Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 9, 1942

              Luonnon
^4li talloa marmiköita.
Siä puita vahingoitat
älä riko luonttOtt^ raithaa^i
ala parjaa^ älä^0*^^-{'^^~
Siivoa Idriixaikkästi
korjaa eväsjättefisii
eiä piirrä kuTiia^
puihin nimimerhMä,
tahraat vaan; mi^ alt soffiäc^
Varo, suojaa toisen omaa.
Muistot ktmniassaairktt'
Tämä kaikki mieteespidfuu
derholt DimeltääB, oH kuullut puhut­tavan
äsken perustetun Pietar» kau­pungin
suurista rakennuspuuhista ja
että tsaari Pietari, joka oli määrän­nyt
uudea kai^tingin iiallituskaupun-.
giksi, liarrasti erittäinkin kaupan ja
laiyakulun kehittymistä .\?altakunnas-saan.
Hän päätti sen vuoksi etsiä
sieltä onneansa ja varusti laivansa
HötLANNIN Kiffir ott. sukua- nimfeuntooii,. Eräältä amsterdami.
!e ja niotsilfe täiöäö esim» laiselta:tuttvaltaan.haff^ Pikarin
mukaan i^ösÖn eh^iamMHte- satamakapteenUte suosituskirjeen,
onger is de beste kok
> kokki.
nalka on
i ! ' Hän kietoi Ipfeivaitensa
•leyn kaulaafl,; pitacaJ't^öSiii ki&-
•ylös käännettynai ja pyyhki sie^
sU ja huolellisesti huu^uäan pois.;
näin!" Ja sitten^..,
'Tämäpä oli oiva- k i ^ n t ö ! Etf
itenut ollenkaan" maalin makiuai"
"Ladm kerran, että pidät kovin
>unaisesti maalista. ~ Sinä-i,
«jos muistat, maalasit minun sää^
renikin."
"Katselen sitä miiekirani vaikka
Uulissa, noin pöydän toiselta puolen,
mutta suutelen niieluumniitf niitä ai- amiraliteetin vieressä ja ilmoittaa, et-kuperäisessä
värissään." tä talonomistaja oli nykyisin kaup-
"Sinusta saa joku kaiiBtan vaati- pias, joka voisi auttaa häntä neuvol-vaisen
aviopuolison; sitöpaitst vidä la ja työllä. Jotta pila tulisi täydel-laHTmkin,
sillä siinähän kuluu paljon listaa sekoitetbm asiaan^ keisarinna-maalia,
että aina pufadisfea ja ~taas kin, joka pukeutui aivan poroporva-riliisesti,
venäläisen kauppiaan rou­van
kuosiin.
jossa tätä ^ehoitettiin hankkimaan
laivurille rahtia. Tämä oli ensim­mäinen
muukalainen kauppalaiva, mi­kä
Nevalla oli liikkunut. Kun hol-lantilainenläiva
saapui Ja tervehdyk­seksi
jyt%tti kohse kanuunanlau-fcausta,
sattui Pietari suuri olemaan
lakieniiukseft alaisessa Ihmassa. Hä»
antoi k^ttulusteHa, mikä tarkoitus lai­van
matkalla oli, ja vastaus miellytU
häntä niin suuresti, että hän päätti
vähäsen ilkamoida haudan muuka­laisen
kustannuksella. Hän käski sa-tamakapteenin
heti laivan rantaan
saavuttua tuoda laivan päällikön tsaa­rin
asuntoon, huonoon talorähjään
panna.
"Sitten kun minulle tulee se, josta
mainitsit, tulen häntä, suutelemaan
äina ennenkuin hän kerkiää panna
kuliinsa panssarin. Mutta siihen
asti se saa olla tytön huolena, niin-kai&
n)t sinun." ' •
"Sinä olet' mididoton. En tiedä
kuinka kukaan voisi tulla-sinun vai-m^
sesi!"
"Voisit koettaa — se voisi olla
kauskaakin. Voisimme sitten nuo
maaliasiat sovitella padiain päin. Sil-
B tiecfithän, että minä olen maalari
ja pidän hyvimnaaJatusta omaisuu­desta,
oli se sitten vaikka vaimoni
huulet. Uskallatko vielä puhua avio­liitosta?"
