Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 20, 1948

              V Rottrke'; i im f liiictiätcHen ^iipptaaan,
kunnes vuineiiien'siiniiiueHitensäve oli
bäipynyt kuulumattomiifi, minkä Jäl­keen
keskesrtynyt keskustelu jatkui edel-icen.'
_
' "J» sinäA^ität rakastavasltuota nuor-ta'iiaistaj
Danny?''
«Rakastan, sir."
" J a sinä t^toisit mennä bähen kans­saan
naimisim?"
"jos niin sallittfe,. sir."
"Mutta, Danny, kuinka käy sQloin
Annie Biaginin?"
-Danny käänteli-päätään.
MNiito, sir, Annie.on
" MiHoin olet- saanut viimeksi uutisia
kotoa, Danny?"
"Siitä on jo kauan -r- monta vuot-ta.—.
"Eikä kukaan ole kirjoittanut tai ker­tonut
sinulle, että Annie Bragin on sekä
naimisissa'että äiti?"
" E i ! " huudahti Danny suuttuneena.
"Se ei mahda olla totta?"
"On, se on totta." Poikä^hypisteli sor­miaan.
»
' "Ja hän, joka lupasi minulle tuskin
kymmenen ,v\{Otta sitten odottaa minua,
kunnes olen saavuttanut onneni! . . .
Sc: on niin naisväen tapaista!" .
-"Danny, onko teidän r^ahden välillä
edes nuppineulankaan verran eroa?"
Danny tuijotti häneen.
"O-o", sanoihän ja-istui vaieten. " S i i -
mä on ero", selitti hän sitten aivan
viattomasti. "Mmun mielestäni mies on
mieSr ja jos nais\^i pitää hänestä,
mitä hänen silloin on tehtävä? Te itse
sir —."
" E i , pysykäämme asiassa", keskeytti
hänet Rourke. "Siinä on ero, mutta . . . "
Hän muutti äkkiä äänensävyään. "Si­nä
paksupäinen hirtehinen", lausui hän
"olitko sinä kiitollinen sille naiselle, jo­ka
antoi sinulle vapauden. Miten pitkä
aika on siitä, kun sanoit minulle rakas­tavasti
tuota Kaunista Heleenaa kai­kesta
sydämestäsi, millainen se*nyt on-
'kin, ja kaikesta sielustasi, jos sinulla
sellaista on, ja kaikesta ruumiistasi —
ja tahdoit mennä naimisiin hänen kans­saan
Annie Braginista huolimalta?"
"Oh", huudahti Danny' ihastuneena,
"Se on siis totta? Ei ole siis olemassa
mitään estettä —?"
"Olenko minä antanut sinulle suostu­mukseni,
lurjus?"
"Ette", myönsi poika epätoivoisesti,
"mutta —."
"Vaiti, Danny. Sinä saat hänet yh­dellä
ehdolla. Minä tarvitsen sinua,
kuten jo 0I01 huomauttanut —."
"Tiedätte kyllä, että voitte luottaa
mimnm aina viimeiseen hengenvetooni
saakkaä"
"Sinä lÄuraat siis minua Birmaan?"
"Luuletteko te^ sir, että vobin nuk­kua
öitäni rauhassa kuultuani' omasta
suustanne, missä kaikessa olette ollut
mukana, ja aavistaessani, mitä te vielä
saatte kok^, ennenkuin olette saavut­tanut
päämääränne? Tahdonko seura­lta
teitä? Sen teen, jos sitten tarvitsette
minut tai ette."
"Ja siten voit matkustaa takaisin miss
Psychesi luokse, tai mikä hänen nimen­sä
on."
" N i i n , sir ja kiitoksia paljon . . ."
Hän hypähti äkkiä pysty>'n. "Xyt ne
tulevat, sir", kuiskasi hän innokkaasti.
"Olen kuulevinani niiden ääntä kujasta."
Hän Tciiruhli talon perälle, ja kun
Kourke nousi ylös seuratakseen häntä,
kuului rautaovelta merkinanto. Hän
kuuli Dannyti työntävän Salvat syrjään
ja hänen käheän kuiskauksensa: ^'Tefcö
se itse olette?"
