1941-07-12-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
3 01
n mieliaia tummua. Poika .-on
nastassa, hän luo ^-iään ar-iatseita
ja sanoo luimasti:
MQoniko teidät haki vaivaista-
^ ^ j « „ ^ ; ! Ä ^ : a ^ M ^ ™ ^ -1938 Foinmialaiset .ai tännekin ensin
• Ä ^ m t kokoontuneet 5"°?°° kntoskujeen ehtivät kauppakaleereineen; läski^t S tri^än ^ t y m S p a . - - - ^ » ^ ^ * ? ^ , ^ ^ '^«««. »yi»», ostivat, vlarastivat. Imisitte I X äMjä. ^ GhorbaUUe.) jättivät siemenensä auringon i l ^ t i
anhus ei osaa vastata mitään. Hän Allahin, laupiaan ja armollisen ni-kivellSL
f— — ——
kultaamalle rannalle ruskeiden hei-tantee
tehneensä väärin, Vää- messä tervehdin Sinua, ystäväni ja P^^in, jotka eivät vielä tun-h)
niya kuuliaisia lapsiaan koh- isäntäni, S^^^ Äl- pronssimiekan tutkaimessa
Hän syyttelee itseään, mutta köön varjosi koskaan lyhentykö. Mi-ä
el ole kuulevinaan äijän sa- nä kiitän Sinua kaikesta muukalaiselle
— ja miehelle, jota Sinun täytyy
pitää uskottomana — osoittamastasi
vieraanvaraisuudesta. Vieläkin vii-
Menkää nyt heti saunaan ja
tulette kiireesti sisälle, käskee
tiukalla äänellä.
anhus lähtee kekkaloimaan sau-kohti'
7a sydäntä kaivelee sietä-tön
katumuksen tuska. — Hui-
• tein; että jäin Monnin luo niin
äksi aikaa. Höhlä olen, siitä ei
stä minnekään. Olisihan minun
"nyt ymmärtää, että lapset odot—
t. Höperö, vanhuudenhöperö tai-sittenkin
jo olla . . .
pyy kieleUäni vaimosi oniin käsin
vabnistaman kus-kusin maku! Hy^
vät tavat kielsivät minua sitä syödessäni
tiedustelemasta, mistä aineksista
se' oli valmistettu, mutta jos
kirjoitat minulle, rohkenen pyytää, että
"Sydänten Virvoitus" — sehän oli
ihastuttavan puolisosi ihastuttava nimi
minun kielelleni käännett3mä? —
kirjoittaisi tämän ruokalajin valmis-asuvaa
valtaa. Rooma, ikuinen Rooma,
tuli sekin ajallaan, rakensi j)rke-vät
linnansa, painoi lähtemättömät
jälkensä samalle rannikolle, jätti jälkeensä
tuiman perirmön. Nopeat hek-kumaan
lienevät olleet nekin Decem-briukset
ja Manliukset, jotka kaksituhatta
vuotta sitten kauloivat ber-berityttöjä
ja ostelivat mustia orjia,
joita sisämaan vuoristoheimot, vapaat
ja kukistamattomat ryöstivät
takamailtaan. Ja tuimasti suhisivat
nuolet Atlas-vuorten purppuranpunaisissa
solissa kun lyhytmiekkainen
Rooman mies kuljetti legioonainsa
^- *.,a^u'^^ • *f • • • kotkia yhä syvemmälle Afrikan sy-toia
saunan löylyssä Kaaleppi "sohjeen, jotta minun va,mom, sitten ^ ^ ^ ^ ^ ^^^^^ lensivät Rooman
tee jälleen muuttuvansa uudeksi
siedettäväksi ihmiseksi. Hänen
osa on nyt ihmeellisen keveä, hän
toisi aivan varmasti laulaa, ja iha-oiotilasta
nauttien hän menee
tdlle pitkäkseen ja lausuu ää-
— Kuuleppas, Monni. Sinä olet
nisas mies, mutta et sinä sen-tiedä,
että elämä on aina elä-n
arvoista...
