Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 2, 1949

              il ^
h' -
il
(KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI)
Publishied and' printed by the VapauB Ihiblishliig Companr
liimitedr:100-102 Eini Street West, Sudbuty, Ontario.
R^istered at tbe Post Office Department, Ottawa, a& second
class matter.'
tdejcki ilmesi^yy Jokaisen viikon latiantama l2-sivuisena, sisSl»
taen parasta kaunokirJaUista luettavaa kaikilta aloilta.
TILAUSHINNAT: YBDDYSVALT€ttHlN: " -
1 vuosikerta .$3.00 1 vuosikerta ; . . . . t r . . ^ . , $ 3 , 75
6 kuukautta 1.75 6 kuukautta : . . . . . . ; . 2 . 25
3 kuukautta 1.00 -
SUOMEEN JA MUUAI.I.E UIiK,OSIiULLE
1 vuosikerta . . . ....$4.50 6 kuukautta '...$2.50
I£MOlTt7SHINNAT: v
75 s e t t i ä palstatuumalta/ Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo­leman
ilmoitus $3.00 ja sen ybtejcdessä julkaistava muisto-irärsy
$1.00 Ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1:50. E r i ­koishinnat
p y ^ n ^ t ä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Asiamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kus­t
a n t a a nimeen: V£4>ausPublishii]«( Company .
Kustahtiäja j a painaja: Vapaus Publishing Company Limftied,
100*102 Elm Street West. Sudburyi Ontario.
Toimittaja: A. Päiviö.
jUekkiia aiotut kirjoitukset osoitettavist: ^
P. O. B O X 69 LIEKKI S U D B U B T ; O N T .
Koti ja usko
parempaan
Aku Päiviö
. Siliä on kulunut kbhla 20
vuotta kun rakkaalle harmaalle ko>
dillenl. l^kkUantereillc^i iä tah-raamaltomlUe
muistoilleni hTvästit
sanoin^ Voi sitä taivalta sen^ jäl^
keen« kuinka se onkaan ollut xaut-kalnen
ja kiifjava! . Siolla on moni
pimeä tavannut, moni piikki pistä­nyt,
moni risu raadellut—jos lie
ollut päivää ja joku lohdun nuppu-nenkin
. • . Mutta kun on ollut
miero kovin kylmä, kun on kulkuri-
^amän lemmettömyys kovin epä-to^
ivöa tyrkyttänyt, silloin useinkin
on puikahtanut tuon sydänmaan
keskellä kyyhöttävän harmajan
lapsuudenkodin muisto povea läm­mittämään
ja Jls^mään velvoU^
suuden vaatimukselle; voimaa^ S .
on herättänyt toivoa ajaäia, joUöItt
el ihmistaimien tarvitse kasvunsa:
kauneimmassa la siiojaa kaipaav^-
' massa alassa lähteä mieripn: :runnel-tavaksi,-
ja se aika saapuu kerran^/
(Kuiskuitajat tien ohella, v;lSÖ9>
Tämän numeron vastmva t^tittaja on W. Eklund.
Kaunokirjallisiiudea
merkityksestä
''Värilliset, kansat iuntevät meidät
ainoastaan rikoksistamme'* —• Anatole
France.
Vaikka Liekin toimittaja Aku Päiviö ei olekaan mitään:
synty m päiväjtihlia järjestänyt, niin me, hänen ystävänsä ja;
toverinsa juhlimme sitä kuitenkin ja toivomme,-että Päiviö;
jiihlii mukanamme. Kun mies saaviitta niinkiti korkean iän^.,
70 vuotta, että hän tasoittelee aikuiseksiptl^^^^^^^
^SL^tMä^kmsujakin —• niin kamqlt^iiHhn sitä vähän juhlia^
Niinpä tämä metdän''yhtBtnenrystäväpifnekin, Liekki^ ilmes­tyy
tänään vaäHnmttomana juhlanumerona AkiiPäiviön JJ/ÄF-t.
ymäpäivän ja hänen arvokkaan- kaunokirjallisen työnsä kttn-niaksi.
