1937-02-06-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Nauram Mndm
Sasha Linda A7nsterdam on kotoisin
New Yorkista, mutta ylläolevassa
kuvassa näemfne hänet Miamin rantahietikolla
Floridassa. Köyhän kevät
koittaa vasta silloin, kun aurinko
siirtää kuumaa hellettään tänne pohjolan
kamarallekin.
c
Rakkaustragedia
Guyanassa
Guyanassa asui muutamia vuosia
sitten ranskatar, joka huolimatta siitä,
että hänellä oli täysi vapaus, ei
tahtonut jättää tätä "jumalanhylkää-mää"
seutua maailmassa. Hänen
traagillinen tarinansa on seuraava:
V^uonna 1910 tuomittiin hänen miehensä
12 vuoden vankeuteen Pirunsaarelle
sekä lisäksi olemaan muuta-mia
vuosia Guyanassa, koska hänen
rikoksensa oli tapahtunut varsin raskauttavissa
olosuhteissa. Hänen nuori
vaimonsa ilmoitti, että hän tahtoo
odottaa miestään ja vankeusajan loputtua
aloittaa uuden elämän miehensä
kanssa. Kun mies vuonna 1922
oli kärsinyt ensimäisen osan rangaistuksestaan,
matkusti vaimo Guya-naan
ottaakseen vastaan miehensä ja
oli hänellä mukana huomattava summa
rahaa peruspääomaksi uutta elämää
varten.
Näillä rahoilla he ostivat pienen
palan maata Guyanassa ja yrittivät
elättää itseään kalastuksella ja vihan-nesviljelyksellä.
Kuitenkaan he eivät
saaneet mitään suurempaa^ korvausta
tuotteistaan ja ajan kuluessa
heidän säästönsä hupenivat hupenemistaan.
iMies oli epätoivon partaalla,
mutta vaimo piti yllä hänen
rohkeuttaan ja vakuutti joka kerta
koskaan pettämättömällä hyväuskoisuudella,
että miehen toivo saada jättää
Guyana varmasti pian toteutuu.
Kuitenkin sokea kohtalo tahtoi, että
mies ei koskaan saa jättää Guyanaa,
sillä \^hän ennen kuin hänen viimei- ^
nen armonanomuksensa, johon todennäköisesti
piisi suostuttu, tuli käsiteltäväksi
asianomaisessa paikassa,
mies kuoli. Silloin murtui myös vaimon
vastustuskyky ja hän tuli täysin*
masentuneeksi. Hänen sukulaiset kirjoittivat
ja pyysivät häntä palaamaan
kotiin, mutta mitkään suostuttelut ei-
\'ät auttaneet. Hän on selittäinyt, että
hän tahtoo lopun ikäänsä asua
Guyanassa tullakseen haudatuksi
miehensä viereen.
ELKEIN kaikki taiteilijat, jotka
ovat maalanneet sen mainion hetken,
jolloin Eeva viekotteli Aatamin,
ovat kuvanneet kielletyn hedelmän
omenaksi. Ja kun me maallikot puhumme
tai ajattelemme tätä kiellettyä
hedelmää, tulee heti mieleemme
omena. Mutta kuitenkaan ei raamatussa
ole missään paikassa sanottu,
että kysymys olisi omenasta. Kirjoitettuna
on vain, että Edenin ihanassa
puistossa oli muuan puu, jonka
hedelmiä molempien ' ihmisten oli
kielletty maistamasta. Ensimäisen
Mooseksen kirjan kolmannesta luvusta
saa turhaan etsiä kyseellisen kielletyn
puun ja sen hedelmän nimeä.