*
Kun Kaaleppia ei kuulunut sau-takaisin,
lähti poika' nouta-häntä.
Ja nyt hän oH todella
yinen. Häh riuhtaisi saunan oven
i J3 ärjäsi:
- Tulkaa sisälle sieltä? Tehän
Ite koko illan tuollaisella vete-timiseliä.
Hän jatkoi.puoliksi itselleen:
-VÄstalo se on sittenkin van-äijän
parhain paikka. Olkoon
pitkin tai poikin — se ei minua
uta. '
kun Alah minulle sellaisen suo, voisi
valmistaa sitä meille. kotkat, mutta tuli aika, jolloin nekin
alkoivat väistyä kaikilta rajoilta.
— Ystäväni ja isäntäni Sallam Ben V^andaalit, Pohjan vaaleat pirut, tul-
Ghorbal! En osaa ensinkään Sinun vahtivat Afrikkaan. Suuri oli hei-kieltäsi
ja yrittäessäni sanoa sanotta- dän herrautensa, mutta kaiken, min-vani
vieraalla kielellä, Sinun maasi kä heidän miekkansa otti tulisen au-,
'isäntien' kielellä, tiedän tekeväni vir- ringonkehrän piirtäessä rataansa Ala-heitä.
Ehkä myös tahtomattani saa- rokon ja Algerian pilvettömällä taitan
loukata Sinua ja Huonettasi, vaik- vaalia, Afrikan viileä, samettinen yö
ka Allah tietää, että sellainen ajatus valtasi heiltä takaisin. Berberityttö-on
minusta kaukana. Uskon Sinun j«n helmaan raukeni heidän ryntäi-ja
Perheesi kuitenkin käsittävän, et- ^ien^ä voima,'eikä vandaaleista koi--
tä könipelyyteni ja epäkohteliaisuu- menkymmenen vuoden kuluttua ollut
teni johtuvat yksistään tietämättö- muuta pysyvää muistoa kuin korskea
myydestä ja Sinun maasi tapojen ou- oirai ja muutama huonosta hopeasta
toudesta, ja sen vuoksi suovan minui- huonosti lyötetty raha. Vandaaleja
le anteeksi.
Olit huolissasi, Sallam Ben Ghor-bal,
kun erosimme. Sinä sivelit tuuheata
partaasi ja todistit minulle, että
-kansasi on omistanut länsimaisen
sivistyksen kaikki huonot puolet ja
vain vähän sen hyvistä. Ja sinä myönsit
senkin, ettei kansasi tänä hetkenä,
jos se nyt saavuttaisi itsenäisyyden,
ehkä vielä osaisi käyttää sitä parhaalla
mahdollisella tavalla. Emämaasi
Välimeren-lavasto vieraili silloin
kaupunkisi satamassa, ja nuo
vieraat teräshirviöt nähdessämme Sinä
huokaisit raskaasti. Mutta sitten
kääntyi puheemme Espanjan asioihin
ja Sinun silmäsi alkoivat säihkyä ker-to^
Ssasi kansalaistesi entisessä isänmaassaan
suorittamista urotöistä.
Totisesti, Allahin tiet ovat tutkimat-
Kävellessai^'Vtetsäiielia
kuulin kumnma vikinää,
PysäMyin ja tarkastelin
mikä siellä sirittää.
Siiriä hiljaa seistessäni
kiven takaa nosti pään
pienen pieni eläväinen.
Minä paikalleni jään.
Henkeäni pidätellen
katselen sen liikkeitä.
Sukkela' se oli, soma,
häntä hyiskui töyhtönä.
Kivellä se pyÖrältteli
sinne tänne kurkistain,
sitten kiiti tuulispäänä
lähi pauhun riksttttain.
Siellä sitten linnun lailla
hyppi oksalta oksalle,
riemuiten kai vapaudestaan
lauloi puilte ja kiville. j
Katsellessain tuota tuossa
tulvi mieleeni ajatus:
olisinpa metsän kärppä,
olis onni ja vapaus.