"Uskallan", vastasi tyttö hymyil­len.-
"Tuletko sitten vaimokseni?"
Tsaari otti hollantilaisen laivurin
erittäin ystävällisesti vastaan ja yh­dessä
miehet sitten söivät leipää ja
juustoa sekä polttelivat piippua. Hol­lantilainen
sillävälin katseli ympäril­leen
tuvassa ja rupesi arvelemaan, jot­ta
tuskinpa hänelle tuomriioisen talou­den
isärmästä olisi suurtakaan hyö-tyä-
Nyt tuli keisarinnakin näkyville.
Laivuri kääntjd tämän puoleen ja sa­noi,
että hän oli tuonut hänelle mu­kanaan
palan juustoa, niin hyvää, et­tä
hän luultavasti ei koko elämässään
ollut saanut semmoista. Keisarinna
kiitti laivuria ja tarjosi hänelle kä­tensä.
Kun emäntä oli laivurille suu­resti
mieleen, nouti tämä palasen
palttinaa ja pyysi hänen teettämään
vuuksia", tuura^ laivuri. "Tuo
näytti minusta ^telismiäitellä--.
"Se ei merkitä mitään", vastasi
tsaari "Jösolet tääaiä>maakafcä^
san.päivää,käypi sinulle aivan sa­moin.
Täällä out koko jöuklDOtuom-moism
köyhiä aateKsnridiiä kuiä tuo-
, kin, ja mmut onf pari semmosta saa­nut
vainminsa, Koetä^rttaa hd^^
veliseni! Ke lieliakbivat mie!<^aän ja
käyttävät hyväkseen tätiänsä Ja xx-tarinauhojäx^,
mutta ei pidä antaa
pettää itseään semmoiseUa naöripe-miä.,
"Kiitän veliseni — koetan pitää va-rani!
vastasi hoUantUainen. «Ter­veiksi
kaikkein rakastcttavimman
. vaimosi menestykseksi!"
Veihniehet sai^-at lasinsa pohjaan
juuri, kun äsken tuUeen vahdin |^ät
likkö astui sisälle saamaan käskyjä
ja lausui:
"Pyydän teidän käskyjänne, keisa^
rillin«Qmajesteetti!"
Hollantilainen hypähti pystyyn ja
katseli kysyvänä väliin upseeria, vä­hin
tsaaria. Silminnähtävästi t^idot-tiin
pitää häntä, narrina;
"Älä vaivaa itseäsi, veliseni", virk>
koi h ^ hymähtäen tsaarille. ''Kenpä
tietää, kumpi meistä > on suurempi
narri, sinäkö pyntätt3inej teeskente-levine
aatelismiehinesi ja upseerinesi
vai minä laivan lastineni."
Upseeri unohti hämmästyksestä
melkein koko kunnioituksensa keisa>
rilhsta sotaherraansa kohtaan ja astui
tsaarin ja vieraan laivurin väliin, jota
hän piti joko juopuneena täi mieli­puolena.
"Usko vaan, veliseni — kaikki on
totta", lausui Pietan. "Minä olen
tsaari ja olen suiu-esti iloinen, että
olen pääss3rt tuntemaan semmoisen
kunnollisen ja hauskan miehen kuin
sinut."
Nyt näki hollantilainen, miten asia
todellisesti oli, ja polvistuen mahta­van
hallitsijan edessä ja pyysi an­teeksi
vapaata käytöstänsä, jota äs­ken
oli osoittanut.
Tsaari, josta seikkailu oli tuntunut
sangen hauskalta, nosti , hymyillen
O» aina jotatt$ pois^^
suita, •.
• kum var(as öisin arkkujasi kakm<UoiSm
Poiss* ahfim frettiä jotain on, mUt
1 nmikmti k^
se kallista onnyt, kitn riistettiin^
sepffis.
On aitta jotain meit»^, /ofom kuolluf
syltä.
NHn ryöstää kartanoas näkymatöM
käsi.
Ja liian myöhään mmston koira
lumkahtaa.