Hole vastasi puoliääneen:
'Kuka piru se muu olLsi? Päästä
meidät sisään, sinä kirottu aasi.'*
Ovi narisi "saranoillaan, ja sitten se
suljettiin varovaisesti. Mutta lattialla
kuului raskaita askelia, ja Rourkcn koo­tessa
ajatuksiaan koston suloinen esi-
• - • • - •• . ; • •
KeiTonpahan ~ ei naistaan
kesälomasta, eikä kalastus- tai huvi-retfcestä,
vaan aivan tavallisesta työ­matkasta
ja blosta sidBä --7- tup?^klt^^
viestissä; Sinne oli päätetty I^Ä^^
Ko niinr tKellö herätti miiiut tairM-^
lista kovaääiiiseramin. Vilkaisin ensim^^.
maiseksi ikkunasta," Wttä miltä näyttää
ilma*/ Kiikkaalta aamu näytti ja lägi-mintä
oli, sillä oltiinhan vasta elokuun
alkupuolella.
E i ollut aikaa haukotella, vaan kii­reesti
touhuun, että ehditin ajoissa
maku suussaan' hoippui kaksi tuumaa
olentoa pihalle ähkyen salakuljetettujen
tavaroiden painon alla.
Hole pudotti taakkansa penkille- ja
kääntyi kiivaasti Dannyn puoleen.
"Missä ou' Nt)ccovie?!'kysyi han ko­peasti.
/ * ^ ä siinä seiso- suu amniQlla,
sinä—1"
"Nyt se voi riittää", sanoi Rourke
kevyesti ja rakastettayasti astuen e»in
piilostaan. "Xikää käyttäkö mitään
kirosanoja, Hole — olette a i v ^ liian lä-:
4iellä Jumalaanne, • jos teillä sellainen
on, mitä epäilen."
Hänen moleiranät revolverinsa kiH-sivät
Jcirkkaassa tähtien tuikkeessa; toi­sella
tähtäsi hän kapteeniin^ toisella pe-rämieheen.
^ V ' ,
".^Ikää liikaht^o", huusi Rourke te­rävästi,
"paitsi että nostatte kätenne
ylös. Kas niin, -— älkää hutiloiko, mr.
Dennison; en ole koskaan ollut niin
vakavissani kuin nyt." Hole puhkesi
sadattelemaan.
"Suu kiinni, koira!' rteuvoi Rourke
häntä ' lyhyesti. Tulette tarvitsemaan
sitä, ennenkuin olen lopettanut. Dan­ny",
Iisasi hän, "tarkasta heidät ja riisu
aseista."
Palvelija totteli reippaasti ja haluk­kaasti.
"No. oletko löytänyt sen, Danny?"
kysyi Rourke, kun Danny oli tutkinut
kapteenin. ensin . tarkoin kopeloituaa n
Dennisonin taskut.
. "Olen, sir ainakin luulen niin. Onko
se tämä?" * '
."En voi nyt .juuri kääntää silmiäni.
muualle, Danny. Onko se nahkakuk-karo,
jossa on kova esine sisälTä, jota­kuinkin
kananmuhan suuruinen?"
"Täsmälleen, sir." .
"Hyvä on." Rourke tukahdutti hel­potuksesta
johtuvan pienen väristyksen
äänessään. "Pane se taskuusi Danny. •
Onko kummallakaan heistä taskuissaan
revolveria?" , .
"Molemmilla, sir."
*^adattuina?" • •
'Niin, sir."
Tähtää molempffn herroihin, Dan-"
ny,"
Rourke laski pois omat aseensa, otti
tj^nesti täkin yltään ja kiersi psudan-hihansa
ylös.
"Seisokaa hiljaa, Hole", komensi
hän, "muuten Danny ampuu. Teidän
vuoronne on viimeisenä. Astukaa esille,
Dennison."
"Mitä sitten?" kysyi skotlantilainen
ja astui pari askelta eteenpäin.-
"Saadaksenne korkoineen maksun sii­tä
iskusta, jonka annoitte minulle muu­tamia
tunteja sitten.' ukkoseni. Kädet
•"ylös. Käyttääkseni omaa sanantapsian-ne,
mr. Dennison, aion minä nyt lätkiä
jumalanpelkoa' kahteen kehnoimpaan ia
halveksittavimpaan lurjukseen, jotka
milloinkaan olen ta\'3nnut. Olen*^ta­vannut
monta lurjusta", lisäni hän miet­ti
väiscsti, "mutta useimmat niistä muis­ta
ovat olleet toki miehiä."
(Jatkuu).
matkalle, kolmensadan mailin . taiparr
leelle,; ja ollaan perillä ennen pimeää.