M AI RA.
Mutta.Kaaleppi makaa lauteilla
^uraattomana. Kalpea ruumis ei
' • kiillä hiestä, se on käynyt kiil-oman
himmeäksi. Poika astuu
• öiden lauteille, pyyhkii kasvoU-hikeä
ja jää tuijottamaan rau-
_ isesti uinuvaa vanhusta. Äkkiä
voihkaisee tuskaisesti ja lähtee
i^-^raaan sisälle. Syntyy hälinää.
rientävät joukolla saunaan,
us kiedotaan lakanoihin ja hä-kannetaan
sisälle asuinhuonee- ^^^^P"^"^ Espanja tarvitsee
• Puolen tunnin kuluttua saapuu ^^""^^ karkpittamiensa maurien pistimiä
voidakseen asua omassa maassaan.
Sinä kerroit myös lupauksista,
joita espanjalaiset ovat antaneet hei-moveljillesi
Espanjan Marokossa, ja
siitä, miten kansallinen liike emä-maasikin
alueella on taas saanut uutta
vauhtia. Puhuit Muhamed el Uesa-nista,
kansallisesta johtajastanne, ja
hänen viisaudestaan sekä mainitsit
myös kuiskaten tarujen sankarin Abd-el-
Krimin, vuorten leijonan, maanpa-
.vstävälleen kunniaserenaadin ^o^^^^en. Mutta-sitten sinä taas huo-kainalossa
oli pitkä ''kukka' osoitit minulle kukoistavaa kau-
:;:;"'iokasisälsi pullon kotitekoista P""^^^^ sanoit: Ikinä eivät rans-
; ^^'^han suutarin kasvoilla ~ ^^^^'^^^ vapaaehtoiset luovu tasta.
^^lattu ilo: Hän ei laulanut ihanasta maasta.
pilkkalaulua, sillä hän ' Estäväni. Olen paljon miettmyt
^ "^^^ '" ' ' sanojasi ja lukenut kirjoja, joissa
kerrotaan kansasi ihmeellisistä vaiheista.
Sano minulle, luuletko, että
sortajasi on pysyväisempi kuin muinainen
Rooma, rakentajista ja valloittajista
suurin? Sekin väsyi ja väistyi
jättäen jälkeensä vain raunioita. Monen
monta kansaa on noussut maihin
on tavattu vii- - Sinun maasi rantaan, mutta.missä ne
w .;^^nyt.,ovat? - .>
n ja toteaa — sydänhalvaus.
.^^nn tunnin kuluttua Kaaleppi
olisi täyttänyt seitsemän-
^entaviisi vuotta — nyt se jäi
•^vaille. Hän tuli kotiinsa viet-syntymäpäiväänsä.
Hänen
V 'f ^rvinnut palata takaisin valutaloon.
!r t i"^"'"" ^-^^ietessa kuului ik-
J ^""tari J^Ionnin säräh-
Hän oli saapunut anta-
- i , tui V " - " - " ' " 1 , suia nan
U^^^^^^PJn-lapset voisivat
iuhbii-"- ^^hden hän hyräili
^'»^m rint^^^^
^^eppi kulta, Kaaleppi kuita,
heraa j o . . . "
Jialalaj
ei ollut enää, mutta Islamin puolikuu
pysähty voittokulussaan vasta
Atlantin rannassa
Allah yksin on suuri yhä tänäkin
päivänä, vaikka vääräuskoiset ovatkin
pystyttäneet omat vihatut lippunsa
kaikkialle, ulottaneet valtansa
kauas yli niiden rajojen, joilta
Rooman kotkat kerran kääntyivät
takaisin. Abd-el-Krimin pojat saavat
pokia!