Niin 0ia6i«f(ds^uttasi osa Useasi
suit* aina tietämättäshukkuu, lahoaa*
NHn ryöstää ihmisiä näkymätön käsi*
Ja /»enin, p*enin eHn köyhdyt
elämästä
ja tttlet autioksi. Mieles kalmistoon
teet monta pientä hat^aa^ Niitä
itkemästä
sä astut vihdoin unohduksen
kuutamon.
A Ä, pietm^ fdetan erin kUolct
-elämästä,
UUNO KAILAS,
SETELIPAPERIA,
jossa silkkikuitujen sijasta on käytet­ty
nylonia, on valmistettu Yhdysval­loissa
ja siitä tehtyjä seteleitä lasket­tu
kokeeksi joku määrä liikkeelle. E-rotusta
ei sanota huomaavan. Naita
seteleitä ei kuitenkaan panna yleisesti
liikkeelle ennenkuin silkkikuituinen
paperivarasto on loppuun käytetty.
SELLOFAANI,
vahapaperi yms. ottavat yhä enem­män
tinakannujen, tinapaperin ja ku­min
paikan ruokatavaroiden pakka­uksessa.
Nämä uudet pakkauskuoret
ovat osoittautuneetkin tarkoitustaan
vastaaviksi, veden, rasvan ja ilman
pitäviksi. '
ylös pelästyneen anteeksipyytäjän ja
antoi hänen suudella keisarinnaa kä­delle.
Sitten hän lahjoitti hänelle
1500 ruplaa ja laivanlastin tavaroita
ja määräsi, että hänen laivansa, niin
kauan kuin se pysyisi merikelpoisena,
saisi kaikista maksuista vapaana käy­dä
venäläisissä satamissa.
Shriley tunsi Newtonin leikillisen siitä itselleen paitoja muistoksi,
äänen alla kiihkeän vakavuuden ja "Kas niin Kati", huudahti Pietari,
^ ^ i * . piippuaan karistellen, "nyt sinusta tu-
"Nuutini, otan nyt tuon pyyntösi , korea kuin keisarinna! Semraoi-toden
kannalta. Etkö jo peVäänny?^^ : sia.^paitoja sinuUa ei vielä koskaan
ole* oiliit päälläsi."
Palkiaksi vaati laivuri yhtä sunte*
loa, jonka ^Katariina hänelle,,keisarin
Itivalla ja tämän nauraessa aivan-sy-
"En aiokaan — eniikinäi— Shif^
l€y, rakkaani. Olen maailman;Onnel­lisin
mies!"
He viipyivät nyt kauan pärvekkeel-
\ He eivät puhuneet enää mitään damensä pohjasta, antoikin jonkun-niaalista,
vaan paljon :muusta, vaka- . moisella teeskennellyllä arvokkuu­ttakin,
mikä odotti >heitä^-uudella,: della.-
i^in ihanalta näyttäväHä t i ^ a.
Marie Försberg^iö
MUISTÖMIE
Aili armas haudassasi,
ntikn unta rauhaisaa,
lapsesi ja puolisosi»
s«a muistaa ainiaan.
Jä*it maiston Itsestäsi,
onhoittaa sna emme TOL
Smnlle vaan ykafaiäsi,
«^na "RAKAS- meOtä soi.
P U O L I S O S I J A UU^aiBSL
Miehet polttelivat piippujaan ja
joivat votkaa. Hollantilainen tuli
yhä iloisemmalle, tuulelle. Vihdoin
kun hän oli saanut tsaarilta lupiin
lastin Hallontiin, ei hän enää voinut
hillitä itseään, ilosta toiveensa pikai­sesta
täyttyrfiisestä, ja esitti uudelle
asiaystävälleen veljenmaljan.
Äkkiä astui Pietarin suosikki ruh­tinas
Menschikov, joka edusti häntä
kaikissa valtioasioissa, ritarimerkeillä
koristettuna huoneeseen, hattu kou­rassa.
LaixTU-ilta menivät silmät se-poseläUeen,
mutta Pietari viittasi ruh­tinasta
heti poistumaan.
"Hitto soikoon, veliseni, sinulla
näyttää olevan täällä suuria tutta-
J^äs austraatialainen neitonen ja yhdysvaltalainen lentäjä syövät
"suuren ateriansa" eräässä Sydneyn ravintolassa. Näitä rakkaus-ja
avioliittoromansseja tapahtuu nykyään aika tiheään siellä.