Liekin ja sen tuhansien Izikijäin puolesta sydämellinen
onnittelu päivän sankarille/
Palauttaessammc mieliimme sen suuri merkityksellisen
työn minkä päivän sankari on kuluneen 50 vuoden aikana teh­nyt
kirjailijana ja erikoisesti työväen runoilijana tämän man­tereen
suomalaisten keskuudessa, meidän mieleemme tulee
mqäihnankmdim kirjailijan Anatole Francen yllälainat*HJa
paljon puhuva lausunto: "Värilliset kansat tuntevat >>fc.'Cui
mnöastaanrikoksistamme." >
TuoUa sisältörikkaalla lausunnoltaan Anatole. France
tarkoitti sitä, että värilliset kansat tuntevat eurooppalaiset
vain sortajina, riistäjinä ja vihollisina. Samalla tuohon^^lyhyeen
faHsuntodn.sisäityy ajatus, että värilliset siirtomaakuhsat olisi
vapautettava, jotta ne voisivat jtähdäf^eitä eurooppalaisten tai
valkoihoisten keskuudessa on myös satoja m^ilJoonia työläisiä
ja muita kunnon kansalaisia, jotka eivät ole koskaan tehneet
mitääff pahaa variUisille roduille eikä kenellekään kanssaih­misilleen.
Mutta mitenkähän olisivat asiat täkäläisten maanmies­temme
keskuudessa, ellei meidän apunamme olisi työväen
voimakkaita kulttuurijärjestöjä? Emme varmastikaan olisi
rikkaimpia, jos ei käytettävissämme olisi sellaista kaunokir-jaliistif
lehteä kuin on tämä Liekki l Ja kuinka paljon henki­sesti
köyhempiä mc yleisesti olisimmekaan ellei meillä ^lisl
Aku Päiviön satoja runoja ja kaunokirjaUisa j^rtoinul^laf:
Ellei nietVä olisi tällaista laajakantoista kulitmmtoimin-faa
ollut niin, mikä tietää, vaikka kovan siirtolaisclämän pai­nostuksessa
olisimme jääneet henkisesti ja moraalisesti niin
paljon taka-alalle, että saisimme Anatole Francen tavoin iiyt
sanoa, jotta "muut caiitidalaisct tuntevat meidät ainoastaan
sivistymätfömyydcstämme"? •• •
AvilstapHe
Juhlanumeron toitttilus haluaa
lausua i^ämelliset kiitokset asia­miehille
ja ^naiaiUe, ' liekin Idr-:
je<envaihtajille ia Vapauden henkl-lökunnäilOi
sekä~^nenka'ikkea Xäe-kin
suurelle lukijakttnnatte nyt saa»
dusta monipuolisesta ja runsaasta
avustuksesta mitä Ihnan ei tämän-luontoista
juhlanumeroa olisi voitu
'julkaista.
,Katp^ liekfclläiäet^ ia hyvää me-nes^
tä ..edeavastuulUsessa ja ar­vokkaassa
työssänne kaunokirialli-sen
viikkolehtemme rakentandsen,
voimistuttaminen ja kehitltmisen
hyväksii^
Vangit ja f — Canadan vuosi­kirjan
mukaan käytti haUitiis vuonna
1946 vankien huoltaimiseen keskimäärin
$2.73 vankia ja päivää kolMien. Sama­na
vuonna saivat yli 70-v. vanhukset
vanhuudeneläkettä noin 80 senttiä päi­vää
kohden. >
Pulma — Eräs äiti synnytti lapsen
lentokoneessa ollessaan Hebridien saa-
, riita matkalla .Glasgown sairaalaan, l a ­kimiehet
saavat ratkaista onko hän syn­tynyt
Britanniassa — noin 2,000 kor­keudella
ilmassa.
" Tältä pohjalta asiaa katsoen mc voimme antaa oikean
arvonsa kaunokirjalliselle työlle. Työväen kaunokirjallisuus
oh ifiyös arvokas ideologinen -ase taistelussa porvariston ros-käkirjallisnuttä
vaataan'jonka nitnenomiaisena tarkoituksena
^ön maalata musta taantumus valoisaksi demokratiaksi ja so-'
taifalmistelut raiiftan haluksi, sekä 'kuljettaa Vtmisjoukot tie-tämättöminä
ja tahdottomina, valheiden biteillä sidotttiina
rnasscina, uusiin sotiin ja onnettomuuksiin.
jTj^i^yÄ?» runouden ja kaikkien arvokkaiden kaunokir^r
jattisteti tuotteiden nykyniikaisena tehtävänä oh porvariston
sumutuksen sdveniSminen, loppumattoman valhetulvan oiko-miiien'jafy^^^
toimintaan ybteiskun'
naUisen edistyksen ja kansamvälisen. ratihan puolesta^
-Kun Aku Päiviön kirjalinen tuotan­to
on läpeensä kansanjoitkkojen parem­man
tulevaisuuden, totuuden, oikeuden
ja rauhan asian puolella, niin meillä on
todellakin syytä juhlia tätä merkkipäi­vää.