Sallam Ben Ghorbal! On kirjoitet-.
tu: "Missä ovat ne maan väkevät ja
mahtavat, kuninkaat ja vsotalaumojen
herrat, jotka kerran hallitsivat Intiaa
ja Irakia? Missä ovat amalekilaiset
ja heidän mahtavat ruhtinaansa? Hylätyt
ovat nyt heidän asuinmajansa.
Missä ovat Persian ja Arabian voimalliset?
Kaikki he ovat tulleet tomuksi
kauan sitten, jä heidän nimiensä
ylle on pudonnut unohduksen
vaippa".
Kuka olisi uskonut sata — niin,
vain kaksikymmentä vuotta sitten,
että minun kansani saisi vapautensa?
Ei kukaan vieras, sillä suuri oli sen
valta, jota sanottiin Venäjänmaan itsevaltiaaksi.
Eikä nyt ole ihmistä,
joka edes tietäisi osoittaa paikan, jossa
hänen ja koko hänen huonekuntansa
luut maatuvat. Sanon Sinulle,
isäntäni ja ystäviini: ellet Sinä itse
ummistaisikaan silmiäsi vapaassa valtakunnassa,,
näkee Sinun poikasi, joka
niin luottavai.sena- • kiikkui minun,
muukalaisen, polvella, Sinun odottamasi
päivän nousevan Atlas-vuorten,
takaa.
Salli minun nyt lopuksi vielä kerta
kiittää Sinua tikarista, jonka minulle
lahjoitit. Tiedän, että olisit yhtä
mielelläsi suonut minun ottavan sen,
jonka tuppi oli täynnä hopeaa ja kah-
•va kultaupotuksin koristettu. Mutta
tämä, jonka valitsin, oli minusta arvokkaampi,
sillä sitä ei oltu kirjailtu .
koristeresLoeeksi,^ vaan vapaan miehen .
toveriksi yksinäisille retkille. Sen kulunut
hopeointi ja yksinkertainen
puukahva kertovat minulle enemmän
Sinun maastasi kun tuo toinen, eilen
amerikkalaista turistia varten siselöi-ty
paraatiase. Näin silmistäsi, että
ymmärsitj ettei ystävälle annetun lahjan
arvo piile h£^)ean painossa. Vastaanota
nyt vuorostasi minulta tämä
kotimaakuntani kyläsepän takoma
kaksoispuukko. Täkäläisessä aseseppäin
: soukissa myydään paljon ko-
Tneampia, mutta ne ovat rahalla ostettavia
arvottomia leluja.
Allahin, mahtavan ja voimallisen
nimessä, joka elää ikuisesti eikä koskaan
kuole! Ole tervehditty Sallam
Ben Ghorbal, Sinä ja Sinun huoneesi.
Kasvakoon varallisuutesi, ja suokoon
Allah Sinulle ja puolisollesi vielä
monta poikaa. Älä unohda kesti- -
yltävääsi
OLLI EL NUORTOA.
Maailman pienin
tasavalta r*
Noin 1,500 mailia etelään Hawai-jista
ovat Christmas tai Joulusaaret.
Kaikkein pienimpiä niistä on Francis-
maa.
Tälle Tyynenmeren keskellä olevalle
saarelle perusti eräs Pierre Gar-nier
niminen mies oman mielensä
mukaisen pienen valtaku-»nan. Hän
oli ranskalaisen kauppiaan poika>
mutta ihaili intohimoisesti Edward
Bellamyn romaaneja. Hän oli päättänyt
perheineen vetäytyä pois Europasta
johonkin kaukaiseen maailman
kolkkaan ja saapui Francis-maahan.
Kolme Cuotta hänen saapumisen*^
jälkeen perustettiin pikkusaarelle kuningaskunta
ja Garnier huudettiin
sen kuninkaaksi. Vastaperustetulla
valtakunnalla oli oma pääkaupunkin-sakin,
Frances-Tovv-n, jossa poliisikonstaapelit
huolehtivat järjestyksestä.