Raamatuntutkijat ovat kautta vuosisatojen
yrittäneet etsiä todistusta
voidakseen osoittaa hedelmäpuun olleen
sen tai tämän lajisen, aina sitruunasta
taateliin saakka. Nyttemmin
on kuitenkin päästy selvyyteen
tästä kovin tärkeästä ja paljon kiistellystä
kohdasta. Kysymyksessä
oleva hedelmä on granaattiomena, joka
eroaa aika paljon jostakin järvenpään
tai Ahtialan omenasta. Granaattiomena
on hedelmä, jossa on l i -
hamainen sisälmys, paljon siemeniä ja
muistuttaa lähinnä luumua, ollen
puupensas muuten myrtin Sukua.
Eufrat-virran läntisen haaran luona
A^ähässä Aasiassa tehdyissä kaivauksissa
on Dura Europoksen raunioista
muuan tieteellinen retkikunta
löytänyt kristillisen temppelin jätteet.
Temppeli arvellaan olevan vuodelta
232. Eräässä temppelin seinässä on
punainen maalaus, jossa kuluneista
paristatuhannesta vuodesta huolimatta
selvästi nähdään mies ja nainen
seisomassa puun alla. Voidaan
tuskin erehtyä, jos oletetaan, että pariskunta
oh Eeva ja Aatami. Ja entä
hedelmät puussa? Ne ovat selvästi
granaattiomenia. Ja muuan vanha
legenda kertookin, että se hedelmä,
jtDnka Eeva pisti miehensä nenän
eteen, oli juuri granaattiomena. Ja
tämä muuten sopiikin yhteen tämän
hedelniän historiikin kanssa. Granaattiomena
on maailman vanhimpia
hedelmiä. Jätteitä tästä hedelmästä
on tavattu kerrostumissa, jotka ovat
vanhempia kuin ihminen maan päällä.
Granaattiomena esiintyy yleensä
itämailla. Raamatussakin se mainitaan
usein. Läheisen idän kansoille oli
tämä hedelmä hyvin merkityksellinen
lukuisen ytimiensä ja runsaslukuisten
sim*eniensä vuoksi, mikä aiheutti
sen, että sitä pidettiin rakkauden
ja hedelmällisyyden symbolina.
Vielä meidänkin päivinämme näyttelee
granaattiomena näillä main huomattavaa
osaa uskonnollisissa toimituksissa
ja varsinkin häissä.
Mutta mitenkä sitten on syntynyt
se käsitys, iettä hedelmä, jonka rouva
Eeva tarjosi, miehelleen aiheuttaen
syntiinlankeemuksen, olisi ollut tavallinen
omena? Ehkä se johtuu erehdyksestä,
ehkä huolimattomasta raamatun
alkukielten tekstien tulkitsemisesta.
Mutta aika vankasti tämän
käsitys on kuitenkin ihmisiin iskenyt.
Granaattiomena, jonka latinalaii-nen
nimi on Pomum Granatum, kutsutaan
hebreaksi rimmon. Ehkäpä
joku, joka on raamatun harvoihin alkukielisiin
teksteihin tehnyt reunahuomautuksia
latinaksi, on kirjoittanut
sanan pomum. Ja tästä voi sitten
johtua, että Aatamin ja Eevan
syntiinlankeemuksesta kerrottaessa
on myöhemmille raamatuin lukijoille
jäänyt mieleen omenan latinankielinen
nimitys pomum ja siitä on sitten saanut
alkunsa käsitys, että Eeva olisi
miehelleen tarjonnut omenan.
Suuri joukko epäselviä kohtia raamatussa
onkin tutkijain käsityksen
mukaan syntynyt juuri tällaisista
erehdyksistä ja epätarkkuuksista. Se
tieto kirjoituksista, jonka useimmat
kristilliset kansat ovat saaneet useina
vuosisatoina, kulkeutui heille melkein
yksinomaan saarnojen välityksellä.
Eihän raamattu tullut painetuksi ennenkuin
jo oli kulunut yli tuhannen
vuotta kristinuskon laajemmalle levenemisestä.
