Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 1, 1946

              a -
Sivu 2 LAUANTAINA, KESÄKUUN 1 PÄIVÄlNÄ
niiuinnniiuuuininiitnimiiumitimittmiiniimui inainiuiiutiinioiuiiuiiiiniiiiinnnnuimiiiiinumiiuiitnniiniiiiininiiniiiimi iniumimn
(Canadan ssiomalaisten vukkoleMi)
Publlshed and prlnted by the Vapaus
Publishing Company Limited. 100-l<a
Klm Street West, Sudbury, Ontaxlo.
Beglstered at the Post Office Dept,
Ottawa, as second dass matter:
THanshinnat:
Cl IclCi 1*X0
8- kJCs ••»*••••«•••««••••••• »60'
Yhdysvaltoihin:
% «•*•«••,•«••«««••«••• «^2^0
CK tjc»..,*«••'•••*•»••«•••«•••• 1*40
Saopieen ^ lOjnnalle qlkomaille:
Lleklci Ilmestyy jokaisen viiko^ lauA
antaiha 12^sl\misenaV sisältyen p^t^
kaunolciriallista luettavaa kalkilta aloll-
'ta. •
Aslamiehille myönnetäftn 20 prosen­tin
palkkio.
Pyytftkää aslamlesvaiineitft Jo tä­nään.
_
ILMOrrnSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40 senttiä palstatuumalta Ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $8.00 ynnä
ttininiuttiniitiitttiuiintQiiiittiuxiti Kuiimmttui 1946
KJxiimii^ai istuja
Rakas rauha, rauharukka!
Kuinka sua kaipasimme,
kuinka siia kunnioimme,
kmnka sutte kuvituksin
teimme temppelin ylevän
kfluneimmalle kunnahalle
maisten maisemien.
Olen tyttäremi kanssa kahden ko­tona,
kauniina kevätiltana. Laitter
Ien illallista ja hän on siinä auttele-
Vinaan.' torttHemaae yhtär ^|a toista.-
Tyttöseni on siinä iän vaiheessa, että
hänessä omituisesti vivahtaa lasta ja
aikuista rinnatuk^in. "^än on
hetken katsellut hiljaisena akkunas­ta,
kunnes yhtäkkiä liuudaihtaa:
"Äiti, äiti, katso, kun aurinko on
•tipa(htamaisillaan. Deerhilliltä! ' Ja
Täällä oudossgi pphjpisess^. na^u-rimaassa
on myöskin innostunut Lie­kin
lukija, Joka ^sanöo, että se on hy-
KatseUmme, kuuntelimme,
.gdotifnme: QtinasteUen,
kuinka sua kannet a han
yhteiskS^sin korkealla
-vä telrti.^^^^ % olen minä.., £id(än-Xie- . tMbmyl^Jidtifss.L^
8m0a Ksesnut tKiäu Joonknauimseoltuau Knisueisstato värsyltyän tnaai .^Ta-qtfscco^naa rronttKkooaa , 'kkuuminKkaa llooiisstiaavpa ssee
klltoslauseelta. EWkotehlimat pysyvistä on! Joudu, ennenkuin aurinko h-llmoituksista.
TilapäisilmoItteJien^ o^^^ vahtaa tiniQftn taa t
lähetettävä maksu etukäteen, vahtaa kuusen taa I
Kaikki Liekille tarkbitelut maksu- Riennän akkunaan,
osoltuksetr on <xstettava kustantajan nl« .fxVjr« * o.v«;cf o
meen; Vapaus PubUsbing Company ^ - ^ ^ ^ P ^ ^ V . f ^«n Xaunista
Limited.,- ;,' \ ai j»r t i i i - T i l ftaiimtita 4A" on 1" "Eritä
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited. 100^102 Elm
Street West, Sudbiuy. Ontario
Toimittaja A, Päiviöt
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
ai, ai kumkä -kaunista se on!" Eritä
tuöilä! Katsohan, kuinka^ loistokas
on Lähimäiu puineen ja pensaineen.
kistä ja toi'vo» että Ai&en tulisi pal­jon
k^tomuksi^ meidän omasta kaii-sasta,
sen elämästä ja kohtaloista.