Edelleen valtakunnassa oli pie-»
ni kauppalaivasto, parlamentti ja korkeakoulua
Francis-maa, vaikka onkin
ranskalaisen perustama, on Englani
nille kuuluva mandaattivaltio.
Pierre I oli saaren ensimmäinen ja
viimeinen kuningas. » Hän-, kuoli v.
1922^- .*Hänea . ottotyttärisasä: Mar*
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 12, 1941 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1941-07-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki410712 |
Description
| Title | 1941-07-12-07 |
| OCR text | 3 01 n mieliaia tummua. Poika .-on nastassa, hän luo ^-iään ar-iatseita ja sanoo luimasti: MQoniko teidät haki vaivaista- ^ ^ j « „ ^ ; ! Ä ^ : a ^ M ^ ™ ^ -1938 Foinmialaiset .ai tännekin ensin • Ä ^ m t kokoontuneet 5"°?°° kntoskujeen ehtivät kauppakaleereineen; läski^t S tri^än ^ t y m S p a . - - - ^ » ^ ^ * ? ^ , ^ ^ '^«««. »yi»», ostivat, vlarastivat. Imisitte I X äMjä. ^ GhorbaUUe.) jättivät siemenensä auringon i l ^ t i anhus ei osaa vastata mitään. Hän Allahin, laupiaan ja armollisen ni-kivellSL f— — —— kultaamalle rannalle ruskeiden hei-tantee tehneensä väärin, Vää- messä tervehdin Sinua, ystäväni ja P^^in, jotka eivät vielä tun-h) niya kuuliaisia lapsiaan koh- isäntäni, S^^^ Äl- pronssimiekan tutkaimessa Hän syyttelee itseään, mutta köön varjosi koskaan lyhentykö. Mi-ä el ole kuulevinaan äijän sa- nä kiitän Sinua kaikesta muukalaiselle — ja miehelle, jota Sinun täytyy pitää uskottomana — osoittamastasi vieraanvaraisuudesta. Vieläkin vii- Menkää nyt heti saunaan ja tulette kiireesti sisälle, käskee tiukalla äänellä. anhus lähtee kekkaloimaan sau-kohti' 7a sydäntä kaivelee sietä-tön katumuksen tuska. — Hui- • tein; että jäin Monnin luo niin äksi aikaa. Höhlä olen, siitä ei stä minnekään. Olisihan minun "nyt ymmärtää, että lapset odot— t. Höperö, vanhuudenhöperö tai-sittenkin jo olla . . . pyy kieleUäni vaimosi oniin käsin vabnistaman kus-kusin maku! Hy^ vät tavat kielsivät minua sitä syödessäni tiedustelemasta, mistä aineksista se' oli valmistettu, mutta jos kirjoitat minulle, rohkenen pyytää, että "Sydänten Virvoitus" — sehän oli ihastuttavan puolisosi ihastuttava nimi minun kielelleni käännett3mä? — kirjoittaisi tämän ruokalajin valmis-asuvaa valtaa. Rooma, ikuinen Rooma, tuli sekin ajallaan, rakensi j)rke-vät linnansa, painoi lähtemättömät jälkensä samalle rannikolle, jätti jälkeensä tuiman perirmön. Nopeat hek-kumaan lienevät olleet nekin Decem-briukset ja Manliukset, jotka kaksituhatta vuotta sitten kauloivat ber-berityttöjä ja ostelivat mustia orjia, joita sisämaan vuoristoheimot, vapaat ja kukistamattomat ryöstivät takamailtaan. Ja tuimasti suhisivat nuolet Atlas-vuorten purppuranpunaisissa solissa kun lyhytmiekkainen Rooman mies kuljetti legioonainsa ^- *.,a^u'^^ • *f • • • kotkia yhä syvemmälle Afrikan sy-toia saunan löylyssä Kaaleppi "sohjeen, jotta minun va,mom, sitten ^ ^ ^ ^ ^ ^^^^^ lensivät Rooman