Niin sitä sitten kilpaa kannettin tava­roita
aiiton perälle, splä meillä «K puhe
viedä kaakki tarvikkeet:-aäioisto^m^^
kuuyaatteisiin asttTni&aiia.^ Ksivipan-n
u 7 ^ i ensinMnäinipn,. joka-ei saanut
: undiitua matkasta, sillä siit^amftkih on
heti ^rsyniys ku4 perillerppstään. Ja
kun lopuksi oltiin lähtövalmiit^ u i i^
öitten muuta kun ^ - v ;
'^Hyvästi nyt kotimiehet,-Aino ja Her--
. manni. Koettakaa tulfa-hyvin toimeen.
Kuuden tai seitsemän viikon kuluttua
tulemme tälcaisini"
Aino vielä huuteli fälkeen: . /
"Antaka^ian tarkka tieto tulostanne,
että. tiedän paistaa pari kolme kanaa ja
panna saunan höyryämän!" ^, ,
Kyllä luvattiin.
Huhtsvillessä tapasinime toisen auto­lastin,
jolla: o l i sama päämäärä kuin
meilläkin, ja niin kulHmme yhtä matkaa
koko taipaleen. Vaikka joskus yilkkaii^
sa liikeim^eskuksissa eksyimme toisis-tanimfe,
niin valtatiellä taas löysimme
toisemme ja niin ja^uiTua
Paljon on kaunista nähtävää teitten
varsilla. On laiajbja yiljavaimoitä Ja
hedelmäviljelyksiä. Mitä enempi ete^
lään tullään, sitä rrehievämpää on kas-vuljlisuus.
Matka pii hauska, kun • sattui niin
kaunis ihnakin, ja Milja, meidän mat­katoveri
ja naapuri oli varustainut mu­kaan
hyvät voileivät ja termospullon
kahvia.
Lähenemme matkan päätä. Alkaa io
näkyä tupakkaviljelyksiä, joita on aivan^
k5rmmeniä maileia. Ajamme ohi Sim-coen
ia sitten Tillsonburpin, menemme
Erie-järven rantaa. Tuolla on korkea
hiekkavuori, -jossa vaqaa-aikana käym­me,
vaikka sinne onkin kova kiipeä­minen
. . .
Olemme kulkeneet täällä useampana
vuoteni tupakankorjuussa, vaan emme"
ihmeeksikään ole tavanneet yhtään suo­malaista
tai edes skandinaavialaista pai­kallista
asukasta, vaikka täällä pn monia
eri kansallisuuksia. Ja al&eriä ja toi­meliaita
ihmisiä täällä yleensä näkee.
E i jouda emännätkään olemaan kodin
koristeena, vaan pellolle ovat menossa
ensimmäisinä ja tekevät kotiaskareensa
ylitöinä. Härvestiaika on kiireellistä,
sillä pitäisi saada sato korjuuseen en­nenkuin
tulee 3röhallat. Joskus kyllä
tekee tuhoa raesateet ja toisinaan kui­vuus.
Niin että vastoinkäjonisensä on
heilläkin.
' Tulimnjie jo perille. Isäntä oli io
meitä odotellut ja järjestänyt omat pie­net
mökit asuttavaksemme, ja öljykeit-tiöt
keittämisiämme varten.^ Talonväki
näytti olevan hyvin avuliasta ja huoleh­ti
meidän mukavuuksistamme kuin hy-vienkin
turistien. Ja vauraalta näyttää
.heidän kotinsa, heillä on kaikki nyky­ajan
mukaista,.pystyy vetämään vertoja
kaupunkilaiskodeille. On sälikövalot,
painovedet ja kaasulämmit>kset. Kyl­lä
kelpaa asua farmikontrilla! Aivan
toista on tääläl kuin meidän pienellä ko-tipcrukalla,
Sprucedalen. ympäristöllä,
jossa meillä vielä on vain öljylamput
pöydällä. Ei ole saatu edes sähköä,
vaikka sitä on kauan yritetty, puhumat­takaan
muista mukavuuksista.
Isiintä kuuluu tuolla ulkona juttele­van
meidän miesväen kanssa, että huo­menna
aletaan töihin. Täytyy mennä
hyvissä ajoin nukkumaan, että aamulla
jaksaa nousta ja sitten päivän ponnistaa,
sillä ensimmäinen päivä on aina kovin.
