Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 16, 1946

              /BtmBmmnmonniiimKuaiiiinsmiuenno^
«iwwmiwiiiMl(irj. ESKO RANTALA-"^"™'*™'^'"»^^
§
imii£
_ liinar-ai^Htti käyvän ytiä ^S3nii*mr^ Mn^Hrveästi väsyt
Jbfeii vesipisai^m tuli silloia täl-
5iino oli yalDiis jättämään, suur- . ^^1^^^
kaupungin. Kalle «i voinut. työnsä toukseo.
vuoTcsi lähteä häntä saa^^ Itse t^mä asenia .valta\'uudellaan
mutta äiti^Hanna ja Irja-tyttö lähti- herätti Simpn huomiota, erityisesti
vät, ei Pennsylvanian, vaan Central
asemalle, siflä Simo halua palni^inat.
ta Chlandin ajatuksille ei atjcaisem-min
oltii annettu arvoa; nyt itse Cu-
. vier julkisesti yhtji hänen käsityk-seens^.
*
Sen jälkeen meteorintutkimus on
mennyt nopein askelin eteenpäin.
Merkillisimpiä tosiasioita on se ha­vainto,
että mdkein kaikki suurem­mat
meteoriittilöylöt on tehty samal­la
pallonpuoliskolla, nimittäin Amerit
kassa. Syynä tähän -voidaan otaksua
olevan sen, että amerikalaiset rauta-meteoriitit
ovat peräism yhdestä ai­noasta
tapauksesta, joko pirstoiksi
menneestä taivaankappaleesta, pyj^-
tötähdestä tai sitten suuresta meteo-rJparvesta,
joka on jolloinkin törmän­nyt
maan kanssa yhteen. On muu-ien
tutkijoita, jotka arvelevat, että
ylipäänsä kaikki meteorit, tai ainakin
.«;uurin osa niistä olisivat jonkin jos­takin
syystä pirstoutuneen taivaan­kappaleen
jäännöksiä. Ajateltavissa
on myös että maa olisi sattunut joi-.
k>mkin törmäämään yhteen jonkin
toisen taivaankappaleen kanssa, jolle
1 uo tapaus on muodostunut kohtalok­kaaksi.
Maa itse on tapauksesta sel­viytynyt,
vaikka sillekin on jäänyt
siitä muistoja, Sellai-nen muisto saat­taisi
olla kuuluisa mettbrikraatteri
Canyon Diablo, Paholaisenrotko,
koillis-.Arizonassa. . Kraatteri sijait­see
tasanteella, joka on muodostunut
^ k k i - -ja hiekkakivikerröstumista,
jotka ovat olleet geologisten mullis­tusten
alaisina. Ympäristössä ei ha­vaita
mitään jälkiä tulivuoren toi­minnasta.
Kraatteri on miltei ym­pyrän
muotoinen, ja sitä ympäröi
valli, jonka suurin korkeus ympäröi­västä
tasangosta, on noin SO metriä.
Kraatterin suurin halkaisija on v^-
hän yli 1,100 m, sen suurin syvyys
tasangosta laskien 140 m. Seinät
ovat osittain niin jyrkät, ettei mikään
kiipeäminen niitä myöten käy päin­sä.
Lähistöllä on tavattu suurempia
ja pienempiä meteorisen nikkelirau­dan
kappaleita, joita ennen paikan
rauhoittamista suuret määrät on kul-jetettu
pois.
Canyon Diabloa on tieteellisesti
tutkittu jo kuutisenkymuYentä vuot­ta
m.m. toimittamalla porauksia.
Tutkimusten tuloksena on voitu teh­dä
johtopäätöksiä, joiden mukaan
jättiläismeteori on "sattunut maahan
se, että ratapihat olivat kolmikerrok­siset,
siis junat tulivat ja lähtivät
kolmesta kerroksesi, kymmeniä ra­toja
ja junille johtavia portteja joka
kerroksessa, ja jokaisessa luuli ensi
silmäyksellä olevansa maanpmnalja.
Simon oli lähdettävä kolmannesta
kerroksesta ja siellä olikin jo juna
lähtövalmiina.