Samalla meidän ttdee päättää
Aku Päiviön syntymäpäivän kunniak­si,
että tätä Liekkiä on entisestään vah­vistettava
ja voimistutettavai jotta se
voi kunnialla selviytyä suurista tehtä­vistään:
Varata viehättävää, arvokas­ta
ja k^/iittävää Jiaunokirjallista Inc f ta­vaa
maatimiehlllemme ja samaUa kehit­tää
lukijakunnastaan uusia kaunokirjal­lisen
työn tekijöitä ja kykyjä. Lainat­kaamme
hopuksi päivän sankarin kun-
—niaksi hänen V. 1927 kirjoittamastaan
kauniista ja' sisältörikkaasta^ runostaan
yfuhsä kerrotaan isoisten ylistämisestä
ja todetaait, että "yks' on unhotettu —
työ on poiA** Tämän runon viimeinen'
Värsy sO^l mielestämme kirjoittajansa
Aku Päiviön i^hhiaksl:
Pois taltdoh vaUtesuuruudet ma lyödä,
pois: erotella kuonan kullasta,
totuutta jumaloida, älyä ja työtä.
Vaan terveen elämän ja kauneuden
ma ihttHieeni tauluun pUrtelen,
iKertomus Aku Päiviön v. 1914 kirjoittamasta '^H^Q^
kirjasta)
TJTÄN o l i taiteilija ja hänelia d i sen tuskat.: H
4 sa poltti lakkaamatoii kaiho j a luomishalu, ja hän oli •
tahtonut tehdä jptakin suurtäj kuolematonta- Mutta-maafl
ma ei tarjonnut kyllin korkeita sillä se oli niih
päiväinen, niin lemmetön ja tyly^ niin rauhaton ja nima ^
ikävöitsi niiden vastak(Atia ja hänienkevytsii^^
tuksensä lepatteli häntä usein sieUä— maailmoissa, joita ^
ollut olemassa. Ifönpalavoitsi kauäii j a vihdoin keksi rat
käisun: hän-tahtoi maalata taivaan. :r
Hänen rintansa täyttyi pyhästä innostuksesta jä han
täytti palettinsa ihanimmilla värjjillä,; levitti eteensä suurim.
man kangaskappaleen ruusuisella pohjalla ja rupesi piirtele­mään
muotojen ääriviivoja — maalasi ja pyyhki, maalasi ja
pyyhki, sillä ääriviivat vaihtuivat ja muodot haihtuivat eli^
kokonaisuutta tahtonut syntyä. '
Mutta viimein se synt3d: juuri kmi hänen lihansa oli
väsynyt ja' mielikuvituksein lintu <rfi lennähtämäisiUään alas
siipiänsä lepuuttamaan. Silloin se oli syntynyt. Hän di
maalannut taivaan —- autuaitten lehdon, jossa ruusut eivät
laskastuneet eikä myrsky veden kirkasta kalvoa hiihmentä'
; nyt,^ jossa jumalan lempeä silmä päivänä paistoi ja häijfin
henkäilyri^ yiihdyttävänäP tuulosena/ iieyhyi,- jossar Hna soi
^ ijaisia ihanintajsjonfoniaa j ä yrttitarhojen mystilliset siimek­set
olivat eHljroättömien unailujen- tyyssijoja niille onnfellisille
jotka siellä toisensa kohtasivat häiritsemättömin lemmensy-leilyksin
Ja ijankaikkisuuteen jatkuvin nautinnon ^hetkin.
Se oli nyt se, jota hän oli ikävöinyt, ja hari tahtoi uinali-taC
sinne armaansa syleilyyn.