Pura Europoksen kaivausten
valossa yoidaan tehdä se johtopäätös
että raamatun kirjoitetun
tekstin ohella oli myöskin levinnyt
laajalti traditio siitä, että kielletty
hedelmä on granaattiomena. Ja kristikunnan
alkuaikoina ilmeisesti kukaan
ei edes epäillytkään tätä.
Omena, joka nykyään on maailman
tavallisin hedelmä, ei varmaankaan
kasvanut Edenin loistopuutarhassä,
sillä Vähä-Aasiassa, jossa paratiisin
oletetaan olleen, olivat omenapuut
menneinä aikoina täysin tuntemattomia.
Mutta sen sijaan näillä main
oli granaattiomena yleinen.
(Kilpakirjoitus)
Eirj. M. N.
O] ALIN. yrittämässä tehdä jotain
" järjestämiÄyötä kaivosmiesten
vaimojen keskuudessa Corbinissa,
B. C , kurjassa hökkelikylässä, ennen
mainitun kylän kaivostyöläisten toista
vuotta kestänyttä sankarillista lakkoa.
-
Kuljin mökistä mökkiin, ilmoitellen
kokouksesta, joka pidettäisiin
seuraavana päivänii, sunnuntaina, kaivosmiesten
kokoushuoneella. Ilmoitin,
että olin Canadan kaivosmiesten
vaimojen järjestäjä ja että tarkoitukseni
on puhua samasta asiasta
täälläkin. Toiset naiset lupasivat
saapua kokoukseen, toiset taas sanoi-va.
ty ^ttä eivät ymmärrä mitään sellaisesta,
riittää, kun Jieidän miehensä
ovat järjestyneitä, jne.
Toiset katselivat minua niin kummallisesti,
että ajattelin heidän epäilevän
minua joksikin, jota he eivät
halunneet nähdä. -Mutta syytä siihen
en. tiennyt. Toiset taas käskivät istumaan,
tarjosivatpa kupin kuumaakin,
tiedustellen, että onko se Tim
Buckin kaupunki (Blairmore, Alta)
sellainen, kun sitä sanotaan. Toiset
taas tiedustelivat, että miksi naiset
ja lapsetkin menisivät lakkovahtiin,
riittäähän toki, kun miehet huolehtivat
sellaisista asioista, jne.
Vastasin parhaani mukaan heidän
kysymyksiinsä, mitä olimme omassa
kylässämme kekeneet ja mitä valheita
sanomalehdet olivat meistä levittäneet.
Illalla menin taas koputtelemaan
Kirj. ELISA
0-] MINÄ kalmiston polkuja kuljen
ohi hautapatsaiden.
Etsin kumpua pienoisen pientä,
jonka alla lepää mun äitini.
Ei kallis marmoripatsas,
sun hautaasi kaunista,'
vaan pienoinen puinen risti
on merkkinä kiimmutlasi.
Et sukua suurta sä ollut,
vaan köyhä'ja alhainen.
Siksi marmoripatsas on liikaa,
sun hautaasi kaunistamaan.
Jo löysin kumpusi pienen, "
sen vierehen polvillein käyn.
Kyynelhelmet niin kirkl^aat,
ne kastelee kumpusi.
Ja muistojen sulut me aukee,
ohi vierivi lapsuuteni,
misf kaikki uhraava rakkaus äidin
jalo kivinä kimaltelee.
oville. Satuin menemään erään skotlantilaisen
kaivosmiehen mökkiin.
En edes ehtinyt esittää asiaani, kun
kimakka ääni kysyi, että kuka minä
olen ja miksi minä kuljen. Ääni oli
niin halveksiva ja suuttunut, että en
tahtonut päästä asiastani alkuun.
Vihdoin kuitenkin sain sanotuksi, että
olen saman union järjestäjä, joka täälläkin
vaikuttaa.
"Oh, tulkaa sisään! Luulimme teiltä
aivan toisenlaisella asialla liikkii-vaksi.
Täkäläinen kaivosyhtiö näet
aikoo työntää 86 nuorta miestä työstä
pois ja eräs slaavilainen nainen kulkee
ympäri, keräten nimiä yhtiön
eduksi. Luulimme teitä häneksi.
