Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 15, 1952

              on täällä meUIä vählnsä siistitty ja re-monteerattu
iiäitä 4daja -^^
_ ja ei ainakaan tästä portista lÄasteta
sellaisia räketeeraajia; kuin siellä teillä
Jjiiulostaa valta-asemissa olevan. Pojan
vekkulit tuolla takaovella ottavat lah­juksia,
samaten kun siellä teilläkin kuu­lemani
mukaan on tapa. Käntirahaa
näes tarvitsevat.
X\ t työ narrootte, sanoin minä.
Weil! Weil! Oman muonko mie­hiä?
uteli Pietari. — Kuikka-Koponen,
Pielavedeltä, lähti juuri ongelle. Odot­tele
vähäsen! Voitte sitte huostaa kun
hän tulee takaisin.
Tiedustelin uudelleen homesteetia.
Mitä sinä olet tehnyt siellä ros­vojen
pesässä? Oletko tehnyt yhtään
hyödyllistä työtä? uteli Pietari.
Sanoin kaivaneeni kultaa, vaikka sitä
ei minulla ole.
Olet varmaan hummeroinut. Pe­lannut
pokkaa ja ollut koiratorppain
kunti, ukkovanhus kiivaili.
— Pankkiin joutui. Veloista meni.
— Xiinhän se vanha asetus sanoo:
Antakaat esivallalle ^uin esivallan ovat
ja jumalalle kuin jumalan ovat. Pankit
ovat esivallan suosiossa sekä määrättä­vissä.
Oikein olet^ tehnyt poikaseni.
Kuitenkin nämät ÖVat vanhoja' asetuk­sia
ja sietää tulevaisuudessa hiukan re-
Kaipauksella ilmoitamme, että isämme
HEIKKI LUND
kuoli kotonaan Sylvan L a k e l l a , Alber-tzssn,
helmikuun 20 p:nä. 1952, sairas-tettuaan
vanhuuden heiU^udesta joh­tuvista
vioista koImc! kuoRautta. Hän
oli syntynyt Alajärvellä, Suomessa,
vuonna 1865 j a o l i k u o l l e s s a an 87 vuo­den
ikäinen.
Häntä ikävällä muistelemaan jäi
kaksi tytärtä, kolme poikaa, 15 lasten­lasta
j a 9 lastenlastenlasta, yksi sisko
British Cölumbiassa j a y k s i veli Y h ­dysvalloissa
sekä p a l j on etäisempiä s u ­kulaisia
Suomessa ja tässä maassa.
V a i i i l u a saatettiin, viimeiseen lepoon
24 p. helmikuuta^ Kuusa<mon hautaus­maahan
suuren ystäväjoukon saatta­mana.
Kun i l t a joutui, n i i n m a t k a päättyi,
se uneen u u v u t t i väsjmeen.
Ei tunnu tuska, e i - v a i v a mainen,
on rauha sydämessä kärsineen.
Sammunut o n isän silmä,
käsi hellä kylmennjrt.
Loppunut o n isän tuskat, vaivat,
sydän k u n o n jäähtynyt.
Nuku, nuku, isämme armas,
nuku untasi rauhaisaa.
Lapsesi: L y d i a , Henry, H i l j a,
E l m e r ja W i l t i am
S y l v a n Lake, A l t a.
Surren ilmoitamme, että kuolema vei
joukostamme, y h d e n vanbempia Chasen
suomalaisia a s u k k a i ta
Mrs. Sohvia Stonen
(O.S. Ranta)
Ilän oli ssmtynyf L a p n k l l a , Vaasan
läänissä j a k u o l i K a m l o o p s i n sairaalas­sa
hehnikuun 6 p. 1952, o l i kuoUessaan
*i V. j a 7 knukandeiL ikäinen.
Häntä lähinnä k a l p a a v<eH, - ' Henry
Ranta perheineen. E l y , B f i n n . ja; ystä-j
a tuttavat täällä Chasessa, B . C .