Mutta keskellä ihaninta ifaiojen sinfoniaa^ ja yrttitatiid«
jeu lumoa pilkisti sieltä itse pahanhimon ilkeä silmä ja irvisti
itse rumuuden raateluhampaat —\, ja kaikki oli saastutettu.
—*"Ei! Niille on luotava oma maailmansa — helvetti,
pimeä ja ruma.
Ja hän täytti palettinsa rumimmilla väreillä, otti suu­rimman
kangaskappaleen lokamustalla pohjalla ja maalasi/
pyyhki ja maalasi, sillä hän ei tahtonut löytää muotoja
eikä ääriviivoja kylliksi mustia Ja kylliksi rumia.*
Mutta vihdoin se oli syntynyt. Hän oli maalannut
kaameimman louhikon, jossa ei !mikään kukoistanut, ärjyvään
yöhön,''jossa ei hetkenkään rauhaa ollut, jonka ylitse iise
belzebuli siipensä levitti ja yhden silinänsä valoksi jtei.
Sinne katkerimmista kyynelkarpaloista vedet murhan myrk-kyvaähdossä
kohisemaan, tuskista polttavat tuulet, väärjT
den viilloista viimat ja itkuistajkuinen S5mifoaia. Sinne alas­tomat
himot hirveimpään piiritanssiin itse belzebubin ympä­rille.
Sinne portaat rujoista ja rammoista, orvoista ja les-kstä,
kaikista joita rumuuden enkelit olivat kaikkina aikoina
'niittäneet ja niitä myöten raskaine kultaristineen loppumatto­maan
kiipeämiseen ne, joille se oli ihanne . , .
^ Se oli nyt se helvetti, jonka vuoksi hän oli kärsinyt
ja tuntenut miljoonien kärsivän. Hän tahtoi paeta jälleen
taivaaseensa ja uinahtaa . . .
Mutta ihmiset kulkivat hänen ikkunansa ohitse, tulivat
ja menivät, kukin arkipäiväisillä asioillansa; heidän äänensä
sorisivat milloin iloa> milloin surua, milloin leikkiä ja milloin
totisuutta, ja kaikki yhtyi yhdeksi sekavaksi kuoroksi.
Hän katsahti maalamiinsa ja ne olivat aivan epätodellisia;
ne olivat liian valoisia jä liian mustia.
— Ei, mutta maalaappas elämä, todellinen elämä todelli­sin
mutta taiteellisin värein!
Hän täytti taas palettinsa väreillä^ levitti eteensä kan­gaskappaleen
ja alkoi piirrellä muotoja ja ääriviivoja . • •
— Mahdotonta!
Hänen eteensä aukeni huimaavia näköaloja, jotka sisäl­sivät
Itseensä taivaat ja helvetit lukemattomine tavanvaih-teineen;
ääretön värien ja-muotojen, sointujen ja epäsointujen
sotku, johon hän upposi kuin byttyiien avaruuteen.
— Mahdotonta! Se on puristettavat kokoon, se on puris­tettava
niinkuin sydän puristaa joskus tunteen johteen ainoaan
pisaraan . . .
— Mitä sinä mietit, poikani? — Se oli hänen äitinsä lem­peä
ääni.
— Olen maalannut taivaan ja helvetin, nyt tahtoisin maa-ei,
maalaa taivas uudelleen, kunnes
Iata elämän.
—• Yhdistä ne .
siitä on tullut todellinen ihanne sinulle tänäpäi>änä. se on
paras taulusi! Ja äiti poistui hymyillen.
— Niinkö! •
Maalaaja otti taas palettinsa, seyotteli värejä ja mietiske­l
i . Nopeasti sivalsi hän pieneen pikkaraisen kangaskappa­leen
vaalearisinervällä -pohjalla ja maalasi siihen muutamilla
siveltimen vedoilla palan'puhdasta luontoa; sinne oman m»'
jansa ja sen pyhättöön lennnittjmsä kuvan:
Ja rieniuiten vei hän sto äidillensä. ,
Äiti katsahti siihen vaan kerran j a sumi, kiikas kyjTie-karpalo
vierähti hänen kalpealle poskellensa^ ^
SIVU 2 XA!UÄNTÄESrA, HUHTIKUUN 2 PÄIVÄNÄ, 1949
mm