tee jälleen muuttuvansa uudeksi siedettäväksi ihmiseksi. Hänen osa on nyt ihmeellisen keveä, hän toisi aivan varmasti laulaa, ja iha-oiotilasta nauttien hän menee tdlle pitkäkseen ja lausuu ää- — Kuuleppas, Monni. Sinä olet nisas mies, mutta et sinä sen-tiedä, että elämä on aina elä-n arvoista... * Kun Kaaleppia ei kuulunut sau-takaisin, lähti poika' nouta-häntä. Ja nyt hän oH todella yinen. Häh riuhtaisi saunan oven i J3 ärjäsi: - Tulkaa sisälle sieltä? Tehän Ite koko illan tuollaisella vete-timiseliä. Hän jatkoi.puoliksi itselleen: -VÄstalo se on sittenkin van-äijän parhain paikka. Olkoon pitkin tai poikin — se ei minua uta. ' kun Alah minulle sellaisen suo, voisi valmistaa sitä meille. kotkat, mutta tuli aika, jolloin nekin alkoivat väistyä kaikilta rajoilta. — Ystäväni ja isäntäni Sallam Ben V^andaalit, Pohjan vaaleat pirut, tul- Ghorbal! En osaa ensinkään Sinun vahtivat Afrikkaan. Suuri oli hei-kieltäsi ja yrittäessäni sanoa sanotta- dän herrautensa, mutta kaiken, min-vani vieraalla kielellä, Sinun maasi kä heidän miekkansa otti tulisen au-, 'isäntien' kielellä, tiedän tekeväni vir- ringonkehrän piirtäessä rataansa Ala-heitä. Ehkä myös tahtomattani saa- rokon ja Algerian pilvettömällä taitan loukata Sinua ja Huonettasi, vaik- vaalia, Afrikan viileä, samettinen yö ka Allah tietää, että sellainen ajatus valtasi heiltä takaisin. Berberityttö-on minusta kaukana. Uskon Sinun j«n helmaan raukeni heidän ryntäi-ja Perheesi kuitenkin käsittävän, et- ^ien^ä voima,'eikä vandaaleista koi-- tä könipelyyteni ja epäkohteliaisuu- menkymmenen vuoden kuluttua ollut teni johtuvat yksistään tietämättö- muuta pysyvää muistoa kuin korskea myydestä ja Sinun maasi tapojen ou- oirai ja muutama huonosta hopeasta toudesta, ja sen vuoksi suovan minui- huonosti lyötetty raha. Vandaaleja le anteeksi. Olit huolissasi, Sallam Ben Ghor-bal, kun erosimme. Sinä sivelit tuuheata partaasi ja todistit minulle, että -kansasi on omistanut länsimaisen sivistyksen kaikki huonot puolet ja vain vähän sen hyvistä. Ja sinä myönsit senkin, ettei kansasi tänä hetkenä, jos se nyt saavuttaisi itsenäisyyden, ehkä vielä osaisi käyttää sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Emämaasi Välimeren-lavasto vieraili silloin kaupunkisi satamassa, ja nuo vieraat teräshirviöt nähdessämme Sinä huokaisit raskaasti. Mutta sitten kääntyi puheemme Espanjan asioihin ja Sinun silmäsi alkoivat säihkyä ker-to^ Ssasi kansalaistesi entisessä isänmaassaan suorittamista urotöistä. Totisesti, Allahin tiet ovat tutkimat- Kävellessai^'Vtetsäiielia kuulin kumnma vikinää, PysäMyin ja tarkastelin mikä siellä sirittää. Siiriä hiljaa seistessäni kiven takaa nosti pään pienen pieni eläväinen. Minä paikalleni jään. Henkeäni pidätellen katselen sen liikkeitä. Sukkela' se oli, soma, häntä hyiskui töyhtönä. Kivellä se pyÖrältteli sinne tänne kurkistain, sitten kiiti tuulispäänä lähi pauhun riksttttain. Siellä