T>'öpäiväisi o n päättynyt,;
syOän hyvä Uupunut, r
elamaii i l t a a n ebtinyt,
lepo iäinen o n «aapunut.
Maryjä J o h n,
Chäse, B . C . •
Vuodet v i e ru menneisyyteen,
nuden mukana i h m i n e n k i n vanhenee,
nentää k o h t i i k u i s u u t t a,
kunnes kuolema saavuttaa.
öe osanamme o n j o l l o i n k in
meidän jälkeen jääneidenkin.
Irene, M a l j a j a N i i l o Silander,
R. K . 1, N a n a i m o , B . C .
KIITOS
Kiitos kantajille ja kaikille ystäviUe
kukkalaitteista.
Läheiset tuttavat.
monteerata, ukkeli silmää iskien jutus.
teli.
^Edukseni kerskailin vielä tekojani:
sanom kasvattaneeni niin paljon nisuja
etta niitä on pojan pojillekin syötä\-äk-sa.
Pietari haroi tutisevin käsin pöytään-
Painoi nappulasta pitkään. Lakei­jan
juostessa ovelle, ukko toprakasti
, komensi:
— Pulliainen: u i a sieltä ylähyllyltä
valkoisenruusun ritarimerkki fa tuo täi
le gentlemannille!
— En perusta sellaisista Altain vuo­rilta
tuoduista leuhkuuden merkeistä.
Anna se \-aikka Hirohiton veljelle.
Pietari keihästi minua katseellaan, ar­vaillen
kai sitä ja tätä . . . Kysyi sit­ten:
— Missä sinä olet tuon toisen taka-propellisi
menettänyt
— Minulla oli, aloitin, lihalliset hi­mot
ja . . .
— Ei mitään raamatun polemisee-rausta,
eikä hävyttömyyksiä, ukkeli
keskeytti.
Sitten se paakahti; olin näet lihan et­sinnässä:
nälkä kun oli, lopetin alotta-mani
selityksen.
— Se muuttaa asian, se muuttaa
asian, tuUmi Pietari, pyöritellenavain-
' nippua käsissään. — Oletko muuten lei­viskäsi
oikein kantanut?
— Jaa, osakemarkkinoita pelannut,
kysyin minä.
— En tarkoittanut mitään temppeli-markkinoita,
vaan oletko kanssamatkus­tajillesi
ollut esimerkkinä; sanokaamme
n\'t ikään kuin tienviittana? ky.syi Pie-tatri.
•—Kirjoitinhan minä erään kerran
jostain 1. K, L:äisten. napaäijästä ja
eräästä marsalkasta; muistaakseni
myöskin eräästä Bennetistä.
— - J a a , Pietari sytytti Imperial-tu-pakkakomppanian
lahjoittaman sikaa­rin.
Pölläytti pilvimäisen savusikermän
ja sanoi:
— Ne ryömivät tänne portille, mutta
kahdelle ensimmäiselle näytin kintaalla
tietä helvettiin. Sitten hän höpisi par­taansa:
— Sekin älirotat! Bennetti on
täällä leipäin kantajana. Työ on ras-kaanalaista,
mutta Hooverista hän saa
pian apulaisen. Ne ukkelit kun Xupasi-vät
teille pienille ihmisille täyden " t i -
nerpeilin''; pettivät, mutta nyt on pak­ko
lupauksensa täyttää täällä meidän
keskuudessamme.
Muistutin taasen homsteetista.
Pietarilla oli epäröivä ilme minua kat­sellessaan.
Sanoi sitten:
— Meillä tanssitaan melkein lakkaa­matta,
kuulepas nytkin. Toisessa salis­sa
tanssitaan ja toisessa Pasi Jääskeläi­nen,
Haapavedeltä, antaa konserttia. E i ­hän
sinusta ole tanssijaksi?
— Kelpaanhan minä harpun kanta­jaksi,
sanoin minä. "
— Kaiturinpoika Jalasjärvellä, nykyi­sin
pitää musiikista huolen, ei tarvita
harpun kantajaa, tenäsi Pietari.
