-jsaan.
Hän pystyi soittamaan ja laula-inaankin,
ainakin näytti satä. Monasti
UuUenkin kuullaan f flmissä-toisen, mie-penääni
ja soitto, vaikka tähti on niitä
«sittavinääu. Joka tapauksessa hänen
aiontuksensa oli erittäin mainio, paras
|«to fflmissä.
rirn^"'^" sanottUi "Rovanieihen mark-jfanat"
eiole hullumpikaan ajanvietekur
huonompiakin fflmejä katsellaan
|Njon. Teknillisiä kommeUuksia siinä
«n vilisemällä. Mainitsemme vain esi-iultakimpaleUten
keveyden.
\ ^ esiinty-vät neljä kultakimpaletta
p^isiv-at ainakin yli 100 paunaa, mut-
«_öiin niitä kannettiin vain repussa
niitäkin kevyttä tavaraa, kos-
Hdismaakaan d tiennyt reppunsa
jPaiiKtesa mitään eroa kultakimpaleitten
l^^uutamien ^Uykepurkkien väliUä.
Jf^^ soitto antaa huomattavasti
.^^»•ttä filmiin, varsinkin, kun
W^ ^«»iMöt tuntuivat olevan lau-f
«taitoisia.
KALAA PYYDYSTIN, LINNUN SAIN
ScQTaav''a na filminä ilmoitti mr. Pal-
^ t t ä i ^ " S a v ^ Sannin-
JOTKUT kalajutut lienevät jossain
määrin elleivät kokonaan liioiteltu*
ja, mutta ,1^^
anasti totta, e i ^ s i i ö pitkä;
' kaan, jolloin se tapahtui.
Se oli tässä jäidenlähtöaikana tänä
keväänä, jdloin eräänä päivänä päätin
menpä onkimaan kaloja. Järven rannat
olivat jo niin paljon sulat, että saattoi
maalta käsin heittää ongen veteen,
kaikki muut kalastusvehkeet olivat
mukanani, paitsi ei vapaa, jonka kat­kaisin
järven rannalla olevasta haapa-metsästaä.
Pari tuntia ongittuani kyllästyin, kun
kala ei syönsrt. Päätin jättää ongen
yöksi järveen ja tulla aamulla katso­maan,
että olisiko kala yöllä liikkunut.
Sidoin haapaisen onkivapani rautalan­galla
suureen tervaskantoon kiinni sil­tä
varalta, että jos vaikka sattuisi isokin
kala tarttumaan, niin kyllä pysyy, ai­nakin
mikäli kanto on kysymyksessä.
Seuiaavana aamuna mentyäni koke­maan
onkeani, oli siellä ainoastaan pa­rin
jalan pituinen pätkä vavan tyvipää-tä
jäljellä rautalangassa kimni. Kaikki
muu oli syöty, selvästi näkyivät ham­paan
jäljet jäljellä olevassa vahvemmas­sa
kappaleessa. Entuudestaan tiesin sii­nä
järvessä olevan majavia ja että ^ ne
ovat kovia haapapuiden pureskelijoita,
mutta eipäs tullut se mieleeni ongenva-paa
valikoidessani.
Palattuani tyhjin käsin, kotiin kysyi
:fcotiv^kj, että oliko syönyt onkea. OH,
vapoineen päivineen, kaikki öli syötyy
vastasin. Toiset väittivät minuii'Väleh-televan,
eH^tkä.uskoneet ennenktiih se­litin,
että önge3ta:eiikä siimasta tiedä,
mihin ovat joutuneet^ mutta vavan oli­vat
ainakin majavat syöneeh
Tulkoon tässä samalla kerrotuHsi toi­nenkin
kalajuttu, joka myöskin on tot­ta.
Sen tapahtumasta on kuhmut jo
niin kauan aikaa, että en enää muista
vuosilukuakaan, mutta itse t^ahtuma
on vielä tuoreessa muistissani.