Voin vakuuttaa, että teille oli onni,
kun ehditte sanoa, mihin järjestöön
kuulutte, taikka olisimme ehkä panneet
jiikomuksemme täytäntöön. Katsokaa
tuota kiehuvaa vesipataa tuossa.
Se oli tarkoitettu sille kätyri-akalle,
joka avustaa yhtiötä työntämään
meidän poikiamme työttömien
armeijaan!"
, Pelastuin onneksi ja kuuma vesi
jäi tulematta niskaani, koska olin
rehellisellä asialla. Kesken jäi mainitulta
akalta nimien keräys ja nuoret
miehet jäivät työhön sillä kertaa.
Vielä ei syntynyt naisten järjestöä
tällä kertaa, mtitta miehille vakuutin,
että ennen kuutta kuukautta sellainen
oh Gorbinissa |lemassa, jota he
epäilivät. Mutta se syntyi kolmen
kuukauden perästä ja järjestäjä oli
silloin British Columbian hallituksen
poliisipäällikkö, tehden sen perusteellisesti.
Hän nimittäin ruhjotutti
traktorilla naisia ja miehiä raajarikoiksi.
Corbinin naiset kestiyät sankarillisesti
loppuun saakka.
Tarvitsee vain käydä Gorbinissa ja
nähdä paikka, missä he asuivat, hökkelit,
joita tuuli lieihitteli, missä pienokaiset
sai hädin tuskin pysymään
sulana. -Talvisin ei paljon lumen aikana
päässyt millään kylästä pois.
Kaiken tämän nähtyään jokainen
ymmärtää silloin, miksi naisetkin ryh-tyivsLt
"kotejaan" puolustamaan.
Tänä päivänä on Corbin yksi Canadan
monista ''haara^kylistä", jossa
ei ole dämää; ^^y^^
neet sinne täi^ne. Ja missä ei ole
työtä, siellä ei jnyöskaän ole elämää.
• •:'-000 .-• ' •
NEUVÖSTOLHTOSSÄ on suunniteltu,
julkaista kolnipa seuraavan
vuoden aikana 12,753,000 kappaletta
MaxiniXSorkm teoljsia.^^^^^"
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 6, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-02-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki370206 |
Description
| Title | 1937-02-06-08 |
| OCR text | Nauram Mndm Sasha Linda A7nsterdam on kotoisin New Yorkista, mutta ylläolevassa kuvassa näemfne hänet Miamin rantahietikolla Floridassa. Köyhän kevät koittaa vasta silloin, kun aurinko siirtää kuumaa hellettään tänne pohjolan kamarallekin. c Rakkaustragedia Guyanassa Guyanassa asui muutamia vuosia sitten ranskatar, joka huolimatta siitä, että hänellä oli täysi vapaus, ei tahtonut jättää tätä "jumalanhylkää-mää" seutua maailmassa. Hänen traagillinen tarinansa on seuraava: V^uonna 1910 tuomittiin hänen miehensä 12 vuoden vankeuteen Pirunsaarelle sekä lisäksi olemaan muuta-mia vuosia Guyanassa, koska hänen rikoksensa oli tapahtunut varsin raskauttavissa olosuhteissa. Hänen nuori vaimonsa ilmoitti, että hän tahtoo odottaa miestään ja vankeusajan loputtua aloittaa uuden elämän miehensä kanssa. Kun mies vuonna 1922 oli kärsinyt ensimäisen osan rangaistuksestaan, matkusti vaimo Guya-naan ottaakseen vastaan miehensä ja oli hänellä mukana huomattava summa rahaa peruspääomaksi uutta elämää varten. Näillä rahoilla he ostivat pienen palan maata Guyanassa ja yrittivät elättää itseään kalastuksella ja vihan-nesviljelyksellä. Kuitenkaan he eivät saaneet mitään suurempaa^ korvausta tuotteistaan ja ajan kuluessa