Niin. tämä on nyt ensi yö tänä kesä­nä
täällä "etelän tähtien alla". Ilma
on kostean lämmintä. Ei tahdo uni
lulla. Ja. tuo vuodekin tuntuu niin
epämukavalta. Ei se ole samanlainen
!keFtä^ >ise2fcra;jtiiilapukuuni, tu(
noaall, jobkä.otin mukaani matl
Nyt alkbi kuulua ankkojen k(
nen kirkutainen; Ne eivät taid
uusista^asukkaista \ . . Ehkäpä
• jo-aamuyöiä;; - . Vieläköhän
rnwaeldenr aa&kaat niikkurä -
sekär jfeainfey^^ja Milja
Pitäisi iink^in.^lähteä ai»muhälj
':;.le";^^^;'--^-'^^v''^" - ' •
\ : - N f ^ ^ Mutta olin
tMiut^^iiinife^^ sitten
^ tiitt>koValla^Kiii^ä työhön. S
-kilpa^^^fön,vvj jokain^ 5
; ^'kaun^^I^VMitä^ joustavanHnii
i iuu,>sitä|>ikei!imitf ollaan vapas
V siUä^täniä. «Alvallaan uraMiat
EnsimnÄincjh^ päivä menikii
saimnieltyomme tehdyksi kello
iltapaiyäilä.
Ja sitten — kyllä helteitä r
nen päivä oli toistaan kuumem;
rinko paahtaav päätä ja multa 1
taa jalköjäjoikem varpaita polt
gän läpadn. . Kasvot ja käsivai
saaneet ki^>ärinruskean värin,
aamuisin yökaste tekee kiiisaa
tumme,^dvaikka meillä on kumi
Miitta vaihteluahan tämä on
: arkiseen ~Mämääh. .
i Kyllä tdidään paljon työtä
• eteen; j a se vaatii paljon asiantui
- jo-monien vuosien kokemusta 1
Jaltaan —Jtuo tupakka, joka j
puksipuhaHetaan savuna ilmaz
vuonna-tulikin täällä kohtalair
E i ehtinyt yöpakkaset. Ihmis
tävät ty3rtyväisiltä, kun ei hei(
den työ mennyt hukkaan,
MeL vieraspaikkakuntalaiset
tuimme kotiinlähtöön, sillä eihi
enää*kukaan»tarvinnut, ja siellä
kin taitavat odottaa. Päätin
kin^ etten ilmoita tulostamme,
naraukat saavat elää. Osa k(
nuorista tytöistä lähti myös ko
heillä oli meno kouluun. Palj
olikin nyt sprucedalelaisia, usi
malaisiäkin, enimmäkseen nuoi
tämä työ sopiikin.
Sanohnme hyvästit talonväel
dimme matkaan. Lupailimme
viionna taas, "jos eletään ja
ollaan".
Minäkin, pääsin marjoja pc
ja h3mä-marjoja. Tässä ympj
lä on "saskatuunia" ja karviai
mutta ne eivät ole iiiin hyviä 1
tikat ja puolukat, joita kasva;
Mountain>Housen ympärillä,
kuullut jo .vuosia sitten kei
vaan en ole ennen päässyt matk
kävi sellainöTi onnenpotkaus e
tuli meille- vieraita j a he taht^
lähtisin heidän mukanaan sin
minä lähdin, ja hyvä oli ajella,
lä on uusi komea auto.
Calgaryssa pysähdyttiin ]<
puistoon katselemaan sitilä o.
miä. Kyllä oli katselemi-^ta.
me olleet s'ellä kuin pari tu
ystävilläni oli kiire kotiinsa,
vielä kaukana.
Hyvissä ajoin sinne ehdittii
raavana päivänä sitten lähde
jaan. Aamupäivä oli känni.-
kutteli lähtemään, v a i k k a edel
vänä oli satanut ''a tehn\ t siv
käiksi. Päästiin kuitenkin >
min luo ja .silloin alkoi taa?
kuitenkaan kauan. Silloin ai
lä, että .saisinko poimia hc^dai^
mustikoita. ^Kyllä. va.^lattiin.
on mefsä märkää, ci .'^inn.- '
Sanoin, että cp ole mikä.ir. :
ja niin meitä Jähtl kaksi ^
naista ja kolme tyttöä. T yt
kuljettaneet meitä kuinka pi
vänsä, mutta minä jäin hoti i
SIVU 6 .LAU.\XT.\INA, MARRASKUUN 20 PÄIVÄNÄ, ms