Oli kotvan hiljaisuus. Ukkeli keinut­teli
tuolissaan, sivellen pitkää partaan­sa.
Sanoi sitten:
— Mene onaaistesi luokse ja iske oi­kein
irvokkaasti niitä houkkia, rosvoja
Hiusköydet pyhäinjään­nöksinä
temppelissä
Kiotossa Japanissa on eräs temppeli
nimeltään Higashi 'Hongawanji, jossa
on eräs tavallisuudesta poikkeava py­häinjäännös.
Siellä on nimittäin 53
paksua köyttä, jotka on punottu 30,000
naisen hiuksista ja joita 200 vuotta sit­ten
käytettiin uutta Buddan temppeliä
rakennettaessa hirsien vetämiseen ja
nostamiseen. Palkinnoksi tästä suorit­tamastaan
hyvästä^ työstä ne julistettiin
pyhäinjäännöksiksi-
Pumpuliflanelli kovenee, jos se huuh­dotaan
kylmässä vedessä, siksi olisi aina
käytettä%^ lämmintä huuhteluvettä.
ja murhamiehiä siellä Herramme kiroa-
«Mssa peaikkeessa!
'"Haipoolimyrkyn'' vaikutus alkoi
haihtua elämäni nesteeltä. Yönörssinä
toimiva Mamuski pyyhki tuskien tuo­maa
hikeä otsaltani. Heräsin.
KIITOS
^ Lausun parhaat ja vilpittömät kiitokset tnr, Pkil Hiltonille, kuti
ja^ //<>« lahjoitti mimdlc niin kallisarcoista lääkettä^ kuin omaa vertaan,
ERKKI WUOKILA
^ SOINTULA. B R I T I S H COLITMBIA
m •
'^MuuuiiuiiuiiiuniuiiiiinmiuuniumuniuinuuiuiiiMHiuiuiMiiiiniiiiumiiiumum»uiMiunmuuuiniiniiim
I SYDÄMELLISET KIITOKSENI . . •
I lausun kämppä No. 55 työntekijöille siitä tosiyllätyksestä, jonka järjestitte
I täytteessäni 60 vuotta.
1 Kiitän rahalahjasta jonka jätitte lahjan ostoa varten.
I alkuunpanijoille mr. O . Vermoselle j a J . Virtaselle.
I Vielä k a i m e i n k i i t o s k a i k i l l e.
I Säilyköön ystäv^s vähllänime.
OSCAR FORSELL
C A M P 55 KAPVSKASING» O N T A t t IO
r<uniiiiuuHiHni»niiHuniHiiiiiuuiiiimuiiuMiiMiiiiiiuiuiumiuiinniminiiiiniiiiiiimniiuiHiuiimiiiuitiiMiiiiiMiiiinuui^
SYDÄMELLllSEN KIITOS .. .
a l l a m a i n i t u i l l e ystäville siitö unhoittumattomasta illasta, jonka järjes­t
i t t e minulle helmikuun 13 p:nä 1952, täyttäessäni 60 vuotta.
K a u n i s kiitos suurenmoisesta kahvipöydästä herkkuineen sekä raha­lahjasta.
Erikoinen kiitos homman alkuunpanijoille. Parhain kiitos
hauskasta i l l a s t a k a i k i l l e ystäville:
Albert Tuominen, Aino j a H . Männikkö, R i i k a j a A r v i Penna, K a i sa
j a B e n Gesti-in, L a i n a j a V i i i Uusitalo, H u l d a j a H j a l m a r Laine, Siviä
j a L a u r i Laakso, M a i j a j a Väinö Aito. M i n i j a H e m y Niska, K i r s ti
H i n t s a . J o h n Nygard. L i n d a j a K u s t i K o s k i , Rauha j a A r v i d Wals,
Jenny j a E r i c k K i v i m a a , A i n o j a A n t t i Haimula, Selma j a M a t t i Korte
H i l m a j a Joonas Korte, Olga j a Helmer Mäki, Mary j a A i v o Nurmi.