heidän säästönsä hupenivat hupenemistaan. iMies oli epätoivon partaalla, mutta vaimo piti yllä hänen rohkeuttaan ja vakuutti joka kerta koskaan pettämättömällä hyväuskoisuudella, että miehen toivo saada jättää Guyana varmasti pian toteutuu. Kuitenkin sokea kohtalo tahtoi, että mies ei koskaan saa jättää Guyanaa, sillä \^hän ennen kuin hänen viimei- ^ nen armonanomuksensa, johon todennäköisesti piisi suostuttu, tuli käsiteltäväksi asianomaisessa paikassa, mies kuoli. Silloin murtui myös vaimon vastustuskyky ja hän tuli täysin* masentuneeksi. Hänen sukulaiset kirjoittivat ja pyysivät häntä palaamaan kotiin, mutta mitkään suostuttelut ei- \'ät auttaneet. Hän on selittäinyt, että hän tahtoo lopun ikäänsä asua Guyanassa tullakseen haudatuksi miehensä viereen. ELKEIN kaikki taiteilijat, jotka ovat maalanneet sen mainion hetken, jolloin Eeva viekotteli Aatamin, ovat kuvanneet kielletyn hedelmän omenaksi. Ja kun me maallikot puhumme tai ajattelemme tätä kiellettyä hedelmää, tulee heti mieleemme omena. Mutta kuitenkaan ei raamatussa ole missään paikassa sanottu, että kysymys olisi omenasta. Kirjoitettuna on vain, että Edenin ihanassa puistossa oli muuan puu, jonka hedelmiä molempien ' ihmisten oli kielletty maistamasta. Ensimäisen Mooseksen kirjan kolmannesta luvusta saa turhaan etsiä kyseellisen kielletyn puun ja sen hedelmän nimeä. Raamatuntutkijat ovat kautta vuosisatojen yrittäneet etsiä todistusta voidakseen osoittaa hedelmäpuun olleen sen tai tämän lajisen, aina sitruunasta taateliin saakka. Nyttemmin on kuitenkin päästy selvyyteen tästä kovin tärkeästä ja paljon kiistellystä kohdasta. Kysymyksessä oleva hedelmä on granaattiomena, joka eroaa aika paljon jostakin järvenpään tai Ahtialan omenasta. Granaattiomena on hedelmä, jossa on l i - hamainen sisälmys, paljon siemeniä ja muistuttaa lähinnä luumua, ollen puupensas muuten myrtin Sukua. Eufrat-virran läntisen haaran luona A^ähässä Aasiassa tehdyissä kaivauksissa on Dura Europoksen raunioista muuan tieteellinen retkikunta löytänyt kristillisen temppelin jätteet. Temppeli arvellaan olevan vuodelta 232. Eräässä temppelin seinässä on punainen maalaus, jossa kuluneista paristatuhannesta vuodesta huolimatta selvästi nähdään mies ja nainen seisomassa puun alla. Voidaan tuskin erehtyä, jos oletetaan, että pariskunta oh Eeva ja Aatami. Ja entä hedelmät puussa? Ne ovat selvästi granaattiomenia. Ja muuan vanha legenda kertookin, että se hedelmä, jtDnka Eeva pisti miehensä nenän eteen, oli juuri granaattiomena. Ja tämä muuten sopiikin yhteen tämän hedelniän historiikin kanssa. Granaattiomena on maailman vanhimpia hedelmiä. Jätteitä tästä hedelmästä on tavattu kerrostumissa, jotka ovat vanhempia kuin ihminen maan päällä. Granaattiomena esiintyy yleensä itämailla. Raamatussakin se mainitaan usein. Läheisen idän kansoille oli tämä hedelmä hyvin merkityksellinen lukuisen ytimiensä ja runsaslukuisten sim*eniensä vuoksi, mikä aiheutti sen, että sitä pidettiin rakkauden ja