Asun sellaisessa paikassa, etten ole
n^nyt suomalaista erikä kuullut
suomen sanaa puoleentoista vuoteen.
jMihuh "elämänsuJostuttajanikin" on
muukalaineoi. Ainoita samarikieli-siä
ja samanlaisin ajatuksin ovat mi-«-
nulle Liekki ja Viiri: Odotan niitä
jännityksellä joka viikko.
'Kevät se' 'meiÖIUuii' Jo öjQ. Liimi
on-,'meikein .kaikki mehnyf ja me
LIEKKI
P.O. Box 69 Sadbnry, Oni.
telee siellä. Ja entä lampi, teidän
uimarantanne! Aivan kuin sulaa,
hohtavaa metallia!"
"Ah, niin — kaikki o;i niin kau­nista
! Ja sinä, äiti, sinä olet myös­kin
niin käuiiis nyt sinun silmäsi,
sinun kasvösr ja hiuksesi."
- f'Niin sinäkin olet, tyttöseni. Si­nä
olet vielä kauniimpi, sillä sinä olet
nuori."
"Olenko minä, äiti, olenko minä
todella kaunis — aina, ei vain nyt?"
"Olet sinä, kaunis tyttönen, su­loinen
naisen alkvi sinä olet."
"Niinkö. Oi, se on 'hauskaa. Yoi
kuinka kaunis minä haluaisin olla!"
Seuraa h e t k e n äänettömyj^s.
Toimituksen Kiilmasta
Jopas viimeinkin tuli — tuli aina­kin
kaksi kaunista ja lämmintä, ai­van
kesää muistuttavaa päivää.
Kuinka suloiselta se tuntuukaan kuu­kausia
.vUitssa ^värjöttäneistä ihmi­sistä,
Javailmstakin. ihmisistä, puhfti'
mattakaan niistä, jotka ovat into-himoisesti
odottaneet ihania, onki-ilmoja,
uimarantailmoja ja auringo-kylpyilmoja.
Ihminen on sellainen,
nähtävästi, että lämmin tuntuu^ pa­remmalta
kuin kylmä. Kevät^tuli, Kirkkaat silmät katselevat haaveel-nimittäin
sula maa, meille pohjolat- Hna punahohteiseen. etäisyyteen.
sille taas tavallista varemmin, kuten
viime'* vuonnakin, mutta mitäs iloa
siitä oli, kun ei tullut lämmintä eikä
vihreyttä. Niinpä monet kiroilivat-kin,
että olisi nyt pitänyt vaikka
Vappuun asti reilua talvea, kun ei
kerran kyennyt kesää tekemään.
Sellaisia ovat monet Uimiset, että
reilu meininki puoleen tai toiseen,
mutta kitumista ei. Ja se onkin hy­vä
ominaisuus monessa asiassa, sekä
yksityisessä että yhteisessä. Tästä
voi ajatusta jatkaa aika pitkälle,
vaikka Suomen avustukseen ja siltä
kaunein poika maailmassai"
Ääni .on tiukan päättävä ja mel­kein
pahastunut. Katselen iutki-pohJalta
aikaansaatuun yhteistoimin- vasti suloista naisen alkua, joka yhä
taan sekä sen jatkumiseen asti... Ei haaveellisena tähyilee hämärty\'ään
avaruuteen, kunnes hän kääntyy mi­nuun
ja kysyy hiljaa:
ole leikki kysymyksessä.
• * •
• Juuri saimme erään kirjeen, johon 'i '
kannattaa kiinnittää huomio. Sen Saamme kyllä tyvdvttävästi ystävien
lähettäjä ilmaisee sellaisen toivomuk- pakinapaloja, mikä on kaikilta puo-sen,
että Liektssä olisi enempi *'hy- katsottuna hyvä asia, mutta niitä
vtä pitempiä omintakeisia kertomuk- toisia, niitä "pitkiä ja hyviä", tulee
sia ja eritoten jatkomertomuksia". harvemmin,, jopa <uvan liian harvaan.
Aivan oikan. Se on ollut meidän- Ja mvan yymmärrettävästä svystä,
kin toivomuksemme dna. Mutta nehän vaativat enemmän vaii^aa ja
mistäs Liekki, mistäs toimittaiapar- kykyä.
nieinemme pian käiästämäan Göocks"
inletin rannalle, jossa, meillä on ka-.