A i n o j a N i c k Välimaa, Tyyne ja.Aappo Kärmekangas, Emma j a V i li
Kymö, H i l m a Salo, A l l a n , L y y l i j a Toivo Kols j a A l m a j a Werner
Johnson. ,
Teille kaikille vilpitön kiitokseni.
LYDIA TUOMINEN
3 N . G R O S V E N O R A V E . . V A N C O U V E R , B . C.
Suurella s u r u l l a ilmoitamme, että rakas lapsemme
JUNE HELLEN WESSMAN
kuoli äkkiä keuhkokuumeeseen Cochranen Lady Minto-sairaalassa helmikuun
11 p:nä 1952. Hän o l i syntynyt samassa sairaalassa syyskuun 16 p:nä 1937.
K a i h o m i e l i n kaipaamaan jäivät äiti j a isä, siskonsa M a e j a hänen miehen­sä
R a y sekä pikku-Sandy, kaksi veljeä, Aarne j a A r t h u r j a hänen perheensä
siskopuoli mrs. A. Htmiiphries perheineen, Timminsissa, Ont. K a k s i velipuolta.
Arvo perheineen, Guelph, Ont. j a Tauno, Timmins, Ont„ täti, mrs. H . W i l s on
perheineen K f r k l a n d Lakella,, kolme tätiä sekä kaksi enoa j a paljon serkkuja
Suomessa j a J u n e n koulutoverit, ystävät j a tuttavat tässä maassa.
M i k s i elämäniin.kovasti kohteUt
meitä,
miksi tiellemme kylvät kyyneleitä
Nyt timtuu tuskalta m a t k a mainen,
kun poissa o n Junemme
rakkaimpamme.
Syvästi kaivaten.
Äiti j a Isä.
Hyvästi, hyvästi siskoni armain,
j o k a luotanune poistuit n i i n varhain.
Muisto sinusta, June kallehin,
jäi kaunis - r - se säilyvi ainiaan.
Siskosi Mae, B a y j a Sandy.
P i e n i n oli J u n e joukossamme,
vaan sija sumi tyhjäksi jäi.
Lieko ollut l i i a n h3rvä
seumssamme pysymään.
Veljesi Aarne j a A r t h u r .
Sinä lähdit n i i n äkkiä luotamme pois,
ei katkerinkaan i t k u s^a t a k a i s i n tois.
N u k u imta_ rauhaisaa, n u ku
J m i e - k u l t a ,
ei koskaan sada haudallesi
unhoituksen lunta.
Siskosi Selma j a perhe.
L i i a n nuorena sinut o t e t t i in pois,
iäiseen lepohon sinut v i e t i i n.
Myiat^mme hellän hymysi a i n ,
jäi silmämme surun kjmeliin.
N u k u rauhassa J u n e - k u l t a .
. S^Uy täti j a perhe.
Hautaus t o i m i t e t t i in Cochranen Lutherilaisen hautausmaan talvIhauCaan
14 päivä h e l m i k u u t a 1952. Hautans-seremonian toimitti pastori C . C . G i l t i e rt
St. P a u r s U n i t e d kirkossa j a hautausmaalla.
K I I T O S
Pyydämme saada kiittää k a i k k i a j o t k a saattoivat Junea viime matkallaan.
Kiltänune J u n e n opettajia j a kouhitovereitd, k u n l a u l o i v a t hänen muistolleen
j a Kauniista seppeleestä k o u l u l l e j a toisesta seppeleestä luokkatovereille. Myös
sydämelliset kiitokset k a i k i l l e sukulaisine j a t u t t a v i l l e , j o t k a n i i n suurUukuisina
muistitte J u n e a i h a n i l l a k u k i l l a j a seppeleillä j a o t i t te ^saa suiu-een suruumme.
K i i t o s monista osanottokorteista j a -kirjeistä, j o i t a olenune saaneet
vastaanottaa.
KUttäen
OMAISET.
Lauantaina* maaliskuun 15 päii^nä* 1952 Sivu U . r,