HyvästeUessään äiti Hannaa Simo
sanoi hiukan liikut^ttu-na:
"En voi kyllin kiittää teitä ystä-vällisyvdestsinne
ja vieraanvaraisuu­destanne,
mutta toivon että jolloin­kin
. voisi-n jollakin tavalla osoittaa
kiitollisuuttani paremmin kiiin nyt.
Ellei rninujle olisi tällaista ;onne?i
sattunut, oli^i retkeni jäänyt paljon
köyhemmäksi ja kylmemmäksi. Nyt
vien kaikkien näkemieni rinnalla
muiston herttaisiinmista ihmisistä
mitä muukalainen koskaan matkoil­laan
kohdata voinee.''
"Odotamme sinua Simo kotiimme
toistekin, jo ensi keväänä.", sanoi äi­ti
Hanna puristaen lämpimästi Si­mon
kättä,
Kun Simo ojensi IrjjiHe kätensä,
•tarttui tyttö siihen kiihkeästi, mutta
vilkaistuaan hätäisesti äitiinsä kap­sahti
hän Simon kaulaan, taivutti
hänen korkealla olevaa päätään ja
suikkasi suukkosen.
Simo jäi vähän hämillään, selvitter
lemaan itseään junaan, .s^ttajien
huiskantellessa hymyilevin kasvoin
hänelle vielä kättään, kunnes hän
katosi toisten mukana vaunuun. •
. Junan mennessä saattoi vielä näh­dä
osan kaupunkia ja kaupungin lai­teita,
kunnes alkoi tavallinen tihe­ään
asuttu maaseutu.
Ajatuksiinsa vaipuneena Simo is­tui
ja vain joskus vilkaisi tienvierellä
löin. . Vain aikaa kirlutelläkseen kä­veli
hän iiilaileea eteenpäin. Yht^
äkkiä kuifli h ^ ^irkabevan hmidaii-duksen:
-••.^V
«Sitiror-
Häj[| pyaafatyi kuin naulattuna* ja
sam^la joku nainen ryi^sahti h ä n^
^ ITuö^sahan-sj^
nMian iso ävintola, mennään sinne"
sanoi Simo.
fcasvöjaaii f ja;^ koi^iti hiukan kitella
\hiwl^aan. Kovin, nuhraantuneen ia
surkean näWnen tuo- ennen niia
kaunis tyttöparka nyt olikin. Pöv-kaulaansa
ja takertui häneen kuin "tään istuttua Simo sanoi:
t^iamen; Ja itkun «kaista pii- "Valitse nyt itsellesi niin •iinehh^
höen Sielusta; tuli 3 * t e n ä i ^ ö ^ ^ ta kuiö listiasta^^löjMät;"
Heti Tilauksdta, hämmästyksestä . l ^ t t ö kat.^^^^ häneen kiitollisena
huolimatta Simone sdyisi kuka tar- ja ensikerran hyroyiii. Syödessä äa-rautuja^
oli.; Irroittaen^^ytön itses- nettömina hän viimein kuiskasi:
tään ja pidclkn^h^tä kMstä, Simo "Jos et sinä sattunut tulemaan,
sanoi melkein vihastiineena: ^aiin minä olisin hypännyt kanavaan,
"Helmi, mitä tämä merkitsee?^'
Tyttö katsoi häntä kyyneltensä lä­pi
ja huohotti: • '
"Sitä, että sinä okt minun pelas-tajasii!^'
"Niin, mutta tyynny tähän itsesi
ja kenfo mitä tämä merBtsec. ICä-vellään,
ettei herätetä ihmjsten huo­miota."
" "-"
^'Minä olen ^kävellyt aamuyöstä
saakka'',-nyyhkytti tyttö; " •
Simo tunsi, että njrt ei ollut tees­kentely
kysymyksessä ja häntä alkoi
järkyttää t\^tön kohtalo.
"Sinä otet^ lähtenyt taas kotoasi
ja tullut tänne. Milloin tulit?"
"Muutamia päiviä sitten. En mi­nä
voinut olla kotona äidin kuoleman
jälkeen. "En -minä soveltunut sinne.
Tulin kaupunkiin ja erään ranska-l
^ i ^ n tytön kanssa tulimme tänne
Qhicagoon. Luulimme että saamme
täällä heti jotakin työtä, tai oikeas­taan
työtä ravintolassa, johon olin
siellä kotikaupungissa vähän tottu­nut,
mutta iitä ei 'näyttänyt löytyvän
—eikä mitään työtä — ja sitten
. . . huuu!"