Sellainen riemukas punahohde leikit- lastu^äikk^ Mieheni on kalastaja
ja minä olen ^hänen apulaisensa. Se
ofi kovaa Ja jäjinittävää .hommaa,
jossa ön. kyllin^ vaihtelua elämälle,
yuorovedet, vuoksi ja luode," vaihtu­vat
kahdesti vuorokaudessa J a kum-^ ,
mallakm kerralla tyhjenhetää;n>! ver- i
kot kaloista, väliajat nukutaan tai
paikataan verkkoja. Olemme saa­neet
. jo pari • kuningaslohta omiin
tarpeisiin. Se maistuikin hyyälfe,
kun koko talven on syöty suolattua
hopealohta ja muusinlihaa, -
Tämä Kasilof on harvaan asiittii
paikka. Kaikki asukkaat ovat ot­taneet
itselleen "homsteetin", mutta
kalastus kesänäikana on ainoa elin­keino;
ainoastaan yksi farmaa elä-mäkseeh.
Mekin panemme tänä ke- .
väänä vähän vihanneksia tuvan ym­pärille,
mutta kukkia enemmän, sillä
pidän niistä.
Meidän kalastuspaikka on noin
yhdeksän mailia Kenaiseen päin,
jonne on täältä lähes 20 mailia. Meil­lä
ei ole maanteitä tällä puolen jo­kea,
vaan toisella puolen on valtion
seitsemän mailia käsittävä tie, jo­ka
alkaa meren rannalta ja päättyy
Isolle mäelle. Naapurit eivätole
"haittana", sillä ne ovat mailien
päässä. Ilma on puhdas ja raitis.
*
"Äiti, mikä on kauneinta maail­massa?"
"Voi, sitä on vaikea sanoa, on niin
paljon kaunista. Se ori hetken asia,
mikä milloinkin kauneudellaan mie­len
valtaa."
"Niin, mutta mikä on kauneinta
aina?"
Minulta on livahtamaisillaan yksi
sana, vaan saan sen pidätetyksi..
•'.Aiti."-
"No."
"Kuuselan Tomi oarkaunis poika."
"Niinkö."
"Ni-in. Etkö sinä ole huoman­nut?"
"Kyllä Tomi on kaunis poika, vaan
on niitä muitakin vhtä kauniita poi­kia."
"Eikä ole — ei, ei, ei! Tomi on
Jopa jotakin näemme.
Rauha, rakennuksellasi
juontetipunojat pesivät,
ikivanhat verkot, koukut
. kähmivissä käsissänsä.
Sai ne soimaan sorapilUt,
vofhetorvet toitottamaan,
vihanviulut vinkumaan.
Sai ne ilman sakeana
haaskalinnut lUkkehelle,
ffiustat naakat narskumaan.
Kynhittdville ei kohota
saisi vielä selvä päivä
eikä rauha rakentava.
Katselemme, kuuntelemme
huolen häivä otsallamme.
Mutta tuossa muistammekir:
VieV- on kansat kärsinehet.
soturit: sodan kokemat.
VieV on haavat, arvet, orvot,
vieV on suru, vieV on nälkä.
:VseV on järkeä jäleUä, .
selvämsananhsanojia, •
tntden ajan airueita.
Ansat aukee, juonet laukcc
kansan nähdä kaikkialla.
POETIIKU-.
Ei ole mitään ihmisten keskisiä seik­kailuja
täällä, elämä on tasaista ja
hermoja vjthvistavaa.
Ehkä kerron toiste lisää,, jos juicu-haluäa
kuulla. Lämmintä ja ihanaa
kesää vain kaikille.
KAARIN.
Loon Lakella
tavataan!
Keväinen tervehdys täältä suc^na-laisten
kesäasuntoalue^^lta — Loon
Lake, Mich. — jossa taas varLoo sa­dat
kämpät asukkaita. Niitä niet
on tuolla metsän sisällii lähes kaiusi-sataa.
Toinen asuntoryhmä on teii-ty
taloiksi, joissa on ollut asukkaita
ympäri vuoden jo useita perhei.i
Nyt kovalla kiireellä korjaulaan
paikkoja kuntoon kesävieraita
"Äiti, onko sinusta kauneintai se, juhlayleisöä varten. Kun jiihanvJ;
in ajattelet isää?" , kokkoineen pian saapuu, niin se i i '
ka niitä ottaa, ellei niitä lähetetä.
Vieraat ovat vastanneet jokaisen
puheeseen ja lausuneet julki ihastuk­sensa
maan luonr.onikouneuteen
ja ihmisten sydämellisyyteen sekä
sanoneet toivovansa, että heidän
kansainvälinen kielensä — musiikki
lujittaisi omalta osaltaan Suonoen ja
SSSR:ii ystävyyttä ja rakentaisi py­syvää
rauhan eri kansojen väHHe.
Kuopiosta koi^erttima^ jatkui
Oiduun, Kemim ja Tornioon.
Mutta toivomast* emme lakkaa.
Osoitammekin tämän nyt kaikella
vakavuudella niille, jotka tuntevat
sen heille Uekin ystävinä ja kannat-kun
"Hmj kyllä aiuikiri — isää ja
sirtuä." ;
"Mutta isää ensin, eikö niin?"
Nyt minulta alkaa purkautua esiin
se, mitä olen peittänyt. •
"Mirjam, öinä olet vielä lapsi.
tajina kuuluvan, sillä lisähuomautuk- Muistatkos, että tammikuussa täytit
sella, että Liekki maksaa hyvistä vasta kaksitoista \-uotta."
jatkokertomuksista kohtuuUisen kir- "Niin; äiti, ja Tomi täytti netjä-joiiuspalkkion.
ja että Liekin moniin toista. Ja ensi tammikuussa minä
tuhansiin, nouseva lukijakunta sekä täytän kolmetoista, sitten neljätois-sen
toimitus kiittää ja kunnioittaa ta, sitten viisitoista ja sitten . . ."
lakjanna annettujen hyvien piiem- Puhe katkeaa, sillä isä astuu huo-pien
ktrjcHustcn kirjoäiajia eikB neeseen.
nniuttta^kddäm nimeään.—AP, ELLI MAMA,
myös t u h a n s i a ihmisia
nauttimaan k e s ä n ihanntiade
Nyt, kun ihmiset pääsevät vapaan^-
hin liikkumaai} autoilla, on luul^i-vasti
joukkomme juhannusjVnl;.^.^
suurempi kuin edellisenä -esina.
Toivottavasti sieltä naapurimaa-:
kin, Detroit-joen toiselta puolen, i^-
lee silloin vieraita tänne, ja vanhat
toverit ja ystävät tapaavat loisi^-i^-
Siis tervetuloa!
ANNA J. V/
oOo •—. .
' TUKHOliMAN asukasluku oi: tä­män
vuoden alussa 671,601.
1946
^ i i i n r - " ' ™ " * '
"Kd
Runoili)
ai>'an outo
Liekissä o
vuosien va
ta runopa!
fciintoista
töjulkaisus
hänestä sä
Södcrstr
mestynyt^i
vien toimp
tojulkaisu '
Sen toimi.
Elmer B
Haavio,
Palmgren,
volainen,
jana. Mt
neljänkynn
telmiä Kat
loissamme
laisen nm
esiintyy m
muistelmas
Iän scmina
via Sucme
jotka ovat
maailman
Näin mi
kon ollessa
merkille, m
joittaja on
Ne, jotka
Hurmioitur,
sella kaud
huikaisevas
vät ole ja
runoilijatta
dassa: tais
kuin olisi
siitä, kenel
mikä oli
sisältö.
yhteiskunm
tähän 9}mi
nen uusia
nuoruuskeh
vi Paavola
Katri VaU
uutta ja
tuntuukaan
Vala, oiku
mutta viel
huoneen sc
taaikaa elä
^oa etsivä
ien ja Elli\
lottavat Kc
käänt2
sesta el
ms puh
tä olevan
ms oli
loinen, ja
tuvan —
h julkisuu
P^n kcrtoc
f a Pariisiss
h'^äinen.
auringon
hi^ar kaip-tömyys
ja
^ffsivat ilt
^ijoiden t;
"«a olosi
5e vaihe
^ärikylläi
muistc
vaille. A
»>•/ sUmä
*«« tuska
1*11