Eräänä kesäaamuna laskin hauen-koukkuja
järveen sillä tavalla, että si­doin
noin 4—5 naulan painoisen kiven
siiman päähän ja upotin kiven järven
pohjaan. Kiinnitin siimaan vedenpin­nan
seutuville kuivan puukoin mer­kiksi,
että missä onkeni on. Sittm las­kin
siimaa pitkästi järveen, sitä oli ai­nakin
100 jalkaa, ehkä enemmänkin.
Siiman päähän panin koukun ja syötti­kalan
koukkuun kiinnL Tällä näin pit­källä
siimalla oli se tarkoitus, että syöt­tikala
pääsee uiskentelemaan laajalla
alalla etsiessään isoa kalaa.
Saman päivän iltana menin kokemaan
onkeani. Päästyäni lähelle pyydystäni,
olisin ollut valmis vaikka veikkaamaan
viisi dollaria nikkeliä vastaan, että ai­nakin
yhdessä ongessa oK kala. Olin
tietävinäni sen siitä, kun kofaokeppi ai­na
tämän tästä painui veden alle ja taas
nousi veden pinnalle. (Huomasin myös
harvinaisen kesyn vesilini&u% joka uis-kentdi
lähellä' onkeani lyhyen^ ampu-'
Canadan asukasluku ehkä
15 miij. vuoden lopussa
Canadan siirtölaisministerin apulai­nen
Xaval Fortier sanoi äskettäin haas­tattelussa,
että Canadan asukasluku
saattaa tämän vuoden loppuun mennes­sä
olla 15 miljoonaa. Siirtolaisten mjaa-hantulo
on parhaimmillaan tulevan kol­men
kuukauden aikana ja se ratkaisee
asian.
Maaliskuun 1 p:hä tänä vuonna oli
.Canadan asukasluku 14,692,000, mikä
edusti 68,000 lisäystö edellisen viiöden
joulukuusta^saakka ja 376,0(00 henkilön
lisäystä vuotien aikana.
Mainittakoon, että vuonna 4951 vii­meksi
suoritetun virallisen väestölasken­nan
numerot osoittivat Canadan asukas­luvun
olevan 14,009,000 henkilöä.
maholliii päässä. Tuskiti olisin lintua
ampunut, vaikka pyssykin olisi ollut
mukanani, sillä olinhan - kalassa, ehkä
linnustamassa. lEikä minulla olisi ol­lut
aikaa ruveta värkkäämään linnun
kanssa, kun kala juuri temmelsi onges-sani
päästäkseen irti, kuten kaloilla —
ainakin isoilla kaloilla—on tapana teh-
•dä.
Heti, kun aloin vetää kalaa venettä
kohti, huomasin, että tämä kala olikin
täydellinen vastakohta ennen saamilleni
kaloille, jotka aina tavallisesti sukelsi­vat
järven poh}aan tai veneen alle pii­loon.
Mutta tämä kala kohosi Hmaan,
taivasta kohti. Xo, mitäpä siinä muuta
kuin muutin kalastustapaani sen ver­ran,
että entisen ylöspäin vedon asemes­ta
vedin alaspäin, saadakseni saaliin ve­neeseen,
joka saalis ei ollutkaan kala^
vaan lintu. Se oli arvatenkin sukelta­nut
toklaamaan ongessahi ollutta syöt­tiä
ja saanut ongen suuhimsa.
O n ^ lähtiessäni tulin lelkaiäni lu­vanneeksi
kotiväelle, että menen hake­maan
mojakkakalan ja keholtin kuori­maan
perunat valmiiksi, että saadaan
kalamojakka illalliseksi. Takaisin tul­tuani
lintu kainalossa kysdtvät kotona,
että missä se mojakkakala on, johon
vastasin, että muutin mieltäni ja toin
kalan asemesta linnun —^ Ikäänkuin se
olisi ollut minun vapaassa vallassani,
josko otan järvestä ongella kalan ta!
linmm. ^^-'^ • r
rt::
i i i'
I 4
I ,s >t.% ' i ; '-. - '« 2 : a 1 Iti: