Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 20, 1946

              (CoftedaH suomalaisten viikkoiehsi)
Publlshed and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-103
Elm Street West. Sudbury. Ontario.
Registered at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter:
TOanshinnat:
1 vuosikerta $2^ ^
6 k u u k a u t t a . 1 . 4 0
4 kuukautta.. .75
ThdysvaltoUiIn:
1 vuosikerta .$3.10
6 kuukautta 1.80
/ Suomeen Ja muualle ulkomaflle: ,
1 vuosikerta $3.7»
6 kiiiikautta . . . . . . . . . . . . . . 2.00
IJekki ilmesi^ jokaisen vilk<^ laa-antaina
12-slihilsena, sisältäen parasta
kaunokirjauista luettftvaa kalkilta älöU*
ta. •
Aslamiehllle myfinnetään 20 prosen*
ön palkkio.
Pyytäkää äslamlesvälineltä Jo tä«
nään.
TLMOirasHlNNÄT: Yleinen llmöl«
tushinta 60 senttiä palstatuumalta Jär
kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $3-00 ynnä
ou senttiä Jokaiselta muistovärsyltä tai ÄaÄ??l*-™äÄrW^^^ Silloin o„ pääni
lähetettävä maksu etukäteen. - täynnä damän kallista viisautta — «Sffi2»SrSSS?g!SSÄ£-^ - ja senkö kunniaksi on hiukseni ho-me^
n: V^pau?.Publishing .Oompanjj?
Limited. ' '
Kustantaja,^ '^•'i:Kalnajäf Vapaus Pub*
llshlng Company ;jmtted> lf)0f^02 EOm
.ötreetwcst/Sudbury. Ontario
Toimittaja A, Päiviö.
Liekkiin aljotut kirjoitukset osoi­tettava:
Kokemusten kautta
''Kokenut kaikki tietää, vaivainen
kaikki kokee." Hohoi, kuinkahan
monesti saan yie}a. tuon sananlaskun
tuntea nahassani ennenkuin olen elä-mäni
määränpäässä^
"'oOj'on iiiimilla^^iii määränpää, jo­ta
kohti t u l j e n . ' L ö sen toisen
päärt jo pikkutyttönä ja silloin piir­sin-
suoräö- liöjan, jota myöten kul­jen
sinne toiseen päähän. Oi miten
monesti olen siltä linjalta poiketmut^
mut*ä'e^fcäpä-se-kuuliiu ohjelmaan,
koska jokaisen matkan jälkeen näen
sieluni silmillä- itseiii aiiia siellä
Pieni kirje Liekin^
lukijoilie kaukaa
Kun tämän vuosisadan alussa siir­tolaisuus
oli muodissa, oli Amerika-kuume
niin valtava, että kuka vain
vähänkin epäili kotimaassaan ntefies-tymistä,
hän kohta hankki passit,
rahat ja muut kamppeet ja itiatkusti
"rapakon taa". Siellä tietysti toisia
onnesti hyvin ja toisia huonosti.
kiihiii aikoihin matkusti liiinunkin
kolme sisartani toineii toisensa jäl­keen
sinne. Oikeastaan neljä siskoa
ja veli ovat olleet Am^riikassa. Yksi.
sisar sinne.kuollut ja veli tullut pian
pois. Mutta ne kolme/— he siellä
vieläkin elävät ja ovat-menestyneet
lapsille,"sekä jäkelen hMlieXöItäfäiä'rtiiiÖ€S3,a;ni :^jEiii iö^pstt^nuysänroaal-
LIEKKI
F.O. Box 69 Sadbory, Out
neuvoja ohjäiilen fieitäi eläaiän fcai^'
täisillä poioiliä ja auttaen pahimmis­sa
mutkissa . . .
Houkutteleva määränpää, eikö?
Niin minustakin. Siksi olen koet-linen,
että jopa vihasin uutta maata,
joka kullallaan houkutelleä nieli "rak­kaat
siskoni ja kaikki parhaat ystä­väni.
En halunnut lähteä synnyin­maastani.
Isänmaan hyväksi tahdoin
Toimituksen
tanut tallettaa mitä enempi kauniita elää ja toimia.
neuvoja ja kokemuksia lasteni las- Qi sitä nuoruuden intoHua! Mita­ten
varalle. Mutta elämänviisautta- pä auttaa mitkään isänmaalUset tun-kaan
ei saa oppirahaa maksamatta, teet, jollei ole maallista mammonaa
"Kokenut kaikki tietää", mutta nö kylliksi kunnolliseen elämään. Ja
kokemukset jättä\ät joskus kirvele;^ kuinka monelta-se onkaan puuttunut
viä muistoja, niinkuin minullekin ei- tässä maassa ja siellä toisessa se on
Ien illalla. Oppiakseniko minun piti saavutettu.
häihin .lähtiessä panna^jalkaani ai- Nyt, kun kansamme on kovimman
Tätä kaunista kesää, joka viimein'
kin tuliy on kiitettävä kaikesta hy­västä,
mitä, se mukanaan toi. Taas
tuntee pohjolan asukas todella elä­vänsä.
Ei paikat vilusta värähtele, ei
nitise eikä natise, vaan sitlointh läm­pö
hivelee yltynipäriinsä sieluun ar--^^^^ uudet nylon-sukkani ja kant^ kamppailunsa kanssa joutunut tais-
//. Loppumattomiin saa silmä P^^^^mät kra^^ Vain, senkö telemaan;, ovat monen silmät auen-tia
' vihreydestä ja väriloistosta, ve- tähden siellä tanssiessa .j(5ku iski neet näkemään miten suuri hyöty on:
siert välkynnästä ja taivaan kirkkau­kenkänsä
korolla minua karitäpäa-desta.
Kiitettävä on kesää kotipihas­ta
lähtien — kalajärvistä ja uima­rannoista,
ihanista piknikki- jä lo­manviettopaikoista,
,siimekkäistä po­luista,
joita on hauska pujotella, si-
Icistä teistä, joita on hyvä'huristaa
ja ennenjkaikkea niistä herkistä tun­teista,
joita ii*män kaiken keskellä
ihmisen povessa ailahtelee.
Mutta meidän tässä on kesää va­han
mcitittavakin, noin vain ohimen­nen
ja hellävaroin, sHtä, että sen
mukana tuppaa jotakin unohtua^ E-simerkiksi
lehtien tilaukset ja uudis­tukset...
Tiedämme sen menneitten
vuosien kokemuksesta. Minpä taas
kuulimme, etta tämän oman lehtem­me
levikki on viime kuukaudella las­kenut.
Tosin vain kahdella, tilauksel­la,
mutta sittenkin — mitenkäs sitä » .* :
5/7/^ tavalla, jos se jatkttisi, p3ästäi- ' . "i"»
siin vuoden loppuun mennessä siihen • „ . . . .
j . , t ' / . , . . sellam teista •
kuutecntuhanteen, johon uskoimme y ».*^ •* v >3
pääsevämme?— - -^-^^^f^^^^ - ^ ^
Ei tanutsc asiasta pitemmälle pu^, , Liikkeemme konttorin taholta,mis-hua,
vnsaat ystävämme yskän y^t^^ ^siat hoide-martavä-
t ja - vdkatstuaan ensin o-- öhpyydettv htwmauttamaan e-man
lehtensä kulmaan - kääntävät ikäväst^lerehdvksestä. Leh-hyvan
tahtonsa snhen suuntaan, mfk§^:^t^^^^^^^. „,;^,rossa ollee-
L- asm yhtessest, autetaan. ^ ' — . ^m^Mmhialaisten nuorik-
Mutta vielä toisestakin unohduk- kojcnHil^ Edttk Lillian Rinnan ja
sejta meidän tävt^
— taaski
suurimmalla ymmärtämyksellä. Se tcn, kirktan^^ttkelaisten nuorikkojen
koskee kirjoituksia — niitä erikoisia, Johannei^^^^t^n ja Eino Kuitsc-täUc
kiehtovalle ajalle kuuluvia, sekä lan Vapaudessa julkaistavaksi tarko-kirjoituksia
yleensä. Mutta, kuten' tetun samanlainen onnittelun kuva.
hän niin että sukkani hajosi ja kan­tapäästä
lähti nahka . . . vaiko sen-tähden
että joskus voisin neuvoa las­teni
lapsia, ettei saa panna nylon-sukkia,
ainakaan aivan iiusia, ja
liian avonaisia kenkiä jalkaansa häi­hin,
jossa on tungokseen asti väkeä?