Tyttö huusi ja lähettyvillä olevat
ihmiset p>'sähtyivät heitä katsomaan
Simo puristi tyttöä käsivarresta.
"Tyynnybän nyt, eihän tässä ai­nakaan
enää mitään hätää ole."
Simo ohjasi tyttöä kanavan vart­ta
menevälle käytävälle,' jossa ei
oleviin maisemim, taloihin ja kyliin, näyttänyt olevan ketään kulkijoita.
Merkillistä, ettei matkan varrella oi- Tyttö katsahteli xjmituisesti syvään,
leet pienet eikä suuremmatkaan kau- kiviseinäiseen kanavaan, jonka poh-pungit
herättäneet hänen mielenkiin- jaa oli vähän vettä. Simolla välähti
' loaan; maailma tuntui hänestä muut- aavustus jä hän tarttui lujemmin ty-tuneen
pienemmäksi. Sellainen oli tön käsivarteen,
tuo aika iso kaupunki Buffalokin, "Jospa sinä tietäisit, missä minä
jossa hän pysähtyi, sillä siinä lähet- o^in viime yönä ja miten ne . . .
tyvilla hän tiesi. Niagaran olevan. Huu! . . . Ei minun tarvitse elääl"
Itse Niagara, kuvista niin perin tyttö huusi ja Simo tunsi, että hän
tuttu, teki kyllä ^^Itavan vaikutuk- koetti riuhtaista itseään irti.
sen, kun sitä s>'ventyi läheltä katsele- "Sinä hullu!" Simo sähähti ja rä­mään.
Siinä oli omalaatuistaan lop- visteli tyttöä.. "Tiedä se, että sinä
pumatonta voimaa. Maa tuntui jal- et nyt tee mitään järjettömän pää-kain
alTa tutisevan ja veden vilinä ja hänpistosi mukaan, minä takaan sen.
kohina ikäänkum huumasi.
Niagara jäytää kalliopohjaansa jat-vinosti
luoteesta päin. Meteorin pi- kuvasti, ajatteli Simo; siirtää hyp-täisi
siis olla tavattavissa kraatterin
-keskuksen vastakkaiselta puolella.
Miten pitkällä tutkimukset tällä het­kellä
ovat, ei ole meille tunnettua.,
Mainittakoon, että Suomessa on
nähty putoavan ja saatu talteen vii-
.si isohkoa meteoriittia: v. 1813 Sa­vitaipaleen
Loutolahden lähellä pu­donnut,
maaliskuun 12 p;nä Porvoon
pitäjän Bjurbölen talon lähelle me­reen
pudonnut lokak, 21 pnä 1901
Huittisten kirkonkylään, kesäk. 1
p:nä 1902 Jaakkimaan ja kesäk. 12
p:nä J910 Mikkeliin pudonnut. Suu­rimmat
näistä ovat olleet Savitaipa­leen
ja Bjurbölen meteoriitit. Bjur­bölen
meteoriitin pudotessa kerrotaan
m.m. Helsingissä ikkunoiden täris-
.seen.
pyriään joka hetki ylöspäin. Kovin
pitkiä aikoja ei tarvitakaan kuin se
on ehtinyt Erie-järveen. Entäs sit­ten?
Silloin Niagara on hävinnyt.
Vain voimakas virta kuljettaa suur­ten
sisäjärvien vesiä Atlantia kohti
hyppimättä ja vaiennein äänin. Nia­garasta
on jälellä vain aikoinaan ote­tut
kuvat . . .
* • •
Simo saapui Chicagoon Ihiukan
sumuisena ja synkkänä aamuna.
Kuultuaan, että hänellä on kolmen-tunnin
odotus, lahti hän ulos kävele­mään,
aikoen samalla reisulla pis:
täytyä jossakin luoteltavanHnan nä­köisessä
ravintolassa kuin se, missä
hän edellisellä kerralla oli saanut niin
ilkeän kokemuksen. ^
Tyynnyt tele vain itsesi ja kerro koh­talostasi
,tahi jätä kaikki kertomiset
vähäksi aikaa. Eikä sinun siitä-tar-vitse
kertoakaan, missä olit viime
yönä, minä melkein arvaan sen. Men­nään
pois täältä."