sitten linnun lailla hyppi oksalta oksalle, riemuiten kai vapaudestaan lauloi puilte ja kiville. j Katsellessain tuota tuossa tulvi mieleeni ajatus: olisinpa metsän kärppä, olis onni ja vapaus. M AI RA. Mutta.Kaaleppi makaa lauteilla ^uraattomana. Kalpea ruumis ei ' • kiillä hiestä, se on käynyt kiil-oman himmeäksi. Poika astuu • öiden lauteille, pyyhkii kasvoU-hikeä ja jää tuijottamaan rau- _ isesti uinuvaa vanhusta. Äkkiä voihkaisee tuskaisesti ja lähtee i^-^raaan sisälle. Syntyy hälinää. rientävät joukolla saunaan, us kiedotaan lakanoihin ja hä-kannetaan sisälle asuinhuonee- ^^^^P"^"^ Espanja tarvitsee • Puolen tunnin kuluttua saapuu ^^""^^ karkpittamiensa maurien pistimiä voidakseen asua omassa maassaan. Sinä kerroit myös lupauksista, joita espanjalaiset ovat antaneet hei-moveljillesi Espanjan Marokossa, ja siitä, miten kansallinen liike emä-maasikin alueella on taas saanut uutta vauhtia. Puhuit Muhamed el Uesa-nista, kansallisesta johtajastanne, ja hänen viisaudestaan sekä mainitsit myös kuiskaten tarujen sankarin Abd-el- Krimin, vuorten leijonan, maanpa- .vstävälleen kunniaserenaadin ^o^^^^en. Mutta-sitten sinä taas huo-kainalossa oli pitkä ''kukka' osoitit minulle kukoistavaa kau- :;:;"'iokasisälsi pullon kotitekoista P""^^^^ sanoit: Ikinä eivät rans- ; ^^'^han suutarin kasvoilla ~ ^^^^'^^^ vapaaehtoiset luovu tasta. ^^lattu ilo: Hän ei laulanut ihanasta maasta. pilkkalaulua, sillä hän ' Estäväni. Olen paljon miettmyt ^ "^^^ '" ' ' sanojasi ja lukenut kirjoja, joissa kerrotaan kansasi ihmeellisistä vaiheista. Sano minulle, luuletko, että sortajasi on pysyväisempi kuin muinainen Rooma, rakentajista ja valloittajista suurin? Sekin väsyi ja väistyi jättäen jälkeensä vain raunioita. Monen monta kansaa on noussut maihin on tavattu vii- - Sinun maasi rantaan, mutta.missä ne w .;^^nyt.,ovat? - .> n ja toteaa — sydänhalvaus. .^^nn tunnin kuluttua Kaaleppi olisi täyttänyt seitsemän- ^entaviisi vuotta — nyt se jäi •^vaille. Hän tuli kotiinsa viet-syntymäpäiväänsä. Hänen V 'f ^rvinnut palata takaisin valutaloon. !r t i"^"'"" ^-^^ietessa kuului ik- J ^""tari J^Ionnin säräh- Hän oli saapunut anta- - i , tui V " - " - " ' " 1 , suia nan U^^^^^^PJn-lapset voisivat iuhbii-"- ^^hden hän hyräili ^'»^m rint^^^^ ^^eppi kulta, Kaaleppi kuita, heraa j o . . . " Jialalaj ei ollut enää, mutta Islamin puolikuu pysähty voittokulussaan vasta Atlantin rannassa Allah yksin on suuri yhä tänäkin päivänä, vaikka vääräuskoiset ovatkin pystyttäneet omat vihatut lippunsa kaikkialle, ulottaneet valtansa kauas yli niiden rajojen, joilta Rooman kotkat kerran kääntyivät takaisin. Abd-el-Krimin pojat saavat pokia! Sallam Ben Ghorbal! On kirjoitet-. tu: "Missä ovat ne maan väkevät ja mahtavat, kuninkaat ja vsotalaumojen herrat, jotka kerran hallitsivat Intiaa ja Irakia? Missä ovat amalekilaiset ja heidän mahtavat ruhtinaansa? Hylätyt ovat nyt heidän asuinmajansa. Missä