Tiiö oli jo toinen kerta kun nuo sa^
mat virsut saattoivat minulle moisen
harmin.
Kyllähän kantapää paranee, para-nihan
se viime kesänäkin siitä ampi­aisen
puremasta:- Mutta minun ai­noat
nylon-sukkani! Voi kun tulisi
pian talvi . . . saisi kävellä villasu­kissa,
eikä tarvitsisi lähteä etsimään
sukkajonoa. •
Hohoi, mmua vaivaista, joka kaik­ki
koen!
SIRPA SERKKU.
tuhansia Vekkimme
rkvyi,/» x^f«.v« i^iiiuu jKirnian ju
widän täytyy kesää "Moittiai]^JLitfi^jj^^ vihkionnit-kin
vain hellävaroin ja mitä^ieluunQU efrhM tullut toiSi
sanottu, ymmärrammehän toi:!, että
ne vaativat /cnö persoonallisen efa-männauiinnon
aikana sellaisen rof-makkaan
ttmteen, joka sysää syrjään
velttouden ja pulpahtaa esiin ajatuk­sena:
**Minäpä ilahdutan kirjoituk-
Siis kuvat vaihtuneet keskenään.
Tässä numerossa uudelleen julkais­tuna
on nyt tuo ikävä, jos hiukan ÄÖ-vittavakiit,
erehdys korjattuna. Joten
asianomaiset eivät sitä tämän pitem­mälle
paheksune. — AP.
siitäkin siirtolaisuudesta ollut. Olem­me
uudestaan ja yhä uudestaan saa­neet
ihmetellä, mikä on se voima, Jo­ka
panee teidät siellä merten takana
toimimaan meidän hyväksemme —
aina uudelleen käärimään paketeita
vanhaan kotimajdian lähetettäväksi.
Moni, jolla ei ole ^des Äulaisia, lä­hettää
vanhoille tuttavilleenkin. Tu­lipa
Kajaanin sairaalaankin komea
kahvipaketti, kiitolliseksi muistoksi
kerrallisesta h3rvästä hoidosta, 'jonka
lähettäjä oli joskus osakseen saanut.
Yksi ainoa senaikainen hoitaja vielä
oli nauttimassa tästä ihanasta juo-
Tnasta, mutta h3rvää se teki uusille
hoitajillekin:
Nim mistä tämä rakkaus? Kun
muistaa, että monen täältä muutta­neen
elämä on ollut täällä pelkkää
puutteen kanssa kamppailua ja vie­läpä
nurjamielinen kohtelukin on sii­hen
aikaan parempiosaiselta tullut
osaksi, niin uskoisi, että niin on kyl-lästxTiytkoko
kansaan, että kun on
paremmille päiville, päässyt, unhoit­taa
koko höskät..
Mutta eipäs vain sinne päinkään.
Siellä kerätään varoja yleiseen avus­tukseen
ja sieltä autetaan yksityi­sesti
. . . Mutta muistakaa, te rak­kaat
kansalaisemme, että-me täällä
eläjätliartaasti kiittäen toivomme
teille siunausta, menestystä ja pitkää
ikää, :Me sydämissämme kiitämme
teitä niin usein ja hartaasti, että sen
täytyy kantautua hengen siivillä tei­dän
sydämiinne. Jospa te kuulisitte,
mitä monet tuhannet lapset soperta­vat
illoin niille rakkaille tateille ja se­dille,
jotka heille ovat lähettäneet
lämpöisiä vaatteita ja hyvää ruokaa.
Kyynelsilmin varmaan katselisitte si­tä
hartautta.
Niin, kuloksemme ja siunauksem­me
kantakoon keskuuteenne runsaas­ti
hedelmiä. Muuliahan emme voi
teitä palkitakaän. — Kansallisrak-kaus,
on se suurenmoista, vaikka -~
voi;miten iroonista! — me sama
kansa näällä emme ole yksimielisiä,
vaan melkeinpä* välillämme vaino
vallitsee. Ja kuinkahan kauan? .