'Päästyään kanavan varrelta oike­alle-
kadulle tyttö alkoi tyyntyä ja
ikäänkuha jatkoi äsken alkamaansa:
"Tietysti minä olin humalassakin,
vaan hämärästi kyllä kaikki muis­tan.
Ja sitten kun minä huomasin
että minulta oli viety käsilaukku, jds-sa
olivat rahani, aloin minä riehua
ja vaatia sitä takaisin, sillä tiesin,
ettei sitä oltuvielä viety talosta mi­hinkään,
silloin — silloin ne työnsi­vät
minut kadulle.'*
olin sen varrella, jo sillä miekllä käy­nyt."
"Mutta yritithän smä vaikka mv-nä
olin rinnallasi."
"Minua tempasi se ajatus, kun
tunsin kuinka arvoton minä sinun
rinnallasi olin. Kaikki pimeni sil­loin."
"No,^>jätetään^ se. nytv. Ei niin
nuorena kuolla —'ei tarvitse kuolla.
Elämä on vielä edessä ^päin", sanoi
Simo ja jäi mietiskelemään. Viimein
hän jatkoi: "Minä olen ihmeissäni.
Helmi, mitä sinun kanssasholisi teh­tävä.
Minä en voi sinua naapurin
tyttöä ja • kasvikiimpj>aniani jät­tää
noin _ vaan avuttomana aje­lehtimaan.
Minulla on mukanani
vielä sen verran rahaa, että voisin
sinua siten -avustaa elämän alkuun,
mutta mitä se hyödyttäisi, jos .sinä
jäisit tänne. Eiköhän sittenkin ole
paras että lähdet takaisin kotiisi tai
ainakin kotikaupunkiin?"
"V^oi, Simo, olin juuri ajatellut .si­nulta
sitä pyytää", huudahti tyttö ja
koko hänen olemuksensa. muut tui.
; "Hyvä sitten. Syötyä «leneinme
asemalle. — vai onko sinulla jostakin
jotakin haettavaa, matkalaukkua tai
muuta, ennen sitä?"
" K i mitään, minulla ei ollut mat­kassa
mitään mnuta kuin käsilaukku,
sillä Se lähtö toisen samanlaisen ja
vielä hullumman hepsankeikan kan.s-sa-
kävi sillä tavalla."
"Missäs hän sitten, se toinen hep-sankeikka
pn?"
"En tiedä. Hän eksytti miniri it- _
sestään jo. toissapäivänä."
'Asemalle tultua löytyi naisten odo­tushuoneesta
Helmille tilava paikka,
johon hän voi mukavasti asettua le­päilemään.
'\fatkalla sinne oli hän
jo saanut itselleen käsilaukun j.^ sii­hen
joitakin naisille välttämättöniiii
tarpeita, joista häp oli sanomattoman
kiitollinen.
".^lä välitä vaikka silmäsi meneviit
kiinni, kyllä '"^inä huolehdin asioi.=:-
ta; lähes kaksi tuntia on vielä aikaa
junan lähtöön", sanoi Simo ja lähti
ostamaan tytölle pilefin.
Palattuaan sieltä huomasi hän
Helmin taistelevan unen kans.=;a,
mutta heräsi siitä ja sanoi:
"En minä nuku tähän, voin p^-
remminkin nukkua (sitten junas.^a
vaikka aivan istuallani, jos ei eupm-pää
tilaa löydy."
"Voisinhan minä kyliä sinulL' va­rustaa
makuutilankin, jos niikscen
tulisi", tuumi Simo.
" E i , sitä en halua", päätteli fy»t'''-
Pitkältä tuntui odotus heistä
lemmista, vaan päästiin viimeink:"
lähtemään. Ei lÖ5-tynyt vaunuista
•muuta tilaa-kuin se, että he paä.si-vät
rinnatuksin istumaan. Siihen
Taas alkoi tyttö nyyhkyttää ja Helmi nojautui niin mukavasti kuin
^.!!"!!. ^""^^ kohtaan synkeätä voi ja nukahti pian. Simo korjiili
sääliä. Hetken perästä tyttö taas vielä hänen asentoaan asetellen päiiJ-
^''••^3^^'* lystakkinsa Hieksi. Säälien katsf-Ii