hedelmällisyyden symbolina. Vielä meidänkin päivinämme näyttelee granaattiomena näillä main huomattavaa osaa uskonnollisissa toimituksissa ja varsinkin häissä. Mutta mitenkä sitten on syntynyt se käsitys, iettä hedelmä, jonka rouva Eeva tarjosi, miehelleen aiheuttaen syntiinlankeemuksen, olisi ollut tavallinen omena? Ehkä se johtuu erehdyksestä, ehkä huolimattomasta raamatun alkukielten tekstien tulkitsemisesta. Mutta aika vankasti tämän käsitys on kuitenkin ihmisiin iskenyt. Granaattiomena, jonka latinalaii-nen nimi on Pomum Granatum, kutsutaan hebreaksi rimmon. Ehkäpä joku, joka on raamatun harvoihin alkukielisiin teksteihin tehnyt reunahuomautuksia latinaksi, on kirjoittanut sanan pomum. Ja tästä voi sitten johtua, että Aatamin ja Eevan syntiinlankeemuksesta kerrottaessa on myöhemmille raamatuin lukijoille jäänyt mieleen omenan latinankielinen nimitys pomum ja siitä on sitten saanut alkunsa käsitys, että Eeva olisi miehelleen tarjonnut omenan. Suuri joukko epäselviä kohtia raamatussa onkin tutkijain käsityksen mukaan syntynyt juuri tällaisista erehdyksistä ja epätarkkuuksista. Se tieto kirjoituksista, jonka useimmat kristilliset kansat ovat saaneet useina vuosisatoina, kulkeutui heille melkein yksinomaan saarnojen välityksellä. Eihän raamattu tullut painetuksi ennenkuin jo oli kulunut yli tuhannen vuotta kristinuskon laajemmalle levenemisestä. Pura Europoksen kaivausten valossa yoidaan tehdä se johtopäätös että raamatun kirjoitetun tekstin ohella oli myöskin levinnyt laajalti traditio siitä, että kielletty hedelmä on granaattiomena. Ja kristikunnan alkuaikoina ilmeisesti kukaan ei edes epäillytkään tätä. Omena, joka nykyään on maailman tavallisin hedelmä, ei varmaankaan kasvanut Edenin loistopuutarhassä, sillä Vähä-Aasiassa, jossa paratiisin oletetaan olleen, olivat omenapuut menneinä aikoina täysin tuntemattomia. Mutta sen sijaan näillä main oli granaattiomena yleinen. (Kilpakirjoitus) Eirj. M. N. O] ALIN. yrittämässä tehdä jotain " järjestämiÄyötä kaivosmiesten vaimojen keskuudessa Corbinissa, B. C , kurjassa hökkelikylässä, ennen mainitun kylän kaivostyöläisten toista vuotta kestänyttä sankarillista lakkoa. - Kuljin mökistä mökkiin, ilmoitellen kokouksesta, joka pidettäisiin seuraavana päivänii, sunnuntaina, kaivosmiesten kokoushuoneella. Ilmoitin, että olin Canadan kaivosmiesten vaimojen järjestäjä ja että tarkoitukseni on puhua samasta asiasta täälläkin. Toiset naiset lupasivat saapua kokoukseen, toiset taas sanoi-va. ty ^ttä eivät ymmärrä mitään sellaisesta, riittää, kun Jieidän miehensä ovat järjestyneitä, jne. Toiset katselivat minua niin kummallisesti, että ajattelin heidän epäilevän minua joksikin, jota he eivät halunneet nähdä. -Mutta syytä siihen en. tiennyt. Toiset taas käskivät istumaan, tarjosivatpa kupin kuumaakin, tiedustellen, että onko se Tim Buckin kaupunki (Blairmore, Alta) sellainen, kun sitä sanotaan. Toiset taas tiedustelivat, että miksi naiset ja lapsetkin menisivät lakkovahtiin, riittäähän