' Kajaanissa^ Helluntaina 194<S.
AINO RAAPPANA.
Sudburyn juhlilta
Olemme taas kotona ja kunnialla
pääsimme, JM ^^d^^^^
tullut. -Se kerraniiiOT — että
juhlille menn€fssä saimme viisi flät-tätaieria
ja niin myöhästjamme juh­lista
kokonaisen kuukauden — ei
siis merkinnyt mitpn. Nyt en usko
uniin 'senkään vertaa kuin ennen.
Jo lauantai-iltäna olimme Sudbu-ryssa,
Tie'oli paikoin huononpuoleis-ta,
^mutta ei sopinu-t kysyä ''kirka
sen on tehnyt eikä ole tervannut",
koska tie oli toisin paikoin vielä ihan
^ kuunmÖac t a a l l a , ^^aatuamme iiäl-
• kämme Jtyydytetykä-- Kuluttajat ruo-kalassay/
vjöka-V^auderi talossa,
oli seuraava suru yötilan saanti. Em­me
edes osanneet Työn Puistoon,
mutta eräs ystävällinen toveri neu­voi.
Vähän aikaa ihailtuamme siellä
paJkkoja aloimme ääneen valittaa,
että meillä eLole yökortteerista tie­toa.
Heti ilmestyi eräs ystävällinen
toveri ja sanoi, että heille sopii tulla
yöksi. Helpoituksen huokaus pääsi
meiltä. .Niin~ menimme heille ja
näimme, että "hyvä sopu tilaa an­taa".
Iltakahvit.juotuamme menim­me
taas Työni .Puistoon. Tanssia
katsellen jg keskustellen kului ilta
hiipaisesti.
Kauniina ja. lämpöisenä valkeni
seuraavapäivä* ,: Lähdimme..taas
Työrh Puistoon ja saimme ensinnäkin.
Alertsin kentällä seurata urheilua ja
sitten päivällisen jälkeen koko ilta-puolen
mieltäylentävää juhlaohjel­maa.
- Perheen nuoremmilla oli myös
nyt merkkipäivä, kun saivat oikein
kädestä p i t ä ^ tutustua Jussi-setään­sä.
Illalla riensimme ajoissa kajjpun-kiin,
että ehdimme ennen juhlakon­serttia
katsella sudburylaisten Fin-
. nish^haalia, jonka näimme ensiker­ran.
Täytyy sanoa^ että se on kaunis
ja hyvä haali. Mutta sitten illalla
ohjelma siellä — sitä oli enemmän
kuin olen koskaan nähnyt ja kuullut
yhtenä iltana. Nautin siitä täydes»
tä sydämestäni.. Se oli minusta niin
suurta ja ylevää,®etta sitä iltaa en
voi unohtaa koskaan. Ja ilahdutta­vaa
oli nähdä "ohjelmansuorittajien
joukossa niin paljon nuoria.
Kaalilla lähdettyä alkoi jo sataa
ja rapsutteli koko yön, mutta kun on
jotakin tosi hyvää, niin luontokin on
puolellamme. Ilma selkeni ja ohjel­ma
voitiin suorittaa Työn Puistossa;
aamupäivän urheilu vaan siirtyi il­tapäivään.
Yhden erehdyksen vaan teimme,
kun emme käyneet siellä kuuluisassa
Työn Puiston saunassa, maistamassa
sitä juttulöylyä, mutta seuraavalla
kerralla korjaamme sen erehdyksen.
Ihmetellä täytyy sitä ruoan ja
juoman paljoutta, mitä siellä oli saa­tavana.
Kova oli työ ravin tolahen-kilöillä,
vaan yhteisvoimin he siellä
hikipäässä häärivät, miehet sekä nai­set.
Jos menit_kahvilie tai syömään
miten monta kertaa päivässä tahan-sa,-
aina sait ja ystävällinen oli kohte­lu.
He kaikki ansaitsevat sadat kii­tokset.
Nyt palattuani olen kertonut juh-