ovat Persian ja Arabian voimalliset? Kaikki he ovat tulleet tomuksi kauan sitten, jä heidän nimiensä ylle on pudonnut unohduksen vaippa". Kuka olisi uskonut sata — niin, vain kaksikymmentä vuotta sitten, että minun kansani saisi vapautensa? Ei kukaan vieras, sillä suuri oli sen valta, jota sanottiin Venäjänmaan itsevaltiaaksi. Eikä nyt ole ihmistä, joka edes tietäisi osoittaa paikan, jossa hänen ja koko hänen huonekuntansa luut maatuvat. Sanon Sinulle, isäntäni ja ystäviini: ellet Sinä itse ummistaisikaan silmiäsi vapaassa valtakunnassa,, näkee Sinun poikasi, joka niin luottavai.sena- • kiikkui minun, muukalaisen, polvella, Sinun odottamasi päivän nousevan Atlas-vuorten, takaa. Salli minun nyt lopuksi vielä kerta kiittää Sinua tikarista, jonka minulle lahjoitit. Tiedän, että olisit yhtä mielelläsi suonut minun ottavan sen, jonka tuppi oli täynnä hopeaa ja kah- •va kultaupotuksin koristettu. Mutta tämä, jonka valitsin, oli minusta arvokkaampi, sillä sitä ei oltu kirjailtu . koristeresLoeeksi,^ vaan vapaan miehen . toveriksi yksinäisille retkille. Sen kulunut hopeointi ja yksinkertainen puukahva kertovat minulle enemmän Sinun maastasi kun tuo toinen, eilen amerikkalaista turistia varten siselöi-ty paraatiase. Näin silmistäsi, että ymmärsitj ettei ystävälle annetun lahjan arvo piile h£^)ean painossa. Vastaanota nyt vuorostasi minulta tämä kotimaakuntani kyläsepän takoma kaksoispuukko. Täkäläisessä aseseppäin : soukissa myydään paljon ko- Tneampia, mutta ne ovat rahalla ostettavia arvottomia leluja. Allahin, mahtavan ja voimallisen nimessä, joka elää ikuisesti eikä koskaan kuole! Ole tervehditty Sallam Ben Ghorbal, Sinä ja Sinun huoneesi. Kasvakoon varallisuutesi, ja suokoon Allah Sinulle ja puolisollesi vielä monta poikaa. Älä unohda kesti- - yltävääsi OLLI EL NUORTOA. Maailman pienin tasavalta r* Noin 1,500 mailia etelään Hawai-jista ovat Christmas tai Joulusaaret. Kaikkein pienimpiä niistä on Francis- maa. Tälle Tyynenmeren keskellä olevalle saarelle perusti eräs Pierre Gar-nier niminen mies oman mielensä mukaisen pienen valtaku-»nan. Hän oli ranskalaisen kauppiaan poika> mutta ihaili intohimoisesti Edward Bellamyn romaaneja. Hän oli päättänyt perheineen vetäytyä pois Europasta johonkin kaukaiseen maailman kolkkaan ja saapui Francis-maahan. Kolme Cuotta hänen saapumisen*^ jälkeen perustettiin pikkusaarelle kuningaskunta ja Garnier huudettiin sen kuninkaaksi. Vastaperustetulla valtakunnalla oli oma pääkaupunkin-sakin, Frances-Tovv-n, jossa poliisikonstaapelit huolehtivat järjestyksestä. Edelleen valtakunnassa oli pie-» ni kauppalaivasto, parlamentti ja korkeakoulua Francis-maa, vaikka onkin ranskalaisen perustama, on Englani nille kuuluva mandaattivaltio. Pierre I oli saaren ensimmäinen ja viimeinen kuningas. » Hän-, kuoli v. 1922^- .*Hänea . ottotyttärisasä: Mar* |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-07-12-07