toki, kun miehet huolehtivat sellaisista asioista, jne. Vastasin parhaani mukaan heidän kysymyksiinsä, mitä olimme omassa kylässämme kekeneet ja mitä valheita sanomalehdet olivat meistä levittäneet. Illalla menin taas koputtelemaan Kirj. ELISA 0-] MINÄ kalmiston polkuja kuljen ohi hautapatsaiden. Etsin kumpua pienoisen pientä, jonka alla lepää mun äitini. Ei kallis marmoripatsas, sun hautaasi kaunista,' vaan pienoinen puinen risti on merkkinä kiimmutlasi. Et sukua suurta sä ollut, vaan köyhä'ja alhainen. Siksi marmoripatsas on liikaa, sun hautaasi kaunistamaan. Jo löysin kumpusi pienen, " sen vierehen polvillein käyn. Kyynelhelmet niin kirkl^aat, ne kastelee kumpusi. Ja muistojen sulut me aukee, ohi vierivi lapsuuteni, misf kaikki uhraava rakkaus äidin jalo kivinä kimaltelee. oville. Satuin menemään erään skotlantilaisen kaivosmiehen mökkiin. En edes ehtinyt esittää asiaani, kun kimakka ääni kysyi, että kuka minä olen ja miksi minä kuljen. Ääni oli niin halveksiva ja suuttunut, että en tahtonut päästä asiastani alkuun. Vihdoin kuitenkin sain sanotuksi, että olen saman union järjestäjä, joka täälläkin vaikuttaa. "Oh, tulkaa sisään! Luulimme teiltä aivan toisenlaisella asialla liikkii-vaksi. Täkäläinen kaivosyhtiö näet aikoo työntää 86 nuorta miestä työstä pois ja eräs slaavilainen nainen kulkee ympäri, keräten nimiä yhtiön eduksi. Luulimme teitä häneksi. Voin vakuuttaa, että teille oli onni, kun ehditte sanoa, mihin järjestöön kuulutte, taikka olisimme ehkä panneet jiikomuksemme täytäntöön. Katsokaa tuota kiehuvaa vesipataa tuossa. Se oli tarkoitettu sille kätyri-akalle, joka avustaa yhtiötä työntämään meidän poikiamme työttömien armeijaan!" , Pelastuin onneksi ja kuuma vesi jäi tulematta niskaani, koska olin rehellisellä asialla. Kesken jäi mainitulta akalta nimien keräys ja nuoret miehet jäivät työhön sillä kertaa. Vielä ei syntynyt naisten järjestöä tällä kertaa, mtitta miehille vakuutin, että ennen kuutta kuukautta sellainen oh Gorbinissa |lemassa, jota he epäilivät. Mutta se syntyi kolmen kuukauden perästä ja järjestäjä oli silloin British Columbian hallituksen poliisipäällikkö, tehden sen perusteellisesti. Hän nimittäin ruhjotutti traktorilla naisia ja miehiä raajarikoiksi. Corbinin naiset kestiyät sankarillisesti loppuun saakka. Tarvitsee vain käydä Gorbinissa ja nähdä paikka, missä he asuivat, hökkelit, joita tuuli lieihitteli, missä pienokaiset sai hädin tuskin pysymään sulana. -Talvisin ei paljon lumen aikana päässyt millään kylästä pois. Kaiken tämän nähtyään jokainen ymmärtää silloin, miksi naisetkin ryh-tyivsLt "kotejaan" puolustamaan. Tänä päivänä on Corbin yksi Canadan monista ''haara^kylistä", jossa ei ole dämää; ^^y^^ neet sinne täi^ne. Ja missä ei ole työtä, siellä ei jnyöskaän ole elämää. • •:'-000 .-• ' • NEUVÖSTOLHTOSSÄ on suunniteltu, julkaista kolnipa seuraavan vuoden aikana 12,753,000 kappaletta MaxiniXSorkm teoljsia.^^^^^" |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-02-06-08
